Koulutus 100+

Misukan mielestä koulutukseen ei kaadeta riittävästi rahaa.

Heljä Misukka: Puolustukseen rahaa, entä koulutukseen?
Puolustuspoliittisessa selonteossa vuonna 2012 linjattiin, että 2020-luvun loppuun mennessä ilmapuolustuksen suorituskyky muodostuu erittäin merkittäväksi haasteeksi, minkä vuoksi linjaukset suorituskyvyn korvaamiseksi ja rahoittamisesta on tehtävä seuraavalla hallituskaudella. Näin tehtiin.

Hallituksen koulutuspoliittisessa selonteossa (luonnos 8.12.2020) linjataan, että korkealaatuinen koulutus ja tiede ovat mahdollistaneet Suomen menestyksen ja hyvinvoinnin, mutta ”myönteinen kehitys ei voi jatkua ilman merkittäviä taloudellisia panostuksia sekä toimintatapojen ja rakenteiden uudistamista”.

Suomen haaste on se, että uusiin työpaikkoihin ja poistumaa paikkamaan tarvitaan ennakointitietojen mukaan yli miljoonaa uutta osaajaa vuoteen 2035 mennessä. Noin 60 % uusista työpaikoista tarvitsee korkean koulutuksen saaneen osaajan, sillä asiantuntija ja johtotason tehtävät lisääntyvät. Nuori ikäluokka, joista 50 % pitäisi kouluttautua korkeakouluissa, ei alkuunkaan riitä. V

Selonteossa sentään linjataan, että ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt jäävät perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Tämä on hyvä linjaus, mutta samalla on huomattava, etteivät kustannukset laske, jos luokalla on yksi tai neljä oppilasta vähemmän. Edelleen opettajan palkka ja kiinteät kulut pysyvät samoina. Silti kunta menettää rahaa.

https://www.verkkouutiset.fi/puolustustahtoa-on-mutta-onko-koulutustahtoa/#313238b3

Puolustuksen ja koulutuksen vastakkainasettelu on turhaa. Ilmavoimien 30-vuotissykli hävittäjähankinnoissa ja koulutuksen päivittäset kustannukset maksetaan eri momenteilta (esim. valtion erityisrahoitus vs kuntien kulut).

Eri tasojen koulut ovat perinteisesti olleet kustannuspaikkoja. Voisiko kehittää tulopuoltakin?
 
Anneli Saarikko esitti hiljattain uuden yliopiston perustamista Suomeen.

Yksi yliopisto voitaisiin perustaa yhdistämällä olemassa olevat yliopistot ja korkeakoulut, esimerkiksi virtuaalisesti. Etäopetuksesta on jo saatu esimakua koronapandemian aikana. Ja tekoälyn virtuaalikurssi veti ennätysmäärän osallistujia.

Sinänsä asia ei ole uusi: jo ainakin 1980-luvulla suurin osa opinnoista onnistui etäoppimalla eli itseopiskeluna. Luentopakkoa ei ollut. Tentit, seminaariesitelmät, harjoitustyöt ja opinnäytteet riittivät.

Uusia tai uudenlaisia yliopistoja tarvittaisiin kipeämmin EU-tasolle. Mielessäni on USAn Ivy League -tason tutkimusyliopistot. Ison-Britannian poistuessa EU:sta ja Erasmus-vaihdosta Euroopan on aika uudistaa tutkijankoulutuksen kärkiopinahjot.
 
Lisää vaan korkeakoulutusta sekä kova kannustava tuki vanhemmilta koulutuksen merkitykselle, sillä pärjää..
 
Loman päättyminen vitutti torstaina jälleen ankarasti. Perjantaina työpäivän päättyessä totesin, että van mikäpä se on mukavien ja ahkerien oppilasten kanssa (peruskoulun yläluokilla) työhellessä. Nykyajan(kin) penikat ovat paljon mainettaan parempia. Jos muita aikuisia ei olisi, niin tästä voisi jopa nauttia muulloinkin kuin oppitunneilla.
 
Ja tähän niitä yhteissuunnittelu- ja Virkaehtosopimuksenmukaisia koulutustunteja saadaankin nätisti menemään.
1) Julkisuudessa vaadittiin joku vuosi sitten kovasti, että arvioinnin perusteet pitää kertoa paremmin ja tarkemmin sekä oppilaille että huoltajille (hyvä). Samoin todettiin, että eri oppilaitoksissa samoilla tiedoilla ja taidoilla saa erilaisia arvosanoja, joten tarvitaan yhtenäiset arvioinnin perusteet.
2) Siispä n. neljä vuotta sitten kaupunki määräsi kaikki kaupungin koulut laatimaan perustelut jokaisen oppiaineen jokaiselle arvosanalle. Tähän meni tunteja ihan kivasti.
3) Sitten kaupunki jakoi oman ohjeistuksensa arviointiin (jossa EI huomioitu mitenkään kouluilla aiemmin tehtyä työtä), määräys oli yhdenmukaistaa arvioinnit koulukohtaisesti yhdenmukaiseksi kaupungin arvioinnin kanssa.
4) Joten sitten suunnitelmat tehtiin uusiksi pari vuotta sitten.
5) Sitten Opetushallitus ilmoitti, että nyt pitää tulla koko maahan yhtenäiset perusteet ja suunnitteli hommaa pari vuotta. Ja kas! Nyt meille tuli perusteet arvosanoille!
6) Joten kaupunki määräsi kaupungin jokaisen koulun laatimaan omat perusteet OPH:n perusteiden pohjalta kaikkien aineiden kaikille arvosanoille. ASAP!
7) Ja tuo työ luovutetaan lähiaikoina kaupungille.
8) Jonka jälkeen OPH järjestää verkkokoulutuksen tänä keväänä, jossa meille avataan eri aineiden arvioinnin toteuttamista käytännössä.
9) Jonka jälkeen kaupunki (ehkä ensi lukuvuonna) antaa oman ohjeistuksensa arvioinnin toteuttamisesta kaupungissa (tämä on jo ilmoitettu).
10) Jonka jälkeen (joko ensi lukuvuonna tai seuraavana) kaupungin kaikkien koulujen on laadittava omat arviointiperusteet kaikkien oppiaineiden kaikille arvosanoille (tämä on jo ilmoitettu).
11) Ja kun voimassaoleva Opetussuunnitelma on vuodelta 2014, viimeistään ensivuonna aloitetaan uuden OPSin valmistelu, tosin siitähän ei vielä meille tuolloin tule kuin karkea runko, eli sillä ei tee vielä oikein mitään. Mutta samalla kun OPS menee uusiksi, menee myös arviointi uusiksi.

Vittu. Ja ettei kukaan kadehdi tuosta työstä kertyviä tunteja ja palkkaa, niin VESO-päiviä on kolme vuodessa ja YS-aikaa on joka viikko tunti ja joka kolmas viikko tunti. Noista ei makseta erikseen palkkaa, vaan sisältyvät muista tehtävistä kertyvään palkkaukseen (oppituntien pito, luokanvalvojuus, muut erillistehtävät). Ja kotona tehtävästä työstä ei saa mitään, mutta turhaan työhön ei hirveästi viitsi aikaa kotona haaskata.

Ajatus on hyvä ja kaunis, mutta toteutus ihan perseestä.
 
Viimeksi muokattu:
Ja tähän niitä yhteissuunnittelu- ja Virkaehtosopimuksenmukaisia koulutustunteja saadaankin nätisti menemään.
1) Julkisuudessa vaadittiin joku vuosi sitten kovasti, että arvioinnin perusteet pitää kertoa paremmin ja tarkemmin sekä oppilaille että huoltajille (hyvä). Samoin todettiin, että eri oppilaitoksissa samoilla tiedoilla ja taidoilla saa erilaisia arvosanoja, joten tarvitaan yhtenäiset arvioinnin perusteet.
2) Siispä n. neljä vuotta sitten kaupunki määräsi kaikki kaupungin koulut laatimaan perustelut jokaisen oppiaineen jokaiselle arvosanalle. Tähän meni tunteja ihan kivasti.
3) Sitten kaupunki jakoi oman ohjeistuksensa arviointiin (jossa EI huomioitu mitenkään kouluilla aiemmin tehtyä työtä), määräys oli yhdenmukaistaa arvioinnit koulukohtaisesti yhdenmukaiseksi kaupungin arvioinnin kanssa.
4) Joten sitten suunnitelmat tehtiin uusiksi pari vuotta sitten.
5) Sitten Opetushallitus ilmoitti, että nyt pitää tulla koko maahan yhtenäiset perusteet ja suunnitteli hommaa pari vuotta. Ja kas! Nyt meille tuli perusteet arvosanoille!
6) Joten kaupunki määräsi kaupungin jokaisen koulun laatimaan omat perusteet OPH:n perusteiden pohjalta kaikkien aineiden kaikille arvosanoille. ASAP!
7) Ja tuo työ luovutetaan lähiaikoina kaupungille.
8) Jonka jälkeen OPH järjestää verkkokoulutuksen tänä keväänä, jossa meille avataan eri aineiden arvioinnin toteuttamista käytännössä.
9) Jonka jälkeen kaupunki (ehkä ensi lukuvuonna) antaa oman ohjeistuksensa arvioinnin toteuttamisesta kaupungissa (tämä on jo ilmoitettu).
10) Jonka jälkeen (joko ensi lukuvuonna tai seuraavana) kaupungin kaikkien koulujen on laadittava omat arviointiperusteet kaikkien oppiaineiden kaikille arvosanoille (tämä on jo ilmoitettu).
11) Ja kun voimassaoleva Opetussuunnitelma on vuodelta 2014, viimeistään ensivuonna aloitetaan uuden OPSin valmistelu, tosin siitähän ei vielä meille tuolloin tule kuin karkea runko, eli sillä ei tee vielä oikein mitään. Mutta samalla kun OPS menee uusiksi, menee myös arviointi uusiksi.

Vittu. Ja ettei kukaan kadehdi tuosta työstä kertyviä tunteja ja palkkaa, niin VESO-päiviä on kolme vuodessa ja YS-aikaa on joka viikko tunti ja joka kolmas viikko tunti. Noista ei makseta erikseen palkkaa, vaan sisältyvät muista tehtävistä kertyvään palkkaukseen (oppituntien pito, luokanvalvojuus, muut erillistehtävät). Ja kotona tehtävästä työstä ei saa mitään, mutta turhaan työhön ei hirveästi viitsi aikaa kotona haaskata.

Ajatus on hyvä ja kaunis, mutta toteutus ihan perseestä.
Vastaanpa koulutuksen jälkeen itse itselleni.

Kovasti mielenkiintoinen oli OPH:n edustajan näkemys, jossa painotettiin oppilaan omaa vastuuta omasta tekemisestä. Tämä oli kyllä päinvastainen kaikkeen aiempaan verrattuna. Oppilaaseen ei tarvitse kohdistaa tukitoimia esim. jos kyse on:
-Häiriökäyttäytymisestä
-Puutteista oppistaidoissa
-Laiskuudesta

Arkikielellä siis:
-Jos oppilas häiriköi tunnilla, sitä ei automaattisesti tarvitse lähettää vähintään puoli vuotta kestävään tutkimus-lausunto-hallinnollinen päätös -myllyyn (pahimmillaan kolme vuotta), jonka seurauksena tulee päätös, jonka mukaan oppilaalla on haasteita sosiaalisessa toiminnassa ja häntä pitää tukea haasteissa, vaan hänelle voi sanoa, että on kunnolla. (Olen toiminut näin tähänkin saakka)
-Jos 8.-luokan oppilas ei löydä Pohjoismaiden kartalta Suomea, hänelle saa antaa 0 pistettä tehtävästä. Tai jos oppilas ei osaa kirjoittaa sanaa "Suomi" isolla alkukirjaimella koevastauksessa tai ei tiedä, mitä tarkoittaa sana "lievä", kun vertaillaan rangaistusasteikon eri rangaistuksia, hänen pistemääräänsä saa pudottaa.
-Jos oppilas ei tee kotitehtäviä eikä lue käsiteltyä kappaletta kotona, ei tee määrättyjä tehtäviä oppitunnilla, ei ylipäänsä pane tikkua ristiin opintojensa eteen, hänelle saa antaa huonon arvosanan.
 
Ja tähän niitä yhteissuunnittelu- ja Virkaehtosopimuksenmukaisia koulutustunteja saadaankin nätisti menemään.
1) Julkisuudessa vaadittiin joku vuosi sitten kovasti, että arvioinnin perusteet pitää kertoa paremmin ja tarkemmin sekä oppilaille että huoltajille (hyvä). Samoin todettiin, että eri oppilaitoksissa samoilla tiedoilla ja taidoilla saa erilaisia arvosanoja, joten tarvitaan yhtenäiset arvioinnin perusteet.
2) Siispä n. neljä vuotta sitten kaupunki määräsi kaikki kaupungin koulut laatimaan perustelut jokaisen oppiaineen jokaiselle arvosanalle. Tähän meni tunteja ihan kivasti.
3) Sitten kaupunki jakoi oman ohjeistuksensa arviointiin (jossa EI huomioitu mitenkään kouluilla aiemmin tehtyä työtä), määräys oli yhdenmukaistaa arvioinnit koulukohtaisesti yhdenmukaiseksi kaupungin arvioinnin kanssa.
4) Joten sitten suunnitelmat tehtiin uusiksi pari vuotta sitten.
5) Sitten Opetushallitus ilmoitti, että nyt pitää tulla koko maahan yhtenäiset perusteet ja suunnitteli hommaa pari vuotta. Ja kas! Nyt meille tuli perusteet arvosanoille!
6) Joten kaupunki määräsi kaupungin jokaisen koulun laatimaan omat perusteet OPH:n perusteiden pohjalta kaikkien aineiden kaikille arvosanoille. ASAP!
7) Ja tuo työ luovutetaan lähiaikoina kaupungille.
8) Jonka jälkeen OPH järjestää verkkokoulutuksen tänä keväänä, jossa meille avataan eri aineiden arvioinnin toteuttamista käytännössä.
9) Jonka jälkeen kaupunki (ehkä ensi lukuvuonna) antaa oman ohjeistuksensa arvioinnin toteuttamisesta kaupungissa (tämä on jo ilmoitettu).
10) Jonka jälkeen (joko ensi lukuvuonna tai seuraavana) kaupungin kaikkien koulujen on laadittava omat arviointiperusteet kaikkien oppiaineiden kaikille arvosanoille (tämä on jo ilmoitettu).
11) Ja kun voimassaoleva Opetussuunnitelma on vuodelta 2014, viimeistään ensivuonna aloitetaan uuden OPSin valmistelu, tosin siitähän ei vielä meille tuolloin tule kuin karkea runko, eli sillä ei tee vielä oikein mitään. Mutta samalla kun OPS menee uusiksi, menee myös arviointi uusiksi.

Vittu. Ja ettei kukaan kadehdi tuosta työstä kertyviä tunteja ja palkkaa, niin VESO-päiviä on kolme vuodessa ja YS-aikaa on joka viikko tunti ja joka kolmas viikko tunti. Noista ei makseta erikseen palkkaa, vaan sisältyvät muista tehtävistä kertyvään palkkaukseen (oppituntien pito, luokanvalvojuus, muut erillistehtävät). Ja kotona tehtävästä työstä ei saa mitään, mutta turhaan työhön ei hirveästi viitsi aikaa kotona haaskata.

Ajatus on hyvä ja kaunis, mutta toteutus ihan perseestä.
Peruskoulusta on saanut vuosien ajan lukea opettajien kestovalitusta kuinka koulussa tehtävässä työssä ei ole muuta kuin ongelmia. Mikä siellä koulussa oikein mättää noin isossa kuvassa?
Maallikkona luulisi, että opettaminen olisi työnä aika samanlaista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Lapsia opetetaan lukemaan, laskemaan ja laulamaan. Opiskelijana eri kouluasteilta muodostamani käsitys on että koulut ovat hankalia työpaikkoja muiden työpaikkojen joukossa. Joka koulussa opettajat tuntuvat olevan tukevasti riidoissa keskenään ja se on sekä näkynyt, että kuulunut oppilaille, siivoojille, OPH:lle yms.
 
Peruskoulusta on saanut vuosien ajan lukea opettajien kestovalitusta kuinka koulussa tehtävässä työssä ei ole muuta kuin ongelmia. Mikä siellä koulussa oikein mättää noin isossa kuvassa?
Opiskelijana eri kouluasteilta muodostamani käsitys on että koulut ovat hankalia työpaikkoja muiden työpaikkojen joukossa.
Tuossa on varmasti osatotuus.

Työpaikka jossa ei ole liikettä muilta aloilta tai muille aloille muodostuu äkkiä käärmepesäksi. Siellä luullaan kaiken olevan paremmin muualla ja suhteellisuuden taju häviää kun kokemusta muista hommista ei ole kuin muinaiset kesätyöt.

Samaa vikaa on esim. poliisissa, seurakunnissa, terveydenhuollossa jne.
 
Tuossa on varmasti osatotuus.

Työpaikka jossa ei ole liikettä muilta aloilta tai muille aloille muodostuu äkkiä käärmepesäksi. Siellä luullaan kaiken olevan paremmin muualla ja suhteellisuuden taju häviää kun kokemusta muista hommista ei ole kuin muinaiset kesätyöt.

Samaa vikaa on esim. poliisissa, seurakunnissa, terveydenhuollossa jne.
Aineenopettajilla ainakin on kestoriitelyä siitä kuka opettaja saa/joutuu opettamaan mitäkin oppiainetta. Opettajan kannalta on olemassa helpompia, vaikeampia, työläämpiä ja kevyempiä aiheita. Pätee yliopistotasolle saakka. On oppiaineita, joissa on itsestään selvää, että matematiikkaa ja kieliä pitää opettaa sellaisen joka niitä itse osaa. Sitten on oppiaineita joita koulussa opetetaan riippumatta siitä osaako niitä kukaan. Joitakin toisia oppiaineita voi opettaa puhumalla mitä sylki suuhun tuo.
 
Tuossa on varmasti osatotuus.

Työpaikka jossa ei ole liikettä muilta aloilta tai muille aloille muodostuu äkkiä käärmepesäksi. Siellä luullaan kaiken olevan paremmin muualla ja suhteellisuuden taju häviää kun kokemusta muista hommista ei ole kuin muinaiset kesätyöt.

Samaa vikaa on esim. poliisissa, seurakunnissa, terveydenhuollossa jne.
Eräs oma huomioni kouluajoilta on, että opettajilla työkaveruussuhteet toisiin opettajiin on jotenkin huonommalla tolalla, kuin vaikkapa jossain tehdastyöpaikalla. Tämä ilmenee siten että opettajat jakavat omasta elämästään hyvinkin arkaluontoisia asioita opiskelijoille. Ehkäpä näitä asioita ei voi jakaa työtovereille opettajanhuoneissa.
 
Peruskoulusta on saanut vuosien ajan lukea opettajien kestovalitusta kuinka koulussa tehtävässä työssä ei ole muuta kuin ongelmia. Mikä siellä koulussa oikein mättää noin isossa kuvassa?
Maallikkona luulisi, että opettaminen olisi työnä aika samanlaista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Lapsia opetetaan lukemaan, laskemaan ja laulamaan. Opiskelijana eri kouluasteilta muodostamani käsitys on että koulut ovat hankalia työpaikkoja muiden työpaikkojen joukossa. Joka koulussa opettajat tuntuvat olevan tukevasti riidoissa keskenään ja se on sekä näkynyt, että kuulunut oppilaille, siivoojille, OPH:lle yms.
Helpompi valittaa (ja se on näkyvämpää) kuin kertoa hyvistä puolista. Opettaminen olisi työnä aika samanlaista, jos yhteiskunta ja maailma pysyisi ennallaan. Tuohon lisäksi kymmenen vuoden välein tapahtuva Opetussuunnitelman vaihdosta, niin samanlaista se ei ole. Tai voihan tietysti sanoa, että autojen korjaaminen tai tehdastyö on aika samanlaista vuosikymmenestä toiseen. Epäilisin kuitenkin, että noissakin muutosta tapahtuu.

Aineenopettajilla ainakin on kestoriitelyä siitä kuka opettaja saa/joutuu opettamaan mitäkin oppiainetta. Opettajan kannalta on olemassa helpompia, vaikeampia, työläämpiä ja kevyempiä aiheita. Pätee yliopistotasolle saakka. On oppiaineita, joissa on itsestään selvää, että matematiikkaa ja kieliä pitää opettaa sellaisen joka niitä itse osaa. Sitten on oppiaineita joita koulussa opetetaan riippumatta siitä osaako niitä kukaan. Joitakin toisia oppiaineita voi opettaa puhumalla mitä sylki suuhun tuo.
Aineenopettajat pätevöityvät eri oppiaineisiin opiskellessaan yliopistossa omaa pääainettaan. Opettajanopinnot suoritetaan siinä sivussa. Itse pätevöidyin peruskouluun ja toiselle asteelle historian- ja yhteiskuntaopinopettajaksi. Kuitenkaan minulla ei ole pätevyyttä opettaa esim. uskontoa, matematiikkaa tai kieliä. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. Halutessaan voi pätevöityä useampaan aineeseen ja monella historianopettajalla onkin uskonto, elämänkatsomustieto tai filosofia lisäpätevyytenä. Noista tuo viimeinen on lukiossa ihan kätevä lisä. Työtehtävä määräytyy hankitun pätevyyden mukaan sekä tietysti sen mukaan, mihin tehtävään on valittu. Kun paikka julistetaan haettavaksi, siinä määritellään opetettavat aineet ja vaaditut kelpoisuudet.

Aineenopettaja opettaa muita kuin omaa ainettaan vain, jos kyseessä on niin pieni koulu, että tunteja on pakko haalia, jotta voidaan maksaa palkkaa. Jos esim. yksisarjaiselle koululle palkataan historian- ja yhteiskuntaopinopettaja, niin sille kertyy seitsemän viikkotuntia (2+2+3), kun päätoimisuuden raja on 16 viikkotuntia. Tuohon pitää sitten haalia muita aineita, esim. uskonto, jolloin tuntimäärä nousee kymmeneen ja jos joku opiskelee elämänkatsomustietoa, niin sitten viikkotunteja on jo 11. Tuossa tapauksessa luokanvalvojuus voidaan laskea mukaan tuntikertymään (sitä ei siis normaalisti tehdä), jolloin viikkotunteja on 12. Mutta edelleenkään päätoimisuuteen ei päästä ja tuo päätoimisuus ei siis tarkoita täyttä palkkaa, vaan esim. palkallista lomaa yms. etuja.

Usein yksisarjaisilla kouluilla opettajat ovatkin luokanopettajia, joilla on kelpoisuuteen riittävä määrä aineopintoja. Toinen vaihtoehto on, että aineen varsinaisilta opettajilta jää esim. yksi luokka yli, jolloin tunteja on niin vähän ettei siihen voi palkata ketään. Silloin kelpoisuudesta voidaan joustaa, mutta tuokaan ei ole kovin yleinen tai mieluinen vaihtoehto.
 
Viimeksi muokattu:
Helpompi valittaa (ja se on näkyvämpää) kuin kertoa hyvistä puolista. Opettaminen olisi työnä aika samanlaista, jos yhteiskunta ja maailma pysyisi ennallaan. Tuohon lisäksi kymmenen vuoden välein tapahtuva Opetussuunnitelman vaihdosta, niin samanlaista se ei ole. Tai voihan tietysti sanoa, että autojen korjaaminen tai tehdastyö on aika samanlaista vuosikymmenestä toiseen. Epäilisin kuitenkin, että noissakin muutosta tapahtuu.
Jos kiinnostusta riittää, niin käy lukemassa/kommentoimassa kotomaan uutisissa keskustelua. Kultainen nuoriso-ketju
 
Jos kiinnostusta riittää, niin käy lukemassa/kommentoimassa kotomaan uutisissa keskustelua. Kultainen nuoriso-ketju
Joo. Kone kaatui kesken edellisen vastauksen, joten lisäsin sitä vähän. Pitää käydä kommentoimassa tuotakin.
 
Helpompi valittaa (ja se on näkyvämpää) kuin kertoa hyvistä puolista. Opettaminen olisi työnä aika samanlaista, jos yhteiskunta ja maailma pysyisi ennallaan. Tuohon lisäksi kymmenen vuoden välein tapahtuva Opetussuunnitelman vaihdosta, niin samanlaista se ei ole. Tai voihan tietysti sanoa, että autojen korjaaminen tai tehdastyö on aika samanlaista vuosikymmenestä toiseen. Epäilisin kuitenkin, että noissakin muutosta tapahtuu.


Aineenopettajat pätevöityvät eri oppiaineisiin opiskellessaan yliopistossa omaa pääainettaan. Opettajanopinnot suoritetaan siinä sivussa. Itse pätevöidyin peruskouluun ja toiselle asteelle historian- ja yhteiskuntaopinopettajaksi. Kuitenkaan minulla ei ole pätevyyttä opettaa esim. uskontoa, matematiikkaa tai kieliä. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. Halutessaan voi pätevöityä useampaan aineeseen ja monella historianopettajalla onkin uskonto, elämänkatsomustieto tai filosofia lisäpätevyytenä. Noista tuo viimeinen on lukiossa ihan kätevä lisä. Työtehtävä määräytyy hankitun pätevyyden mukaan sekä tietysti sen mukaan, mihin tehtävään on valittu. Kun paikka julistetaan haettavaksi, siinä määritellään opetettavat aineet ja vaaditut kelpoisuudet.

Aineenopettaja opettaa muita kuin omaa ainettaan vain, jos kyseessä on niin pieni koulu, että tunteja on pakko haalia, jotta voidaan maksaa palkkaa. Jos esim. yksisarjaiselle koululle palkataan historian- ja yhteiskuntaopinopettaja, niin sille kertyy seitsemän viikkotuntia (2+2+3), kun päätoimisuuden raja on 16 viikkotuntia. Tuohon pitää sitten haalia muita aineita, esim. uskonto, jolloin tuntimäärä nousee kymmeneen ja jos joku opiskelee elämänkatsomustietoa, niin sitten viikkotunteja on jo 11. Tuossa tapauksessa luokanvalvojuus voidaan laskea mukaan tuntikertymään (sitä ei siis normaalisti tehdä), jolloin viikkotunteja on 12. Mutta edelleenkään päätoimisuuteen ei päästä ja tuo päätoimisuus ei siis tarkoita täyttä palkkaa, vaan esim. palkallista lomaa yms. etuja.

Usein yksisarjaisilla kouluilla opettajat ovatkin luokanopettajia, joilla on kelpoisuuteen riittävä määrä aineopintoja. Toinen vaihtoehto on, että aineen varsinaisilta opettajilta jää esim. yksi luokka yli, jolloin tunteja on niin vähän ettei siihen voi palkata ketään. Silloin kelpoisuudesta voidaan joustaa, mutta tuokaan ei ole kovin yleinen tai mieluinen vaihtoehto.
Keskiasteen oppilaitoksissa ainakin minun nuoruudessa oli niin, että opettajat olivat työelämäpudokkaita, kuka mistäkin syystä. Opettajan virkaan tultiin ilman opetusosaamista ja opettamisen koulutusta. Opettajaksi pääsi millä tahansa tutkinnolla. Opetusosaamisen saattoi tenttiä työn ohessa. Se sitten näkyi ja kuului.
 
Kansanedustaja Lauslahti nosti esiin maksuttoman varhaiskasvatuksen, mutta muillakin koulutusasteilla on kehitettävää ja parannettavaa.
  • Esikoulu (maksuttomuus, monipuolisemmat kielikylvyt).
  • Peruskoulu (”pakkoruotsi”, ”tunnustuksellinen uskonnonopetus”)
  • Keskiaste (lukion pakolliset aineet, ammatillinen oppisopimuskoulutus)
  • Korkeakoulutus (sivistys- ja tutkimusyliopistot, ammattikorkeakoulut)
  • Jne.
  • Peruskouluun sellaiset pienryhmät ja jämptit erityisopettajat, että kaikki oppivat vähintään sen ala-asteen oppimäärän.
  • Ammattikouluihin lisää rahaa ja enemmän opetusta.
  • Mahdollisuus suorittaa pakkoruotsin sijasta saksa tai ranska (EU-kieliä).
  • Tutkittava sitä mahdollisuutta, että yliopistossa kuitenkin kandi olisi se normi, jonka jälkeen yleensä siirrytään työelämään (hyödyt/haitat).
 
Ja tänä keväänä törmäsin ihan uuteen ilmiöön.

1) Pari oppilastani on siirtynyt sairaalakouluun. Koska he ovat kuitenkin opiskelleet pääosan vuodesta minun opetuksessani, arviointi kuuluu minulle.

2) Oppilas saa lähetteen tutkimuksiin. Tutkiva osapuoli haluaa koululta taustatietoja ja lähettää minulle kyselykaavakkeen.

Noissa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta siinä on, että kummassakaan esimerkkitapauksessa minulle ei kerrota oppilaan nimeä. Tietosuojan vuoksi nimiä ei kuulemma saa sähköpostissa lähettää, joten operoidaan nimikirjaimilla. Jos kuitenkin minulla on oppilaita se parisataa, niin nimikirjaimien perusteella arvailu, että kenestä on kyse, on hieman haastavaa. Jouduinkin laittamaan takaisin viestiä, että en pysty identifioimaan oppilasta, josta nyt puhutaan. Tämän seurauksena sitten oltiin rehtorin kansliassa, kun EK kuulemma vittuilee talon ulkopuolisille. Sitten kun rehtori kysyi toiselta rehtorilta, niin nimi saatiin lopulta selville.

Paras oli kysely, jossa kysyjä:
a) Kirjoitti oman nimensä pienellä,
b) Ei tiennyt, että nimikirjaimissa etunimi laitetaan ensin ja sukunimi sitten, eli XY viittaa lähtökohtaisesti ihan eri henkilöön kuin YX (esimerkit kuvitteellisia),
c) Ei tiennyt, että postitusosoite ja käyntiosoite ovat virastotalossa ihan eri asia,
d) Sähköpostiviesti sisälsi useita kirjoitusvirheitä.

Onneksi on kesäkeskeytys alkamassa.
 
EK, aiotko koskaan rehtoriksi? Jollet, niin tee kuten minä: anna parhaasi koulussa ja helvetisti vähemmän koulusta ulos. Pysyy pää kunnossa. ;)
 
  • Tykkää
Reactions: EK
EK, aiotko koskaan rehtoriksi? Jollet, niin tee kuten minä: anna parhaasi koulussa ja helvetisti vähemmän koulusta ulos. Pysyy pää kunnossa. ;)
En Helvetissä rehtoriksi. Koiranvirka. Nyt yleensä riittää, kun riitelee alaikäisten kanssa. Ne uskoo yleensä puhetta. Reksinä joutuu tappelemaan aikuisten kanssa ja ne on helvetin paljon tyhmempiä.

Koulussa meikäläinen tekee sen mitä pitää ja katson tarpeelliseksi. Pää ei sinänsä lopu opetustyössä (joka on äärimmäisen mukavaa), mutta hetkittäin nuo lieveilmiöt vituttaa sen verran, että tulee avauduttua anonyymisti netissä. Ja sitten välillä ihan asianosaisille naamatusten tosielämässäkin. :p
 
En todellakaan osaisi kuvitella vihuliaisempaa joukkoa johdettavaksi, kuin koulumaailman 80-85 %:sesti naisvoittoista, ikääntyvää, koulutettua, itsenäistä, itsetiedostavaa, ”persoonallista” ja samalla haurasta ihmistä, jotka tuntevat oikeutensa. Ja rehtori keikkuu aidalla näiden, huoltajien ja työantajan vaatimusten välissä. Hyi hitto! :(
 
En todellakaan osaisi kuvitella vihuliaisempaa joukkoa johdettavaksi, kuin koulumaailman 80-85 %:sesti naisvoittoista, ikääntyvää, koulutettua, itsenäistä, itsetiedostavaa, ”persoonallista” ja samalla haurasta ihmistä, jotka tuntevat oikeutensa. Ja rehtori keikkuu aidalla näiden, huoltajien ja työantajan vaatimusten välissä. Hyi hitto! :(
Mielestäni paras kuvaus hommasta on tositapahtumiin pohjautuva Aino Kontulan Herra Rehtori, jossa esim. (miespuolinen) opettaja ehdottaa, että väliseinä käyttämättä jääneen oppilaskunnan tilan ja ruokalan välistä puretaan, jotta opettajille saadaan rauhallinen ruokailutila (mutta ruokailuun liittyvä valvontavelvollisuus kuitenkin täyttyy). Kun remontti on valmis, sama opettaja tekee rehtorista valituksen, koska (tuolloin) määräystenmukainen oppilaskunnan tila puuttuu koulusta. :ROFLMAO:

Ja uskon kyseisen kertomuksen helposti. Olenhan itse ollut todistamassa esim. Wilman käyttöönotosta pidettyä opettajien kokousta, jossa eräs vanhempi valtiomies ilmoitti, että "TUO SYSTEEMI ON KÄYTÖSSÄ JOILLAKIN KOULUILLA JA ON IHAN PASKA! KUPPA JA ANKARA HOMOUS ON SYÖNYT KAIKKIEN AIVOT, JOTKA MOISTA PILKKAA KAIKKIEN JUMALTEN JA IHMISTEN SILMISSÄ EHDOTTAVAT! VÄHINTÄÄNKIN ON SÄILYTETTÄVÄ POISSAOLOVIHOT, JOTTA OPETTAJAT VOIVAT VARMISTAA POISSAOLO- JA MYÖHÄSTYMISMERKINNÄT KYNÄLLÄ VIHKOON! JA KUN VÄHÄN AIKAA ON KULUNUT, KAIKKI HUOMAAVAT, ETTÄ OLIN OIKEASSA JA KOKO PASKA-WILMASTA LUOVUTAAN!"

Kun sitten oli mennyt noin kuukausi, sama opettaja messusi kahvihuoneessa:
"MIKSI MEITÄ VAADITAAN TEKEMÄÄN TUPLAMERKINNÄT POISSAOLOISTA! TUO WILMA ON IHAN HELVETIN KÄTEVÄ JA LUOTETTAVA JA REHTORI VAIN VITTUILLESSAAN VAATII TEKEMÄÄN MERKINNÄT MYÖS NOIHIN VIHKOIHIN, KUN SE ON NIIN VANHANAIKAINEN, ETTÄ LUULEE, ETTÄ NE MERKINNÄT EI SÄILY SIELLÄ WILMASSA! VANHAT UKOT, JOILLA EI OLE OIKEAA TEKEMISTÄ VAATII TEKEMÄÄN MONINKERTAISTA HOMMAA, ETTÄ NIIDEN ESIMIEHET PITÄISI NIITÄ HYVINÄ ESIMIEHINÄ!" :ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO:

Tai se, kun... Ei vittu. Tätä haavaa ei avata, koska se on jo lakannut märkimästä.
 
Back
Top