Koulutus 100+

Tukekaa täysillä jälkikasvunne kouluttautumista, se on kun laittaisi rahaa korkoakorolle sijoitukseen....
Ja parasta tukemista on se, että isä lukee joskus iltasadun pikkulapselle ja isompana näyttää mallia, että näin sitä iskäkin lukee kirjaa. Ja kotona on kirjahylly, jossa on myös kirjoja eikä vain hienoja viinapulloja. Mitä enemmän lapsi lukee ja lapselle luetaan, sitä varmemmin se myös oppii oikeasti lukemaan. Ja tässä tutkimusten mukaan, etenkin poikien kohdalla isän/miespuolisen huoltajan esimerkki on äärimmäisen tärkeä.

Nykylasten keskuudessa tosiasiallinen lukutaidottomuus lisääntyy katastrofaalista vauhtia, eli esim. lääkepurkin ohjeista ei enää selvitä (Yksi tabletti kolmesti päivässä on hepreaa).
 
Vahan outo kirjotus. Taustalla jotenkin oleva ajatus siita, etta USAssa ei Suomesta poiketen muka kahdentoista kuoluvuoden aikana tehtaisi paatoksia, olipa niita valmis tekemaan tai ei, joilla voi olla ratkaiseva vaikutus jatkokoulutusmahdollisuuksiin on ihan posketon. Vaikka kaikki kavisivatkin kolme viimeistakin vuotta koulua saman katon alla, se ei todellakaan tarkota, etta kaikilla 'high school' papruilla yliopistoihin haettaisiin samalta viivalta ja etta vain esimerkiksi keskiarvo vaikuttaisi. Myos julkisten koulujen taso- tai ainakin maine-erot ovat ihan poskettomat. Ma en tieda mika Suomessa on nykyaan tilanne, mutta mun kouluaikoina se ei ollut oikeastaan mitenkaan tapetilla, taalla kadun kahta puolta asuntojen hinnoissa voi karuimmillaan olla jopa 30% eroa koulupiirirajojen takia.

Onhan toi UofM toki kallis mutta ei se ihan noin kallis ole.... (~16k$/vuosi pari ekaa ja ~18k/vuosi viimeiset kaksi vuotta)


Tietysti jos ei ole vaihtoehtoa koulun asuntolalle (se on UofM:ssa kait pari ekaa vuotta pakollinen jos ei saa kayda kotoaan, jonka pitaa olla suht lahella) hinta nousee ton 13k$ vuosi. Ma en ihan tarkkaan tieda joskus kyselin yhelta jatko-opiskelijalta jota ma auttelin BC....

Ja mita niihin koulutuspaatoksiin tulee, ei varmaan mee paivaakaan ettenko katuisi omiani....

Muutenkin koulutuksen liiallinen demokratisointi ja saatavuus ehka hiukan pardoksaalisesti ovat pikemminkin omiaan vahvistamaan kuin heikentamaan luokkayhteiskuntaa. Kun jokainen on tohtori ei se laystake oikein tarkota enaa mitaan, ja sen jalkeen ainakin ne parhaat duunit jaetaan taas tiskin alta nepotistisesti suhteilla kuten ennen vanhaan. Briteissa tasta on jopa taidettu tehda jonniin sortin tutkimuksia mutta en nyt jaksa alkaa kaivelemaan.
Muutenkin tuo proffa on vähän pudonnut kelkasta Amerikan vuosinaan. Nykyään on vähän niin päin, että ammattikoulun halutuimmille linjoille karsitaan porukkaa kovalla kädellä. Sen sijaan lukioon pääsevät suunnilleen kaikki. Ei niillä kaikilla lukiopapereillakaan yliopistoon haeta. Ammattikouluissa on lukiopohjaiset linjat niille, jotka lukion jälkeen suuntaavat ammattikouluun. Nimim. 2-vuotisen ravintolakoulun perustutkinnon suorittanut.

Totta tosin on se, että yliopistojen pääsykoeuudistus meni ihan vituiksi. Se painottaa nykyään pitkää matikkaa niin voimakkaasti, että esim. oikeustieteelliseen saa pitkän matikan arvosanasta enemmän pisteitä kuin yhteiskuntaopista. Siispä oikikseen pyrkijät ottavat minimin historiaa ja yhteiskuntaoppia ja maksimin matematiikkaa. Lukioiden yleissivistävä puoli on henkitoreissaan. Myös se ensikertalaisten suosiminen meni hänekseen, koska se on johtanut siihen, että porukka pitää välivuoden tai useamman ja pänttää pääsykokeisiin, eikä hae suoraan lukion jälkeen, kuten oli uudistuksen tarkoitus. Tuostakin opetushenkilökunta varoitti etukäteen, mutta ketä kiinnosti? HAH! Eli siis tuo osaltaan on nostamassa valmistumisikää, jota uudistuksen piti laskea.
 
Suomen koululaitos on kriisissä. Opettajat avautuvat.

Kaiken alamäen alku: ”inkluusio” eli kaikkien tasapäistäminen.

Niinpä samassa luokassa ”opiskelee” kielitaidoton, häiriökäyttäytyvä, neuropsykologia ongelmia omaava ja kaikki muut. Lopputuloksena sirkus ja opettajien loppuunpalaminen.

Oman soppansa aiheuttaa kymmenet ”ohjelmat”, joita opetusministeriö tuottaa ongelmien korjaamiseksi opetuksessa ja oppilaitoksissa.

Kuulostaa jotenkin vasemmistolaiselta tekemiseltä, pirusti politiikkaa/ideologiaa ja helkkarin huono käytännön lopputulos.

 

66c1f31f53f04bec4eb8942f349f371434e2423b2732f61148e5a88e43af2aeb.jpg
 
Akateemisen rinkirunkkauksen harjoittelua...
Jos näin niin ajastaan ovat jäljessä. Nykyaikaisissa Wau! yliopistoissa akateeminen menestys mitataan retweettien ja tykkäysten määrällä. Ja tämä ei ole edes vitsi, tutkimuksen rahoitusehdoissa oikeasti voi lukea näin.
Neuvoni tutkijan uraa harkitseville nuorille on että opetelkaa tekemään hassuja meemejä, näin luotte positiivista pöhinää rahoittaville yrityksille.
 
Jos näin niin ajastaan ovat jäljessä. Nykyaikaisissa Wau! yliopistoissa akateeminen menestys mitataan retweettien ja tykkäysten määrällä. Ja tämä ei ole edes vitsi, tutkimuksen rahoitusehdoissa oikeasti voi lukea näin.
Neuvoni tutkijan uraa harkitseville nuorille on että opetelkaa tekemään hassuja meemejä, näin luotte positiivista pöhinää rahoittaville yrityksille.
Jo kymmenisen vuotta sitten Opetusministeriön palvoma "guru" kävi kertomassa meille peruskoulun opettajille, että tulevaisuudessa opettaja luo sähköiselle alustalle "seinän", jonne kirjoittaa aiheen, esim. "Metsä". Sitten opiskelijat kirjoittavat sinne omia "lappujaan", joista sitten tykkäävät ristiin. Lopputuloksena on, että eniten tykkäyksiä saaneet "laput" ovat sen tunnin lopputulos ja eniten tykätyt saavat parhaat pisteet.

mad-not-on-my-watch.gif
 
Meinasinpa tilittää, mutta onneksi sain estettyä.

Tykkään työstäni. Tämä on kivaa ja oppilaat ovat kivoja, mutta välillä OPH ja kaupunki tekevät vittumaisia kamppeja. Lisäksi osa huoltajista on semmoisia, ettei niiden pitäisi olla missään tekemisissä lasten kanssa.
 
Niin, eihän niitä lapsia ilman korkeakoulututkintoa saa kuin tehdä...

Mutta joo, olet ihan oikeassa.
Itse taas olen sitä mieltä, että esimerkiksi huoltajien päihde- ja mielenterveysongelmat tai vaikkapa hillitön itsekeskeisyys yhdistettynä silkkaan kusipäisyyteen lapsiaan kohtaan eivät ole jälkikasvun kannalta oikein toivottavia asioita. Koulutuksella ei ole nähdäkseni mitään tekemistä hyvän vanhemmuuden kanssa.
 
Ennen oli parempaa vanhemmuuttakin, kun mielenterveysongelmia ei diagnisoitu ja juopottelukin oli vain syntiä.

Ihan nappiin ei mene silloinkaan, jos vanhempi tai huoltaja ei pysty näkemään siinä omassa pikku kullannuppusessa mitään vikaa.

Esimerkiksi yläasteella itse tein tuntiopetuksen aikana ja niiden välillä kaikkea muuta kuin opiskelin. Toisen vanhemman mielestä syy oli ilman muuta opettajissa.
Sitten kun näin tavallaan sain luvan perseilyyn siltä yhdeltä kiinteältä auktoriteetilta, niin asiat tietysti eskaloituivat. Kerran sitten tuli pistettyä silkkaa vittumaisuuttani koulun omaisuutta paskaksi.
Arvattavasti taas oli kyseessä silkka vahinko, ei suinkaan tahallinen teko. Tässä kohden on huomautettava, että en koskaan juurikaan selitellyt tai puolustellut tekemisiäni, vaan huomattuani jonkun tekevän sen puolestani, katselin asioiden kehitystä sivusta.

Näin toimi siis vain toinen vanhempani. Toinen taas näki selvästi mitä tapahtuu ja kuka on syypää. Voitte ihan itse päätellä mikä oli kukin.

Homma saatiin sillä kuriin ja lopulta opiskelutkin käyntiin, että jätkä pistettiin pienryhmään, jossa opettajalla oli mahdollisuus toisenlaisiin temppuihin ja drakonisiin toimenpiteisiin, joihin tuli lopulta sitten siunaus myös molemmilta allekirjoittaneen vanhemmilta.
Semmoisia hermoja, mitkä tältä tarkkisopettajalta löytyi, tuskin joka lähdössä jaetaan. Siellä ei myöskään annettu pikkujuttujen pilata koko hommaa. Jos kloppi lähti kesken tunnin röökille, mutta palatessaan näytti valmiilta jatkamaan opiskelua, niin kaikki oli unohdettu.
 
Suomen koululaitos on kriisissä. Opettajat avautuvat.

Kaiken alamäen alku: ”inkluusio” eli kaikkien tasapäistäminen.
Inkluusiohan ei ole suomalainen idea vaan kv. suuntaus ja ymmärtääkseni jopa jonkunmoinen ihmisoikeusvaatimus. Mönkään mennään siinä vaiheessa kun inkluusiota käytetään tekosyynä säästöille. Ei tarvi enää erillisiä ryhmiä tai opeja, koska inkluusio.
 
YLE:n juttu matemaattisten taitojen kehityksestä:

Suomalainen nuori laskee kaksi arvosanaa huonommin kuin 20 vuotta sitten​

Tuoreen arvion mukaan suomalaisten nuorten matematiikkataidot jatkavat laskua. Myös matikkahuippujen ja laskupäältään heikompien välinen tasoero kasvaa.

IS:ltä sama:

9-luokkalaisten matematiikan osaamisessa isoja eroja – yksi syy löytyy nykykoulujen opetuksesta: ”Ei enää tarvitse osata ulkoa”​

Ilmiötä selittää osaltaan etäopiskelu koronapandemian aikana.

YLE:llä hauskinta oli tämä:
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen johtava arviointiasiantuntija Jari Metsämuuronen --- on arvioitava, voisiko ensimmäistä kertaa sähköisesti järjestetyn arvioinnin käytännön järjestelyt vaikuttaa tuloksiin, esimerkiksi IT-ongelmien kautta --- on myös mahdollista, että nämä oppilaat ovat oppineet jotain muuta matematiikan sijaan, jotain mitä ei vielä pystytä kouluissa mittamaan

Joo. Ihan varmasti ovat. Tosin sitä näköjään reilu viidennes 8.-luokkalaisista ei ymmärrä, että jos tuote on alennuksessa, lopullinen hinta ei voi olla korkeampi kuin lähtöhinta tai jos saa palkankorotuksen, palkan pitäisi olla korkeampi kuin lähtöpalkan. Näin siis tämän talven kokeessa tarkistettuna.

Jotakin viisautta ehkä voisikin olla löydettävissä IS:n pääkirjoituksesta:
oululainen matematiikan opettaja Piia Haapsaari.

– On vähentynyt se, että perusasioita opiskeltaisiin ensiksi hyvin, ja sen jälkeen lähdettäisiin soveltamaan, Haapsaari sanoi torstaina Yle Radio 1:n Ykkösaamussa.
 
Back
Top