Kustaanmiekka
Kenraali
Joo suodatinta kannattaa käyttää. Mutta ihan mielenkiintoinen kirja oli.McNabin juttuja ei kannata sellaisenaan uskoa.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Joo suodatinta kannattaa käyttää. Mutta ihan mielenkiintoinen kirja oli.McNabin juttuja ei kannata sellaisenaan uskoa.
Ihan mielenkiintoisia argumenttejäKoirapartiosta irtaantumisesta juteltiin tässä ketjussa aikoinaan https://maanpuolustus.net/threads/irtaannumme-ryhmänä-tulitaistelusta.1448/page-2#post-49717. CASE "Sonkajärven sissi" http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/sissi-idasta-koetteli-meikalaisten-valmiustasoa/185541/
Mutta kun ne vietiin yöllä helikopterilla toiminta alueelle, niin kaikki alkoikin mennä pieleen jo heti alusta asti. Tiedustelu oli mokannut pahasti.
No mites sitten, kun on lämpötähystykset, pimeänäöt ym. niin kuvitellaan, että laitetaan 5 ukon tiedustelupartio Nuijamaalta yli. Pienikin paljastuminen tai epäily ja ilma on täynnä lämpö/pimeänäköä ja rajan joukkoja droneineen ja koirineen.
Miten on ylipäätään nykyaikana mahdollista toimia "kaukopartiossa", ennen jos paljastuttiin niin sieltähän tultiin vielä pois aika suurella todennäköisyydellä. Entä nyt?
Tällaisia pohdin...
Olemmeko me nyt ehkä liikaa juuttuneet tähän perinteiseen kaukopartio toimintaan? Ehkä perinteinen kaukopartio oli vain yksi kehitysvaihe sodankäynnissä. Käytettävissä oli reppukokoinen radiolähetin. Muita edellytyksiä olivat se, että tiettömässä maastossa kulkevia maastoajoneuvoja ei käytännössä ollut. Ei myöskään ollut helikoptereita, droneista nyt puhumattakaan. Pimeänäkölaitteita ei ollut ja vastatoimenpiteet etenivät tiettömässä korvessa jalkamiehen vauhdilla.
Herää nyt tietenkin kysymys, että miksi se tiedustelupartio pitäisi ylipäätänsä laittaa Nuijamaalta rajan yli? Liikenteenhän saisi laskettua kun menisi ennakolta valmisteltuun tähystyspaikkaan omalla puolella rajaa. Siitäkin herää kysymys, että hoitaisiko senkin tehtävän kustannustehokkaammin jonkinlainen sensori? Jos sensori pitää saada vihollisen puolelle valtatien varteen, niin kannattaisiko se laittaa sinne jo rauhan aikana? Diplomaatti voisi jättää sen tienvarteen vaikka kusitauon aikana. Timanttiparisto voimanlähteeksi. Käyttää gsm-verkkoa niin kauan kuin se toimii ja sen jälkeen omaa radiolähetintä. Tehokkaat algoritmit suodattaa tiedon valmiiksi, niin lähetyspurskeetkin on lyhyitä.
Olemmeko me nyt ehkä liikaa juuttuneet tähän perinteiseen kaukopartio toimintaan? Ehkä perinteinen kaukopartio oli vain yksi kehitysvaihe sodankäynnissä. Käytettävissä oli reppukokoinen radiolähetin. Muita edellytyksiä olivat se, että tiettömässä maastossa kulkevia maastoajoneuvoja ei käytännössä ollut. Ei myöskään ollut helikoptereita, droneista nyt puhumattakaan. Pimeänäkölaitteita ei ollut ja vastatoimenpiteet etenivät tiettömässä korvessa jalkamiehen vauhdilla.
Brutal IED Attacks Against Russian Military In Chechnya Compilation
Lämpöjäljen peittävän ghillien kanssa metsässä liikkuva on edelleen suhteellisen hankala huomata.No mites sitten, kun on lämpötähystykset, pimeänäöt ym. niin kuvitellaan, että laitetaan 5 ukon tiedustelupartio Nuijamaalta yli. Pienikin paljastuminen tai epäily ja ilma on täynnä lämpö/pimeänäköä ja rajan joukkoja droneineen ja koirineen.
Miten on ylipäätään nykyaikana mahdollista toimia "kaukopartiossa", ennen jos paljastuttiin niin sieltähän tultiin vielä pois aika suurella todennäköisyydellä. Entä nyt?
Tällaisia pohdin...
Hämärästi muistan joskus jostakin lukeneeni, että tällaisissa harjoituksissa joissa koirat etsivät takaa-ajettavia on ehdottoman kiellettyä koettaa harhauttaa koiria millään aineilla. Perustelua en muista lukeneeni. Eli ilmeisesti kuitenkin koirien hajuaistia halutaan suojella.Meitä kiellettiin ehdottomasti ja ankaran rangaistuksen uhalla käyttämästä harjoitustoiminnassa mitään kemiallisia keinoja. Tosin kerran leipaisin pakomatkalla pikakyykystä mehevän rieskan keskelle polkua askelen keventämiseksi siinä toivossa, että miina hidastaisi edes vähän takaa-ajajien liikettä. Kyseessä oli luonnontuote, tosin pieniä elintarvikelisäaineiden jäämiä siinä saattoi sissimuonan jäljiltä toki olla. Toimivista kemiallisista harhautuksen apukeinoista ja kikka kolmosista tms. en avaudu enempää täällä.
VENÄJÄN VASTASISSITAKTIIKAN KEHITTYMINEN TSHETSHENIAN SODISSA
Kandidaatin tutkielma
Helmikuu 2015
TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia vastasissitaktiikoita Venäjän armeijan jalkavä- ki käytti Tshetshenian sodissa vuosina 1994-1996 ja 1999-2000. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten Venäjän armeijan jalkaväen vastasissitaktiikka kehittyi Tshetshenian sotien aikana ja millaisista lähtökohdista venäläinen jalkaväki lähti suorittamaan vastasissioperaatioita Tshetsheniassa. Tutkimus on tehty venäläisen jalkaväen näkökulmasta ja jalkaväkeä tukevat aselajit ovat rajattu tutkimuksen ulkopuolelle, mutta niitä on käsitelty tarpeellisilta osiltaan. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ilmavoimien ja tykistön rooli taisteluissa on selitetty jalkaväen taktiikan näkökulmasta. Tutkimuksessa käytin tapaustutkimusta, jossa tapauksina on kolme erillistä taistelukuvausta. Näiden tapausten avulla pystyin tutkimaan molempia sotia ja tutkimaan tarkasti venäläisen jalkaväen vastasissitaktiikan kehitystä. Tutkimuksessa havaitsin, että Venäjän armeija ei kyennyt hyödyntämään ensimmäisessä Tshetshenian sodassa omia ja muiden valtioiden kokemuksia vastasissisodankäynnistä. Venä- läisten taktiikka epäonnistui pahasti, eivätkä armeijan resurssit riittäneet korjaamaan tilannetta sodan aikana. Vasta sotien välissä venäläiset tutkivat kokemuksiaan Afganistanin sodasta sekä Yhdysvaltojen kokemuksia Vietnamista, ja kehittivät taktiikkaansa, joka tuotti huomattavia tuloksia toisessa Tshetshenian sodassa. Huomattavaa oli Venäjän asevoimien kykenemättömyys hallita ja ratkaista paikallisia kriisejä, mitä Tshetshenian sodat olivat. Lopulta ensimmäinen Tshetshenian sota päättyikin poliittiseen ratkaisuun. Toisaalta tshetsheenien toimet toisessa Tshetshenian sodassa saivat aikaan yleisen mielipiteen muutoksen venäläisissä siviileissä. Vuosina 1994-1996 mielipiteet olivat yleisesti ottaen kielteisiä sotaa kohtaan, mutta vuosina 1999-2000 sota nähtiin enemmän tar- 3 3 peellisena.
AVAINSANAT Tshetshenian sodat 1994-1996 ja 1999-2000, Venäjä, sissisodankäynti, vastasissitaktiikka
Huhta tuolla aikaisemmin mainitsi, että Stingerin ohjus painaa 10kg ja laukaisulaite 5kg.
LJK:n ukoilla kantamukset per ukko liikkuu nyt jo 35-40kg hujakoilla (joillakin varmaan enemmänkin) vaikea kuvitella 15kg Stingeriä enää lisää tuohon kantamukseen.
Jos nyt kuitenkin tulisi täytyisi varmaankin jakaa niin, että yhdelle ukolle ohjus ja yhdelle laukaisulaite.
--
Totta. Jos ihan oikeasti koetaan tarvetta Stingerille, niin kyllähän se mukaan otetaan ja keinot keksitään. Sitä en kyllä tiedä onko LJKssa nykyään ihan oikeasti mietitty ja kenties jopa päätetty, että Stinger- koulutettu lähtee aina partioon mukaan.Järkevintä lienee, että ohjus ja laukaisulaite ovat yhtenä pakettina. Siten ase on nopeammin käyttöönotettavissa, minkä tärkeys korostuu erityisesti, kun ennakkovaroitusta lähestyvästä helikopterista tai muusta uhasta ei välttämättä saada. Kyllä se vielä menee, jos oikeasti halutaan, kun karsitaan samalta mieheltä pois muu painolasti (radiot, singot, räjähteet jne.) ja/tai kierrätetään taakkaa porukan kesken.