HENKEVÄÄ KURIA, ROHKEAA MIELTÄ JA HORJUMATONTA ITSELUOTTAMUSTA
Jatkosodan Päämajan kaukopartiomiesten sotiluuden ilmenemismuodot ja edustavuus verrattuna
suomalaisen sotilaspedagogiikan vuosina 1918–1939 luomaan ideaalisotiluuteen
Oulun yliopisto
Historiatieteet
Aate- ja oppihistorian
pro gradu –tutkielma
Syyskuu 2014
Arttu Kantola
Suomalaista sissitoimintaa ja -taktiikkaa sivuava mielenkiintoinen tutkielma, erityisesti sen;
kehittymisestä, koulutuksesta, koulutussisällöstä ja toteutustavoista: LINKKI
s. 52-87 erityisen tutustumisen arvoinen laajemmastakin kuin Kaukopartiomiesten näkökulmasta.
Koulutussisällöstä, yleisistä periaatteista ja toimintamalleista ja ns. sissihengen kehittymisestä tulee hyvin esille,
miten nuita oppeja sovellettiin myöhemmin suomalaisen sissitoimintamallin ja sissien koulutuksen kehityksessä.
Esim. s. 57 alkaen....
"2.2. Ei pelkällä kylmäverisyydellä ja kestävyydellä – koulutus kaukopartiointiin "
...kerrotaan Kaukopariomiesten koulutuksesta, jonka keskeiset opit ja piirteet ovat säilyneet tähän päivään varmaankin kaikessa suomalaiseen sissitoimimintaan liittyvässä koulutuksessa.
Tiedustelu- ja kaukopartiointikoulutus
Perehdyn tässä luvussa tarkemmin kaukopartiomiesten jatkosodan aikaiseen koulutukseen ja sen perusteisiin. Hedelmällisen teoreettisen lähtökohdan tähän antaa Kaukopartio-opas
(Marttinan koostama KAPO), jonka koulutuksellisia asioita analysoin seuraavaksi. Kaukopartioyksikköön pyrkivän miehistön koulutuksellisena pääsyvaatimuksena oli yleisen jalkaväkikoulutuksen suorittaminen. Tämän pohjalta koulutukseen hyväksyttyjen tuli olla fyysisesti ja psyykkisesti kestäviä sekä taitavia suunnistamaan ja ampumaan.
”
Varsinaisessa kaukopartiokoulutuksessa” koulutuksen tarkoituksena oli edelleen kehittää miehistön taitoja ja ominaisuuksia, jotta koulutettavat kykenivät itsenäiseen ja oma-aloitteeseen toimintaan erilaisissa taistelu- ja tiedustelutehtävissä ja suorittamaan tavallisimpia hävitystehtäviä. Oppaassa korostui jatkuva täydennys- ja kertauskoulutus, jotta korkea taso säilyisi. Koulutus jaoteltiin kaukopartiokoulutuksessa peruspartio-, täydennys-, erikois-, alijohtaja- ja johtajakoulutukseen.
”
Peruspartiointikoulutuksessa” koulutus jakaantui edelleen kuuteen kohtaan.
”
Taistelukoulutuksessa” painopisteenä olivat
- ryhmittymisharjoitukset,
- väijytykset,
- ylläköiden järjestämiset ja toteuttamiset sekä
- itse tulitaistelu ja siitä irtaantuminen.
Kenttäpalveluksessa” kiinnitettiin huomiota marssi- ja lepovarmistukseen ennen kaikkea tiedustelussa.
Ampumakoulutuksessa” koulutettiin partioaseiden käsittelyä ja suoritettiin taisteluammuntoja.
Hävitystöissä” partiomiehet koulutettiin räjähdys-, poltto- ja sytytysaineiden nopeaan ja oikeaan käyttöön tuhoamisissa, ansoituksissa ja miinoituksissa.
Tämän pioneeriaselajiin kuuluvan koulutuksen osana tuli harjoitella myös tarpeellisia kenttätöitä ja vesistöjen ylityksiä erilaisin apuvälinein.
Liikuntakasvatuksen” tarkoituksena oli muokata miesten fyysistä kuntoa kestämään partiomatkojen rasitukset suunnistus- ja marssiharjoitusten sekä joukkuepelien avulla.
Lääkintäpalveluksessa” miehiä koulutettiin muun muassa ensiavun antamiseen, vammojen ja erilaisten sairauksien toteamiseen ja hoitamiseen sekä haavoittuneiden kuljettamiseen.
Jo partiomiesten peruskoulutuksen osalta on huomattavissa se, kuinka perusteellisesti miehet haluttiin kouluttaa. Esimerkiksi Kainuussa Rokanlammella (
nyk. KAIPR harj.alueella) tapahtuneesta kovasta koulutuksesta kertoo kaukopartioveteraani Pauli Savinainen, kuinka heille alkeista alkaen
opetettiin kaikki tiedot, mitä kaukopartiomies tulisi toiminnassaan tarvitsemaan. Noin
kuusi viikkoa kestäneellä kurssilla kaikki kävivät läpi saman koulutusohjelman, joka sisälsi
erämiestaitoja kuten tulien teon erilaisissa olosuhteissa aina kynsitulista rakovalkeaan. Kursseilla harjoiteltiin
liikkumista kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina ja annettiin
ampumakoulutusta. Lisäksi oppilaille opetettiin venäjänkieltä ja perehdytettiin venäläisiin karttoihin. Kaukopartiomiesten tuli olla monitaitureita ja hallita erityisosaamista
radiotoiminnasta:
sanomien laatimisesta ja
salaamisesta sekä saatujen
sanomien avaamisesta. Lisäksi heidän tuli omata pioneeriaselajin taitoja
hävitystöissä ja
murrosten läpäisyssä sekä
ensiapu- ja lääkintätaitoja haavoittumisien ja loukkaantumisien varalta. Lisäksi joukossa tuli olla venäjänkielen taitoisia esimerkiksi mahdollisien
vankien kuulustelujen sekä siviilien haastattelujen ja puhelinverkkokuuntelujen vuoksi. Kaikkien partiomiesten tuli osata
liikkua äänettömästi luonnossa ja osata venäjää vähintään sen verran, että kykeni käyttämään venäläisiä karttoja.
Kokonaisuudessaan koulutus oli erikoiskoulutusta, jonka painopisteitä olivat
sissikoulutus,
kartanluku,
radiokoulutus,
venäjänkieli ja
hävitystoiminta.
Koulutuksen kautta jo perusvaiheessa partiomiehille haluttiin sellaiset valmiudet, että he olisivat kyenneet
toimimaan itsenäisesti, omiin valmiuksiinsa ja tietotaitoonsa turvautuen kaukana
vihollisen selustassa.
”
Täydennyskoulutuksessa” tarkoituksena oli syventää varsinkin
taistelukoulutusta,
kenttäpalvelusta ja
hävitystöitä.
Lisäksi olennaista oli saatujen kokemusten soveltaminen käytäntöön ja vihollisesta saatujen uusien tietojen sovelluttaminen omaan partiotoimintaan.
”
Erikoiskoulutuksessa” koulutettiin erillisillä kursseilla partioiden erikoismiehet.
”Hävitysmiehistö” kertasi peruskurssilla hävitystöissä käydyt asiat ja lisäksi sai koulutusta erikoisvälineiden käsittelystä, junan suistamisesta ja tuhoamisesta sekä muissa hävitystöissä.
”Radiomiesten” koulutuksessa opetettiin morseaakkoset, radioaseman pystyttäminen, kaksipuoleisen radioliikenteen ylläpitämiseksi salakielisten sanomien laatiminen ja avaaminen.
”Puhelinkuuntelukoulutuksessa” venäjänkielentaitoiset koulutettiin kuuntelulaitteen käyttöön tiedustelutietojen hankkimiseksi.
”Lääkintämiesten” koulutuksessa peruskoulutuksen oppeja syvennettiin antamalla perusteellisempi koulutus muun muassa erilaisten tautien ja haavojen hoidossa, lastojen laatimisessa ja lastoittamisessa.
Lisäksi järjestettiin kursseja ”
laskuvarjomieskoulutusta” varten, josta tarkemmin myöhemmin. Täydennyskoulutuksen tehtävänä oli vanhan kertaaminen ja jatkuvan oppimisen periaatteen mukaisesti tietojen ja taitojen syventäminen.
Partiomiehille annetun peruskoulutuksen osa-alueiden kokonaisuutta selkeämmin jaettiin partion miesten kesken.
Partioiden osalta tämä tarkoitti työnjakoa siten, että partioissa oli entistä selkeämmin oman erityisalansa ”spesialisteja”.
Erikoistumisella ja työnjaolla annetut tehtävät nähtiin voitavan suorittaa mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti
KUVAAVIA OTANTOJA:
------------------------------------------------------------------------------------------------
"
Kurssilaisten osoittama into ja harrastus sissikoulutukseen on ollut erittäin kiitettävä. Mahdolliset puutteellisuudet jonkun aineen tietomäärässä korvaa innostus asiaan, ja se onkin tärkeintä, kun otetaan huomioon miesten tulevat tehtävät sotatoimialueella. Kurssilaisten sissikoulutus on sellainen, että kurssilaiset voidaan siirtää sen tehtävän suorittamiseen, mikä on koulutuksen tarkoitus"
------------------------------------------------------------------------------------------------
"
Henkisen ja fyysisen kestävyyden ohella partiomiehiltä vaadittiin erikoista luonnetta. Miehellä ei saanut olla liikaa mielikuvitusta, mikä sai hänet näkemään joka puun ja pensaan takana vihollisen tai muovaamaan jonkin varjon eläväksi olennoksi. Sellaiselle miehelle matka oli helvettiä, ja oli reisun tai kahden jälkeen palanut loppuun. Mikäli hän itse ei pyytänyt siirtoa tai jos häntä ei siirretty muualle, hänestä saattoi tulla sekä itselleen että muille todellinen vaara."
------------------------------------------------------------------------------------------------
"
Sissiosaston johtajalla täytyy olla rautainen tahto, hänen täytyy olla itsenäinen, hänelle täytyy olla synnynnäinen halu vaarallisiin yrityksiin, viisaaseen varovaisuuteen yhtynyttä urhoollisuutta, yritteliäisyyttä, kylmäverisyyttä ja kykyä pelastua vaikeimmastakin tilanteista."
------------------------------------------------------------------------------------------------
"
Partionjohtajan tulee olla älykäs, aloitekykyinen, päättäväinen, tarmokas, häikäilemättömän rohkea, mutta samalla harkitseva, varovainen ja vastuuntuntoinen. Hänellä tulee olla mielikuvitusta, tarkka ja nopea havaintokyky sekä hyvät sotilaalliset tiedot.
Ruumiilliselta kunnoltaan hänen tulee olla terve, sitkeä, kestävä ja karaistunut. Vain henkisiltä ominaisuuksiltaan joukkoaan päätään pitempi ja ruumiillisilta sen veroinen päällikkö voi kyetä saavuttamaan omalla henkilökohtaisella esimerkillään miehistönsä ehdottoman luottamuksen ja johtaa joukkonsa todella hyviin saavutuksiin niissä erinomaisen vaikeissa ja erikoislaatuisissa olosuhteissa, joissa kaukopartiotoimintaa usein joudutaan suorittamaan. "
------------------------------------------------------------------------------------------------
"
Sissijohtajan tehtäväksi jätetään tehtävän suunnittelu ja suoritustapa eikä mennä määräämän miten tehtävä on suoritettava. Se on aivan välttämätöntä. Käskynantaja voi enintään kysyä, miten johtaja aikoo tehtävänsä suorittaa. Eivätkä siinä mitkään ennakkosuunnitelmat pitäisikään paikkaansa, koska vihollisella on mahdollisuus sotkea suunnitelmat"
------------------------------------------------------------------------------------------------
"
Aivan erikoista valppautta esimiesten taholta vaatii kurin säilyttäminen ja kehittäminen kaukopartiojoukoissa, joissa – johtuen toiminnan laadusta – päälliköt joutuvat usein ja pitkät ajat elämään liian läheisessä kosketuksessa joukkonsa kanssa ja voivat olla vaarassa menettää arvovaltansa, elleivät huolehdi siitä oikealla tavalla."
------------------------------------------------------------------------------------------------
"
Sissipäällikön tulee osata herättää alaisissaan luottamusta ja kiintymystä siinä määrin, että nämä ovat valmiit sokeasti seuraamaan häntä, hänen tulee herättää niissä oman voittamattomuuden tunnetta ja sellainen usko, että juuri he ovat vihollisen kauhu, niin että tämä suorastaan vapisee heidän tähtensä. Samalla hänen tulee pitää osastossaan yllä mitä ankarinta kuria.
Tämä on erittäin tärkeätä, sillä sotahistoria osoittaa, että sissit usein osottavat taipumusta vapautua tavallisen sotilaskurin määräyksistä, joiden sijaan he tahtovat asettaa ’omat sissitapansa’, jotka usein ovat aivan hillittömät. Usein sissien mieliin juurtuu se käsitys, että kuri on aivan tarpeeton, ja he olettavat useinkin saavansa rankaisematta tehdä mitä tahansa. Tätä valitettavaa ilmiötä on tarmokkaasti vastustettava. […]
Sissien tulee aina pitää mielessään, että heille kuuluva suurempi vapaus ei anna heille oikeutta esiintyä hillittömästi kurittoman lauman tavoin, vaan päinvastoin velvoittaa heitä noudattamaan mitä ankarinta kuria ja osottamaan kaikissa tiloissa lainkuuliaisuutta ja oikeudenmukaisuutta."
Näitä hyviksi ja toimiviksi koettuja oppeja hyödynnettiin myöhemmin sodan jälkeen kaikessa sissitoiminnan kouluttamisessa, ei ainoastaan Kaukopartiotoiminnan perinteitä jatkavien Utin porukoiden.
(Kajaanissa jopa "alkuperäisillä" paikoilla ja harjoitusalueilla)
Saksassa koulutteli talvisodankäyntiä "sissin malliin" pohjoisemmassa mahdollisesti tarvittaville arktisille erikoisjoukoille 
