Kuolemantuomiot sota-aikana - kannatatko vai et?

Onhan nämä monimutkaisia juttuja, sen myönnän, vaikka en kuolemantuomioiden kannalla olekaan. Mutta jos miettii vaikkapa tapausta, mikä sattui aikanaan JR8:ssa: kesken hyökkäyksen oma sotilas alkoi tulittamaan omia varuskavereita selkään, ilmeisesti koska oli hävinnyt korttipelissä. Siinä pääsi muutama hengestään. Ammuskelija sitten piileskeli linjojen välissä ja kun lopulta löytyi, pahoitteli ja pyysi säästämään henkensä. Tällä kertaa ei tarvinnut kenttäoikeuteen ketään toimittaa, koska varustovereiden kiväärit nousivat spontaanisti. Tiettävästi tätä ei tutkittu sen enempää enkä pidä sitä oikeusmurhana. Sen sijaan jonkun suursivari Pekurisen teloittaminen oli paha, paha virhe ja suorastaan järjetön. Pekurinen ei ollut kommunisti tai mikään lahkolainen, hän oli todistanut pasifisminsa kovimman kautta ja olisi ansainnut elää sotavuotensa Sörnäisten vankilassa. Erno Paasilinna kirja Pekurisesta on mielenkiintoinen, vaikka nyt ei välttämättä foorumilaisten kärkilukemistoa taida ollakaan.
 
Viimeksi muokattu:
Onhan nämä monimutkaisia juttuja, sen myönnän, vaikka en kuolemantuomioiden kannalla olekaan. Mutta jos miettii vaikkapa tapausta, mikä sattui aikanaan JR8:ssa: kesken hyökkäyksen oma sotilas alkoi tulittamaan omia varuskavereita selkään, ilmeisesti koska oli hävinnyt korttipelissä. Siinä pääsi muutama hengestään. Ammuskelija sitten piileskeli linjojen välissä ja kun lopulta löytyi, pahoitteli ja pyysi säästämään henkensä. Tällä kertaa ei tarvinnut kenttäoikeuteen ketään toimittaa, koska varustovereiden kiväärit nousivat spontaanisti. Tiettävästi tätä ei tutkittu sen enempää enkä pidä sitä oikeusmurhana. Sen sijaan jonkun suursivari Pekurisen teloittaminen oli paha, paha virhe ja suorastaan järjetön. Pekurinen ei ollut kommunisti tai mikään lahkolainen, hän oli todistanut pasifisminsa kovimman kautta ja olisi ansainnut elää sotavuotensa Sörnäisten vankilassa. Erno Paasilinna kirja Pekurisesta on mielenkiintoinen, vaikka nyt ei välttämättä foorumilaisten kärkilukemistoa taida ollakaan.

Juttuhan on siinä, että vaikka tuota juttua oltaisiin tutkittu, niin nykyaikana tuomitseminen olisi varmaankin aika vaikeaa, etenkin kun tunnustusta ei voi käyttää yksistään todisteena. Tai siis oletan, että noin petollisen tempun jälkeen voi perusteltavasti odottaa vastaavia temppuja lisääkin, eli pienikin liike voidaan katsoa agressioksi.

Ja tämän Pekurisen tapaus kuulostaa siltä, että joku turhan tärkeä kapiainen on halunnut saada viimeisen sanan. Kovimman luokan pasifisti ei mielestäni kuulu edes vankilaan, jos tämä siis suostuu muutoin yhteistyöhön yhteiskunnan kanssa. Ihan varmasti tuollaiselle löytyy tehtävä jos tällä vaan pää kestää todellisuuden, joka ei vastaa omaa maailmankuvaa.
 
Onhan nämä monimutkaisia juttuja, sen myönnän, vaikka en kuolemantuomioiden kannalla olekaan. Mutta jos miettii vaikkapa tapausta, mikä sattui aikanaan JR8:ssa: kesken hyökkäyksen oma sotilas alkoi tulittamaan omia varuskavereita selkään, ilmeisesti koska oli hävinnyt korttipelissä. Siinä pääsi muutama hengestään. Ammuskelija sitten piileskeli linjojen välissä ja kun lopulta löytyi, pahoitteli ja pyysi säästämään henkensä. Tällä kertaa ei tarvinnut kenttäoikeuteen ketään toimittaa, koska varustovereiden kiväärit nousivat spontaanisti. Tiettävästi tätä ei tutkittu sen enempää enkä pidä sitä oikeusmurhana. Sen sijaan jonkun suursivari Pekurisen teloittaminen oli paha, paha virhe ja suorastaan järjetön. Pekurinen ei ollut kommunisti tai mikään lahkolainen, hän oli todistanut pasifisminsa kovimman kautta ja olisi ansainnut elää sotavuotensa Sörnäisten vankilassa. Erno Paasilinna kirja Pekurisesta on mielenkiintoinen, vaikka nyt ei välttämättä foorumilaisten kärkilukemistoa taida ollakaan.

Samoilla linjoilla. Oli hyvä, että Valkonen kaatui Lapissa. Ei tarvinnut hänen ymmärtää koskaan uudessa valossa asiaa. Oli erittäin kyvykäs pataljoonankomentaja, mutta Pekurista ei olisi pitänyt ampua. Pekurinen oli oikeasti vakaumuksellinen, ja oli pelkkää kiusantekoa lähettää rintamalle. Talvisodan aikana hän istui puolen vuoden tuomion. Jatkosodassa keksi joku pässinpää, että pitää mennä riviin ja kantaa asetta. Hän oli järnefeltiläinen pasifisti jo nuorena ja oli valmis palvelemaan jossakin muussa valtion osoittamassa työssä.

Siinä aika laittoi vastakkain kaksi niin erilaista ja omilla tahoillaan hyvää miestä. Siinä ajan järjettömyys kulminoitui.
 
Tästä tuli mieleen, eräs työkaveri kertoili viime vuona että isäukkonsa oli ollut kaukopartiomies jatkosodan aikana. Vähän ironiseen sävyyn tarinoi että isä suhtautui sotien jälkeiseen kaukopartiokirjallisuuteen (esim. Pentti H. Tikkanen, Esa Anttala) lähinnä sarkastisesti. Kirjoissahan suomalainen kaukopartiomies ei milloinkaan eikä missään oloissa esim. vankeja ottaessaan kohdistanut väkivaltaa näitä kohtaan. Kaverin isän mukaan vankien "hiljentäminen" kuulustelun jälkeen oli melko tavallista. Tapauskohtaisen harkinnnan jälkeen. Eli vaakakupissa painoi se, että otetaanko riski siitä että vapautettu vanki pääsee tekemään hälytyksen ja takaa-ajo alkaa. Tähän liittyvä kohtaus löytyy muuten Mikko Niskasen elokuvasta Sissit.
 
Tästä tuli mieleen, eräs työkaveri kertoili viime vuona että isäukkonsa oli ollut kaukopartiomies jatkosodan aikana. Vähän ironiseen sävyyn tarinoi että isä suhtautui sotien jälkeiseen kaukopartiokirjallisuuteen (esim. Pentti H. Tikkanen, Esa Anttala) lähinnä sarkastisesti. Kirjoissahan suomalainen kaukopartiomies ei milloinkaan eikä missään oloissa esim. vankeja ottaessaan kohdistanut väkivaltaa näitä kohtaan. Kaverin isän mukaan vankien "hiljentäminen" kuulustelun jälkeen oli melko tavallista. Tapauskohtaisen harkinnnan jälkeen. Eli vaakakupissa painoi se, että otetaanko riski siitä että vapautettu vanki pääsee tekemään hälytyksen ja takaa-ajo alkaa. Tähän liittyvä kohtaus löytyy muuten Mikko Niskasen elokuvasta Sissit.

Ei YYA-aikaan passannut ihan mitä vain kirjoittaa. Mutta panepas merkille Anttalan kirjoista yksi asia. Niissähän otetaan vankeja ja kuulustellaan. Sitten alkaa uusi luku.

Vanki ei ole mukana. Meniköhän se voita ostamaan?
 
Viimeksi muokattu:
Ei YYA-aikaan passannut ihan mitäö vain kirjoittaa. Mutta panepas merkille Anttalan kirjoista yksi asia. Niissähän otetaan vankeja ja kuulustellaan. Sitten alkaa uusi luku.

Vanki ei ole mukana. Meniköhän se voita ostamaan?

Muutama Anttalan kirja on tullut luettua. Isäukkoni tiesi kertoa että 70-luvulla ilmestynyt Yli rautaesiripun aiheutti kohun YYA-Suomessa. Se kun käsitteli sodan jälkeisiä ex-kaukopartiomiesten laittomia tiedustelureissuja itään NATO:n laskuun.

Mutta joo, menee ohi tämän ketjun aiheesta.
 
Kaverin isän mukaan vankien "hiljentäminen" kuulustelun jälkeen oli melko tavallista. Tapauskohtaisen harkinnnan jälkeen. Eli vaakakupissa painoi se, että otetaanko riski siitä että vapautettu vanki pääsee tekemään hälytyksen ja takaa-ajo alkaa. Tähän liittyvä kohtaus löytyy muuten Mikko Niskasen elokuvasta Sissit.

Tässä mennään niillä geneven sopimusta rajoilla, toisin sanoen koko tilanne on harmaalla alueella. Henkilökohtaisesti ymmärrän ja painan villaisella koko tilanteen, koska vaakakupissa on omien miesten henget ja tilanne on siellä jossain jumalan selän takana. Diplomaattisesti ajateltuna vanki kuljetetaan omien linjojen taakse ja häntä käytetään kauppavälineenä. Käytännössä homma voi olla niin vaarallinen, että siinä ei ole mitään järkeä, ellei siihen ole ennalta varauduttu. Ongelmana on myös että kuinka paljon niitä pystyy painostamaan ja kuinka paljon ne puhuvat potaskaa siellä kentällä.
 
Jokainen voi yrittää kuvitella tilanteen, jossa paljastuminen ja sen myötä mahdollisesti/todennäköisesti oma ja partiokavereiden elämä on riippuvainen siitä, johdattavatko vangit vihulaisen partion jäljille.

Vaikka sota raaistaakin, uskon noiden tilanteiden ja ratkaisujen olleen todella paskamaisia kaukopartiomiehillekin, ainakin jos kyseessä ovat olleet siviilit. Varsinkin kun minulla on aavistus, mikä useimmiten on ollut lopputulos.
 
Jokainen voi yrittää kuvitella tilanteen, jossa paljastuminen ja sen myötä mahdollisesti/todennäköisesti oma ja partiokavereiden elämä on riippuvainen siitä, johdattavatko vangit vihulaisen partion jäljille.

Vaikka sota raaistaakin, uskon noiden tilanteiden ja ratkaisujen olleen todella paskamaisia kaukopartiomiehillekin, ainakin jos kyseessä ovat olleet siviilit. Varsinkin kun minulla on aavistus, mikä useimmiten on ollut lopputulos.

Jep. Itsekin vahvasti veikkaan että myös vihollisen siviilien suhteen linjaus on ollut tyyliä "antaa hyssyttää".
 
Ajatuksia sormet näppäimillä, taikka sormi liipaisimella tilanteesta. Jos kieltäydyn käskystä ja saan pistoolin piipun takaraivolle, onko järkevää sanoa "ei" uudestaan vai totella, koska on pakko?
 
Toden näköisesti kohteena oli Helsinki ja siihen osuttiin.

7,8 on Helsingin sanomissa ilmoitus nuoriso juhlasta joka on ~1km pohjoiseen
(Aivan pommien osuma linjalla)
Mutta eihän näillä asioilla ole mitään tekemistä totuuden kanssa.:facepalm::facepalm:

Tietenkin. En ole väittänyt, että Kaartinkaupunki ja Kolmikulma olisi ollut kohteena. Se olisi vaatinut syöksypommittajan. Lastenjuhlia Helsingissä oli päivällä pitkin kaupunkia ja kaksi 250 kilon sirpalepommia ovat outoja laivanupotukseen. Yksinäinen kone voi päästä ilman hälytystä kohteeseen mereltä, jossa ensimmäinen kuuntelu alkoi tuohon aikaan Suomenlinnan paikkeilla.

Se jää arvoitukseksi.

Mutta pääasia keskustelussa on se, että vakoojalle ei koskaan armoa.
 
Tietenkin. En ole väittänyt, että Kaartinkaupunki ja Kolmikulma olisi ollut kohteena. Se olisi vaatinut syöksypommittajan. Lastenjuhlia Helsingissä oli päivällä pitkin kaupunkia ja kaksi 250 kilon sirpalepommia ovat outoja laivanupotukseen. Yksinäinen kone voi päästä ilman hälytystä kohteeseen mereltä, jossa ensimmäinen kuuntelu alkoi tuohon aikaan Suomenlinnan paikkeilla.

Se jää arvoitukseksi.

Mutta pääasia keskustelussa on se, että vakoojalle ei koskaan armoa.

Uskoakseni noista lentopommeista oli puhetta toisessa ketjussa ja en oikeastaan pitäisi sitä yllättävänä, jos ryssä ilmavoimien kone käyttäisi tuollaisia pommeja rahtilaivojen hätyyttämiseen. Tai ainakaan en keksi miksi ne olisi varannut panssaripommeja tuohon hommaan. Suurin osa laivoista ei vaadi panssaripommeja vaikutusta varten, mahdollisesti sytytintä pitää miettiä hieman enemmän, mutta kyseessä on ryssät jotka tunnetaan suuripiirteisyydestään, joten mitäpä turhia?

Mutta joo, vakoojat ja näiden kätyreille ei armoa.
 
En jaksanut lukea koko 4 sivua. Mutta kannatan. Ei saa määrätä "pelkuruudesta", kieltäytymisestä yms. Vaan vain rankoista sotarikoksista, ampuu sotavankeja, siviilejä yms.
Tämä siis yksittäisen taistelijan kohdalta. Se että tulee jonkun JDAM takia sivullisia, koska vihun komentopaikka on lastensairaalassa... voi voi.
 
Helsinki|HS Helsinki
Heidät vietiin aamunkoitteessa Malmille ja ammuttiin siihen paikkaan – Suosittu liikuntapaikka kätkee sisälleen synkän historian
Moni suositulla liikuntapaikalla hikoileva ulkoilija ei tiedäkään, miten värikäs historia Kivikon liikuntapuiston alueella on. Siellä on kuvattu elokuvia, teloitettu kuolemaantuomittuja ja miltei voitettu olympiakulta.

fc4945e5724c44a9a4393a06b6a29424.jpg



Martta Koskinen sai kuolemantuomion kommunistien maanalaisesta toiminnasta Neuvostoliiton hyväksi.
Kuva: KANSALLISARKISTO
Tuomo Väliaho HS

KIVIKON liikuntapuistossa on hiljaista.

Puisto on normaalisti varsin suosittu urheilupaikka hiihtohalleineen, pyöräratoineen ja pelikenttineen. Nyt koronavirus ja ehkäpä myös vappuviikon epävakainen ja viileä sää ovat hiljentäneet urheilupaikat.


Tusinan verran frisbeegolfin harrastajia harjoittelee radalla heittoja, ja jokunen lenkkeilijäkin on uskaltautunut ulos juoksemaan.


Frisbeeradalla kaikessa rauhassa heittojaan harjoittelevat tuskin tulevat ajatelleeksi, että näillä sijoilla on joskus teloitettu kuolemaantuomittuja, ammuttu olympialaisten kultamitaleista ja kuvattu suomalaisia elokuvia.

Joonas Selänniemi harjoitteli heittotekniikkaa Kivikon liikuntapuistossa huhtikuun viimeisellä viikolla.

Joonas Selänniemi harjoitteli heittotekniikkaa Kivikon liikuntapuistossa huhtikuun viimeisellä viikolla.
Kuva: SAMI KERO / HS
LIIKUNTAPUISTON paikalla sijaitsi vuosikymmenien ajan Malmin ampumarata.

Rata valmistui vuoden 1937 ammunnan MM-kisoihin. Radalla oli tarkoitus myös kilpailla vuoden 1940 olympialaisissa, jotka lopulta peruttiin maailmansodan syttymisen takia.
MM-kisat kuitenkin Malmilla ammuttiin. Kilpailun järjestelyt olivat mittavat: henkilökuntaa oli noin parituhatta ja ampujia peräti 1 279, joista kolmasosa tuli ulkomailta.
”Ne olivat siihen mennessä suurimmat Suomessa järjestetyt urheilukisat”, sanoo ampumaurheilun historiaa tutkinut Kalle Virtapohja.

Presidentti Pehr Evind Svinhufvud avasi ammunnan MM-kilpailut seremoniallisilla laukauksilla 1937.

Presidentti Pehr Evind Svinhufvud avasi ammunnan MM-kilpailut seremoniallisilla laukauksilla 1937.
Kuva: URHEILUMUSEO

”Ampujien määrää selittää, että MM-kisojen ohella viikon mittaisessa tapahtumassa oli suuri määrä oheiskilpailuja, joihin tuli joukoittain maakunnan miehiä.”
AVAJAISISSA ensimmäiset seremonialliset laukaukset ampui 75-vuotias presidentti Pehr Evind Svinhufvud.
”Hän kysyi ennen laukauksia leikillisesti vieressä seisseeltä Kyösti Kalliolta, että haluaisiko tämä ampua. Kallio oli sentään Tasavallan presidentti.”
Oli toki itsestäänselvyys, että samana vuonna presidenttikautensa päättänyt Svinhufvud ampuisi. Hän oli lajin innokas harrastaja ja ampujana mestaritasoa.
Tietokirjailija ja eläkkeellä oleva toimittaja Martti Backman näki poikana 1950-luvulla kivääritaulun, johon presidentti oli ampunut 300 metrin matkalta.

”Se oli kehystettynä Malmin ampumaradan päärakennuksen Paukkulan seinällä. Siinä oli siisti kasa reikiä kympissä ja sen ympärillä.”
Kymppeihin osuivat vuoden 1937 MM-kisoissa myös suomalaiset kilpa-ampujat. Mitalisaalis oli peräti kymmenen kultaa, 13 hopeaa ja 9 pronssi
”Palkinnot jakoi Ritarihuoneella itse Mannerheim. Palkintoja oli niin paljon, että tilaisuus kesti tuntikausia”, Virtapohja kertoo.
KUN toinen maailmansota syttyi, kuolemantuomio otettiin jälleen käyttöön ja Malmin radalla ammuttiin ihmisiä.
Sota-ajan kuolemantuomioista väitöskirjan tehneen Jukka Lindstedtin mukaan jatkosodan aikana Suomessa teloitettiin todennäköisesti 531 ihmistä. Varmasti todennettu lukumäärä on 519.

Helsingissä heistä teloitettiin kenttäoikeuden päätöksellä ainakin kuusi. Heistä yksi, Martti Koivistoinen, ammuttiin Helsingin lääninvankilan alueella ja muut Malmilla
Malmin ampumarata mainitaan kuitenkin asiakirjoissa yksiselitteisesti vain kahden teloitetun, Jalmar Kaarisolan ja Urho Kaipaisen, kuolinpaikaksi. Kaarlo Väisänen taas teloitettiin ”Malmilla” ja Martta Koskinen sekä Olavi Heiman ”Malmin hautausmaan lähistöllä”.

Venäläissotilas seisoi kunniavartiossa Kivikon venäläisvankien haudalla voiton päivänä 9. toukokuuta 2014. Taustalla näkyy teollisuusrakennus.

Venäläissotilas seisoi kunniavartiossa Kivikon venäläisvankien haudalla voiton päivänä 9. toukokuuta 2014. Taustalla näkyy teollisuusrakennus.
Kuva: ANTTI HÄMÄLÄINEN / IS
Lindstedtin mukaan on esitetty, että teloituksia olisi tehty myös Malmin hautausmaan alueella, mutta siihen hän ei itse usko.


”Todennäköisempänä pidän teloituksia ampumaradalla, sillä niille ei haluttu julkisuutta”, Lindstedt kertoo.
Malmin ampumarata oli paikoista luontevin, sillä se sijaitsi Puolustusvoimien suljetulla ja syrjäisellä alueella ja oli suunniteltu ampumiseen.
Ampumarataa käytettiin teloituksiin myös esimerkiksi Turussa.
KAIKILLA teloitetuilla tuomion syynä oli maanpetos tai sotapetos, eli vihollisen avustaminen.
Tunnetuin kuolemaantuomituista oli ompelija Martta Koskinen. Hänet ammuttiin Malmilla syyskuun 28. päivän aamuna 1943 yhdessä Olavi Heimanin kanssa.

Koskinen oli sodan aikana ainoa teloitettu suomalainen nainen. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle, kuten muutkin Helsingissä teloitetut.
Ruumiit haudattiin teloitusten jälkeen eri puolille Malmin hautausmaata, ja sodan jälkeen vainajat koottiin yhteishautaan, kertoo Lindstedt.
”Yhden muistitiedon mukaan Väisästä ei aluksi edes haudattu varsinaiselle Malmin hautausmaalle, vaan ’jonnekin syrjään käymälän lähelle’.”
SOTA näkyy yhä entisen ampumaradan alueella, jos tietää, mistä etsiä. Kivikonlaita 25:ssä sijaitsevan teollisuusrakennuksen takana on aitaus ja siinä hautamuistomerkki.

Kivikon haudassa makaa 34 venäläisen sotavangin jäännökset.
Sotavankeja tuotiin jatkosodan aikana ampumaradan viereiselle suolle kuokkimaan turvetta, jota tarvittiin lievittämään sotaa käyvän Suomen energiapulaa.
Osa venäläisvangeista kuoli aliravitsemukseen tai sairauksiin, ja heidät on haudattu Kivikon joukkohautaan.
Suomi–Neuvostoliitto-Seura pystytti joukkohaudalle muistomerkin vuonna 1946.

Ampumaradan päärakennus Paukkula olympialiputuksessa vuonna 1952.

Ampumaradan päärakennus Paukkula olympialiputuksessa vuonna 1952.
Kuva: METSÄSTYSMUSEO
Venäjän suurlähetystö ja Suomi–Venäjä-Seura ovat viime vuosina järjestäneet haudalla muistotilaisuuksia toisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä eli 9. toukokuuta.


HELSINGIN vuoden 1952 olympiakisoissa Malmin ampumaradalla päästiin lopultakin kamppailemaan olympiamitaleista. Pienoiskiväärisarjassa juhlittiin suomalaisvoittoa – mutta vain tunnin ajan.
Polviammunnassa Vilho Ylönen ampui uuden maailmanennätyksen ja siirtyi johtoon. Pystyasennossa Norjan Erling Asbjørn Kongshaug nousi kuitenkin tasapisteisiin.
Jostakin syystä radiossa ehdittiin jo soittaa Porilaisten marssi Ylösen voiton kunniaksi.

Rovaniemen markkinoilla -elokuvan yhtä pääosaa näytteli Esa Pakarinen.

Rovaniemen markkinoilla -elokuvan yhtä pääosaa näytteli Esa Pakarinen.
Kuva: SF FILMI
Tarkistuslaskennan jälkeen selvisi karu totuus: norjalainen nappasi kultaa, koska oli ampunut enemmän napakymppejä kuin Ylönen.


”Napakympit ratkaisivat voittajan tasapistetilanteessa vain vuoden 1952 olympiakisoissa. Kyseessä oli kokeilu, josta palattiin jo seuraavissa kisoissa nykyäänkin voimassa olevaan systeemiin, eli kymppien lukumäärään”, Kalle Virtapohja kertoo.
”Kympit laskemalla kullan olisi voittanut Ylönen.”

MALMIN ampumaradalla on liikkunut sotilaiden ja kilpa-ampujien lisäksi myös aivan toisenlaista joukkoa: näyttelijöitä, kameramiehiä ja muuta elokuvaväkeä. Alueella kuvattiin kohtauksia suomalaisiin elokuviin etenkin 1950-luvulla.
Puolustusvoimien hallinnoima alue sijaitsi lähellä elokuvayhtiöiden pääkonttoreita, ja osa siitä oli luonnontilassa olevaa mäntymetsää.
Siksi se kelpasi Lapin maisemaksi elokuvaan Rovaniemen merkkinoilla (1951).


Radan komea päärakennus Paukkula taas näkyy elokuvassa Autuas eversti (1958).

Edvin Laineen ohjaamassa Sven Tuuvassa (1958) nimiroolia näytteli Veikko Sinisalo.

Edvin Laineen ohjaamassa Sven Tuuvassa (1958) nimiroolia näytteli Veikko Sinisalo.
Suomalaisen elokuvan veteraani Timo Tennosmaa oli assistenttina, kun ampumaradalla äänitettiin laukauksia elokuvaan Herra sotaministeri (1957). Laukaukset lisättiin elokuvan ääniraitaan myöhemmin.


”Neljä tai viisi varusmiestä ampui vääpelin komennosta vuorotellen kivääreillä ja konepistooleilla”, Tennosmaa muistelee.
”Vääpeli huusi kuitenkin tulenavaamiskäskynsä todella kovaa, ja varusmiehet olivat nopeita reagoimaan. Siksi ne huudot päätyivät nauhalle. Piti sanoa vääpelille, että tulikomennot ainoastaan käsimerkeillä, kiitos.”
PIKKUPOJILLE Malmin ampumarata ympäröivine metsineen oli oikea paratiisi. Vartiokylässä lapsena asunut Martti Backman kavereineen livahti usein piikkilangoilla eristetylle alueelle leikkimään ja etsimään ammuksia.
Ampumarataa ympäröivästä metsässä oli kaksi suurta kaksikerroksista varastorakennusta, joiden luona näkyi usein kuorma-autoja. Poikien kiinnostus heräsi, ja heidän oli helppo luikerrella varastoihin sisään rakenteissa olevista aukoista.
”Se oli kuin Aladdinin aarreluola meille pikkupojille. Noin 50 metrin pituiset varastorakennukset olivat täynnä elokuvissa käytettyä rekvisiittaa”, Backman muistelee.
Rekvisiitta kuului SF Filmi -yhtiölle, joka oli ilmeisesti vuokrannut rakennukset Puolustusvoimilta.
”Varastoissa oli muun muassa Tuntemattoman sotilaan tarpeistoa, kuten leipälaukkuja, asetakkeja, kenttälapioita ja muuta, ja otimme ne heti sotaleikkeihimme. Leikkeihin päätyivät myös Sven Tuuvassa käytetyt siniset hännystakit, joissa oli luurankokuvio edessä”, Backman kertoo.

Kivikon liikuntapuistoa ilmasta kuvattuna.

Kivikon liikuntapuistoa ilmasta kuvattuna. Kuva: SAMI KERO / HS
Tarpeistoa oli myös Pekka Puupää -elokuvista. Riemua herätti etenkin suuri paperimassasta tehty Justiina-patsas elokuvasta Pekka ja Pätkä puistotäteinä.


Suurimman vaikutuksen poikiin tekivät kuitenkin tyylikkäät hevosvaunut, joita Backmanin mukaan oli käytetty muun muassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi -elokuvassa.
”Me tietysti mielsimme ne vaunut villin lännen postivaunuiksi.”
MALMIN ampumarata oli aikoinaan rakennettu kaupungin ulkopuolelle. Helsinki alkoi kuitenkin laajentua, ja lähistölle rakennettiin ensin Kontula ja myöhemmin Kivikon asuinaluetta.
Puolustusvoimat lopetti harjoitukset radalla ja vuokrasi sen metsästyksen ja ampumaurheilun harrastajille.
Ampumaradan melu alkoi häiritä lähelle nousseiden lähiöiden asukkaita. Vuonna 1992 Helsingin terveyslautakunta tekikin päätöksen, ettei radalla saa enää ampua haulikoilla.
Päätös oli lopun alku ampumaradalle, ja vuotta myöhemmin se suljettiin. Kaiken lisäksi radan suojeltu ampumapaviljonki Paukkula paloi pikkupoikien tulitikkuleikkien takia vuonna 1995 niin pahoin, että rakennus päätettiin purkaa.


Vuosituhannen alkupuolella Kivikossa alkoi valtava maansiirtourakka, kun lyijyhaulien saastuttama maa-aines kaivettiin ylös ja kuljetettiin pois. Lyijyä maaperästä löytyi 130 000 kiloa.
Kunnostustöitä tehtiin peräti 40 hehtaarin alueella. Samalla ampumaradan rakenteet alkoivat kadota tulevan liikuntapuiston tieltä.
KUITENKIN vielä vuonna 2000 Malmin ampumarata välittyi tuhansiin suomalaiskoteihin.
Raid-televisiosarja oli vuosituhannen vaihteen kulttuuritapauksia, ja yksi sen avainkohtauksista oli kuvattu edellisenä kesänä radan ampumakatoksessa.
Kohtaus on kuin muistuma radan synkimmästä menneisyydestä: Tapio Liinojan näyttelemä ammattirikollinen ampuu Kari Sorvalin esittämän asekauppiaan teloitustyyliin.
Se tuomio osui oikeaan.
Kuten naapurissa on tykätty sanoa, kuolema vakoojille.
 
Helsinki|HS Helsinki
Heidät vietiin aamunkoitteessa Malmille ja ammuttiin siihen paikkaan – Suosittu liikuntapaikka kätkee sisälleen synkän historian
Moni suositulla liikuntapaikalla hikoileva ulkoilija ei tiedäkään, miten värikäs historia Kivikon liikuntapuiston alueella on. Siellä on kuvattu elokuvia, teloitettu kuolemaantuomittuja ja miltei voitettu olympiakulta.


Martta Koskinen sai kuolemantuomion kommunistien maanalaisesta toiminnasta Neuvostoliiton hyväksi.
Kuva: KANSALLISARKISTO
Tuomo Väliaho HS

Voi kyynel nyt taas. Ryssän kätyrille kävi ikävästi, vasemmisto pahoitti mielensä.
 
Back
Top