Menköön samaan rahaan vielä työkaverille sattunut tapaus. Kulki monta vuotta hoitamassa dementoitunutta isäänsä useamman sadan kilometrin päässä. Perhepiirissä kiertävät vuorot, niin ettei isä koskaan ollut pitkiä aikoja yksin. Kerran sitten tämä työkaveri oli hoitovuorossa, kun isänsä kotipihaan oli ajanut ikkunaliikkeen kuljetusauto ikkunalastissa ja kyydistä oli hypännyt innokkaita ukkoja. Olivat kertoneet, että talon omistaja oli tehnyt sopimuksen vähän sitten helvetillisen kalliista ikkunaremontista. Millään eivät olleet suostuneet uskomaan, että isällä ei ollut enää nimenkirjoitusoikeutta, mutta lopulta olivat sitten joutuneet poistumaan. Työkaveri oli todennut, että onneksi sattui nyt, kun hän on illalla lähdössä kotiinsa.
Joten tietenkin seuraavana aamuna sama auto ja samat ukot olivat tietenkin ilmestyneet pihaan ja hieman noloina katselleet työkaveria, mutta jälleen suostuneet poistumaan vasta pitkän keskustelun ja poliisilla uhkaamisen jälkeen. Ja kaikki varmaan arvaavat, että seuraavana aamuna sitten hoitovuoron ottanut sisko oli käynyt samojen ukkojen kanssa saman keskustelun, mutta tällä kertaa se poliisi oli oikeasti jouduttu soittamaan paikalle, kun innokkaat remppamiehet eivät suostuneetkaan enää poistumaan. Poliisipartio sattui isossa kaupungissa olemaan aika lähellä ja saapui paikalle ennen ensimmäisen ikkunan irrottamista. Kuuntelivat työkaverin siskon selostuksen ja katsoivat papereita noin kolme sekuntia ja ilmoittivat ikkunafirman "miehille", että poistuminen paikalta suoritetaan ASAP tai sitten suoritetaan poistaminen. Kertoivat vielä selväsanaisesti sekä remonttimiehille että puhelimessa näiden esimiehelle, että seuraavat alueella partioidessaan, ettei ikkunoita vain vaihdeta luvatta.
Vissiin nuokin kuitenkin nukkuvat yönsä täysin hyvällä omatunnolla. Työkaverin mukaan nimittäin kenellekään isän kanssa keskustelevalle ei jäänyt epäselväksi, että kyseessä oli vajaavaltainen henkilö. Ja täysin suomalainen firma ja täysin suomalaiset tekijät, ennen kuin joku ehtii pohtia.
Samaan syssyyn hieman vanhempi tarina samasta aiheesta.
80-luvulla eräällä nimeltä mainitsemattomalla uskontokunnalla (Jehovat) oli tapana kierrellä sairaaloissa etsien heikossa kunnossa olevia potilaita. Nämä "ruumismadot" esiintyivät ensin ystävällisesti, mutta päästyään yhteyteen uhrinsa kanssa alkoi pelottelu. Jumalan kosto, helvetti, tulijärvet ja muut pirut tulivat mukaan keskusteluun. Kuolevaa uhkailtiin kadotuksella ja ties millä. Luonnollisesti maallisen omaisuuden luovuttaminen voisi pelastaa... Kuvioon kuului tarvittaessa paikalle ilmestyvä juristi, jonka avulla sitten lahjoitus/testamentti muokattiin. Näitä asioita käsiteltiin oikeuksissa ja julkisuudessakin hyvinkin paljon vuosien mittaan.
Ukkini äidin puolelta sai halvauksen 80-luvun alussa ja joutui sairaalaan halvaannuttuaan toispuolisesti. Aika lailla selvää oli jo alusta lähtien, että paluuta ei olisi ja 3 kuukautta myöhemmin hän menehtyikin. Mutta tässä välissä raatokärpäset ehtivät jo mukaan kuvioon.
Tuohon aikaan kuten nykyäänkin sairaaloissa oli tapaamisajat. Mutta toisin kuin nykyään, noista ajoista pidettiin tarkemmin kiinni, ellei kyseessä ollut välitön exituksen mahdollisuus. Toinen poikkeus oli "hengellinen apu", mitä ruumismadot käyttivät hyväkseen. Päästyään saaliinsa kimppuun, he saivat hänet hyväksymään vierailut myös aikana, jolloin omaiset eivät päässeet tapaamaan potilasta. Paitsi eräässä poikkeustapauksessa...
Nimittäin äitini siskon mies oli lääkäri. Ei kylläkään kyseisessä sairaalassa, mutta tämä ei merkinnyt mitään. Stetoskooppijumalan asema on ehdoton ja kollegiaalisuuden kautta he pääsivät tapaamaan potilasta myös muina kuin virallisina aikoina ja tässä kohtaa verenimijöillä kävikin sitten hiukan huonompi tuuri. He nimittäin sattuivat paikalle samaan aikaan kuin äitini sisko ja hänen miehensä.
Ukkini oli jo muutamaan kertaan maininnut kyseisistä rotista ja pelostaan heidän juttujaan kohtaan. Joten kun tätini ja hänen miehensä astuivat sairaalahuoneeseen ja näkivät paikalla 3 vartiotornirottaa, ei tarvittu piirrosta selittämään asian tilaa. Suora toiminta oli päivän sana. En itse luonnollisesti nähnyt tilannetta, joten nyt kertomani perustuu toisaalta tätini kertomukseen ja toisaalta lukemaani oikeuden pöytäkirjaan seuranneista tapahtumista. Tätini mies ei ole katsonut tarpeelliseksi kommentoida asiaa minulle, joskin isäni poikkeuksellisesti nauroi ääneen lankomiehensä kertomukselle myöhemmin.
Kertomuksen mukaan paikalla oli siis 3 matoa. Ensimmäinen sai välittömästi nyrkistä. Ilmeisesti ei kovin onnistuneesti, sillä liero poistui kovaa vauhtia huoneesta. Myös toinen iilimato seurasi perässä kovaa vauhtia. Viimeinen jahveteista syyllistyi kuitenkin taktiseen virheeseen. Juoksemisen sijaan hän oli avannut suunsa epäilemättä syytääkseen pahoja sanoja tulijan niskaan. Tämä oli virhe. Siihen aikaan kuten monesti nykyäänkin jokaisen sairaalasängyn vieressä oli jakkara. Kuten tiedettyä, nämä jakkarat eivät innosta pitkäaikaiseen istumiseen, mutta kevyinä ja matalina ne kelpaavat varsin hyvin lyömiseen. Äitini siskonmies pitkään sairaaloissa työskennelleenä tunsi hyvin kyseisen ominaisuuden ja käytti sitä mitä parhaimmalla tavalla. Ensin lyömällä ja lopuksi heittämällä kyseisen istuimen nyt pakenevan rotan niskaan.
Tässä vaiheessa vahinkoja ei ollut tullut vielä paljoakaan, mutta siskon mies ei ollut lopettanut. Hän paineli iilimatojen perään, jotka viisasta kyllä katsoivat portaat hissiä nopeammaksi pakotieksi. Mutta ei riittävän nopeaksi. Nimittäin viimeinen sankari sai portaikon ovesta päästyään potkun persuuksiinsa joka horjutti hänen tasapainoaan sen verran, että hän siirtyi jalankulusta lentävään poistumiseen. Seurauksena katkennut käsi ja solisluu. Useiden todistajien mukaan tässä vaiheessa oli kuultu kaikenlaista tekstiä sekä jumalista että paholaisista höystettynä varsin luovilla kirouksilla. Mikä kommentti tarkkaan ottaen tuli keneltäkin osapuolelta on jäänyt ikuisesti selvittämättä.
Kun rotat oli häädetty, palasi sankarimme takaisin potilaan huoneeseen. Tässä vaiheessa paikalle saapui myös kyseisen instituution ylilääkäri, jolla ensin oli myös kaikenlaista mielellään, mutta kun asia selvisi ja ennen kaikkea ymmärrettiin, että kakki olivat kolleegoita, yhteinen kieli ja ymmärrys löytyivät helposti. Mutta asia ei päättynyt tähän.
Nimittäin joku oli soittanut turhanpäiväisiä puheluita ja hetkeä myöhemmin paikalle tanssahteli lystikkäästi kokonainen joukko iloisia gemssejä (lue: poliiseja) pamppuja ja rautoja heilutellen. Tyypilliseen mielikuvituksettomaan tapaansa heillä oli kaikenlaista turhaa sanottavaa maahan menemisestä jne. Luonnollisesti paikalla ollut ylilääkäri teki välittömästi selväksi moisille ali-ihmisille miten kuuluu käyttäytyä sairaiden ja kärsivien läsnäollessa. Kuten oikein ja kohtuullista on, asia selvisi heille nopeasti (siihen aikaan, kuten nykyäänkin, verenhimoisinkin vanginpamputtaja muuttuu kohteliaaksi tajutessaan joutuneensa tekemisiin stetoskooppijumalan kanssa). Hiki nousee poliisillakin otsalle kun ajattelee makaavansa umpisuolenpoistoleikkauksessa ja viimeinen näky silmissä ennen kuin anestesialääkärin hyvät aineet tekevät tehtävänsä on saliin astuva, lahtipuukkoa psykoottisesti hihittäen teroittava lääkäri, jonka kyseinen poliisi/potilas on pidättänyt viikkoa aikaisemmin (vielä tänäkin päivänä mikään ei tee poliisista nopeammin kohteliasta kuin karjuva lääkäri).
Mutta maailma ei ole täydellinen. Reissu asemalle siitä tuli ja myöhemmin kutsu nuijamiehen eteen. Syytteitä oli jos jonkinlaista. Oli eriasteista pahoipitelyä, uhkausta, kunnianloukkasta ja ties mitä. Onneksi kävi niin, että kyseinen ilmiö oli noussut julkisuuteen jo aiemmin ja nuijanheiluttaja ei tuntenut sympatiaa ruumismatoja kohtaan (jollain toisella paikkakunnalla olisi voinut käydä toisin, mutta PKS:llä ei jahveteilla ollut valtaa). Toki vastaajan asema lääkärinä myös auttoi, joten sakkorangaistus oli seurauksena.
Eikä tarvitse kuvitella. Sama peli jatkuu edelleen lahkojen keskuudessa. Nykyään homma menee kuitenkin enemmän "perhepiirissä" ja uhriksi valikoituu ihmisiä, joilla on sukulaisia tai tuttavia lahkoissa. Julkinen metsästys loppui aika pitkälle julkisuuden seurauksena 80-luvun loppuun mennessä vaikka tiedän 90-luvultakin tapauksia varsinkin provinssissa. Näitä sitten käsitellään joskus oikeuksissa kun omaiset hakevat testamentin mitätöintiä.
, ja on meillä pojankoltiaisillakin senverran timpurinvikaa, että remontit saadaan tehtyä ihan jäsentenkesken.
niin olet hyvä myyjä
