Kyllä minä mieleni niin pahotin...

Menköön samaan rahaan vielä työkaverille sattunut tapaus. Kulki monta vuotta hoitamassa dementoitunutta isäänsä useamman sadan kilometrin päässä. Perhepiirissä kiertävät vuorot, niin ettei isä koskaan ollut pitkiä aikoja yksin. Kerran sitten tämä työkaveri oli hoitovuorossa, kun isänsä kotipihaan oli ajanut ikkunaliikkeen kuljetusauto ikkunalastissa ja kyydistä oli hypännyt innokkaita ukkoja. Olivat kertoneet, että talon omistaja oli tehnyt sopimuksen vähän sitten helvetillisen kalliista ikkunaremontista. Millään eivät olleet suostuneet uskomaan, että isällä ei ollut enää nimenkirjoitusoikeutta, mutta lopulta olivat sitten joutuneet poistumaan. Työkaveri oli todennut, että onneksi sattui nyt, kun hän on illalla lähdössä kotiinsa.

Joten tietenkin seuraavana aamuna sama auto ja samat ukot olivat tietenkin ilmestyneet pihaan ja hieman noloina katselleet työkaveria, mutta jälleen suostuneet poistumaan vasta pitkän keskustelun ja poliisilla uhkaamisen jälkeen. Ja kaikki varmaan arvaavat, että seuraavana aamuna sitten hoitovuoron ottanut sisko oli käynyt samojen ukkojen kanssa saman keskustelun, mutta tällä kertaa se poliisi oli oikeasti jouduttu soittamaan paikalle, kun innokkaat remppamiehet eivät suostuneetkaan enää poistumaan. Poliisipartio sattui isossa kaupungissa olemaan aika lähellä ja saapui paikalle ennen ensimmäisen ikkunan irrottamista. Kuuntelivat työkaverin siskon selostuksen ja katsoivat papereita noin kolme sekuntia ja ilmoittivat ikkunafirman "miehille", että poistuminen paikalta suoritetaan ASAP tai sitten suoritetaan poistaminen. Kertoivat vielä selväsanaisesti sekä remonttimiehille että puhelimessa näiden esimiehelle, että seuraavat alueella partioidessaan, ettei ikkunoita vain vaihdeta luvatta.

Vissiin nuokin kuitenkin nukkuvat yönsä täysin hyvällä omatunnolla. Työkaverin mukaan nimittäin kenellekään isän kanssa keskustelevalle ei jäänyt epäselväksi, että kyseessä oli vajaavaltainen henkilö. Ja täysin suomalainen firma ja täysin suomalaiset tekijät, ennen kuin joku ehtii pohtia.
 
Samanlaista tyrkyttämistä se on ollu minunkin vanhemmille, millon ikkunoita, ovia, paskakaivoja, tai kattoremonttia, isäukko kun vielä elävienkirjoissa oli, näiden kanssa väitteli, millään eivät meinanneet periks antaa, mutta kyllä ne viimein aina uskoivat, isäukollakin vasara kesti kädessä melko pitkään, vaikka muistisairaus hällä olikin, ja senjälkeen kun ei enää timpurinhommiin kyenny, ni melko huonona työnjohtajana tuo tapas toimia :D, ja on meillä pojankoltiaisillakin senverran timpurinvikaa, että remontit saadaan tehtyä ihan jäsentenkesken.
 
Meille on kanssa puhelinfirmat tyrkyttäneet milloin mitäkin, kerran soitti joku ikkunanmyyjä, kysyimpä että et arvaa mita just teen, ei arvannut, sanoin asentavani ikkunoita, myys nyt ikkunat meiille :giggle: niin olet hyvä myyjä
Eikö teillä ole suoramarkkinointikieltoa, kun näitä tällaisia soittoja tulee?
 
Olen ajatellut ehdottaa vanhemmille suoramarkkinointikielto nyt kun ovat vielä järjissään.
Eri asia suostuvatko:)
Kerrot muutaman kalliin turhan mm. kattoremppa esimerkin heille, niin uskon että ottavat vinkistä vaarin.

Meillä kun mökki oli noin 5-vuotias, niin lessu poika yritti sinnikkäästi myydä uutta kattoa, joudun sanomaan hänelle hyvästi ja pahasti, ennenkuin uskoi ettei tarvetta ole eikä tule heiltä uuteen kattoon.
 
Olen ajatellut ehdottaa vanhemmille suoramarkkinointikielto nyt kun ovat vielä järjissään.
Eri asia suostuvatko:)

Yleensä kun suoramarkkinoijat ja ”kerjäläiset” soittavat niin ensimmäisenä sanon että jos on rahasta kysymys niin olen täysin persaukinen.
Kerjäläiset ovat kokonaan lopettaneet soittamisen ja suoramarkkinoijatkin soittavat hyvin harvoin.
Itseään hyväntekijöiksi väittävät yhdistykset ovat palkanneet ammattikerjäläisiä tekemään likainen työ puolestansa.
Ne voi tunnistaa jo parista ensimmäisestä sanasta jonka suustansa päästävät!

Täytyy olla psykologista silmää näille asioille!
 
Yleensä kun suoramarkkinoijat ja ”kerjäläiset” soittavat niin ensimmäisenä sanon että jos on rahasta kysymys niin olen täysin persaukinen.
Kerjäläiset ovat kokonaan lopettaneet soittamisen ja suoramarkkinoijatkin soittavat hyvin harvoin.
Itseään hyväntekijöiksi väittävät yhdistykset ovat palkanneet ammattikerjäläisiä tekemään likainen työ puolestansa.
Ne voi tunnistaa jo parista ensimmäisestä sanasta jonka suustansa päästävät!

Täytyy olla psykologista silmää näille asioille!
Sain pari vuottasitten paljon puheiluita ulkomaalaista "sijoittajilta" jotka halusivat tarjota hyviä mahdollisuuksia.
Homma loppui kun kerroin yhdelle joutuneeni taloudellisten haasteiden äärelle.
 
Menköön samaan rahaan vielä työkaverille sattunut tapaus. Kulki monta vuotta hoitamassa dementoitunutta isäänsä useamman sadan kilometrin päässä. Perhepiirissä kiertävät vuorot, niin ettei isä koskaan ollut pitkiä aikoja yksin. Kerran sitten tämä työkaveri oli hoitovuorossa, kun isänsä kotipihaan oli ajanut ikkunaliikkeen kuljetusauto ikkunalastissa ja kyydistä oli hypännyt innokkaita ukkoja. Olivat kertoneet, että talon omistaja oli tehnyt sopimuksen vähän sitten helvetillisen kalliista ikkunaremontista. Millään eivät olleet suostuneet uskomaan, että isällä ei ollut enää nimenkirjoitusoikeutta, mutta lopulta olivat sitten joutuneet poistumaan. Työkaveri oli todennut, että onneksi sattui nyt, kun hän on illalla lähdössä kotiinsa.

Joten tietenkin seuraavana aamuna sama auto ja samat ukot olivat tietenkin ilmestyneet pihaan ja hieman noloina katselleet työkaveria, mutta jälleen suostuneet poistumaan vasta pitkän keskustelun ja poliisilla uhkaamisen jälkeen. Ja kaikki varmaan arvaavat, että seuraavana aamuna sitten hoitovuoron ottanut sisko oli käynyt samojen ukkojen kanssa saman keskustelun, mutta tällä kertaa se poliisi oli oikeasti jouduttu soittamaan paikalle, kun innokkaat remppamiehet eivät suostuneetkaan enää poistumaan. Poliisipartio sattui isossa kaupungissa olemaan aika lähellä ja saapui paikalle ennen ensimmäisen ikkunan irrottamista. Kuuntelivat työkaverin siskon selostuksen ja katsoivat papereita noin kolme sekuntia ja ilmoittivat ikkunafirman "miehille", että poistuminen paikalta suoritetaan ASAP tai sitten suoritetaan poistaminen. Kertoivat vielä selväsanaisesti sekä remonttimiehille että puhelimessa näiden esimiehelle, että seuraavat alueella partioidessaan, ettei ikkunoita vain vaihdeta luvatta.

Vissiin nuokin kuitenkin nukkuvat yönsä täysin hyvällä omatunnolla. Työkaverin mukaan nimittäin kenellekään isän kanssa keskustelevalle ei jäänyt epäselväksi, että kyseessä oli vajaavaltainen henkilö. Ja täysin suomalainen firma ja täysin suomalaiset tekijät, ennen kuin joku ehtii pohtia.
Samaan syssyyn hieman vanhempi tarina samasta aiheesta.

80-luvulla eräällä nimeltä mainitsemattomalla uskontokunnalla (Jehovat) oli tapana kierrellä sairaaloissa etsien heikossa kunnossa olevia potilaita. Nämä "ruumismadot" esiintyivät ensin ystävällisesti, mutta päästyään yhteyteen uhrinsa kanssa alkoi pelottelu. Jumalan kosto, helvetti, tulijärvet ja muut pirut tulivat mukaan keskusteluun. Kuolevaa uhkailtiin kadotuksella ja ties millä. Luonnollisesti maallisen omaisuuden luovuttaminen voisi pelastaa... Kuvioon kuului tarvittaessa paikalle ilmestyvä juristi, jonka avulla sitten lahjoitus/testamentti muokattiin. Näitä asioita käsiteltiin oikeuksissa ja julkisuudessakin hyvinkin paljon vuosien mittaan.

Ukkini äidin puolelta sai halvauksen 80-luvun alussa ja joutui sairaalaan halvaannuttuaan toispuolisesti. Aika lailla selvää oli jo alusta lähtien, että paluuta ei olisi ja 3 kuukautta myöhemmin hän menehtyikin. Mutta tässä välissä raatokärpäset ehtivät jo mukaan kuvioon.

Tuohon aikaan kuten nykyäänkin sairaaloissa oli tapaamisajat. Mutta toisin kuin nykyään, noista ajoista pidettiin tarkemmin kiinni, ellei kyseessä ollut välitön exituksen mahdollisuus. Toinen poikkeus oli "hengellinen apu", mitä ruumismadot käyttivät hyväkseen. Päästyään saaliinsa kimppuun, he saivat hänet hyväksymään vierailut myös aikana, jolloin omaiset eivät päässeet tapaamaan potilasta. Paitsi eräässä poikkeustapauksessa...

Nimittäin äitini siskon mies oli lääkäri. Ei kylläkään kyseisessä sairaalassa, mutta tämä ei merkinnyt mitään. Stetoskooppijumalan asema on ehdoton ja kollegiaalisuuden kautta he pääsivät tapaamaan potilasta myös muina kuin virallisina aikoina ja tässä kohtaa verenimijöillä kävikin sitten hiukan huonompi tuuri. He nimittäin sattuivat paikalle samaan aikaan kuin äitini sisko ja hänen miehensä.

Ukkini oli jo muutamaan kertaan maininnut kyseisistä rotista ja pelostaan heidän juttujaan kohtaan. Joten kun tätini ja hänen miehensä astuivat sairaalahuoneeseen ja näkivät paikalla 3 vartiotornirottaa, ei tarvittu piirrosta selittämään asian tilaa. Suora toiminta oli päivän sana. En itse luonnollisesti nähnyt tilannetta, joten nyt kertomani perustuu toisaalta tätini kertomukseen ja toisaalta lukemaani oikeuden pöytäkirjaan seuranneista tapahtumista. Tätini mies ei ole katsonut tarpeelliseksi kommentoida asiaa minulle, joskin isäni poikkeuksellisesti nauroi ääneen lankomiehensä kertomukselle myöhemmin.

Kertomuksen mukaan paikalla oli siis 3 matoa. Ensimmäinen sai välittömästi nyrkistä. Ilmeisesti ei kovin onnistuneesti, sillä liero poistui kovaa vauhtia huoneesta. Myös toinen iilimato seurasi perässä kovaa vauhtia. Viimeinen jahveteista syyllistyi kuitenkin taktiseen virheeseen. Juoksemisen sijaan hän oli avannut suunsa epäilemättä syytääkseen pahoja sanoja tulijan niskaan. Tämä oli virhe. Siihen aikaan kuten monesti nykyäänkin jokaisen sairaalasängyn vieressä oli jakkara. Kuten tiedettyä, nämä jakkarat eivät innosta pitkäaikaiseen istumiseen, mutta kevyinä ja matalina ne kelpaavat varsin hyvin lyömiseen. Äitini siskonmies pitkään sairaaloissa työskennelleenä tunsi hyvin kyseisen ominaisuuden ja käytti sitä mitä parhaimmalla tavalla. Ensin lyömällä ja lopuksi heittämällä kyseisen istuimen nyt pakenevan rotan niskaan.

Tässä vaiheessa vahinkoja ei ollut tullut vielä paljoakaan, mutta siskon mies ei ollut lopettanut. Hän paineli iilimatojen perään, jotka viisasta kyllä katsoivat portaat hissiä nopeammaksi pakotieksi. Mutta ei riittävän nopeaksi. Nimittäin viimeinen sankari sai portaikon ovesta päästyään potkun persuuksiinsa joka horjutti hänen tasapainoaan sen verran, että hän siirtyi jalankulusta lentävään poistumiseen. Seurauksena katkennut käsi ja solisluu. Useiden todistajien mukaan tässä vaiheessa oli kuultu kaikenlaista tekstiä sekä jumalista että paholaisista höystettynä varsin luovilla kirouksilla. Mikä kommentti tarkkaan ottaen tuli keneltäkin osapuolelta on jäänyt ikuisesti selvittämättä.

Kun rotat oli häädetty, palasi sankarimme takaisin potilaan huoneeseen. Tässä vaiheessa paikalle saapui myös kyseisen instituution ylilääkäri, jolla ensin oli myös kaikenlaista mielellään, mutta kun asia selvisi ja ennen kaikkea ymmärrettiin, että kakki olivat kolleegoita, yhteinen kieli ja ymmärrys löytyivät helposti. Mutta asia ei päättynyt tähän.

Nimittäin joku oli soittanut turhanpäiväisiä puheluita ja hetkeä myöhemmin paikalle tanssahteli lystikkäästi kokonainen joukko iloisia gemssejä (lue: poliiseja) pamppuja ja rautoja heilutellen. Tyypilliseen mielikuvituksettomaan tapaansa heillä oli kaikenlaista turhaa sanottavaa maahan menemisestä jne. Luonnollisesti paikalla ollut ylilääkäri teki välittömästi selväksi moisille ali-ihmisille miten kuuluu käyttäytyä sairaiden ja kärsivien läsnäollessa. Kuten oikein ja kohtuullista on, asia selvisi heille nopeasti (siihen aikaan, kuten nykyäänkin, verenhimoisinkin vanginpamputtaja muuttuu kohteliaaksi tajutessaan joutuneensa tekemisiin stetoskooppijumalan kanssa). Hiki nousee poliisillakin otsalle kun ajattelee makaavansa umpisuolenpoistoleikkauksessa ja viimeinen näky silmissä ennen kuin anestesialääkärin hyvät aineet tekevät tehtävänsä on saliin astuva, lahtipuukkoa psykoottisesti hihittäen teroittava lääkäri, jonka kyseinen poliisi/potilas on pidättänyt viikkoa aikaisemmin (vielä tänäkin päivänä mikään ei tee poliisista nopeammin kohteliasta kuin karjuva lääkäri).

Mutta maailma ei ole täydellinen. Reissu asemalle siitä tuli ja myöhemmin kutsu nuijamiehen eteen. Syytteitä oli jos jonkinlaista. Oli eriasteista pahoipitelyä, uhkausta, kunnianloukkasta ja ties mitä. Onneksi kävi niin, että kyseinen ilmiö oli noussut julkisuuteen jo aiemmin ja nuijanheiluttaja ei tuntenut sympatiaa ruumismatoja kohtaan (jollain toisella paikkakunnalla olisi voinut käydä toisin, mutta PKS:llä ei jahveteilla ollut valtaa). Toki vastaajan asema lääkärinä myös auttoi, joten sakkorangaistus oli seurauksena.

Eikä tarvitse kuvitella. Sama peli jatkuu edelleen lahkojen keskuudessa. Nykyään homma menee kuitenkin enemmän "perhepiirissä" ja uhriksi valikoituu ihmisiä, joilla on sukulaisia tai tuttavia lahkoissa. Julkinen metsästys loppui aika pitkälle julkisuuden seurauksena 80-luvun loppuun mennessä vaikka tiedän 90-luvultakin tapauksia varsinkin provinssissa. Näitä sitten käsitellään joskus oikeuksissa kun omaiset hakevat testamentin mitätöintiä.
 
Nuo jehovathan tapasivat taannoin, en tiedä vieläkinö, kierrellä maaseudulla talosta taloon, ja täällä korvessakin kun asutaan, kerran moinen delegaatio meidänkin pihamaalle eksyi.
Perus litanjan ne tuossa ovenpielessä haasteli, aloittivat ensin kevyellä polttoaineiden loppumisella, tähän vastasin ettei pelota, ajellaan vissiin enempi polkupyörällä sitten, tekeepähän hyvää kunnolle, ja kun ei yleensä kiire mihkään ole, niin ihan hyvin sopii meidän elämään sekin liikkumismuoto, ja jos porukkaa pitää liikuttaa, niin onhan meillä hevonen ja kärri, sekä talveksi reki :) .
Sitten alko se sodalla pelottelu, siihen kerroin että valitettavasti siinä tilanteessa olen suorittavassa portaassa valtion hommissa, ja se pelkäämiseni ei tilannetta silloin juurikaan auta, saatika ketään kiinnosta, ja olen sen sisäistänyt että niissä olosuhteissa voin joutua suurimman uhrauksen tekemään jonka sotilas voi tehdä, joten se siitä...
No vielä heillä löytyi se viimeinen kalu sieltä työkalupakista, ydinsota... Tämähän oli sitten helppo edellisen pohjustuksen jälkeen torpata, kerroin tämän olevan kannaltani se helpoin ja kivuttomin vaihtoehto, se kerran välähtää, sitäkään ei välttämättä ehdi tajuta, ja homma on ohi, kivuton lähtö jos kohdalle sattuu.
Toki sitten siinä on se ikävämpi vaihtoehto säteilysairauteen menehtymisestä, tästä heille pidin pienen ylimalkaisen luennon, mutta kuten aikaisemmin heille kerroin, se pelkääminen ja jännittäminen ei siinäkään tilanteessa auta, saatikka ketään kiinnosta, niin sekin pitää vaan hyväksyä.
Lähtivät sitten pettyneinä etsimään uutta uhria hassattuaan noin tunnin työaikaansa ovenpielessä jonninjoutavia jorinoiden :ROFLMAO:
 
Nuo jehovathan tapasivat taannoin, en tiedä vieläkinö, kierrellä maaseudulla talosta taloon, ja täällä korvessakin kun asutaan, kerran moinen delegaatio meidänkin pihamaalle eksyi.
Perus litanjan ne tuossa ovenpielessä haasteli, aloittivat ensin kevyellä polttoaineiden loppumisella, tähän vastasin ettei pelota, ajellaan vissiin enempi polkupyörällä sitten, tekeepähän hyvää kunnolle, ja kun ei yleensä kiire mihkään ole, niin ihan hyvin sopii meidän elämään sekin liikkumismuoto, ja jos porukkaa pitää liikuttaa, niin onhan meillä hevonen ja kärri, sekä talveksi reki :) .
Sitten alko se sodalla pelottelu, siihen kerroin että valitettavasti siinä tilanteessa olen suorittavassa portaassa valtion hommissa, ja se pelkäämiseni ei tilannetta silloin juurikaan auta, saatika ketään kiinnosta, ja olen sen sisäistänyt että niissä olosuhteissa voin joutua suurimman uhrauksen tekemään jonka sotilas voi tehdä, joten se siitä...
No vielä heillä löytyi se viimeinen kalu sieltä työkalupakista, ydinsota... Tämähän oli sitten helppo edellisen pohjustuksen jälkeen torpata, kerroin tämän olevan kannaltani se helpoin ja kivuttomin vaihtoehto, se kerran välähtää, sitäkään ei välttämättä ehdi tajuta, ja homma on ohi, kivuton lähtö jos kohdalle sattuu.
Toki sitten siinä on se ikävämpi vaihtoehto säteilysairauteen menehtymisestä, tästä heille pidin pienen ylimalkaisen luennon, mutta kuten aikaisemmin heille kerroin, se pelkääminen ja jännittäminen ei siinäkään tilanteessa auta, saatikka ketään kiinnosta, niin sekin pitää vaan hyväksyä.
Lähtivät sitten pettyneinä etsimään uutta uhria hassattuaan noin tunnin työaikaansa ovenpielessä jonninjoutavia jorinoiden :ROFLMAO:
Meille tulivat ensimmäisenä syksynä, toistakymmentä vuotta sitten. Kaksi nuorta, hyväkäytöksistä nuorta miestä, jotka halusivat keskustella uskonasioista. Kerroin kohteliaasti, mutta selkeästi, että tällä tontilla sellaiset ovat yksityisasioita ja täällä vallitsee omantunnon- ja uskonnonvapaus. Lähtivät. Mahdollisesti uskottavuutta lisäsi se, että olin juuri ampunut pari teertä ja kädet olivat veriset, vieressä haukkui pikimusta sekarotuinen pystykorva säkä pystyssä, kädessäni oli kirves, koska olin pilkkomassa puita ja siinä halkorantteen vieressä oli kaksi tuliasetta.

Meni muutama kuukausi ja tuli kevät. Ihmeteltiin, kun auto pysähtyi tienhaaraan ja sieltä hyppäsi ulos kaksi oikein nättiä nuorehkoa naarasihmistä pukeutuneena lyhyehköihin ja ohuehkoihin kevätmekkoihin. Auto lähti kaasuttamaan eteenpäin ja tyttäret alkoivat korkkareissaan taapertaa kohti pirttiämme. Aviovaimoni käveli kumppareissa vastaan ja kysyi melko tympeällä äänellä aihetta vierailulle ja kuulemma nämäkin olisivat halunneet keskustella Jumalasta ja uskonnosta. Käännytys toimi tällä kertaa niinpäin, että tytöt joutuivat palaamaan tienvarteen ja soittamaan auton takaisin hakemaan. Pihalle, puhumattakaan pirtistä, ei tyttärillä ollut tulemista. :D
 
Toimiiko nämä oikeasti? Olisi ajankohtainen.
Äitille kans soittelee rasitukseen asti kaikki mahdolliset myyjät. Onneksi vielä sen verran tolkku, että osaa kieltäytyä.
Nuo kiertelevät ikkuna ja kattokauppiaat on yksiä piruja.
Riippuu tietysti vähän siitä, miten numeroasi jaat, oletko ennestään em. firmojen asiakas jne jne.

Itselläni toimii, ei minulle kauppiaat soita koskaan. Puhelinnumero on tietysti myös "salainen", eli se ei näy Fonectassa tai muissa vastaavissa "puhelinluettelo"-palveluissa.
 
Äidinäitini, eli mummoni, joka oli lähes 90-vuotias, joka oli kokenut sodan ajan, miehensä(pappani) oli n. 5 vuotta rintamalla, sinä aikana hoiti pääasiassa maatalon työt , karjan ja 7 lasta...saksalaisten kanssa käydyn kahakan aikana menetti siskonsa, kun jäi humalaisen saku-upseerin kännissä ajaman auton alle, menetti ryssien kanssa sodassa kaksi veljeään, tuli 80- luvulla Jehojan todistajia ovelle, haluamaan puhumaan uskosta: TÄSSÄ TALOSSA, EI USKOTA, MIHINKÄÄN, MITÄ EI OMIN SILMIN NÄHDÄ, JA SITTENKIN VIELÄ EPÄILLÄÄN, ALKAKAA LÄHTEÄ!
 
Serkulle kävi niin, että sai tarjouksen omakotitalonsa kattoremonttiin paikalliselta pikkukylän yrittäjältä. Piti tarjousta vähän kalliina ja kysäisi todellista hintaa. Pyyntö tippui seuraavassa sähköpostissa 2/3. Mikäli viikon kuluessa ei vastata myöntävästi, tarjous raukeaa.

Serkku mietti hetken ja veti sitten palkokasvin sieraimeen, koska on itsekin yrittäjä (2 metsäkoneketjua), ja piti kaikkien yrittäjien toimintaa haittavana tapaa, jossa ensimmäinen pyyntö sisältää 2/3 ilmaa. Ilmoitti sitten hyvissä ajoin ennen tarjouksen päättymisaikaa, että ei tee sopimusta.

Tuli sitten yövuorosta kotiin ja oli nukkumassa päikkäreitä, kun ovikello soi. Vaimonsa meni avaamaan ovea ja siellähän seisoi kattoremppaa tarjonnut yrittäjä sopimuksen kanssa. Allekirjoitus pitäisi kuulemma saada ja isäntää (serkkuani) ei kannattaisi herättää, koska asia on jo sovittu ja sehän on ihan se ja sama, kenen nimi sopimuspaperissa on. Serkun vaimo oli heittäytynyt tyhmäksi ja oli lähtenyt herättämään serkkuani allekirjoitusta varten. Innokas yrittäjä ei jostain syystä ollut jäänyt odottamaan, vaan oli poistunut paikalta ennen kuin kiinteistön omistaja oli saapunut vahvistamaan remonttisopimuksen. :oops:

Kumma homma. :rolleyes:

Saman serkun nuorempi sisar ryhtyi aikoinaan heilastelemaan. Heila oli töissä siskonsa miehellä maansiirtohommissa. Jossain vaiheessa sitten sisko ihmetteli serkulleni, että miten ne palkat oikein nyky-Suomessa maksetaan, kun ukko on jatkuvasti töissä, mutta tilille ei tule penninjeniä. Serkkupoika sitten istui alas lankokokelaan kanssa ja kävi läpi työsopimuksen ja palkkakuitit ja tiliotteet ja sen jälkeen soitti sille työnantajalle. Puhui kuten pk-yrittäjä toiselle, eli että kyllä niille työntekijöille se sovittu palkkakin pitää maksaa. Edes vaimon veljeä ei voi pitää töissä palkkaa maksamatta. Ja että työsopimus katkeaa samalla hetkellä, koska työnantaja ei ole noudattanut sovittuja ehtoja ja että työnantajan täytyy maksaa palkkarästit asianmukaisessa järjestyksessä. Mainitsi myös, että jos näin ei tapahdu, niin tuomioistuin voi tietysti käsitellä asian.:(

Samalla antoi rivien välissä ymmärtää, että kyseinen siskonmies on suvun piirissä sangen pidetty, joten voi olla, että myös serkku ja hänen kaksi veljeään käväisee kysymässä palkkojen perään. Lisäksi kertoi, että ottaa miehen töihin itselleen. Ja hommahan ratkesi ihan sopuisasti, eli lankomies sai palkan taannehtivasti pariltakin edelliseltä vuodelta ja serkkupoika sai hyvän konekuskin. :D
 
Tänään Diesel Jkl - Jämsän välillä oli 1.75€ / litra. Voin sanoa nyt suoraan hallituksen hölmöille, että työn motivaatiota halutaan koetella ainakin niillä jotka vielä tässä maassa osallistuu verotettavan tulon syntyyn.
 
Back
Top