Sanotaan nyt vaikka näin:
Minä oikeasti haluaisin olla paikalla kun anoppisi traktorin akseli katkeaa sinun ollessasi kuskinpukilla. Voisin oppia kaikenlaista.
Taas toisaalta:
Jos lapseni olisivat sinun historiantunnillasi kun saat soiton anoppisi traktorin akselin katkeamisesta hekin voisivat oppia kaikenlaista. Eivät ehkä historiasta, mutta ainakin jotain äidinkielestä.
Suuret kiitokset.
Kuitenkin pikku känässä pakko vastata.
Sanotaan nyt vaikka näin:
Minä ihan oikeasti yritän hieman laittaa sordiinoa päälle, kun oppilaita on paikalla.
Tosin viimeksi tällä viikolla luin sähköpostin, jolla kerrottiin, että tyhmä EK ei ole ymmärtänyt, että jos marraskuussa on ilmoitettu, että vanha käytäntö poistuu ja siirrytään aiempaan käytäntöön ja samalla tuhotaan vanha systeemi, mutta maaliskuussa on ilmoitettu, että katellaan ja huhtikuussa ilmoitetaan, että siirrytään kolme vuotta vanhaan systeemiin, niin silloin elokuussa on käytössä sama systeemi kuin vuosi sitten. Lukemisen jälkeen kerroin oppilaille, että siirryn vieressä olevaan tyhjään luokkaan ja huudan siellä vähän aikaa suoraa huutoa. Huuto ei liity mitenkään kehenkään oppilaaseen, mutta suotavaa olisi, ettei lopputunnin aikana myöskään ilmenisi aihetta äänen korottamiseen, koska liipasin voi olla aika herkässä. Kävin kanssa ja edelleen meni tunti ihan hyvin.
Kuitenkin toisaalta:
Semmoisilla sopivilla sanonnoilla ja anekdooteilla voi iskostaa oppilaiden päähän asioita, joita ne ihan oikeasti tarvitsevat elämässään. Jos muita aikuisia ei ole kuulemassa.
Tosin se "sankanvitun aikainen" ei kuulema ole sovelias ajan määritelmä.
Eli pääasiassa oppilaat ja opettajat käyttävät asiallista kieltä, mutta en jaksa rakentaa Armageddonia, jos oppilaalla pääsee yksittäinen "vittu" johonkin vastaukseen. Saatanpa itsekin käyttää ilmaisuja "länsirintaman Helvetti", "homma kusee" tai "paskempi tilanne". Ne eivät kuitenkaan ole itsetarkoituksia, vaan tämmöisellä juntilla lipsahtavat vahingossa.
Ja tietysti lopuksi: "Fuck'em if they can't take a joke!"
