Kylmän sodan kalustohankinnat Suomessa.

[Mikoyan]

Minulla on aina ollut rakkaussuhde F-5 Freedom Fighterin ja F-5 Tigerin kanssa. Syy löytynee Nato-kiimastani... mutta kattokaa ny, onhan se siisti kuin Hornet pienenä!

Kuva/Wikipedia

Osuit naulan kantaan. Northropin F-5 on Hornetia edeltävän YF-17 edeltäjä. Kevyeksi, huokeaksi ja ketteräksi suunnitellun hävittäjän varhainen kehitysversio.

 

[fulcrum]

Voidaanko sanoa, että ilmavoimat teki virheen hankkiessaan yksimoottorisia koneita?

Hornetia hankittaessa kai laskeskeltiin, että kaksimoottorinen konetyyppi on käyttökuluiltaan halvempi, koska riski konemenetyksistä moottorivikojen takia pienenee rutkasti. Laskin pikaisesti nettilähteistä, että moottorivian takia on tuhoutunut alkuperäisiä MiG-21 koneita ainakin kaksi kappaletta, MiG-21Bis koneita ainakin kolme kappaletta ja Hawkeja myös ainakin kolme kappaletta.

Lisäksi löytyi pari onnettomuutta (Pielavesi, 2.7.1971 ja Salla, 25.3.2003), joista Sallan tapauksessa moottori oli sammunut puustoon törmäämisen takia ja lentäjät pelastautuneet heittoistuimilla lennettyään konetta moottori sammuksissa vielä useita kilometrejä. Pielaveden tapauksessa jää epäselväksi, miksi koneesta tuli ohjauskyvytön puustoon törmäyksen jälkeen, mutta siinäkin ohjaaja ehti hypätä törmäyksen jälkeen, joten ilmeisestikin kyse oli jälleen moottorin vaurioitumisesta. Joskin näissä kahdessa tapauksessa on hyvin epävarmaa, olisiko toisesta moottorista ollut apua.

Hawkin osalta hankintapäätöksiä ei voi kritisoida suoralta kädeltä. Kolme kohtalokasta moottorivikaa ei kai ole kovin paljon, kun otetaan huomioon, että Hawkeja on hankittu iso määrä, kaikkiaan 75 kpl, ja että niillä on lennetty yli 35 vuotta. Harjoitushävittäjän huollossa suihkumoottori lienee muutenkin yksi isoimpia kulueriä, joten ero yksi- ja kaksimoottorisen koneen käyttökuluissa voi olla harjoitushävittäjissä suurempi kuin oikeissa hävittäjissä, joissa on lukuisia muitakin paljon huoltoa vaativia järjestelmiä ja laitteita. Kaksimoottorisella konetyypillä saavutettu kustannussäästö ei siis ole mikään selviö, voi hyvin olla, että Hawk oli paras valinta kaikin puolin.

Neuvostoliittolaisista konetyypeistä taas sanottakoon, että kyllä ne sitten olivat epäluotettavia! Muutama vuosikymmen käyttöä tai allekin muutaman kymmenen koneen fleetillä, ja romua syntyy kuin liukuhihnalta. (Jälkikäteen on toki helppo viisastella, kun ei ole enää poliittista painolastia hankinnoissa.) Kunpa MiGien sijaan olisi hankittu länsimaisia koneita, mielellään kahdella moottorilla varustettuina.

Suomen Draken-tilastot ovat lajissaan poikkeus, ei sääntö mitä tulee tuon ajan länsimaisten koneiden onnettomuusfrekvensseihin. Suomi osti konetta vasta kun se oli valmis ja muut maat (etenkin ruotsalaiset) olivat makselleet oppirahat supersakkauksista y.m. Kyllä niitä länsikoneita meni tuohon aikaan tonttiin aika & lailla, kaksimoottorisiakin. F-4:llähän oli hyvin synkät onnettomuustilastot etenkin US Navylla.
Tuon ajan moottoreiden työntövoima kun ei ollut sitä mitä nykyään, niin jos kaksimoottoriselle koneelle tuli moottorihäiriö matalalla niin se tuhoutui melkein yhtä suurella todennäköisyydellä kuin 1-moottorinenkin.

F-5 oli kyllä mainio kone ja kuulemma Valmet jossain välissä teki tarjouksen F-5B:n lisenssivalmistuksesta.

F-5:n evoluutio Hornettiin:

 

[tulikomento]

Mennäkseni sitten ilmavoimiin, niin...

Voidaanko sanoa, että ilmavoimat teki virheen hankkiessaan yksimoottorisia koneita?

Hornetia hankittaessa kai laskeskeltiin, että kaksimoottorinen konetyyppi on käyttökuluiltaan halvempi, koska riski konemenetyksistä moottorivikojen takia pienenee rutkasti. Laskin pikaisesti nettilähteistä, että moottorivian takia on tuhoutunut alkuperäisiä MiG-21 koneita ainakin kaksi kappaletta, MiG-21Bis koneita ainakin kolme kappaletta ja Hawkeja myös ainakin kolme kappaletta.

Lisäksi löytyi pari onnettomuutta (Pielavesi, 2.7.1971 ja Salla, 25.3.2003), joista Sallan tapauksessa moottori oli sammunut puustoon törmäämisen takia ja lentäjät pelastautuneet heittoistuimilla lennettyään konetta moottori sammuksissa vielä useita kilometrejä. Pielaveden tapauksessa jää epäselväksi, miksi koneesta tuli ohjauskyvytön puustoon törmäyksen jälkeen, mutta siinäkin ohjaaja ehti hypätä törmäyksen jälkeen, joten ilmeisestikin kyse oli jälleen moottorin vaurioitumisesta. Joskin näissä kahdessa tapauksessa on hyvin epävarmaa, olisiko toisesta moottorista ollut apua.

Hawkin osalta hankintapäätöksiä ei voi kritisoida suoralta kädeltä. Kolme kohtalokasta moottorivikaa ei kai ole kovin paljon, kun otetaan huomioon, että Hawkeja on hankittu iso määrä, kaikkiaan 75 kpl, ja että niillä on lennetty yli 35 vuotta. Harjoitushävittäjän huollossa suihkumoottori lienee muutenkin yksi isoimpia kulueriä, joten ero yksi- ja kaksimoottorisen koneen käyttökuluissa voi olla harjoitushävittäjissä suurempi kuin oikeissa hävittäjissä, joissa on lukuisia muitakin paljon huoltoa vaativia järjestelmiä ja laitteita. Kaksimoottorisella konetyypillä saavutettu kustannussäästö ei siis ole mikään selviö, voi hyvin olla, että Hawk oli paras valinta kaikin puolin.

Neuvostoliittolaisista konetyypeistä taas sanottakoon, että kyllä ne sitten olivat epäluotettavia! Muutama vuosikymmen käyttöä tai allekin muutaman kymmenen koneen fleetillä, ja romua syntyy kuin liukuhihnalta. (Jälkikäteen on toki helppo viisastella, kun ei ole enää poliittista painolastia hankinnoissa.) Kunpa MiGien sijaan olisi hankittu länsimaisia koneita, mielellään kahdella moottorilla varustettuina.

Minulla on aina ollut rakkaussuhde F-5 Freedom Fighterin ja F-5 Tigerin kanssa. Syy löytynee Nato-kiimastani... mutta kattokaa ny, onhan se siisti kuin Hornet pienenä!

Kuva/Wikipedia

P.S. Osaako joku kertoa, miksi Drakeniin ostettiin myös Falcon-ohjuksen infrapunahakuista versiota pelkkien Sidewinderien sijaan? Vai onko Sipri - ullatus ullatus - erehtynyt ja merkinnyt väärän ohjusmallin Suomen kohdalle, ja todellisuudessa Suomella oli Falconista vain SARH-versio?

Laukkanen muistelee, että hälle oli 70-luvun puolivälissä virkamatkalla jenkkilässä järjestetty esittelylento F-5:lla.



Olisi kuulemma erittäin mielellään testannut koneen, mutta viime hetkillä Pääesikunta päätti peruuttaa koko homman. Syynä tähän oli ilmeisesti se, että samoihin aikoihin oli jo menossa MiG-21 BIS -hankinta.

 

[Old Boy]

kuulemma Valmet jossain välissä teki tarjouksen F-5B:n lisenssivalmistuksesta

Sanamuodosta voisi päätellä, ettei tälle ole olemassa lähdettä. Jenkit olis varmaan myyny, mutta poliittisesti olisi meille ollut mahdotonta ostaa. Kun lentoupseeri/toimittaja Börje Sjögren ehti ensimmäisenä
esittämään F16:a kandidaatiksi edelliseen hävittäjäkilpailuun 80-luvun lopulla, oli vastaanotto: ei voi toteutua.

 

[fulcrum]

Eräässä Siivet-lehden vanhassa artikkelissa oli tällainen maininta. En ole vielä lukenut Raunion kirjoittamaa lentokonetehtaan historiaa niin pitkälle että josko siitä löytyisi maininta. Jos tieto pitää paikkansa niin asia ilmeisesti tyssääntyi hyvin varhaisessa vaiheessa valtiovallan taholta.
F-5B olisi ehkä kuitenkin ollut mahdollisuuksien rajoissa kun se oli harmiton harjoituskone...

Jenkkitavara oli tietysti tuolloin aika kallistakin. Tanskan vertailussa 60-luvulla F-5 oli hitusen kalliimpi kuin Draken (mutta halvempi kuin Mirage).

 

[StmSvejk]

Jenkkitavara oli tietysti tuolloin aika kallistakin. Tanskan vertailussa 60-luvulla F-5 oli hitusen kalliimpi kuin Draken (mutta halvempi kuin Mirage).

Amerikkalaiset valloittivat läntiset kalustomarkkinat pitkälti valtion subventoimina ja lahjuksin (mitä tekivät toki muutkin). Mikäli Suomen poliittinen johto olisi päättänyt hankkia amerikkalaiskalustoa olisi sille varmasti subventiokin löytynyt, mutta poliittisestihan tuo olisi ollut mahdotonta.

 

[Creidiki]

Creidiki ei ole ainakaan itse katsonut tarpeelliseksi täsmentää sanomaansa ja joka tapauksessa suurin osa pointeistani pätee myös lisensseihin. Sitä paitsi hänen huonona pitämänsä rynnäkkökivääri on kuitenkin hyvin, hyvin lähellä ehdottamaasi kopiointia.

Miksi kehittää oma säädetty versio jos maailmalla on jo toimiva konsepti? En osaa olla sen täsmällisempi.

Rynnäkkökiväärin suhteen ei koskaan seisahduttu miettimään aseen konseptia, otettiin edullinen, helposti massatuotettava karbiini joka on riittävän tarkka ja tehtiin siitä 7,76RK62, tämän seurauksena aseita voitiin tilata niin vähän että pystykorva säilyi jakokalustona 90-luvulle asti. Voi kilin värkki sanon minä.

Jos minulle lyödään eteen AKM ja RK ja käsketään valita niistä toinen niin minä otan RK:n, mutta jos minun pitää korvata 600 000 pystykorvaa halvalla ja nopeasti, niin AKM voittaa joka kerta, valmistetaan se sitten Suomessa eli ulkomailla.

 

[Old Boy]

F-5B olisi ehkä kuitenkin ollut mahdollisuuksien rajoissa kun se oli harmiton harjoituskone...

Olet oikeassa; en muistanut tuon muunnoksen olleen tosiaan harjoituskone. Eli tarjouksen tai mahdollisesti varhaisen hinta-arvion on täytynyt liittyä Hawk -hankintaan 1970 -luvun puolivälissä.
Tuolloinhan lentokoneteollisuutta elätettiin valtionyhtiö Valmetin muun toiminnan tuotoilla, joten tarvetta tällaiselle bisnekselle kyllä olisi ollut. Eikä jenkkiaseet missään boikotissa olleet. Mieleen
tulee ainakin AN/TPS-1 tutkahankinta 1960 -luvun lopulta sekä maavoimien Lv217 70-luvulta.

Lahjusten suhteen tilanne 1960- ja 1970-luvuilla oli Länsi-Euroopassa aika lailla, kuten veli @StmSvejk kirjoittaa. Henkilöiden sijasta rahat annettiin puolueille, kuten rakennusliikkeet Suomessa. En silti
usko, että Norja, Tanska ja Sveitsi esim hankkivat koneensä tällä perusteella. F-5 oli kilpailukykyinen tuote ja kun hankinnat oli teknisillä perusteilla päätetty saivat puolueet kymmenyksensä ajan tavan
mukaan. Eikä turvallisuuspoliittista puolta pidä väheksyä; pienet maat arvostivat yhteistyötä USA:n kanssa kuten Suomikin 1992.

 

[Vonka]

Kotimaisen singon kehittämiseen ryhtyminen virastotyönä (PE Aseosasto) tai viimeistään tuotannon aloitus oli järjetön päätös. Näin on sanottu useamman kerran; viimeksi aseinssinä PE:ssa pitkän uran tehnyt
Ilkka Heikkilä jossain esitelmässä. Silloin 50-luvun lopulla itäaseet eivät olleet vaihtoehto maavoimissa. Sellaista esittänyt ye-majuri olisi papereineen lentänyt komentaja Heiskasen virkahuoneesta leppäkeihään
tavoin. Siten jäljelle jäi tämä Carl Gustav, joka muille länsimaille kelpasi. Päinvastoin, kun yllä annettiin ymmärtää, länsiaseita ostettiin 50-60 luvuilla, mm it-tykkejä, aluksia ja pst-ohjuksia. Nimenomaan huolto-
varmuuden näkökulmasta CG olisi voinut olla hyväkin hankinta. Ruotsissahan laskettiin, kuinka kauan kestää ennenkuin punapanssarit ovat Turussa ja Tornionjoella. Jos kerran Drakeneita varastoitiin meitä
varten Ruotsissa, niin miksei sinkojakin. Nytkin 55 S:n vuosittainen tuotanto oli pienehkö. Alussa olisi välttämättä tarvinut hankkia ainoastaan koulutukseen tarvittava määrä.



Samaan aikaan kun yksityinen teollisuus pystyi valmistamaan aseita vientiin (ainakin Tampella) virastotyönä syntyi tuote, joka oli kuin N-liittolainen kulutustavara. Ihmettelin itse AUK:n oppilaana asetta
kantaessani, eikö 20 v aikana kukaan ole huomannut, ettei poistetusta karttalaukusta peräisin oleva hihna ole paras mahdollinen 8 kg painavalle vimpaimelle. Kastuessaan se kapeni lisää ja kidutti kantajaa
entistä paremmin. Harjoitteluun oli tykistössä tarjolla ainoastaan sisäpiippua. Sen vika oli, että patruunan lähtönopeus oli liian suuri ts lensi liian suoraa rataa. Asia olisi korjattu lyhentämällä sisäpiipua, mutta
ei tämäkään suunnitelijoita kiinnostanut.

Kevyelle singolle ei koskaan onnistuttu kehittämään kunnolla toimivaa ja kestävää seulaa, vaan se oli eräänlainen "useampi-kertasinko". Tämä myös tunnustettiin, kun jouduimme tyytymään sisäpiippuihin.
Atarvikkeen tehosta kirjoitin jo aikaisemmin. Slogan: "ammu ja unohda" ei ole peräisin elinkaaren lopusta, vaan näin kerrottiin avoimesti jo noin 1980. Forumilla ei ilmeisesti ole ajateltu mitä tarkoittaa
panosten kelvottomuus tosipaikassa. Lähtönopeuden muuttuminen aiheuttaa, että vehkeellä ei vaan osu; ei vaikka kahvoissa olisi sinkosimojen Simo Häyhä. Ja ensimmäinen ampujan ja maalin puoliväliin
ryytyvä ammus aiheuttaa ketjureaktioin eikä kukaan luota aseeseensa enää, vaikka JJoht vänrikki pitäisi kuinka hyviä palopuheita.

Yhteenvetona kahdesta postauksestani vielä:
Asetta ei koskaan saatu toimimaan siten kun oli tarkoitus
Siihen ei ollut kunnollisia atarvikkeita suurimman osan 40 v elinkaaren aikaa
Panokset pilaantuivat nopeasti käyttökelvottomiksi
Ei kunnollista harjoitus/simulointi kalustoa
Ainoan lisävarusteen tähtäinkaukoputken kiinnitys oli epäonnistunut
Kantohihnaakan ei 40 v aikana saatu paremmaksi

Muissa suhteissa varmaan hyvä ase, olihan se peräisin kotimaasta...

Haha, sinäkin jouduit kantamaan sitä! Älä anna katkeruuden liikaa hämärtää juttua. Olen ampunut sillä neljä ontelokranaattia Cometin runkoon 200 metristä. Pidimme sitä helppona. Olimme viimeisiä, jotka sillä oikeasti ampuivat. Apilas tuli kaksi vuotta kotiutumisestani.

Vuonna 1955 kevytsinko, jonka läpäisy oli 30 mm panssariterästä, oli parempi idea. Nousukulmaakin sai olla.

Vertailun vuoksi. M-32 45 K panssarintorjuntatykin panssarikranaatin lähtönopeus oli 760 m/sek ja läpäisy 12–42 mm 1000 m:n etäisyydeltä riippuen panssarin kaltevuudesta ja osuman kulmasta.

Mutta me kannoimme kolhiintuneita torvia 1980-luvulla.

 

[Rannari]

Ermei Kannisen esitelmä vuodelta 1988. Ei erityisesti mitään uutta mutta melko kattava listaus 50/60/70/80-lukujen asehankinnoista ja hiukan taustoistakin.

 

[Rannari]

Olet oikeassa; en muistanut tuon muunnoksen olleen tosiaan harjoituskone. Eli tarjouksen tai mahdollisesti varhaisen hinta-arvion on täytynyt liittyä Hawk -hankintaan 1970 -luvun puolivälissä.
Tuolloinhan lentokoneteollisuutta elätettiin valtionyhtiö Valmetin muun toiminnan tuotoilla, joten tarvetta tällaiselle bisnekselle kyllä olisi ollut. Eikä jenkkiaseet missään boikotissa olleet. Mieleen
tulee ainakin AN/TPS-1 tutkahankinta 1960 -luvun lopulta sekä maavoimien Lv217 70-luvulta.

Lahjusten suhteen tilanne 1960- ja 1970-luvuilla oli Länsi-Euroopassa aika lailla, kuten veli @StmSvejk kirjoittaa. Henkilöiden sijasta rahat annettiin puolueille, kuten rakennusliikkeet Suomessa. En silti
usko, että Norja, Tanska ja Sveitsi esim hankkivat koneensä tällä perusteella. F-5 oli kilpailukykyinen tuote ja kun hankinnat oli teknisillä perusteilla päätetty saivat puolueet kymmenyksensä ajan tavan
mukaan. Eikä turvallisuuspoliittista puolta pidä väheksyä; pienet maat arvostivat yhteistyötä USA:n kanssa kuten Suomikin 1992.

Jenkeistä kyllä hankittiin Pv:lle matkan varrella kaikenmoista mutta varsinaisten aseiden hankinta oli poliittisesti mahdollista vasta 80-luvulla. Drakenien ohjuksetkin olivat ruotsalaisia

 

[Vonka]

Vanhankin Valmetin tarkkuus on ihan eri kuin tuliterän AK:n. Joskus käsiaseteollisuus kannattaakin pitää hengissä. Siinä on monia tekijöitä.

 

[Mikoyan]

Lahjusten suhteen tilanne 1960- ja 1970-luvuilla oli Länsi-Euroopassa aika lailla, kuten veli @StmSvejk kirjoittaa. Henkilöiden sijasta rahat annettiin puolueille, kuten rakennusliikkeet Suomessa. En silti
usko, että Norja, Tanska ja Sveitsi esim hankkivat koneensä tällä perusteella. F-5 oli kilpailukykyinen tuote ja kun hankinnat oli teknisillä perusteilla päätetty saivat puolueet kymmenyksensä ajan tavan
mukaan. Eikä turvallisuuspoliittista puolta pidä väheksyä; pienet maat arvostivat yhteistyötä USA:n kanssa kuten Suomikin 1992.

Muistaakseni F5 historiikki meni niin että kone suunniteltiin alunpitäen nimenomaan Yhdysvaltain ilmavoimien selkärangaksi, joten huono kone se ei varmastikaan ollut. USAF päätti kuitenkin rukata tulevan standardi ilmaherruushävittäjän vaatimuksia selvästi korkeammaksi, koneelta vaadittiin muun muassa parempaa toimintasädetta ja suurempaa asekuormaa. Tämän seurauksena Nothrop hyllytti F-5 projektin ja jatkokehitti sen YF17 koneeksi, jota sitten yritettiin myydä USAF:ille. Kone kuitenkin hävisi jo vuoden 1975 paikkeilla järjestetyssä kilpailussa YF16-koneelle, joka oli ilmeisesti valmistettu käyttökelpoisimmista osista.

 

[fulcrum]

Olet oikeassa; en muistanut tuon muunnoksen olleen tosiaan harjoituskone. Eli tarjouksen tai mahdollisesti varhaisen hinta-arvion on täytynyt liittyä Hawk -hankintaan 1970 -luvun puolivälissä.

En ole varma liittyikö tähän, sain sen käsityksen että kun Fouga-valmistus päättyi 1967 niin Valmet halusi jonkun projektin suoraa jatkoa jotta linja pysyisi työllistettynä.

Lahjusten suhteen tilanne 1960- ja 1970-luvuilla oli Länsi-Euroopassa aika lailla, kuten veli @StmSvejk kirjoittaa. Henkilöiden sijasta rahat annettiin puolueille, kuten rakennusliikkeet Suomessa. En silti
usko, että Norja, Tanska ja Sveitsi esim hankkivat koneensä tällä perusteella. F-5 oli kilpailukykyinen tuote ja kun hankinnat oli teknisillä perusteilla päätetty saivat puolueet kymmenyksensä ajan tavan
mukaan. Eikä turvallisuuspoliittista puolta pidä väheksyä; pienet maat arvostivat yhteistyötä USA:n kanssa kuten Suomikin 1992.

Sveitsin valinnassa taisi olla niin että F-5 oli halvin tarjolla oleva kone: muita olivat ainakin Mirage 5 ja A-7 Corsair jonka ilmavoimat olisi halunnut. Tanskahan ei F-5:ttä hankkinut vaan Drakenin ja tanskalaisten asekuormavaatimukset olisivatkin varmaan olleet F-5A:lle liikaa (Drakenia käytettiin Tanskassa pommarina).

Ermei Kannisen esitelmä vuodelta 1988. Ei erityisesti mitään uutta mutta melko kattava listaus 50/60/70/80-lukujen asehankinnoista ja hiukan taustoistakin.

Heh, hauska maininta että Comet-vaunut hankittiin armeijan tahdon vastaisesti länsimielisenä eleenä. Joskus näinkin päin...

 

[fulcrum]

Jenkeistä kyllä hankittiin Pv:lle matkan varrella kaikenmoista mutta varsinaisten aseiden hankinta oli poliittisesti mahdollista vasta 80-luvulla. Drakenien ohjuksetkin olivat ruotsalaisia

Jenkithän olisivat myyneet meille it-ohjuksia 60-luvulla, mutta vain sillä ehdolla että Suomi ostaa ohjuksia pelkästään USAsta. Tämä ei sopinut briteille eikä neukuille. Presidentti sitten hautasi koko homman kun meni niin vaikeaksi. Sen sijaan Drakeniin ei suostuttu tuolloin vielä ohjuksia myymään.

Noin muuten en tiedä olisiko aseiden hankinta ollut Amerikasta niin mahdotonta, ostihan Suomi paljon aseita briteistäkin. Jenkeillä ei ehkä vaan tuolloin ollut niin paljon sellaisia järjestelmiä jotka meille sopivat, F-5 oli yksi hyvin harvoista tuon aikakauden jenkkikoneista jotka olisivat meille sopineet ja yhtä hyvää tai parempaakin oli muualta tarjolla. Tykistöä saatiin edullisemmin NL:stä, samaten panssareita eikä tuon ajan amerikkalaiset tuotokset niin ihmeellisiä olleet. AR-10 oli ehdolla kivääriksi mutta hävisi vertailussa.

 

[Rannari]

Jenkithän olisivat myyneet meille it-ohjuksia 60-luvulla, mutta vain sillä ehdolla että Suomi ostaa ohjuksia pelkästään USAsta. Tämä ei sopinut briteille eikä neukuille. Presidentti sitten hautasi koko homman kun meni niin vaikeaksi. Sen sijaan Drakeniin ei suostuttu tuolloin vielä ohjuksia myymään.

Noin muuten en tiedä olisiko aseiden hankinta ollut Amerikasta niin mahdotonta, ostihan Suomi paljon aseita briteistäkin. Jenkeillä ei ehkä vaan tuolloin ollut niin paljon sellaisia järjestelmiä jotka meille sopivat, F-5 oli yksi hyvin harvoista tuon aikakauden jenkkikoneista jotka olisivat meille sopineet ja yhtä hyvää tai parempaakin oli muualta tarjolla. Tykistöä saatiin edullisemmin NL:stä, samaten panssareita eikä tuon ajan amerikkalaiset tuotokset niin ihmeellisiä olleet. AR-10 oli ehdolla kivääriksi mutta hävisi vertailussa.

Rajoitteethan olivat tyypillisesti kotimaisia. Ei Hawkitkaan haitanneet kuin suomalaisia kommareita. Ja Neuvostoliittohan olisi varmasti tervehtinyt ilolla ilmapuolustuksemme vahvistamista niin kauan kuin Suomi olisi oletettavasti ollut halukas puuttumaan ilmatilansa käyttöön.

 

[Vonka]

Rajoitteethan olivat tyypillisesti kotimaisia. Ei Hawkitkaan haitanneet kuin suomalaisia kommareita. Ja Neuvostoliittohan olisi varmasti tervehtinyt ilolla ilmapuolustuksemme vahvistamista niin kauan kuin Suomi olisi oletettavasti ollut halukas puuttumaan ilmatilansa käyttöön.

Kylmässä sodassa me olimme riittämättömikin resurssein valmiit puolustamaan Suomen koskemattomuutta joka suuntaan. YYA-sopimuksen sotilasartiklakin edellytti neuvotteluja: ilman lupaa ei olisi sopinut yrittää.

Hitaasti sotaan kehittyvässä maailmantilanteessa olisimme kyllä liukuneet väkisinkin nuorallatanssipuolueettomuudesta sotilassopimuksen mukaan.

 

[Vonka]

Kylmän sodan kalustoa ja taktiikkaa voi tutkia netissä pohjiksi vaikka lukemalla Visurin teksti Sodanjälkeiset puolustusvoimat tai Juha Ratisen gradu Doriassa.

Minä en tunne mitään järjetöntä antipatiaa itäkalustoa kohtaan mutta siellä oli hyvää ja oli huonoa. Kun osti tankkeja, mukana paketissa tuli Uazia, Ziliä, huonoja radioita ja muuta roinaa.

Mutta jos ajattelee Suomen armeijaa ennen Nato-standardeja, se oli aika pitkälle kalustoltaan samanlainen pumppu kuin se Venäjän armeija, joka veti israelilaisten ja amerikkalaisten kouluttamaa jo hiukan "modernisoitua" Georgian armeijaa kahdessa päivässä lättyyn vuonna 2008. Pitää osata käyttää myös.

 

[Slammer]

Laukkanen muistelee, että hälle oli 70-luvun puolivälissä virkamatkalla jenkkilässä järjestetty esittelylento F-5:lla.

Olisi kuulemma erittäin mielellään testannut koneen, mutta viime hetkillä Pääesikunta päätti peruuttaa koko homman. Syynä tähän oli ilmeisesti se, että samoihin aikoihin oli jo menossa MiG-21 BIS -hankinta.

Tuskin peruutus liittyy varsinaisesti hankintaan kun koelento ei olisi liittynyt siihen mitenkään vaan oli lähinnä Laukkaselle järjestynyt henkilökohtainen mahdollisuus hänen lomamatkallaan. Ilmavoimathan on aina tilaisuuden tullen koelentänyt koneita vaikkei hankintaa olisi ollut tulossa. Toki taustalla on voinut olla politiikkaa eli jenkkihävittäjän koelennon on pelätty näyttävän huonolta tai sitten kyse on Laukkasen toisesta epäilyksestä eli Pääesikunta on vihastunut ohittamisestaan.

Sanamuodosta voisi päätellä, ettei tälle ole olemassa lähdettä. Jenkit olis varmaan myyny, mutta poliittisesti olisi meille ollut mahdotonta ostaa. Kun lentoupseeri/toimittaja Börje Sjögren ehti ensimmäisenä esittämään F16:a kandidaatiksi edelliseen hävittäjäkilpailuun 80-luvun lopulla, oli vastaanotto: ei voi toteutua.

Valtion lentokonetehtaan historian kolmannessa osassa on kerrottu tuosta hankkeesta. Kyse oli ennen kaikkea Valmet-lähtöisestä ajatuksesta mikä lienee suurin syy hylkäämiseen. Tosin vaikka tuon tyyppiselle koneelle olisi ollut tarvetta, niin silti poliittiset ongelmat olisivat olleet olemassa.
Mitä F-16:een tulee, se oli virallisesti mukana viimeistään 1989, joten ei tuo esittämäsi tapaus kovin 80-luvun lopussa ole voinut olla.

Eli tarjouksen tai mahdollisesti varhaisen hinta-arvion on täytynyt liittyä Hawk -hankintaan 1970 -luvun puolivälissä.

Noup, tuo ei liittynyt mihinkään hankintaan vaan oli Valmetin oma esitys 60-luvun alusta.

Jenkeistä kyllä hankittiin Pv:lle matkan varrella kaikenmoista mutta varsinaisten aseiden hankinta oli poliittisesti mahdollista vasta 80-luvulla. Drakenien ohjuksetkin olivat ruotsalaisia

Vaan ei niitäkään voinut myydä Suomeen ilman USA:n hyväksyntää.

 

[Rannari]

@Slammer Aina toisinaan muotoseikat ovat tärkeitä. Kun kotimaiset tahot kaukaa vasemmalta olisivat halunneet idästä rauhanohjuksia niin neutraali ruotsalainen oli vielä siedettävä vaihtoehto. Iljettävä imperialistiohjus Ameriikasta olisikin sitten ollut hyhhyh.