Kylmän sodan kalustohankinnat Suomessa.

[Slammer]

@Slammer Aina toisinaan muotoseikat ovat tärkeitä. Kun kotimaiset tahot kaukaa vasemmalta olisivat halunneet idästä rauhanohjuksia niin neutraali ruotsalainen oli vielä siedettävä vaihtoehto. Iljettävä imperialistiohjus Ameriikasta olisikin sitten ollut hyhhyh.

Itse ajattelin vastauksessa enemmän sitä näkökulmaa, että olisivatko jenkit myyneet. Tosin nyt kun keskustelua selaa taaksepäin niin omat ajatukseni eivät olleet ihan yhdenmukaisia keskustelun kanssa eli enemmän puhuttiin tosiaan siitä mikä Suomessa oli hyväksyttävää.
Mielestäni tuo on vähän yksinkertaistettu tulkinta, mutta se on toki ihan totta, että myyjänä USA:han sisältyi ihan erilainen tunnelataus ja suurempaa näkyvyyttä saavat asehankinnat USA:sta olisivat tuoneet ylimääräisiä mutkia matkaan.

Miksi kehittää oma säädetty versio jos maailmalla on jo toimiva konsepti? En osaa olla sen täsmällisempi.

Meinasin lähinnä, että koetko itseäsi tulkitun väärin kuten Huhta esitti.

 

[Creidiki]

Meinasin lähinnä, että koetko itseäsi tulkitun väärin kuten Huhta esitti.

Kyllä ja ei. Kalustohankinnassa ostaminen, lisenssivalmistus ja reverse engineering eli kopiointi on tarkasti pohdittava, esim armeijan kiväärihankinta oli 60-luvulla kappalemäärissä sitä luokkaa että sitä varten kannatti investoida valmistuskapasiteettiin vaikka ajanmukaisia rynkkyjä olisikin ollut tarjolla.

Mutta pitkään vallassa ollutta "tehdään samanlainen, mutta parempi" ajattelua en allekirjoita.

 

[Rannari]

Itse ajattelin vastauksessa enemmän sitä näkökulmaa, että olisivatko jenkit myyneet. Tosin nyt kun keskustelua selaa taaksepäin niin omat ajatukseni eivät olleet ihan yhdenmukaisia keskustelun kanssa eli enemmän puhuttiin tosiaan siitä mikä Suomessa oli hyväksyttävää.
Mielestäni tuo on vähän yksinkertaistettu tulkinta, mutta se on toki ihan totta, että myyjänä USA:han sisältyi ihan erilainen tunnelataus ja suurempaa näkyvyyttä saavat asehankinnat USA:sta olisivat tuoneet ylimääräisiä mutkia matkaan.

Ei se varmaan ihan noin yksioikoista ollut eivätkä kommarit yksin sanelleet mitä sopii ostaa ja mitä ei. Se on joka tapauksessa silmiinpistävää että syystä tai toisesta meille hankittiin 60/70-luvuilla läntisiä asejärjestelmiä käytännössä ainoastaan puolueettomista maista. Pienemmän julkisuuskertoimen kaluja toki tuli myös Nato-maista. Tuskin sekään pelkkää sattumaa on vaan taustalla on tietoinen linjaus. Liekö häivähdys suomettumistakin mukana?

 

[Samovarius]

Se on joka tapauksessa silmiinpistävää että syystä tai toisesta meille hankittiin 60/70-luvuilla läntisiä asejärjestelmiä käytännössä ainoastaan puolueettomista maista. Pienemmän julkisuuskertoimen kaluja toki tuli myös Nato-maista.

Tarkoitatko puolueettomilla maillla nyt esimerkiksi Britanniaa (mm. Gnat, Vigilant, Comet, Charioteer) ja Ranskaa (mm. SS.11, Fouga)?

Edit: Ranskasta tuli muuten mieleen, että varuskunnissa lojui 2000-luvun alkupuolella kymmenittäin Renault S 130 -kuormureita. Onko jollain käsitystä, minkä kaupan yhteydessä nämä ovat Suomeen päätyneet? Crotale/Mistral -kauppojen sivutuotteena? Thomsonin tutkien? Halpoja varuskunta-autoja muuten vaan? Malli on 70/80-lukujen välimaastosta.

 

[Slammer]

Se on joka tapauksessa silmiinpistävää että syystä tai toisesta meille hankittiin 60/70-luvuilla läntisiä asejärjestelmiä käytännössä ainoastaan puolueettomista maista. Pienemmän julkisuuskertoimen kaluja toki tuli myös Nato-maista. Tuskin sekään pelkkää sattumaa on vaan taustalla on tietoinen linjaus. Liekö häivähdys suomettumistakin mukana?

No, Hawk-hankinta toteutettiin kyllä käytännössä kokonaan 70-luvun puolella ja se jos jokin sai paljon julkisuutta. Toisaalta 70-luvun jälkipuoliskolla asenteet olivat ehtineet jo jonkin verran muuttua. Pelkkää sattumaa tuo ei tietenkään ollut, mutta osittain kyllä. Etenkin Ruotsi oli hyvin merkittävä toimija sotateollisuudessa ja sattumoisin Ruotsin ratkaisut soveltuivat usein varsin hyvin myös Suomen "erityisolosuhteisiin". Sveitsinkin asema oli merkittävä tietyin osin. Kolmas tekijä on sitten se, että 60- ja 70-luvuille sattui vain vähemmän sellaisia näkyvämpiä hankintoja jotka olisivat luonnostaan suuntautuneet länteen. Ja sitten kolmas juttu oli, että kommunistien ja muiden vastaavasti suuntautuneiden näkökulmasta puolueettomuudella ei tainnut olla juuri painoarvoa. Länsi mikä länsi. Ainakin Draken-hankinta aiheutti siellä suunnalla mittavaa jupinaa. Silloista tilannetta on hyvin vaikea ymmärtää näin jälkikäteen, mutta itse väittäisin ettei hankinta Ranskasta olisi loppuen lopuksi ollut juuri sen kivuliaampi kuin Ruotsista. USA oli tietenkin omassa maailmassaan.

Tarkoitatko puolueettomilla maillla nyt esimerkiksi Britanniaa (mm. Gnat, Vigilant, Comet, Charioteer) ja Ranskaa (mm. SS.11, Fouga)?

Nämä olivat tosin kaikki 50-luvulla ohjushankintoja lukuun ottamatta. Sitä en tiedä millaista näkyvyyttä ohjushankinnat aikanaan saivat ja miten niihin suhtauduttiin, mutta oletettavasti samaan aikaan tehty MiG-21-hankinta toimi tässä pitkälti tasapainottajana. Olihan se merkittävästi suurempi.

 

[Vonka]

Talous se ykkönen on, mutta ei kylmän sodan aikana Yhdysvalloista ostettu. Brittien kanssa oli paljon kauppaa. Vampire Trainerit, Gnatit, Charioteerit, Cometit. Nyt en ehdi tarkistaa, mikä oli vaunujen todellinen ostopaikka, me olemme aina käyneet myös "kirppiksellä".

Bilateraalinen kauppa neukkeihin mahdollisti jotakin aikanaan. Kekkosta PV tosin kiinnosti vasta, kun neukit huolestuivat ja tarjoutuivat itse tänne valvomaan. Siinä voi nähdä tämän suomettumisaspektin. Puolueettomuutta leikkien ostaa myös lännestä ja se mitä kotimaasta sai.

Nyt on toisin - ja tavallaan perinteisesti. Amerikka ja Ranska ovat nyt tärkeimmät, mitä uuteen tulee, mutta rahaa säästetään edelleen, kun ostetaan myös divarista. Hollannin Leot ja Tanskasta M270 –raketinheitinjärjestelmä. Yhdysvalloista ostettiin peruskunnostettuja Stinger-olkapääohjuksia. Muutama vuosi sitten ilmavoimille ostettiin Sveitsistä käytettyjä Hawk-harjoitushävittäjiä.

Kylmän sodan ajalta on edelleen mm. tykkikalustoa (122 mm). Ne olivat aikanaan ok. Nyt etsitään liikkuvaa 155-millistä korvaamaan. 122 mm venäläiset ammuksineen vanhenevat 2020-luvulla.

 

[Slammer]

Talous se ykkönen on, mutta ei kylmän sodan aikana Yhdysvalloista ostettu. Brittien kanssa oli paljon kauppaa. Vampire Trainerit, Gnatit, Charioteerit, Cometit. Nyt en ehdi tarkistaa, mikä oli vaunujen todellinen ostopaikka, me olemme aina käyneet myös "kirppiksellä".

Kyllä ne briteiltä ostettiin, mutta välittäjänä oli sveitsiläinen firma. En usko, että tällä oli kuitenkaan mitään merkitystä poliittisesti koska briteiltä ostettiin tuossa vaiheessa muutenkin paljon. Tämä vähentyi huomattavasti sitten 60-luvulla kun kauppa NL:n kanssa alkoi todenteolla.

 

[Rannari]

No, Hawk-hankinta toteutettiin kyllä käytännössä kokonaan 70-luvun puolella ja se jos jokin sai paljon julkisuutta. Toisaalta 70-luvun jälkipuoliskolla asenteet olivat ehtineet jo jonkin verran muuttua. Pelkkää sattumaa tuo ei tietenkään ollut, mutta osittain kyllä. Etenkin Ruotsi oli hyvin merkittävä toimija sotateollisuudessa ja sattumoisin Ruotsin ratkaisut soveltuivat usein varsin hyvin myös Suomen "erityisolosuhteisiin". Sveitsinkin asema oli merkittävä tietyin osin. Kolmas tekijä on sitten se, että 60- ja 70-luvuille sattui vain vähemmän sellaisia näkyvämpiä hankintoja jotka olisivat luonnostaan suuntautuneet länteen. Ja sitten kolmas juttu oli, että kommunistien ja muiden vastaavasti suuntautuneiden näkökulmasta puolueettomuudella ei tainnut olla juuri painoarvoa. Länsi mikä länsi. Ainakin Draken-hankinta aiheutti siellä suunnalla mittavaa jupinaa. Silloista tilannetta on hyvin vaikea ymmärtää näin jälkikäteen, mutta itse väittäisin ettei hankinta Ranskasta olisi loppuen lopuksi ollut juuri sen kivuliaampi kuin Ruotsista. USA oli tietenkin omassa maailmassaan.



Nämä olivat tosin kaikki 50-luvulla ohjushankintoja lukuun ottamatta. Sitä en tiedä millaista näkyvyyttä ohjushankinnat aikanaan saivat ja miten niihin suhtauduttiin, mutta oletettavasti samaan aikaan tehty MiG-21-hankinta toimi tässä pitkälti tasapainottajana. Olihan se merkittävästi suurempi.

Eikä sitäkään voi tietysti liikaa korostaa että itänaapurista saatiin edullisesti poliittisesti korrektia kalustoa mikä varmasti oli persaukiselle 60-luvun Suomelle järkiratkaisu. Niin kuin aina tätäkin asiaa voi lähestyä monesta eri kulmasta. Olipa syy sitten mikä hyvänsä niin 60-luvun alun jälkeen seuraava näkyvä hankinta Naton jäsenmaasta oli tosiaan Hawk. Kanninen siinä aiemmin linkittämässäni esitelmässä mainitsi että Hawk-kaupan julkistamista piti loiventaa kertomalla samana päivänä että idästä ostetaan it-ohjuksia mallia SA-3 ja SA-7. Itähankintojen kohdalla moiseen pehmennykseen ei liene ollut tarvetta.

 

[Rannari]

Tarkoitatko puolueettomilla maillla nyt esimerkiksi Britanniaa (mm. Gnat, Vigilant, Comet, Charioteer) ja Ranskaa (mm. SS.11, Fouga)?

Edit: Ranskasta tuli muuten mieleen, että varuskunnissa lojui 2000-luvun alkupuolella kymmenittäin Renault S 130 -kuormureita. Onko jollain käsitystä, minkä kaupan yhteydessä nämä ovat Suomeen päätyneet? Crotale/Mistral -kauppojen sivutuotteena? Thomsonin tutkien? Halpoja varuskunta-autoja muuten vaan? Malli on 70/80-lukujen välimaastosta.

Jotain Rellun kuorma-autoja ihan varta vasten ostettiin reilumpi satsi joskus 80-luvulla. Muistan hämärästi uutisen mutten minkäänlaisia yksityiskohtia.

 

[Old Boy]

Haha, sinäkin jouduit kantamaan sitä! Älä anna katkeruuden liikaa hämärtää juttua. Olen ampunut sillä neljä ontelokranaattia Cometin runkoon 200 metristä. Pidimme sitä helppona.

Ei ollut siitä kysymys! Oon mä kiroillut tykkejäkin niitä aikanaan työnnellessä, mutta en silti täällä esitä kaikkien vedettävien korvaamista itseliikkuvilla. Ajattelin vaan omien kokemusten elävöittävän tekstiä.
Panosten kelvottomuudesta eivät S55:a käyttäneet varusmiehet tienneet mitään, sillä käyttöön tulevista ruutieristä lähetettiin näytteet PV:n labraan. Seulojen kuluminen (S55 oli ainoastaan useampikertasinko)
näkyi siitä, etteivät tukijoukot saaneet sillä ampua lainkaan kovia.

 

[Slammer]

Kanninen siinä aiemmin linkittämässäni esitelmässä mainitsi että Hawk-kaupan julkistamista piti loiventaa kertomalla samana päivänä että idästä ostetaan it-ohjuksia mallia SA-3 ja SA-7. Itähankintojen kohdalla moiseen pehmennykseen ei liene ollut tarvetta.

MiG-21-hankinnan aikoihin hankitut SS.11 ja Vigilant voi halutessaan nähdä tällaisina. Kanninen on ainakin kirjassaan liittynyt ne kirjassaan mainintaan puolueettomuuspolitiikasta. Jonkinlaisen käytännön särön teoriaan voi tosin tehdä se, että käsittääkseni Neuvostoliitolla ei oikein tuohon aikaan ollut vastaavaa pst-ohjusta tarjolla. Korjannette jos olen väärässä.

Yleinen ongelma aihepiirissä on, että paljolti kommentit perustuvat tulkintoihin. Siinä on olennainen ero tiedetäänkö varmuudella aikalaiskeskusteluista, että jokin päätös on tehty poliittisista syistä vai onko joku vain tulkinnut sen niin. Valitettavasti alkuperäislähteitä on niukasti.

 

[kimmo.j]

Mitä F-16:een tulee, se oli virallisesti mukana viimeistään 1989, joten ei tuo esittämäsi tapaus kovin 80-luvun lopussa ole voinut olla.

Itse olen taipuvainen uskomaan, että vielä -87 tai -88 amerikkalaista hävittäjää on pidetty täysin mahdottomana ratkaisuna. Asiat muuttuivat nopeasti tuolloin ja vielä -89 moni piti amerikkalaisten vaihtoehtojen mukana oloa pöyristyttävänä asiana ja taisi sana provokaatio nousta joidenkin huulille.

 

[Erkki]

Jotain Rellun kuorma-autoja ihan varta vasten ostettiin reilumpi satsi joskus 80-luvulla. Muistan hämärästi uutisen mutten minkäänlaisia yksityiskohtia.

Ostettiinpa juu. Varusveikkona tuollaisessa tuli matkustettua. Samoja autoja hankittiin myös muiden valtiollisten laitosten, kuten Postin käyttöön.

 

[Rannari]

MiG-21-hankinnan aikoihin hankitut SS.11 ja Vigilant voi halutessaan nähdä tällaisina. Kanninen on ainakin kirjassaan liittynyt ne kirjassaan mainintaan puolueettomuuspolitiikasta. Jonkinlaisen käytännön särön teoriaan voi tosin tehdä se, että käsittääkseni Neuvostoliitolla ei oikein tuohon aikaan ollut vastaavaa pst-ohjusta tarjolla. Korjannette jos olen väärässä.

Yleinen ongelma aihepiirissä on, että paljolti kommentit perustuvat tulkintoihin. Siinä on olennainen ero tiedetäänkö varmuudella aikalaiskeskusteluista, että jokin päätös on tehty poliittisista syistä vai onko joku vain tulkinnut sen niin. Valitettavasti alkuperäislähteitä on niukasti.

Aikalaiskertomuksilla on myös taipumus olla kaunisteltuja. Läntiset ohjushankinnat tosiaan liittyvät Migien mukana hankittujen ilmataisteluohjusten tasapainottamiseen. Eroa julkisuuden osalta on lähinnä siinä että tuolla pidettiin ulkovallat tyytyväisenä. Hawk/Strela/Petsora-kokonaisuus taas oli enemmän kotimaisten toimijoiden rauhoitteluun.

AT-1 lienee tullut NL:ssa käyttöön 60-luvun alussa. Olisiko uusinta uutta myyty meille on kokonaan eri tarina. Etenkin kun kyseessä on pst-ohjus eikä Suomeen virallisesti edes kohdistunut uhkaa johon tuolla olisi vastattu. Ilmapuolustuksen hankinnat olivat helpommin perusteltavissa ja naapurikin halusi niitä edistää.

 

[JR49]

Ostettiinpa juu. Varusveikkona tuollaisessa tuli matkustettua. Samoja autoja hankittiin myös muiden valtiollisten laitosten, kuten Postin käyttöön.

Siinä oli sellainen jännä säksättävä ääni, mitä en kyllä muissa kuorkeissa ole kuullut. Vain special-commandoille, Savon Prikaatista.

 

[Slammer]

Itse olen taipuvainen uskomaan, että vielä -87 tai -88 amerikkalaista hävittäjää on pidetty täysin mahdottomana ratkaisuna. Asiat muuttuivat nopeasti tuolloin ja vielä -89 moni piti amerikkalaisten vaihtoehtojen mukana oloa pöyristyttävänä asiana ja taisi sana provokaatio nousta joidenkin huulille.

Asiat voivat muuttua nopeasti, mutta kunnes parempaa tietoa löytyy niin suhtaudun väitteeseen skeptisesti. Toki asiaan auttaa jos tietäisi tarkemmin mistä väite on peräisin ja muutenkin vähän lisää yksityiskohtia.

P.S. -89 mukana oli vain yksi amerikkalainen vaihtoehto.

Aikalaiskertomuksilla on myös taipumus olla kaunisteltuja.

Ja vähän kaikilla kertomuksilla, normaali lähdekritiikki on muistettava. Tämän takia suhtaudun epäillen mm. edellä mainittiin väitteeseen, sellaisilla kun on tapana ilmestyä jälkikäteen. Hyvänä esimerkkinä jonkun aikanaan päättävässä asemassa olleen kaverin väite, että MiG-29 pelattiin ovelasti ulos yksimoottorisuusvaatimuksella vaikka hyvin tiedetään ettei näin käynyt.
Luotettavimpia ovatkin sellaiset aikalaisdokumentit jotka liittyvät suoraan päätöksentekoon ja joita ei ole alun perinkään tarkoitettu julkisuuteen.

AT-1 lienee tullut NL:ssa käyttöön 60-luvun alussa. Olisiko uusinta uutta myyty meille on kokonaan eri tarina. Etenkin kun kyseessä on pst-ohjus eikä Suomeen virallisesti edes kohdistunut uhkaa johon tuolla olisi vastattu. Ilmapuolustuksen hankinnat olivat helpommin perusteltavissa ja naapurikin halusi niitä edistää.

Mitä pikaisesti asiaa tutkailin niin AT-1 vaikuttaa juuri olleen ainoa vaihtoehto, mutta se on huomattavan iso eikä kuulosta muutenkaan erityisen vakuuttavalta vaan pikemminkin kopiolta läntisistä 50-luvun ohjuksista.

 

[Old Boy]

MiG-21-hankinnan aikoihin hankitut SS.11 ja Vigilant voi halutessaan nähdä tällaisina. Kanninen on ainakin kirjassaan liittynyt ne kirjassaan mainintaan puolueettomuuspolitiikasta. Jonkinlaisen käytännön särön teoriaan voi tosin tehdä se, että käsittääkseni Neuvostoliitolla ei oikein tuohon aikaan ollut vastaavaa pst-ohjusta tarjolla. Korjannette jos olen väärässä.

Näitä Kylmän Sodan hankinoja kannattaa katsella hieman pidemmällä sihdillä. Silloin 60 -luvun politiikka avautuu paremmin. Kun varoja tuli 50 -luvun puolivälistä lähtien oli komentajana "Kylmä-Kalle"
Heiskanen. Hän ei hyväksynyt muunlaisia hankintoja Nliitosta kuin sotasaaliin. Eikä halunnut komentajakaudellaan olla venäläisten kanssa missään tekemisissäkään. Hankinnat Nliitosta tulivat mahdollisiksi
vasta kun Heiskanen vaihtui Simeliukseen. Poliitikoista ei tuolloin ollut asioiden vetäjiksi; hallitukset vaihtuivat tiuhaan ja Kekkonen oli vielä I kautensa heikko presidentti.

Vuosikymmenen vaihduttua lähtivät itähankinnat nopeasti liikkeelle, mutta tiettyjä linjoja pidettiin. Kaikki vastuulliset päättäjät tiesivät mistä vihollinen tulee ja siksi tärkeimmät aselajit ajateltiin ainoastaan
länsikalustoa sisältäviksi. Tällaisia olivat maavoimissa kenttä- ja ittykistö sekä pst samoin kuin ilmavoimissa kaikki lentokoneet. Hintojen vuoksi jouduttiin viimemainitusta ensiksi tinkimään MiG -laivueen osalta
ja samoin kävi pari vuotta myöhemmin kenttätykistössä. Toinen samasta syystä johtuva perinne itähankinnoissa alkoi myös jo 1960: Itäaseille ostetaan kauppojen yhteydessä aina sa-atarvikkeet mukaan.

Panssarintorjunnassa linja piti loppuun asti ja siksi läntisten pst -ohjusten hankinnalle ei ollut mitään itävaihtoehtoa. Ainoa poikkeus tähän oli 80 -luvun TOW -ohjusten "tasapainottaminen" pienellä määrällä venäläistavaraa.

 

[Slammer]

Näitä Kylmän Sodan hankinoja kannattaa katsella hieman pidemmällä sihdillä. Silloin 60 -luvun politiikka avautuu paremmin. Kun varoja tuli 50 -luvun puolivälistä lähtien oli komentajana "Kylmä-Kalle" Heiskanen. Hän ei hyväksynyt muunlaisia hankintoja Nliitosta kuin sotasaaliin. Eikä halunnut komentajakaudellaan olla venäläisten kanssa missään tekemisissäkään. Hankinnat Nliitosta tulivat mahdollisiksi vasta kun Heiskanen vaihtui Simeliukseen. Poliitikoista ei tuolloin ollut asioiden vetäjiksi; hallitukset vaihtuivat tiuhaan ja Kekkonen oli vielä I kautensa heikko presidentti.

Vuosikymmenen vaihduttua lähtivät itähankinnat nopeasti liikkeelle, mutta tiettyjä linjoja pidettiin. Kaikki vastuulliset päättäjät tiesivät mistä vihollinen tulee ja siksi tärkeimmät aselajit ajateltiin ainoastaan länsikalustoa sisältäviksi. Tällaisia olivat maavoimissa kenttä- ja ittykistö sekä pst samoin kuin ilmavoimissa kaikki lentokoneet. Hintojen vuoksi jouduttiin viimemainitusta ensiksi tinkimään MiG -laivueen osalta ja samoin kävi pari vuotta myöhemmin kenttätykistössä. Toinen samasta syystä johtuva perinne itähankinnoissa alkoi myös jo 1960: Itäaseille ostetaan kauppojen yhteydessä aina sa-atarvikkeet mukaan.

Ei kyse tainnut olla ihan pelkästään Heiskasesta vaan itähankintoihin suhtautuivat kriittisesti niin sotilaat, poliitikot (mm. Paasikivi) kuin kansalaisetkin. Hankintoihin kypsyminen otti aikansa, mutta lopulta muutos tapahtui varsin äkkiä kun oli pakko. Itähankinnat lähtivät käyntiin poliittisesta pakosta jo Heiskasen kauden loppupuolella 1959 ja joutuihan hän itsekin siihen liittyen vierailemaan itänaapurissa.
Esittämäsi linjaukset ovat tietenkin paikkansapitäviä eikä itähankintoihin tietenkään lähdetty suin päin puolustusvalmiudesta piittaamatta. Näistä aselajirajauksista en voi kuitenkaan olla ihan samaa mieltä kun IL-28 oli ensimmäisiä avauksia itähankintoihin ylipäänsä, MiG-21 seurasi hyvin pian perässä ja kenttätykkejäkin tuli samassa rytäkässä. On itse asiassa vaikea nähdä miksi kenttätykistön suhteen olisi haluttu turvata länteen kun se on kuitenkin huollollisesti helpoimmasta päästä (vrt. panssarivaunut).

Panssarintorjunnassa linja piti loppuun asti ja siksi läntisten pst -ohjusten hankinnalle ei ollut mitään itävaihtoehtoa. Ainoa poikkeus tähän oli 80 -luvun TOW -ohjusten "tasapainottaminen" pienellä määrällä venäläistavaraa.

Virallisia lukuja ei taida vieläkään olla saatavissa, mutta käsittääkseni PstOhj 82 -hankinnat käsittivät useampia satoja ampumalaitteita eikä kyse ollut mistään ihan pienistä määristä.

 

[fulcrum]

Itse olen taipuvainen uskomaan, että vielä -87 tai -88 amerikkalaista hävittäjää on pidetty täysin mahdottomana ratkaisuna. Asiat muuttuivat nopeasti tuolloin ja vielä -89 moni piti amerikkalaisten vaihtoehtojen mukana oloa pöyristyttävänä asiana ja taisi sana provokaatio nousta joidenkin huulille.

Vanhoista Siivet-lehdistä voi lukea juuri tämän, eli vielä -88 Dassaultin edustaja arveli ettei F-16:lla ole Suomessa kummoisia mahdollisuuksia.

60-luvulla hankitusta Nato-kalustosta voisi mainita vielä Thunderbird-itohjusjärjestelmän. Tosin ohjuksia siihen ei saatu.

Länsikaluston välttelyyn oli hinta myös yhtenä tekijänä. Mirage III esimerkiksi maksoi noin 20% enemmän kuin Draken, ja melkein kaksi kertaa enemmän kuin MiG-21. Amerikkalaisetkin koneet olivat tuolloin kalliita. Hankintoihin piti käyttää tuolloin vielä kortilla olevaa ulkomaanvaluuttaa. Itäkaluston kauppaa sen sijaan saattoi rahoittaa pitkälti kotimaisella tavaralla.

 

[Old Boy]

PV oli ja on päällikkövirasto eli kun pomo on jotain mieltä niin sen mukaan mennään vaikka muu koko muu laitos ajattelisi toisin. Heiskanen tosiaan taidettiin pakottaa kerran käymään Nliitossa, jolloin
hän ei kuitenkaan puhunut isännille mitään. Simeliushan aloitti 1959 eikä mitään isoja hankintoja tehty kuin vasta 60 -luvun puolella. Ja ennen itähankintojen tulvaa tapahtui PV:lle taloudellinen katastrofi
kun poliitikot tyrmäsivät hankintavarojen huomattavan korotuksen sisältäneen PV -ohjelman.

Aselajeista voi aloittaa Ilmavoimista. NH kauppa tosiaan tehtiin mutta määrällisesti kyse oli vain 4:stä koneesta. Torjuntahävittäjien tulo liittyi Noottikriisiin, jolloin oli pakko osoittaa kykymme valvoa ilmatilaa.
MiGit tulivat kokolailla PV:stä riippumatta; länsivaihtoehtoja oli toki tutkittu. On myös sanottu, että varsinainen hävittäjäasejali tuli vasta Drakenien mukana 1970 -luvun alussa. Höyrymigithän olivat korkealla
lentävien pommikoneiden torjujia.

Kenttätykistö oli ajateltu 105 mm kevyen ja silloin vielä jotenkuten ajanmukaisen sodanaikaisen raskaan kaluston varaan lisättynä kotimaiselkla kaukotykillä. 105:t modernisoitiin kaikki ja tehtiin lisääkin laitta-
malla vanhat 105 -putket I MS:n aikaisille palkkilaveteille. Kaukotykkien hankinnat supistuivat ainoastaan 1:een pstoon osin PV:n ja osin Tampellan omasta syystä. Kun idästä saatiin hyvää kalustoa edullisesti
ja vielä maksettua kotimaisella työllä oli ratkaisu: itätykit mutta runsailla atarvikkeilla.

Pst linja piti loppuun asti; PstO 82:n määristä on taidettu täällä ennenkin väitellä.