Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Kauan Lapin ilmatila sai olla sotilaallinen tyhjiö, 1970-luvun alkupuolelle asti. Tosin oli siirtyminen suihkukoneaikaan hidas ja mutkikas joka tapauksessa, useista syistä. Neuvostoliitosta alkoi tulla painetta 1960-luvulla. Väitetään neukkujen haastaneen Kekkosta, että aikooko Suomi huolehtia itse ilmatilastaan vai ottaako Neuvostoliitto asian vastuulleen. Olisiko tuolla ollut sitten merkitystä.
Hämeen Lennosto siirrettiin Luonetjärveltä Rovaniemelle 16.8.1973. Itsenäisyyspäivänä vuonna 1974 lennosto ristittiin Lapin Lennostoksi.
Olihan tuo karmeaa aikaa. Vasta Drakenien myötä saatiin jokasään torjuntakyky erityisesti Pohjois-Suomeen. Inarin risteilyohjustapauksen aikana Rovaniemeltä taidettiin jopa saada pari konetta ilmaan tunnistamaan ilmatilan loukkaajaa.
Pitää paikkansa. Sotilasasiamiehenä ollut kontra-amiraali Andruškevitš nosti Lapin tyhjiön esille päämajamestari Junttilalle yhteisellä illanvietossa, josta seurasi pitkään kestänyt neuvotteluvaihe. Erityisesti painotettiin ilmapuolustuksen puuttumista. Junttilan arvio oli vielä kyynisempi: tavoitteena oli saada Pohjois-Suomen alue Neuvostoliiton käyttöön strategista hyökkäystä varten tai vähintään varmistaa, etteivät suomalaiset tekisi vastarintaa kun aluetta hyödynnettäisiin sodassa NATOa vastaan.Väitetään neukkujen haastaneen Kekkosta, että aikooko Suomi huolehtia itse ilmatilastaan vai ottaako Neuvostoliitto asian vastuulleen. Olisiko tuolla ollut sitten merkitystä.
Saattaa löytyä elävästä arkistosta.Muistaakseni Väyrynen oli ulkoministeri tuolloin jouluna 1984 ja ukkelin kiemurtelu uutisissa oli suorastaan tuskastustuttavaa kuultavaa.
Kyllä. Lentokeli oli todella huono ja esim. Norjan ja Ruotsin hävittäjät pysyivät kentillä mutta Rovaniemeltä lähti päivystyskone torjuntalennolle. Maali ehti pudota ja konekin joutui laskeutumaan Ivaloon mutta naapureiden tutkat näkivät että suomen ilmapuolustus toimi.Inarin risteilyohjustapauksen aikana Rovaniemeltä taidettiin jopa saada pari konetta ilmaan tunnistamaan ilmatilan loukkaajaa.
Ilmavoimien tukikohdissa oli aikanaan kiinteinä pesäkkeinä (putki kohti kiitorataa) Stugeja ja myöhemmin Charrioteerejä. Jälkimmäisten torni sähköt olivat ainakin loppuajasta kytketty tukikohdan kiinteään sähköverkkoon, joten vähän vaivaakin tämän eteen oli nähty. Tykkiin tosin oli ainoastaan panssariammusta ja miehistöt olivat jotain OTO-miehiä, jotka tuskin koskaan olivat ampuneet tykillä.
Ennen Nato T-72 -joukkue olisi ollut ihan pätevä vastaanottokomitea esim. Utissa tai Rissalassa, jos Ryssä yrittäisi Hostomelin kaltaista maahanlaskua. Tukikohdan sisällä toimittaessa ei tukivaunujen puute haittaisi. Lisää momenttia se toki rahoitusriveille olisi tarvinnut ja on varmasti parempi, että silläkin rahalla ostettiin tukikohdan joukoille pimeätaisteluvälineitä ja suojaliivejä.
Käy ihmeessä. Oli siellä muitakin kuin Kekkonen. Vaikka Kekkonen leimaa nyt rakennuksen muistoa, ensimmäinen Tamminiemeä virka-asuntonaan (ilmeisesti vain ajoittain) käyttänyt presidentti oli Risto Ryti vuosina 1941–44. Mannerheimin aikana 1944–46 päärakennuksen alle rakennettiin kalliosuoja ja Seurasaarentien varteen vahtitupa. Paasikivi ei koskaan muuttanut Tamminiemeen.Täällä kotimaisessa kylmän sodan pyhätössä pitäisi joskus käydä vierailulla. Ei ole tullut koskaan aiemmin käytyä. Täältä käsin Kekkonen ohjaili isänmaan kohtaloita.
Käy ihmeessä. Oli siellä muitakin kuin Kekkonen. Vaikka Kekkonen leimaa nyt rakennuksen muistoa, ensimmäinen Tamminiemeä virka-asuntonaan (ilmeisesti vain ajoittain) käyttänyt presidentti oli Risto Ryti vuosina 1941–44. Mannerheimin aikana 1944–46 päärakennuksen alle rakennettiin kalliosuoja ja Seurasaarentien varteen vahtitupa. Paasikivi ei koskaan muuttanut Tamminiemeen.
Kekkoset ihastuivat siihen, ja tehtiin se rantasauna, jossa on monet kylmän sodan löylyt ilmeisesti heitetty ja neuvotteluja pidetty. Kekkosen tavarat siellä ovat vieläkin.
Asiaa Varsovan liiton suunnitelmista valloittaa Länsi-Berliini. Rekonstruoitu DDR:n kansanarmeijan arkistoista saatujen tietojen mukaan. Operaatio Stoss / Zentrum kuvaa 1980-luvun tilannetta. Itäsaksalaisilla oli vetovastuu. Operaatioajatuksena oli jakaa läntiset kaupunginosat kahteen puoliskoon. Tärkeää oli vallata mahdollisimman nopeasti länsiliittoutuneiden käyttämät lentokentät: Tegel, Gatow, Tempelhof.
Following the political decision to occupy West Berlin, a “Berlin Group” field command would be formed out of the East German Army High Command, located in Wildpark West near Potsdam. The “Berlin Group” command was to direct over 32,000 East German and Soviet troops in operations against an estimated 12,000 Allied troops and 6,000 West Berlin police men. The equipment levels used in the Border’s Edge 86 exercise would be significantly raised in real operations – approximately 390 tanks, 450 guns and mortars, 400 antitank units, and 400 armored personnel carriers would be committed.
The two major assault thrusts, one from the east and one from the west, were to meet at the Kaiserdamm Bridge near Radio Free Berlin, thereby cutting the city in two. Tegel airport, in the French sector, was to be captured by two airborne companies while Tempelhof Airport in the American sector was to be captured by another.
Kaupungin puolustussuunnitelmista kertova opus parhaillaan luettavana. Tässä käsitellään jenkkiarmeijan Berliinin prikaatin roolia ja tehtäviä.
Katso liite: 104372
Mulla on tuosta sarjasta tämä.Kaupungin puolustussuunnitelmista kertova opus parhaillaan luettavana. Tässä käsitellään jenkkiarmeijan Berliinin prikaatin roolia ja tehtäviä.
Suosittelen !Tamminiemi kiinnostaisi ennen kaikkea kylmän sodan historiansa takia.