Kaarne
Majuri
Joensuun Marjalan kiviesteet on merkitty jo 1974 peruskarttaan, bunkkereita ei.
Kylmän sodan salaisuudet??
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
Kiitos paljon, tämä on just se mitä halusinkin tietää. Satutko tietämään, miten tulenjohtoryhmät olisi aseistettu silloin?
Rakettimies
Alikersantti
Ainakin paikallisjoukkojen ja Pr80 osalta. Pr80:n harjoitusvahvuuksien 22.8.1983 päivätyn luonnoksen mukaan (tämä lähteenä käytetty on nykyisin julkinen, lopulliset eivät ole):
Prikaati 80:ssa:
- Pataljoonan krh-osasto kokonaan rynnäkkökiväärein, ml. TjR:t
- TJPTRI rynnäkkökiväärein
- Patteristojen TJ-portaat rynnäkkökiväärein
- Muulloin patteristot KIV + KP ja pikakivääreitä oto-aseina.
Prikaatien viestikomppaniat, it-patterit, esikuntakomppania ja huoltokomppaniat vastaavasti myös KIV + KP + PK. Pioneerit ja kivääripataljoonat rynnäkkökiväärein (pl. EK).
Paikallisjoukkojen erilliskomppaniat oli varustettu rynnäkkökiväärein. Torjuntapataljoonissa esikunta- ja huoltokomppania, torjuntakomppanioiden viestiryhmät, krh-joukkueet (ml. TjR) ja huoltojoukkueet varustettu KIV + KP + PK (oto). Paikallisjoukkojen it- ja tykistö myös kiväärein ja konepistoolein kokonaan.
Kiitos. Vielä pari kysymystä tästä aiheesta. Käsiteltiinkö AK-47 rynkkyjä ja RPD konekivääreitä täysin RK-62 ja KVKK:n vastikkeina vai oliko ne varattu joillekin vähemmän high speed porukoille?
Minkä perusteella määräytyi, kuka sai Suomi kp:n, Stenin vai Peltiheikin?
hyvis
Eversti
Tämä on todella mielenkiintoinen aihe ja hienoa, että olet nähnyt vaivaa tietojen esiin kaivamiseen! Missä kohtaa alkoivat sirpaleliivit yleistyä vanjalla, jolloin kp:t olisivat tavallaan vanhentuneet kerralla (oletan, että ne olisivat taltuttaneet myös 9 mm Parabellumin)?
Rakettimies
Alikersantti
Ainakaan arkistossa löytämistäni asiakirjoista ja harjoitusvahvuuksissa, joita olen nähnyt ei tehdä eroa 7.62 kvkk-mallien ja rynnäkkökiväärien välillä. Sen sijaan konepistooleista oli ainakin teoriassa ajateltu jako niiden käyttötarkoituksen mukaan.
PE:n käsiasetyöryhmän 11.6.1969 muistiossa "Ehdotus käsiaseistuksen kokonaiskäytöstä" (löytyy KA:n T-26965/D:1 sal) konepistoolit oli tarkoitus jaotella siten, että Stenit poistettaisiin jalkaväeltä ja paikallisjoukoilta kenttätykistölle. Kenraali K.O. Leinonen hyväksyi esityksen uusista asevahvuuksista 21.9.1970. Stenien suhteen ehdotus toteaa mm. "Kun konepistooliaseistuksestamme puolet koostuu käyttöarvoltaan kyseenalaiseksi, osoittautuneista Sten-konepistooleista on aseistamissuunnitelmaa kehitettäessä välitavoitteena pidettävä ainakin taistelevien osien vapauttamista tästä asemallista". Tavoitteena oli poistaa Stenit vähitellen määrävahvuuksista kokonaan rynnäkkökiväärien myötä. 70-luvun alussa niistä ei ainakaan luovuttu prikaatien (Pr 70) kenttätykistön osalta.
Tuolloin osa jv-yksiköistä olisi yhä varustettu puutteellisin asein, erityisesti Sisä-Suomen ja Pohjanmaan sotilaslääneissä. Kyse oli juuri Pääesikunnan johtoon asetettavista reserveistä. Erot olivat merkittäviä suojajoukkojen ja päävoimien osalta. Tilanne kuitenkin kohentui ajan myötä uusien rynnäkkökiväärierien valmistuessa.
Kokonaisuudessaan oli tavoitteena siirtyä jv-joukkojen osalta rynnäkkökivääreihin. Tarkempaa tietoa asian edistymisestä ei ole, mutta asiakirjaan on kirjattu merkinnöin ne muutokset jotka toteutuivat 1974 mennessä. Liitteenä muistion aikainen tilanne aseistuksen suhteen ja tavoitteet sen jälkeen.
Käytössä olleen konepistoolin määritteli yleensä joukkotyyppi. Määrävahvuuksien mukaan peltiheikit kohdeennettiin erityisesti erillisiin pst-joukkoihin ja panssariprikaatiin. Suomi-kp:t kohdentuivat erityisesti jalkaväkijoukkoihin. Stenit taas kenttä- ja rannikkotykistöön. Taustalla lienee ollut pohdintaa erityisesti laadun ja painon osalta. Raja-, sissi- ja tiedustelujoukot taas piti varustaa pääsääntöisesti rynnäkkökiväärein.
Yllättävän vähän tutkittu aihe myös, vaikka asiakirjoja olisi saatavilla ainakin 1970-luvun puoliväliin. Sirpaleliiveistä en osaa sanoa. Veikkaisin, ettei merkittävissä määrissä ennen 1980-luvun loppupuolta (6B2 & 6B3). Tietty osahan Venäjän nykyisistäkin laarinpohjajoukoista kulkee valjastetsareilla tai miehistövöillä.
(asiakirjat vanhasta leimasta huolimatta julkisia ja kaikkien kansalaisten tilattavissa KA:sta)
Liitteet
Rakettimies
Alikersantti
Kiitos paljon. Aiheesen etäisemmin liittyvä kysymys: kylmän sodan alkupuolella etenkin näkyy kuvissa usein tankkien kansilla matkustavia peltiheikeillä aseistettuja ukkoja. Miten nämä tyypit oli organisoitu, olivatko perus panssarijääkäreitä vai erikseen tankeilla ratsastamiseen koulutettu joukko? Milloin tästä luovuttiin perustaistelutapana?
tulikomento
Supreme Leader
Tässä 60-luvun alun koulutusfilmissä panssarijääkärit polkevat pyörillä vaunujen perässä. Tosin vaunujen takakansilla istuu myös miehiä.
elonet.finna.fi
Panssarivaunujen parissa
Opetuselokuva panssarivaunusta, sen ominaisuuksista, taistelukyvystä ja liikkuvuudesta sekä käytöstä taistelussa. Toiminta jalkaväen kanssa, suojamiesten...
Selvisi ainakin, että niitä kutsuttiin suojamiehiksi. Kiitos.Tässä 60-luvun alun koulutusfilmissä panssarijääkärit polkevat pyörillä vaunujen perässä. Tosin vaunujen takakansilla istuu myös miehiä.
Panssarivaunujen parissa
Opetuselokuva panssarivaunusta, sen ominaisuuksista, taistelukyvystä ja liikkuvuudesta sekä käytöstä taistelussa. Toiminta jalkaväen kanssa, suojamiesten...
En tiedä muistanko oikein, mutta kuvittelen BTR-50-kaluston tulleen aikanaan psv-komppanioihin suojajoukkueille. Sitä ennen kai poljettiin fillarilla, tai istuttiin vaunujen kansilla? Siitä ei ole tietoa onko suojamiesten organisointi, koulutus tai nimikkeet muuttuneet kuljetuspanssarien ilmestyessä kokoonpanoihin.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Tuossa on yksi tutkimustyö miten panssari joukkojen käyttö kehittyi sodan jälkeen 70-luvulle asti.
Tässä vielä toinen linkki
Tässä vielä toinen linkki
Viimeksi muokattu:
Nestehukka
Kapteeni
Kukkiajärven vuoden 1976 radiolöydön seurantajuttu.
Antti Kautiainen majuri evp. muistelee tapausta.
yle.fi
Antti Kautiainen majuri evp. muistelee tapausta.
Järvestä löytyi vakoilulaitteita, mutta myöhemmin ne katosivat – nyt puhuu tapausta selvittänyt majuri Antti Kautiainen
Varuskunnan komendantti Antti Kautiainen sai tuoreeltaan ilmoituksen Luopioisten Kukkiajärvestä löydetyistä vakoilulaitteista elokuussa 1976. Vuosien saatossa ne katosivat.
yle.fi
Mitäs vastapuolella olisi ollut jakaa Suomeen matkalla olevalle toveri motostrelkille kasarilla? AK-74/AKS-74, AKS-74U, RPK-74 ja PKM yms. tietysti, mutta kun Ukrainaa katsoo, niin AKM:t yms. suoraan huollollisesti sopivat aseet olisivat saattaneet olla aika yleisiä. SKS ehkä kaukana rintamien takana? Suomen rintama tuskin olisi ollut se tärkein suunta verrattuna keski-Eurooppaan, vaikka torjuntavyöhykettä olisivat varmasti halunneet täältä. Toki jos oltaisiin oltu vain kaksintaistelussa, ilman maailmansotaa, niin parempaa kamaa olisi riittänyt enemmän tänne.
Commander
Kenraali
Enpä usko, että missään on aiheesta avauduttu. Jos joltakin löytyy jostain syystä sattumalta 80-luvun Harjoitusvahvuudet, niin se voi antaa osviittaa tiettyjen joukkojen asemateriaalista...
KRH-laskija
Korpraali
Tähän tarkentava kysymys. Oliko siis EK/Pr:n lisäksi erikseen mainittu että myös EK/KivP on kiv+kp-varustuksella? Kuulostaa hieman erikoiselta, että pataljoonan HK on rk:lla varustettu, mutta pataljoonan tiedustelijat ja pioneerit ei. Vuoden 1986 Huollon käsikirjassa on koko kivp+tjptri varustettu jo rk:lla, samoin kuin prikaatin PionK, KrhK - TiedK:sta ei ole mainintaa.
Rakettimies
Alikersantti
Hetkinen, pitääkin paikkaansa. Oli oma huolimattomuusvirhe, kyse siis Pr80:n esikuntakomppaniasta.
KivP on varustettu täysin rynnäkkökiväärikalustolla. TiedK on myös varustettu rynnäkkökiväärein. Liitteessä kokonaistilanne Pr 80:n osalta niin kuin se on vuonna 1983 tehdyssä julkiseksi luokitellussa luonnoksessa. Tämä luonnos sisältää lähinnä Pr80:n mukaiset joukot ja osat paikallisjoukoista.
Liitteet
Viimeksi muokattu:
KRH-laskija
Korpraali
Kiitoksia, kun ottaa ko. kuvan lyijykynäkorjaukset tiedk:lle, pataljoonille ja pstk:lle huomioon (PstK 111 rk), niin aseistus vastaa patruunalleen HKäsik 1986:ssa esitettyä laskelmaa pr80:n yhdestä tuliannoksesta , myös kvskon ja kskon osalta.
Mielenkiintoista kyllä, tässä EUK:n opinnäytetyössä on lainattu ss. 48-49 vuoden 1985 harjoitusvahvuutta, jonka mukaan kvskoja olisi 6 enemmän (KTR:llä) ja kertasinkoja 910 kpl, lähinnä erillisyksiköille jaettuna. Tvälh-opas 1987 taas sanoo ksko-määräksi 920, erona EK/Pr:n 10 kertasinkoa - Pr 90:llä olisi 1570 kskoa ja 1404 rskskoa.
1983 vahvuus näyttää hieman siltä, että OTO-aseina olleet kevyet singot on kerätty pois, mutta unohdettu jakaa kertasinkoja tilalle.
Olisko vastaavia taulukoita sekä organisaatiota paikallisjoukoista, erityisesti TorjP:sta? On hieman askarruttanut, että miten TorjP on muuttunut vuoden 1985 kieppeillä m/70- organisaatioon verrattuna, kun mm. 75 JvK:t ovat poistuneet käytöstä (noin) 1986, mutta rssko:ja tuskin on ollut jakaa tilalle ennen 90-luvun alkua. TorjP:lla oli ilmeisesti vielä 80-luvulla orgaanista ilmatorjuntaa ja ilmeisesti erillispatterikin tukena.
Vaikutat tietävän aika paljon tästä aiheesta. Sattuuko sulla olemaan noitten varhaisempien yksikköjen määrävahvuuksia, kuten miten kevyet singot oli jaettu oto aseina jalkaväen ja PSTn ulkopuolella ennen kesseillä korvaamista, sekä torjuntapataljoonan organisaatiota miltä vuodelta tahansa?
KRH-laskija
Korpraali
Torjuntapataljoonista, alla TorjP A m/70 kokoonpano:
Torjuntapataljoonia A oli PTL:ssä 70-luvun alussa 16. Näistä 9 oli varustettu tykkijoukkueiden osalta 75 JvK 40 kalustolla (4 per tkij), kolmella oli 75 JvK 97-38 kalusto, ja lopuilla neljästä sekakalusto, siten että yhdellä tykkijoukkueella oli 4/95 S, muilla 4/75 JvK 40. Jälkimmäisistä kolme perustettiin Itä-Suomessa, loput 13 pitkin etelä- ja länsirannikkoa.
Torjuntapataljoonia B kuului PTL:än kahdeksan, ja ne erosivat A:sta sillä että torjuntakomppanioita oli kaksi ja tykkijoukkueilla oli kalustona 45 JvK. En nyt muista onko käyttötarkoitusta mainittu mistään, mutta perustamispaikkojen perusteella lentokenttien puolustukseen tarkoitettuja.
Pstkivj:lla oli kaksi pstkiv per pstkivr, itj:lla yksi 7,62 itkk per itr. Torjuntakomppanioiden KvKrhJ:lla oli jakovahvuus vain yksi heitin kahden sijasta (sama koski erillispataljoonien kiväärikomppanioita), tämä on luultavasti korjaantunut 81 Krh 71 hankinnoilla 70-luvulla.
TorjP:lla ei ollut rskrh:ta (luultavasti vasta 90-luvulla 120 Krh 92-sarjojen myötä?), mutta ilmeisesti 80-luvulla on liitetty aiemmin itsenäisiä erillispattereita pataljoonan organisaatioon.
Lisäksi 70-luvun alussa oli erillisiä torjuntayksiköitä yhdeksän ErTorjK:n ja yhden ErTorjJ:n verran. Näistä 1.ErTorjK perustettiin Tenholassa Harparskog-linjaa varten, 2.-7.ErTorjK:t perustivat KouSp ja LaprSp Suomenlahden ja Saimaan välillä, varmastikin Salpa-linjaa varten. MikSp perusti 1.ErTorjJ:n Puumalassa ja SavlSp 8.-9.ErTorjK:n Sulkavalla ja Kerimäellä (SavlSp perusti myös yhden edellä mainituista torjuntapataljoonista (mallia A) Kerimäellä ja Punkaharjulla.). 2.-9.ErTorjK:t koostuivat liukuvasta määrästä normaaleja kiväärijoukkueita ja torjuntajoukkueista, joihin kuului liukuva määrä kk-ryhmiä (à 3 miestä ja 1 rskk) ja/tai tykkiryhmiä (à 6 miestä ja 45 mm korsutykki).
ErTorjK:ta on varmaankin perustettu myöhemmin lisää, sillä niitä on jo 70-luvussa alun kirjeenvaihdossa ehdotettu paikoin perustettavaksi vartiokomppanioitten sijasta, mutta näihin on ollut vastaus että tutkitaan asiaa tarkemmin. Näiden käyttö lienee ollut enemmän TorjP:n kaltaista.