Kylmän sodan salaisuudet??

[tulikomento]

Juuri kuuntelin Sotaa ja historiaa -podcastin. Vieraana oli Mikko Porvali, aiheena päämajan kaukopartiot.

Sivulauseessa mainitsi että optimi-tilanteessa juna saatin kaatumaan nimenomaan raiteelle, ei kokonaan suistumaan ulos radalta. Perusteluna että radan raivaaminen oli paljon työläämpää kuin pelkkä kiskojen korjaaminen.

Kaukopartion myös pyrkivät asettamaan useamman miinoitteen, ihan parhaassa tilanteessa saatiin myös korjaus-junaan osuma.

Oli kerrakseen erinomaisen mielenkiintoinen podcast. Ja tämän ketjun teemaan liittyen, Mikko Porvali tuossa lopussa toteaa että ehkä jatkossa olisi tulossa tutkimus ex-kaukopartiomiehistä kylmän sodan alun Nato-vakoojina !

 

[tulikomento]

Pystyykö kukaan vahvistamaan / kieltämään tämän suomettumistarinan ? 007 Octopussyn kohtaus, jossa pahiksena toimiva neukkukenraali Orlov potkaisee tyhjää. Kuolinkouristuksissaan vielä sopertelee: "Huomenna minusta tulee Neuvostoliiton sankari." Tämä repliikki olisi kuulemani mukaan jätetty tekstittämättä elokuvan suomalaisesta leffateatteriversiosta.

 

[arix]

Kuuman sodan voittaja kylmän sodan aikana, Montgomeryn haastattelua:

 

[Rakettimies]

Tämän päivän lehdissä vanhaa ja uutta analyysia Leningradin sotilaspiiristä: https://www.doria.fi/handle/10024/190009 - HS:n uutinen https://www.hs.fi/suomi/art-2000010927392.html

Kokonaisesityksenä tutkimusraportti on kylmän sodan osalta toki pintaraapaisu, mutta toimii hyvänä tietopankkina ja pohjana länsimaissa laadittujen analyysien tutkimiseen Leningradin sotilaspiirin muodostamasta uhkasta. Lähdeviitteissä on monia mielenkiintoisia teoksia. Toki on muistettava (kuten Kukkolakin korostaa), että NL:n varsinaisia operatiivisia suunnitelmia meidän suunnallamme ei täysin varmasti tiedetä, koska ne ovat yhä salaisia - ehkäpä jopa ikuisesti.

Kukkolan esittämä länsimainen analyysi mahdollisista eri operaatiosuunnitelmista Pohjolan suunnalla perustuu entisen Ruotsin PV:n komentajan, Bengt Gustafssonin kirjoihin. Gustafsson oli myös kirjallisuuden kannalta hyvin tuottelias kaveri, etenkin ruotsalaisen FoKK-tutkimusprojektin ja kansainvälisen Parallel History Projectin parissa. FoKK-sarjasta löytää useita ajatusta herättäviä teoksia jos toinen kotimainen luonnistuu. Useassa teoksessa on myös viitteitä Suomeen.

 

[fulcrum]

Kun kirjoitin A-12 Oxcart lennoista Suomen lähellä jäi tunne, ettei kaikki sittenkään kenties ihan tarkalleen noin mennyt. Siksi piti tarkistaa ja tarkempi taustoitus on myös tarpeen:

Kun kylmä sota käynnistyi pian II MS päätyttyä, oli jenkkien presidenttinä Truman. Hänen mielestänsä länsimainen demokraattinen valtio voisi käydä tätä uudenlaista rauhan ajan sotaa ainoastaan säännöillä, jotka tuovat mieleen myöhemmät Obaman ajat; demokraatteja olivatkin molemmat. Tämä käytännössä varsin hankalasti noudatettava periaate johti sitten moniin takaiskuihin, kun esimerkiksi valta tärkeissä öljyvaltioissa Iranissa sekä Guatemalassa vaihtui jenkkien vastustajille.

Uusi pressa ex-kenraali Eisenhower oli sitä mieltä, että Rokkaa mukaillen: "Kylmäkin sota loppuu sotimalla." Asiaa pohjusti ensin ns. Doolittle Report (juu, sama sotilasilmailun historiasta tuttu urallaan nyt edennyt hemmo), joka suositteli CIA lle valtuuksia tiedusteluun "by any mens". Siihen asti olivat joutuneet ulkomaiden alueelle tunkeutumiseen käyttämään alihankkijoita, kuten brittejä tiedustelulennoilla ja norskeja värväämässä meikäläisiä kaukopartiomiehiä.

Pressojen erot tässä ei olleet ihan näin räikeitä, Trumanin aikana aloitettiin röyhkeät NL:n ylilennot RB-47-koneilla jotka johtivat useisiin suoriin yhteenottoihin.
Olen nähnyt väitettävän että nämä ylilennot olivat osa strategiaa jolla oli tarkoitus osoittaa NL:lle ns. "kaapin paikka". Esikuvana oli RAFin 1920- ja 30-luvuilla käymät hiekkasodat. Britit laittoivat kapinoivia heimoja kuriin lentämällä heidän kyliensä yli kaksitasoilla ja pudottelemalla pieniä pommeja. Suurta vahinkoa näin ei saatu aikaan mutta moraalinen vaikutus oli merkittävä, kun eihän heimoilla ollut tietenkään ilmatorjuntaa, saati hävittäjäkoneita. Jatkuvat ylilennot ja pommitukset saivat aikaan voimattomuuden ja alemmuuden tunnetta. NL:n kyky vastata tällaisiin lentoihin oli kuitenkin parempi kuin Mesopotamien kapinoivien klaanien.

Eisenhower puolestaan oli koko ajan huolissaan laillisuuden kulisseista. Hän ei halunnut että USA jäisi kiinni kv. lakien rikkomisesta. Satelliitteihinkin hän aluksi suhtautui nihkeästi tämän vuoksi. U-2:een hän suostui kun CIA vakuutti hänelle että 21 kilometrin korkeudessa lentävä kone ei näy tutkassa. Näin olikin kun asiaa testattiin 2MS aikaisilla valvontatutkilla "ja venäläisillä ei varmasti ole parempaa".
CIA ei kuitenkaan ollut tutkien kehityksestä oikein kartalla (vai oltaisiinko asia esitetty pressalle tarkoituksella liian optimistisesti?). Todellisuudessa jo ensimmäinen U-2 -tehtävä havaittiin ja neukut protestoivat sitä saman tien. Kesti kuitenkin monta vuotta ennen kuin torjuntakeinot kehittyivät riittävälle tasolle. Kykenemättömyys torjua lentoja oli NL:lle noloa, joten protestoinnista ei tehty liian julkista.

Onnen aikaa ei kuitenkaan kestänyt pitkään, kun U-2 ammuttiin alas Sverdlovskissa vappuna 1961. Tässä voidaan nähdä selvä ajallinen yhteys meidän ”Nootti-kriisiimme”, joka käynnistyi saman vuoden lokakuussa neukkujen lähetettyä ”huoli-ilmoituksen” meidän ilmapuolustuskyvystämme. Aikaisemmin asia ei meitä liikuttanut, kun ei neukutkaan mitään tunkeilijoille mahtanu.

Powers ammuttiin alas 1960, vaikka yhteys onkin nähtävissä.

A-12 ja myöhemmin SR-71 oli rakennettu jättämään jälkeensä torjuntaohjukset, mutta ei silläkään enää Nliiton ilmatilaan saanut lentää. Jenkeillä oli kuitenkin tarve selvittää tämän TALLIN-järjestelmän toimintaperiaatteet, käytettävät radiotaajuusalueet ja hyvällä säkällä tutkien ns. sotamooditkin. Sitä varten vaan pitäisi luoda neukkujen suunnasta riittävän uhkaavan tuntuinen tilanne, jossa ilmapuolustus käynnistyisi kuten oikeassa sodassa tapahtuisi.

Aprillipäivänä 1968 tapahtui mystinen alueloukkaus, jonka on arveltu ehkä olleen salainen tiedustelulento korkealla ilmatilassamme. Rislakki kertoi koneen olleen Oxcart, mutta tapahtuma-aikaan alettiin operoida jo SR-71 llä eikä Oxcartin historiasta edes löydy muita, kun Kauko-Idän operaatioita. Ei tietysti olisi aivan tavatonta, että CIA n kaikkia lentoja ei laiteta kirjoihin ja kansiin... Kone siis todennäköisesti oli SR-71 ja juuri ilmatilamme loukkauksen ajaksi sammutettu tutka oli Rovaniemen valvontatutka. Kuinka sattuikaan, paikalla Roissa olivat PV:n kentsut, jotka kokoontuivat hiihtolomalleen "sattumalta" juuri silloin. Halusivat kenties nähdä tutka-antennin ihan vierestä. Sitä ei voi tehdä, kun sammuttamalla tutka eli pitämällä sinänsä tarpeellinen huoltotauko. Lisää sattumia: Myös USA n suurlähetystön lentokone oli ilmassa Rovaniemen lähellä juuri tähän samaan aikaan. Norjalaiset taas eivät tienneet mahdollisesta ilmatilan loukkauksesta mitään, joka myös on varsin epäilyttävää.

Ei tiedetä, lennettiinkö kyseinen lento, mutta aivan liian monta yhteensattumaa tässä ainakin on. Jos lennettiin, on puolueettoman Suomen parasta olla virallisesti tietämättä asiasta yhtään mitään… Tietysti on myös mahdollista, että lento keskeytyi jostain esim. teknisestä syystä.

Virallisesti SR-71 ei koskaan lentänyt NL:n yläpuolella. Blackbirdit oli USAFin väreissä ja kirjoissa, mikä asetti tiettyjä lakiteknisiä rajoituksia niiden käytölle verrattuna CIAhan, jonka koneet ei virallisesti olleet sotilaskoneita (tai edes olemassa). Ei tietenkään välttämättä tarkoita, etteikö niin olisi ehkä silti tehty, ja onhan tosiaan mahdollista että todella hys-hys-hommia ei vielä löydy julkisista kirjoista. Teknisesti A-12:lla tuollainen lento oltaisiin voitu tehdä kun tuohon aikaan koneet oli kuitenkin vielä olemassa ja toimintakuntoisia.
1968 oli Lyndon Johnsonin kautta, ja tällainen toiminta olisi ollut hänen politiikalleen jossain määrin vierasta. Lento Suomen rajaa pitkin olisi ollut taktisesti turvallisempaa kuin suora NL:n ylilento, koska it-ohjukset olisivat joutuneet jäljestämään sivuttain lentävää maalia. Jos kone olisi lentänyt suoraan kohti, niin kyllä siinä olisi Blackbirdikin saatu pudotettua.

U-2:n historiasta on mainittu, että sillä lennettiin NL:n rajaa pitkin signaalitiedustelulentoja. Voisiko olla että tämä tapahtuma olisi vääristynyt muistikuva vähän aiempaa, ja tällainen lento olisikin tehty U-2:lla?

 

[tulikomento]

Telkkarisarjan lisukkeena podcast.

K2, J1: Kylmän sodan alkuasetelmat Pohjoismaissa | Arktisten sotien kaiut

Arktisten sotien kaiut -podcastin toinen kausi alkaa sukelluksella kylmän sodan alkuvaiheisiin pohjolassa. Rauhan Neuvostoliiton kanssa tehnyt Suomi joutui luovimaan valvontakomission talutushihnassa, ja maahan sodan aikana kertynyt tiedusteluosaaminen kiinnosti ulkomailla. Jaksossa tutkitaan...

areena.yle.fi

Uunituore ruotsalaissarja samasta teemasta.

Suomi ja Ruotsi kylmän sodan keskellä

Toisen maailmansodan päättyminen merkitsi Suomelle ja Ruotsille uusia vaaroja ja haasteita. Kylmän sodan alkuvaiheen tasapainottelussa tiedustelu- ja vakoilutoiminta on vilkasta, mutta sillä on myös katastrofaalisia seurauksia. (Bröder mot världen, SVT, Ruotsi 2024.)

areena.yle.fi

 

[Nestehukka]

JFK oli päästä hengestään jo 1960, mutta salamurhaa yrittänyt entinen postivirkailija näki viime hetkellä Jacquelinen ja Kennedyjen lapset eikä räjäyttänytkään dynamiittia.
Jos salamurha olisi onnistunut Lyndon B. olisi saanut ratkoa Kuuban ohjuskriisin, ehkä ydinsodalla.

Salamurhat | JFK oli sekuntien päässä räjähdyskuolemasta vuonna 1960 – sitten salamurhaaja näki vaimon lapsineen

Uutuuskirja paljastaa vähän tunnetun murhasuunnitelman. Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy aiottiin murhata jo kolme vuotta ennen Dallasin kohtalokkaita laukauksia.

www.hs.fi

 

[tulikomento]

Kylmän sodan Itämerestä juttua. Sattui mm. pari öljyonnettomuutta ryssän toimesta. Eipä näistä juuri uutisoitu.

Neuvostoliittolainen tankkeri aiheutti kylmän sodan aikana jättimäiset öljyvahingot Itämerellä – eikä siitä edes ilmoitettu

Merivoimat harjoitteli 1970- ja 1980-luvuilla ennen muuta Neuvostoliiton mahdollisen maihinnousun torjuntaa, kertoo komentaja evp. Erkki Sinivaara IS:lle.

www.is.fi

”Suomella oli Itämeren pienimmät merivoimat. Kaikin keinoin harjoiteltiin alueellisen koskemattomuuden turvaamista, meriyhteyksien suojaamista ja ennen kaikkea mahdollisen maihinnousun torjuntaa. Aseellista voimaa edustivat tykistöaseistus ja merimiinat. Suomella oli meritorjuntaohjuksia vasta 1970-luvun puolivälin jälkeen. Sukellusveneet eivät myöskään kuuluneet Merivoimien kalustoon.”

”Neuvostoliiton Itämeren-laivasto oli ehdottomasti ylivoimainen alueellinen merivoima. Se sisälsi torpedo- ja ohjusveneitä, fregatteja ja hävittäjiä, sukellusveneitä, miinoittajia ja vahvan ilma-aseen. Varsovan liiton työnjako oli jaettu siten, että Neuvostoliitolla oli kaikenkattava raaka voima, Puola vastasi Varsovan liiton maihinnousukalustosta ja Itä-Saksan painopiste oli sukellusveneentorjunnassa.”

”Laivapalveluksen ydin oli kouluttaa koko henkilöstö oman erikoisalansa mestariksi. Laivan piti olla henkilöstön ja aluksen kanssa yksi kokonaisuus, taistelukelpoinen. Merellä oltiin paljon. Korkeaa toimintavalmiutta ylläpidettiin jatkuvasti riippumatta viikon päivistä tai vuodenajasta. Koululaivalla näytettiin kielekkeistä siniristilippua maailman merillä ja samalla kasvatettiin miehistön merijalkaa.”

 

[Old Boy]

Sitte myöskin haukutaan kyseisiä ratkaisuja tehnyttä, että miks ei niitä museokoneita jätetty... Olis kyllä jätetty, mutta ryssä laski joka ainoon ilmavoimien koneen taistelukoneeks ja niitä sai olla 64kpl. Siitä voidaan sitte alkaa miettimään, että jätetäänkö muutama mersu,pari Junnua ja muutama Dornieri museoitavaks, vai laitetaanko niittenkin tilalle toimivaa kalustoa? Se oli juurikin minun Ukki joka sano että "vanhemmasta kalustosta kuva riittäkööt", ku oli pakko, kyl hänkin olis mielellään oman laivueensa Dornierin jälkipolville jättäny ihmeteltäväks, mutta se oli ryssien mukaan ihan käypänen taistelukone esmes ja siks romuäijät haki Luonetjärvellä niitä koneita ja pilkkovatten kirveellä . Kyllä senaikastakin ilmavoimien komentajaa homma vidutti rankasti... no tämä tästä....

NL ei koskaan tainnut älähtää suomalaisten omista tulkinnoista rauhansopimuksen aserajoituksista, kuten siitä että "60 koneen raja" katsottiin koskevan vain taistelukoneita. En siis oikein usko, että museokoneita olisi sitten laskettu tähän määrään. Koneiden romuttamiseen lienee pääsyynä ollut rahapula, pennejä piti jostain kaapia. Vielä vuoden 1960 kieppeillä esimerkiksi Merivoimat odotti kieli pitkällä Suomen Joutsenen romuttamista, koska sen myynnistä saatava muhkea rahapotti saattaisi rahoittaa edes jonkunlaisen uuden purkin hankinnan.

Tähän vanhaan keskusteluun osallistuin itekin aikoinaan, mutta nyt vastaan tuli kiinnostavia dokumentteja siitä, milloin mittavat käytöstä poistetun lentokonekaluston romutukset tapahtuivat. Kaikkihan muistavat valokuvat romukentistä, joiden menetetyistä aarteista ilmailumuseoihmiset vieläkin itkevät. Käsite "sotamateriaalin liikamäärä" paljastaa, että asiakirja on laadittu liittoutuneiden keskenään sopiman hävinneiden sotakaluston luovuttamista varten. Saksan kalut suurimmaksi osaksi tuhottiin heti 1945 alkaen ja liittolaisten piti luovuttaa pois ylimääräinen kalusto, jota ra-armeija ei tarvinut. Meidän onneksemme pian alkoi kylmä sota eikä länsiliittoutuneet koskaan päässeet neukkujen kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kuinka asia järjestettään. Kaikkien kansainvälisten asioiden ikuinen mallioppilas Suomi kuitenkin luetteloi tunnollisesti tämän materiaalin ja kyseli vaivihkaa neukuilta vielä 1950-luvun puolellakin, että mitäs näille pitäisi tehdä. Joskus 1950-luvun alkuvuosina venäläiset sitten kertoivat, etteivät meidän vanhat romut heitä kiinnosta. Miksi kiinnostaisivatkaan; heille itselleen ei niillä ollut mitään arvoa ja mehän olimme liittolaisia, tosin hyvin vastahakoisia.

Dokumentit paljastavat ensinäkin sen, ettei lentokalustoa jouduttu supistamaan aselepo- tai rauhansopparien pykälien perusteella. Eihän vuonna 1951 enää vuosikausiin ollut joka paikkaan nokkansa pistävää ja tiukkoja vaatimuksia sanelevaa valvontakomissiota. Jäsen @S.a.v.u n siteeraus "vanhasta kalustosta kuvat riittäkööt" taitaa kuvata valitettavan hyvin silloista ajattelua, jossa ei vaan ymmärretty museokoneiden tarvetta. Mallikappaleet olis ollut jätettävissä useimmista päätyypeistä, kuten konelistasta näkee. Sieltä on syystä tai toisesta hävinnyt myös säilytettäviksi ajateltuja todella arvokkaita koneita, kuten Brewster ja Curtis Hawk.

Ei se tunnettu hirveä rahapulakaan selitä museokoneiden romuttamista. Kyllä kymmenistä koneista olisi ollut varaa mallikappaleet säästää. Ite uskon, että yhtä suuri pula oli hallitilasta eikä sitä riittänyt esim Dornier- ja Junkers-museokappaleille. Blenheim säästyi, kun sitä käytettiin vielä kartoituslentoihin Pembroken tuloon asti. Urbaaneja legendojakin aina tällaisilla foorumeilla esiintyy alas ammuttaviksi: Myynneistä saadut tulot menivät yhteiselle ns. myyntivaratilille, eikä puolustushaarat saaneet niitä omaan käyttöön. Suomen Joutsenesta olisi varmaan tullut paljon romuterästä, mutta Merivoimat eivät niistä olisi suoraan mitään hyötyneet.

 

[Rkm]

Telkkarisarjan lisukkeena podcast.

K2, J1: Kylmän sodan alkuasetelmat Pohjoismaissa | Arktisten sotien kaiut

Arktisten sotien kaiut -podcastin toinen kausi alkaa sukelluksella kylmän sodan alkuvaiheisiin pohjolassa. Rauhan Neuvostoliiton kanssa tehnyt Suomi joutui luovimaan valvontakomission talutushihnassa, ja maahan sodan aikana kertynyt tiedusteluosaaminen kiinnosti ulkomailla. Jaksossa tutkitaan...

areena.yle.fi

Uunituore ruotsalaissarja samasta teemasta.

Suomi ja Ruotsi kylmän sodan keskellä

Toisen maailmansodan päättyminen merkitsi Suomelle ja Ruotsille uusia vaaroja ja haasteita. Kylmän sodan alkuvaiheen tasapainottelussa tiedustelu- ja vakoilutoiminta on vilkasta, mutta sillä on myös katastrofaalisia seurauksia. (Bröder mot världen, SVT, Ruotsi 2024.)

areena.yle.fi

Tuli tänään katseltua ja oli yllättävän hyvä. On nuo ensimmäisen sukupolven suihkuhävittäjät melkoisia lentäviä munia

 

[tulikomento]

Tuli tänään katseltua ja oli yllättävän hyvä. On nuo ensimmäisen sukupolven suihkuhävittäjät melkoisia lentäviä munia

Saab J29 Tunnan oli vertailukelpoinen hävittäjä idän ja lännen tuolloisen ensi linjan kaluston kanssa (MiG-15 ja F-86 Sabre). Ruotsalaiset taisivat kyllä Tunnanin suunnittelussa hyödyntää tuolloin jo olemassa ollutta Aatun Saksan konesuunnittelun aineistoa ja materiaaleja, erityisesti nuolisiipi oli muistaakseni näitä peruja.

 

[tulikomento]

Tässä podcastin jaksossa Mikko Porvali kertoilee suomalaisista kaukopartiomiehistä Naton palveluksessa 40-50 -lukujen taitteessa.

K2, J2: Salaiset kaukopartiot palvelivat läntistä tiedustelua | Arktisten sotien kaiut

Länsivaltoja vaivasi kylmän sodan alkuvuosina huutava pula Neuvostoliittoa koskevasta tiedustelutiedosta, ja siksi läntiset tiedustelupalvelut värväsivät suomalaisia kaukopartioveteraaneja vaarallisille vakoilumatkoille rautaesiripun taakse. Jaksossa syvennytään partiotoiminnan taustoihin ja...

areena.yle.fi

 

[tulikomento]

Erittäin vahva kuuntelusuositus tuolle podcast -sarjalle. Syventää hyvin itse Arktiset sodat tv-sarjaa. Mikko Porvali kertoo tiedustelun historiasta Suomessa ja lähialueilla parissakin jaksossa. Everstiluutnantti Marko Palokangas valottaa kylmän sodan puolustussuunnittelua ja sissitoimintaa. Ilmatorjuntamuseon johtaja tarinoi Suomen ilmapuolustuksen heikkoudesta ja kehittämisestä.

 

[fulcrum]

Ei se tunnettu hirveä rahapulakaan selitä museokoneiden romuttamista. Kyllä kymmenistä koneista olisi ollut varaa mallikappaleet säästää. Ite uskon, että yhtä suuri pula oli hallitilasta eikä sitä riittänyt esim Dornier- ja Junkers-museokappaleille. Blenheim säästyi, kun sitä käytettiin vielä kartoituslentoihin Pembroken tuloon asti. Urbaaneja legendojakin aina tällaisilla foorumeilla esiintyy alas ammuttaviksi: Myynneistä saadut tulot menivät yhteiselle ns. myyntivaratilille, eikä puolustushaarat saaneet niitä omaan käyttöön. Suomen Joutsenesta olisi varmaan tullut paljon romuterästä, mutta Merivoimat eivät niistä olisi suoraan mitään hyötyneet.

Suomen Joutsen-legenda oli muistaakseni peräisin ansiokkaasta 'Suomen Laivasto' -teoksesta, ja oli merivoimien esitys, että romutusrahoilla ostettaisiin jonkunmoinen uusi paatti. Eri juttu, olisiko näin sitten kuitenkaan tehty vai olisiko rahat kadonneet valtion pohjattomaan Moolokin kitaan. Ainahan sitä toivoa saa.

Paljon kiintoisaa detailjia taas dokumenteissa. Huomaamme tosiaan että vastoin myöhempiä pahoja puheita, historiallisia arvojakin jonkun verran ajateltiin. Yksi BW, Myrsky ja peräti kolme Curtissia oli ajateltu säästettäväksi. Suuri mysteeri on, miksei näin sitten käynyt. Toisaalta joitain sellaisia koneita säästyi jotka tuossa näyttävät saaneen romutustuomion. Ainakin yksi Gauntlet, I-16 ja Hurricane säästyivät. Kävikö sitten niin että ostaja ei niitä tuhonnutkaan, en muista koneiden historiaa. Myös yksi Airacobra säästyi, ilmeisesti tuo varikolle jäänyt kappale. Fokker CX:n kanssa kävi niin että viimeinen kone oli tarkoitus museoida, mutta ehti tuhoutua onnettomuudessa 1958. Varmaan onnistuneen hankinnan merkki, kun ilmavoimat ei koneesta luopunut kirveelläkään.

Nykyajan keräilijä varmaan maksaisi sievoisen summan vaikkapa Stuvi- tai Lofte-pommitustähtäimestä. Tosin nämä hävitystalkoothan ne on syy siihen, miksi ovat nykyään arvokkaita. Kuinkahan arvokkaana ukrainalaiset tänä päivänä pitävät jotain pellolla lojuvaa T-64 -raatoa?

 

[tulikomento]

Tätä en tiennyt 1968 Tsekkoslovakian miehityksestä. Olin aina siinä uskossa, että tsekkien kansanarmeija olisi kiltisti luovuttanut vastaan panematta kaikki varuskuntansa ryssämiehittäjän käsiin jo miehityksen alkuvaiheessa. Itse asiassa maan puolustusministeriltä, kenraali Martin Dzurilta pelotteli NL:n puolustusministeri Andrei Gretsko heti kärkeen paskat housuihin. Soitti ministerikollegalleen puhelun Prahaan ja kertoi, että tsekkiministeri hirtetään munistaan lyhtypylvääseen jos sotilaallista vastarintaa miehitykselle ilmenee. No ei ilmennyt sen ihmeemmin.

Mutta, Tsekkoslovakian itäosassa yksi maahanlaskujoukkojen varuskunta pani hanttiin ryssälle. Kieltäytyivät päästämästä ryssiä sisään. Varuskunta piiritettiin, mutta laukauksia ei vaihdettu. Vuotta myöhemmin 1969 kyseinen sotilasyksikkö lakkautettiin, koska sen todettiin olevan neuvostovastainen.

Holešov barracks incident - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Kippari]

Saab J29 Tunnan oli vertailukelpoinen hävittäjä idän ja lännen tuolloisen ensi linjan kaluston kanssa (MiG-15 ja F-86 Sabre). Ruotsalaiset taisivat kyllä Tunnanin suunnittelussa hyödyntää tuolloin jo olemassa ollutta Aatun Saksan konesuunnittelun aineistoa ja materiaaleja, erityisesti nuolisiipi oli muistaakseni näitä peruja.

Saksalainen tietotaito kävi sotien jälkeen kaupaksi eri suunnilla. Ainakin Argentiina, Egypti ja Intia tuottivat heidän avullaan omat suihkuhävittäjänsä. Egyptiläisiä konsultoi Willy Messerschmitt ja kahta muuta Kurt Tank.

 

[tulikomento]

Areenassa tuore historiadokkarisarja. Kertoo siitä miten ryssä kyykytti Itä-Saksaa, Puolaa, Tsekkoslovakiaa ja Unkaria.

Rautaesiripun takana

Toisen maailmansodan jälkimainingeissa Itä-Euroopan maat joutuivat Neuvostoliiton etupiiriin. Millaista oli elämä rautaesiripun takana? Sarjassa perehdytään elämään DDR:ssä, Unkarissa ja Puolassa aikalaiskertomusten ja rikkaan arkistomateriaalin avulla. (Iron Curtain: Life under Soviet...

areena.yle.fi

 

[Old Boy]

Suomen Joutsen-legenda oli muistaakseni peräisin ansiokkaasta 'Suomen Laivasto' -teoksesta, ja oli merivoimien esitys, että romutusrahoilla ostettaisiin jonkunmoinen uusi paatti. Eri juttu, olisiko näin sitten kuitenkaan tehty vai olisiko rahat kadonneet valtion pohjattomaan Moolokin kitaan. Ainahan sitä toivoa saa.

Nykyisin tai jo vuosikymmeniä myyntitulot todella katoavat Purran sekä edeltäjien pohjattomaan säkkiin. Sen vuoksi kaikki sotavaltiolle tulevat satunnaiset tulot pyritään muuttanaan tavarasuorituksiksi; siis esim viivästyssakkoja ei makseta rahalla vaan toimittaja luovuttaa extra tarvikkeita tai varaosia. Kyseiseen aikaan about 1960 PV vielä sai itse pitää poistetun kaluston myyntitulot, jotka 1950-luvun vaikeimpina vuosina olivatkin parhaimmillaan kolmannes kaikista perushankintavaroista. Mutta kaikki puolustushaarat tappelivat silloin verisesti markoista, eikä ollut etukäteen mitenkään varmaa kenelle hankintavaroja annetaan.

"Suomen Laivasto" on tässä varmaan oikeassa. Tällaisen esityksen Merivoimat olisi tietenkin tehnyt, jos Suomen Joutsen olisi päätynyt laivaromuttamolle. Muuten ko kirja ei ole kovinkaan hyvä lähde eli vaatii tavallista tiukempaa lähdekritiikkiä. Tämä johtuu siitä, että sodanjälkeisen ajan historian kirjoitti silloinen pitkäaikainen Merivoimien komentaja amiraali Oiva Koivisto. Hän siis kirjoitti omista tekemisistään ja luonnollisesti vaikenee kaikista töppäyksistä ja teksti on muutenkin melkein yhtä resurssivalitusta. Siis vähän kun laadittaisiin ainakin puolivirallinen kirja Viipurin menetyksestä ja kirjoitustyö annettaisiin eversti evp Armas Kempin tehtäväksi!

Tykkiveneistä tämä kirja vaikenee kokonaan. Ne tosin otettiin käyttöön vasta samana vuonna, kun julkaisu ilmestyi. Kun suunnittelu kuitenkin oli pitkä projekti, olisi ilman muuta ne pitänyt ottaa mukaan. Ja olisi varmaan otettukin, jos olisi jotain hyvää kerrottavaa. Alusten koon säästösyistä tapahtunut puolittaminen salattiin tietenkin täysin. En ole ihan varma, onko MpNet ensimmäinen tämänkin asian julkistaja vai oliko tieto jo jostain luettavissa. Ite löysin sen arkistosta ja ainakin minulle se oli uusi tieto.

Tykkivene-luokituksella oli tosiaan historialliset perustelunsa, mutta ne eivät olleet 70/80-lukujen taitteessa aihepiiristä kiinnostuneelle erityisen kirkkaita. Olisi mielenkiintoista nähdä millaisia aluksia Turunmaa ja Karjala olisivat olleet riittävän budjettirahoituksen rinnakkaistodellisuudessa.

Tähän on helppo vastata historiantutkimuksen metodeilla eli arkistotiedoilla. Kyllä Merivoimien johdossa tiedettiin, millaisia toimivien sotalaivojen tulisi olla. Ja jos ei olis tiedetty, oli käytössä "ruotsalaista asiantuntemusta". Arkistoista ei ole selvinnyt, millaista tai kuka tämä asiantuntemus oli. Enää ei valitettavasti ole ketään, jolta asiaa voisi kysyä. Eihän meidän todellakaan mitään korvetteja tai tykkiveneitä pitänyt rakentaa vaan 1.150 tn "saaristofregatteja". Niiden tehtävät ja aseistus olivat samat kun mitä Turunmaahan myöhemmin ahdettiin.

Jokainen joka on seurannut Lv2020-keskustelua ymmärtää, mitkä edut tuplasti suurempi koko laivaluokalle tuo. Ei kyse ole pelkästä myöhemmästä laajennettavuudesta vaan myös esimerkiksi vaurionkestävyydestä tai vaikka aluksen vakavuudesta aseiden ampuma-alustana allokossa. Fregatti olisi maksanut 24 miljoonaa v. 1963 "uusia markkoja", Turunmaat taas 16 milliä. Säästö ei edes ollut kovin suuri, kun nykykielellä taistelujärjestelmä (=aseet tutkat ym) kuitenkin nielee puolet rahoista.

Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt rakentaa yksi saaristofregatti pilottialukseksi ja vasta varojen salliessa myöhemmin lisää. Ehkä nämä väärät päätökset ovat niitä ns. "yleisiä syitä" että valmistuessaan maasta taivaasen lehdistössä kehutuista laivoista ei myöhemmin ole rivin riviä virallista- tai tutkimustekstiä kirjoitettu.

 

[tulikomento]

Muistikuvia suomettumisen ajoilta. YLE:n sarja vuodelta 1983, jossa ihmetellään ja hämmästellään Neuvostoliiton energiantuotantoa. Erityisesti mm. turvallista ydinvoimaa.

Neuvostoenergia

Koko maailmaa 1970-luvulla koetellut energiakriisi oli suomalaisillakin hyvässä muistissa, kun toimittajat Yrjö Länsipuro ja Hannu Vilpponen kiersivät eri puolilla Neuvostoliittoa tekemässä reportaasia maan energiantuotannosta. Neliosainen reportaasisarja vuodelta 1983 esittelee kattavasti...

areena.yle.fi

 

[heikla]

Heipä hei ja terveisiä Forum Marinumista! Täällä on nyt kirjoitettu kaikenlaista mielenkiintoista Turunmaa-luokan tykkiveneistä, joten ajattelin tarjota keskusteluun muutaman pointin. Olen siis itse marinumissa töissä ja Karjalan 'näyttelyuudistus' vuodelta 2018 on allekirjoittaneen käsialaa.

Mutta asiaan! Vietin talven 2017-2018 kaivellen tykkiveneistä ja niiden suunnittelusta tietoja. Perkasin muutenkin laivan historiaa, ja siinä näyttelykäsikirjoitusta tehdessäni totesin, että tämä ei ole enää näyttelytekstiä vaan Karjalasta kertovan kirjan pohja!

Haastatelin näyttelyuudistusta varten kolme tykkiveneisen rakentamiseen keskeisesti vaikuttanutta herraa: Alpo Tuurnaala, ja Auvo Vappulaa ja Martin Saarikangasta. Ihan kaikkea en nyt muista, mitä he kertoivat, mutta he vahvistivat, että tykäreitä varten kerättiin paras ja uusin sotalaivojen suunnitteluun liittyvä tieto, mikä oli saatavilla. Esimerkiksi nostettiin toisen maailmansodan aikaiset opetukset laivojen shokinkestävyydestä. He nimesivät myös ruotsalaisen Götaverkeniltä eläköityneen Kille Gislenin, joka palkattiin 1962 tekemään laivasuunnittelua.

Sattuipa käymään myös niin, että museosta löydettiin ruskea kirjekuori, jossa oli kaksi ilmeisesti Gislenin tekemään suunnitelmaa ja muistio aiheesta. Nyt en enää ulkoa muista, mitä muistiossa kerrottiin, mutta piirrustuksia on nyt ainakin esillä Karjalan messissä olevalla aikajanalla. Muistelen, että yhdessä versiossa olisi ollut 2x120mm Boforssia, yksi keulassa ja toinen perässä. Lisäksi tykkiveneisiin suunniteltiin torpedoasetta, sillä piirustuksissa näkyi torpedoputket siinä, missä nyt on suto-rakentinheittimet. Tosin tila oli nimetty diplomaattisesti 'lieriömiinahuoneeksi'.

Wärtsilän yrityksistä tehdä tykkiveneistä vientituote herätti myös mielenkiintoni. Saarikangas ei muistaakseni halunnut asiasta keakustella, enkä oikein löytänyt arkistolähteitä, joista lähteä kaivamaan faktaa. Mutta ilmeisesti myyntihalut oli kovat: Meillä on museossa jossain jemmassa Wärtsilän myyntiesite, jossa tykkiveneen keulaan on lisätty 120mm tykin kaveriksi 4 Excocet-ohjusta. Karjalan vieraskirjasta puolestaan löytyy merkintöjä, kun X valtion merivoimien upseereja ja Wärtsilän insinöörejä on vieraillut aluksella.

Turunmaa-luokassa olisi siis paljon tutkittavaa ja kaiveltavaa. 2018 arkistotyö oli varsin pintapuolista, koska näyttelyillä on aina aikataulunsa ja deadlinensä. Mutta Karjala kylmän sodan kontekstissa on jotain mistä aina välillä meillä puhutaan kahvipöydässä ja käytäväpuheissa....Visioita on, mutta en lupaa vielä mitään!

-H.Laurila