Kun kirjoitin A-12 Oxcart lennoista Suomen lähellä jäi tunne, ettei kaikki sittenkään kenties ihan tarkalleen noin mennyt. Siksi piti tarkistaa ja tarkempi taustoitus on myös tarpeen:
Kun kylmä sota käynnistyi pian II MS päätyttyä, oli jenkkien presidenttinä Truman. Hänen mielestänsä länsimainen demokraattinen valtio voisi käydä tätä uudenlaista rauhan ajan sotaa ainoastaan säännöillä, jotka tuovat mieleen myöhemmät Obaman ajat; demokraatteja olivatkin molemmat. Tämä käytännössä varsin hankalasti noudatettava periaate johti sitten moniin takaiskuihin, kun esimerkiksi valta tärkeissä öljyvaltioissa Iranissa sekä Guatemalassa vaihtui jenkkien vastustajille.
Uusi pressa ex-kenraali Eisenhower oli sitä mieltä, että Rokkaa mukaillen: "Kylmäkin sota loppuu sotimalla." Asiaa pohjusti ensin ns. Doolittle Report (juu, sama sotilasilmailun historiasta tuttu urallaan nyt edennyt hemmo), joka suositteli CIA lle valtuuksia tiedusteluun "by any mens". Siihen asti olivat joutuneet ulkomaiden alueelle tunkeutumiseen käyttämään alihankkijoita, kuten brittejä tiedustelulennoilla ja norskeja värväämässä meikäläisiä kaukopartiomiehiä.
Pressojen erot tässä ei olleet ihan näin räikeitä, Trumanin aikana aloitettiin röyhkeät NL:n ylilennot RB-47-koneilla jotka johtivat useisiin suoriin yhteenottoihin.
Olen nähnyt väitettävän että nämä ylilennot olivat osa strategiaa jolla oli tarkoitus osoittaa NL:lle ns. "kaapin paikka". Esikuvana oli RAFin 1920- ja 30-luvuilla käymät hiekkasodat. Britit laittoivat kapinoivia heimoja kuriin lentämällä heidän kyliensä yli kaksitasoilla ja pudottelemalla pieniä pommeja. Suurta vahinkoa näin ei saatu aikaan mutta moraalinen vaikutus oli merkittävä, kun eihän heimoilla ollut tietenkään ilmatorjuntaa, saati hävittäjäkoneita. Jatkuvat ylilennot ja pommitukset saivat aikaan voimattomuuden ja alemmuuden tunnetta. NL:n kyky vastata tällaisiin lentoihin oli kuitenkin parempi kuin Mesopotamien kapinoivien klaanien.
Eisenhower puolestaan oli koko ajan huolissaan laillisuuden kulisseista. Hän ei halunnut että USA jäisi kiinni kv. lakien rikkomisesta. Satelliitteihinkin hän aluksi suhtautui nihkeästi tämän vuoksi. U-2:een hän suostui kun CIA vakuutti hänelle että 21 kilometrin korkeudessa lentävä kone ei näy tutkassa. Näin olikin kun asiaa testattiin 2MS aikaisilla valvontatutkilla "ja venäläisillä ei varmasti ole parempaa".
CIA ei kuitenkaan ollut tutkien kehityksestä oikein kartalla (vai oltaisiinko asia esitetty pressalle tarkoituksella liian optimistisesti?). Todellisuudessa jo ensimmäinen U-2 -tehtävä havaittiin ja neukut protestoivat sitä saman tien. Kesti kuitenkin monta vuotta ennen kuin torjuntakeinot kehittyivät riittävälle tasolle. Kykenemättömyys torjua lentoja oli NL:lle noloa, joten protestoinnista ei tehty liian julkista.
Onnen aikaa ei kuitenkaan kestänyt pitkään, kun U-2 ammuttiin alas Sverdlovskissa vappuna 1961. Tässä voidaan nähdä selvä ajallinen yhteys meidän ”Nootti-kriisiimme”, joka käynnistyi saman vuoden lokakuussa neukkujen lähetettyä ”huoli-ilmoituksen” meidän ilmapuolustuskyvystämme. Aikaisemmin asia ei meitä liikuttanut, kun ei neukutkaan mitään tunkeilijoille mahtanu.
Powers ammuttiin alas 1960, vaikka yhteys onkin nähtävissä.
A-12 ja myöhemmin SR-71 oli rakennettu jättämään jälkeensä torjuntaohjukset, mutta ei silläkään enää Nliiton ilmatilaan saanut lentää. Jenkeillä oli kuitenkin tarve selvittää tämän TALLIN-järjestelmän toimintaperiaatteet, käytettävät radiotaajuusalueet ja hyvällä säkällä tutkien ns. sotamooditkin. Sitä varten vaan pitäisi luoda neukkujen suunnasta riittävän uhkaavan tuntuinen tilanne, jossa ilmapuolustus käynnistyisi kuten oikeassa sodassa tapahtuisi.
Aprillipäivänä 1968 tapahtui mystinen alueloukkaus, jonka on arveltu ehkä olleen salainen tiedustelulento korkealla ilmatilassamme. Rislakki kertoi koneen olleen Oxcart, mutta tapahtuma-aikaan alettiin operoida jo SR-71 llä eikä Oxcartin historiasta edes löydy muita, kun Kauko-Idän operaatioita. Ei tietysti olisi aivan tavatonta, että CIA n kaikkia lentoja ei laiteta kirjoihin ja kansiin... Kone siis todennäköisesti oli SR-71 ja juuri ilmatilamme loukkauksen ajaksi sammutettu tutka oli Rovaniemen valvontatutka. Kuinka sattuikaan, paikalla Roissa olivat PV:n kentsut, jotka kokoontuivat hiihtolomalleen "sattumalta" juuri silloin. Halusivat kenties nähdä tutka-antennin ihan vierestä. Sitä ei voi tehdä, kun sammuttamalla tutka eli pitämällä sinänsä tarpeellinen huoltotauko. Lisää sattumia: Myös USA n suurlähetystön lentokone oli ilmassa Rovaniemen lähellä juuri tähän samaan aikaan. Norjalaiset taas eivät tienneet mahdollisesta ilmatilan loukkauksesta mitään, joka myös on varsin epäilyttävää.
Ei tiedetä, lennettiinkö kyseinen lento, mutta aivan liian monta yhteensattumaa tässä ainakin on. Jos lennettiin, on puolueettoman Suomen parasta olla virallisesti tietämättä asiasta yhtään mitään… Tietysti on myös mahdollista, että lento keskeytyi jostain esim. teknisestä syystä.
Virallisesti SR-71 ei koskaan lentänyt NL:n yläpuolella. Blackbirdit oli USAFin väreissä ja kirjoissa, mikä asetti tiettyjä lakiteknisiä rajoituksia niiden käytölle verrattuna CIAhan, jonka koneet ei virallisesti olleet sotilaskoneita (tai edes olemassa). Ei tietenkään välttämättä tarkoita, etteikö niin olisi ehkä silti tehty, ja onhan tosiaan mahdollista että todella hys-hys-hommia ei vielä löydy julkisista kirjoista. Teknisesti A-12:lla tuollainen lento oltaisiin voitu tehdä kun tuohon aikaan koneet oli kuitenkin vielä olemassa ja toimintakuntoisia.
1968 oli Lyndon Johnsonin kautta, ja tällainen toiminta olisi ollut hänen politiikalleen jossain määrin vierasta. Lento Suomen rajaa pitkin olisi ollut taktisesti turvallisempaa kuin suora NL:n ylilento, koska it-ohjukset olisivat joutuneet jäljestämään sivuttain lentävää maalia. Jos kone olisi lentänyt suoraan kohti, niin kyllä siinä olisi Blackbirdikin saatu pudotettua.
U-2:n historiasta on mainittu, että sillä lennettiin NL:n rajaa pitkin signaalitiedustelulentoja. Voisiko olla että tämä tapahtuma olisi vääristynyt muistikuva vähän aiempaa, ja tällainen lento olisikin tehty U-2:lla?