Kylmän sodan salaisuudet??

En nähnyt muuta kuin yhden kerrallaan, enkä usko niitä olleen enempää siinä kohdassa. Voihan se olla, että on muualta operoinut. Ei se kyllä montaa minuttia ilmassa ollut, per reissu. Ihmekö tuo että osasivat odottaa, raitsikkaa.
 
Tässä vihjattiin, että kannattaa karttoja tarkastella.
Itseäni kiinnosti keltaisen panssariosaston käyttö, sivulla 55 sen suunniteltu tehtävä, sivulla 63 sitten miten homma edistyy. Joukkueet kovasti hajallaan, vaan psv-tiedustelusta en mitään tiedä. Ping @Juna112Porojetsiin @kimmo.j
JP12 muodostettiin Uudenmaan jääkäripataljoonan varusmiehistä, täydentäen sen kahta komppaniaa reserviläisillä. Siitä jäi neloskomppania linjojen taaksen erilleen muista, kuten edellisissä viesteissä kerroin. Se löytyy niin ikään sivulta 63, siellä täydentää kolmeen osaan jakautuneena Karkkilan koilliskulmalla, hiljaa kuin hiiri.
Viivytyksen vaikeudesta ylipäänsä sivulla 64:
Harjoituksessa saatiin periaatteellisesti oikein suoritetuista pataljoonien suorittamista viivytystaisteluista hyvin vähän havaintoja. Viivytystaistelu olilähinnä joukkojen siirtymistä taaksepäin pitäen samalla yllä heikkoa taistelukosketusta.Näin ollen semuodostui lähinnä ”telaketju”-viivytykseksi, jossa sama joukko oli jatkuvasti toiminnassa.Myös ajoneuvojen ja liikuntavälineiden käytössä katsottiin olleen virheellistä, niiden yleensä jäädessä liian lähelle etulinjaa tai joskus jopa tukikohtien eteen.Lisäksikiinteästiviivytykseen kuuluneitaylläköitä ja väijytyksiä ei toteutettu.
Sivulta 78:
Kokonaisuutena puolustustaisteluista on todettava, ettei harjoituksen nopeasta rytmistä johtuen ollut aina mahdollista suorittaa puolustustaistelun edellyttämiä valmisteluja, aina ei edes sen suunnittelua. Sinisten puolustustaistelu pataljoonien ja komppanioidenkin osalta sai aluksi viivytystaistelun luonteen. Kiire ja siirtymiset estivät puolustustoimenpiteiden kehittelyn ja useasti jouduttiin ryhmittymään puolustukseen pimeässä, jolloin maastontiedustelu tukikohtien sekä pesäkkeidenosalta jäi toteutumatta.Näin ollen lukuisia taisteluita käytiin vain majoituspaikan lähialueella. Edelleen puolustuksessa laajahkolla alueella keskityttiin tienhaarojen pitämiseen, jolloin taistelut muodostuivat erillisiksi ”kahakoiksi”.
sivu 79:
Vaikka edessä ei ollut lainkaan vihollista tai vain heikko sellainen, suoritettiin turhaan maastoitse vaivalloisia ja aikaavieviä koukkauksia. Osaltaan tähän vaikutti hyökkäysten kärjelle sopivien liikuntavälineiden puute. Vähäisen polkupyörämäärän johdosta esimerkiksi pataljoonan kärkikomppanian eteen kyettiin asettamaan ainoastaan kärkiryhmä.

Sivun 69 karttaa en ymmärrä psv-tiedustelun kannalta. Tai ainakin ne ovat edenneet banzai-tyyliin syvälle sinisen joukkoihin. Kattokaapa missä on punaiset salmiakit.

JP20:n hyökkäykselle oli ominaista vitkastelu ja toimeenpanon tipottainen toteutuminen.
Reserviläisjoukko keskisuomalaisia. Vaikuttiko reserviläisperusta?

Tunnen lukkarinrakkautta tuota UudJiiPeen neloskomppaniaa kohtaa, joka osallistuu yleishyökkäykseen sivulla 77. Taitaapa olla 3. Prikaatin esikunnan kimpussa ja huoltokomppania on kanssa siinä vieressä kohteena. Jos oikein muistan vanhat merkit.
Sinisen armeijakunnan vastahyökkäyksen ollessa käynnissä toista vuorokautta, komppania tuhosi hyökkäyksellään keltaisen prikaatin osan samoin kuin osan huoltokeskuksesta. s 80

Otsikko Tempo tappaa ja s 84 kannattaa silmäillä eri väsymisilmiöistä.
 
Tuo aiemmin kuvattu ylimenoharjoitus on oivallettava katsoa myös siltä toiselta kantilta. Eli oletettu hyökkääjä joutuu askartelemaan kovasti erilaisten ylimenojen kanssa. Ne ovat hetkiä jolloin puolustajan on oltava hereillä.

Ruuhkautumiset ylimenoissa taitavat olla yhtä ikiaikaisia asioita kuin sota on. Oletan, että moni kenraali ja marsalkka on nukkunut tosi huonosti ylimenojen edellä. Ja moni oivallisesti alkanut ylimeno on päättynyt myös totaaliseen verilöylyyn.

Eli kun käymme tätä suomalaista ylimenoharjoitusta läpi, niin on ehkä hedelmällistä pohtia sitä toisin päinkin. Hyökkääjä kohtaa nuo tilanteet aivan varmasti. Ja puolustajan asia on estää. Puolustajan täytyy tuntea toiminta-alueensa niin hyvin, että TIETÄÄ paikat, joissa raskaat ylimenot ovat mahdollisia. Jos valmisteluun jää aikaa, niin monet erilaiset kitkaa aiheuttavat toimet ovat jees. Ja vihollisen ylimenoaie pitää pystyä muuttamaan murheelliseksi yritykseksi. Uskallan väittää, että tässä ollaan todella kovasti sotilaallisen puolustuksen ytimessä mitä tulee Maavoimien sotatemppuihin.

Auta armelias, jos raskasta ylimenoa ruuhkineen päästään moukaroimaan tykistöryhmällä tms. Maali saattaa olla mehevä potenssiin kaksi. Ja hyökkääjän on pakko yrittää.....pakko, jos meinaa hyökätä.

Ylimenoon lähtevä ja sitä suorittava joukko on todella hankaluuksissa, jos se saa vastaansa järjestyneen puolustuksen kaikilla mausteilla.
 
Mitenköhän tuo on venäläisessä taktiikassa toiminta ylimenojen suhteen? Jos ei joenylityksiä lasketa, niin mennäänkö tänä päivänä enää miten mielellään vesilakeuksien yli? Hiidenvedelläkin oli 1,5 km ylitys.
Asevaikutuksen teho kuitenkin kasvanut. Tartte kuin yksi CV jostakin sivusta yltää, niin kyyti on kylmää, epäreilusta nyt puhumattakaan.
Jos kuvitellaan, että pataljoona ylittää, niin minkälainen tiestö pitää olla vastarannalla? Yksi tie riittää?
 
baikal kirjoitti:
Kahtohan kaakkoissuomen karttaa, jos puolustaja ehtii valmistautua, valmistella jne. niin eipä vesistönylityksiltä juuri voi välttyä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Meinaat vissiin Kymijokea ? Kaakonkulmalla oikeastaan ainoa maantieteellinen este reitillä Helsinkiin. Karttaharjoituksissa Elimäen aukeilla on sodittu lukemattomat kerrat A2 keltaista vastaan.
 
baikal kirjoitti:
Kahtohan kaakkoissuomen karttaa, jos puolustaja ehtii valmistautua, valmistella jne. niin eipä vesistönylityksiltä juuri voi välttyä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minä olen Järvi-Suomesta syntyäni, kyllä hyvin tiedetään minkälaiset tulpat saa Saimaan ympärille :). Sitä paitsi ylettömästi rakastamani Savon Prikaatin skenaarioissa puhuttiin aina Raikuun ja Kulennoisten tasasta.
Jos veikata pitäis, niin ilkeämielisen vihollisen kannattaisi panna ässäkortit johonkin Kainuun ja Koillismaan tasalle, suuntana Oulu.
 
tulikomento kirjoitti:
Jos toinen kotimainen luonnistuu niin suosittelen tätä puolituntista dokkaria ns. Whisky on the Rocks -tapauksesta. Syksyllä 1981 punalaivaston sukellusvene ajoi karille Ruotsin aluevesillä Karlskronan laivastotukikohdan edustalla. Ruotsi ja NL ajautuivat kriisiin.

Klikkaa laajentaaksesi...
Muistan hyvin tuon tapauksen ja siihen liittyneen keskustelun ydinaseista.

Tuossa pätkässä kerrotaan miten ruotsalaiset ajoivat sukellusveneen kylkeen muoviveneellä ja havaitsivat säteilyä. Sen päivän bäckmanit selittivät säteilyä rannekellojen radioaktiivisilla pimeässä loistavalla materiaaleilla. Sillehän nauroivat sen ajan harakatkin.
 
JR49 kirjoitti:
Mitenköhän tuo on venäläisessä taktiikassa toiminta ylimenojen suhteen? Jos ei joenylityksiä lasketa, niin mennäänkö tänä päivänä enää miten mielellään vesilakeuksien yli? Hiidenvedelläkin oli 1,5 km ylitys.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tässä asiassa voisi suositella käyntiä Venäjällä. Jos se ei ole mahdollista niin kaiketi GoogleEarth kin antaa viitteitä.
Yksi taistelija kerran vertasi Suomen jokia venäläisiin, nimittäin Taipaleessa taistellut runoilija Dolmatovski pian 80 vuotta sitten. Hänen mukaansa Taipaleenjoki oli "vain purosen levyinen". Mun silmin siinä on tosi kova virta ja Vuoksihan on paikoin kuin pieni järvi.
 
JR49 kirjoitti:
Mitenköhän tuo on venäläisessä taktiikassa toiminta ylimenojen suhteen? Jos ei joenylityksiä lasketa, niin mennäänkö tänä päivänä enää miten mielellään vesilakeuksien yli? Hiidenvedelläkin oli 1,5 km ylitys.
Asevaikutuksen teho kuitenkin kasvanut. Tartte kuin yksi CV jostakin sivusta yltää, niin kyyti on kylmää, epäreilusta nyt puhumattakaan.
Jos kuvitellaan, että pataljoona ylittää, niin minkälainen tiestö pitää olla vastarannalla? Yksi tie riittää?
Klikkaa laajentaaksesi...
Muistelen että niillä oli tavoitteena mennä samantien heitämällä yli. Rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusvaunut olivat uimakykyisiä, ainoastaan raskaat vaunut ja huolto jne. tarvitsivat siltaa/ponttooneja. Tämä siis pienemmissä ylityksissä, joku ½ kilometria alkaa olla jo aika paljon, kun matkanopeus vedessä ei ollut mitenkään iso.
 
Old Boy kirjoitti:
Tässä asiassa voisi suositella käyntiä Venäjällä. Jos se ei ole mahdollista niin kaiketi GoogleEarth kin antaa viitteitä.
Yksi taistelija kerran vertasi Suomen jokia venäläisiin, nimittäin Taipaleessa taistellut runoilija Dolmatovski pian 80 vuotta sitten. Hänen mukaansa Taipaleenjoki oli "vain purosen levyinen". Mun silmin siinä on tosi kova virta ja Vuoksihan on paikoin kuin pieni järvi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Dneprin ylitys on yksi neuvostoarmeijan legendoista. Sitten taas NL:n asevoimilla ei ollut kokemusta strategisen tason maihinnousuista. Puna-armeijan johto vähätteli tämän tästä mm. Normandian maihinnousun haasteita. USA:n armeijan esikuntapäällikkö George C. Marshall sai kuulla neukkujen kritiikkiä D-päivän viivyttämisestä. Marshall totesi ykskantaan venäläisille että Englannin kanaalin ylimenohyökkäys ei ole mikään joen ylitys.
 
tulikomento kirjoitti:
Tämä liittynee ketjun teemaan. Pitkän linjan amerikkalaisdiplomaatti James Ford Cooper luennoi USA:n ja Suomen suhteista kylmän sodan aikana. Palveli pitkään Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystössä. Kirjoitti kirjan kokemuksistaan.


Katso liite: 33529
Klikkaa laajentaaksesi...
Katsoin tuon pätkän kokonaisuudessaan.

Tiettyjä pieniä historiallisia juttuja joita en oikein ole samaa mieltä, mutaa ymmärrän hänen kertomuksensa sillä että kysessä on herra joka tulee kaukaa. Ja tietenkin sillä että historiasta voi olla eri näkemyksiä.

Ainoa suurempi väärä käsitys oli herran näkemys YYA-sopimuksesta. Se oli hänen kertomuksensa mukaan samanlainen sopimus kuin itäblokin maiden sopimus, tai jos hän korjasi että se oli mitä tarjottiin, ei mitä sovittiin, niin se korjaus meni kyllä ohi.

Muutoin tämä ammattidiplomaatti kyllä vahvisti että hän ja ammattidiplomaatit ymmärsivät Suomen aseman.

Ongelmana on vain että jenkeissä on tapana palkita poliitisia kannattajia (rahoittajia) lähettiläsposteilla. Niitä sitten on ollut eri tasoisia.
Tämä artikkeli kannatta lukea.
https://twitter.com/x/status/1189876256009019392
 
baikal kirjoitti:
... jos joukkojen väsyminen osuu tuohon saumaan, niin se on soppa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Harjoitukset tuppaavat nykyään aina olemaan niin lyhyitä, ettei sitä väsymisaspektia oikein todella päästä todetamaan. Toki pari vuorokauttakin samoilla silmillä vie mehut ja parhaan terän, mutta jossain 4-5 päivän reenissä alkaa vasta pyörähtämään käyntiin ne perusjutut kuten itsensä huoltaminen aina kun on mahdollista. Muutama vanhempi kaveri vielä muistelee kolmen viikon ampumaleiriä Rovalla tms. pitempiä rypistyksiä.
 
Viimeksi muokattu:
Umkhonto kirjoitti:
Harjoitukset tuppaavat nykyään aina olemaan niin lyhyitä, ettei sitä väsymisaspektia oikein todella päästä todetamaan. Toki pari vuorokauttakin samoilla silmillä vie mehut ja parhaan terän, mutta jossain 4-5 päivän reenissä alkaa vasta pyörähtämään käyntiin ne perusjutut kuten itsensä huoltaminen aina kun on mahdollista. Muutama vanhempi kaveri vielä muistelee kolmen viikon ampumaleiriä Rovalla tms. pitempiä rypistyksiä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sitten vielä rikkana rokassa, syömäpuoli. Ei siinä pysty oikein keskittymään, kun toissapäivänä syönyt viimeksi. Syö varmuuden vuoksi kaikki mitä saat irti, ei sen hyvää tarvitse olla. Esim. 4-5 voinappia kun löytyi, ne piti liikkeellä monta tuntia. Ei ne sissimuonatkaan kovin kauan riitä
 
Palaan noihin mielenkiintoisiin karttoihin sivulla 63. Lännen puolelta on 12 panssaritiedusteluvaunua päässyt pitkälle sivustaan ja ovat jakautuneena kolmeen joukkueeeseen eri paikoissa.
Kuitenkin yksi erilliskomppanian joukkue näyttäisi löytyvän kartoista myös menomatkalta, eli Vihdistä länteen, Karkkilan, Pusulan ja Vihdin muodostamassa kolmiossa. Uudenmaan Sotilaspiirin tehtävä oli viivyttää ja tuottaa tappioita, ja tutkimuksen mukaan paikallisjoukot eivät oikein ehtineet mukaan. Ja voihan olla, että jos ehtivätkin tuossa kohtaa, niin erotuomarit toki todenneet tappiot ja päästäneet psv:t uusiin tehtäviin.
@Sarek1 @KorpiSISSI , jos olen oikein ymmärtänyt, niin tuon aikaisten menetelmien mukaan ao. joukkue olisi jakaantunut tiesosuudella siten, että mies kylkimiinan laukaisussa kiinni, ja pääase miina, rynkky itsepuolustukseen. Ehkä silloisia automiinoja/telamiinoja myös sopivassa mutkassa. Vastassa siis 12 PT-76:ta yhtä erilliskomppanian joukkuetta vastassa.
Analyysinne tilanteesta? Itse oletan, että ps-tiedustelijat olisivat kärsineet raskaita tappioita. Mainittakoon, että osaan ymmärtää senkin, jos psvt pääsivät yllättämään. Itse olen ollut vartiossa kuusikossa panssariuran varrella siten, että BTR pääsi käytännössä iholle. Miinoja ei ollut käytössä. Oikein klassinen tilanne, että sulje kaikki ryhmitykseen johtavat psv-urat... Kun vastapuoli toimii räyheästi ja vauhdilla, niin myös vastaanottavien taistelijoiden täytyy olla valmiina ja valppaana.
 
JR49 kirjoitti:
Nähtiinkö Hiidenvedellä siis uivia PT-76:iä?
Klikkaa laajentaaksesi...
JR49 kirjoitti:
Vastassa siis 12 PT-76:ta yhtä erilliskomppanian joukkuetta vastassa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Panssaritiedustelijoilla ei enää tuolloin ollu PT-76 käytössä. Sillä vaunulla ei kyllä pääse yllätykseen vaan tiedustelujoukkueen liikkumista voi seurata kuulohavainnoin kilometrien päästä. Lagus esitti näille joukkueille 1943 moottoripyöriä ja v. 1977 oli päästy niin pitkälle että ruotsalaiset Husqvarnat oli jo kokeiltavina.
 
Nyt keskustelun aiheena oleva harjoitus on erinomaisen mielenkiintoinen juttu tutkittavaksi ja kun siitä on myös dokumentaatiota tutkittavaksi... :uzi:

@JR49 kyseli RVL kokoonpanojen tuonaikaisesta toiminnasta vastaanotto- ja hidastusvaiheessa. Oma palvelusaikani oli vajaan kymmenkunta vuotta myöhemmin, mutta:

Joukkue oli miesvahvuudeltaan suurempi kuin tyypillisissä jv-kokoonpanoissa. Ryhmässä oli kolme partiota + rj. Erilliskomppanioiden varustus oli aikalaiseen varustustasoon verrattuna kaikin puolin erittäin hyvä.

Miina oli pääase, jokaisella oli kylkimiina ja pari putkaria mukana. Ryhmällä oli myös sinko(ja) (kevytsinko->kertasinkoja, joista edellinen poistui hiljalleen käytöstä vaikka koulutus siihenkin annettiin) sekä telanappeja. Räjähteitä (paljon), raskaampia kylkimiinoja sekä telamiinoja saattoi olla tilanteesta riippuen käytettävissä huomattava määrä, sillä nuo aiemmin mainitut olivat sitä koko ajan völjyssä kulkevaa tavaraa. Valmistautumisaika ja olosuhteet olisivat vaikuttaneet siihen, kuinka paljon erilaisia loukkuja olisi saatu viritettyä joukkueen toiminta-alueelle.

Maaston ja tiestön mahdollisuudet hyödynnettiin aika perusteellisesti. Tierummut, mutkat, sillat, mäet jne. Leikkimielisesti voisi sanoa, että jokaases tierummus oli kirjootettuna vihollisen ajoneuvon nimi. Toiminnassa pyrittiin ei-kaavamaisuuteen, jotta se ikävä yllätysmomentti olisi mahdollisimman korkea.

Naapurilla oli varmasti hyvä tieto siitä, että kaislikossa suhisee. Tieurien suunnalla olisi viimeistään ensimmäisten yllätysten jälkeen ollut painetta käyttää jalkaväkeä tunnustelijoina ja sissien karkottajina, mikä olisi hidastanut etenemistä merkittävästi.

Tehtävä, tilanne ja maasto ratkaisevat, millä tavalla toimitaan. Onko tulossa varsinainen kärki, vai ovatko tiedustelijat liikkeellä? Esim. ensimmäinen vastaanottava osa (ryhmä/partio) laukaisee kylkimiinan kärkiajoneuvoon ja irtautuu siirtyen uuteen asemaan taempana tai väistöalueelle. Osumaa ottanut vihollinen sinkoilee takana seuranneista ajoneuvoista, keräilee hetken aikaa leegojaan ja jatkaa matkaa kohdaten seuraavan ryhmän/partion järjestämän yllätyksen jne. Telamiinat, räjähdeyllätykset ja sinkosurpriset värittävät tilannetta. Pöpelikköön suuntaaville ramboille on tarjolla putkimetvurstia ja tieojan penkassa suattaap olla kytiksellä r-tulilankaa, jolla viimeksi nautittu ateria saadaan nopeasti tsekattua.

Missään vaiheessa vihollinen maahantunketuja ei pääse oikein kunnolliseen tulikosketukseen metsäjänisten kanssa, jotka iskevät piilosta ja irtautuvat nopeasti. Tappioita kärsittyään vihollisen hyökkäys etenee Erilliskomppanian joukkueen toiminta-alueen läpi joukkueen väistäessä syvyyteen ja aloittaessa häirinnän eli selustatoiminnan vihollisen huoltoyhteyksiä vastaan. Mehukkaimpina kohteina olisivat polttoaine- ja ammuskuljetukset eli huolto. Konearmeijan liike lakkaa, jos löpö loppuu.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top