Kylmän sodan salaisuudet??

Tuossa itse laittamassasi linkissä historia osuudessa kerrotaan että olivat osa Atlantinvallia Fanøssä Grådybiä vastapäätä. Stevnsfortin linnake rakennettiin vasta 1952 ja silloin laivasto siirsi tykit sinne. Sitä ei mainita että olivatko laivalla ennen Atlantinvallia.
 
Muskö - ruotsin suurin tukikohta , rakenettu kallion sisään

ps_12_2011_musko_3.jpg
 
Mitä tuon Muskön oli tarkoitus kestää? Kaikki tavanomaiset aseet ainakin, entä ydinaseet?
 
hessukessu kirjoitti:
Mitä tuon Muskön oli tarkoitus kestää? Kaikki tavanomaiset aseet ainakin, entä ydinaseet?
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo se kestää ydinseita.

sinne on rakenettu 3 km pitkä tunneli joka menee itämeren alla, siis manner-ruotsi sinne musköön, se otti 4 vuotta kaivaa sitä, se menee 66 metria alla vesipintaa siinä Skramsösundet.

Ne ovet sinne oli 45 000 kg painavia.

Se aloitetiin rakentamaan 1953 ja oli valmis 1969.

Kylmän sodan aikana niin meni jättiläinen koirat olivat löysät laitureilla ja laiturit yöllä
 
Ruotsalainen Raskas Meritorjuntaohjuspatteristo 90

230 miestä joista 20 oli upseeria ja siinä oli noin 50 ajoneuvoja

Esikunta
Patteritulenjohtoplutooni 2 kpl
Ohjusplutooni 2 kpl jossa oli 3 RBS-15 autoja yhdessä plutonissa niin se on 6 kpl totaalisesti
Lasketusplutooni jossa oli 2 Ericsson tiedustelututka PS-902
Lähisuojaplutooni joka suojele ajoneuvoja
Huoltoplutooni

http://navyskipper.blogspot.com/2012/01/var-tog-materielen-vagen-del-1-ka.html
 
Löysin sen viimeinen version Nato forces 1989 version 8.5

Finnish Army (Maavoimat)

An estimated 95 percent-plus of Finland’s eligible male population served in the Finnish defense forces, giving them a vast manpower pool despite their limited population base.

This OOB comes from Jakob Wedman. Sources: CFE, http://nikita.letku.net/strategy/CCOMGKK-CCFinland.htm, www.geocities.com/finnmilpge, Cold Will - The Defence of Finland (Tomas Ries 1988). Note from Jakob: Most of the information is extracted from CFE 1990 and covers tanks, APC/AIFV and artillery and mortars. Only subunits with such equipment are shown in the order of battle, see TOE for other subunits.

A. General Forces

1. North Finland Military Area, Oulu
a. 1. Army Corps, Oulu g (Reserve)
1-3) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. Lappland Jäger Brigade, Sodankylä
1-4) Jäger battalions: 50 BV each
5) Artillery regiment: 12 155 mm gun 83, 12 122 mm howitzer D-30
c. Northern Jäger Brigade, Oulu
1-4) Jäger battalions: 50 BV each
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30
d. Kajanaland Jäger Brigade, Kajani
1-4) Jäger battalions: 50 BV each
5) Artillery regiment: 12 155 mm gun 83, 12 122 mm howitzer D-30

2. South West Finland Military Area, Turku
a. 2. Army Corps, Turku (Reserve)
1) Rocket Launcher Battery: 6 BM-21 (Reserve)
2-4) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. Pori Jäger Brigade, Säkylä
1) Jäger battalion: 37 Sisu APC
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30
c. 31. Brigade, Turku (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30

3. South East Finland Military Area, Kouvola
a. 3. Army Corps, Kouvola (Reserve)
1) Rocket Launcher Battery: 6 BM-21 (Reserve)
2-4) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. Karelia Jäger Brigade, Valkeala
1) Jäger battalion: 22 BTR-60
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30
c. Savo Jäger Brigade, Mikkeli
1) Jäger battalion: 38 BTR-60
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 12 152 mm howitzer, 12 122 mm howitzer D-30
d. Kymi Jäger Brigade, Hamina (Reserve, Standing Jäger battalion in peacetime)
1) Jäger battalion: 24 BTR-60
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 12 152 mm howitzer, 12 122 mm howitzer D-30
e. 17. Brigade, Lappeenranta (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
f. 19. Brigade, Mikkeli (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30

4. South Finland Military Area, Hämeenlinna
a. 1. Army Corps, Hämeenlinna (Reserve)
1) Rocket Launcher Battery: 6 BM-21 (Reserve)
2-4) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. 2. Armoured Brigade, Hattula
1-3) Armoured battalions: 60 T-72, 37 BMP-1, 26 BMP-2, 87 MT-LB
4) Artillery regiment: 24 122 mm 2S1
c. Coast Jäger Brigade, Tammisaari
1) Jäger battalion: 66 Sisu APC
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 12 155 mm gun 83, 12 122 mm howitzer D-30
d. Hämeenmaan Jäger Brigade, Lahti (Reserve, Standing Jäger battalion in peacetime)
1-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
e. Uudenmaan Jäger Brigade, Helsinki (Reserve, Standing Jäger battalion in peacetime)
1) Jäger battalion: 50 Sisu
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30
f. 25. Brigade, Helsinki (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
g. 26. Brigade, Hyrylä (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
h. 28. Brigade, Lahti (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
i. 29. Brigade, Hyrylä (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
j. 34. Brigade, Helsinki (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30
k. 42. Brigade, Hyrylä (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30

5. Pohjanmaan Military Area, Vasa
a. 5. Army Corps, Vasa (Reserve)
1-3) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. 38. Brigade, Vasa (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 12 122 mm howitzer D-30, 12 105 mm howitzer

6. Savo-Karelia Military Area, Kuopio
a. 6. Army Corps, Kuopio (Reserve)
1) Rocket Launcher Battery: 6 BM-21 (Reserve)
2-4) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. Northern Karelia Jäger Brigade, Kontioranta (Reserve)
1-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
c. 27. Brigade, Joensuu (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
d. 43. Brigade, Kuopio (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer

7. Central Finland Military Area, Tikkakoski
a. 7. Army Corps, Tikkakoski (Reserve)
1-3) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. 3. Armoured Brigade, Tampere (Reserve)
1-3) Armoured battalions: 60 T-55M, 6 BMP-2, 122 MT-LB, 25 BTR-50
4) Artillery regiment: 24 152 mm howitzer
c. 36. Brigade, Tampere (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 12 152 mm howitzer, 12 105 mm howitzer

Note 1: The number of Army Corps is likely between four and seven with High Command assets including 4 batteries of BM-21 rocket launchers and around 20 battalions of 130 mm gun M-46 and 152 mm howitzers.

Note 2: Local Forces
50 Battalions (Separate batttalions for frontal and “sissi” use and Defensive battalions for static use against amphibious assaults and air landings)
200 Companies (Separate defensive companies for frontal use, Guard companies used to guard stationary objects such as bases, roads and bridges)
~12 Separate Artillery batteries: 6 105 mm howitzer
2 Separate Tank battalions: 30 T-55 (T-54?)

Note 3: Equipment Holdings
Tanks. 60 T-72, 100 T-55M/T-55/T-54, 15 PT-76
APCs/AIFVs. 37 BMP-1, 32 BMP-2, 209 MT-LB, 31 BTR-50, 87 BTR-60, 2 BTR-80, 153 Sisu A-180 Pasi
Artillery. 53 105mm howitzer 33, German 10,5 cm leFH 1918 (105 H 33); 8 105mm howitzer 33 modified 1940, German 10,5 cm leFH 1918 (105 H 33-40); 140 122mm howitzer 10 with barrels from 105 mm howitzer 37 (105 H 37-10); 54 105mm howitzer 37 upgraded 1961 (105 H 61-37); 15 122mm coastal gun 60 (122 K 60); 268 122mm howizer 63/63A, Soviet D-30/D-30A (122 H 63); 24 122mm SP howitzer 74, Soviet 2S1 (122 PsH 74); 24 122mm rocket launcher 76, Soviet BM-21 (122 RakH 76); 170 130mm gun 54, Soviet M-46, also coastal gun (130 K 54); 97 152mm howitzer 38, Soviet M-10 (152 H 38); 19 122mm gun 31, Soviet A-19, modified with 152 mm barrel 1988 (152 H 88-31); 81 152 mm howitzer 37, Soviet ML-20, modified 1988, also coatal gun (152 H 88-37A); 41 150mm howitzer 40, German 15 cm sFH 18, modified with 152 mm barrel 1988 (152 H 88-40); 36 155mm gun 83 (155 K 83)
Mortars. 880 81mm, 614 120mm

Note 4: TO&Es
Armoured Brigade 90
HQ company
Armoured signals company: Jeep, MT-LB
Armoured reconnaissance company: BMP
3 Armoured battalions:
Armoured ATGW company: ITOW
Artillery regiment: 24 pieces
AA battalion:
Engineer battalion

Jäger Brigade 90
HQ company
Signals company
Reconnaissance company: BV/Jeep
4 Infantry battalions: 4 Jäger companies, 1,000 men, 6 120 mm mortar, 6 95 mm RCL ATG, Apilas LAW, Miniman RCL
AT company: I-TOW, AT-4
Artillery regiment: 24 pieces, type varies by unit
AA battalion: 20 SA-7 Strela, 18 ZU-23-2
Engineer battalion

Infantry Brigade 80
HQ company
Signals company
Reconnaissance company: Jeep
4 Infantry battalions: 4 Infantry companies, 1,000 men, 6 120 mm mortar, 12 81 mm mortars (3 in each inf coy), 6 95 mm RCL ATG
AT company: 6 95 mm RCL ATG
Artillery regiment: 24 pieces, type varies by unit
Light AA battalion: 12 ZU-23-2 or 20 mm AA gun
Engineer company

Finnish Air Force (Ilmavoimat)

1.) Headquarters – Tikkakoski, central Finland.
2.) Three Air Defense Sectors:
a.) Lapland Wing/Fighter Squadron 11 - near Rovaniemi, responsible for N Finland:
1) 1. Flight, Readiness Flight: 6 J-35F Draken (Interceptors), 12 J-35S Draken (Interceptors)
2) 2. Flight, Conversion Flight: 5 J-35B Draken (Training), 3 J-35C Draken (Two-seat OCU trainers)
3) 3. Flight, Training Flight: Vinka/ 4 Hawk Mk-51 (Trainers)
4) 4. Flight, Liason Flight (Liason Aircraft)
b.) Satakunta Wing/Fighter Squadron 21 – Tammerfors, responsible for SW Finland: 12 Saab J-35 Drakens
1) 1. Flight, Readiness Flight: 12 J-35F Draken (Interceptors)
2) 2. Flight, Conversion Flight: 2 J-35C Draken (Two-seat OCU trainers), 8 Hawk
3) 3. Flight, Training Flight: Vinka/ 4 Hawk Mk-51 (Trainers)
4) 4. Flight, Liason Flight (Liason Aircraft)
c.) Karelian Wing/Fighter Squadron 31 -- Kuopio-Rissala, responsible for SE Finland: 30 Mig-21bis plus several Hawks in recon role
1) 1. Flight, Readiness Flight: 30 MiG-21 bis Fishbed N (Interceptors)
2) 2. Flight, Conversion Flight: 6 MiG-21 U/UM Mongol (Two-seat trainers),
3) 3. Flight, Training Flight: 4 Hawk Mk-51
4) 4. Flight, Liason Flight (Liason Aircraft)
3.) Transport Wing – Kouvola-Utti: 3 Fokker F-21-100, 2 Fokker F-27-400, 3 Gates Learjet 35A (Special Mission), 9 Mil-8 Hip
4.) Recconaissance Squadron – Luonetjärvi: Mig-21 Fishbed C, 8 Hawk Mk-51
4.) Training Wing – Kauhava: 39 Hawk Mk. 51s, 30 L-70 Vinkas
5.) Air Force Academy – Kauhava: 27 Hawk Mk-51 (Training-recce)

Note 1: Total Aircraft holdings as of 1988: 41 SAAB J-35 Drakens, 4 SK-35C Draken trainers, 30 Mig-21bis, 4 Mig-21UM trainers, 39 Hawk Mk. 51s, 8 Hawk Mk. 51s configured for recon, 30 L-70 Vinkas, 3 F-27s, 6 Mi-8, 2 MD-500, 5 CM-170 Magisters

Note 2: According to Cold Will, “On the other hand, the 47 Hawk would be used for wartime combat missions related to Army and Navy operations, including reconnaissance and point air defence. The Finnish Hawk is equipped with a 30 m gun, rockets and training missiles. A more likely role would be to intercept helicopters and slow transport and combat air patrol.”

http://defense-and-freedom.blogspot.com/2012/02/nato-order-of-battle-1989.html
 
olikko joku teistä elossa kuin tämä tapahtui?....noskis, baikaali, vehmis, touhottaja , veffis?? :)

1101979840960.gif


The violations of Finnish airspace by Russian aircraft that caused a recent spat between Helsinki and Moscow look rather small beans when set against the things that went on in the years from the end of World War II up to the mid-1960s.
In those days, Finland was overflown on numerous spy-plane missions to the Soviet Union. The majority of the recon overflights went unspotted and unreported by the air surveillance crews of the time.

But not all the clandestine flyovers went unnoticed, even by the Finns. One of the most dramatic incidents occurred on May 8th 1954, when a bona fide dogfight took place in the skies close to the Russian border in Southern Lapland.
We are talking about a spy flight by a large USAF Boeing RB-47E Stratojet photo reconnaissance aircraft, based at Fairford in the U.K. The plane had made a lengthy journey up the Norwegian coast and "over the top", photographing Soviet airbases in the Kola Peninsula.

The 3-man crew of the RB-47E had been assured that the MiG-15 fighters used by the Soviet Air Force to intercept intruders would not be able to catch the relatively new (the first documented flight was in 1953) turbojet plane, which flew high and fast.
However, the intelligence officers had got it badly wrong. To their great dismay, it turned out that the Soviets had got hold of some newer and more advanced MiG-17s to patrol the northern flank, which contained plenty they did not want prying eyes to see.

http://www.hs.fi/english/article/1101979902434
 
Kertomatta olinko hengissä saati kaivelemassa alas ammutun nato-koneen hylkyä aikanaan, Hornetithan hankittiin osittain sitä varten, että Suomen ilmatilaan ei kosketa. (Ilman kansainvälisesti salassa sovittua lupaa, etekin sikäli mikäli suomi saa venäjän puolelta tiedustelutietoja samalta lennolta)

Nykyään on niin monta siviili ja sotilastutkaa, ettei vahinko yksinkertaisesti tapahdu.. ei vahinkona ainakaan.
 
Ruotsin Ilmavoimat 80- luvulla

FV-83.JPG
 
1970-luvulla Puolustusvoimien piirissä laadittiin arvioita siitä, miten Suomen kävisi, jos maamme hallituksineen silloisesta YYA-sopimuksesta huolimatta (YYA:han tarkoitti, että sotatilanteessa olisimme olleet automaattisesti NL:n liittolainen. Sopimuksen mukaan Suomi oli "puolueeton" vain rauhan aikana) ajautuisi sotilaalliseen konfliktiin Neuvostoliiton kanssa osana kansainvälistä konfliktia.

Todennäköisimmäksi itänaapurin taktiikaksi moisessa tilanteessa - ottaen huomioon laajemman kriisin aikaansaama resurssien tarve - arvioitiin nopea Pohjois-Suomen haltuunotto linjalla Kuhmosta Oulun pohjoispuolelle, jonka jälkeen NL olisi kysynyt Helsingiltä, että joko piisaa. Puolustusvoimien arvion mukaan viimeistään tässä vaiheessa Suomen hallitus olisi taipunut ja joutunut luovuttamaan Pohjois-Suomen NL:lle sotatoimialueeksi vähintäänkin samassa mitassa kuin II Maailmansodan aikana saksalaisille. Luultavasti luovutus olisi vaadittu lopulliseksi. Pohjois-Suomessa upseerien piirissä tätä vaihtoehtoa nimitettiin "kauhuskenaarioksi".

Kun Neuvostoliitto sitten hajosi, alkoi valua paljonkin tietoa ja suunnitelmia, mitä itänaapurilla oli ollut Suomen varalle moisessa tilanteessa. YYA:n mukaisessa "normaalitilanteessa" NL olisi kiireen vilkkaa eli vuorokauden kuluessa siirtänyt joukkonsa Suomen hyväksynnällä Suomen maa- ja merialueiden läpi asemiin Länsi-Lappiin ja länsirannikolle sekä Ahvenanmaalle.

Mm. tätä silmällä pitäen Kekkonen käskettiin rakennuttamaan "Sininen tie" Lapinlahdelta Viitasaarelle ja Vaasaan, jotta rauhan aikana Laatokan pohjoispuolelle Sortavalaan sijoitettuna ollut motorisoitu divisioona olisi ehtinyt suunnitellussa vuorokauden ajassa ajaa Joensuun ja Kuopion kautta asemiin Vaasaan (muutama muukin itä-länsisuuntainen tieväylä, mm. Kajaani - Kokkola -tie, rakennettiin tosiasiassa Moskovan vaatimuksesta).

Mutta paljastui myös, että jos Suomi olisi pistänyt kriisitilanteessa YYA:n rikkoen hanttiin, olisi tehty juuri kuten puolustusvoimien 70-luvulla tehdyssä "kauhuskenaariossa" oli pelätty; otettaisiin vuorokaudessa haltuun Pohjois-Suomi - juurikin linjalla Kuhmosta Oulun pohjoispuolelle, ja pistettäisiin sitten Helsingin hallitus kova kovaa vastaan, että "jos ei Suomi taivu, niin koko maa miehitetään", ja Pohjois-Suomi jäisi "toistaiseksi" Venäjän haltuun .

Geopolitiikan peruslinjat eivät ole Venäjällä muuttuneet miksikään vuosikymmenien saatossa. Nyky-Venäjän geopoliittisen "kummisedän" ja Kremlin neuvonantajan Aleksandr Duginin 1990-luvun puolivälissä julkaistussa kirjassa "Geopolitiikan perusteet", joka on laadittu Venäjän pääesikunnan strategien avustamana, on Suomen osalta seuraavan sisältöinen pitkän tähtäimen geopoliittinen suunnitelma: Etelä-Suomi liitettäisiin Karjalan tasavaltaan ja osaksi Venäjää ja Pohjois-Suomi "annettaisiin" Murmanskin sotilasalueen osaksi. Päivitetyssä versiossa suunnitelmana lienee Etelä-Suomen muuttaminen Venäjän hallitsemaksi nukkevaltioksi Etelä-Ossetian tyyliin

http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu%2041.htm
 
@hejsan

Ottamatta sinäsä kantaa scenarioon, tällä Jouko Pihollahan on todella uskottavaa tekstiä, mm. "Meillä suomalaisilla on vielä yksi erityinen syy tukea Israelia ja rukoilla sen rauhan ja menestyksen puolesta. Syy on se, että suuri osa suomalaisista on geneettisesti israelilaisia eli Jaakobin pojan Isaskarin jälkeläisiä. Suomalaisissa on myös Joosefin, Gadin ja Simeonin jälkeläisiä. Me olemme siis osa niistä 10 kadonneesta Israelin sukukunnasta, jotka tulevat lopunaikana palaamaan oikeaan isänmaahansa, jolloin Juuda ja Efraim yhdistyvät jälleen."

Luo kummasti uskottavuutta noin yleisesti.
 
Tukholman puolustus rannikkotykeillä..

Havsbandslinjen

535px-Havsbandslinjen_Stockholms_sk%C3%A4rg%C3%A5rd.png


http://sv.wikipedia.org/wiki/Havsbandslinjen

Pohjoinen (Norrtälje)
waxholms-k-088.jpg


Tukholman keski saaristo Vaxholm
vaxholms-kastell-134.jpg


Etelä Tukholman saaristo
waxholms-k-092.jpg


http://militarhistoria.ifokus.se/articles/4ffd9ce288f4727dd2000c95-havsbandslinjen
 
Ruotsin jalkaväki ja panssari prikaatit kylmän sodan aikana

101014-Armemuseum-brigader.jpg


http://www.femorefortet.se/Kalla-A.htm
 
HS: Kekkonen yritti vaihtaa Lapin Viipuriin

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka kertoo Suomen kylmää sotaa käsittelevässä kirjassaan Karhun Kainalossa presidentti Urho Kekkosen yrittäneen kaupata Lappia Neuvostoliitolle kesäkuussa 1968. Kekkonen yritti saada Viipuria takaisin Suomelle ja ehdotti tohtori Tarkan mukaan silloiselle Neuvostoliiton pääsihterille Leonid Brežneville vaihtokauppaa Lappiin.

Viipurin hinta olisi ollut kaistale pohjoisinta Lappia ja DDR:n tunnustaminen.

Asiasta kertoo Helsingin Sanoma
Klikkaa laajentaaksesi...

http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194767283989/artikkeli/hs+kekkonen+yritti+vaihtaa+lapin+viipuriin.html
 
Laitetaanpas tänne uutinen josta saa kylmiä väreitä. Saa siirtää ydinaseisiin tms jos parempi paikka. Siis: Heikki Siljamäki kirjoittaa otsikolla Satelliitin virhe ajoi maailman ydinsodan partaalle 1983 josta lainaus:
Satelliitin virhe ajoi maailman ydinsodan partaalle 1983
Maailma oli erittäin lähellä täysimittaista ydinsotaa 29 vuotta sitten. Neuvostoupseerin kylmähermoisuus esti kuitenkin katastrofin.
Tapahtumat käynnistyivät 26. syyskuuta, kun everstiluutnantti Stanislav Petrov otti vuoropäällikkyyden Neuvostoliiton salaisessa Serpukhov-15-bunkkerissa, jossa seurattiin Yhdysvaltoja valvovien satelliittien lähettämiä tietoja. Pian puolen yön jälkeen satelliitit lähettivät bunkkeriin tiedon, että Yhdysvallat on laukaissut mannertenvälisen ohjuksen. Kohta perään hälytykset tulivat neljästä muustakin laukaistusta ohjuksesta.
Maailmanpoliittinen tilanne oli tuohon aikaan kireä. Neuvostoliitto oli tiputtanut syyskuun alussa etelä-korealaisen matkustajakoneen, ja turmassa oli kuollut monia Yhdysvaltain kansalaisia. Yhdysvaltain laivasto suoritti manööverejä Neuvostoliiton keskeisten tukikohtien lähistöllä ja Nato oli käynnistämässä suurta sotaharjoitusta Länsi-Euroopassa, jonka Neuvostoliitto pelkäsi olevan vain naamioverkko varsinaisten sotatoimien valmistelulle.
Bunkkeria johtaneella Petrovilla oli vain muutamia minuutteja aikaa päättää, olivatko satelliitien lähettämät tiedot tosia. Mikäli ne olisivat hänen mielestään aitoja, Neuvostoliiton toimintaohjeena oli välitön vastahyökkäys. Seurauksena olisi ollut täysiverinen ydinsota.
Tiukan paineen alla Petrov kuitenkin tuli tulokseen, että satelliittien tiedot ohjushyökkäyksistä olivat vääriä. Jälkikäteen Petrov on sanonut, että hänellä oli vaistonvarainen tunne siitä, että hälytykset olivat vääriä. Päätelmää tuki se, että satelliiteista poiketen maassa olleet tutka-asemat eivät antaneet mitään merkkejä hyökkäyksestä. Lisäksi Neuvostoliitossa ajateltiin, että mikäli hyökkäys käynnistyisi, se alkaisi valtaisalla ohjusiskulla - ei pelkästään viidellä ohjuksella.
Petrov välitti tiedon satelliittien antamasta hälytyksestä - sekä oman näkemyksenä niiden virheellisyydestä - esimiehilleen, jotka päättivät olla käynnistämättä iskua. Satelliittien välittämä tieto osoittautui lopulta virheelliseksi. Yläilmassa olleista pilvistä heijastunut auringonvalo oli saanut satelliitit laukaisemaan väärän hälytyksen.
Neuvostoupseerin kylmäpäisyys saattoi siis pelastaa maailman hyvinkin pahalta katastrofilta. Kotimaassaan hän joutui tapahtumien seurauksena tiukkohin kuulusteluihin, joiden seurauksena hän ei kuitenkaan rankaistu - mutta ei sen koomin palkittukaan.
Lähde: Mental Floss
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Minusta erittäin mielenkiintoinen salaisuus, Ruotsin kylmänsodan aikaisessa puolustus-strategiassa, oli tuo taannoinen paljastus, että Ruotsi aikoi tarpeen vaatiessa pommittaa Suomea ydinasein. Ruotsalaiset olivat mitä ilmeisimmin valmiita menemään äärimmäisyyksiin, oman alueensa turvaamisessa, eikä suomalaisten eliminoimista siinä sivussa koettu ongelmaksi. (Vanha uutinen ja varmaan tänne jo aiemmin linkitetty, mutta kuuluu viestiketjun aihepiiriin.)
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Ruotsi+aikoi+pudottaa+ydinpommeja+Suomeen/HS20110717SI1KU0296l

>>
Ruotsi aikoi pudottaa ydinpommeja Suomeen

Viime aikoina on ilmestynyt useita kiinnostavia kirjoja, jotka kertovat Ruotsin sotasuunnitelmista Suomen suunnalla kylmän sodan aikana.

Lyhyesti sanoen Suomi oli Ruotsin puskuri itää vastaan ja Ruotsi Norjan puskuri itää vastaan.

Kaikkia hirvitti, mutta onnen kaupalla selvittiin.

Nämä kolme kirjaa kertovat siitäkin, miten lähellä oli ydinaseiden käyttö Pohjolassa.

Presidentti Tarja Halonen on sanonut meidän olevan sellaisessa asemassa, ettemme voi, toisin kuin Ruotsi, jättää puolustustamme naapureiden huoleksi.

Niin on nyt, mutta kylmän sodan aikana puolueeton Ruotsi oli Pohjolan sotilaallinen suurvalta. Sen ilmavoimat olivat maailman neljänneksi vahvimmat ja laivasto varteenotettava. Mikael Holmström kertoo, ettei Ruotsi silti koskaan edes aikonut taistella venäläisiä vastaan yksin. Se tiesi olevansa Naton suojassa ja olisi pyytänyt lännen apua heti kriisin alussa. Tapio Koskimiehen kirjasta päätellen Suomen tärkeä tehtävä oli toimia hälytyskellona. Suomen ansiosta Ruotsi ehtisi varautua sotaan. Suomelle ei apua luvannut kukaan.

Ruotsin sotaharjoituksissa oli kylmän sodan loppuun asti sellaisia skenaarioita, että Neuvostoliiton miehitysjoukot ovat marssineet Suomeen ja Norrbotteniin lennätetään amerikkalaista merijalkaväkeä.

Amerikkalaiset ja ruotsalaiset kohtaisivat vihollisen Suomen maaperällä. Harjoitukset loppuivat usein niin, että ruotsalaiset pyysivät Natoa käyttämään ydinaseita.

Ruotsi haaveili omasta atomipommista 1970-luvulle asti. Suunnitelma oli, että sotatilanteessa olisi voitu pudottaa 23 ydinpommia ruotsalaisista lentokoneista Itämeren toiselle puolelle.

Holmströmin mukaan Ruotsin puolustusvoimien johto odotti Naton hoitavan Pohjois-Suomen 67. leveyspiiristä pohjoiseen.

Suursotaan Suomi olisi vedetty heti mukaan. Ruotsiin ja Norjaan suuntaavan vihollisen arvioitiin kulkevan Suomen läpi noin viikossa. Pelättiin, ettei suomalaisilla ollut kykyä tai edes halua taistella neuvostojoukkoja vastaan ja että he vetäytyisivät etelään päin jättäen Lapin sotilaalliseksi tyhjiöksi.

Ruotsin ja Yhdysvaltain sotilaskoneet loukkasivat Koskimiehen mukaan toistuvasti Suomen ilmatilaa. Ruotsi ja Nato-maa Norja pitivät jatkuvasti salaa yhteyttä korkea-arvoisiin suomalaisiin.

Holmström kertoo, että vierailuja tehtiin hiljaisuudessa yli rajan. Autojen rekisterikilvet vaihdettiin ja miehet pukeutuivat siviilivaatteisiin. Ruotsin tiedustelupalvelu poltti kuitit ja muut tositteet matkoista.

Kokouksia pidettiin tunturimajoissa. Ruotsi näyttää saaneen Suomesta kaikki tiedot, mitkä se vain ymmärsi haluta.

On huvittavaa lukea Paavo Lipposen livahtamisesta tapaamisiin yli rajan (yksin tai Mauno Koiviston kanssa), kun tietää toisaalta, että joku oli ilmiantanut hänet Norjan salaiselle poliisille vaarallisena vasemmistolaisena.

Holmströmin kirjan ongelmia ovat laajuus, toisto ja ajoittainen jaarittelu; kymmeniä sivuja voisi lyhentää. Hän ei tunne suomalaista kirjallisuutta eikä Sota-arkistoa, eikä siten näytä tietävän Suomen ja länsivaltojen salaisesta tiedusteluyhteistyöstä.

Suomi-tietonsa Holmström on saanut haastattelemalla toistakymmentä arvovaltaista tietäjää alkaen Koivistosta, Max Jakobsonista ja Ermei Kannisesta.

Ruotsin kautta Suomi vedettiin salaiseen, arkaluontoiseen yhteistyöhön lännen kanssa. Kirjan marginaaliin piirtyy kyllä kysymysmerkki, kun Holmström kertoo amerikkalaisten katsoneen, että Suomella oli jopa "lujemmat epäviralliset turvatakuut" kuin Ruotsilla, ja että Suomi oli enemmän Naton de facto -jäsen.

Suursodassa Suomi olisi kuulemma saanut apua ennen Ruotsia. "Olisimme reagoineet, jos neuvostojoukot olisivat tulleet Suomeen", sanoo haastateltu amerikkalaiskenraali.

Totta on, että suhteissa oli pakkaskausi Vietnamin sodan aikana 1970-luvun alussa, mutta ei kai Yhdysvallat tosissaan voinut hylätä Ruotsia, joka oli strategisesti tärkeällä paikalla, sotilasmahti ja perinteisesti länsisuuntautunut?

Holmströmin mukaan Suomi on lähestynyt Natoa nopeammin ja syvemmin kuin Ruotsi; se on valmiimpi liittymään sotilasliittoon ja esiintyy Brysselissä korkeammalla profiililla kuin Ruotsi.

Ilmasotasuunnitelmista kertoo tarkemmin Lennart Anderssonin teos ÖB:s klubba. Tuo ylipäällikön "nuija" oli Ruotsin ilmavoimien lentoeskadeeri EI, johon kuului lähes kolmesataa rynnäkkökonetta 1948-1995.

1970-luvun alusta ne olivat Viggeneitä.

Anderssonin kirja on raskaasti kirjoitettu ja vilisee sotilastermejä, eikä siinä ole hakemistoa. Kärsivällinen lukija palkitaan mielenkiintoisilla tiedoilla.

Suoraan ylipäällikölle alistettu EI oli aina valmiudessa ja harjoitteli "kovat piipussa". Suomalaiset protestoivat hyökkäävää toimintaa rajoillaan. Koneet kutittelivat myös Neuvostoliiton ilmapuolustusta lentämällä päin tutkia.

Holmström puolestaan kertoo, että Ruotsilla oli salainen lento-osasto Flygenhet 66. Se tiedusteli siviilikoneilla ja harjoitteli agenttien viemistä Itä-Suomeen ja hakemista takaisin sekä laskuvarjojoukkojen pudottamista.


Kirjoittaja julkaisi viime syksynä teoksen Paha sektori. Atomipommi, kylmä sota ja Suomi (WSOY).
<<
 
Tämä kuuluu tavallaan Kirjat-tråådiin, mutta koska opuksessa on monta minulle uutta "salaisuutta" niin laitettakoon tänne.

Siis: Richard J. Aldrich: GCHQ, The uncensored story of Britain's most secret intelligence agency

Kirja kertoo varsin tarkalla tasolla sen, miten Bletchley Parkista jatkettiin
salakielen purkamisen, signaalitiedustelun, lento- sukellusvene- ja laivaoperaatioiden kautta kohti maailmaa, jossa puhelinliikenteen ja digitaalisen tiedonsiirron sekä tietotekniikan avulla dataa on käytössä todella paljon, ulkomaan ja kotimaan välillä oleva ero on aika häilyvä, ja US-UK yhteispeli on ollut kummallekin tärkeää.

Kirja on mulla vasta puolessa välissä, mutta tässä maistiaisia (kaikkiin löytyy kirjasta viitteet, ei siis linkki, mutta saa kysyä minulta jos kiinnostusta, kaivan tekstilinkin, jota en siis ole mistään tarkistanut):
  • Kurskin taistelusta saatiin Stalinille ennakkovaroitus. Sen antoi John Cairncross. brittiläinen KBG:n agentti, joka työskenteli Bletchley Parkissa Luftwaffen signaalitiedustelun ja taistelujaotuksen parissa. Ennakkovaroituksen ansiosta NL hyökkäsi Saksan taktisten ilmavoimien kimppuun oikealla hetkellä.
  • KGB:n agenttien (Fucs, MacLean) paljastumisen suuri yksittäinen syy oli ns Venona-projekti, joka keräsi salakirjoitettuja viestejä vuoteen 1948 asti, mutta jonka materiaalin määrään laajuuden takia analysointi kesti vuoteen 1980 saakka. Venona-projektissa toimivat USA ja UK, mutta mukana oli myös australialaisia, kanadalaisia, hollantilaisia ja puolueettomia ruotsalaisia. Venona-projekti perustui siihen haavoittuvuuteen, että noin vuonna 1941 KBG:n joku paino-osasto joutui Moskovan evakuoinnin ja sota-ajan resurssipulan takia painamaan salausavaimista noin 25 000 sivua kahteen kertaan.
  • 1950-luvulla USA ja UK alkoivat kannustaa euroopan valtioita säätämään lait, joilla salauslaitteiden vientiä alettaisiin säädellä samalla tavalla kuin asevientiä, ettei salaaminen lähtisi ihan käsistä. Ongelmaksi muodostuivat puolueettomat maat, kuten Sveitsi ja Ruotsi. Pääasiallinen "haaste" oli markkinalla varsin tunnettu yritys Crypto AG, jonka omisti ruotsalainen Boris Hagelin Senior. Yritys oli toimittanut noin 150 000 laitetta yli kolmeenkymmeneen maahan. Vuonna 1957 ilmeisesti solmittiin NSA:n ja Crypto AG:n välillä sopimus, joka alkoi paljastua 1975 lähtien. Uudet kehittyneet salauslaitteet olivatkin sellaisia, että ne paljastivat käytetyn salausavaimen, mahdollistaen sen, että NSA luki (edelleenkin) liittolaistensakin salattua viestintää.
  • Sveitsi ja Ruotsi olivat salaisia NATOn de-facto jäseniä kylmän sodan alkuajoilta lähtien. Sveitsin osalta tästä löytyy hiljattain declassified document.
  • Crypto-konetta suuremmaksi ongelmaksi muodostui "Tempest", se, että kaikkien sähköisten laitteiden lähietäisyydelle (100 m) syntyy häiriökenttä, joka avulla laitteen toimintaa (esim näppäimistö) voidaan kuunnella. Esimerkiksi kaikkien merkittävien lähetystöjen sisälle oli pakko rakentaa kuparilla ympäröityjä huoneita.
  • Gary Powersin U-2 koneen alasampuminen olikin hieman monitahoisempi juttu. Vapunpäivänä 1960, kapt Igor Mentyukov yhytettiin bussipysäkillä (vapaapäivä), ja hänet kiidätettiin siviilivaatteissa SU-9 hävittäjälleen, jota ei ollut vielä aseistettu. Moskova vaati torjuntalennolle nousua, ja tarvittaessa torjuntaa törmäämällä. Mentyukov nousi mutta suuntaus meni vähän edestä ohi, eikä polttoaine sallinut toista yritystä. Kymmenen minuutin päästä NL ampui kolme IT-ohjusta, yksi meni ohi, yksi tuhosi oman MiG-19 -hävittäjän, mutta kolmas räjähti U-2 -koneen alla. Powers ei käynnistänyt itsetuholaitteistoa, joten kamera päätyi NL:lle. NSA:n seurantatiedon ja myöhempien brittilähteiden mukaan Powers lensi vain puolessa (35 000) maksimikorkeudesta (70 000 jalkaa), ja väärään suuntaan.
 
OldSkool kirjoitti:
Moskova vaati torjuntalennolle nousua, ja tarvittaessa torjuntaa törmäämällä. Mentyukov nousi mutta suuntaus meni vähän edestä ohi, eikä polttoaine sallinut toista yritystä. Kymmenen minuutin päästä NL ampui kolme IT-ohjusta, yksi meni ohi, yksi tuhosi oman MiG-19 -hävittäjän,
Klikkaa laajentaaksesi...
Kuulostaa kovin venäläiselle. Kaveria vaaditaan tekemään itsemurhahyökkäys ja kun siinä epäonnistuu (mahdolisesti tahallaan) ammutaan epäonnistuja itse alas.
 
Tuo Hejsanin kuva ylempänä on varsin mielenkiintoinen. Odottikohan Ruotsi

a) Varsovan liiton tekevän maihinnousun ja saavan sillanpääaseman?
b) Saksan liittotasavallan ja Tanskan puolustusten pettävän?

Kenties molemmat.
 
Kartta paljastaa Neuvostoliiton salaiset suunnitelmat Helsingin valtaamiseksi

http://www.hs.fi/kotimaa/Kartta+paljastaa+Neuvostoliiton+salaiset+suunnitelmat+Helsingin+valtaamiseksi/a1305575726034
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top