Kylmän sodan salaisuudet??

Panssaritiedustelijoilla ei enää tuolloin ollu PT-76 käytössä. Sillä vaunulla ei kyllä pääse yllätykseen vaan tiedustelujoukkueen liikkumista voi seurata kuulohavainnoin kilometrien päästä. Lagus esitti näille joukkueille 1943 moottoripyöriä ja v. 1977 oli päästy niin pitkälle että ruotsalaiset Husqvarnat oli jo kokeiltavina.
Voi olla, että tulkitsin taistelujaotukset väärin, mutta Hiidenveden yli mennyt oli Jääkäripataljoona 15, joka oli muodostettu rannikkojääkäreistä. Keltaisia tuki tässä vaiheessa psv-osasto, jonka oletin olevan PT-76:ä, koska jostain minulla käsitys, että näitä vaunuja oli silloin rannareilla. Ja edelleen oletus, että sama mahdollisesti yli uinut psv-porukka olisi laitettu tehtävällä tiedusteluun.
Viestissä 617 tuo taulukko tutkimuksesta, jossa maininta PsTiedk (7 vaunua). Ja jossain oli maininta, että keltaisilla 12 vaunua kaikkiaan.

Hauska tieto, että PT-76 oli meluisa, tuo oli uutta. Täytyis varmaan netistä ehtiä sen möyryämistä, mikä moottori lienee.
 
Palaan noihin mielenkiintoisiin karttoihin sivulla 63. Lännen puolelta on 12 panssaritiedusteluvaunua päässyt pitkälle sivustaan ja ovat jakautuneena kolmeen joukkueeeseen eri paikoissa.
Kuitenkin yksi erilliskomppanian joukkue näyttäisi löytyvän kartoista myös menomatkalta, eli Vihdistä länteen, Karkkilan, Pusulan ja Vihdin muodostamassa kolmiossa. Uudenmaan Sotilaspiirin tehtävä oli viivyttää ja tuottaa tappioita, ja tutkimuksen mukaan paikallisjoukot eivät oikein ehtineet mukaan. Ja voihan olla, että jos ehtivätkin tuossa kohtaa, niin erotuomarit toki todenneet tappiot ja päästäneet psv:t uusiin tehtäviin.
@Sarek1 @KorpiSISSI , jos olen oikein ymmärtänyt, niin tuon aikaisten menetelmien mukaan ao. joukkue olisi jakaantunut tiesosuudella siten, että mies kylkimiinan laukaisussa kiinni, ja pääase miina, rynkky itsepuolustukseen. Ehkä silloisia automiinoja/telamiinoja myös sopivassa mutkassa. Vastassa siis 12 PT-76:ta yhtä erilliskomppanian joukkuetta vastassa.
Analyysinne tilanteesta? Itse oletan, että ps-tiedustelijat olisivat kärsineet raskaita tappioita. Mainittakoon, että osaan ymmärtää senkin, jos psvt pääsivät yllättämään. Itse olen ollut vartiossa kuusikossa panssariuran varrella siten, että BTR pääsi käytännössä iholle. Miinoja ei ollut käytössä. Oikein klassinen tilanne, että sulje kaikki ryhmitykseen johtavat psv-urat... Kun vastapuoli toimii räyheästi ja vauhdilla, niin myös vastaanottavien taistelijoiden täytyy olla valmiina ja valppaana.
Ns. Suomalainen sissitoiminta taktisessa ja taisteluteknisessä mielessä pilotoitiin 1980 syksyllä KAIPR johtamassa harjoituksessa. Tästä kerrotaan mm. Räjähtävää tyhjyyttä tutkimuksessa/kirjassa. Tämä 77 harjoitus lienee koeponnistus kehittelyn pohjaksi. Sissitoiminta menetelmissä oli ensin taistelu kärkeä vastaan koottuna, jopa pataljoona kokoonpanossa. Siitä siirryttiin hajautetun toimintaan, jossa väijytettiin ryhmittäin, tehtiin tehostettua häirintää partiot samaan aikaisesti toiminnassa tai häirintää partioittain 24/7 3-vuoro työnä. Käskettäessä kokoonnuttiin joukkuetta on joukkueväijytyksiin tai iskuihin kohteita vastaan. Tämä kaikki vihollisen "hallussapitämällä" alueilla ja heidän selustassaan. Taistelu tapahtui miinoin, murrostein/räjähtein, sinko-aseilla, krh ja pehmeisiin kohteisiin myös käsiasein. Taistelut tapahtuivat laajoilla alueilla samanaikaisesti, joukkueen tontin ollessa 5-15km ja ryhmien 2-5km, alueista/peitteisyydestä ja tiestöstä riippuen. Meille KaiPr/SissiK II/79 taidettiin kouluttaa tuota "sissitoiminta enetelmää" ensimmäisenä ikäluokkansa. Taistelutekniikkana miinaväijytyksiä on koulutettu/harjoiteltu varmaankin jo viime sodista alkaen. Joku voisi linkittää tuon "Räjähtävää Tyhjyyttä" tutkimuksen MPKK arkistosta.

PS. Pitää paneutua tuohon 77:aan ja Räjähtävää Tyhjyyttä tutkimukseen, kunhan kotoudun laajempien ruutujen ääreen täältä etelän vuoripatikoilta. Netti toki täälläkin pelaa mutta kaikki tausta-aineisto tähän liittyen on kotona.

Edit: Sarek1 tuossa kuvaile asti kertoikin tuolloin 80-luvulla käyttöön otetusta sissitoiminta menetelmästä joukkueen-ryhmän-partion tasoilla. Epäsuora tuki oli lähinnä oman KRH joukkueen aikaan saamaa. PST:ssa Miinat ja KvSko oli pääroolissa mutta mustiakin koulutettiin.
 
Viimeksi muokattu:
Ns. Suomalainen sissitoiminta taktisessa ja taisteluteknisessä mielessä pilotoitiin 1980 syksyllä KAIPR johtamassa harjoituksessa. Tästä kerrotaan mm. Räjähtävää tyhjyyttä tutkimuksessa/kirjassa. Tämä 77 harjoitus lienee koeponnistus kehittelyn pohjaksi. Sissitoiminta menetelmissä oli ensin taistelu kärkeä vastaan koottuna, jopa pataljoona kokoonpanossa. Siitä siirryttiin hajautetun toimintaan, jossa väijytettiin ryhmittäin, tehtiin tehostettua häirintää partiot samaan aikaisesti toiminnassa tai häirintää partioittain 24/7 3-vuoro työnä. Käskettäessä kokoonnuttiin joukkuetta on joukkueväijytyksiin tai iskuihin kohteita vastaan. Tämä kaikki vihollisen "hallussapitämällä" alueilla ja heidän selustassaan. Taistelu tapahtui miinoin, murrostein/räjähtein, sinko-aseilla, krh ja pehmeisiin kohteisiin myös käsiasein. Taistelut tapahtuivat laajoilla alueilla samanaikaisesti, joukkueen tontin ollessa 5-15km ja ryhmien 2-5km, alueista/peitteisyydestä ja tiestöstä riippuen. Meille KaiPr/SissiK II/79 taidettiin kouluttaa tuota "sissitoiminta enetelmää" ensimmäisenä ikäluokkansa. Taistelutekniikkana miinaväijytyksiä on koulutettu/harjoiteltu varmaankin jo viime sodista alkaen. Joku voisi linkittää tuon "Räjähtävää Tyhjyyttä" tutkimuksen MPKK arkistosta.

PS. Pitää paneutua tuohon 77:aan ja Räjähtävää Tyhjyyttä tutkimukseen, kunhan kotoudun laajempien ruutujen ääreen täältä etelän vuoripatikoilta. Netti toki täälläkin pelaa mutta kaikki tausta-aineisto tähän liittyen on kotona.
Täytyisi kai lukea uudestaan tuo Räjähtävää tyhjyyttä, siinähän tuota kehittelyvaihetta kuvataan.
Mutta ehdittiinko Lapissa ennen Kainuuta?
Sissitoimintakoulutus Lapin Jääkäripataljoonassa 1960 ja 1970- luvuilla
https://www.doria.fi/handle/10024/125155
 
Esim. ensimmäinen vastaanottava osa (ryhmä/partio) laukaisee kylkimiinan kärkiajoneuvoon ja irtautuu siirtyen uuteen asemaan taempana tai väistöalueelle. Osumaa ottanut vihollinen sinkoilee takana seuranneista ajoneuvoista, keräilee hetken aikaa leegojaan ja jatkaa matkaa kohdaten seuraavan ryhmän/partion järjestämän yllätyksen jne. Telamiinat, räjähdeyllätykset ja sinkosurpriset värittävät tilannetta. Pöpelikköön suuntaaville ramboille on tarjolla putkimetvurstia ja tieojan penkassa suattaap olla kytiksellä r-tulilankaa, jolla viimeksi nautittu ateria saadaan nopeasti tsekattua.
Tulinpas hyvälle tuulelle tämän luettuani. Voisi verrata erään Robert Duvalin esittämän elokuvahahmon repliikkeihin :):uzi:
 
Täytyisi kai lukea uudestaan tuo Räjähtävää tyhjyyttä, siinähän tuota kehittelyvaihetta kuvataan.
Mutta ehdittiinko Lapissa ennen Kainuuta?
Sissitoimintakoulutus Lapin Jääkäripataljoonassa 1960 ja 1970- luvuilla
https://www.doria.fi/handle/10024/125155
Tuon Räjähtävää Tyhjyyttä -tutkimuksen mukaan sissitoiminta menetelmiä testattiin 1980 syksyllä KAIPR/Vuosanka sotaharjoituksiin yhteydessä. Minä olin reservissä jo tuolloin, enkä osallistunut. Aiemmin samoja taisteluteknisiä ja taktisiakin juttuja opetettiin lähinnä mahdollista sissisotaa varten. Tuo 80-luvun "uusi tapa" oli osana muiden joukkojen toimintaa, tukien niitä. Kehittelyä tuohon tehtiin varmaankin useampi vuosikymmen ja hyödynnettiin myös sota-ajan kokemuksia.
 
Panssaritiedustelijoilla ei enää tuolloin ollu PT-76 käytössä. Sillä vaunulla ei kyllä pääse yllätykseen vaan tiedustelujoukkueen liikkumista voi seurata kuulohavainnoin kilometrien päästä.
Ok, ymmärrän mitä tarkoitat. Vai onko tuossa jokin paikka rikki?
Kaikille videon katsojille, kääntäkää eka nupit kaakkoon, käynnistäkää vasta sitten video.
Voi kun olisin ollut joskus kuulemassa, kun tusina noita kiipeää jotain jyrkkää mäkeä, sen verran masinistin sydän minulla on.

 
Miina oli pääase, jokaisella oli kylkimiina ja pari putkaria mukana. Ryhmällä oli myös sinko(ja) (kevytsinko->kertasinkoja, joista edellinen poistui hiljalleen käytöstä vaikka koulutus siihenkin annettiin) sekä telanappeja. Räjähteitä (paljon), raskaampia kylkimiinoja sekä telamiinoja saattoi olla tilanteesta riippuen käytettävissä huomattava määrä, sillä nuo aiemmin mainitut olivat sitä koko ajan völjyssä kulkevaa tavaraa. Valmistautumisaika ja olosuhteet olisivat vaikuttaneet siihen, kuinka paljon erilaisia loukkuja olisi saatu viritettyä joukkueen toiminta-alueelle.
Ns. Suomalainen sissitoiminta taktisessa ja taisteluteknisessä mielessä pilotoitiin 1980 syksyllä KAIPR johtamassa harjoituksessa. Tästä kerrotaan mm. Räjähtävää tyhjyyttä tutkimuksessa/kirjassa. Tämä 77 harjoitus lienee koeponnistus kehittelyn pohjaksi.
Uudenmaan Sotilaspiirin tehtävä oli viivyttää ja tuottaa tappioita, ja tutkimuksen mukaan paikallisjoukot eivät oikein ehtineet mukaan. Ja voihan olla, että jos ehtivätkin tuossa kohtaa, niin erotuomarit toki todenneet tappiot ja päästäneet psv:t uusiin tehtäviin.

Nyt on menny iloisesti sekaisin kaksi 1900-luvun joukkotyyppiä, joille yhteistä oli ainoastaan niiden suunniteltu käyttö vihollisen selustassa. Siis:

Rajavartiosto sekä jotkut jv-joukot koulutti varusmiehiä sissipataljooniin sekä erillisiin komppanioihin. Nämä saivat sellaisen koulutuksen jota edellä kuvattiin. Tosin tiedustelu oli yhtä tärkeä tai oikeastaan tärkeämpi osa toimintaa. Niissä oli sijoitettuna ainoastaan nuoria ikäluokkia.

Silloisilla sotilaspiireillä oli perustamisvastuulla paikallisjoukkoja kuten Aluetoimistoilla nykyään. Nämä joukot koottiin yleisjoukoista vapautuneista yli-ikäisistä eikä entisellä vm-koulutuksella ollu periaatteessa väliä. Ikähaarukka oli miehistöllä 30+ ja johtajat sitten 35-45. Osa tehtävistä oli samaa mitä julkisesti nytkin puuhataan eli joukkojen perustaminen sekä vartiointi. Taistelujen edellä yleisjoukkojen opastus sekä avustaminen. Niillä ei ollu liikuntavälineitä niin jäivät sitten viivytyksessä linjojen taakse. Tehtävänä oli enemmän tiedustelu ja valvonta sekä harhailevien yleisjoukkojen yksiköiden sekä sotilaiden kokoaminen. Nämä tehtävät tulee hyvin esille Harjoitus-77:n kertomuksessa.

Ikävä tosin pilata veli @JR49 n hyvä tuuli.
 
Viimeksi muokattu:
Voi olla, että tulkitsin taistelujaotukset väärin, mutta Hiidenveden yli mennyt oli Jääkäripataljoona 15, joka oli muodostettu rannikkojääkäreistä. Keltaisia tuki tässä vaiheessa psv-osasto, jonka oletin olevan PT-76:ä, koska jostain minulla käsitys, että näitä vaunuja oli silloin rannareilla. Ja edelleen oletus, että sama mahdollisesti yli uinut psv-porukka olisi laitettu tehtävällä tiedusteluun.
Viestissä 617 tuo taulukko tutkimuksesta, jossa maininta PsTiedk (7 vaunua). Ja jossain oli maininta, että keltaisilla 12 vaunua kaikkiaan.

Hauska tieto, että PT-76 oli meluisa, tuo oli uutta. Täytyis varmaan netistä ehtiä sen möyryämistä, mikä moottori lienee.

PT-76:t olivat ilmeisesti Uudenmaan prikaatissa.sen jälkeen kun niistä Parolassa luovuttiin. Mahdollisesti samantyyppisenä koulutuskalustona kuin T-54 jalkaväen varuskunnissa? Missään rannikkojääkäripumpussa niitä ei varmaankaan ole ollut.

PT-76:n saattoi 80-luvulla nähdä jossain isossa maanpuolustuskurssille tms. pidetyssä näytöksessä uimassa rantaan yhdessä BTR-60 -kaluston kanssa komeiden savutusten kera.
 
Jos tarvittiin PanssariTiedJ tai komppania niin sellainen tilattiin Panssariprikaatista. Eihän PT-76:t ollu siinä käytössä RannJP:ssa, joten ei ne mitään olis osannu tiedustella, ei henkilökunta eikä varusmiehet. Telavehkeet ei myöskään olis ollu omiaan liikkumaan melkein viikon ajan pitkiä matkoja.

Opinnäyte kertoi myös ilmeisesti haastattelulähteisiin perustuen että ylimeno ei onnistunu kovin hyvin ja sitä yritettiin peitellä harjoituskertomukseen. Lääninkomentaja Pajula sitten tämän esti kun oli ylimenon ite nähnyt. Kyllä sen näki moni muukin sillä paikalle oli kutsuttu myös lehdistöä. HS ratkaisee samalla edellämainitunn PT-76 väittelyn. Erotuomari etualan vaunun kannella luottaa uimataitoonsa syyskuun lopun Hiidenveden "lämmössä" eikä tarvi pelastusliivejä.

Uutinen kertoo myös kuinka moni syöksyvene jäi keskelle järveä kun moottori sammui. Osoittaa sen että harjoituksessa toimittiin kuten käsky oli eikä niin kun nykyään eli että kaikki vaikeat jutut harjoitellaan etukäteen. Varikoista oli siis tuotu uudet syöksyveneet uusine Mercury-moottoreineen jotka oli outoja Korian varusmieskuskeille. Mercuryn polttoainetankeissa oli ilmaruuvi, joka piti muistaa avata. Jos ei sitä tehny päättyi matka pian kun polttoainepumppu ei enää jaksanut yrittää luoda tyhjiötä tankkiin. Tiedän tämän siitä kun itellekin kävi tämä kämmi kerran.



HS_27.9.1977_1.PNGHS_27.9.1977_2.PNG
 
Viimeksi muokattu:
Jos tarvittiin PanssariTiedJ tai komppania niin sellainen tilattiin Panssariprikaatista. Eihän PT-76:t ollu siinä käytössä RannJP:ssa, joten ei ne mitään olis osannu tiedustella, ei henkilökunta eikä varusmiehet. Telavehkeet ei myöskään olis ollu omiaan liikkumaan melkein viikon ajan pitkiä matkoja.

Opinnäyte kertoi myös ilmeisesti haastattelulähteisiin perustuen että ylimeno ei onnistunu kovin hyvin ja sitä yritettiin peitellä harjoituskertomukseen. Lääninkomentaja Pajula sitten tämän esti kun oli ylimenon ite nähnyt. Kyllä sen näki moni muukin sillä paikalle oli kutsuttu myös lehdistöä. HS ratkaisee samalla edellämainitunn PT-76 väittelyn. Erotuomari etualan vaunun kannella luottaa uimataitoonsa syyskuun lopun Hiidenveden "lämmössä" eikä tarvi pelastusliivejä.

Uutinen kertoo myös kuinka moni syöksyvene jäi keskelle järveä kun moottori sammui. Osoittaa sen että harjoituksessa toimittiin kuten käsky oli eikä niin kun nykyään eli että kaikki vaikeat jutut harjoitellaan etukäteen. Varikoista oli siis tuotu uudet syöksyveneet uusine Mercury-moottoreineen jotka oli outoja Korian varusmieskuskeille. Mercuryn polttoainetankeissa oli ilmaruuvi, joka piti muistaa avata. Jos ei sitä tehny päättyi matka pian kun polttoainepumppu ei enää jaksanut yrittää luoda tyhjiötä tankkiin. Tiedän tämän siitä kun itellekin kävi tämä kämmi kerran.



Katso liite: 34177Katso liite: 34178
Loistavaa. Ja vanha kunnon Petteri, nyt voin korjata väärän käsitykseni PT-76:n käytöstä.
Mistä ihmeestä sinulla tällainen leike on tallessa, tämähän on oikea aarre tähän ketjuun.
 
Nyt on menny iloisesti sekaisin kaksi 1900-luvun joukkotyyppiä, joille yhteistä oli ainoastaan niiden suunniteltu käyttö vihollisen selustassa. Siis:

Rajavartiosto sekä jotkut jv-joukot koulutti varusmiehiä sissipataljooniin sekä erillisiin komppanioihin. Nämä saivat sellaisen koulutuksen jota edellä kuvattiin. Tosin tiedustelu oli yhtä tärkeä tai oikeastaan tärkeämpi osa toimintaa. Niissä oli sijoitettuna ainoastaan nuoria ikäluokkia.

Silloisilla sotilaspiireillä oli perustamisvastuulla paikallisjoukkoja kuten Aluetoimistoilla nykyään. Nämä joukot koottiin yleisjoukoista vapautuneista yli-ikäisistä eikä entisellä vm-koulutuksella ollu periaatteessa väliä. Ikähaarukka oli miehistöllä 30+ ja johtajat sitten 35-45. Osa tehtävistä oli samaa mitä julkisesti nytkin puuhataan eli joukkojen perustaminen sekä vartiointi. Taistelujen edellä yleisjoukkojen opastus sekä avustaminen. Niillä ei ollu liikuntavälineitä niin jäivät sitten viivytyksessä linjojen taakse. Tehtävänä oli enemmän tiedustelu ja valvonta sekä harhailevien yleisjoukkojen yksiköiden sekä sotilaiden kokoaminen. Nämä tehtävät tulee hyvin esille Harjoitus-77:n kertomuksessa.

Ikävä tosin pilata veli @JR49 n hyvä tuuli.

Niin, minun kertomukseni koski 80-luvun puoliväliä ja RVL -toimintaa vetreiden ja nuoressa lihassa olevien metsäjänisten osalta. Aiemmin toiminnassa oli luonnollisesti ollut toisenlaisia virityksiä. Tiedustelua ja sen merkitystä en kuvannut, sillä keskityin kuvauksessani vihollisen kärjen hidastamiseen, jonka olin ymmärtänyt @JR49 :n esittämän kysymyksen aiheeksi. Toivottavasti en pilannut kenenkään päivää horinoillani.

Olen myöhemmin ollut luultavasti kotiseutuni maantieteellisistä syistä ”alaikäisenä” kertaajana paikallisjoukkojen kokoonpanossa (erilliskomppania, jonka gubbersonien koulutustausta ja myös ikähaarukka oli kirjava) harjoituksissa, jossa varustetaso, toimintatapa yms. olivat hieman erilaisia kuin se, mitä kuvasin ja vuosikymmenkin vaihtui pikkuhiljaa toiseen eli mentiin 90-luvulle.
———
Hyvästä tietävänä eniten kaipasin myöhemmässä elämässäni metsäjäniksenä varustukseen kuulunutta kondensaattorilaukaisinta. Se väännettävä nyrkkiin mahtuva kahvamalli kun ei mahdollista samalla tavalla tarkkaa laukaisua.
 
Niin, minun kertomukseni koski 80-luvun puoliväliä ja RVL -toimintaa vetreiden ja nuoressa lihassa olevien metsäjänisten osalta. Aiemmin toiminnassa oli luonnollisesti ollut toisenlaisia virityksiä. Tiedustelua ja sen merkitystä en kuvannut, sillä keskityin kuvauksessani vihollisen kärjen hidastamiseen, jonka olin ymmärtänyt @JR49 :n esittämän kysymyksen aiheeksi. Toivottavasti en pilannut kenenkään päivää horinoillani.

Olen myöhemmin ollut luultavasti kotiseutuni maantieteellisistä syistä ”alaikäisenä” kertaajana paikallisjoukkojen kokoonpanossa (erilliskomppania, jonka gubbersonien koulutustausta ja myös ikähaarukka oli kirjava) harjoituksissa, jossa varustetaso, toimintatapa yms. olivat hieman erilaisia kuin se, mitä kuvasin ja vuosikymmenkin vaihtui pikkuhiljaa toiseen eli mentiin 90-luvulle.
———
Hyvästä tietävänä eniten kaipasin myöhemmässä elämässäni metsäjäniksenä varustukseen kuulunutta kondensaattorilaukaisinta. Se väännettävä nyrkkiin mahtuva kahvamalli kun ei mahdollista samalla tavalla tarkkaa laukaisua.
Tuskinpa täällä voi kenenkään päivää pilata, tämähän on keskustelua. Yhden koulutushaaran edustaja ei voi antaa kuin vinkin tietävämmälle jne. ja keskustelusta syntyy tulosta, kuten tässäkin ketjussa nähtiin.
Miksipä keskustella tai olettaa tai kysyä, jos jokainen tietäisi jo ennestään kaiken.
Sitä paitsi, hieno tarina siitä, miten maamme vihollisia pistettäisiin tehokkaasti kylmäksi. Jossain on iso liuta nuoria perinteen jatkajia, tehokkaammilla aseilla vain varustettuna. Vähemmästäkin pysyy hyvällä tuulella :):uzi:
 
Viimeksi muokattu:
PT-76:t olivat ilmeisesti Uudenmaan prikaatissa.sen jälkeen kun niistä Parolassa luovuttiin. Mahdollisesti samantyyppisenä koulutuskalustona kuin T-54 jalkaväen varuskunnissa? Missään rannikkojääkäripumpussa niitä ei varmaankaan ole ollut.

PT-76:n saattoi 80-luvulla nähdä jossain isossa maanpuolustuskurssille tms. pidetyssä näytöksessä uimassa rantaan yhdessä BTR-60 -kaluston kanssa komeiden savutusten kera.
90-luvun alussa rukissa oli myös pt-76 ainakin yhdessä harjoituksessa mukana, harjoiteltiin panssarien kanssa etenemistä...
 
Välillä Merivoimiin, kylmän sodan ajan kalustoahan tämäkin on.
Filmi tykkivene Turunmaan rakentamisesta.
Kohdassa 7:48 alkaa 120-millisen tykin ammunta. Aika messevän sarjan pistää menemään.
Kohta 8:25 toimintaa ydinlaskeuman vaikutusalueella. En tiennytkään, että tykkiveneissä oli moiset vesisuihkuvarusteet huuhteluun.

https://elavamuisti.fi/aikajana/tykkivene-turunmaa
------------
Sisaralus Karjalasta:
Se poistettiin käytöstä 2001 aseistukseltaan vanhentuneena sekä liian suuren miehistön vaativana, ja alus hinattiin 2002 Pansiosta Forum Marinumiin museolaivaksi Aurajoen varrelle.
Alus matkasi Merivoimissa yhteensä 257 306 meripeninkulmaa, sen koneita käytettiin 22 051 tuntia, ja polttoainetta kului noin 24 miljoonaa litraa. Sillä koulutettiin yli 2 000 varusmiestä, minä aikana aluksella palveli seitsemän konepäällikköä ja 31 päällikköä, joista pisimpään komentajakapteeni Dan Wilen ja viimeisinä komentajakapteeni Raimo Pyysalo ja kapteeniluutnantti Keijo Karila.

Enpä olisi arvannut, että 70 hengen miehistö on yhtä kuin liian suuri.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tykkivene_Karjala
-------------
Isäni on jossain kohdassa filmissä aluksia rakentamassa. Vuosi sittenhän tätä ei vielä löytynyt digitoituna.
Nyt täytyy isäukolle näyttää hänen nuoruutensa yksi työsavotta. Äiti saa tarkkailla, tunnistaako parikymppistä aviomiestään jostain liikkeistä tai profiilista, itse en erottanut massasta.
Ping @Bodyguard , olikos sinulla tai suvullasi telakkataustaa, jos en väärin muista.
 
säni on jossain kohdassa filmissä aluksia rakentamassa. Vuosi sittenhän tätä ei vielä löytynyt digitoituna.
Nyt täytyy isäukolle näyttää hänen nuoruutensa yksi työsavotta. Äiti saa tarkkailla, tunnistaako parikymppistä aviomiestään jostain liikkeistä tai profiilista, itse en erottanut massasta.
Ping @Bodyguard , olikos sinulla tai suvullasi telakkataustaa, jos en väärin muista.

Joo, faija oli pitkään silloisella Wärtsilän Helsingin telakalla ammattikurssien työnopettajana. Oli rakentamassa mm. molempia Turunmaa-lk tykkiveneitä, Finnjetiä, useita jäänmurtajia yms. Itsekin oli 70-luvulla samaisella telakalla kesäduunissa erilaisissa tehtävissä, mm. Finnjet oli yksi laivoista, joita olin omalta pieneltä osaltani tekemässä. Tuo telakkahan on nykyään Archtec ja veli venäläisten omistuksessa.
Myöhemmällä työurallani olin mukana noiden tykkiveneiden kaasuturbiinien modernisointiprojektissa, joten ne tulivat aikanaan tutuiksi.
Noista tykkiveneistähän eri versioineen ( niistä oli muistaakseni ainakin paperilla n kolme erilaista versioita ) kaavailtiin vientimenestystä. Ainakin Etelä-Amerikasssa taisi olla kiinnostusta niitä kohtaan, mutta politiikka murskasi ne haaveet. Koneisto oli omassa lajissaan aika ainutlaatuinen siihen aikaan. Kahden ison kaasuturbiinivalmistajan, Rolls Royce ja Brown Boveri&Cie, yhteistyötä. Kaasugeneraattori ( polttokammio ) oli Rolls Royce Olympus ja varsinainen voimaturbiini sekä sen alennusvaihde taas BBC:n valmistamia. Nuo voimaturbiinit jäivät ainutkertaisiksi, koska jatkotilauksia noille tykkiveneille ei tullut.
 
Enpä olisi arvannut, että 70 hengen miehistö on yhtä kuin liian suuri.

Laivojen miehittäminen on ollut kestomurhe ainakin läpi koko sodanjälkeisen ajan. Alusten määrä on ollut pitkään laskussa mutta henkilökunnan osuus miehistössä vastaavasti nousussa. 70 on samaa luokkaa kuin nyt tilatuissa korveteissa ja yli tuplasti ohjusveneen miehistö. Olkoonkin että varusmiesten osuus kokonaisuudessa muuttaa laskukaavaa olennaisesti. Palkattu henkilökunta ja virat ovat olleet se varsinainen pullonkaula.

Karjala oli poistuessaan yli 30-vuotias ja tekniikaltaan vanhentunut tykistöalus. Eiköhän nuo kuitenkin olleet ne olennaiset poistoon johtaneet tekijät. Virkojen vapauttaminen muille aluksille oli sitten pieni plussa.
 
Laivojen miehittäminen on ollut kestomurhe ainakin läpi koko sodanjälkeisen ajan. Alusten määrä on ollut pitkään laskussa mutta henkilökunnan osuus miehistössä vastaavasti nousussa. 70 on samaa luokkaa kuin nyt tilatuissa korveteissa ja yli tuplasti ohjusveneen miehistö. Olkoonkin että varusmiesten osuus kokonaisuudessa muuttaa laskukaavaa olennaisesti. Palkattu henkilökunta ja virat ovat olleet se varsinainen pullonkaula.

Karjala oli poistuessaan yli 30-vuotias ja tekniikaltaan vanhentunut tykistöalus. Eiköhän nuo kuitenkin olleet ne olennaiset poistoon johtaneet tekijät. Virkojen vapauttaminen muille aluksille oli sitten pieni plussa.
Ja siinä poiston vuosina oli tullut se ikuinen rauhakin, kun Venäjä oli melkein kuin sivistynyt länsimaa. Miten minä luulen, että nyt ei valiteta uusien korvettien miehistömäärästä. Valmius ja iskukyky maksaa, minkäs teet. Vanhentuneitahan ne tykkiveneet, mitä sitä niihin miehistöä sitomaan, kun suorituskykyä ei voi ulosmitata riittävissä määrin enää.
 
Back
Top