tulikomento
Supreme Leader
Olikos tämä kertomus siitä Länsi-Saksan Bundeswehrin salaisesta erikoisyksiköstä joka suoritteli pimeitä keikkoja idässä ?
Kylmän sodan salaisuudet??
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
Olikos tämä kertomus siitä Länsi-Saksan Bundeswehrin salaisesta erikoisyksiköstä joka suoritteli pimeitä keikkoja idässä ?
Hochstapler: Top-Agent mit der Lizenz zum Lügen
Eine Elite-Einheit der Bundeswehr im Sabotageeinsatz in der DDR: Mit seinem Sachbuch "Todeszone" wollte der Autor Thomas Sanders die Geschichte des Kalten Krieges neu schreiben. Alles gelogen - der Bestseller ist das Werk von Thomas B. aus Berlin. Auf der Spur eines Hochstaplers.
(google-käännöksenä enkuksi, yllättävän hyvää tulee saksa-englanti nykyään)
Top agent with the license to lie
An elite unit of the Bundeswehr in sabotage operations in the GDR: the author Thomas Sanders wanted to rewrite the history of the Cold War with his non-fiction book "Death Zone". Everything lied - the bestseller is the work of Thomas B. from Berlin. On the trail of an imposter.
By Jens Todt
February 20, 2007, 3:47 p.m.
Berlin - someone like Thomas Sanders doesn't take prisoners. Rather, he is a specialist in the art of silent killing. "I could clearly hear the muscles and ligaments tearing off the backbone, then it cracked just below the base of the skull. I waited for the dead man to sink heavily into my arms, then I let him slide gently to the floor."
Book cover: Secret Service Schmonzette instead of factual report
Book cover: Secret Service Schmonzette instead of factual report
The dangerous use of the "Elite Command East" is said to have taken place in East Berlin's Rummelsburg prison in 1981. This is what Sanders writes in his book "Death Zone". His Bundeswehr special unit freed a scientist from detention and smuggled them into the West.
There is only one catch: Thomas Sanders is actually Thomas B., and in 1981 he was in the service of a far more profane power a few hundred kilometers to the west. Its real area of application is limited to the Düsseldorf region. His client: a courier company. His mission: to deliver packages.
Almost nothing in "death zone" corresponds to reality. On 431 (stylistically strikingly bumpy) pages, missions of a Bundeswehr elite unit in the GDR are described, which are fictitious. With his brazen lies, B. managed to fool the English publisher Random House first and a short time later its German daughter Heyne.
The story of imposter B. begins with enthusiasm at Random House when the author Sanders advises his sensational eyewitness accounts. The renowned publisher signs a contract with him for two books. The fee is worthy of a top agent: a total of £ 1 million, divided into six payments.
However, the British apparently get nervous after checking the facts. You decide not to publish "The Playground" - that's the name of the book in English. "We ended the contract by mutual agreement in 2003," says Random House spokeswoman Clare Harrington SPIEGEL ONLINE. At this point, however, part of the fee has probably already been paid to the shady author.
A million pounds for the German James Bond
The publisher has "reason to believe that the book delivered to the publisher is actually fiction," according to a draft document from the renowned law firm Simons, Muirhead and Burton to the London Commercial Court. Random House paid for a nonfiction book - not for an agent thriller. 405,000 pounds of the agreed million had already gone to the Germans, it says in the draft of January 26, 2004. However, the brief was never submitted.
The situation in the Heyne publishing house is different. There, the concerns in 2003 are not as great as at Random House: The Munich publish "death zone" in April. The marketing department of the publisher cannot be fooled by the alleged scoop: the "real thriller" reveals "a true story that questions everything we think we know about post-war Europe" - says Heyne to this day on the publisher's homepage . "It will force governments to embarrassing justifications and historians to rewrite history books."
The book quickly became a bestseller - however, expert assessments were mostly devastating, official bodies clearly denied it. The Federal Intelligence Service (BND) says "fictitious". The Chancellery and the German Armed Forces assert that they have never heard of an "Elite Command East". "This is a secret service novel, but not a non-fiction book," the former secret service coordinator and today's BND boss Ernst Uhrlau told SPIEGEL.
Heyne-Verlag writhes in the assessment of the book and the credibility of the author: "After the publication, there were fierce discussions and different opinions about the facts presented and about the person Sanders, which, as far as we know, ultimately does not prove in either direction could be, "says press spokeswoman Ute Bierwisch SPIEGEL ONLINE. To date, however, there has been no legal dispute between Heyne and Sanders.
Secondary school instead of math genius
One thing is certain: factual fidelity is not the strength of the alleged super spy - and modesty is not necessarily one of its salient characteristics. "Because of my talent for mathematics and physics," claims Sanders, he was considered suitable by the Bundeswehr for "training as a navigator".
At a secondary school in Berlin's Tempelhof district, the memory of Thomas B is a little different: In his graduation certificate for the 9th grade, issued on March 10, 1972, he received a grade of four in the subjects of mathematics and physics.
In the years that followed, the later best-selling author B. strayed back and forth between different cities, jobs and women, nowhere he could stand it for a long time. From 1975 to 1978 he trained as a forwarding agent at a large Berlin company, later he became a self-employed insurance agent for a short time and founded a car rental company in Mainz with other partners. However, this will be deleted from the commercial register after a short time "due to lack of property".
In spring 1978, the Berlin public prosecutor's office investigated him for assault. The proceedings will be terminated for a fine. From 1981 to 1984 B. worked as a transport manager for a large German company. For a year, he organized the truck fleet for construction sites in Jordan and Iraq for his employer. It is possible that his stays in the Middle East really let his soft spot for Schmonzetten flourish.
At some point in B. the idea must have matured to seek the public with supposed eyewitness reports from the secret service milieu - probably in the mid-1990s when he lived in Birmingham.
He writes his book "Death Zone" about the "Elite Command East", which carries out covert operations beyond the Iron Curtain on behalf of the CIA and the Federal Intelligence Service. Thanks to his book, B. is finally getting the attention and recognition he desires across Europe. He gives newspaper interviews and is invited to talk shows, where he answers questions behind a wall as a shadow figure.
He almost shook the GDR regime
In his secret service world, he does not have to deliver any packages, although he remains somewhat faithful to the transport system - with Thomas Sanders at the head, the Bundeswehr special unit is said to have smuggled dissidents, scientists and their families to the West.
Sanders describes how he shook almost the entire GDR regime. In 1979, two acts of sabotage in a chemical plant near Halle were to jeopardize the energy supply beyond the iron curtain and fuel the resentment of the government and even an uprising. Sanders reports of an explosion that illuminates the night sky over Halle. It is just stupid that after the fall of the wall nobody wants to remember such an incident and not a single document proves the action.
In the book, Sanders also writes about the dark side of agent life. After the successful mission in East Berlin's Rummelsburg prison, he became frivolous. Instead of escaping to the west as quickly as possible with the other members of the unit, the spy indulged in beer and schnapps in a truck driver's pub. "I had just killed four young men with my bare hands. But the success washed adrenaline into my veins," says the "death zone".
His high spirits had finally led to his doom. Stasi officers had collected him and tortured him for weeks: "Toothpicks protruded from all fingernails. They had been driven several millimeters deep." But Sanders would not be the leader of the Bundeswehr's most dangerous special force if he could not endure physical pain. The alleged secret agent claims that he has kept tight: The Stasi people have not been able to determine his true identity. Annoyed they would have thrown him out of a van one night in the western part of Berlin.
Today he lives in a small apartment in the south of Berlin
The real life of the supposed hero is quite different. B.'s relationship with an Englishwoman fails. He returns from the UK to Germany. Today the 50-year-old lives in a small apartment in the Berlin district of Steglitz-Zehlendorf. Despite repeated written inquiries, he does not want to comment on his book. "As far as I know, he is not in Germany at the moment," says a friend.
For one time in his life, B. was actually on the verge of realizing his dream of adventures, weapons and risky missions for the good of the country: from 1972 to 1975 he completed a course at the Berlin School of Protection Police. Silent killing and special operations were not on the curriculum at the time, but at least it is noted: On August 3, 1972, Thomas Sanders, alias police sergeant Thomas B., passed the free swimming test.
tulikomento
Supreme Leader
Vironkielinen juttu siitä mitenkä paljon puna-armeijan joukkoja oli sijoitettu Neuvosto-Eestiin.
www.err.ee
Kui palju Vene vägesid ja sõjatehnikat Eestis tegelikult oli?
Kui siiani on Nõukogude okupatsioonivägede suurust Eesti vabariigi taastamise ajal hinnatud 120 000 mehele, siis sõjaajaloolane Mati Õun kinnitab, et okupatsiooniväe suurus oli ümmarguselt 34 000 meest, ei rohkem. ERR-i portaal avaldab algselt sõjandusajakirjas "Sõdur" ilmunud Õuna artikli.
www.err.ee
Täälläkin on ollut esillä jenkkien sotalaivojen tykkitorniräjähdykset, jotka johtuivat II MS aikaisten vanhentuneiden ruutien käytöstä. Videokuvaakin on jossakin vaiheessa vapautettu salauksesta, kuten näkyy. Huomaa keskimmäisen sailorin "kätevä" hands-free laite kohdassa 0:09. Samanlaisia oli meilläkin käytössä.
Alkoi kiinnostamaan. Avaa ihan hieman.
tulikomento
Supreme Leader
Tämä ei varmaan ollut ainoa tapaus ?
Karjalalla jysähti myös 60 luvulla.
Joo - muistan faijan jutut (olin pikkupoika tuolloin), 120mm lukko lensi, läpäisten aluksen kyljen (tai siis sen seinämän mikä on tykin takana) ja matkasi, oliko päällikön hytin, vai upseerimessin läpi. Joku kertoi että päällikkö, kukahan se oli .. , olisi ollut tohkeissaan että nyt päästään tositoimiin. (tämä jäi mieleeni koska se oli niin posketonta - että joku olisi innoissaan kamppailun alkamisesta punalaivaston kanssa, menetettyään oman pääaseensa)
Onkohan tähän joltain forumilaiselta vastaavaa, tai muuta muistikuvaa/ parempaa tietoa.
Viimeksi muokattu:
Joskus asiaa sivuttu ja joku tiesi. @Old Boy ?
Ei voi kuin ihailla päällikön asennetta.
Sitten vaan entraamaan punalipun alla seilaavaa alusta ja molotovia konehuoneeseen 
kimmo.j
Respected Leader
Itsellä tuo opus. Hyvä kirja, mutta taitaa olla puhdasta fiktiota.
Minä myös arvelen että @Old Boy voisi avata enemmän - mutta googlaamalla en löytänyt mitään (olisin ollut tyytyväinen edes tuon päällikön nimeen ), paitsi linkin aina informatiiviselle maanpuolustus.net -foorumille ja siellä masentavasti:
Tämän 120mm keskustelun on tainnut aloittaa muuan @Merten sheriffi kysymyksellään tykkiveneiden aseista.
Keskustelusta päätellen myös veli @fulcrum saattaisi osata sanoa jotain.. lueskelin noita ja minua jäi mietityttämään, kohta jossa 40mm Boforsien laskimeksi on arvioitu Galileo. Tai ei mitään (?). Minun 'käsitykseni' mukaan 40milliset oli kiinni Signaalin WM-22 :ssa, joka johti sekä niiden, että 120mm pääseen tulta. . Turunmaa luokassa oli alunperin myös yksi Hispano-Suiza ("laskimena" tod.näk P-36 Galileo), joka ei kuitenkaan ollut WM-22 :n tulenjohdossa kiinni; sillä WM-22 pystyi ohjaamaan 2+1(optio), eli kolmen aseen tulta yhteen ilmamaaliin ja meri-/maamaaliin samanaikaisesti.
Ihan tarkkaan ottaen vuonna 1970. Syynä ei ollu vanhentuneet ruudit vaan laivan 120 mm tykissä tapahtui putkiräjähdys. Tutkijalautakunna raportti on varmaan vieläkin salainen, mutta jotain tapauksesta tiedetään.
Tämä tykki oli yksi Merivoimien hölmöistä hankinnoista. Haluttiin käyttää laivan pääasetta myös ilmatorjuntaan eikä tähän kokoluokkaan oltu sellaista enää 1960-luvulla missään tehty. Bofors kehitti haluamamme tykin kaksinkertaistamalla 40-luvun lopun konstruktion tulinopeuden ennennäkemättömään 70 ls/min. Latausautomatiikan kiihtyvyydet kasvoivat kuitenkin ammuksen sivuliikkeessä niin paljon, että sytyttimen lentovarmistin avautui jo lataustapahtumassa. Kun juontolaite löi kranaatin kiinni putken kierteisiin se räjähti. Lukko oli tällöin vielä auki joka tykkitornin miehistön onneksi esti putken hajoamisen kappaleiksi.
Panoksen ruuti syttyi tietysti myös jolloin kartussista tuli raketti. Se lensi taaksepäin tornin seinän läpi ja vielä kansirakenteidenkin lävitse. Räjähdyspaine purkautui ainoastaan hylsyn raosta mutta sekin sai aikaan tornin suojakuvun korkkaamisen lukuisista pulteistaan ja lentämään kaaressa mereen. Tykkimiehistöä suojasi ylipaineelta kuulokkeet korvissa sekä sen ajan saksalaismallinen kypärä. Tykki käytti ns. patruunakartussia, jossa kranaatti irtoaa hieman kartussista kun se menee paikoilleen. Siksi paine torniin tuli ainoastaan näin syntyneestä raosta ja kasvoi sen verran maltillisesti, ettei miehistö loukkaantunut pahemmin.
Juttu päällikön käyttäytymisestä on täysi tornihuhu. Painevammat eivät näy päälle ja kolme loukkaantuneista oli vielä henkilökuntaa, joten jokainen voi arvata mikä oli tunnelma laivalla onnettomuuden jälkeen. Pieni epätarkkuus lisäksi tykin lukon osalta, joka oli auki eikä särkynyt mitenkään.
.
Viimeksi muokattu:
Kiitos jälleen kerran.
Mietin tuota päällikön käyttäytymistä, ja jo tietenkin onnettomuuden sijainti Selkämerellä tekisi päällikön huhutusta käyttäytymisestä sen verran absurdin, että jonkinlainen pään läpivalaisu oli kohdallaan.
Tulipa nyt tuokin asia lukko/kartussi selväksi; olen joskus hieman ihmetellytkin millainen lukkorakenne siellä on jos lukko lähtee taaksepäin, ja miehet jää henkiin tornissa. Onneksi torni oli sellainen että se paineen noustua hajosi, muuten jälki olisi ollut paljon pahempaa. Auki jääneessä lukossahan ei varsinaisesti ase hajoa, ainaakaan paljoa (?). Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän että putken suulla paine on terävä, ja niin oletettavasti myös auki jääneen lukon kohdalla putken toisessa päässä. Painerajan etupuolella on paljon parempi olla - siis siellä peräpäässä. Etupäässä tietenkin toisinpäin.
Viimeksi muokattu:
kaislajääkäri
Eversti
Onko jossain tuoreempaa tietoa, että USS Iowan räjähdys johtui vanhasta ruudista? Jos oikein ymmärsin huonolla ameriikaan taidoillani, tuon artikkelin mukaan räjähdyksen syy jäi epäselväksi, sabotaasiakin epäiltiin...
en.wikipedia.org
USS Iowa turret explosion - Wikipedia
Aina ei haluta saada onnettomuuden syytä selville tai sitä ei ainakaan kirjoiteta raporttiin. Kun ainoastaan oma organisaatio tutkii on johtopäätökset mahdollista saada käyttöön ilman julkisuuttakin. Syynä tällaiseen menettelyyn voi olla liian isot (taloudelliset) intressit tai sitten pienet piirit. Jälkimmäisestä ovat esimerkkinä muutamat Suomen lentoturvatutkinnoista. Joukossa on tuoreitakin esimerkkejä, jotka on ehkä forumin ilmailijoille tuttuja.
Ruuti on siitä metkaa ainetta että sen synnyttänyt kemiallinen prosessi jatkuu koko varastointiajan. Ammattitykkimiehille ovat tuttuja pilaantumisen merkit mm haju tai panoksen muuttunut väri. Kautta koko 1900-luvun lensi aina silloin tällöin joku sotalaiva ilmaan niin sodan kun rauhankin aikoina. Syyksi "löytyi" säännönmukaisesti sabotaashi, sillä jos oikea syy olisi kerrottu, ei kukaan olisi suostunut moisiin kuolemanloukkuihin jalallaan astumaan. Meillä on pitkään ollut tiukka eräseuranta ruudeille ja vanhentuneet poistetaan muutenkin kuten nyt viimeksi130K-panokset. Onnettomuuden aikoihin ei jenkeillä samanlaista ollut ja tämän sotalaivan panosten käsittely oli muutenkin niin automatisoitua ettei panosten kuntoa ollut helppoa ulkoapäin tarkastella. Postaamassasi lähteessä mainitaan, että ennen onnettomuutta oli toisessa tornissa havaittu panoksen kytevän ennen latausta. Lukko ehdittiin kuitenkin sulkea ennen syttymistä joten siitä ei tullut samanlaista onnettomuutta. Kumma kyllä asia ei johtanut koko ruutierän käyttökieltoon ja tarkkoihin tutkimuksiin.
Lähteitä ei ole antaa joten ei tietysti oo pakko uskoa. Ihminen on herkkä rakentelemaan mielessään salaliittoteorioita kuten voi huomata lähes joka ilta TV-tarjonnastakin. Tämä koko viime vuosisadan kestänyt "ruutisalaliitto" on kuitenkin ihan todellinen.
Viimeksi muokattu:
