Kysymys- ja vastaustopiikki

Sillekin on meinaan kolme ottajaa, mutta silti tutkijat ovat päätelmissään päässeet lopputulokseen ampujasta. Kertoo sekin yleisestä vaikeudesta todentaa ilmavoittoa ylipäänsä ja sitten vielä sitä, kenelle kunnia kuuluu...
 
Bodyguard kirjoitti:
Nuo kommenttisi ilmeisesti tarkoittavat, että vastauksemme ovat vääriä...?

Hyvksyn ilman muuta vastauksesi, koska nämä pudotukset ovat Suomessa toistaiseksi virallisia.

Mutta laita viimeinen todistettu ilmavoitto vielä siltä varalta, että asia muuttuu. Lapin sodassa ei muita ole kuin nuo kaksi kiisteltyä.
 
Vonka kirjoitti:
Bodyguard kirjoitti:
Nuo kommenttisi ilmeisesti tarkoittavat, että vastauksemme ovat vääriä...?

Hyvksyn ilman muuta vastauksesi, koska nämä pudotukset ovat Suomessa toistaiseksi virallisia.

Mutta laita viimeinen todistettu ilmavoitto vielä siltä varalta, että asia muuttuu. Lapin sodassa ei muita ole kuin nuo kaksi kiisteltyä.

Ei ole nyt lähdettä saatavilla, joten menee muistelemiseksi. Päivä oli mielestäni 4.9.1944, lentäjä maj. Eino Luukkanen mersulla ( enpä muista nroa ) ja paikkana, sanotaan Suomenlahti. paikka on arvaus, mutta HvLelv 34 oli kait vielä tuolloin Kotkassa, joten siitä Suomenlahti. En muista, minkä pudotti. Arvataan Il-2.
 
No ei. IL-2 kyllä oikein. Jokunen päivä lisää.

Eikä siis Eino Luukkanen, ei kukaan tunnetuimmista ässistä.
 
Vonka kirjoitti:
No ei. IL-2 kyllä oikein. Jokunen päivä lisää.

Eikä siis Eino Luukkanen, ei kukaan tunnetuimmista ässistä.

Luukkanen tuli mieleen, kun hänen historiikissaan väitetään hänen ampuneen jatkosodan viimeisen viholliskoneen alas. Muistelin, että Lelv 34 viimeinen pudotus oli 4.9., joten sellainen päättely. Näköjään pieleen meni. Sitä se tekee, kun ei ole lähdettä käsillä.
 
Eipä löydy yleisistä lähteistä 4.9.1944 jälkeisiä pudotuksia. Viimeisimmät pudotukset, mitkä löydän, ovat kers Kaarlo Valpas, MT-231, Vellivaara, 9.8.44 ja kapt Veikko Ala-Panula, MT-232, samana päivänä samassa paikassa. Molemmat pudottivat IL-2:n.
 
Vonka kirjoitti:
No ei. IL-2 kyllä oikein. Jokunen päivä lisää.

Eikä siis Eino Luukkanen, ei kukaan tunnetuimmista ässistä.

Miten voi olla muutama päivä myöhemmin? Aselepo sovittiin alkavaksi 4.9.1944 klo 7.00, mutta käytännössä NL lopetti sotatoimet vasta 5.9.1944. Tämä vaan siksi, jos pudotettu kone oli Il-2, mikä oli NL:n kone.
 
Eino Luukkasen viimeinen ilmavoitto oli 5.8. 1944, ei 5.9. Kone oli Jak-7.

Viimeinen todistettu ilmavoitto, josta ei enää kiistellä, koska sotilaat veivät siitä osia, joita on jo koottu museoon, on tuo neljä päivää myöhemmin alas ammuttu IL-2. Se on merkitty sekä kers. Valpakselle että kapteeni Ala-Panulalle, koska molemmat saivat osumia koneeseen. Kolmas ottaja olisi ilmatorjunta, joka sekin ilmoitti tuoreeltaan saaneensa osumia koneeseen.

Hävittäjälentolaivue 28 oli saanut Messerschmittit Morane Saulnierien tilalle juuri Ilomantsin mottitaistelujen alla. Taistelu alkoi Ilajanjärven ja Luovejärven takana Vellivaarassa ja kone putosi Longonvaaraan, nyk. rajavyöhykkeelle.

Ala-Panula kertoi taistelukertomuksessaan seuraavaa:
"Tapasime viiden koneen KH (Kittyhawk) ja viiden koneen Il-2 -muodostelman Ilajanjärven itäpuolella. Hävittäjät ottivat korkeutta ja pääsin suoraan ylhäältä syöksymään yhden Il-2:n kimppuun. Ammuin tätä kolme sarjaa ja kone painui suoraan pintaa kohti. Vetäessäni oikealle ylös näin vasemmalla leimahtavan voimakkaan tulipalon. Vihollisella valkeat täplät kansallisuusmerkkien kohdalla (punainen tähti keskellä). Näyttää kauempaa suomalaiselta kansallisuusmerkiltä. Oma kone MT-232."

Kersantti Valpas teki myös ilmoituksen Il-2-pudotuksesta tässä vain minuutteja kestäneessä taistelussa, mutta ei Ala-Panulan tavoin nähnyt itse maahansyöksyä, vaan ainoastaan tulipalon maassa. Kapt. Ala-Panulan pudotuksen todisti vääpeli Alkio, joka näki koneen jätteiden palavan maassa.

Ilmatorjunnan raportti:

23.8.44:
Longonvaarasta löydetty alasammuttu Il-2 ilmoitettiin pudonneeksi 9.8.44 klo 16-17.00 (Op.os./RvPr.E), joten kone oli katsottava 41.Kev.It.Ptrin tuhoamaksi mainittuna päivänä suoritetussa ammunnassa."

Ampunut ilmatorjuntayksikkö´ei itse havainnut osumia kahdessa päivän aikana tekemässään tulenavauksessa. Longonvaaran kone merkittiin patterin tilille, koska se oli lähin It eikä omien ilmavoimien tuloksista ollut tietoa.

Pala koneen panssarilevyä jäähdyttimen alta sekä pätkä siipisalkoa sekä koneen koneen jalkakarttu on toimitettu Suomen Ilmailumuseoon.

Ilmailumuseo on kiinnostunut muista miesten matkaan lähteneistä koneen osista, joista on suullinen tieto. Tässä tiedetyt esineet:

- Siipisalon kappaleita (3)
- Panssaroinnin kappale jäähdyttimen alta
- Jalkakarttu (sivuperäsinpolkimet)
- Pommikuiluun kuulunut kisko
- Laskutelineen muotosuojan etummaisin osa
- Pyörät/pyörä
- Joukko pienempiä kappaleita

Tämä on siis viimeinen täysin todistettu ilmavoitto. Ampuja on todennäköisesti Ala-Panula, mutta tällaisessa tapauksessa lentäjät jakavat palan "puoliksi".

Toisin kuin Lapin tapauksessa, "pala" oli olemassa ja sitä voi vaikka kosketella museossa.

Huh huh. Tulkinnanvaraista oli siis tämäkin homma. Sepeteuksen vastaus pitäisi hyväksyä, koska se on Ilmavoimien virallinen tieto. Bodyguard kuitenkin mainitsi tämän Ilomantsin IL-2:n, joka ainakin tämän päivän valossa on oikeasti se viimeinen, ellei saksalaisilta saada uutta tietoa tai suosta löydy Stukaa.

Tässäkin kumpi vain ehtii, voisi jatkaa.
 
Vonka kirjoitti:
Eino Luukkasen viimeinen ilmavoitto oli 5.8. 1944, ei 5.9. Kone oli Jak-7.

Viimeinen todistettu ilmavoitto, josta ei enää kiistellä, koska sotilaat veivät siitä osia, joita on jo koottu museoon, on tuo neljä päivää myöhemmin alas ammuttu IL-2. Se on merkitty sekä kers. Valpakselle että kapteeni Ala-Panulalle, koska molemmat saivat osumia koneeseen. Kolmas ottaja olisi ilmatorjunta, joka sekin ilmoitti tuoreeltaan saaneensa osumia koneeseen.

Hävittäjälentolaivue 28 oli saanut Messerschmittit Morane Saulnierien tilalle juuri Ilomantsin mottitaistelujen alla. Taistelu alkoi Ilajanjärven ja Luovejärven takana Vellivaarassa ja kone putosi Longonvaaraan, nyk. rajavyöhykkeelle.

Ala-Panula kertoi taistelukertomuksessaan seuraavaa:
"Tapasime viiden koneen KH (Kittyhawk) ja viiden koneen Il-2 -muodostelman Ilajanjärven itäpuolella. Hävittäjät ottivat korkeutta ja pääsin suoraan ylhäältä syöksymään yhden Il-2:n kimppuun. Ammuin tätä kolme sarjaa ja kone painui suoraan pintaa kohti. Vetäessäni oikealle ylös näin vasemmalla leimahtavan voimakkaan tulipalon. Vihollisella valkeat täplät kansallisuusmerkkien kohdalla (punainen tähti keskellä). Näyttää kauempaa suomalaiselta kansallisuusmerkiltä. Oma kone MT-232."

Kersantti Valpas teki myös ilmoituksen Il-2-pudotuksesta tässä vain minuutteja kestäneessä taistelussa, mutta ei Ala-Panulan tavoin nähnyt itse maahansyöksyä, vaan ainoastaan tulipalon maassa. Kapt. Ala-Panulan pudotuksen todisti vääpeli Alkio, joka näki koneen jätteiden palavan maassa.

Ilmatorjunnan raportti:

23.8.44:
Longonvaarasta löydetty alasammuttu Il-2 ilmoitettiin pudonneeksi 9.8.44 klo 16-17.00 (Op.os./RvPr.E), joten kone oli katsottava 41.Kev.It.Ptrin tuhoamaksi mainittuna päivänä suoritetussa ammunnassa."

Ampunut ilmatorjuntayksikkö´ei itse havainnut osumia kahdessa päivän aikana tekemässään tulenavauksessa. Longonvaaran kone merkittiin patterin tilille, koska se oli lähin It eikä omien ilmavoimien tuloksista ollut tietoa.

Pala koneen panssarilevyä jäähdyttimen alta sekä pätkä siipisalkoa sekä koneen koneen jalkakarttu on toimitettu Suomen Ilmailumuseoon.

Ilmailumuseo on kiinnostunut muista miesten matkaan lähteneistä koneen osista, joista on suullinen tieto. Tässä tiedetyt esineet:

- Siipisalon kappaleita (3)
- Panssaroinnin kappale jäähdyttimen alta
- Jalkakarttu (sivuperäsinpolkimet)
- Pommikuiluun kuulunut kisko
- Laskutelineen muotosuojan etummaisin osa
- Pyörät/pyörä
- Joukko pienempiä kappaleita

Tämä on siis viimeinen täysin todistettu ilmavoitto. Ampuja on todennäköisesti Ala-Panula, mutta tällaisessa tapauksessa lentäjät jakavat palan "puoliksi".

Toisin kuin Lapin tapauksessa, "pala" oli olemassa ja sitä voi vaikka kosketella museossa.

Huh huh. Tulkinnanvaraista oli siis tämäkin homma. Sepeteuksen vastaus pitäisi hyväksyä, koska se on Ilmavoimien virallinen tieto. Bodyguard kuitenkin mainitsi tämän Ilomantsin IL-2:n, joka ainakin tämän päivän valossa on oikeasti se viimeinen, ellei saksalaisilta saada uutta tietoa tai suosta löydy Stukaa.

Tässäkin kumpi vain ehtii, voisi jatkaa.

Luovutan suosiolla Sepeteukselle.
 
Luovutan suosiolla Sepeteukselle.


Eipä tässä nyt ole mitään mielessä, jos joku keksii jotain niin olkaapa hyvä. Ellei mitään ilmesty lähipäivinä niin katsellaan tuonnempana lisää.
 
Tvälups kirjoitti:
Kuka oli kapteeni Alfred Horn?

Hornit ovat vanha suomalainen aatelissuku ( oikeastaan 3 eri sukuhaaraa ). Useimmat heistä olivat upseereita ja nimenomaan ratsuväen upseereita. Alfred tosin on mulle tuntematon suuruus, mutta sanotaan nyt, että yksi hakkapeliittojen päälliköistä, kuten tunnetumpi Arvid Horn oli.
 
Ei tässäkään mitään yksiselitteistä. Sepeteuksen vastaus varmaan liippaa läheltä. James Barwickin trillerissä Suden varjo Alfred Horn on mies, joka onkin ollut Rudolf Hessin kanssa samassa koneessa huippusalaisessa tehtävässä...

Alfred Horn oli myös amerikkalainen matemaatikko (tohtorismies), joka kuoli eturauhassyöpään 2001. Sitä en tiedä, oliko kapteeni ja oliko Rudin kanssa samassa koneessa...
 
Vonka kirjoitti:
Ei tässäkään mitään yksiselitteistä. Sepeteuksen vastaus varmaan liippaa läheltä. James Barwickin trillerissä Suden varjo Alfred Horn on mies, joka onkin ollut Rudolf Hessin kanssa samassa koneessa huippusalaisessa tehtävässä...

Alfred Horn oli myös amerikkalainen matemaatikko (tohtorismies), joka kuoli eturauhassyöpään 2001. Sitä en tiedä, oliko kapteeni ja oliko Rudin kanssa samassa koneessa...

Kaikentietävä Internet kertoo sivulla http://www.arcre.com/archives/74-hess
seuraavaa:

"Hess flew to Great Britain in a Me. 110, from which he landed by parachute in the evening of the 10th May, 1941, at Eaglesham in Scotland. He was wearing the uniform of a captain in the German Air Force. He gave his name as Alfred Horn and stated to the Home Guard and the Police that he was on a “special mission” to see the Duke of Hamilton, and that he had intended to land at Dungavel, 12 miles distant from the spot where he landed. "

Eli tämä väittäisi Hessin käyttäneen tuota nimeä ja kertoneen vasta myöhemmin oikean nimensä ja aikomuksensa.
 
Sepeteus kirjoitti:
Vonka kirjoitti:
Ei tässäkään mitään yksiselitteistä. Sepeteuksen vastaus varmaan liippaa läheltä. James Barwickin trillerissä Suden varjo Alfred Horn on mies, joka onkin ollut Rudolf Hessin kanssa samassa koneessa huippusalaisessa tehtävässä...

Alfred Horn oli myös amerikkalainen matemaatikko (tohtorismies), joka kuoli eturauhassyöpään 2001. Sitä en tiedä, oliko kapteeni ja oliko Rudin kanssa samassa koneessa...

Kaikentietävä Internet kertoo sivulla http://www.arcre.com/archives/74-hess
seuraavaa:

"Hess flew to Great Britain in a Me. 110, from which he landed by parachute in the evening of the 10th May, 1941, at Eaglesham in Scotland. He was wearing the uniform of a captain in the German Air Force. He gave his name as Alfred Horn and stated to the Home Guard and the Police that he was on a “special mission” to see the Duke of Hamilton, and that he had intended to land at Dungavel, 12 miles distant from the spot where he landed. "

Eli tämä väittäisi Hessin käyttäneen tuota nimeä ja kertoneen vasta myöhemmin oikean nimensä ja aikomuksensa.

Joo, romaanit ovat sepitettä mutta tämä taas on tapahtunutta. Luulen, että osuit nappiin. Tvälups yksin tietää, mitä Englannissa tapahtui!
 
Back
Top