^Hallinkorvalta päsähti oikea vastaus visaiseen pähkinään. Todellakin, kyseessä oli
Psilanderaffären, tapahtuma joka on Ruotsin ulkopuolella hämmästyttävän huonosti tunnettu vaikka se oli lähellä viedä Ruotsin sotaan. Itsekin luin siitä vasta muutama vuosi takaperin. Bodyguardin vastauksessa oli siis oikein tapahtumavuosi ja osapuolet!
Eli taustatarinahan oli se että Ruotsi osti neljä hävittäjää Italialta (joka oli tuolloin vielä rauhantilassa): kaksi Sella-luokan hävittäjää ja kaksi Spica-luokan torpedovenettä. Ruotsin lipun alla alukset saivat nimikseen Psilander, Puke, Romulus ja Remus. Keväällä 1940 alukset siirrettiin ruotsalaiskomentoon ja niitä lähdettiin purjehtimaan Ruotsiin. Tällöin Churchill keksi että ne pitäisi kaapata Royal Navylle. Lakiekspertit löysivät vanhan vähän tunnetun pykälän jonka perusteella neutraalien maiden sotamateriaalia sai takavarikoida "vihollisalueella".
Kun ruotsalaisosasto oli pitämässä säätä Färsaarilla, kolme isoa Tribal-luokan hävittäjää sulki ne vuonoon. Brittikomentaja ilmoitti ruotsalaisten komentajalle Torsten Hagmanille että Britannia takavarikoisi alukset "koska ne muuten päätyvät saksalaisille". Mikäli ruotsalaiset yrittäisivät ottaa yhteyttä radiolla, kääntää tykkejä tai nostaa ankkuria, britit avaisivat tulen. Hagmanin vastaus oli uhmakas: iltapäivällä alkaisi taistelu.
Ruotsalaisalusten tilanne oli kuitenkin taktisesti toivoton. Alukset olivat jonossa vain perätykit brittejä kohti, ankkurissa ja kattilat sammutettuina. Voimakkaat taisteluvalmiit brittihävittäjät luultavasti voittaisivat minkä tahansa taistelun helposti. Lisäksi aluksilla oli runsaasti siviilejä. Pitkällisen harkinnan jälkeen Hagman katsoi olevansa vailla muita mahdollisuuksia kuin antautua. Ruotsalaiset evakuoivat alukset brittien virnuillessa, ladattujen konekiväärien osoittaessa miesrivistöihin. Tapahtuma oli niin nöyryyttävä että ruotsalaisupseerit katuivat antautumispäätöstä saman tien.
Saatuaan laivat käsiinsä britit alkoivat hiffata ettei ajatus ehkä ollut ollutkaan niin hyvä. Italialaisalukset olivat pieniä ja Pohjois-Atlantin olosuhteisiin sopimattomia. Aseistus oli epästandardia. Brittien laillisuusväitteiltä vei nololla tavalla pohjan se että ruotsalaiset olivat jo sopineet alusten kulusta Britannian Tukholman-lähetystön kanssa. Poliittisesti tapahtuma vei Ruotsia heti lähemmäs Saksaa ja nosti etenkin laivaston piirissä brittivastaisuutta. Alukset päätettiin palauttaa Ruotsille ja ruotsalaismiehistöt tuotiin niille takaisin. Britit olivat ehtineet ryöstää ja rikkoa ison osan irtaimistosta, joista Ruotsin hallitus myöhemmin laskutti brittejä yli miljoonan kruunun edestä. Paluumatkalla vielä brittiläinen lentokone pommitti aluksia. Vahinkoa ei sattunut ja tapaus kuitattiin erehdykseksi.
Hagman sai Ruotsissa jäisen vastaanoton. Antautumista pidettiin laajalti pelkuruutena ja aloitettiin sotaoikeuden tutkinta. Siinä tultiin siihen johtopäätökseen ettei Hagmanilla ollut ollut järkeviä vaihtoehtoja. Tutkinta lopetettiin eikä Hagman kuitenkaan saanut toivomaansa vapauttavaa tuomiota oikeudelta. Sen verran vaikutusta kuitenkin oli että Ruotsin laivaston komentaja antoi salaisen käskyn jossa alusten kapteeneita kiellettiin luovuttamasta aluksia vieraiden valtojen käsiin ilman taistelua, olosuhteista riippumatta. Britit pyytelivät tapahtunutta vuolaasti anteeksi ja selittivät myöhemmin että kyseessä olisi ollut jonkun salaisen palvelun höyrypään keksimä päätön suunnitelma joka jotenkin meni läpi suorittavaan portaaseen. Anglosaksinen historiankirjoitus on sensuroinut tämän kaikinpuolin nolostuttavan episodin kokonaan eikä sitä löydy juuri mistään kirjoista tai kansista. Englanninkielisessä wikipediassakaan ei taida olla siitä minkäänlaista mainintaa missään.
Anyhow, hyvää joulua arvailijoille! \o_ HK jatkanee.
: 
