Kysymys- ja vastaustopiikki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vehamala
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Jatkosodan avauksessa se hyökkäsi kärkenä ja valtasi Kokkarin. Sen matka kulki läpi Vilokin, Pitkärannan, Salmin ja Tuuloksen, sitten se meni Aunukseen, Syvärille, Karhumäkeen ja Poventsaan. keväällä 1942 se osallistui Shemenskin-Pertjärven taisteluihin. Polviselkä, Kuuterselkä, Rokkalanjoki, Tali-Ihantala. Vuosalmi takanaan se eteni Kaamaseen ja saavutti Utsjoella rajan. Sieltä se siirtyi Hämeenlinnaan tammikuussa 1945 ja sai vielä kerran uuden nimen vuonna 1957.
Tämä on Jääkärien Tie. Kartalle laitettuna koristi 1970- ja 80-luvuilla Panssariprikaatin jokaisen perusyksikön käytävän tai vääpelintoimiston seinää.
 
Mitä tarkoittaa olla jääkäri?
Se selvisi minulle toissa kesänä, kun sain erinomaisen selostuksen Kuuterselässä, miten pataljoonat ovat hyökänneet maastoon sitoen, kiitos Ami.
"Tämä tie, pataljoonien huippuunsa koulutetut nuoret jääkärit juoksevat juuri tätä tietä myöten. Keskellä ajavat vaunut. Edessä kuuluu taistelun jymy. Tehtävänä on.. .hyökätä!
Voin vakuuttaa, että vaikka ollaan bussissa, joka ajaa hiljaa, niin mennyt iskee päälle. Haamut juoksivat rinnallamme.
Ja sitten on Sulo. Joka on juossut samaa tietä kovettuneena veteraanina, kun oli ollut mukana vuodesta -41 asti.
Kotikyläni viimeinen veteraani, jota ehdin jututtaakin moneen kertaan. Pikkupojasta lähtien tuntemani.
Kutsunnoissa olisin päässyt rannikkotykistöön. Jalkaväki perkele. Kuten kaikki mun ympäriltä.
 
Tämä on Jääkärien Tie. Kartalle laitettuna koristi 1970- ja 80-luvuilla Panssariprikaatin jokaisen perusyksikön käytävän tai vääpelintoimiston seinää.

Vastaus kelpaa. Tätä Ritarimaljan ensimmäistä lunastusta ei olisi saanut netistä, mutta toisaalta sitä ei saa oikein mistään, ellei ollut juuri tuolloin siellä ja silloinkaan ei muistaisi. Satuin löytämään omista arkistoista.

Ajettelin, että sen voisi päätellä. Koska maljaan piti olla noin monta lajia, vain patteristolla, jääkäreillä ja PsvP:llä oli riittävän laaja rosteri urheilijoita. Ensimmäisen vei Hämeen Jääkäripataljoona. Muista en tiedä.

Näitä Ritarimaljoja sittemmin annettiin ritarien toimesta muillekin aselajeille, muiden muassa ilmatorjunta kai kilpailee vieläkin. PsPr:ää ei enää ole enkä ole kuullut maljan kohtalosta. Olisiko vitriinissä jossain Hämeen Panssaripataljoonan tiloissa vai kellarissa vai onko edelleen kenttäkelpoisuuskisoja?

Laita sinä joku kysymys.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä tarkoittaa olla jääkäri?
Se selvisi minulle toissa kesänä, kun sain erinomaisen selostuksen Kuuterselässä, miten pataljoonat ovat hyökänneet maastoon sitoen, kiitos Ami.
"Tämä tie, pataljoonien huippuunsa koulutetut nuoret jääkärit juoksevat juuri tätä tietä myöten. Keskellä ajavat vaunut. Edessä kuuluu taistelun jymy. Tehtävänä on.. .hyökätä!
Voin vakuuttaa, että vaikka ollaan bussissa, joka ajaa hiljaa, niin mennyt iskee päälle. Haamut juoksivat rinnallamme.
Ja sitten on Sulo. Joka on juossut samaa tietä kovettuneena veteraanina, kun oli ollut mukana vuodesta -41 asti.
Kotikyläni viimeinen veteraani, jota ehdin jututtaakin moneen kertaan. Pikkupojasta lähtien tuntemani.
Kutsunnoissa olisin päässyt rannikkotykistöön. Jalkaväki perkele. Kuten kaikki mun ympäriltä.

Jv on just hyvä. Kyllä sodat pelkällä kuudella jääkäripataljoonalla (JP1 ja 1943 perustettu ErJP6 olivat muuten RvPr:n) olisivat olleet aika hajautettua taistelua. Niiden etu oli vain, että niissä oli aina nuoria, jotka vielä käskettäessä menivät. Ihan sama laulu ratsuväessä kuin Puromankin porukassa. Viimeinen kaltoin kohdeltu toistaiseksi oli JP6, jolla oli Ilomantsin suurimmat suhteelliset tappiot. Arto Virkkunen pani sen hyökkäämään Lutikkavaaran rinnettä jo välirauhan aikana tehtyjä asemia vastaan. Niitty huojahteli vihollistulessa kuin sitä olisi tampattu piiskalla. Eräs jv:n tulenjohtaja sanoi siitä, että "meidän pojat eivät pystyisi eivätkä lähtisi". Se oli järjetöntä. Kaksi poikaa löi vetoa siitä, kumpi pääsee pitemmälle ennen kuin kaatuu. Molemmat pääsivät melkein vihollisasemiin.
 
Viimeksi muokattu:
Vastaus kelpaa. Tätä Ritarimaljan ensimmäistä lunastusta ei olisi saanut netistä, mutta toisaalta sitä ei saa oikein mistään, ellei ollut juuri tuolloin siellä ja silloinkaan ei muistaisi. Satuin löytämään omista arkistoista.

Ajettelin, etä sen voisi päätellä. Koska maljaan piti olla noin monta lajia, vain patteristolla, jääkäreillä ja PsvP:llä oli riittävän laaja rosteri urheilijoita. Ensimmäisen vei Hämeen Jääkäripataljoona. Muista en tiedä.

Näitä Ritarimaljoja sittemmin annettiin ritarien toimesta muillekin aselajeille, muiden muassa ilmatorjunta kai kilpailee vieläkin. PsPr:ää ei enää ole enkä ole kuullut maljan kohtalosta. Olisiko vitriinissä jossain Hämeen Panssaripataljoonan tiloissa vai kellarissa vai onko edelleen kenttäkelpoisuuskisoja?

Laita sinä joku kysymys.

Protestoin raivokkaasti! @Old Boy ei maininnut nähdäkseni yksikköä!

Toisaalta hän esittää inhottavia ja hyviä kysymyksiä, joten jos hän laittaa uuden kysymyksen tänään, hyväksyn tilanteen. Muuten itken ylläpidolle @TomTom ja uhriinnun urakalla!
 
Jv on just hyvä. Kyllä sodat pelkällä kuudella jääkäripataljoonalla (JP1 ja 1943 perustettu ErJP6 olivat muuten RvPr:n) olisivat olleet aika hajautettua taistelua. Niiden etu oli vain, että niissä oli aina nuoria, jotka vielä käskettäessä menivät. Ihan sama laului ratsuväessä kuin Puromankin porukassa. Viimeinen kaltoin kohdeltu toistaiseksi oli JP6, jolla oli Ilomantsin suurimmat suhteelliset tappiot. Arto Virkkunen pani sen hyökkäämään Lutikkavaaran rinnettä jo välirauhan aikana tehtyjä asemia vastaan. Niitty huojahteli vihollistulessa kuin sitä olisi tampattu piiskalla. Eräs jv:n tulenjohtaja sanoi siitä, että "meidän pojat eivät pystyisi eivätkä lähtisi". Se oli järjetöntä. Kaksi poikaa löi vetoa siitä, kumpi pääsee pitemmälle ennen kuin kaatuu. Molemmat pääsivät melkein vihollisasemiin.
Meidät on kummatkin koulutettu jääkärijoukkoihin hyökkäämään.
Lisäksi kummatkin meistä olemme hyvin tietoisia menneiden sukupolvien teoista.
Hyvä ja tehokas yhdistelmä, väitän mä!
 
Protestoin raivokkaasti! @Old Boy ei maininnut nähdäkseni yksikköä!

Toisaalta hän esittää inhottavia ja hyviä kysymyksiä, joten jos hän laittaa uuden kysymyksen tänään, hyväksyn tilanteen. Muuten itken ylläpidolle @TomTom ja uhriinnun urakalla!

Uhriudu. Old Boy jatkaa. Ei vain tykistön miehenä saa kakaistua ulos että j - ä - ä - k - ä - r i . Ihan turhaan, Kukahan sen Tali-Ihantalan taistelun torjunnat oikein voittikaan? :cool:
 
Uhriudu. Old Boy jatkaa. Ei vain tykistön miehenä saa kakaistua ulos että j - ä - ä - k - ä - r i . Ihan turhaan, Kukahan sen Tali-Ihantalan taistelun torjunnat oikein voittikaan? :cool:

Mieleni toki tekisi, mutta olkoon. @Old Boy on tosiaan ilmeisesti punalaattaisia ja ylempien olentojen velvollisuus on ymmärtää alempia rotuja. Täytyy muistaa, että vihreälaattainen alokaskuli vastaa tykistön kapteenia arvoltaan ja suorituskyvyltään yhtä jaosta. Mitä tulee historiaan, toki tiedän tykistön väitteen. Ja totta on, että tykistö teki hyvää työtä. Ongelma on siinä, että tarvittiin ensin jalkaväki pysäyttämään hyökkääjä, koska kuten yleisesti on tiedossa, tykistö ei osu maaliin, joka liikkuu peruskalliota nopeammin.

Nämä faktat eivät muuta sitä, että @Old Boy osaa esittää inhottavia ja hyviä kysymyksiä.
 
Mitä tarkoittaa olla jääkäri?
Se selvisi minulle toissa kesänä, kun sain erinomaisen selostuksen Kuuterselässä, miten pataljoonat ovat hyökänneet maastoon sitoen
Kuuterselän tie Liikolasta 5 km:n päästä on ennallaan vuodesta 1944; lukuunottamatta että on saanut päällystyksen ja aivan vähän mutkia oiottu. Kuuterselän aukeat on ennallaan suomalaisten tulosuunnassa. Kannattaa tosiaan käydä kun sinne pääsee helposti.

Ei mulla kyllä ole nyt mielessä kysymystä joten jonkun muun täytyy jatkaa!
 
Kyseessä on lisenssillä tehty Harley Davidson eli japanilainen Rikuo. MUOKS. Jatka sinä @inscout

Pidän siitä, että uutta turhaa tietoa jaetaan, joten jaan vähän.

Se kai pitäisi kirjoittaa Rikuō. Sinulla on ihan pieni lipsahdus tuossa. Sivuvaunullista sanotaan amerikkalaislähteissä tyypiksi 93 ja ilman vaunua olevaa tyypiksi 97, mutta periaatteessa 1200-kuutioinen Rikuo on aina tyyppi 97 pyöränä. Vaunu on vain kate.

HD toi tehtaan Japaniin jo 1929 mutta vasta 1935 nimeksi muutettiin japanilainen Rikuo ja lisenssivalmistus ja japanilaisten oma kehittäminen alkoi.

Japanilaiset tekivät sitä aina 1950-luvulle. Siitä alkoi Japanin moottoripyöräteollisuus, ja kaikki japanilaiset pohjautuvat tavalla tai toisella tähän Harley-Davidsoniin. Paitsi että japanilaiset eivät ruiski öljyä eikä niistä koko ajan irtoa osia ja ne menevät hemmetin paljon kovempaa kuin HD:t.

Lainaus:

Muutamassa vuodessa 1920-luvun lopulla amerikkalainen Harley-Davidson tuli Japanissa niin armeijan, laivaston, aluehallinnon kuin postinkin käyttöön. Parasta menekin edistämistä lienee kuitenkin ollut se, kun keisarillinen henkivartiosto tilasi 30 sivuvaunullista Harley-Davidsonia. Puolet näistä oli oikeakätisiä, puolet vasenkätisiä. Keisarin matkustaessa nämä Harley-Davidsonit ajoivat saattueen molemmin puolin.

Harley-Davidson ei ollut halpa. Kiitos jenin ja dollarin kurssien isosta Harley-Davidsonista oli maksettava liki 1900 jeniä. Kun korkeakoulututkinnon suorittaneen japanilaisen keskipalkka oli tuolloin noin 70 jeniä kuukaudessa, vaati sen ostaminen yli kahden vuoden palkan.

Kun Japanissa päästiin aloittamaan Harley-Davidsonin tuotanto lisenssillä vuonna 1935, se helpotti hintapaineita.

Ensin Harley-Davidsoneja myytiin kotimaisina (Japanissa valmistettuina) Rikuo-brandin kera. Rikuo-brandin kasvaessa yhä suositummaksi kautta Japanin vaihdettiin myös valmistajan nimeksi Rikuo vuonna 1936. Sen päätuotteeksi muodostui type-97 mallinimellä 1 200-kuutioinen armeijan käyttämä moottoripyörä.

Se on äärimmäisen harvinainen nykyään.

Suomen Moottoripyörämuseon kokoelmassa oleva 1 200-kuutioinen Rikuo on alun perin neuvostoliittolaisen sotilaan sotasaalista Sahalinin saarelta toisen maailmansodan ajoilta. Uralilta Rikuon osti pietarilainen Sergei Stepanenko.

Riku Routo tapasi Sergein Pietarin moottoripyörämessuilla vuonna 1996. Sergei tarjosi Rikulle ostettavaksi Harley-Davidsoniksi rekisteröityä sivuvaunullista moottoripyörää. Kaupat tehtiin, vaikka oli selvää, että kumpikaan ei pitänyt moottoripyörää Harrikkana.

Vuosi kaupanteon jälkeen ostos saatiin lopulta Pietarista Suomeen ja Lahteen moottoripyörämuseoon.

https://www.moottori.fi/ajoneuvot/j...okiosta-uralin-kautta-lahteen-rikuo-1-200-35/
 
Viimeksi muokattu:
Kyseessä on lisenssillä tehty Harley Davidson eli japanilainen Rikuo. Hyväksytään nyt, vaikka taas on googleteltu ylimalkaisesti.

Se kai pitäisi kirjoittaa Rikuō. Sinulla on heti pieni lipsahdus tuossa. Sivuvaunullista sanotaan amerikkalaislähteissä tyypiksi 93 ja ilman vaunua olevaa tyypiksi 97, mutta periaatteessa 1200-kuutioinen Rikuo on aina tyyppi 97 pyöränä. Vaunu on vain kate.

HD toi tehtaan Japaniin jo 1929 mutta vasta 1935 nimeksi muutettiin japanilainen Rikuo ja lisenssivalmistus ja japanilaisten oma kehittäminen alkoi.

Japanilaiset tekivät sitä aina 1950-luvulle. Siitä alkoi Japanin moottoripyöräteollisuus, ja kaikki japanilaiset pohjautuvat tavalla tai toisella tähän Harley-Davidsoniin. Paitsi että japanilaiset eivät ruiski öljyä eikä niistä koko ajan irtoa osia ja ne menevät hemmetin paljon kovempaa kuin HD:t.

Lainaus:

Muutamassa vuodessa 1920-luvun lopulla amerikkalainen Harley-Davidson tuli Japanissa niin armeijan, laivaston, aluehallinnon kuin postinkin käyttöön. Parasta menekin edistämistä lienee kuitenkin ollut se, kun keisarillinen henkivartiosto tilasi 30 sivuvaunullista Harley-Davidsonia. Puolet näistä oli oikeakätisiä, puolet vasenkätisiä. Keisarin matkustaessa nämä Harley-Davidsonit ajoivat saattueen molemmin puolin.

Harley-Davidson ei ollut halpa. Kiitos jenin ja dollarin kurssien isosta Harley-Davidsonista oli maksettava liki 1900 jeniä. Kun korkeakoulututkinnon suorittaneen japanilaisen keskipalkka oli tuolloin noin 70 jeniä kuukaudessa, vaati sen ostaminen yli kahden vuoden palkan.

Kun Japanissa päästiin aloittamaan Harley-Davidsonin tuotanto lisenssillä vuonna 1935, se helpotti hintapaineita.

Ensin Harley-Davidsoneja myytiin kotimaisina (Japanissa valmistettuina) Rikuo-brandin kera. Rikuo-brandin kasvaessa yhä suositummaksi kautta Japanin vaihdettiin myös valmistajan nimeksi Rikuo vuonna 1936. Sen päätuotteeksi muodostui type-97 mallinimellä 1 200-kuutioinen armeijan käyttämä moottoripyörä.

Se on äärimmäisen harvinainen nykyään.

Suomen Moottoripyörämuseon kokoelmassa oleva 1 200-kuutioinen Rikuo on alun perin neuvostoliittolaisen sotilaan sotasaalista Sahalinin saarelta toisen maailmansodan ajoilta. Uralilta Rikuon osti pietarilainen Sergei Stepanenko.

Riku Routo tapasi Sergein Pietarin moottoripyörämessuilla vuonna 1996. Sergei tarjosi Rikulle ostettavaksi Harley-Davidsoniksi rekisteröityä sivuvaunullista moottoripyörää. Kaupat tehtiin, vaikka oli selvää, että kumpikaan ei pitänyt moottoripyörää Harrikkana.

Vuosi kaupanteon jälkeen ostos saatiin lopulta Pietarista Suomeen ja Lahteen moottoripyörämuseoon.

https://www.moottori.fi/ajoneuvot/j...okiosta-uralin-kautta-lahteen-rikuo-1-200-35/

Vai ylimalkaisestio_O??? Odotahan....

Minä pistin helpon ja kiitokseksi saadaan pirullisia kysymyksiä. Olkoon niin:devilish:! Vapiskaa tämän edessä.

"Kaupunki oli ylettömän vahva ja sitä ympäröi kolme muuria. Kaupungin miehet luottivat muureihin ja johtajiinsa eivätkä tulleet ulos kaupungista suutelemaan jalkojani. Taistellen ja teurastaen minä syöksyin kaupunkiin ja valtasin sen. Kolme tuhatta vihollissoturia kaatui miekkani alle. Heidän rikkautensa ja omaisuutensa, karjan ja lampaat vein pois. Monet vankini poltin elävältä ja toiset jätin henkiin. Joiltakin minä hakkasin heidän kätensä ja sormensa, toisilta heidän nenänsä, sormensa. Useat minä sokaisin. Tein yhden tornin elävistä ja toisen irtopäistä ja sidoin päitä seipäisiin ympäri kaupunkia. Heidän nuoret neitonsa ja poikansa minä poltin elävältä, heidän kaupunkinsa minä tuhosin ja hävitin, poltin ja tuhkasin. Niinä päivinä xxxx maan kaupungit ja niiden vahvat muurit minä tuhosin, hävitin ja poltin"

Syyriassa on taisteltu ennen tätäkin päivää. Oheinen kertomus on aikanaan kuuluisan sotapäällikön ja suuren hallitsijan kertomus voitoistaan alueella lähes 3000 vuotta sitten. Kuka oli kyseinen sotapäällikkö ja mistä kaupungista hän puhuu?
 
Vai ylimalkaisestio_O??? Odotahan....

Minä pistin helpon ja kiitokseksi saadaan pirullisia kysymyksiä. Olkoon niin:devilish:! Vapiskaa tämän edessä.

"Kaupunki oli ylettömän vahva ja sitä ympäröi kolme muuria. Kaupungin miehet luottivat muureihin ja johtajiinsa eivätkä tulleet ulos kaupungista suutelemaan jalkojani. Taistellen ja teurastaen minä syöksyin kaupunkiin ja valtasin sen. Kolme tuhatta vihollissoturia kaatui miekkani alle. Heidän rikkautensa ja omaisuutensa, karjan ja lampaat vein pois. Monet vankini poltin elävältä ja toiset jätin henkiin. Joiltakin minä hakkasin heidän kätensä ja sormensa, toisilta heidän nenänsä, sormensa. Useat minä sokaisin. Tein yhden tornin elävistä ja toisen irtopäistä ja sidoin päitä seipäisiin ympäri kaupunkia. Heidän nuoret neitonsa ja poikansa minä poltin elävältä, heidän kaupunkinsa minä tuhosin ja hävitin, poltin ja tuhkasin. Niinä päivinä xxxx maan kaupungit ja niiden vahvat muurit minä tuhosin, hävitin ja poltin"

Syyriassa on taisteltu ennen tätäkin päivää. Oheinen kertomus on aikanaan kuuluisan sotapäällikön ja suuren hallitsijan kertomus voitoistaan alueella lähes 3000 vuotta sitten. Kuka oli kyseinen sotapäällikkö ja mistä kaupungista hän puhuu?
Ashurnasirpal II ja Telan kaupunki, jossa hän hirviömäisin ottein kukisti kapinan?

https://www.ancient.eu/Ashurnasirpal_II/
 
Back
Top