Tämä on oikea vastaus, tuli taas tunnissa forumin parhaiden aikojen tapaan! Pieni selostus on paikallaan, miten alus Suomeen liittyy.
Joskus tuntuu siltä, että meidän johtava Suomen Sota 1808-09 auktoriteettimme on edelleen J L Runeberg. Vai mitä mieltä forumilla ollaan seuraavasta:
Ruotsin johtoajatus sodassa oli, että ei antauduta ratkaisutaisteluihin vaan vetäydytään Pohjanmaalle ja tarvittaessa vieläkin pidemmälle. Meidän vallitseva käsityksemme on edelleen, että tätä strategiaa oli laatimassa joukko pölkkypäitä. Tällaista sodankäyntiä voidaan kuitenkin perustella erittäin painavin argumentein. Ruotsi olisi Suomessa joka tapauksessa alivoimainen, jolloin ratkaisutaistelun häviö merkitsisi Venäjälle jatkossa vapaita käsiä. Eihän se meitä miellytä, mutta Suomi-maakunnassa riitti lääniä luovutettavksi ennen Ruotsin ydinalueiden joutumista vaaraan. Venäjän Suomen valloitus Suuressa Pohjan sodassa sata vuotta aikaisemmin onnistui huoltamalla joukot meritse. Nyt tämä piti estää Viaporin linnoituksen sekä Saaristolaivaston voimin. Avainpaikalle oli vaan asetettu väärä mies!
Ruotsin strategia oli siis sama, jolla Kutuzov voitti Napoleonin Grande Armeen. Mikä meni pieleen? No, venäläisillä on inhottava tapa aina yllättää! Tällä kertaa hyökkäämällä ilman sodanjulistusta keskellä talvea. Aikaisemmin sotajoukot olivat vetäytyneet sydäntalven ajaksi talvileireihin. Talvitiet ja rekikelit helpottivat huoltoa eikä Viaporia oltu lainkaan varustettu jäätä pitkin tulevia hyökkäyksiä varten. Venäläiset olisivat ehtineet tehdä parikin kunnon rynnäkköä ennen jäiden lähtöä. Allekirjoittaneen asiantuntemus ei riitä spekuloimaan olisiko Viaporin valloitus näin voinu onnistua. Muonavaroja linnoituksessa ainakin oli niin paljon, että niillä olisi pärjätty kesään asti.
Meillähän kirjoitetaan aina, ettei mitään apua Viaporille ollut tulossa. Eikä ollutkaan vielä antautumisen aikoihin. Mutta Ruotsilla oli voimakas liittolainen, Britannia. Sen laivasto-osasto saapui Itämerelle myöhemmin kesällä. Tietysti varjelemaan brittien omia etuja, kuten aina. He tarvitsivat täältä tervaa sekä puutavaraa. Osaston komentajana oli amiraali Saumarez ja oitis Suomenlahdelle tultuaan merisodan kävijöinä ylivoimaiset britit saarsivat Venäjän avomerilaivaston Paldiskiin. Sinnekin venäläiset pelastuivat ainoastaan oikullisten tuulten ansiosta. Talven tulo pakotti kuitenkin britit lokakuussa palaamaan Pohjanmerelle. He palasivat seuraavanakin kesänä ja hyökkkäsivät mm Haminaan. Näitä menestyksellisiä operaatioita haittasi tukikohdan puute, mm juomavettä oli hankala saada. Viapori Ruotsin käsissä olisi ollut tällainen tukikohta ja voidaan tietysti spekuloida sen ja Saaristolaivaston mahdollisesta merkityksestä. Ruotsissa amiraali Saumarezia pidetään jopa Ruotsin pelastajana hänen laivastonsa estettyä Venäjää jatkamasta hyökkäystä suoraan Tukholmaan.
Suomessa taas brittien toimintaa ei juuri ole edes huomattu. Meillä keskitytään Porvoon Maapäiviin ja kotimaan tapahtumiin, vaikka muualla sota jatkui täyttä päätä. Kuka on koskaan lukenut, että Bernadottella oli 20.000 miestä Tanskassa valmiina nousemaan maihin Skåneen. Talven tulo sotki hänen suunnitelmansa. Tanska oli menettänyt Norjankin Ruotsille, joten heillä kalavelkoja riitti. Ilman brittejä jos ei ihan ilmeinen, niin ainakin mahdollinen tapahtumien kulku olisi ollut Ruotsin jako Puolan tapaan. Olishan silloinkin tämä voittomaa varmaan itsenäistynyt 1991, mutta tuskin Suomi-nimellä.
No entä HMS Victory? Laiva oli Trafgalgarin aikaan jo 40 vuotias ja se korjattiin myöhemmin mm. tykistöä keventämällä ns. toisen linjan linjalaivaksi. Sellainen sopi sivusuuntien, kuten Itämeri, operaatioihin. Alus toimi Saumarezin lippulaivana ja on siis purjehtinut Suomen aluevesillä, ainakin jos tarkasteluun otetaan nykyiset aluevesirajat. Alla linkatusta Floridan Valtionyliopiston gradusta voi lukea brittioperaatioista. Luvut on otsikoitu operaatioalueiden mukaan, joten koko opusta ei tarvi kahlata läpi.
