En haluaisi pilata tunnelmaa, mutta Venäjän talousromahdustahan on odotetettu kuin Olkiluoto kolmosta nyt yli kahden vuoden ajan, eikä siitä ole vieläkään merkkejä havaittavissa. Asiat ovat Venäjälle nykään kalliimpia ja vaikeampia kuin ennen pakotteita, mutta sellaista dramaattista vaikutusta joka pakottaisi Venäjän neuvottelemaan rauhasta tai jopa vetäytymisestä tosissaan ei ole edes näköpiirissä.
Ilmassa on jotain samaa, kuin Berliinin muurin murtumisessa 1989, mutta joudun nyt huomauttamaan, että sitä saatiin odottaa vuodesta 1922 asti. Läpi kylmän sodan Neuvostoliitto ja sen kansa kykenivät jotenkuten pärjäämään varsinkin 80-luvun aikalaismittapuulla melko karuissa oloissa, vaikka läntistä hapatusta toitotettiin radioaalloilla minkä ehdittiin. Eliitin taas ei tarvitse olla huolissaan, heillä on varaa elintasoonsa joka tapauksessa.
Muutenkaan talouspakotteilla ei olla saatu autoritäärisiä valtioita sortumaan vallankumoukseen ehkäpä itäblokin romahdusta lukuunottamatta, eikä se oikeastaan ollut edes taloussaarto, kaupankäyntihän oli sallittua vaikkakin rajoitettua. Esmes ääliöradikaali Iran on porskuttanut vallan mainiosti 1979 lähtien öljytulojen turvin, ja se on vain vahvistunut vuosien varrella. Pakotteilla ei kaadettu myöskään vaikkapa Gaddafin tai Husseinin bordellivaltioita, vaikka niihin nojattiin vuosikymmeniä, jostian Pohjois-Koreasta puhumattakaan. Autoritäärisissä valtakunnissa beduiini ja talonpoika eivät yleensä uhmaa väkivaltakoneistoa mauttoman kaurapuuron tai koomisten autonrämien takia, heille olennaista on että jotain apetta saa ja elämä jollainlailla pyörii jotenkin. Lisäksi kaikenlaiset pikkuhitlerit löytävät nopeasti kavereita toisistaan, kuten vaikkapa Venäjän läheisistä ja varsinkin suorastaan veljeilevää hipovaksi lämemnneistä suhteista Iraniin, Kiinaan ja Pohjois-Koreaan voi päätellä, vaikka kyseessä onkin enemmän naimakaupat kuin romantiikka.
Lisäksi maailman suurimmalla markkina-alueella (piirrä karttaan ympyrä jokseenkin 3000 km säteellä Hong Kong origona: tämän kehän sisällä asuu enemmän ihmisiä kuin sen ulkopuolella) Aasiassa ei ihmisiä paljoa kiinnosta, mitä ne kaukaisen Euroopan maharadzat oikein kinastelevat. Heille kauppa venäläisten kanssa on vain business as usual. Kiina suorastaan pitelee Putinin palleja, jo ennen suurhyökkäystä Venäjän Kiinan-kauppa oli voimakkaasti alijäämäistä ja kiinalaiset määräsivät valssin tahdin. Nyt Pekingin ote Venäjästä vain vahvistuu, mikä varmasti sopii heille mainiosti, Venäjällä on juuri kaasua ja öljyä, joiden tuonnista Kiina itse on riippuvainen ja merenkulku tuottajamaista altista USA:n mahdolliselle merisaarrolle, joten kiinalaiset ovat auliita myymään mitä rompetta Venäjä vain tarvitseekaan, mutta melkeinpä monopoliasemassa niin tuojana kuin viejänä saa määrätä hintansa.
Oma lukunsa ovat tietysti bulvaanit, esimerkiksi kuorma-autojen osien vienti Kazakstaniin suorastaan räjähti käänteisen operaatio Barbarossan alettua (tosin, Barbarossa sentään eteni Moskovan porteille!) ja erityisesti matkustajakoneiden varaosia viedään Keski-Aasian maiden kautta jälleenmyyntinä Venäjälle. Niistä saa tietysti maksaa selvästi markkinahintaa paksumamn tukun taaloja, mutta harmaatuonti, bulvaanit ja suoranainen salakuljetus ovat aina olleet tuottoisaa bisnestä.
Ovatko pakotteet siis turhia? Eivät missään nimessä. Kuten jo sanoin, ne tekevät asioista Venäjälle vaikeampia ja kalliimpia, ja myös nakertavat sotakassaa, vaikka siitä todennäköisesti on yhä jäljellä noin 98 %. Toisekseen, ne ovat jokseenkin ainoa käytännän keino diplomaattisen sormenheristelyn ohessa, mikä ylipäätään on tällä hetkellä käytettävissä. Sehän se vasta olisikin kaiken huippu, jos Butsan joukkomurhan ja jumaliste sairaaloiden pommittamisen jopa ilmatorjuntaohjuksilla annettaisiin vain jatkua olankohtautuksella ja tyrkjyttää Putinille seteleitä laput silmillä kuten Georgian sodan ja Krimin miehityksen jälkeen. Käyvääthän ne omallekin kukkarolle, mutta siitä länsimaat ja erityisesti EU ja aivn eritoten Saksa saavat syyttää vain itseään. Ajoitte housut kintuissa nopeusvalvontakameraan ja postiluukusta kolahti sakkolappu, joka nyt vain on maksettava, vaihtoehtoja ei anneta.
Päinvastoin, pakotteita on tiukennettava entisestään: kaikki kaupankäynti Venäjän kanssa on kriminalisoitava. Mitä pidempään makkaran annetaan ässehtiä hiilloksessa, sitä kypsempi siitä tulee: Venäjä saa ajettua ylös omaa tuotantoaan ja vaihtoehtoisia tuontireittejä, se ehtii sopeutua. Siksi kovat pakotteet toimivat parhaiten kertarysäyksellä annosteltuna. Syöpäkasvaimeenkaan ei anneta hoidoksi voiteita ja lämpimiä hauteita, vaan kirurgin veistä ja rankkoja lääkehoitoja.
Mutta se tosiasia on vain hyväksyttävä, että pakotteet ja kauppasaarto eivät tule Putinin Venäjää mitä todennäköisimmin kaatamaan. On pieni mahdollisuus, että se voi johtaa oligarkkien tappioiden myötävaikutuksella palatsivallankaappaukseen, mutten sitäkään odotellessa henkeäni pidättäisi. 20 vuotta itsevaltiaana hallinnut despootti on varmasti varmistanut selustansa, se on jokaisen diktaattorin elinehto, ja Putin vieläpä on KGB-mies eli erikseen koulutettu asiantuntija alallaan, mutta kaikkien lojaliteettia ei tietty aina voi ostaa. Kansanvallankumouksen mahdollisuus on van murto-osa tästä, joitain mielenosoituksiahan on nähty, mutta ne on murskattu nopeasti kovin ottein. Päinvastoin oppositio ja länsimieliset ovat paenneet ulkomaille.
yle.fi
