Läskit pois

Läskit kuriin


  • Äänestäjiä yhteensä
    148
En ihan komppaa nyt; kun on päässyt kuosiin, niin mielestäni on erittäin helppoa, ei muuten tee mieli sipsejä,karkkia,olutta ym. paskaa, koska siitä tulee kauhea olo, vetämätön,masentunut jne.
Ei todellakaan halua huonompaan kuosiin! Siitä tulee elämäntapa ilman mitään "et elä nyt täysillä" "pupellat vaan salaatteja" -ennakkoluuloja.
Että tältä pohjalta mielestäni ei vaadi työtä pysyä kunnossa, sinne pääseminen vaatii!

Itse olen sellanen nautiskelijaluonne, että pitää kokoajan vahtia :D Hyvä konjakki, hyvä ja rasvainen ruoka houkuttelee kuin Baabelin portot mun heikkoa sielua :D
 
Tuo helppous ja mieluisuus on hyviä pointteja. Mä mietin ne itselle mieluiset jutut mitä halusin tehdä, mitkä on sellaisia mistä tulee hyvä fiilis. Sillä jäikin kaikki porukalla tehtävät lajit pois ja kun ei nuo juoksutrikootkaan kiinnosta, niin menin metsään :D Suksilla tai kävellen, nykyään juosten, reppu selässä ja maihareilla. Reppu on selässä aina, ihan painon vuoksi.

Juuri noin. Mutta sitten kun se paikallisen liikuntatoimen liikuntaneuvoja sanoo että käyt 3krt/vko salilla eikä nappaa yhtään niin onnistumisen mahdollisuudet ovat 0. Totta kuitenkin, että laji pitää kehittää monipuolisesti, eli, uskokaa tai älkää juoksu ei vaan riitä. Pallean yläpuolinen osa kehosta kun ei saa mitään treeniä!
 
Itse olen sellanen nautiskelijaluonne, että pitää kokoajan vahtia :D Hyvä konjakki, hyvä ja rasvainen ruoka houkuttelee kuin Baabelin portot mun heikkoa sielua :D

Itsellä tuokin eri; portot kyllä kiinnostaa, rasvainen ruoka ja alkoholi ei ja juuri ehkä tästä syystä :)
 
Tunnesyöminen on tullut miehillekin. Syöminen on jotenkin kosketuksissa tunteiden säätelyyn.

Kuntosali on tehokas. Läskin muutuminen lihasmassaksi vie paljon energiaa ja ne turhat kalorit menevät sinne.

Mulla on tietyntyyppinen aineenvaihduntaa muuttava kuuri, jolla voi pudottaa nopeastikin painoa, mutta jos elintavat eivät pysyvästi muutu, ne syödään aina takaisin. Joskus korkojen kera.

Mutta joo, ammattilaisten dieetti sydänleikkaukseen valmistautuville yliläskeille on tällainen:

- aamulla yksi leipäpala tai sämpylä, musta kahvi. Ei voita, ei sokeria.
- lounaaksi kalaa ja paljon salaattia
- päivälliseksi kanaa tai pihvi ja paljon salaattia
- iltapalaksi rouskuta porkkanaa tai hedelmiä
- juo kolme litraa vissyvettä

Aamupala on yleensä aina sama mutta voi korvata vaikka joka kolmas aamu kahdella kovaksi keitetyllä kananmunalla. Salaatti on aina. Kalaa, kanaa tai kunnon pihvi mutta ei sokerisia kastikkeita. Ei paneroitua lihaa, ei rasvaista kassleria tms.

Kymmenen kiloa voi lähteä jopa kahdessa viikossa. Lihaa pitää olla paljon proteiinin vuoksi, sillä elimistö jos ei saa proteiinia riittävästi ruoasta, se ei ota sitä rasvasta vaan se ottaa sen lihaksesta. Laihtuu kyllä mutta läski jää - lihakset surkastuvat!

Ja vissyllä huuhdellaan moskaa pois ja nimenomaan vissyllä, koska siinä on suoloja. Ei pelkkää vettä eikä nollasuolakivennäisvettä.

Joka seitsemäs päivä: syö mitä haluat.
 
Viimeksi muokattu:
Itsellä tuli joskus 30-kymppisenä duunissa lisää vastuuta, edustamista ja muuta, ja pari-kolme arki-iltaa viikossa ravintolaruokaa (liikaa kovia rasvoja ja aivan liikaa suolaa), plus omat vapaa-ajan viritykset entisellään viikonloppuisin (saavutetut edut nääs!)... muutamassa kuukaudessa alkoi aamuisin tappelu ensin housunnappien ja pian myös paidan kaulusnapin kanssa, ihmettelin mikä perkele näissä tekstiileissä nyt saatana on kaiken muun paskan lisäksi, hommasin vaa'an ja totesin että paino ei olekaan enää 83kg vaan 94kg. Hups. Totesin ettei työvaatetuksen uusimiseen ole varaa eikä aikaa, ja äkkiähän nää kilot tästä polkaisee pois, kun ne on äkkiä tulleetkin. Noh muutaman kuukauden jollain Atkins-bullshit dieetillä pahantuulisena ja salilla pakkokäymisen jälkeen totesin ettei hommasta tule mitään, piti palata old school muay thai -menetelmiin jolla pääsin aikoinaan ysärillä ottelupainoa lähelle (ennen painajaismaista sauna-vaihetta siis).
Eli harjoitusintensiteetin nosto, treeniä ainoastaan kehonpainolla, lyhyemmät treenit, ja KAHDESTI PÄIVÄSSÄ 5 krt. viikko (kaksi lepopäivää).
Käytännössä tavoite on saada lämpö päälle (5min), nostaa syketaso ylös intervalli-/ circuit -tyyppisellä treenillä (20min) ja lopuksi pitää paikat ehjinä (ja kipeinä!) palauttavalla loppuvenyttelyllä (5-10min). Kahdesti päivässä noin 30min, kaksi lepopäivää viikossa.
"Kuntopiiri" jonka tein himassa oli jättiläiskävelyä olkkarissa, istumaannousuja, punnerrusta (aluksi polvet maassa), kyykkyhyppelyitä ja myötäote "leukoja" ovien väliin tungetulla tangolla kantapäät maassa (kunnon leukoja ei aluksi mennyt kuin pari), päivän toisena treeninä oli parinkymmenen minsan lenkki jossa muutaman sadan metrin välein 5-15 metrin pikkuspurtteja, kaikki portaat ylös, pikkunyppylät yms. samoin spurtaten. Himaan ja venyttely. Olin siis ihan rapakunnossa, joten tavoite oli aluksi lähinnä välttää paikkojen hajoaminen, johon olisi koko projekti kaatunut heti alkuunsa.

Painonhallinnan kannalta positiivisena seikkana saatoin todeta että jo kolmantena päivänä oli niin paha olo, ettei ruoka juuri maistunut. Lisäksi musalla voi hyvin rytmittää ton, ei tarvitse montaa tsemppibiisiä niin noi tavoiteajat paukkuu jo. Kahdesti päivässä syketaso on korkealla lähes tunnin, ja tuloksia voi nähdä ei ainoastaan toistojen määrissä vaan myös painossa jo kuukaudessa.
Mutta oli niin kusinen rääkki kyllä etten ole päästänyt painoa livahtamaan noille numeroille enää uudestaan, ruokavaliopuolella pysyvänä seurauksena oli lähinnä yllättävän helposti pitänyt päätös jättää kokonaan levitteet (voi, margariini) pois, lisäksi vähensin suolan käyttöä rajusti.
Päätin painon normalisoitumisen ja rapakunnon korjaamisen jälkeen ruveta treenaamaan nuorena harrastettua kiipeilyä taas ihan tosissaan, tavoitteena F7b on-sight, mutta se on enemmän elämäntapavalinta, eikä ollut siis osa läskit pois -projektiani.

Oma filosofiani oli siis kiireisessä elämäntilanteessa seuraava:

- jos pitää matkustaa jonnekin treeniä varten, ei hyvä
- jos muut näkevät miten huonossa kunnossa olen, ei nappaa
- jos pitää odottaa muita, sopia muiden aikatauluista yms. paskaa, ei toimi läskit pois -kontekstissa
- jos pitää opetella jotain ihan uusia liikeratoja, tekniikoita jne. ihan liian hapokasta
- jos menee liikaa aikaa, ei onnistu
- jos pitää kaivaa kuvetta ja liittyä jonkinlaiseen kusi-puulaakiin multi-vuotisella kestoveloituksella, ei tuu kauppoja
- jos joku personal trainer vielä valehtelee mulle päin naamaa ja kehuu vuolaasti hirvittävän speden näköistä rimpuilua, joudun vankilaan

+ vankilassa on aikaa treenata ja paljon treenikavereita, myös sparraus- nyrkkeilysäkkiulottuvuus on usein virikkeellinen, ei-optionaalinen lisä
 
En väitä olevani tämän alan ykkösasiantuntija, pikemminkin täysi amatööri, mutta ehkä siitä on tiettyä etua realistisen näkökulman saavuttamisessa...

On tullut kokeiltua sekä vararenkaan lisäämistä että vähentämistä. Mihinkään ihan huikeisiin mittoihin ei ole menty kummassakaan päässä, mutta eron huomasivat varmasti sekä tutut että vieraat - ja tietenkin minä itse. Kumpaankin suuntaan mentiin vähitellen vuosien saatossa, ei koskaan millään rynnäkkötyylillä.

Lyhyesti sanottuna: ei ole kohupaljastuksia tai suuria ylläreitä kerrottavaksi. Painoa kertyi, kun varsinaisten aterioiden lisäksi maistui munkki milloin missäkin välissä. Liikuntaharrasteet taas tuntuivat liian työläiltä, sotkuisilta ja niin edelleen. Työ ei tarjonnut fyysistä aktiviteettia parien portaiden nousua enempää. Sain täytettyä vuorokauden tunnit kaikella muulla tekemisellä, mihin merkittävä liikkuminen ei kuulunut.

Painosta pääsi eroon...kas kummaa, vähentämällä munkkeja ja liikkumalla enemmän! (Kohupaljastuksiahan ei luvattu.) Tarkennetaanpa hieman. Seuraavat ohjeet eivät varmasti sovi kaikki jokaisen kropalle ja elämäntilanteeseen, mutta en ryhdy vatvomaan jokaista mahdollista poikkeusta. Saa valikoida, soveltaa ja arvioida kriittisesti. Niin ja luet pelkkää nimimerkkiä internetissä. Laatutakuu on sen mukainen.

Syömisestä:
  • Syö aterioilla, älä niiden välissä. Kaikki ylimääräinen, ohi kulkiessa suuhun päätyvä piiloon. Jätä saman tien ostamatta. En oikeastaan näe syytä pitää edes mitään porkkanoita tyrkyllä, koska parempi on päästä tyystin eroon koko napsimisen tavasta. Nykyään jo sana "välipala" aiheuttaa lievän inhoreaktion ja "välipalatuotteiden" tyrkyttäminen on minusta suorastaan alhaista toimintaa. Saadaanhan sillä toki lypsettyä pari euroa lisää irti kuluttajasta, jonka ostoskiintiö aterioiden osalta on jo täynnä. Yhtä kätevää kuin niljakasta.
  • Syö kuitenkin aterioilla sen verran, että se oikeasti riittää. On itsensä pettämistä ottaa lounaalla teatteriksi joku minisalaatti, jota sitten joutuu heti täydentämään snägärillä. Tai munkilla. Tai välipalatuotteella.
  • Tästä voi joku asiantuntija olla eri mieltä, mutta itse olen ajoittain soveltanut periaatetta "syö kun on nälkä, mutta ei edes nälkään ihan helposti kuole". Näinä yltäkylläisyyden aikoina voi olla ihan opettavaista kokeilla, miltä parin aterian lykkääminen tai ohittaminen tuntuu. En suosittele sitä tavaksi tai varsinaiseksi laihdutuskeinoksi, mutta jos on aiemmin kulkenut jatkuvasti kellon ohjaamana pöydästä pöytään, välillä voi palata lähemmäs luontoa kuuntelemaan, mitä se oma kroppa ihan oikeasti sanoo ja vaatii. Tavoitteena on, että koko ajatus syömisestä yhdistyy ensisijaisesti oikeaan nälän tunteeseen, eikä ylimääräinen mättäminen "tavan vuoksi" enää tunnu luontevalta tai tarpeelliselta.
  • En ole varsinaisesti kalorinlaskija tai annosten punnitsija. On kuitenkin hyvä oppia tunnistamaan kaikki elintarvikkeiksi väitetyt asiat, jotka ovat todellisuudessa pelkkää esanssilla maustettua sokeria. Elintarviketeollisuudella on mestarillinen kyky laatia tällaisia tuotteita tuhansilla eri nimillä, koska sokeri ei nykyään maksa juuri mitään ja ihmisethän ostavat äärihelpon pikatyydytyksen ajamina. Jos mitä tahansa tällaista kiskoo etenkin välipalana, kroppahan ottaa sen ilolla vastaan ja osaa laittaa varastoon. (Ks. alkuasetelman kohta "munkki maistui".) Ruoka-aikaan mennessä kaikki on jo absorboitu ja taas maistuu niin kuin ei olisi mitään syönytkään - paitsi että on, ehkä kokonaisen aterian verran.
  • Sokeroiduista juomista pääsee aika äkkiä eroon jos vain haluaa. Takaisin ei tee enää mieli. Janoon juodaan vettä, virvoitukseen kylmää vettä. Jos ei riitä, kahvi on tietääkseni ihan OK. Samalla voi ruksata pois jostain tulevaisuudesta yhden hammaslääkärin buukkauksen, kärsimisen ja maksamisen.
  • Muitakin ilmeisiä miinoja voi tarkkailla. Jos jokin maistuu jo ihan riittävän hyvältä ilman juustokuorrutustakin, tee se ilman. Voi korvata vaikka mausteilla niin että on jotain muuta stimuloivaa kuin sokeri ja rasva, eikä "laihdutusruoka" yhdisty mielessä mauttoman heinän jauhamiseen sun muuhun kärsimykseen.
  • Jotta tasapainoisesta syömisestä tulisi tapa, pitää saada yhtäläisyysmerkit täysin arkisen ruuan ja tasapainoisen ruuan välille. Kestävä painon pudotus ja kurissa pitäminen tapahtuu pitkällä aikavälillä. "Kesäksi bikinikuntoon" -kuuri ei auta, jos tätä poikkeamaa seuraava normaalitila on taas trendiltään painoa kartuttava ja kestää koko talven. Joillekin voi kai toimia kunnon shokkistartti, jossa kilot saavat kyytiä ja tulokset näkyvät nopeasti. Itse harjoitan nykyään suosiolla "riskitöntä sijoitusta pitkällä tähtäimellä" eli hitot kvartaalituloksen optimoinnista kunhan kolmen vuoden käyrä on vakaa ja oikean suuntainen.
Liikkumisesta:
  • Ainakin minulle oli vaikeaa saada liikkumisesta tapa. Tähän en oikeastaan osaa tarjota mitään patenttiratkaisua. Tavoitteena kuitenkin on, että lähes joka päivä (useammin kyllä kuin ei) tekee jotain niin että saa rehdisti paitansa märäksi, aluksi vaikka nopeastikin. Kipuaa jyrkälle mäelle, tekee pinon halkoja, pyöräilee etäisempään kauppaan tai mitä ikinä keksiikin. Siinä kynnyskohdassa "vahinko on jo tapahtunut" ja siitä eteenpäin kilometrien tai muun lisääminen ei ole henkisesti enää kovin kummoinen suorite. Kun tehokkaassa liikunnassa kuitenkin hikoaa ja hengästyy, minusta on tärkeää saada näihin heti tuntumaa ja järjestää asiansa niin että ne kuuluvat kuvioon. Jos vain kävelee pyhäpuvussa, ei se luultavasti siitä tehokkaaksi liikunnaksi muutu vaan pysyy teeskentelynä. (Ehkä eri asia jos kroppa ei todellakaan kestä alussa kuin kävelyvauhtia.)
  • Jos liikkumiselle ei ole aikaa, elämässä voi olla jotain pahemmin pielessä. Jos ei todellakaan ole aikaa, onko kenties tappamassa itseään työllä eli tekemässä liikaa tunteja toimistolla tai lupautunut liian moneen muuhun (ei-liikunnalliseen) rientoon? Ovatko henkiset paukut niin loppu, ettei huvita edes katsoa ulos? Kenties elämänmuutoksen tai jopa ammattiauttajan paikka. Jos sanoo itselleen ettei ole aikaa, mutta ehtii kuitenkin plärätä telkkarin kaikki kanavat läpi, kyseessä voi olla itsepetos eli tekosyy. Jos itsekuri ei riitä, voiko joku toinen ottaa kaukosäätimen pois tai tulla kiskomaan pihalle, satoi tai paistoi? Edelliseen pointtiin viitaten, onko yksinkertaisesti mahdollista hikoilla paitansa märäksi joka päivä niin ettei se tuota kohtuuttomia käytännön ongelmia? Jos ei, elämä voi kokonaisuudessaan vaatia ripeää säätöä.
  • Liikkumisesta pitäisi löytää joku palkinto, mistä sen ikinä saakin. Jos pelkkä hikoilu ei tuota nautintoa tai ryhmässä tekeminen ei ole oma juttu, pitää keksiä jotain muuta. Minusta on palkitsevaa ihan vain nähdä ja löytää uusia paikkoja läheltä tai kaukaa. Menen sinne lihasvoimin. Sekin voi olla palkitsevaa, että pääsee metsään eroon kaikesta informaatiotulvasta. Tekniikka piippaa ihan tarpeeksi kotona ja töissä. Tunti puhtaasti omien ajatustensa parissa tekee todella hyvää. (Eikä sitten vilkuilla sitä teknologiaa.)
Hanki ehkä lisäksi joku niin jännä tai sotkuinen harrastus, ettei ole mitään halua tai mahdollisuutta napsia sipsejä löysien tuntien täytteeksi. :)
 
Viimeksi muokattu:
Aivot kyllä tottuvat elintapamuutokseen eivätkä mangu sitä ruokaa kaiken aikaa. Mutta ensin tietysti mankuvat. Kun ihminen on lihonut, hänen mahalaukkunsa on myös venynyt. Ensi alkuun aivot väittävät, että on nälkä vaikka olet itse "laskenut kalorit vai mitä kolarioita ne on" ja tiedät, että sinulla ei voi olla nälkä. Tätä pitää vähän tyynesti kestää.

Edelleen väitän, että ne jotka syövät tunnesyömiseksi, ovat eniten kusessa, koska homma toimii samalla tavalla kuin alkoholi ja tupakka: he säätelevät tunne-elämää syömällä, tiedostamattaan.

Alkoholisti voi toipua, kun ei koskaan enää ota sitä ensimmäistä ryyppyä ja nikotinisti, kun ei vedä ensimmäistä kessua. Mutta syöppö ei voi olla ottamatta ensimmistä suupalaa. Tunnesyöjälle tämä voi olla vaikein kaikista ihmisen askelista, ihan oikeasti.

Sellaisilla muutokset eivät aina ole pysyviä vaan pikkuhiljaa kerran ylipainoinen on aina vaarassa luisua takaisin entiseen. Monet masentuvat eivätkä enää sitten yritä. Ei siis kannata lopettaa liikkumista ja edelleen loppuelämäkseen voi asettaa tunnuslauseen:

Syo elääksesi, älä elä syödäksesi!

Minä olen herkkusuu ja jo aamulla mietin, mitähän kivaa sitä tekisi tänään päivälliseksi. Painan 96 kiloa eikä minulla ole anoreksiaa. :cool: Ottelupainoni oli 35 vuotta sitten 76-78 kiloa ja väänsin SM-kisoissa painoluokassa -81 kg.

Minua masentaa vielä erityisesti se, että kerran olen ollut kunnon puolesta huipulla ja nyt olen kuin Timo Jutila, että rillindeerust, rillindeerust...

Mutta kun tässä nyt herätellään tätä hommaa, voin minäkin vähän kokeilla pientä elintapakuuria. Voin raportoida miten homma etenee.

Mutta ei ne laiheliinitkaan mitään muuta ole kuin riisitautisia luusereita prkle.

Bp8IHHfIEAAbrhP.jpg
 
Ilmoittaudun mukaan. Lähestyvä keski-ikä, kiireinen lapsiperheen arki, stressaava duuni, epäterveelliset elämäntavat yhdistettynä huonoon itsekuriin. Eli ns itseaiheutettu ylipaino.

Havahduin kesällä valokuvia katsellessani, että herrantähden, miehen naama on levinnyt. Ostin tänään vaa’an ja tulos armoton: 94,3kg. Pituus 183, eli reilu 10kg tossa on nyt ilmaa.

Kirjoitan tänne, jotta saisi jotain päiväkirjamaista seurantaa kuntoremonttiin.

Jojoilija ilmoittautuu. Sain tämän viestin jälkeen vaakalukemat 89,8, mutta sitten alkoikin taas porsastelu. Muutaman päivän takainen aloituspaino taas 94,4, josta tavoitellaan taas alaspäin.

Positiivisena porkkanana tulossa helmikuussa VEH, jota kohti nyt treenailu menossa. Josko siihen mennessä pääsisin taas pienten poikien sarjaan.
 
Minulla on tämä vuosikymmen ollut vakiintunutta jojoilua. Loppusyksystä tulee 3-5 kg massaa, jonka juoksen kesällä pois. Nykyisin kunto on talvisinkin silti kova. Ja pystyn juoksemaan nykyään jo pitkiäkin matkoja. 25 km menee kevyehkösti lähes milloin vain. En ota enää mitään stressiä tuosta talven uimarenkaasta. Muillakin kesälajien urheilijoilla kertyy massaa talvella. Toki pitää yrittää vähän kontrolloida syömistäkin.
 
Positiivisena porkkanana tulossa helmikuussa VEH, jota kohti nyt treenailu menossa. Josko siihen mennessä pääsisin taas pienten poikien sarjaan.

Pääsin kuin pääsinkin pienten sarjaan, eli vaa'an näyttämään niukasti alle 90kg.

Mutta siihen se jäi. Paino putosi tammikuussa 4kg, mutta helmikuussa käytännössä ei yhtään.

Mistä kiikastaa? Samalla taktiikalla menty..
 
Pääsin kuin pääsinkin pienten sarjaan, eli vaa'an näyttämään niukasti alle 90kg.

Mutta siihen se jäi. Paino putosi tammikuussa 4kg, mutta helmikuussa käytännössä ei yhtään.

Mistä kiikastaa? Samalla taktiikalla menty..

Lihasmassa lisääntyy? Nesteen poistuminen tiputtaa painoa nopeasti ja sen jälkeen alkaa "kituviikot". Jatka johdonmukaisesti, tarkkaile ruokavaliota ja treeneissä otat pikku hiljaa vaan enemmän itsestäsi irti.
 
Pääsin kuin pääsinkin pienten sarjaan, eli vaa'an näyttämään niukasti alle 90kg.

Mutta siihen se jäi. Paino putosi tammikuussa 4kg, mutta helmikuussa käytännössä ei yhtään.

Mistä kiikastaa? Samalla taktiikalla menty..

Elä hellitä. Sorki vähän päivittäistä syömisrytmiä, jonain päivinä syö vähän enemmän....toisena vähemmän. Voipi herätellä ja boostata aineenvaihduntaa. Liian nälkäiseksi ei saa tulla, aniharva kykenee kuuntelemaan jatkuvaa nälkää. Älä kuuntele poppamiehiä ja ihmedieetit olkoot kauhistus silmissäsi. Suomalainen ruokaympyrä on ihan jees, sen on myöntäneet jo ameriikan tiedemiehet.
 
Elä hellitä. Sorki vähän päivittäistä syömisrytmiä, jonain päivinä syö vähän enemmän....toisena vähemmän. Voipi herätellä ja boostata aineenvaihduntaa. Liian nälkäiseksi ei saa tulla, aniharva kykenee kuuntelemaan jatkuvaa nälkää. Älä kuuntele poppamiehiä ja ihmedieetit olkoot kauhistus silmissäsi. Suomalainen ruokaympyrä on ihan jees, sen on myöntäneet jo ameriikan tiedemiehet.


sen on myöntäneet jo kapitalistinkin tiedemiehet :D
 
Miksi ei tee elämästä helppoa? Ketoosi on ihmisen alkuperäinen ”vakioasetus” jota on katkonut satunnaiset hiilaripitoisen ruoan pätkät (löydetty juureksia, mehiläispesä, tms). Eli energia tulee rasvasta, proteiinia tarpeeksi oheen ja hiilarit minimiin. Kroppa palautuu terveeseen painoon 6kk sisällä melkein kenellä tahansa, ja pysyy siinä. Ateriat voi syödä silloin kun huvittaa, ainainen näläntunne katoaa. Rinkkaa jaksaa kantaa ihan eri tahtiin metsässä, ajatus juoksee. Miksi et kokeilisi? Vihreitä vihanneksia ja yrttejä, lihaa, kalaa ja varsinkin kovia rasvoja kehiin!
 
Miksi ei tee elämästä helppoa? Ketoosi on ihmisen alkuperäinen ”vakioasetus” jota on katkonut satunnaiset hiilaripitoisen ruoan pätkät (löydetty juureksia, mehiläispesä, tms). Eli energia tulee rasvasta, proteiinia tarpeeksi oheen ja hiilarit minimiin. Kroppa palautuu terveeseen painoon 6kk sisällä melkein kenellä tahansa, ja pysyy siinä. Ateriat voi syödä silloin kun huvittaa, ainainen näläntunne katoaa. Rinkkaa jaksaa kantaa ihan eri tahtiin metsässä, ajatus juoksee. Miksi et kokeilisi? Vihreitä vihanneksia ja yrttejä, lihaa, kalaa ja varsinkin kovia rasvoja kehiin!

No ainakaan kuntosaliharrastuksen ollessa kyseessä, ei toimi, koska lihakset tarvivat polttoaineekseen hiilareita. Painohan tuolla ketoosilla kyllä tippuu.
Mutta kuinkas vanhaksi tuolla "ihmisen vakioasetuksella" sen ajan ihmiset elivät?
Kyllä ihmisen elinajan pituuteen vaikuttaa nykyajan terveydenhoito, tieto ja olosuhteetkin, mutta varmasti myös ravinto.
 
Lapamato pitää läskit loitolla. Ja niitähän oli ennen vanhaan makean vesien kaloja syövillä lähes jokaisella (ei se suolaus pakosti välittömästi matosta tapa).

Säännöllinen syöminen (aamupala, lämmin ruoka, pari leipää ennen kuutta), onko vaikutusta? Ainut kerta kun olen syönyt epäsäännöllisesti (varusmiespalveluksessa), olin alipainoinen. Taitaa ravinnon ollessa hyvin saatavilla vaikuttaa 99% kheenit painoluokkaan.
 
Viimeksi muokattu:
No ainakaan kuntosaliharrastuksen ollessa kyseessä, ei toimi, koska lihakset tarvivat polttoaineekseen hiilareita. Painohan tuolla ketoosilla kyllä tippuu.
Mutta kuinkas vanhaksi tuolla "ihmisen vakioasetuksella" sen ajan ihmiset elivät?
Kyllä ihmisen elinajan pituuteen vaikuttaa nykyajan terveydenhoito, tieto ja olosuhteetkin, mutta varmasti myös ravinto.
Kyllä ketobodareita löytyy nykyään paljonkin, kropan pitää vaan tottua polttamaan rasvaa ja siinä voi mennä 6 kuukauttakin aikaa. Nykyään jos katsoo missä kunnossa ihmiset on, niin sanoisin että rasvalla elää pidempään. Suomalaiset ovat geneettisesti lähimpänä metsästäjä-keräilijöitä Euroopan kansoista, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa harkita. Mun pointti oli lähinnä, että miksi tehdä elämästä hankalaa, ajoittaa jotain snäkkejä ja aterioita 5 kertaa päivässä, saada energiatason romahduksia. Itse syön 2 kertaa päivässä, aikataululla ei niin väliä kun ei tosiaan tule ”nälkä” samalla tavalla. Helppoa ja kroppa kunnossa. Pystyn pelaamaan joukkuepelejä, vetämään punttia, jne. mielestäni paremmin nyt kuin hiilaridieetillä. Mikromanageeraus syömisen suhteen jäänyt pois.
 
No ainakaan kuntosaliharrastuksen ollessa kyseessä, ei toimi, koska lihakset tarvivat polttoaineekseen hiilareita. Painohan tuolla ketoosilla kyllä tippuu.
Mutta kuinkas vanhaksi tuolla "ihmisen vakioasetuksella" sen ajan ihmiset elivät?
Kyllä ihmisen elinajan pituuteen vaikuttaa nykyajan terveydenhoito, tieto ja olosuhteetkin, mutta varmasti myös ravinto.

Antiikin ajan "keskiarvo-elinikään" vaikutti suuri lapsikuolleisuus. Eli jos pärjäsi teini-ikään asti, niin oli suuri mahdollisuus elää pitkäänkin.
 
Ajatuksia:


-hiilarilähteet: kaura,peruna,riisi,pasta,bataatti,marjat,vihannekset
-protskuna: naudan jauheliha,kana,tonnikala,heraproteiini,kala,raejuusto (kallista mutta jees jos rahapussi kestää)
-rasvana: oliiviöljy

Esimerkkejä käytännöstä:

Aamupala
-kaurahiutale (80),maitorahka(350),oliiviöljy(20),marja,(banaani) (tee tämä mössö illalla valmiiksi jääkaappiin!)

Välipala
maitorahka(350)/heraproteiini(50), öljy(20)/pähkinät (näitä aina työpaikalla kaapissa!!!)

Ateria1
-joku hiilarilähde,joku protskulähde,oliiviöljy vihannesten päälle
pasta (90)
riisi (100)
peruna (280)
jliha (200)
kana(200)

Ateria2
-ks. ateria1

Iltapala
-maitorahka (350),marjat,oliiviöljy(20), (jos unensaanti hiilarista kiinni niin tähän kaurahiutale mukaan)

Purkista: sinkki,magnesium,C-vitamiini,omega3 (ja ei, älä osta näitä samassa pillerissä, ole aikuinen ja laske matikalla pitoisuus/hinta)

Jos ei treeniä päivällä/muuten passiivista, puota jommaltakummalta Aterialta hiilarilähde pois.

Suluissa omat grammamäärät, olen 183/94,kuntosalia 4-5krt/vko

+ ruokiin saa vaihtelua JO noilla vaihtoehdoilla
+tietää mitä syö, ei tule arpomista/mielitekoja, koska nuo ruokamäärät tektvät jo itsellä välillä tiukkaa -> masu aina täynnä
+tietää mitä kaupasta ostaa/mitä on aina hyvä olla kaapissa
+teen monesti ison satsin ja syön siitä esim. 3-4pv, töissä eri ruoka
 
Back
Top