Pullakahvit neukkariin?
Kakku kahveja minäkin ajattelin.
Laivue 2020
- Viestiketjun aloittaja Mikael-IGI
- Aloitus PVM
Kakku kahveja minäkin ajattelin.
Paljonko luulet Amerikkalaisilla olevan kokemusta ja osaamista jäissä kulkevan miinalaivan suunnittelusta?
Entä kokemusta automaation avulla pienelle miehistölle suunnitellun 100 metrisen korvetin?
Jälkimmäinen onnistusi varmaan siinä missä kotimaisiltakin, oli siitä sitten yhtään enempää kokemusta tai ei. Edellisessä veikkaan kotimaisten pärjäävän olennaisesti paremmin. Niinpä osaamista kannattaakin hankkia useammalta taholta, runko ja miinoihin liittyvät jutut kotimaisilta, ja muut sotajärjestelmät integrointeineen kokonaiskilpailutuksella, joihin jenkitkin saa jättää tarjouksen.
Hetkinen, sitenhän merivoimat tosin ovat kertoneet tekevänsäkin.
Koulupoikana luin innnolla lehdistä kuinka meille valmistui kaksi maailman moderneinta sota-alusta. Kun sitten paljon myöhemmin pääsin alukselle rauhassa tutustumaan, kerrottiin ja huomasin kyllä itekin ettei se niin ollutkaan:
Voidaan aloittaa aseistuksesta. Turunmaa-luokkaa varten tilattiin Boforsilta varta vasten meille suunniteltu tykkitorni, jota ruotsalaiset kutsui nimellä "Finntolv". Kun sotalaivan suunnittelu kesti silloin kuten nytkin kymmenkunta vuotta, niin en osaa sanoa olisiko pitänyt huomata, että ohjusten aikakausi oli jo menossa. Israel alkoi kuitenkin Gabriel-ohjuksen suunnittelun jo 1950-luvun jälkipuoliskolla ja meillä oli silloin sinne hyvät suhteet ja asealan yhteistyötäkin. Joka tapauksessa saimme asejärjestelmän, jota ikinä käyttivät ainoastaan Indonesian ja Suomen merivoimat. Kun eka Turunmaa luovutettiin olivat egyptiläiset edellisenä vuonna upottaneet Styx-ohjuksella israelin hävittäja Eilatin ja tykki laivojen pintataisteluvälineenä siten förbi. Olihan tykki komean näköinen mutta ylisuuri näin pieneen alukseen. Kaliberiksi valittiin 120 mm, jotta voitaisiin tukea maataisteluja. Laivan alkuperäinen tulenjohtojärjestelmä ei kuitenkaan tukenu tällaista käyttöä vaan oli tarkoitettu merimaalien ammuntaan. Siis siten että maalin suunta mitataan suuntaimella ja etäisyys sekä korjaukset tutkalla. Briteillä oli 1982 erinomaiset maa-ammuntajärjestelmät ja modernisoinnissa sellaiset ehkä tuli meillekin, mutta alusten tehtävät oli silloin jo muuttuneet johtoaluksiksi.
Mutta sovitaan että pääaseistus oli vaan huonoa tuuria. Muistetaan samalla, ettei meillä 1960 luvun ekoina vuosina vielä ollut nykyaikaista telakkateollisuutta eikä mitään kokemusta länsimaisesta merisotatekniikasta. Niinpä kun levyt oli hitsattu paikoilleen eli laiva rakenteiltaan valmis ja järjestelmäasennukset alkoi, kävi ilmi ettei kaapelireiteille oltu huomattu varata lainkaan tiloja. Niitä sitten kulkee pitkin kattoja ja seiniä niin ettei meikäläinenkään, joka ei ole pisimpiä, mahdu kulkemaan kun kumarassa. Tositilanteessa tarvisi vielä 5 cm lisää kun on kypärä päässä. Suojattomat kaapelit on syttyessään hyvin vaikeasti sammutettavia ja palon aikana osa järjestelmiä saattaa lakata toimimasta. Vaikuttaa pikkujutulta mutta ei ehkä ole sitä. Kaapelipalon takia hävittäjä Sheffieldkin upposi 1982.
Tilankäytöltään alus tuo mieleen lähinnä sukellusveneen kun se on ahdettu täyteen kaikkea mahdollista. Tästä asiasta voi olla muitakin mielipiteitä, mutta kuinka tavallista on sijoittaa miehistötiloja kuuman konehuoneen viereen? Lämpöeristyslevytkin tuli vasta modernisoinnissa. Lehtitietojen mukaan alusta koetettiin kovasti kaupata ulkomaille 1970-luvun kuluessa. Tuntuikohan kauppamiehistä joskus vähän nololta? Tästä ei ole tietoa mutta ehkä hekin pääsivät osille asekauppoihin ainakin silloin kuuluneista runsaista tarjoiluista. Avokomentosillasta on myös sanottu, että se oli tarpeen kun laivoilla ajettiin torpedoveneen nopeudella ahtailla saaristoväylillä.
En yhtään epäile että konepuolen britit ihaili alusta. Sen risteily- ja kaasuturbiinikoneiden yhteiskäyttö oli aikanaan jonkinlainen uutuus maailmassa, en enää muista tarkemmin. Kaasuturbiinitkin oli silloin uutta tekniikkaa. Jossain siis myös onnistuttiinkin ja varmaan opittiin sitäkin enemmän.
Mitä tulee ml Keihässalmeen niin alus rakennettiin 1930-luvun ml Ruotsinsalmen suunnitelmilla niitä vähän suurentaen. Ohessa Forum Marinumin hyvä pätkä, jossa laivaa esittelee Forum Marinumin tutkija Tuomas Värjö.
Viimeksi muokattu:
Gyllis1
Respected Leader
Nyt pistät sanoja suuhuni, en väittänyt että Amerikkalaiset selviytyisivät korvetin suunnittelusta paremmin, saati epäillyt suomalaisten kykyjä siinä suunnittelussa/rakentamisessa.
Seuraavalla kerralla kannattaa varmaan lukea viesti kahteen kertaan ennen kuin vastaa.
Viimeksi muokattu:
JR49
Respected Leader
Käytin isääni kesällä katsomassa museotykkivenettä. Hän kun on ollut telakalla rakentamassa sen keulaosaa. Opas mainitsi, että konepuoli oli Martin Saarikankaan suunnittelema, ja jos en ihan nyt väärin muista, niin vaihtoehtoisia malleja oli piirtänyt peräti 30 kpl, ennen kuin rakennettuun oli päädytty! Niitä oli vino pino esilläkin.
Ei ole kyllä meikäläisen ukko tunnemiehiä. Ei noussut nostalgia pintaan, vaikka oli edellisen kerran astellut tykkiveneen kannella 21-vuotiaana. Halusi kyllä nähdä sen, mutta kun kysyin etä miltäs tuntuu, niin:
- Ei yhtään miltään.
Takakannella on joku iso metalliloota. Pysähtyi sen viereen ja totesi, että telakalla ei tuollaisia saumoja siihen aikaan hyväksytty. Kävikin ilmi, että iso boksi oli rakennettu jälkikäteen.
Ja oli se ahdas. Minä, joka taas kuulun pisimpien joukkoon, olin kyllä vaikeuksissa liikkumisessa.
fulcrum
Greatest Leader
Tykkiveneen alkuperäisenä asevaatimuksena oli 2*100mm tykkiä. Sopivia tykkimalleja ei ollut saatavilla, markkinoilla oli vain käsinladattavia tykkejä joita ei enää haluttu. 76-millistä tykkiä pidettiin liian pienenä. 2*120mm taas olisi vaatinut ison, lähemmäs 1500 tonnin aluksen. Päädyttiin siihen ettei kahta tykkiä tarvita kun on nopeasti ampuva automaattitykki modernilla ammunnanhallinnalla.
Ohjusten laittaminen 60-luvulla olisi varmasti ollut poliittinen mahdottomuus. Tuima-luokankin saaminen myöhemmin oli kovan vänkäyksen takana. Ei sopivia ohjuksia olisi ollut oikein saatavillakaan, Gabriel tuli käyttöön vasta 1970. Noiden varhaisten MTO:den kantama ei muuten ollut mitenkään huikea tykkeihin verrattuna, Termitin käytännön kantama jossain 30-40km paikkeilla ja Gabrielilla paljon vähemmän. Merimaaliohjuksia muutenkin laitettiin tuohon aikaan vain harvoin ohjusvenettä isompiin aluksiin. Ensimmäinen oikea ohjuskorvetti lienee ollut NL:n Nanutshka muutama vuosi meidän tykkiveneitämme myöhemmin.
Ahtaasti rakennettujen, kevytrakenteisten tykkiveneiden taistelukestävyys olisi varmasti jättänyt toivomisen varaa. Ohjusten tulo kuvioihin toi palontorjuntaan paljon uusia haasteita kun niissä oli paitsi paljon isommat taistelukärjet kuin tykin ammuksissa, niin myös palavaa rakettipolttoainetta.
Jos katsotaan lähin vertailukohta länsimaisesta korvetista niin italialainen Pietro de Cristofaro:
-1020 tonnia, 80 metriä
-2* 76mm automaattitykki
-6 kevyttä suto-torpedoa
-syvyyspomminheitin
-dieselit, 8400hp, 23 solmua
Ohjusten laittaminen 60-luvulla olisi varmasti ollut poliittinen mahdottomuus. Tuima-luokankin saaminen myöhemmin oli kovan vänkäyksen takana. Ei sopivia ohjuksia olisi ollut oikein saatavillakaan, Gabriel tuli käyttöön vasta 1970. Noiden varhaisten MTO:den kantama ei muuten ollut mitenkään huikea tykkeihin verrattuna, Termitin käytännön kantama jossain 30-40km paikkeilla ja Gabrielilla paljon vähemmän. Merimaaliohjuksia muutenkin laitettiin tuohon aikaan vain harvoin ohjusvenettä isompiin aluksiin. Ensimmäinen oikea ohjuskorvetti lienee ollut NL:n Nanutshka muutama vuosi meidän tykkiveneitämme myöhemmin.
Ahtaasti rakennettujen, kevytrakenteisten tykkiveneiden taistelukestävyys olisi varmasti jättänyt toivomisen varaa. Ohjusten tulo kuvioihin toi palontorjuntaan paljon uusia haasteita kun niissä oli paitsi paljon isommat taistelukärjet kuin tykin ammuksissa, niin myös palavaa rakettipolttoainetta.
Jos katsotaan lähin vertailukohta länsimaisesta korvetista niin italialainen Pietro de Cristofaro:
-1020 tonnia, 80 metriä
-2* 76mm automaattitykki
-6 kevyttä suto-torpedoa
-syvyyspomminheitin
-dieselit, 8400hp, 23 solmua
Viimeksi muokattu:
Eikös maamaaliammunnoissa tuohon aikaan paikannettu alus tutkalla suhteessa johonkin kiintopisteeseen (esim. merimerkkiin, niemen nokkaan tms. verrattuna) ja sitten ammuttu keskiön tahi laskimen avulla? Tavallaan huijattiin, että ammuttava kohde on paikallaan pysyvä alusmaali kunhan maali oli paikannettu aluksi kiintopisteen (pisteiden) avulla. Korjaukset sitten maatulenjohtajalta. Vai olenko ihan väärässä?
Viimeksi muokattu:
Bodyguard
Kenraali
Ahtaitahan ne Turunmaa luokan tykkiveneet olivat, en minä sitä kiellä. Mutta eivät ne kaapeliradat muissakaan laivoissa niin kauhean hyvin ole suunniteltu. Sama juttu on putkistojen laita, laivoissa ne näyttävät aaina sekamelskalta. Lähinnä sen ahtauden takia minäkin siellä koeajolla kämmeneni poltin. Toki haasteellinen palontorjunnalle ja myös taistelukestävyydelle. Niitä ei kuitenkaan suunniteltu aavoille ulapoille vaan tänne meille pikkulätäkölle käytettäväksi. Ohjuksia ei voitu ottaa aseistukseen, juurikin ehkä noista @fulcrum:in mainitsemista poliittisista syistä. Ehkä siitä tuli sitten siltä osin kompromissi. Moderni propulsiokoneisto ( josta muuten julkisuudessa esiintyy aika paljon hiukan harhaanjohtavaa tietoa ), moderni ammuntahallintajärjestelmä ja taisivat ne venäläiset sutoraketinheittimetkin olla aikanaan ihan modernia varustusta. Avobryga oli se moka. Siellä ei marraskuun tuulissa ollut kivaa kun mentiin reippaasti yli 35 solmua Turun saaristossa. Sen modernisoinnin aikana keskusteluissa ilmeni, että noille olisi varattu mahdollisuus ottaa merimaaliohjuksia myös. Tällöin toinen 40 mm Bofors olisi poistettu. En tiedä, oliko tornihuhu
Tuosta propulsiokoneistosta vielä sen verran, että julkisuudessa aina puhutaan RR Olympus kaasuturbiinista. Rolls Royce kyllä toimitti kaasugeneraattorin ( polttokammion ), mutta itse kaasuturbiini ja sen alennusvaihde olivat sitten BBC Brown Boverin ( nykyään toinen puolisko ABB:stä ) toimittama. Lisänä kolme Mersun ( nykyään MTU ) dieseliä risteilykoneiksi. Kun ajettiin kovaa, käytti keskimmäistä potkuriakselia ( tunnelipotkuri ) kaasuturbiini ja laitimmaisia, molempia yksi diesel. Siitä lyhenne CODAG. Risteilynopeuksilla sitten jokaisella akselilla diesel. Pienenä yksityiskohtana voisi mainita, että kaasuturbiinin käyttötunteja ( tuon modernisoinnin aikaan ) oli huomattavasti vähemmän kuin sen startteja. Eli sillä ajettiin aika lyhyitä pätkiä. Uutta aluksessa oli siis myös propuleiokoneiston tyypin lisäksi myös tuo yhteistyö kahden suuren kaasuturbiinivalmistajan välillä. Nuo tykkiveneiden propulsiokoneistojen piti olla läpimurto BBC Brown Boverin merikoneistoille. Sehän teki silloin vain suuria voimalaitosturbiineita. Siksi ehkä kumppanina oli Rolls Royce, jolla oli kokemusta merisovelluksista. Kovaa sillä koneistolla kyllä pääsi. Nykyisellä ABB:llä ei enää ole turbiinivalmistusta vaan se myi kaasu- ja höyryturbiinivalmistuksensa Altshomille jo vuosia sitten.
Joten en kyllä ihan heti niele sitä, että tykkiveneet olisivat olleet jotenkin surkeita. Aikansa lapsia ja silloin ihan moderneja vehkeitä. Kaikissa (sota)laivoissa on puutteita, yksikään ei ole täydellinen. Eivät ehkä olleet ihan maailman huippua, mutta omassa kokoluokassaan ja tehtävässään kyllä hyviä.
Tuosta propulsiokoneistosta vielä sen verran, että julkisuudessa aina puhutaan RR Olympus kaasuturbiinista. Rolls Royce kyllä toimitti kaasugeneraattorin ( polttokammion ), mutta itse kaasuturbiini ja sen alennusvaihde olivat sitten BBC Brown Boverin ( nykyään toinen puolisko ABB:stä ) toimittama. Lisänä kolme Mersun ( nykyään MTU ) dieseliä risteilykoneiksi. Kun ajettiin kovaa, käytti keskimmäistä potkuriakselia ( tunnelipotkuri ) kaasuturbiini ja laitimmaisia, molempia yksi diesel. Siitä lyhenne CODAG. Risteilynopeuksilla sitten jokaisella akselilla diesel. Pienenä yksityiskohtana voisi mainita, että kaasuturbiinin käyttötunteja ( tuon modernisoinnin aikaan ) oli huomattavasti vähemmän kuin sen startteja. Eli sillä ajettiin aika lyhyitä pätkiä. Uutta aluksessa oli siis myös propuleiokoneiston tyypin lisäksi myös tuo yhteistyö kahden suuren kaasuturbiinivalmistajan välillä. Nuo tykkiveneiden propulsiokoneistojen piti olla läpimurto BBC Brown Boverin merikoneistoille. Sehän teki silloin vain suuria voimalaitosturbiineita. Siksi ehkä kumppanina oli Rolls Royce, jolla oli kokemusta merisovelluksista. Kovaa sillä koneistolla kyllä pääsi. Nykyisellä ABB:llä ei enää ole turbiinivalmistusta vaan se myi kaasu- ja höyryturbiinivalmistuksensa Altshomille jo vuosia sitten.
Joten en kyllä ihan heti niele sitä, että tykkiveneet olisivat olleet jotenkin surkeita. Aikansa lapsia ja silloin ihan moderneja vehkeitä. Kaikissa (sota)laivoissa on puutteita, yksikään ei ole täydellinen. Eivät ehkä olleet ihan maailman huippua, mutta omassa kokoluokassaan ja tehtävässään kyllä hyviä.
Tykkiveneiden peruskorjauksen aikaan oli lehdissä juttua myös mahdollisista it-ohjuksista. Seawolf mainittiin ihan nimeltäkin mutta se taisi olla enemmänkin esimerkkinä kun Falklandin sota oli vielä tuoreessa muistissa. Sitä en tiedä onko Hesarien tai tykkiveneiden kohdalla ollut 80-luvun puolivälissä jotain todellisia ponnisteluja it-ohjuksen hankkimiseksi.
Bodyguard
Kenraali
Tuohon tykkiveneiden kevytrankenteellisuuteen vaikutti tietysti myös se, että niihin haluttiin saada mahdollisimman pieni syväys, jotta operointi (melkein) kaikkialla saaristossa olisi mahdollista. Syväys oli muistaakseni alle 3m. Sotalaivoille asetetut vaatimukset johtavat aina siihen, että jostain pitää tinkiä. Tietysti huonompi taistelunkestävyys ei ole hyvä juttu, mutta...
Tietysti aikaa on kulunut noista peruskorjauksista jo yli 30 vuotta, joten en kaikkea muista enää kunnolla, mutta jos muistan oikein, niin merimaaliohjuksista oli silloin puhetta. Voi toki olla, että samassa yhteydessä myös it-ohjuksista. Molempia ei kyllä mukaan olisi saanut...
Tietysti aikaa on kulunut noista peruskorjauksista jo yli 30 vuotta, joten en kaikkea muista enää kunnolla, mutta jos muistan oikein, niin merimaaliohjuksista oli silloin puhetta. Voi toki olla, että samassa yhteydessä myös it-ohjuksista. Molempia ei kyllä mukaan olisi saanut...
Bodyguard
Kenraali
Käytin isääni kesällä katsomassa museotykkivenettä. Hän kun on ollut telakalla rakentamassa sen keulaosaa. Opas mainitsi, että konepuoli oli Martin Saarikankaan suunnittelema, ja jos en ihan nyt väärin muista, niin vaihtoehtoisia malleja oli piirtänyt peräti 30 kpl, ennen kuin rakennettuun oli päädytty! Niitä oli vino pino esilläkin.
Ei ole kyllä meikäläisen ukko tunnemiehiä. Ei noussut nostalgia pintaan, vaikka oli edellisen kerran astellut tykkiveneen kannella 21-vuotiaana. Halusi kyllä nähdä sen, mutta kun kysyin etä miltäs tuntuu, niin:
- Ei yhtään miltään.
Takakannella on joku iso metalliloota. Pysähtyi sen viereen ja totesi, että telakalla ei tuollaisia saumoja siihen aikaan hyväksytty. Kävikin ilmi, että iso boksi oli rakennettu jälkikäteen.
Ja oli se ahdas. Minä, joka taas kuulun pisimpien joukkoon, olin kyllä vaikeuksissa liikkumisessa.
Mun faija oli myös rakentamassa noita molempia tykkiveneitä. Tosin huomattavasti vanhempi kuin sun isäs. Mikä metalliloota siellä takakannella on...? Se "laatikko" siinä 40mm Boforsien välissä oli kaasuturbiinin ilmanottokanavisto ja se on kyllä ollut siinä aina. Ellei sitä nyttemmmin ole purettu ja tilalle tehty joku feikkiversio siitä...
Hmm, Ranskalla oli 100 mm/55 (3.9") Model 1964, mikä tulisi mieleen vaihtoehtona, 78 laukausta minuutissa.
RB-08 oli ruotsalainen ja sisälsi ruotsalaista ja ranskalaista tekniikkaa ja se oli sijoitettu Halland-luokan hävittäjään. Styxitkin hankittiin jo 1966. Turunmaa ja Karjala hankittiin juuri väärään aikaan teknologisen murroskauden keskellä. Mutta tämä on jälkiviisautta, ei mitään muuta.
Superratkaisu olisi voinut olla esimerkiksi kotimaisten korvettien hankinta, joissa olisi ollut varaus torpedo- ja ohjusaseistukselle. Jonkinlainen Nanuchka-luokan tapainen alus, 76mm automaattitykki, it-tykkikalusto esim. Bofors tai AK-230, sutoraketteja. Tällaisille aluksille aluksi kaukotorjunta-aseistukseksi vaikkapa 6 orpedoa, myöhemmin 4-6 kpl Styxejä, lopuksi 8kpl RBS-15:a. Voimanlähteeksi dieselit kaasuturbiinien sijaan, mikä nopeudessa olisi hävitty olisi hankintahinnassa ja käyttökustannuksissa säästetty.
Mutta tämä on jälkiviisastelua, myönnetään.
Toinen murroskausi jolloin tehtiin mielenkiintoisia ratkaisuja olikin sitten vuosituhanteen vaihteen tienoo. Olisikohan Hamina-luokan ja miinalaivojen remonttien sijaan voitu hankkia isompia ja monipuolisempia korvetteja jo tuolloin? Esim. jotain 1500-2000 tonnin luokkaa? Teräshän on halpaa. Painotan kyseessä olevan jälkiviisastelun.
Viimeksi muokattu:
Bodyguard
Kenraali
Noista tykkiveneistä oli myös muita versioita suunniteltuna ( ei yksityiskohtaisesti ). Yksi oli muistaakseni 2x76mm + jotain it aseistusta + sutoraketit, eli aika lailla sellainen mitä @StmSvejk tuossa esitti. Niistähän kaavailtiin myyntimenestystä, mutta se kaatui sitten politiikkaan... Ainakin joidenkin artikkelien mukaan ostajia olisi ollut, painopisteenä Etelä-Amerikka.
Niin, Suomestahan myytiin R-luokan veneitä Kolumbiaan 3 kappaletta ja Ruotsista oli myyty myös kaksi hävittäjää Kolumbiaan. Myyntimenestys kaatui varmasti jo alusten vanhentuneeseen konseptiin.
Hanski
Ylipäällikkö
Jälkikäteen on aina niin helppoa kertoa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin...
Suomi sai mahdollisuuden "puolustuksellisiin" ohjuksiin vasta 1963 Pariisin rauhansopimuksen uuden tulkinnan perusteella. Meritorjuntaohjus ei suoraan ollut "puolustuksellinen", mm. Urho Kekkonen piti niitä pitkään hyökkäysaseina. Kun tykkiveneitä suunniteltiin, meritorjuntaohjuksia ei käytännössä ollut muita kuin neuvostoliittolainen Styx ja sen saatavuus käyttöön olisi ollut 1960-luvun alussa ilmeisesti täysin avointa. Lisäksi on hyvä muistaa, että ennen vuotta 1967 meritorjuntaohjusten käytännön tehoa ei oltu osoitettu missään.
Tykkiveneisiin ei voinut suunnitella myöskään torpedoja pääaseeksi, tämä olisi ollut hyvin lähellä rauhansopimuksen moottoritorpedoveneiden kieltoa. Tällöin ainoaksi pääaseeksi jää tykki ja ilmeisesti edelleen tämä Boforsin Fintolv on alallaan parhaita maailmassa - se oli 1960-luvulla todella edistyksellinen.
Ohjusten hankintaan liittyvät kiemurat on hyvin dokumentoitu merivoimien historiikeissa (ja ainakin minun täytyy tukeutua pelkästään niihin, päivänvalon näin suurin piirtein samaan aikaan tykkiveneiden kanssa...)
EDIT vielä: @StmSvejk kirjoitti, että Styx olisi hankittu jo 1966. Näinhän ei ollut, ensimmäiset tulivat ohjuslautta Iskulle 1970. Vuosimalli ohjukselle on varmaan johdettu käyttöönotosta Neuvostoliitossa (tai jostain)
Viimeksi muokattu:
Bodyguard
Kenraali
Tuota noin, ei ollut tarkoitus myydä noita meidän tykkiveneitämme vaan niitä oli suunniteltu rakennettavaksi siinä -60 ja -70 taitteessa enemmänkin ja juuri vientiin. Siksi niistä oli tehty eri versioiden malleja. Sen aikaisten juttujen mukaan juurikin Etelä-Amerikassa olisi ollut kiinnostusta tuon tyyppisiin aluksiin.
Nuo R-luokan veneiden ja ruotsalaisen hävittäjän myyntihän tapahtui paljon myöhemmin. En siis tarkoittanut modernisointiaikaa vaan tykkiveneiden valmistumisajankohtaa silloin 1968. Silloin se konsepti ei ollut vanhentunut....
Kyllähän tykkiveneisiin olisi voitu torpedot varata, olivathan ne saattajissakin aseena, Nuolissa pääaseena, näin sivuhuomautuksena. Ehkäpä mtv:t katsottiin lähinnä paremmiksi torpedolaveteiksi?
Neukkula oli tuossa vaiheessa tarjonnut meille torpedoja ja britit myyneet niitä. Vaikea kuvitella että kumpaisellakaan olisi ollut huomauttamista vaikka tykkiveneisiin olisi torpedoputket asennettu.
Käsittääkseni niin R:t kuin Hallanditkin olivat kyllä tykkiveneiden valmistuessa jo Kolumbiassa käytössä
Bodyguard
Kenraali
No, R-lk vartioveneet ( Raisio, Ruissalo, Rihtniemi, Rymättylä ja Röyttä ), eli entiset raivaajat olivat kyllä vielä 1980-luvun alussa Suomessa käytössä. Niistä saatujen kokemusten perusteella Oy Laivateollisuus Ab kehitti n 1966 Kolumbian laivastolle vartioveneet heidän tarpeisiinsa. Sitä en nyt osaa saanoa, missä ne rakennettiin. Suomi ei siis myynyt omia aluksiaan. Samaten Ruotsin käytössä olleita Halland-lk hävittäjiä ei myyty Kolumbiaan vaan heille tehtiin omat sen luokan alukset. Siihen samaan vientisaumaan yritettiin meiltä saada myös Turunmaa-lk tykkiveneiden eri versioita, mutta se projekti kaatui politiikkaan.