intternetsoturi
Majuri
Ilmatorjuntajärjestelmää vai Iskendareja? Tämä sama tyyppi ainakin kirjoitti sen jutun, jossa spekuloitiin Suomen hankkivan Iskendareja kun ATACMS kauppa meni jäihin.
Laivue 2020
- Viestiketjun aloittaja Mikael-IGI
- Aloitus PVM
Ilmatorjuntajärjestelmää vai Iskendareja? Tämä sama tyyppi ainakin kirjoitti sen jutun, jossa spekuloitiin Suomen hankkivan Iskendareja kun ATACMS kauppa meni jäihin.
KymJP2K
Kenraali
Aha, eli 125miljoonaa per fregatti sisältäen taistelujärjestelmän, tutkat/sensorit ja asejärjestelmät? No kuulostaakin todella uskottavalta...
Kusetusta. Koko hinta tiskiin ja vähän vauhdilla.
Joo, taisin muistaa väärin. Artikkelia en löydä mutta se on kopioitu palkistanin foorumille. Huuhaa:
https://defence.pk/pdf/threads/finns-may-turn-to-russia-for-tactical-missile-system.307692/
Huhta
Greatest Leader
Osa (Gabriel, Torped 47) monitoimialusten varustuksesta tulee muiden nimikkeiden/budjettien alla. Kuulemma. Lisäksi kannibalisaatio (mm. päätykki).
https://maanpuolustus.net/threads/merivoimien-kehitysnäkymät.55/post-631557
Missään vaiheessa ei tosiaan ole väitetty että 1,2 miljardia olisi korvetteihin uppoava rahamäärä kokonaisuudessaan. Rahaa palaa muillakin momenteilla.
Eiköhän metrin kiintojään murtokyvyllä liikuta omin voimin kaikkialla itämerellä alueella jossa ei ole ahtautunutta jäätä, ehkäpä perämerellä ja merenkurkussa voi olla tuosta joitain (harvinaisia?) poikkeuksia. Kaikkialla suomen vesillä esiintyy kuitenkin talvisin myös ahtautunutta jäätä, jossa metrin jäänmurtokyky ei sellaisenaan etenemiseen alkuunkaan riitä. Mikäli ahtautuneen jään vyöhyke on vain kapea valli (mikä lienee yleistä), siitä saattaa päästä korvetilla silti omin voimin läpi ilman murtajan apua, joko laivatykillä avustaen, tai käyttämällä räjähteitä (esim merimiina?) pioneerimenetelmin. En ota kantaa siihen kuinka hidasta sellainen olisi ja mitä se maksaisi, mutta sodanajan kykynä sellainen vaihtoehto lienee olemassa, eli jäänmurtajan avustus ei todellakaan ole kriittinen resurssi korvettien liikkumiselle, jonka tuhoamisella suomen laivastosta tulisi talvella toimintakyvytön. Asia lienee juuri päinvastoin, mikäli jäänmurtajat tuhotaan tulee korveteista kriittinen resurssi kauppamerenkululle myös jäissäkulkemisen avustamisessa, vaikkeivät pystykään läheskään siihen mihin jäänmurtajat omalla alallaan.
Merivoimien alusten toimintakyky talviolosuhteissa
Tuon opinnäytteen mukaan ollaan tosiaan lähempänä puolta metriä kiintojäätä. Tekstissä on mielenkiintoisia yksityiskohtia: Pohjanmaan potkurit pyörivät sisäänpäin ja Hämeenmaan ulospäin. Tuokin teettää eroja ominaisuuksiin.
Raveni
Greatest Leader
Puol metriä kuulostaisi realistisemmalta. Toki hyvin on jo sekin. Tulevaisuudessa vaikeat jäätalvet varmaankin vähenevät mutta eivät poistu kokonaan. Kokonaan toinen kysymys on kuinka pitkälle harmaa alus paistaa tasaisella ja valkoisella jää kentällä. Siellä ei myöskään kamalan tiukkoja manöövereja tehdä. Eli olosuhteet talvisaikaan merellisille sotatoimille ovat ikävät joka tapauksessa. Ei kuitenkaan niin ikävät mitä ne ovat jos joutuisi toimimaan suomenlahden pussin perällä kuten naapuri.
Jäätyminen menee myös sillä tavalla inhottavasti että se alkaa rannasta ja kapeikoista. Voimme itse joutua touhuamaan osittain jäissä samalla kun vihollinen on vapaasti avovedessä.
Suuri massa lienee seurausta siitä että runko on tehty kestämään jäänmurrossa syntyviä rasituksia. Se ei siis ole osatekijä jäänmurtokyvyssä tasaisella nopeudella liikuttaessa, koska silloin vaan muunnetaan koneiston tuottamaa mekaanista energiaa jään muodonmuutosenergiaksi. Varsinaisilla jäänmurtajilla sattaa olla lisäksi kyky rikkoa jonkin verran paksumpaakin jäätä hyödyntämällä aluksen liike-energiaa antaen nopeuden hidastua tarvittaessa pysähdyksiin asti, mutta se tulee (jos tulee) myös 10 961 tonnin Polariksella sen normaali jäänmurtokyvyn lisäksi. Koska Polariksella on potkuri aivan keulassa ei sillä välttämättä tällaista kykyä edes ole, eikä sillä ainakaan nousta vauhdilla jään päälle antaen painon murtaa jää aluksen alta. Katso tästä linkistä: http://arctia.fi/ship/polaris/ kuva sivuprofiilista niin ilmenee ettei keulan muoto ja potkurin sijoitus sellaista mahdollista.
EDIT:
http://arctia.fi/2016/09/28/maailman-ensimmainen-lng-jaanmurtaja-polaris-arctian-laivastoon/
Eli jatkuvalla tasaisella nopeudella pystyy murtamaan 1,8 metrin paksuista jäätä, eli huomattavasti enemmän kuin korvetti, vaikka sekin pystyisi vielä metrin kiintojäässä etenemään, vaikkei välttämättä tasaisella vauhdilla.
Viimeksi muokattu:
Raveni
Greatest Leader
Keskinen- ja eteläinen-itämeri pysynee suurimmilta osin jäistä vapaana joten jos vihollinen esimerkiksi tukeutuisi kaliningradiin niin käytännössä saisivat operoida 12 kuukautta vuodesta jäävapaasti kun meillä se jää vapaa aika on jotain 9 kuukauden tietämillä.
Sotalaivan rooli asettaa rakenteille paljon muitakin vaatimuksia, joita jäänmurtajilla ja muilla siviilialuksilla joko ei ole laisinkaan tai ovat paljon löyhempiä. Tulipalon ja räjähdysten kesto nyt alkajaisiksi pakottavat hitsaamaan rungon ja laipioiden saumat lujemmiksi ja läpivalaisulla löydettäviä vikoja ei voida sietää samassa määrin, vaan niitä on korjattava enemmän. Tiheä osastointi myös tarkoittaa että näitä saumoja on moninkertainen pituus hitsattavaksi, tarkastettavaksi ja korjattavaksi. Erilaisia johtoja ja kaapeleita menee sotalaivassa moninkertainen määrä joka puolelle, niille tarkoitetut reitit ja kanavat lisäävät myös työn määrää etenkin tulenkestovaatimukset huomioon otettuna. Teräslaatukin itsessään voi olla kalliimpi kuin siviilimaailmaan riittävä vaihtoehto, vaikka se onkin pienin osa rungon hinnasta tyhjän ilman jälkeen.
Kallein osa rungossa on siis ihmisen tekemä työ, ja sotalaivassa sitä nyt vaan tehdään paljon enemmän tonnia kohti.
Tuo lähestymistapa ei toimi ainakaan korveteilla eikä edes Polariksella 9 m korkean ahtojäävallin läpäisyssä, josta suurin osa tietysti veden alla. Edellisestä hajoaa koko keula, ja jälkimmäisestä potkuri keulasta.
Kannattavuus taas riippuu siitä puhutaanko rauhan ajan tilanteista vai sodanajan operaatioista. Edellisessä tapauksessa kannattanee odotella jäänmurtajan avustusta, jälkimmäisessä sellaista vaihtoehtoa ei välttämättä ole.
Saisikohan Israelilta saman asepaketin mitä on tulossa Sa'ar 6-luokan korvetteihin.... Eli Barak 8, C-Dome ja Gabriel V. Ainoa mikä Sa'ar 6:sta puuttaa on hinattava kaikuluotain. Mutta itse laiva on 2000+ t...eli jos suomalainen korvetti olisi vaikkapa 1000 t, niin ei nuo kaikki siihen mahdu.
http://www.navyrecognition.com/inde...el-of-first-israeli-navy-saar-6-corvette.html
Saar 6 class corvettes will be heavily armed for their size: They are set to be fitted with:
- 32x VLS cells for Barak 8 surface to air missile system by Israel Aerospace Industries (IAI)
- 2x C-DOME naval point defense system launchers by Rafael (20x Tamir missiles in each launcher for a total of 40x per ship)
- 16x anti-ship missiles (Boeing Harpoon Block 2 or Israel's IAI Gabriel Mk 5)
- 1x 76mm Oto Melara Super Rapid main gun
- 2x Typhoon 25mm remote weapon stations by Rafael (likely able to launch Spike-ER missiles as well)
- 2x 324mm torpedo launchers for MK54 Lightweight Torpedo by Raytheon
http://www.navyrecognition.com/inde...el-of-first-israeli-navy-saar-6-corvette.html
Saar 6 class corvettes will be heavily armed for their size: They are set to be fitted with:
- 32x VLS cells for Barak 8 surface to air missile system by Israel Aerospace Industries (IAI)
- 2x C-DOME naval point defense system launchers by Rafael (20x Tamir missiles in each launcher for a total of 40x per ship)
- 16x anti-ship missiles (Boeing Harpoon Block 2 or Israel's IAI Gabriel Mk 5)
- 1x 76mm Oto Melara Super Rapid main gun
- 2x Typhoon 25mm remote weapon stations by Rafael (likely able to launch Spike-ER missiles as well)
- 2x 324mm torpedo launchers for MK54 Lightweight Torpedo by Raytheon
Viimeksi muokattu:
Raveni
Greatest Leader
Varmasti saa mutta hommataanko? Jos vihervasemmisto on seuraavassa hallituksessa niin ei edes lähetetä tietopyyntöä.
Erkki Tuomioja taas ulkoministeriksi...saadaan suhteet kuntoon!
Kustaanmiekka
Kenraali
Netistä on tällainen maanpuolustuskorkeakoulun tutkielma: Merivoimien toimintakyky talviolosuhteissa. Laitan tutkielman myös tähän liitteeksi.
Tässä tiivistettynä oleellisemmat asiat:
Suomen aluevesillä jäätalvi on lyhyt keskimäärin 30 päivää ja vuotuiset vaihtelut talvien välillä ovat suuria. Jäätalvien ankaruutta on vaikea ennustaa etukäteen. Jäätalvi rajoittaa merivoimien alusten
toimintaa merkittävästi ja vaikeuttaa aluksille asetettujen tehtävien suorittamista. Meriliikenne ei kuitenkaan merkittävästi pienene jäätalven aikana. Alukset suunnitellaan teknisiltä ominaisuuksiltaan pieniherätteisiksi rungon, propulsion sekä koneiston suhteen. Tämä heikentää alusten kykyä toimia jääolosuhteissa. Teknisten ratkaisuiden vaikutuksia voidaan jääolosuhteissa vähentää henkilöstön hyvällä
ammattitaidolla.
Itämeren jäätalvet ovat hyvin vaihtelevia. Keskimäärin jääpeitteen laajuus on 218 000 neliökilometriä, vaihteluvälin ollessa 52 000 m2 –420 000 m2 eli 12 %–100 % koko Itämeren pinta-alasta.
Merentutkimuslaitos määrittelee jäätalvet viiteen eri luokkaan: erittäin leuto, leuto, keskimääräinen, ankara ja erittäin ankara.
Keskimääräinen talvi alkaa Suomenlahdella joulukuun alussa. Jäätyminen on nopeintasaariston suojassa ja rannikon läheisyydessä. Keskimääräinen jäätalven pituus on noin 120 päivää Pietarin edustalla ja 30 päivää Suomenlahden suulla. Merenkulullisesti leudot talvet eivät kuitenkaan ole välttämättä helpoimpia tai ankarat talvet vaikeimpia.
Keskimääräiset talvet, jolloin kevyttuuliset pakkasjaksot ja kovatuuliset leudot jaksot vuorottelevat, ovat pahimpia. Pakkasjaksojen aikana syntynyt jääpeite lähtee leudon tuulisen jakson aikana liikkeelle ja aiheuttaa puristumista ja ahtautumista jääkentässä. Leutojen jaksojen väliin sattuvat kevyttuuliset pakkasjaksot lisäävät taas jään määrää, joka seuraavana tuulisena jaksona ajautuu kiinteän ajojääkentän reunaan ja aiheuttaa merenkulullisesti hankalia sohjovöitä. Vuosittainen vaihtelu on suurta eikä talven ankaruutta pysty etukäteen ennustamaan.
Ahtautunut jää ja sohjovyöt aiheuttavat usein eniten ongelmia alusten liikkumiselle. Jopa hyvin kiintojäissä liikkuvat jäävahvistetut alukset ja suuri konetehoiset alukset, jotka kykenevät murtamaan lähes metrin paksuista jäätä, tarvitsevat usein jäänmurtajan avustusta.
Merenkulkulaitoksen sääpalvelu tarjoaa jäätilanteesta lähes reaaliaikaista tietoa, jota hyödyntämällä pahimmat jäätilanteet on mahdollista välttää. Myös tuntemalla aluksen ominaisuudet voidaan välttyä kiinnijäämisiltä ja vaurioilta, joten aluksen henkilöstön ammattitaidolla on suuri merkitys liikuttaessa jääoloissa.
Talviaikainen merenkulku poikkeaa huomattavasti avoveden aika tapahtuvasta merenkulusta. Turvallinen navigointi talvella vaatii alusten henkilöstöltä ammattitaitoa ja ymmärrystä talvella vallitsevista olosuhteista sekä aluksen ominaisuuksien tuntemista. Tuntemalla vallitsevat jääolot on mahdollista välttää pahimmat ahtaumat ja sohjovyöt. Hyvällä reittisuunnittelulla on mahdollisuus nopeuttaa kuljettua matkaa kiertämällä pahimmat jäät ja seuraamalla heikompia railoja, vaikka todellinen kuljettu matka pitenisikin. Haasteina talvimerenkulussa aluksille ovat muun muassa ohjailukyky jäissä, talvimerenkulkuun ja
jääolosuhteisiin tottumaton ja kokematon miehistö, kiinnijuuttuminen puristavaan ja ajelehtivaan jääkenttään, navigointivirheet vaikeiden jääolosuhteiden väistämisen vuoksi sekä jäätäminen.
Ohjailtaessa alusta eri jäätilanteissa on huomioitava erilaisia seikkoja. Eteneminen jäissä tapahtuu normaalisti sellaisella teholla, että kiinni jäätäessä on mahdollista irrottaa alus omin konein. Alusta voidaan keinuttaa käyttämällä suuria ruorikulmia ja näin estää kiinnijääminen . Alusta peruutettaessa on huomioitava, että ohjailulaitteistot sijaitsevat perässä. Ne ensimmäiset iskut vastaan ja joutuvat siten kovalle rasitukselle. Vesisuihkuvetoisia aluksia käsiteltäessä jäissä, voidaan vesisuihkun avulla puhdistaa perän eteen vapaa alue, jolloin peruuttaminen on mahdollista.
Asetetut jäissäkulkurajoitukset, henkilöstön ammattitaito ja toiminta-alueen olosuhteiden tunteminen ovat varmasti tärkeimpiä syitä siihen, ettei merivoimien aluskalustolle ole sattunut talvimerenkulussa suuria vaurioita. Vaurioita on tyypillisimmin syntynyt ohjailutilanteissa.
Sota-alusten runkomateriaalivalinnoissa tärkeinä vaatimuksina ovat vähäiset herätteet ja hyvä taistelukestävyys. Tällöin on usein tingittävä toisilta osa-alueilta esimerkiksi jäissäkulkukyvystä.
Aluksen rungon muoto on aina kompromissi teknisistä ja operatiivisista ominaisuuksista. Sota-aluksille on tyypillistä yleensä suuri nopeus ja pieni kulkusyvyys. Suuret nopeudet edellyttävät, että alus on suunniteltu nopeaan ajoon myös runkonsa puolesta. Tämän seurauksena alus on optimoitu liikkumaan avovesissä, jolloin jäissäkulku ominaisuuksissa on usein suuria rajoitteita. Alussuunnittelun lähtökohtana on kuitenkin se, että jäissäkulkuun suunniteltu alus kykenee kulkemaan myös avovedessä. Jäissäkulkuun optimaalinen runko on hydrodynaamisilta ominaisuuksiltaan varsin huono johtuen loivan keularangan ja pyöreiden vesiviivojen aiheuttamasta lisääntyneestä avovesivastuksesta.
Kylmissä vesissä operoitaessa meren jäätyminen ei ole ainoa ongelma aluksen toiminnalle. Sekä meriveden että ilman ollessa riittävän kylmiä voi aluksen kansille lentänyt roiskevesi jäätyä kiinni aluksen rakenteisiin.
Koneteholla on erityisen suuri merkitys liikuttaessa jäissä. Verrattuna avovedessä tapahtuvaan merenkulkuun alukset liikkuvat pienemmillä nopeuksilla, vaatien kuitenkin samalla huomattavia konetehoja.
Sota-aluksissa on usein kokoonsa nähden suuret tehot, joten ne ovat tässä suhteessa paremmassa asemassa kuin siviilialukset.
Koneiden jäähdytysveden kierron tulee olla riittävä joka tilanteessa. Usein sohjoontuva jää tai jäämurska tukkii aluksen pohjakaivot, jolloin aluksen vedensaanti häiriintyy ja koneet ylikuumenevat.
Mahdollinen pohjakaivojen tukkiintuminen tulee huomioida myös aluksen paloturvallisuuden kannalta. Alusten sammutusjärjestelmät saattavat ottaa tarvittavan veden joko samasta pohjakaivosta kuin jäähdytysvedenkin, tai sammutusjärjestelmän pohjakaivo on sijoitettu lähelle muita pohjakaivoja.
Sota-aluksissa tämä voi vaikuttaa myös aluksen suojasuihkujärjestelmään. Jotta meriveden kierto saadaan turvattua, suunnitellaan aluksien jäähdytysjärjestelmä siten, että koneen kiertänyt jäähdytysvesi pystytään johtamaan pohjakaivojen viereen, ja tällä tavalla pitää pohjakaivojen aukot sulana.
Propulsiolaitteiston ja koneiston valinta on aina ollut keskeistä jäissäkulkevia aluksia kehitettäessä ja suunniteltaessa. Jäissäkulku edellyttää aluksen koneistolta paljon tehoja ja lyhyttä vasteaikaa. Lisäksi jäät aiheuttavat suuria iskumaisia kuormituksia potkurilaitteistoon ja potkurin lapoihin. Jääajoon suunnitellun potkurin häviöt voivat olla 10–15 prosenttia suuremmat ajettaessa avovedessä verrattuna pelkästään avoveteen suunniteltuun potkuriin. Sota-alusten propulsiojärjestelmät suunnitellaan tyypillisesti akustisesti mahdollisimman pieniherätteisiksi. Tähän pyritään sekä rakenteellisilla ratkaisuilla että materiaalivalinnoilla. Hyvin jäissäkulkuun soveltuva potkuri ei ole akustisilta ominaisuuksiltaan paras mahdollinen. Sota-aluksissa on pyritty pieniin herätteisiin myös perinteisestä ruuvipotkurista poikkeavilla
järjestelmillä, jotka eivät välttämättä sovellu varsinaiseen jääajoon. Tällainen on esimerkiksi ohjusveneiden vesisuihkupropulsiojärjestelmä.
Sota-aluksilla on pääsääntöisesti riittävät tehot jäissäkulkuun.
Käytetyistä propulsiojärjestelmistä ainoastaan perinteiset ruuvipotkurit soveltuvat hyvin toimintaan jääolosuhteissa niin kiinteä- kuin kääntyvälapaisinakin. Kääntyvälapaisten potkureiden etuina on, että niillä kyetään hyödyntämää koneen tehot useissa eri kuormitustilanteissa ja saadaan alukselle hyvät kiihtymisominaisuudet, mikä on eduksi ajettaessa jäissä. Kiinteälapainen potkuri on rakenteeltaan yksinkertaisempi ja kestävämpi. Vesisuihkupropulsio ei kestä jäiden aiheuttamia iskuja, eikä tästä johtuen sovellu kunnolla jääajoon. Miinantorjunta-aluksissa käytetty Voith-Schneider-propulsio kykenee toimimaan
jäissä, mutta aluksen runkomateriaali asettanee suuremmat rajoitukset toiminnalle jääolosuhteissa.
Talvi asettaa erityisvaatimuksia myös alusten järjestelmille ja niiden käytölle. Järjestelmiä käyttävien operaattorien on huomioitava talven vaikutukset, tulkitessaan aluksen sensorien tuottamaa kuvaa ja käyttäessään asejärjestelmiä.
Jään kertyminen aluksen rakenteisiin voi häiritä aluksen järjestelmien ja sensoreiden toimintaa. Kertyvä jää voi estää pyörivien tai suunnattavien antennien mekaanisen liikkeen tai häiritä niiden lähetystä ja vastaanottoa. Myös kiinnijäätyneet luukut tai suojukset voivat aiheuttaa ongelmia järjestelmien käytölle.
Näin ollen järjestelmiä on kyettävä lämmittämään erillisillä laitteilla, jotta ne pysyvät toimintakuntoisina.
Sumu, vesi- ja lumisade rajoittavat useiden mittauslaitteiden ja sensoreiden käyttöä.
Talviaikaan jäät hankaloittavat aluksen vedenalaisten valvontajärjestelmien käyttöä. Runkoon asennettavat kaikuluotaimet eivät kestä jäiden aiheuttamia iskuja ja kauko-ohjattavien
vedenalaisten robottien (ROV = Remote Operate Vehicle) tarvitsemat kaapelit joutuvat koville jääolosuhteissa. Myöskään aluksen perässä hinattavia mittaimia kuten esimerkiksi syvyytettävää kaikumittainta (VDS = Variable Depth Sonar), ei kyetä käyttämään ajettaessa jäissä.
Laivatykistön toiminnassa talven vaikutus kohdistuu ilman lämpötilan kautta ammusten ulkoballistiikkaan.
Käytännössä kuitenkin vaikutus on suhteellisen pieni ja järjestelmän laskin ottaa lämpötilan huomioon ampuma-arvoja laskettaessa.
Miinoitteiden laskeminen talvella jääolosuhteissa on mahdollista vain herätemiinoja käyttäen. Jäissäkulkukykyiset miinanlaskijat voivat kuljettaa miinalastin jäätyneestä saaristosta ulos aluemerelle ja laskea miinoitteet avoveteen. Jäätalvi hankaloittaa miinoitustoimintaa sekä vaikeuttaa raivausta. Ahtojäät tuhoavat ankkuroituja miinoja saariston ulkoreunalla ja heikentävät miinoitteiden estearvoa. Jäät voivat myös siirtää ankkuroituja miinoja, mikä vaikeuttaa niiden raivausta. Jäissäkulkevan aluksen akustiset herätteet saattavat muuttua ja siten vaikuttaa herätemiinan toimintaan mahdollisesti pienentäen miinoitteen estearvoa.
Ohjusten laukaisuun ja toimintaan talvi ei vaikuta. Poikkeuksena ovat ilmatorjuntaohjusten infrapuna-alueella toimivat hakupäät, joiden erottelukyky voi heikentyä lumi ja räntäsateessa.
Kaikille merivoimien aluksille on luokituskatsastusten yhteydessä asetettu jäissäkulkurajoitukset.
Nämä rajoitukset perustuvat suunnittelussa käytettyihin lähtökohtiin, mallikokeisiin sekä aluksella suoritettuihin jääkokeisiin.
Talvi heikentää merivoimien kykyä toteuttaa sille asetetut tehtävät, koska vain osa aluksista on jäissäkulkukykyistä. Alusten kyky toteuttaa niille asetetut tehtävät vaihtelee luokkakohtaisesti paljon. Jäätalven aikana itsenäiseen toimintaan kykenevät miinalaivat, miinalautat, kuljetusalukset sekä kelirikkoveneet. Ne kykenevät siis suorittamaan asetetut tehtävät ympäri vuoden. Ohjusveneet sekä miinantorjunta-alukset eivät käytännössä kykene itsenäisesti toimimaan jääolosuhteissa, joten niiden kyky toteuttaa tehtävänsä on hyvin rajoitettu.
Talvi ja jäissäkulku aiheuttaa sota-aluksille vaatimuksia, jotka ovat usein ristiriidassa aluksen muiden teknisten vaatimusten kanssa. Tästä johtuen alusten suunnittelussa on otettu huomioon kaikki vaatimukset, joita aluksen tehtävien toteuttaminen edellyttää. Valmiin aluksen kykyyn toimia jääolosuhteissa on jälkikäteen vaikea vaikuttaa, mutta henkilöstön ammattitaidolla ja alustuntemuksella on suuri rooli aluksen tehokkaassa käytössä.Alusten toimintakykyä kyetään parantamaan huomattavasti tarkkailemalla vallitsevien jääolosuhteiden kehittymistä järjestelmällisesti.
Rannikonpuolustaja 1_2017: Laivue 2020 alusten suunnittelua varten rakennettiin 1:15 mittakaavan laivamalli. Noin 7 m pituisella ja noin 900 kg painavalla alusmallilla tehtiin elokuussa 2016 jääkokeet Aker Arctic:lla Vuosaaressa hyvin tuloksin.
Tässä tiivistettynä oleellisemmat asiat:
Suomen aluevesillä jäätalvi on lyhyt keskimäärin 30 päivää ja vuotuiset vaihtelut talvien välillä ovat suuria. Jäätalvien ankaruutta on vaikea ennustaa etukäteen. Jäätalvi rajoittaa merivoimien alusten
toimintaa merkittävästi ja vaikeuttaa aluksille asetettujen tehtävien suorittamista. Meriliikenne ei kuitenkaan merkittävästi pienene jäätalven aikana. Alukset suunnitellaan teknisiltä ominaisuuksiltaan pieniherätteisiksi rungon, propulsion sekä koneiston suhteen. Tämä heikentää alusten kykyä toimia jääolosuhteissa. Teknisten ratkaisuiden vaikutuksia voidaan jääolosuhteissa vähentää henkilöstön hyvällä
ammattitaidolla.
Itämeren jäätalvet ovat hyvin vaihtelevia. Keskimäärin jääpeitteen laajuus on 218 000 neliökilometriä, vaihteluvälin ollessa 52 000 m2 –420 000 m2 eli 12 %–100 % koko Itämeren pinta-alasta.
Merentutkimuslaitos määrittelee jäätalvet viiteen eri luokkaan: erittäin leuto, leuto, keskimääräinen, ankara ja erittäin ankara.
Keskimääräinen talvi alkaa Suomenlahdella joulukuun alussa. Jäätyminen on nopeintasaariston suojassa ja rannikon läheisyydessä. Keskimääräinen jäätalven pituus on noin 120 päivää Pietarin edustalla ja 30 päivää Suomenlahden suulla. Merenkulullisesti leudot talvet eivät kuitenkaan ole välttämättä helpoimpia tai ankarat talvet vaikeimpia.
Keskimääräiset talvet, jolloin kevyttuuliset pakkasjaksot ja kovatuuliset leudot jaksot vuorottelevat, ovat pahimpia. Pakkasjaksojen aikana syntynyt jääpeite lähtee leudon tuulisen jakson aikana liikkeelle ja aiheuttaa puristumista ja ahtautumista jääkentässä. Leutojen jaksojen väliin sattuvat kevyttuuliset pakkasjaksot lisäävät taas jään määrää, joka seuraavana tuulisena jaksona ajautuu kiinteän ajojääkentän reunaan ja aiheuttaa merenkulullisesti hankalia sohjovöitä. Vuosittainen vaihtelu on suurta eikä talven ankaruutta pysty etukäteen ennustamaan.
Ahtautunut jää ja sohjovyöt aiheuttavat usein eniten ongelmia alusten liikkumiselle. Jopa hyvin kiintojäissä liikkuvat jäävahvistetut alukset ja suuri konetehoiset alukset, jotka kykenevät murtamaan lähes metrin paksuista jäätä, tarvitsevat usein jäänmurtajan avustusta.
Merenkulkulaitoksen sääpalvelu tarjoaa jäätilanteesta lähes reaaliaikaista tietoa, jota hyödyntämällä pahimmat jäätilanteet on mahdollista välttää. Myös tuntemalla aluksen ominaisuudet voidaan välttyä kiinnijäämisiltä ja vaurioilta, joten aluksen henkilöstön ammattitaidolla on suuri merkitys liikuttaessa jääoloissa.
Talviaikainen merenkulku poikkeaa huomattavasti avoveden aika tapahtuvasta merenkulusta. Turvallinen navigointi talvella vaatii alusten henkilöstöltä ammattitaitoa ja ymmärrystä talvella vallitsevista olosuhteista sekä aluksen ominaisuuksien tuntemista. Tuntemalla vallitsevat jääolot on mahdollista välttää pahimmat ahtaumat ja sohjovyöt. Hyvällä reittisuunnittelulla on mahdollisuus nopeuttaa kuljettua matkaa kiertämällä pahimmat jäät ja seuraamalla heikompia railoja, vaikka todellinen kuljettu matka pitenisikin. Haasteina talvimerenkulussa aluksille ovat muun muassa ohjailukyky jäissä, talvimerenkulkuun ja
jääolosuhteisiin tottumaton ja kokematon miehistö, kiinnijuuttuminen puristavaan ja ajelehtivaan jääkenttään, navigointivirheet vaikeiden jääolosuhteiden väistämisen vuoksi sekä jäätäminen.
Ohjailtaessa alusta eri jäätilanteissa on huomioitava erilaisia seikkoja. Eteneminen jäissä tapahtuu normaalisti sellaisella teholla, että kiinni jäätäessä on mahdollista irrottaa alus omin konein. Alusta voidaan keinuttaa käyttämällä suuria ruorikulmia ja näin estää kiinnijääminen . Alusta peruutettaessa on huomioitava, että ohjailulaitteistot sijaitsevat perässä. Ne ensimmäiset iskut vastaan ja joutuvat siten kovalle rasitukselle. Vesisuihkuvetoisia aluksia käsiteltäessä jäissä, voidaan vesisuihkun avulla puhdistaa perän eteen vapaa alue, jolloin peruuttaminen on mahdollista.
Asetetut jäissäkulkurajoitukset, henkilöstön ammattitaito ja toiminta-alueen olosuhteiden tunteminen ovat varmasti tärkeimpiä syitä siihen, ettei merivoimien aluskalustolle ole sattunut talvimerenkulussa suuria vaurioita. Vaurioita on tyypillisimmin syntynyt ohjailutilanteissa.
Sota-alusten runkomateriaalivalinnoissa tärkeinä vaatimuksina ovat vähäiset herätteet ja hyvä taistelukestävyys. Tällöin on usein tingittävä toisilta osa-alueilta esimerkiksi jäissäkulkukyvystä.
Aluksen rungon muoto on aina kompromissi teknisistä ja operatiivisista ominaisuuksista. Sota-aluksille on tyypillistä yleensä suuri nopeus ja pieni kulkusyvyys. Suuret nopeudet edellyttävät, että alus on suunniteltu nopeaan ajoon myös runkonsa puolesta. Tämän seurauksena alus on optimoitu liikkumaan avovesissä, jolloin jäissäkulku ominaisuuksissa on usein suuria rajoitteita. Alussuunnittelun lähtökohtana on kuitenkin se, että jäissäkulkuun suunniteltu alus kykenee kulkemaan myös avovedessä. Jäissäkulkuun optimaalinen runko on hydrodynaamisilta ominaisuuksiltaan varsin huono johtuen loivan keularangan ja pyöreiden vesiviivojen aiheuttamasta lisääntyneestä avovesivastuksesta.
Kylmissä vesissä operoitaessa meren jäätyminen ei ole ainoa ongelma aluksen toiminnalle. Sekä meriveden että ilman ollessa riittävän kylmiä voi aluksen kansille lentänyt roiskevesi jäätyä kiinni aluksen rakenteisiin.
Koneteholla on erityisen suuri merkitys liikuttaessa jäissä. Verrattuna avovedessä tapahtuvaan merenkulkuun alukset liikkuvat pienemmillä nopeuksilla, vaatien kuitenkin samalla huomattavia konetehoja.
Sota-aluksissa on usein kokoonsa nähden suuret tehot, joten ne ovat tässä suhteessa paremmassa asemassa kuin siviilialukset.
Koneiden jäähdytysveden kierron tulee olla riittävä joka tilanteessa. Usein sohjoontuva jää tai jäämurska tukkii aluksen pohjakaivot, jolloin aluksen vedensaanti häiriintyy ja koneet ylikuumenevat.
Mahdollinen pohjakaivojen tukkiintuminen tulee huomioida myös aluksen paloturvallisuuden kannalta. Alusten sammutusjärjestelmät saattavat ottaa tarvittavan veden joko samasta pohjakaivosta kuin jäähdytysvedenkin, tai sammutusjärjestelmän pohjakaivo on sijoitettu lähelle muita pohjakaivoja.
Sota-aluksissa tämä voi vaikuttaa myös aluksen suojasuihkujärjestelmään. Jotta meriveden kierto saadaan turvattua, suunnitellaan aluksien jäähdytysjärjestelmä siten, että koneen kiertänyt jäähdytysvesi pystytään johtamaan pohjakaivojen viereen, ja tällä tavalla pitää pohjakaivojen aukot sulana.
Propulsiolaitteiston ja koneiston valinta on aina ollut keskeistä jäissäkulkevia aluksia kehitettäessä ja suunniteltaessa. Jäissäkulku edellyttää aluksen koneistolta paljon tehoja ja lyhyttä vasteaikaa. Lisäksi jäät aiheuttavat suuria iskumaisia kuormituksia potkurilaitteistoon ja potkurin lapoihin. Jääajoon suunnitellun potkurin häviöt voivat olla 10–15 prosenttia suuremmat ajettaessa avovedessä verrattuna pelkästään avoveteen suunniteltuun potkuriin. Sota-alusten propulsiojärjestelmät suunnitellaan tyypillisesti akustisesti mahdollisimman pieniherätteisiksi. Tähän pyritään sekä rakenteellisilla ratkaisuilla että materiaalivalinnoilla. Hyvin jäissäkulkuun soveltuva potkuri ei ole akustisilta ominaisuuksiltaan paras mahdollinen. Sota-aluksissa on pyritty pieniin herätteisiin myös perinteisestä ruuvipotkurista poikkeavilla
järjestelmillä, jotka eivät välttämättä sovellu varsinaiseen jääajoon. Tällainen on esimerkiksi ohjusveneiden vesisuihkupropulsiojärjestelmä.
Sota-aluksilla on pääsääntöisesti riittävät tehot jäissäkulkuun.
Käytetyistä propulsiojärjestelmistä ainoastaan perinteiset ruuvipotkurit soveltuvat hyvin toimintaan jääolosuhteissa niin kiinteä- kuin kääntyvälapaisinakin. Kääntyvälapaisten potkureiden etuina on, että niillä kyetään hyödyntämää koneen tehot useissa eri kuormitustilanteissa ja saadaan alukselle hyvät kiihtymisominaisuudet, mikä on eduksi ajettaessa jäissä. Kiinteälapainen potkuri on rakenteeltaan yksinkertaisempi ja kestävämpi. Vesisuihkupropulsio ei kestä jäiden aiheuttamia iskuja, eikä tästä johtuen sovellu kunnolla jääajoon. Miinantorjunta-aluksissa käytetty Voith-Schneider-propulsio kykenee toimimaan
jäissä, mutta aluksen runkomateriaali asettanee suuremmat rajoitukset toiminnalle jääolosuhteissa.
Talvi asettaa erityisvaatimuksia myös alusten järjestelmille ja niiden käytölle. Järjestelmiä käyttävien operaattorien on huomioitava talven vaikutukset, tulkitessaan aluksen sensorien tuottamaa kuvaa ja käyttäessään asejärjestelmiä.
Jään kertyminen aluksen rakenteisiin voi häiritä aluksen järjestelmien ja sensoreiden toimintaa. Kertyvä jää voi estää pyörivien tai suunnattavien antennien mekaanisen liikkeen tai häiritä niiden lähetystä ja vastaanottoa. Myös kiinnijäätyneet luukut tai suojukset voivat aiheuttaa ongelmia järjestelmien käytölle.
Näin ollen järjestelmiä on kyettävä lämmittämään erillisillä laitteilla, jotta ne pysyvät toimintakuntoisina.
Sumu, vesi- ja lumisade rajoittavat useiden mittauslaitteiden ja sensoreiden käyttöä.
Talviaikaan jäät hankaloittavat aluksen vedenalaisten valvontajärjestelmien käyttöä. Runkoon asennettavat kaikuluotaimet eivät kestä jäiden aiheuttamia iskuja ja kauko-ohjattavien
vedenalaisten robottien (ROV = Remote Operate Vehicle) tarvitsemat kaapelit joutuvat koville jääolosuhteissa. Myöskään aluksen perässä hinattavia mittaimia kuten esimerkiksi syvyytettävää kaikumittainta (VDS = Variable Depth Sonar), ei kyetä käyttämään ajettaessa jäissä.
Laivatykistön toiminnassa talven vaikutus kohdistuu ilman lämpötilan kautta ammusten ulkoballistiikkaan.
Käytännössä kuitenkin vaikutus on suhteellisen pieni ja järjestelmän laskin ottaa lämpötilan huomioon ampuma-arvoja laskettaessa.
Miinoitteiden laskeminen talvella jääolosuhteissa on mahdollista vain herätemiinoja käyttäen. Jäissäkulkukykyiset miinanlaskijat voivat kuljettaa miinalastin jäätyneestä saaristosta ulos aluemerelle ja laskea miinoitteet avoveteen. Jäätalvi hankaloittaa miinoitustoimintaa sekä vaikeuttaa raivausta. Ahtojäät tuhoavat ankkuroituja miinoja saariston ulkoreunalla ja heikentävät miinoitteiden estearvoa. Jäät voivat myös siirtää ankkuroituja miinoja, mikä vaikeuttaa niiden raivausta. Jäissäkulkevan aluksen akustiset herätteet saattavat muuttua ja siten vaikuttaa herätemiinan toimintaan mahdollisesti pienentäen miinoitteen estearvoa.
Ohjusten laukaisuun ja toimintaan talvi ei vaikuta. Poikkeuksena ovat ilmatorjuntaohjusten infrapuna-alueella toimivat hakupäät, joiden erottelukyky voi heikentyä lumi ja räntäsateessa.
Kaikille merivoimien aluksille on luokituskatsastusten yhteydessä asetettu jäissäkulkurajoitukset.
Nämä rajoitukset perustuvat suunnittelussa käytettyihin lähtökohtiin, mallikokeisiin sekä aluksella suoritettuihin jääkokeisiin.
Talvi heikentää merivoimien kykyä toteuttaa sille asetetut tehtävät, koska vain osa aluksista on jäissäkulkukykyistä. Alusten kyky toteuttaa niille asetetut tehtävät vaihtelee luokkakohtaisesti paljon. Jäätalven aikana itsenäiseen toimintaan kykenevät miinalaivat, miinalautat, kuljetusalukset sekä kelirikkoveneet. Ne kykenevät siis suorittamaan asetetut tehtävät ympäri vuoden. Ohjusveneet sekä miinantorjunta-alukset eivät käytännössä kykene itsenäisesti toimimaan jääolosuhteissa, joten niiden kyky toteuttaa tehtävänsä on hyvin rajoitettu.
Talvi ja jäissäkulku aiheuttaa sota-aluksille vaatimuksia, jotka ovat usein ristiriidassa aluksen muiden teknisten vaatimusten kanssa. Tästä johtuen alusten suunnittelussa on otettu huomioon kaikki vaatimukset, joita aluksen tehtävien toteuttaminen edellyttää. Valmiin aluksen kykyyn toimia jääolosuhteissa on jälkikäteen vaikea vaikuttaa, mutta henkilöstön ammattitaidolla ja alustuntemuksella on suuri rooli aluksen tehokkaassa käytössä.Alusten toimintakykyä kyetään parantamaan huomattavasti tarkkailemalla vallitsevien jääolosuhteiden kehittymistä järjestelmällisesti.
Rannikonpuolustaja 1_2017: Laivue 2020 alusten suunnittelua varten rakennettiin 1:15 mittakaavan laivamalli. Noin 7 m pituisella ja noin 900 kg painavalla alusmallilla tehtiin elokuussa 2016 jääkokeet Aker Arctic:lla Vuosaaressa hyvin tuloksin.
