...Siksi on tärkeää, että meillä on oma kyky suojata merenkulkuamme venäjän vaikutuspiirin reunoille asti (eli Tanskan salmiin) vähintäänkin hybridiuhkia ja mieluusti myös rajallista sotilaallisempaa uhkaa vastaan. Jos "Latvialaiset merirosvot" tai "Gotlannin luonnonsuojelurintama" pystyvät kaappaamaan ja upottamaan Suomeen tai Suomesta matkalla olevia aluksia on venäjän helppo merkittävästi häiritä kauppamerenkulkuamme samalla kun esittävät olevansa täysin osattomia asiaan. Tällöin myös ystävällisten valtioiden saaminen mukaan pakotteisiin ja muihin toimiin on hankalampaa, varsinkin jos heidän meriliikenteensä itämerellä ei ole joutunut toiminnan kohteeksi...
Jukkis puhuu asiaa.
Venäjä ei ole pyrkinyt Tsetsenian jälkeen voittamaan yhtään sotaa. Se on pyrkinyt tuottamaan ja ylläpitämään sellaisia konflikteja jotka jäätyneinä sekä mahdollistavat sille sotilaallista läsnäoloa että näännyttävät taloudellisesti ja poliittisesti sitä maata/aluetta jonka alueella/naapurissa jäädytetty konflikti on.
Kurjistaessaan kohdealueen/maan Venäjä ei saa sotilaallista voittoa. Nollasummapelin logiikalla maailmaa katsovien silmin se voi kuitenkin katsoa saaneensa suhteellisen voiton. "Te kärsitte ja me olemme niitä joilla on voimaa tuottaa teille kärsimystä ilman että mahdatte asialle mitään."
Kyky vastustaa tuollaisella logiikalla toimivaa tahoa edellyttää:
- Kykyä tuottaa valtiollisessa mittakaavassa olevaa pitkäaikaista taloudellista vahinkoa. (Esim. pistää iso osa energiasektorista juhannuskokoksi.)
- Kykyä tuhota mittavasti vastapuolen sotilaallista toimintakykyä.
- Kykyä vakuuttaa potentiaaliset liittolaiset siitä, että emme tarvitse heiltä niinkään verta kuin varusteita ja sitä, että he hoitavat oman tonttinsa.
- Kykyä painokkaaseen läsnäoloon.
- Kykyä ajantasaisen ja luotettavan tilannekuvatiedon toimittamiseen potentiaalisille liittolaisille.
Venäjä on taitava järjestämään tilanteita, joissa on sen tahdon mukainen sotilaallisen intensiteetin epäsymmetria. Se sotii epävirallisesti jotain tahoa vastaan tavalla joka estää kohdetta sotimasta täysipainoisesti Venäjää vastaan.
Epäsymetrinen sodankäynti on kyllä saanut paljon huomiota viime vuosikymmeninä, mutta intensiteetin epäsymmetrialla pelaaminen vähemmän, vaikka Venäjä, Kiina, Iran, Pohjois-Korea, palestiinalaiset, muut islamistit... ovat pelanneet sillä jo vuosikymmeniä.
Periaatteessa kyse on panostenkorotuspelin logiikasta ja säännöistä. Se, joka toimii järkevimmin, häviää aina koska arvaamaton, aggressiivinen ja epärationaalinen omaa koko ajan sekä aloitteen että intensiteetin säätelyn.
Tarvitaan uskottavaa kapasiteettia astua silloin tällöin vastapuolen intensiteetinsäätelykyvyn ulkopuolelle.
Myöhempi lisäys:
Harjoituksissa "isoimman paatin omistaja omistaa harjoituksen".
Jos Suomella on korvetteja, niin Suomi voi isännöidä ainakin näennäisen uskottavasti sellaista harjoitusta, johon osallistuu muilta mailta saman kokoluokan ja pienempiä paatteja.
Riittävän ison yhteisharjoituksen vaikutus pidäkkeenä voi olla ihan eri tasoa kuin pikkupaattien treeneillä. Ja ajallinen kestokin voi olla suurempi.
Silloin tyyppi oli Lynx. Nyt mennään vain numeroa isompiin vehkeisiin ja todelliseen tukeutumiskykyyn.
