yrjö
Ylipäällikkö
Tuohon juttuun littyen:
"Alusten operointi ja läsnäolo merellä toimii viestinä puolustuskyvystämme ja -halustamme. Laivue 2020:n alusten nykyistä kalustoa suurempi koko mahdollistaa suorituskykyisten valvonta- ja torjuntajärjestelmien sijoittamisen alukselle.
- Mahdollisessa osumatilanteessa alusten taistelunkestävyys on nykyistä parempi alusten koon, osastoinnin sekä tehokkaan palon- ja vauriontorjunnan ansiosta. Lisäksi jatkuvasti liikkuvien ja paikkaa vaihtavien alusten maalittaminen on hankalaa jopa suurvallan asevoimille. Kriisitilanteessa alukset käyttävät mahdollisimman paljon rannikon ja saariston suojaa, Lindberg sanoi."
Tässä on aika olennaista asiaa. Saariston ja rannikon läheisyys sekä liike on alusten paras turva ja toiseksi torjunta.
Muistaakseni kaikista Suomen upseereista Merivoimien upseerit olivat NATO-myönteisimpiä. En ihmettele tätä. Merivoimien piirissä liittoutumisen hyödyt olisivat aika selvät. Suhteessa tehtäviin ja tarpeeseen Merivoimat on mielestäni eniten aliresursoitu. Tätä ei tule lukea niin, että suhteessa koko maanpuolustukseen tai kaikkiin maanpuolustukseen käytettyihin rahoihin nähden Merivoimat olisi aliresursoiduin, vaan suhteessa tehtävin. Kyllä Merivoimat on saanut oman kakkunsa, en minä sitä sano, muta tarve on tarve ja se ei ole kiinni siitä paljonko on rahaa. Mielestäni se näkyy hyvin tuossa:
"Tutkimusten mukaan meripuolustuksen tarve olisi kuudesta kahdeksalle alukselle. Neljän aluksen ratkaisu täyttää kuitenkin asetetut tehtävät, ja se on toteuttamiskelpoinen."
Neljä on siis jo todella tingitty määrä! Merivoimat lähtee jo valmiiksi puolella siitä mikä on tutkimuksen mukaan tarve. Tässä ei ole edes mukana sukellusvenettä tai muitakaan juttuja mitä uupuu. Ruotsi katsoo, että sillä on tarve sukellusveneelle. Samoin Saksa, Puola ja Venäjä. Suomella on Itämeren toiseksi suurin meriraja, Ahvenanmaa mutta ei rahaa sukellusveneisiin. Ei ole ole kyse siitä, ettenko käsittäisi että rahaa ei ole.
Olen aiemminkin esittänyt, että Suomen läsnäolo Itämerellä ei ole sopusuhtainen Suomen Itämeren piiriin liittyviin intresseihin nähden. Ymmärrän siis hyvin, että kyse on rahasta ja uskon, että tämä ymmärretään hyvin myös Merivoimissa. Puutteita on tunnetusti monessa muussakin asiassa. En silti näe hedelmällisenä tapana sitä raadollista tapaa keskustella, missä eri puutteet asetetaan vastakkain epärakentavalla tavalla - päämäärä kuitenkin on yhteinen.
Merivoimien tehtävistä johtuvista tarpeista tulee voida puhua ja mielestäni monelle ei tunnu olevan selvää kuinka tärkeää meriliikenne Suomelle on. Suomi on rantavaltiona Itämerellä iso, onkohan 1100 km mittainen meriraja toiseksi pisin Ruotsin jälkeen? Onneksi iso osa tästä merirajasta on meripuolustuksen kannalta suotuisalla Pohjanlahdella. Merivoiman tulee loogisesti olla suhteessa uhkakuvasta tuleviin tehtäviin ja niistä johtuvaan tarpeeseen. Tätä ei voi, eikä tule arvioida siltä pohjalta, että Suomen merivoiman tehtävä tulisi olla torjua vain omalle merialueelle tulevat hyökkäykset. Ymmärrän tämän ajattelumallin sitä kauta loogisena, että se on analogia maasodankäynnistä ja useat lähestynevät aihetta tästä tulokulmasta. Suomalaiseen ajatteluun kuuluu, että Suomen joukot eivät toimi vieraan valtion alueella. Itämeri on tässä suhteessa eri asia. Pointtini on tässä tuoda se, että ajattelumalli on jo lähtökohdiltaan virheellinen. Aluemerelle tulevien vihamielisten joukkojen torjunta on vain yksi osa koko touhusta.
"Alusten operointi ja läsnäolo merellä toimii viestinä puolustuskyvystämme ja -halustamme. Laivue 2020:n alusten nykyistä kalustoa suurempi koko mahdollistaa suorituskykyisten valvonta- ja torjuntajärjestelmien sijoittamisen alukselle.
- Mahdollisessa osumatilanteessa alusten taistelunkestävyys on nykyistä parempi alusten koon, osastoinnin sekä tehokkaan palon- ja vauriontorjunnan ansiosta. Lisäksi jatkuvasti liikkuvien ja paikkaa vaihtavien alusten maalittaminen on hankalaa jopa suurvallan asevoimille. Kriisitilanteessa alukset käyttävät mahdollisimman paljon rannikon ja saariston suojaa, Lindberg sanoi."
Tässä on aika olennaista asiaa. Saariston ja rannikon läheisyys sekä liike on alusten paras turva ja toiseksi torjunta.
Muistaakseni kaikista Suomen upseereista Merivoimien upseerit olivat NATO-myönteisimpiä. En ihmettele tätä. Merivoimien piirissä liittoutumisen hyödyt olisivat aika selvät. Suhteessa tehtäviin ja tarpeeseen Merivoimat on mielestäni eniten aliresursoitu. Tätä ei tule lukea niin, että suhteessa koko maanpuolustukseen tai kaikkiin maanpuolustukseen käytettyihin rahoihin nähden Merivoimat olisi aliresursoiduin, vaan suhteessa tehtävin. Kyllä Merivoimat on saanut oman kakkunsa, en minä sitä sano, muta tarve on tarve ja se ei ole kiinni siitä paljonko on rahaa. Mielestäni se näkyy hyvin tuossa:
"Tutkimusten mukaan meripuolustuksen tarve olisi kuudesta kahdeksalle alukselle. Neljän aluksen ratkaisu täyttää kuitenkin asetetut tehtävät, ja se on toteuttamiskelpoinen."
Neljä on siis jo todella tingitty määrä! Merivoimat lähtee jo valmiiksi puolella siitä mikä on tutkimuksen mukaan tarve. Tässä ei ole edes mukana sukellusvenettä tai muitakaan juttuja mitä uupuu. Ruotsi katsoo, että sillä on tarve sukellusveneelle. Samoin Saksa, Puola ja Venäjä. Suomella on Itämeren toiseksi suurin meriraja, Ahvenanmaa mutta ei rahaa sukellusveneisiin. Ei ole ole kyse siitä, ettenko käsittäisi että rahaa ei ole.
Olen aiemminkin esittänyt, että Suomen läsnäolo Itämerellä ei ole sopusuhtainen Suomen Itämeren piiriin liittyviin intresseihin nähden. Ymmärrän siis hyvin, että kyse on rahasta ja uskon, että tämä ymmärretään hyvin myös Merivoimissa. Puutteita on tunnetusti monessa muussakin asiassa. En silti näe hedelmällisenä tapana sitä raadollista tapaa keskustella, missä eri puutteet asetetaan vastakkain epärakentavalla tavalla - päämäärä kuitenkin on yhteinen.
Merivoimien tehtävistä johtuvista tarpeista tulee voida puhua ja mielestäni monelle ei tunnu olevan selvää kuinka tärkeää meriliikenne Suomelle on. Suomi on rantavaltiona Itämerellä iso, onkohan 1100 km mittainen meriraja toiseksi pisin Ruotsin jälkeen? Onneksi iso osa tästä merirajasta on meripuolustuksen kannalta suotuisalla Pohjanlahdella. Merivoiman tulee loogisesti olla suhteessa uhkakuvasta tuleviin tehtäviin ja niistä johtuvaan tarpeeseen. Tätä ei voi, eikä tule arvioida siltä pohjalta, että Suomen merivoiman tehtävä tulisi olla torjua vain omalle merialueelle tulevat hyökkäykset. Ymmärrän tämän ajattelumallin sitä kauta loogisena, että se on analogia maasodankäynnistä ja useat lähestynevät aihetta tästä tulokulmasta. Suomalaiseen ajatteluun kuuluu, että Suomen joukot eivät toimi vieraan valtion alueella. Itämeri on tässä suhteessa eri asia. Pointtini on tässä tuoda se, että ajattelumalli on jo lähtökohdiltaan virheellinen. Aluemerelle tulevien vihamielisten joukkojen torjunta on vain yksi osa koko touhusta.
