Jotenkin tuntuu että tuo "korkeamman" lentokorkeuden polttoainesäästö tulee lähinnä niistä korjausliikkeiden määrästä. Eli jos lennettäisiin 5 m korkeudessa ohjus joutuu tekemään nopeita ja kovempia ohjausliikkeitä heti kun se havaitsee että lentokorkeus on pudonnut alle asetetun minimiarvon. Toleranssia 5 m (tai mikä ikinä se sea skimming korkeus onkaan) ei juuri ole. Nämä korjausliikkeet lisäävät sitten sitä ilmanvastusta ja siten hidastavat lentonopeutta ja lyhentävät lentomatkaa.
Meritorjuntaohjus ei taida kuitenkaan lentää niin korkealla että samanlaista polttoainetalous hyötyä tulisi kuten lentokoneella.
Jos ohjus laukaistaan kauempaa nousee se siis johonkin 500-1000 m hujakoille ja siellä luotettava siirtolento kohdealueelle, jossa sitten pudotus tutkahorisontin alapuolle mahdollisesti asteittain. Lähestyminen merenpintaa mukaillen ja sitten loppuvaiheessa <5 km väistöliikkeitä ja osuma optimaalisella kulmalla sopivaan kohtaan maaliprofiilin mukaan.
http://docplayer.net/30928877-Kongs...e-precision-strike-annual-review-psar-14.html
Range:
300 nm high, high, low profile
100 nm low, low, low profile
Hyöty korkealla lentämisestä kantamaan on siis selvä ja tulee täsmälleen samasta syystä kuin lentokoneellakin, ylhäällä on ilman tiheys pienempi, mikä alentaa ilmanvastusta.
500...1000 metrissä ei varmasti saavuteta sellaista hyötyä, että vaikutus kantamaan olisi ilmoitettua suuruusluokkaa. Maksimi kantaman käyttö siis edellyttää lentämistä pääosan matkaa olennaisesti korkeammalla, eli jossain 6km ... 10 km välillä.
Mikäli super sea skimming todellakin tarkoittaisi välillä aallon harjoja matalammalla lentämistä, tulee lisää keskimääräistä vastusta lisää todella paljon, ja osa siitä korjausliikkeistä, mutta jo peruslentäminenkin tuottaa silloin paljon enemmän vastusta. Jos ohjuksen massa on jossain vaiheessa lentorataa vaikkapa 350 kg, sillä voi vakio korkeudella matalalla lennettäessä olla indusoitua vastusta F1, ja muuta ilman vastusta F2 verran. Mikäli kokonaisvastus olisi optimoitu olisivat nuo yhtäsuuret, mutta koska halutaan kykyä liikehdintään on F2 hieman suurempi kuin F1.
Mikäli sama ohjus lentäisikin korkeussuunnassa mutkitellen aallon harjoja ja pohjia koukkien aallonpituuden ollessa 30 metriä ja ohjuksen vaakanopeuden 300 m/s, voisi ohjuksella olla pystysuoraa nostovoimaa 3500 N sijaan lausekkeen 3500N + 35000N * sin(20*pii*t) verran. Tällöin ohjuksen pystysuora kiihtyvyys määräytyisi lausekkeesta:
a_y = 100 * sin(20*pii*t) m/s^2. Ja pystysuora nopeus v_y = (-5/pii) * cos(20*pii*t) m/s jolloin pystysuora korkeus koordinaatti määräytyisi lausekkeesta
y =vakio + (-0,25/pii^2) * sin(20*pii*t) metriä. Ongelma on siinä että korkeus vaihtelisi vain mitättömät 25,33 millimetriä keskikorkeuden molemmin puolin, mistä ei ole mitään hyötyä, mutta vaikutus ilmanvastuksen lisääntymiseen on jo huomattava. Koska hetkellinen maksimi nostovoima kasvaa 11 kertaiseksi vaakalentoon verattuna, ja indusoitu vastus kasvaa nostovoiman toisessa potenssissa, merkitsee se sitä että ohjuksen ilmanvastus olisi maksimissaan 121*F1 + F2. Mikäli ground effect olisi tuolla lentotavalla merkittävää suuruusluokkaa (näin ei ole) ja indusoidusta vastuksesta saataisiin puolet pois, olisi vastus edelleenkin 60*F1 + F2, eli monikymmenkertaisesti vaakalennon F1+F2 verrattuna, vaikkei nostovoima olekaan koko ajan maksimiarvossaan vaan vaihtelisi sinimuotoisesti. Todellisuudessa tuollaisella 50mm lentokorkeuden vaihtelulla ei saavuteta käytännössä mitään vaikutusta groud effectin kannalta, vaan lennetään aallonharjojen korkeuden yläpuolella koko ajan.
Olisi parempi lentää matalalla mutta vakiokorkeudella, mistä syystä oletan että niin myös käytännössä meritorjuntaohjukset low-moodissa tekevät. Kiihtyvyysmonikerran suurentaminen tekee laskelmien perusteella vieläkin suurempaa haittaa kasvaneen vastuksen muodossa.
Itämeren aallot ovat myös usein lyhyempiä aallonpituudeltaan kuin valtamerellä, vaikka tuo 30 metriä olisi jo hieman liioittelua asian selventämiseksi.
Jos siis sanomasi oli
ettei ground effectillä ole merkitystä koska aaltoja ei koukita
olet oikeassa. Mutta alle 1 km lentokorkeuksilla ei saavuteta juuri mitään lisäystä kantamaan 100 metrissä lentämiseen verrattuna, koska ilman tiheyden muutos on mitätön. Kuitenkin esitteissä vaikutus kantamaan on kolminkertainen, joten sen täytyy perustua huomattavasti suurempiin lentokorkeuksiin. Jatkuvat korjausliikkeet lentokorkeuden muuttamiseksi nostaisivat kulutusta huomattavasti enemmän, eivätkä siten ole mahdollisia kantaman muutoksen selittäjänä eri lentokorkeuksilla.