Laivue 2020

Paitsi kun ohjukset ylittävät saaria tms. NSM:n pitää sisällään aallonkorkeussensorin, joka mukauttaa lentokorkeuden vallitsevan aallonkorkeuden mukaiseksi. Rbs:n osalta en tiedä onko korkeus esiohjelmoitavissa ainoastaan vai onko siinä sensoria.

Ongelma tässä keskustelussa ja pähkäilyssä on juuri tuo että tiedämme paljon enemmän NSM (JSM) ominaisuuksista kuin RBS-15. Todennäköistä on kuitenkin että ominaisuudet ovat hyvin lähellä toisiaan.
 
1000+ saattaa olla mahdollinen mikäli Pohjois-Korean insinöörejä on Saabilla töissä.

Isompi polttoainetankki vaan, kyllä se kantama lisääntyy. Eivät ne Tomahawkitkaan mahdottoman isoja ole:

RBS-15, paino 800kg, pituus 4,3m, halkaisija 50cm.

Tomahawk, paino 1300kg, pituus 5,56m, halkaisija 52cm
 
RBS MK4, mikäli ikinä valmistuu, on kai huhuttu kantavan 1000km, ja toimivan risteilyohjuksena, siitä päästään siihen että Moskova jyrähtää ja Suomen poliitikot vikisee. Joku sitten täällä "keksii" että tuhannen kilometrin hyökkäysase on liian provosoiva meille.

Epäilen eniten siis sitä että mk4 ikinä valmistuu kun Saksakin luopui jo ajatuksesta.

Tuo juttuhan on ikivanha, kun mukamas oli asiakas, joka nimenomaan vaati 1000 km kantamaa (Intia?)
- tamakin asiakas oli katoavaa plaatua, ja siksi tuo versio on viipynyt niin pitkaan.... saattaa putkahtaa "putkesta" ulos ihan jotain muuta kuin mita silloin kauan sitten huhuiltiin
 
Isompi polttoainetankki vaan, kyllä se kantama lisääntyy. Eivät ne Tomahawkitkaan mahdottoman isoja ole:

RBS-15, paino 800kg, pituus 4,3m, halkaisija 50cm.

Tomahawk, paino 1300kg, pituus 5,56m, halkaisija 52cm
RBS boosterit painaa huimat 170 kg joten paino on laukaisun jälkeen 630 kg.

Tommyn siipien kärkiväli on 2,67 m, joten yli 1 m pituutta ja isot siivet selittänevät osan suuresta erosta kantaman osalta.

LRASM on n. 1000 kg ja kantama ylittää 400 NM. On nuo ohjukset vaan erilaisia..

RBS:n ei ole mitään mieltä edes kantaa noin pitkälle koska se vaatisi maalinosoituksen avaruudesta tai korkealta ilmasta. RBS ei ole tyypiltään mikään kiinteiden kohteiden pommittaja vaan normaali merimaaliohjus joka tuhoaa laivoja sekä joitain maakohteita. Ostajat noilla aseilla on ihan erilaiset.
 
Joskus olen kuullut ohjuksen havaittavan laukaisuvaiheessa.

Noinhan se on, riippuu tietysti siita, kuinka kaukaa laukaistaan. Visbyjen ohjuskoeammunnat (utube) nayttavat hyvin alkulentoradan.
- liitty lainattua edeltaneeseen kommenttiin: NSM/JSM menee satoine way-point'teineen saarista ympari, jottei jaa tutkien haaviin.
- eli siis tommosia, ja sitten viela niita torpeedoja, jotka ovat kuin hauet (odottavat, ja sitten syoksyvat)
 
RBS boosterit painaa huimat 170 kg joten paino on laukaisun jälkeen 630 kg.

Tommyn siipien kärkiväli on 2,67 m, joten yli 1 m pituutta ja isot siivet selittänevät osan suuresta erosta kantaman osalta.

LRASM on n. 1000 kg ja kantama ylittää 400 NM. On nuo ohjukset vaan erilaisia..

RBS:n ei ole mitään mieltä edes kantaa noin pitkälle koska se vaatisi maalinosoituksen avaruudesta tai korkealta ilmasta. RBS ei ole tyypiltään mikään kiinteiden kohteiden pommittaja vaan normaali merimaaliohjus joka tuhoaa laivoja sekä joitain maakohteita. Ostajat noilla aseilla on ihan erilaiset.

Toki, kyseessä ovat aivan erilaiset ohjukset eikä Suomessa tosiaan ole noin pitkälle kantamalle välttämättä käyttöä. Toin vain esille, että ei pitkän kantaman merimaaliohjuksen tekeminen ole rakettitiedettä. No, onhan se tavallaan mutta siis tekniset haasteet eivät ole ylivoimaiset.
 
Tuolla Tyynen meren/ Intian valtameren suunnalla kantamalle on kayttoa, Japani osti kaikkia naita kolmea kerralla ja hymistely kantamasta alkaa karista:

Q: Although related, how are you analyzing the maximum range of each missile?

A: If the range of the missile is to clarify this, it will expose the specific defense capability of our country, so this has been traditionally forbidden from responding, but that If you dare say above, according to published materials like Jane's Yearbook, we are aware that JSM is about 500 km, JASSM[ER] about 900 km, LRASM about 900 km. This is merely a published information base, it does not indicate the actual range range when the SDF introduces it.

Official lockheed figure for LRASM is "greater than 200 nm (370 Km)"

Joku voi testata google-kaantajaa: http://www.mod.go.jp/j/press/kisha/2017/12/08.html
 
Jotenkin tuntuu että tuo "korkeamman" lentokorkeuden polttoainesäästö tulee lähinnä niistä korjausliikkeiden määrästä. Eli jos lennettäisiin 5 m korkeudessa ohjus joutuu tekemään nopeita ja kovempia ohjausliikkeitä heti kun se havaitsee että lentokorkeus on pudonnut alle asetetun minimiarvon. Toleranssia 5 m (tai mikä ikinä se sea skimming korkeus onkaan) ei juuri ole. Nämä korjausliikkeet lisäävät sitten sitä ilmanvastusta ja siten hidastavat lentonopeutta ja lyhentävät lentomatkaa.

Meritorjuntaohjus ei taida kuitenkaan lentää niin korkealla että samanlaista polttoainetalous hyötyä tulisi kuten lentokoneella.

Jos ohjus laukaistaan kauempaa nousee se siis johonkin 500-1000 m hujakoille ja siellä luotettava siirtolento kohdealueelle, jossa sitten pudotus tutkahorisontin alapuolle mahdollisesti asteittain. Lähestyminen merenpintaa mukaillen ja sitten loppuvaiheessa <5 km väistöliikkeitä ja osuma optimaalisella kulmalla sopivaan kohtaan maaliprofiilin mukaan.
http://docplayer.net/30928877-Kongs...e-precision-strike-annual-review-psar-14.html
Range:
300 nm high, high, low profile
100 nm low, low, low profile
Hyöty korkealla lentämisestä kantamaan on siis selvä ja tulee täsmälleen samasta syystä kuin lentokoneellakin, ylhäällä on ilman tiheys pienempi, mikä alentaa ilmanvastusta.
500...1000 metrissä ei varmasti saavuteta sellaista hyötyä, että vaikutus kantamaan olisi ilmoitettua suuruusluokkaa. Maksimi kantaman käyttö siis edellyttää lentämistä pääosan matkaa olennaisesti korkeammalla, eli jossain 6km ... 10 km välillä.
Mikäli super sea skimming todellakin tarkoittaisi välillä aallon harjoja matalammalla lentämistä, tulee lisää keskimääräistä vastusta lisää todella paljon, ja osa siitä korjausliikkeistä, mutta jo peruslentäminenkin tuottaa silloin paljon enemmän vastusta. Jos ohjuksen massa on jossain vaiheessa lentorataa vaikkapa 350 kg, sillä voi vakio korkeudella matalalla lennettäessä olla indusoitua vastusta F1, ja muuta ilman vastusta F2 verran. Mikäli kokonaisvastus olisi optimoitu olisivat nuo yhtäsuuret, mutta koska halutaan kykyä liikehdintään on F2 hieman suurempi kuin F1.
Mikäli sama ohjus lentäisikin korkeussuunnassa mutkitellen aallon harjoja ja pohjia koukkien aallonpituuden ollessa 30 metriä ja ohjuksen vaakanopeuden 300 m/s, voisi ohjuksella olla pystysuoraa nostovoimaa 3500 N sijaan lausekkeen 3500N + 35000N * sin(20*pii*t) verran. Tällöin ohjuksen pystysuora kiihtyvyys määräytyisi lausekkeesta:
a_y = 100 * sin(20*pii*t) m/s^2. Ja pystysuora nopeus v_y = (-5/pii) * cos(20*pii*t) m/s jolloin pystysuora korkeus koordinaatti määräytyisi lausekkeesta
y =vakio + (-0,25/pii^2) * sin(20*pii*t) metriä. Ongelma on siinä että korkeus vaihtelisi vain mitättömät 25,33 millimetriä keskikorkeuden molemmin puolin, mistä ei ole mitään hyötyä, mutta vaikutus ilmanvastuksen lisääntymiseen on jo huomattava. Koska hetkellinen maksimi nostovoima kasvaa 11 kertaiseksi vaakalentoon verattuna, ja indusoitu vastus kasvaa nostovoiman toisessa potenssissa, merkitsee se sitä että ohjuksen ilmanvastus olisi maksimissaan 121*F1 + F2. Mikäli ground effect olisi tuolla lentotavalla merkittävää suuruusluokkaa (näin ei ole) ja indusoidusta vastuksesta saataisiin puolet pois, olisi vastus edelleenkin 60*F1 + F2, eli monikymmenkertaisesti vaakalennon F1+F2 verrattuna, vaikkei nostovoima olekaan koko ajan maksimiarvossaan vaan vaihtelisi sinimuotoisesti. Todellisuudessa tuollaisella 50mm lentokorkeuden vaihtelulla ei saavuteta käytännössä mitään vaikutusta groud effectin kannalta, vaan lennetään aallonharjojen korkeuden yläpuolella koko ajan. Olisi parempi lentää matalalla mutta vakiokorkeudella, mistä syystä oletan että niin myös käytännössä meritorjuntaohjukset low-moodissa tekevät. Kiihtyvyysmonikerran suurentaminen tekee laskelmien perusteella vieläkin suurempaa haittaa kasvaneen vastuksen muodossa.
Itämeren aallot ovat myös usein lyhyempiä aallonpituudeltaan kuin valtamerellä, vaikka tuo 30 metriä olisi jo hieman liioittelua asian selventämiseksi.

Jos siis sanomasi oli ettei ground effectillä ole merkitystä koska aaltoja ei koukita olet oikeassa. Mutta alle 1 km lentokorkeuksilla ei saavuteta juuri mitään lisäystä kantamaan 100 metrissä lentämiseen verrattuna, koska ilman tiheyden muutos on mitätön. Kuitenkin esitteissä vaikutus kantamaan on kolminkertainen, joten sen täytyy perustua huomattavasti suurempiin lentokorkeuksiin. Jatkuvat korjausliikkeet lentokorkeuden muuttamiseksi nostaisivat kulutusta huomattavasti enemmän, eivätkä siten ole mahdollisia kantaman muutoksen selittäjänä eri lentokorkeuksilla.
 
Viimeksi muokattu:
Eli, jos molemmat lentävät 4-5 metrin korkeudessa, ei niissä ole eroa.

Jotta ohjus säästäisi merkittävästi polttoainetta, sen pitäisi lentää ihan pinnassa, tai vastaavasti todella korkealla. Mitä tuskin tapahtuu, erityisesti pintalaukaisussa.
Ihan pinnassa lentäminen ei voi vähentää meritorjuntaohjuksen kulutusta ellei meri ole aallotonta ja lentokorkeus selvästi alle siipien kärkivälin. Syy edellisessä postauksessani. Todella korkealla se todellakin säästää ja jos pitkää kantamaan halutaan hyödyntää ei todella korkealla lentämiselle ole vaihtoehtoa (poislukien suurempi lähtönopeus ja -korkeus käyttämällä hävittäjää aselavettina).
 
2025 paikkeilla taitaa olla RBS-15 mk4 luvattu Ruotsille, joten se olisi kai vähän samanlainen arpa kuin Torped 47, johon näytti löytyvän valmiutta.
200+ kilsaa oli toisaalla arvio. Pitäisin realistisempana.


http://news.cision.com/se/saab/r/saab-far-bestallning-pa-nasta-generations-sjomalsrobot,c2229060

Vielä paljon huonompi arpa, koska modernin meritorjuntaohjuksen puute olisi katastrofaalista koko meripuolustuksen kannalta. Onko Ruotsilla tarjota tähän uskottavaa väliaikaisratkaisua? Suomelle saattaa riittää muutama kymmenen torpedoa väliaikaisratkaisuksi, kun tähän asti on nilkutettu kokonaan ilman. Meritorjuntaohjusten osalta epäilen, että Ruotsilla olisi tarjota riittäviä varantoja - käsittääkseni RBS-15 Mk 3 on Ruotsin käytössä vain Visby-luokassa.

Teoriassa voisi tietysti olla mahdollista tekohengittää lisää elinaikaa jo ennestään tekohengitettyihin nykyisiin ohjuksiimme, mutta aika heikolta näyttää, kun Venäjä ottaa käyttöön uusia ja paremmalla ilmatorjunnalla varustettuja aluksia meikäläisten jatkaessa 80-luvun teknologiaa edustavilla ohjuksilla. Olisiko se hyväksyttävää?

Pidän huomionarvoisena erästä seikkaa, jota en muista nähneeni käsitellyn aikaisemmin, ainakaan laajasti: ohjuksen nimeäminen FMV:n taholta. Ei varsinaisesti luo kuvaa sukupolvenvaihdoksesta... käsittämättömän huonoa markkinointia tai ikäviä tosiseikkoja, lukija päättäköön.

Saab has not yet assigned an official designator for the new missile, although FMV internal designations refer to the new missile as Rb 15 Mk 3+ for the ship-launched variant, and RB 15 F-ER (Extended Range) for the air-launched variant. Saab is partnered by Diehl Defence, which will reprise its role on the RBS15 Mk 3 programme by supplying subsystems and performing final assembly and integration.

http://www.janes.com/article/69379/fmv-orders-new-anti-ship-missile-for-swedish-armed-forces
 
No siinä tapauksessa. Muistelin vain että täällä olisi sanottu Saksan tilanneen jotain ihan muuta ohjuksia aluksiinsa lopulta :unsure:

Kyllä Saksa tilasikin muita ohjuksia, muistat ihan oikein. (y)

https://www.strategypage.com/htmw/htsurf/20170312.aspx

@jokuvaan :lle toteaisin, että Diehl ≠ Saksan valtio. Onhan Saab osallistunut ennenkin yhteistyöprojekteihin ulkomaisten yhtiöiden kanssa ilman tuotteen hankintaa Ruotsin valtiolle (TAURUS KEPD 350 ehkä merkittävimpänä esimerkkinä). Tässä näyttää nyt olevan sama kuvio, Diehl osallistuu yhteistyöprojektiin ulkomaisen yhtiön kanssa ilman tuotteen hankintaa Saksan valtiolle (ainakaan näkyvissä olevassa tulevaisuudessa).
 
Vielä paljon huonompi arpa, koska modernin meritorjuntaohjuksen puute olisi katastrofaalista koko meripuolustuksen kannalta. Onko Ruotsilla tarjota tähän uskottavaa väliaikaisratkaisua? Suomelle saattaa riittää muutama kymmenen torpedoa väliaikaisratkaisuksi, kun tähän asti on nilkutettu kokonaan ilman. Meritorjuntaohjusten osalta epäilen, että Ruotsilla olisi tarjota riittäviä varantoja - käsittääkseni RBS-15 Mk 3 on Ruotsin käytössä vain Visby-luokassa.

Teoriassa voisi tietysti olla mahdollista tekohengittää lisää elinaikaa jo ennestään tekohengitettyihin nykyisiin ohjuksiimme, mutta aika heikolta näyttää, kun Venäjä ottaa käyttöön uusia ja paremmalla ilmatorjunnalla varustettuja aluksia meikäläisten jatkaessa 80-luvun teknologiaa edustavilla ohjuksilla. Olisiko se hyväksyttävää?

Pidän huomionarvoisena erästä seikkaa, jota en muista nähneeni käsitellyn aikaisemmin, ainakaan laajasti: ohjuksen nimeäminen FMV:n taholta. Ei varsinaisesti luo kuvaa sukupolvenvaihdoksesta... käsittämättömän huonoa markkinointia tai ikäviä tosiseikkoja, lukija päättäköön.



http://www.janes.com/article/69379/fmv-orders-new-anti-ship-missile-for-swedish-armed-forces

Onko Suomi liikkeellä PTO-asiassa siksi että ohjukset happanevat just nyt vai siksi että Hamina-luokan remontti alkaa ja tieto tulevasta aseistuksesta tarvitaan nyt. Ehkä wanha kalusto jaksaisi vielä muutaman vuoden eikä väliaikaisratkaisuja edes tarvita? Jos valituksi tulee muu kuin RBS on hankinnatkin tietysti käynnistettävä heti. Ei sillä että tarkkaa tietoa MTO85:n happanemisesta kerrottaisiin julki.
 
Onko Suomi liikkeellä PTO-asiassa siksi että ohjukset happanevat just nyt vai siksi että Hamina-luokan remontti alkaa ja tieto tulevasta aseistuksesta tarvitaan nyt. Ehkä wanha kalusto jaksaisi vielä muutaman vuoden eikä väliaikaisratkaisuja edes tarvita? Jos valituksi tulee muu kuin RBS on hankinnatkin tietysti käynnistettävä heti. Ei sillä että tarkkaa tietoa MTO85:n happanemisesta kerrottaisiin julki.

Mihin tietoa uudesta ohjuksesta tarvitaan nyt, jos ohjuksia ei kuitenkaan uusita Haminan remontin yhteydessä? Tilan/Kantavuuden ei pitäisi loppua kesken, kun ainakin todennäköisimmät vaihtoehdot (NSM / RBS-15 Mk 3+) ovat käsittääkseni nyky-ohjuksia pienempiä/kevyempiä ja nykyiset laukaisulaitteet täytyy säilyttää uusien ohjuslaukaisimien asentamiseen asti, ts. mitään yli-isoja SUTO-laitteistoja ei tulla asentamaan.

Teoreettisesti voisi ajatella, että mitoitetaan eri systeemeille varattu tila juuri optimaalisesti keskenään. Toisaalta se on vähän vaikeaa, sikäli kuin nykyiset ohjuslaukaisimet pidetään kyydissä uuden ohjuksen käyttöönottoon asti ja samaan aikaan kyydissä on uudet SUTO-välineet, suuremmat polttoainetankit ja ties mitä muuta. Periaatteessa ohjuslaukaimien määrän lisääminen saattaisi tulla kyseeseen, mikäli valitaan tietty ohjustyyppi, mutta tila tuskin riittää, kun aluksiin on tulossa paljon muitakin lisäyksiä (mm. SUTO-varustus ja pidempi toiminta-aika (muona, vesi, polttoaine jne.)).

TLDR: Aluksiin tulee neljä pintatorjuntaohjusta neljän meritorjuntaohjuksen tilalle ja ne mahtuvat samaan tilaan kuin missä nykyisetkin ovat.
 
Ihan pinnassa lentäminen ei voi vähentää meritorjuntaohjuksen kulutusta ellei meri ole aallotonta ja lentokorkeus selvästi alle siipien kärkivälin. Syy edellisessä postauksessani. Todella korkealla se todellakin säästää ja jos pitkää kantamaan halutaan hyödyntää ei todella korkealla lentämiselle ole vaihtoehtoa (poislukien suurempi lähtönopeus ja -korkeus käyttämällä hävittäjää aselavettina).

Kyllä. Juuri näin. Näin oli keskusteltu.

Pointti on se, etteivät ohjukset lennä niin korkealla, että se säästäisi.
 
Mihin tietoa uudesta ohjuksesta tarvitaan nyt, jos ohjuksia ei kuitenkaan uusita Haminan remontin yhteydessä? Tilan/Kantavuuden ei pitäisi loppua kesken, kun ainakin todennäköisimmät vaihtoehdot (NSM / RBS-15 Mk 3+) ovat käsittääkseni nyky-ohjuksia pienempiä/kevyempiä ja nykyiset laukaisulaitteet täytyy säilyttää uusien ohjuslaukaisimien asentamiseen asti, ts. mitään yli-isoja SUTO-laitteistoja ei tulla asentamaan.

Teoreettisesti voisi ajatella, että mitoitetaan eri systeemeille varattu tila juuri optimaalisesti keskenään. Toisaalta se on vähän vaikeaa, sikäli kuin nykyiset ohjuslaukaisimet pidetään kyydissä uuden ohjuksen käyttöönottoon asti ja samaan aikaan kyydissä on uudet SUTO-välineet, suuremmat polttoainetankit ja ties mitä muuta. Periaatteessa ohjuslaukaimien määrän lisääminen saattaisi tulla kyseeseen, mikäli valitaan tietty ohjustyyppi, mutta tila tuskin riittää, kun aluksiin on tulossa paljon muitakin lisäyksiä (mm. SUTO-varustus ja pidempi toiminta-aika (muona, vesi, polttoaine jne.)).

TLDR: Aluksiin tulee neljä pintatorjuntaohjusta neljän meritorjuntaohjuksen tilalle ja ne mahtuvat samaan tilaan kuin missä nykyisetkin ovat.

Ihan yksinkertaisesti siihen ettei hukata vähiä tiloja ja saadaan suunnitelmat suoraan tulevien asennusten mukaiseksi? Miksi arvuutella kun asiat voi lukita. Painon mahdollinen väheneminen ei voi olla ongelma koska aluksen pitää olla toimintakykyinen sen jälkeenkin kun kaikki ohjukset on ammuttu menemään. Jos uusi ohjus on vanhaa painavampi tai missään suhteessa isompi on muutos tietenkin ehdottomasti oltava ajoissa tiedossa. Aika lähellä toisiaan nuo toki ovat mittojensa puolesta joten mitoituksen puolella ei voi kovin suuria murheita olla. Budjetinkin puolella asialla voi olla merkitystä jos nykyiset MTO-autolavetit voivat jonkun ohjustyypin kanssa jatkaa palveluksessa mutta toisen kanssa ei jne.
 
Kyllä. Juuri näin. Näin oli keskusteltu.

Pointti on se, etteivät ohjukset lennä niin korkealla, että se säästäisi.
Harmi, ettei myos fyysikon tekstin lainaus tullut enaa edelleenlainaukseeni mukaan.

Nimittain ensin kaivoin pojan tieteislaskimen mallia HP kirjoituspoydan laatikosta, laskelmien tarkistamiseksi.

Sitten vasta kaivoin esiin fyysikon kayttaman linkin, josta selviaa, mika ohjus lentaa niin korkealla, etta saasto toteutuu: nimittain kahta ohjusta, niiden suorituskykya ja suunniteltuja parannuksia kasitellaan rinnan
Key NSM / JSM Naval Strike Missile (NSM) Ship-based cruise missile developed to meet Royal Norwegian Navy requirements for NANSEN FFGs and SKJOLD Corvette Land-based variant developed for Polish Defense Force (coastal defense) Joint Strike Missile (JSM) Air launched variant being designed for the F-35 (internal and external carriage) to meet Royal Norwegian Air Force requirements
- Similarities Seeker, software, mission planning, warhead, engine
- Differences JSM will introduce Link-16 and overland capability
- Capability to be retrofitted in NSM
- JSM outer mold line changes to fit F-35A/C internal weapons bay JSOW size and weight

Toiseksi viimeinen ranskalainen viiva antaa vihjeita siita, miten "vanha" NSM saattaa muodostua vakavasti otettavaksi valinnaksi meillekin
 
Vielä paljon huonompi arpa, koska modernin meritorjuntaohjuksen puute olisi katastrofaalista koko meripuolustuksen kannalta. Onko Ruotsilla tarjota tähän uskottavaa väliaikaisratkaisua? Suomelle saattaa riittää muutama kymmenen torpedoa väliaikaisratkaisuksi, kun tähän asti on nilkutettu kokonaan ilman. Meritorjuntaohjusten osalta epäilen, että Ruotsilla olisi tarjota riittäviä varantoja - käsittääkseni RBS-15 Mk 3 on Ruotsin käytössä vain Visby-luokassa.

Teoriassa voisi tietysti olla mahdollista tekohengittää lisää elinaikaa jo ennestään tekohengitettyihin nykyisiin ohjuksiimme, mutta aika heikolta näyttää, kun Venäjä ottaa käyttöön uusia ja paremmalla ilmatorjunnalla varustettuja aluksia meikäläisten jatkaessa 80-luvun teknologiaa edustavilla ohjuksilla. Olisiko se hyväksyttävää?

Pidän huomionarvoisena erästä seikkaa, jota en muista nähneeni käsitellyn aikaisemmin, ainakaan laajasti: ohjuksen nimeäminen FMV:n taholta. Ei varsinaisesti luo kuvaa sukupolvenvaihdoksesta... käsittämättömän huonoa markkinointia tai ikäviä tosiseikkoja, lukija päättäköön.


Naapurilla on tainnut olla jo iät ja ajat meritorjuntaohjukset kolmessa korissa: Aluksissa, maalaveteilla ja hävittäjien kyydissä. Eli kaikki kolme elementtiä hallussa, meidän kahden sijaan.


http://www.janes.com/article/69379/fmv-orders-new-anti-ship-missile-for-swedish-armed-forces
 
Tuossa yo. linkatussa (mita kommentille tapahtui?Aah, onkin kai linkin lopussa; maalavettiyksikko peruutettiin siella ennenkuin se saavutti operatiivisen valmiuden, nythan sita yritetaan taas kerailla kasaan, varikoilta ja museoista) puhutaan ohjuksen nimeamisesta FMV:n toimesta.

Tuo juttuhan on ikivanha, kun mukamas oli asiakas, joka nimenomaan vaati 1000 km kantamaa (Intia?)
- tamakin asiakas oli katoavaa plaatua, ja siksi tuo versio on viipynyt niin pitkaan.... saattaa putkahtaa "putkesta" ulos ihan jotain muuta kuin mita silloin kauan sitten huhuiltiin

FMV:lla on viela entisen, Mk 4 projektin failit riippukansioissa, vaikea sita on menna samaa nimea antamaan toiselle projektille:
- siksi 3+ pintalaukaistavalle ja ER ilmasta laukaistavalle

Myonnetaan, huonoa markkinointia, mutta FMV onkin hankintaorganisaatio - ja markkinointiosasto on Saabin puolella.
 
Back
Top