Tästä ajattelusta on oma termikin, eli "Sunk cost fallacy".
Uponneilla kustannuksilla tarkoitetaan mitä tahansa toteutuneita kustannuksia, olivat ne sitten aikaa, vaivaa tai rahaa. Riippumatta siitä, mitä teet jatkossa, rahat/aika/vaiva on jo käytetty, etkä voi saada niitä takaisin. Toteutuneiden kustannusten ei siten pitäisi vaikuttaa tuleviin päätöksiin. Rationaalinen toimija investoi lisää vain, jos investoinnin rajavoitto on positiivinen. Kun käytetyt kustannukset vaikuttavat päätöksentekoon, on kyseessä uponneiden kustannusten harha.
Eli mitä enemmän johonkin on investoitu, olipa se sitten aikaa, vaivaa tai rahaa, sitä vaikeammaksi siitä luopuminen tulee.