Laivue 2020

Lainaan tätä herraa Verkkouutisten kommenttiosiosta. Ruutiukko ei taida tietää mistä puhuu.

Juhani Putkinen​

Syvä huokaus! Neljä suurta kaunista laivaa upotettavaksi. Uppoamatonta laivaa ei ole. Tarpeeksi monta samanaikaista meritorjuntaohjusta - ja puli, puli. Itse olisin niiden suurten sijaan hankkinut suuren määrän pieniä, nopeita, ketteriä veneluokan aluksia. Helpompi naamioida jonnekin saaristoon piiloon ja sieltä pyrähdys merelle ja uudelleen piiloon. Lisäksi uusia monitoimimurtajia, joilla voi tehdä miinoituksia ja joissa olisi modulaarisesti myös ilmatorjuntaa.

Kommentoija on tavallaan (ehkä vahingossa) oikeassa, koska rannikkojoukot kyllä tarvitsevat suuren määrän pieniä, nopeita, ketteriä veneluokan aluksia tukialueen suojaamiseen. Näillä, tai monitoimimurtajilla ei tosin kyetä täyttämään meripuolustuksen tehtäviä.

Eli laaditaan uusi sopiva uhka-arvio, ja määritellään sen mukaisesti meripuolustukselle uudet ja uudelleen painotetut tehtävät, sekä palataan muinaiseen Hamina + Tuuli lka - komboon, niin kyllä se siitä lähtee ;)
 
Viimeksi muokattu:
Älä nyt vielä toivoasi menetä. Kyllä niitä varmaan jatkossa lisää hankitaan, mutta ei välttämättä erillisrahoituksella.
Sillä varmaan pärjätään hyvin, että ohjuksia on käytettävissä sitten joskus, kun laivat suuntaavat merelle. Taitaa korvettien Gabrielitkin olla vielä aktivoimattomia optioita?
 
Kommentoija on tavallaan (ehkä vahingossa) oikeassa, koska rannikkojoukot kyllä tarvitsevat suuren määrän pieniä, nopeita, ketteriä veneluokan aluksi tukialueen suojaamiseen. Näillä, tai monitoimimurtajilla ei tosin kyetä täyttämään meripuolustuksen tehtäviä.

Eli laaditaan uusi sopiva uhka-arvio, ja määritellään sen mukaisesti meripuolustukselle uudet ja uudelleen painotetut tehtävät, sekä palataan muinaiseen Hamina + Tuuli lka - komboon, niin kyllä se siitä lähtee ;)
Juuri muutama viikko sitten tapahtui jotain, mikä asettaa nämä kysymykset kokonaan uuteen valoon. Millainen uhka pystyy enää Suomen rannikolle tulemaan? Ei ainakaan aiempi pelätty massiivinen maihinnousuoperaatio. Itämerta pitkin ei enää tule vanha kunnon A2-keltaisen maihinnousulaivasto joka perinteisiä kaavoja noudatten eristää maihinnousualueen kahdella taisteluosastolla ja sitten massiivisen tulivalmistelun avulla laskee merijalkaväen divisioonan maihin edeten siitä PKS:lle jättäen Suomen Valmet-vetoisen maatalousarmeijan alasimen ja moukarin väliin. Ei. Tämä on mennyttä. Millaiset rannikkojoukot nyt tarvitaan ja mikä on niiden tehtävä? Millä tavalla laivasto pystyy taistelemaan osana Natoa? Suomi ei enää yksin voi sotaan joutua vaan se on aina osa Naton ja Venäjän välistä yhteenottoa.

Ihan onnekkaasti (?) "Pohjanmaat" ovat täsmälleen sitä mitä nyt uudessa tilanteessa tarvitaan. Laivue-2000 sen sijaan ei ole sinne päinkään, varsinkaan alkuperäisessä muodossaan.

Tosin, eihän se LV2000 mennyt edes niin kuin joku oli viisaasti miettynyt, "Hamina"-luokan tilalla piti olla enemmän "Turunmaa" -luokkaa muistuttava korvetti, mutta kun telakkatukihommat sotki koko suunnittelun. Kuten uutisessa Hietakangas toteaa, miinalaivatkin ovat hiukan köykäisiä ulkona lattapohjaisesta pikku ohjusveneestä nyt puhumattakaan.

Eli, millaiset Merivoimat me tarvitaan 2030-luvulla, poikkeaa OLENNNAISESTI siitä, mitä jo lähtökohtaisesti hyvin vanhakantainen meriupseeristo on tottunut haluamaan. Mielenkiinnolla odotankin millaista uutta ajattelua ja millaisia uusia konsepteja tuodaan esiin. Nato-jäsenyys muuttaa eniten puolustushaaroistamme juuri Merivoimia. Ehdottomasti eniten. Ja siellä muutoksen tarve on ollut huutava jo aiemminkin.
 
Juuri muutama viikko sitten tapahtui jotain, mikä asettaa nämä kysymykset kokonaan uuteen valoon. Millainen uhka pystyy enää Suomen rannikolle tulemaan? Ei ainakaan aiempi pelätty massiivinen maihinnousuoperaatio. Itämerta pitkin ei enää tule vanha kunnon A2-keltaisen maihinnousulaivasto joka perinteisiä kaavoja noudatten eristää maihinnousualueen kahdella taisteluosastolla ja sitten massiivisen tulivalmistelun avulla laskee merijalkaväen divisioonan maihin edeten siitä PKS:lle jättäen Suomen Valmet-vetoisen maatalousarmeijan alasimen ja moukarin väliin. Ei. Tämä on mennyttä. Millaiset rannikkojoukot nyt tarvitaan ja mikä on niiden tehtävä? Millä tavalla laivasto pystyy taistelemaan osana Natoa? Suomi ei enää yksin voi sotaan joutua vaan se on aina osa Naton ja Venäjän välistä yhteenottoa.

Ihan onnekkaasti (?) "Pohjanmaat" ovat täsmälleen sitä mitä nyt uudessa tilanteessa tarvitaan. Laivue-2000 sen sijaan ei ole sinne päinkään, varsinkaan alkuperäisessä muodossaan.

Tosin, eihän se LV2000 mennyt edes niin kuin joku oli viisaasti miettynyt, "Hamina"-luokan tilalla piti olla enemmän "Turunmaa" -luokkaa muistuttava korvetti, mutta kun telakkatukihommat sotki koko suunnittelun. Kuten uutisessa Hietakangas toteaa, miinalaivatkin ovat hiukan köykäisiä ulkona lattapohjaisesta pikku ohjusveneestä nyt puhumattakaan.

Eli, millaiset Merivoimat me tarvitaan 2030-luvulla, poikkeaa OLENNNAISESTI siitä, mitä jo lähtökohtaisesti hyvin vanhakantainen meriupseeristo on tottunut haluamaan. Mielenkiinnolla odotankin millaista uutta ajattelua ja millaisia uusia konsepteja tuodaan esiin. Nato-jäsenyys muuttaa eniten puolustushaaroistamme juuri Merivoimia. Ehdottomasti eniten. Ja siellä muutoksen tarve on ollut huutava jo aiemminkin.
Itse olen odottanut 2030-luvun suurena hankkeena uusia miehittämättömien alusten emälaivoja. Jotakin Hollannin ja Belgian paraikaa rakenteilla olevien alusten malliin. Tässä välillä saadaan toivottavasti RAS-kykyiset öljyntorjunta-alukset Hylkeen ja Hallin tilalle. Mitään ohjusveneitä ei enää tule, mutta merivoimilla voisi ehkä olla muutama helikopteri? Kaiken kaluston on joka tapauksessa sovelluttava Itämerelle. Saaristomeri ei enää riitä.
 
Itse olen odottanut 2030-luvun suurena hankkeena uusia miehittämättömien alusten emälaivoja. Jotakin Hollannin ja Belgian paraikaa rakenteilla olevien alusten malliin. Tässä välillä saadaan toivottavasti RAS-kykyiset öljyntorjunta-alukset Hylkeen ja Hallin tilalle. Mitään ohjusveneitä ei enää tule, mutta Merivoimilla voisi ehkä olla muutama helikopteri? Kaiken kaluston on joka tapauksessa sovelluttava Itämerelle. Saaristomeri ei enää riitä.
Niin, olisi kiva lukea joskus, millaisen kuvitellaan olevan 2030-luvun merisodan Suomen olosuhteissa? Mitä oletetaan tapahtuvaksi ja kuinka siihen vastataan.
Tähän saakka Merivoimien Esikunnan silloisen materiaaliosaston insinöörien kirjoittelemat Sotatekniset ennusteet/vast ovat heittäneet ihan häränpyllyä. Muistan esim seuraavia:
- epäkonventionaaliset runkomuodot syrjäyttää muut - ei ole tapahtunut
- taistelualukset pienenevät - ei ole tapahtunut, päinvastoin, fregatti on nyt useimmiten yli 6000 tonnia...
- eksoottiset, kevyet materiaalit korvaa teräksen - ei ole tapahtunut, teräs on edelleen taistelualustuotannon valtavirtaa...

Jne jne... eli, ihan niin kuin meni just päinvastoin kuin ennustelivat. He eivät selvästikään olleet ammattilaisia. Tai ainakaan ennustajia.
 
Niin, olisi kiva lukea joskus, millaisen kuvitellaan olevan 2030-luvun merisodan Suomen olosuhteissa? Mitä oletetaan tapahtuvaksi ja kuinka siihen vastataan.
Tähän saakka Merivoimien Esikunnan silloisen materiaaliosaston insinöörien kirjoittelemat Sotatekniset ennusteet/vast ovat heittäneet ihan häränpyllyä. Muistan esim seuraavia:
- epäkonventionaaliset runkomuodot syrjäyttää muut - ei ole tapahtunut
- taistelualukset pienenevät - ei ole tapahtunut, päinvastoin, fregatti on nyt useimmiten yli 6000 tonnia...
- eksoottiset, kevyet materiaalit korvaa teräksen - ei ole tapahtunut, teräs on edelleen taistelualustuotannon valtavirtaa...

Jne jne... eli, ihan niin kuin meni just päinvastoin kuin ennustelivat. He eivät selvästikään olleet ammattilaisia. Tai ainakaan ennustajia.
Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, enkä lähde edes yrittämään. Olen ajatellut että miehittämättömät vehkeet ovat tulevaisuutta merelläkin. Ilmassa, pinnassa ja sen alla. Niitä ei kuitenkaan voi operoida rannikolta ja sotasatamista, joten tuki on vietävä merelle.
 
- taistelualukset pienenevät - ei ole tapahtunut, päinvastoin, fregatti on nyt useimmiten yli 6000 tonnia...
Tähän liittyen tuore uutinen:
The Royal Thai Navy (RTN)’s latest ship – a frigate that will serve as a submarine-support vessel – was delivered at Hudong–Zhonghua Shipbuilding in Shanghai on Monday.

The frigate is 213 metres long and 28 metres wide, with a maximum displacement of 20,003 tonnes, a top speed of 25 knots and a range of 10,000 nautical miles. The ship can tolerate choppy seas and accommodate a crew of 600.
 
Nyt on kyllä terminologia sekaisin. Kyseessä on jonkinlainen tukialuksen ja maihinnousualuksen sekasikiö?
Jep. LPD on oikea luokitus ja sitä tuosta on yleensä käytettykin. Ilmeisesti samaa sukua, kuin kinkkien type 071.

DNwJebpmTysFtzAI1zk4.webp
 
Juuri muutama viikko sitten tapahtui jotain, mikä asettaa nämä kysymykset kokonaan uuteen valoon. Millainen uhka pystyy enää Suomen rannikolle tulemaan? Ei ainakaan aiempi pelätty massiivinen maihinnousuoperaatio. Itämerta pitkin ei enää tule vanha kunnon A2-keltaisen maihinnousulaivasto joka perinteisiä kaavoja noudatten eristää maihinnousualueen kahdella taisteluosastolla ja sitten massiivisen tulivalmistelun avulla laskee merijalkaväen divisioonan maihin edeten siitä PKS:lle jättäen Suomen Valmet-vetoisen maatalousarmeijan alasimen ja moukarin väliin. Ei. Tämä on mennyttä. Millaiset rannikkojoukot nyt tarvitaan ja mikä on niiden tehtävä? Millä tavalla laivasto pystyy taistelemaan osana Natoa? Suomi ei enää yksin voi sotaan joutua vaan se on aina osa Naton ja Venäjän välistä yhteenottoa.

Ihan onnekkaasti (?) "Pohjanmaat" ovat täsmälleen sitä mitä nyt uudessa tilanteessa tarvitaan. Laivue-2000 sen sijaan ei ole sinne päinkään, varsinkaan alkuperäisessä muodossaan.

Tosin, eihän se LV2000 mennyt edes niin kuin joku oli viisaasti miettynyt, "Hamina"-luokan tilalla piti olla enemmän "Turunmaa" -luokkaa muistuttava korvetti, mutta kun telakkatukihommat sotki koko suunnittelun. Kuten uutisessa Hietakangas toteaa, miinalaivatkin ovat hiukan köykäisiä ulkona lattapohjaisesta pikku ohjusveneestä nyt puhumattakaan.

Eli, millaiset Merivoimat me tarvitaan 2030-luvulla, poikkeaa OLENNNAISESTI siitä, mitä jo lähtökohtaisesti hyvin vanhakantainen meriupseeristo on tottunut haluamaan. Mielenkiinnolla odotankin millaista uutta ajattelua ja millaisia uusia konsepteja tuodaan esiin. Nato-jäsenyys muuttaa eniten puolustushaaroistamme juuri Merivoimia. Ehdottomasti eniten. Ja siellä muutoksen tarve on ollut huutava jo aiemminkin.
Viimeiset 40 vuotta itämerellä voidaan jakaa karkeasti 4 erilaiseen geopoliittiseen vaiheeseen millä kullakin on ollut vaikutuksensa Merivoimien strategiaan. On jopa juhlittava asia että nämä muutokset eivät ole johtaneet kansainväliseen kovapanosammuntaan vaan ovat tapahtuneet rauhanomaisesti. Pysyvänä haasteena on ollut aina demilitarisoitu Ahvenanmaa, mikä valmistaudutaan ottamaan haltuun heti sodan ensitunteina. Mutta kuitenkin, ei ole mielekästä vetää Merivoimien suunnitteluosastoa kölin alta, kun maailma muuttuu aina kun saadaan vanhaan maailmaan suunniteltu paatti varusteltua ja merelle. Nämä neljä vaihetta ovat:

1. Kylmä sota ja Neuvostoliiton dominoiva asema Itämerellä. Suomen paikka idän ja lännen välissä: Merivoimien strategiana oli estää Neuvostoliiton maihinnousu Suomen etelärannikolle ja Ahvenanmaalle osana Suomen taistelua olemassaolostaan. Suunnittelun painopisteenä oli rannikkojoukot, rannikkotykistö, miina-alukset ja pienet ohjusveneet.

2. Kylmän sodan päättyminen, historian loppu, Baltian vapautuminen ja Itämeren rantavaltioiden EU- jäsenyys pl. Venäjä: Baltian vapautuminen paransi tuntuvasti Suomen asemaa, Suomenlahden etelärannalla oli nyt ystävällinen kansa. Neuvostoliiton kanssa harjoitetun bilateraalikaupan romahtaminen ja Suomen EU- jäsenyys sekä talouden länsiorientoituminen nostivat länteen suuntautuvien meriväylien merkitystä entisestään. Kauppamerenkulun turvaaminen teki tuloaan maihinnousun estämisen rinnalle tärkeimpinä kysymyksinä Merivoimien strategiassa. Venäjä oli heikoimmillaan ja tätä murrosaikaa leimasi epäonnistunut ITA Tuuli.

3. Puolan ja Baltian maiden Nato jäsenyys, kriha- aika ja Venäjän revansismi. Suomen asema parani entisestään kun Baltia ei ollut enää "löysästi kiinni". Venäjän toteuttaman yllätysmaihinnousun todennäköisyys laski entisestään Suomen Nato- ja EU-maiden kanssa harjoittaman yhteistyön ja tilannekuvan jakamisen myötä. Käytiin Afrikan sarvessa torjumassa merirosvoja miinalaiva Pohjanmaalla ja saatiin käsitys kv-operaatioihin soveltuvan aluksen vaatimuksista. Samalla läntisten meriyhteyksien merkitys kasvoi entisestään, "Suomi on saari". Venäjän revansismin myötä uuden alusluokan suunnitteluperiaatteita ohjasivat perinteisen miinoittamiskyvyn lisäksi kauppamerenkulun turvaaminen, taistelun ulottaminen eteläiselle Itämerelle, riittävä tulivoima ja seviytymiskyky. Tähän ajankohtaan perustuu Pohjanmaa- luokan "korvettien" suunnittelu. Ohessa mainio video Merivoimilta:

4. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Suomen (+Ruotsin) Nato- jäsenyys. Itämerestä tulee pian "Nato-lake". Pohjoismaiden keskinäisen puolustusyhteistyön syventämiseltä on nyt poistunut kaikki pidäkkeet. Neljän pohjoismaan ilmavoimien aiesopimus Pohjolan Ilmavoimista on vasta alkua. Suomen ja Viron merivoimat valmistautuvat sotatilanteessa sulkemaan Venäjän laivaston pussinperälle Kronstadtin tukikohtaan yhdistämällä tilannekuvansa ja koordinoimalla meritorjuntaohjusten tulenkäytön. Kaliningrad on Nato-maiden ympäröimänä saarekkeena Itämerellä. Venäjä on täysin alakynnessä luulenpa että Venäjä joutuu tämän hiljaa hyväksymään ja käyttämään vähenevät resurssinsa jatkossa muualle kuin Itämeren laivastoon. Suomella taas on kohta käytössään hyvin Nato-liittolaisten kanssa yhteistoimintaan soveltuva alusluokka. Itse pohdin sitä että onko aluksien miinoittamiskyky nykyisessä mittakaavassa enää tarpeellinen ja pitäisikö osa varustaa useammalla mk41 siilolla sekä Tomahawk- risteilyohjuksilla voiman projisointiin syvälle Venäjän alueelle sotatilanteessa.
 
Viimeiset 40 vuotta itämerellä voidaan jakaa karkeasti 4 erilaiseen geopoliittiseen vaiheeseen millä kullakin on ollut vaikutuksensa Merivoimien strategiaan. On jopa juhlittava asia että nämä muutokset eivät ole johtaneet kansainväliseen kovapanosammuntaan vaan ovat tapahtuneet rauhanomaisesti. Pysyvänä haasteena on ollut aina demilitarisoitu Ahvenanmaa, mikä valmistaudutaan ottamaan haltuun heti sodan ensitunteina. Mutta kuitenkin, ei ole mielekästä vetää Merivoimien suunnitteluosastoa kölin alta, kun maailma muuttuu aina kun saadaan vanhaan maailmaan suunniteltu paatti varusteltua ja merelle. Nämä neljä vaihetta ovat:

1. Kylmä sota ja Neuvostoliiton dominoiva asema Itämerellä. Suomen paikka idän ja lännen välissä: Merivoimien strategiana oli estää Neuvostoliiton maihinnousu Suomen etelärannikolle ja Ahvenanmaalle osana Suomen taistelua olemassaolostaan. Suunnittelun painopisteenä oli rannikkojoukot, rannikkotykistö, miina-alukset ja pienet ohjusveneet.

2. Kylmän sodan päättyminen, historian loppu, Baltian vapautuminen ja Itämeren rantavaltioiden EU- jäsenyys pl. Venäjä: Baltian vapautuminen paransi tuntuvasti Suomen asemaa, Suomenlahden etelärannalla oli nyt ystävällinen kansa. Neuvostoliiton kanssa harjoitetun bilateraalikaupan romahtaminen ja Suomen EU- jäsenyys sekä talouden länsiorientoituminen nostivat länteen suuntautuvien meriväylien merkitystä entisestään. Kauppamerenkulun turvaaminen teki tuloaan maihinnousun estämisen rinnalle tärkeimpinä kysymyksinä Merivoimien strategiassa. Venäjä oli heikoimmillaan ja tätä murrosaikaa leimasi epäonnistunut ITA Tuuli.

3. Puolan ja Baltian maiden Nato jäsenyys, kriha- aika ja Venäjän revansismi. Suomen asema parani entisestään kun Baltia ei ollut enää "löysästi kiinni". Venäjän toteuttaman yllätysmaihinnousun todennäköisyys laski entisestään Suomen Nato- ja EU-maiden kanssa harjoittaman yhteistyön ja tilannekuvan jakamisen myötä. Käytiin Afrikan sarvessa torjumassa merirosvoja miinalaiva Pohjanmaalla ja saatiin käsitys kv-operaatioihin soveltuvan aluksen vaatimuksista. Samalla läntisten meriyhteyksien merkitys kasvoi entisestään, "Suomi on saari". Venäjän revansismin myötä uuden alusluokan suunnitteluperiaatteita ohjasivat perinteisen miinoittamiskyvyn lisäksi kauppamerenkulun turvaaminen, taistelun ulottaminen eteläiselle Itämerelle, riittävä tulivoima ja seviytymiskyky. Tähän ajankohtaan perustuu Pohjanmaa- luokan "korvettien" suunnittelu. Ohessa mainio video Merivoimilta:

4. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Suomen (+Ruotsin) Nato- jäsenyys. Itämerestä tulee pian "Nato-lake". Pohjoismaiden keskinäisen puolustusyhteistyön syventämiseltä on nyt poistunut kaikki pidäkkeet. Neljän pohjoismaan ilmavoimien aiesopimus Pohjolan Ilmavoimista on vasta alkua. Suomen ja Viron merivoimat valmistautuvat sotatilanteessa sulkemaan Venäjän laivaston pussinperälle Kronstadtin tukikohtaan yhdistämällä tilannekuvansa ja koordinoimalla meritorjuntaohjusten tulenkäytön. Kaliningrad on Nato-maiden ympäröimänä saarekkeena Itämerellä. Venäjä on täysin alakynnessä luulenpa että Venäjä joutuu tämän hiljaa hyväksymään ja käyttämään vähenevät resurssinsa jatkossa muualle kuin Itämeren laivastoon. Suomella taas on kohta käytössään hyvin Nato-liittolaisten kanssa yhteistoimintaan soveltuva alusluokka. Itse pohdin sitä että onko aluksien miinoittamiskyky nykyisessä mittakaavassa enää tarpeellinen ja pitäisikö osa varustaa useammalla mk41 siilolla sekä Tomahawk- risteilyohjuksilla voiman projisointiin syvälle Venäjän alueelle sotatilanteessa.
Näpit irti kiskoista. On suorastaan pyhäinhäväistys edes ottaa esille miinoituskykymme. Se on kuitenkin pääasejärjestelmä merivoimissa.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjoitin joku aika sitten että laivueelle mereltä maalle kyky ristelyohjusvarustus,olisi tarpeen,nyt kun tosiaan ollaa naton jäseniä.Näin Suomi voisi osallistua myös naton muihin operaatioihin vaikka yhdellä aluksella.Tykistö aseistus ei minusta ihan riitä ja muutama ohjus myös sit meritorjuntaan.Tomahawk voisi olla yksi vaihtoehto tai sit joku hypersonic ohjus joita on kehitteillä.
 
Kirjoitin joku aika sitten että laivueelle mereltä maalle kyky ristelyohjusvarustus,olisi tarpeen,nyt kun tosiaan ollaa naton jäseniä.Näin Suomi voisi osallistua myös naton muihin operaatioihin vaikka yhdellä aluksella.Tykistö aseistus ei minusta ihan riitä ja muutama ohjus myös sit meritorjuntaan.Tomahawk voisi olla yksi vaihtoehto tai sit joku hypersonic ohjus joita on kehitteillä.
Kyllä Gabriel pystyy siihen. Tosin on hieman eri asia ampua rannikolle kuin pitkälle sisämaahan asti. Maalituskyvystä, tarkoituksenmukaisimmasta ampujasta kulloisenakin hetkenä kiinni.
Ei Suomea ensimmäisenä tarvitse ajatella olevan risteilyohjuksia ampumassa kun maailmalle mennään. Siellä on monenlaista muutakin tehtävää.
USA ja muut, joilla on varastoa ampukoon risteilyohjukset jos haluavat siten viestiä jotain.

Suomesta voi ampua niin monesta paikkaa Venäjälle, että sitä ei tarvitse väkisin vielä purtiloihin mahduttaa. Yksittäisillä ei ole oikein mitään merkitystä, niitä pitäisi valmistautua leipomaan urakalla.
 
Viimeksi muokattu:
Pitäisi varmaan saada ensin edes yksi alus veteen ennen kuin voidaan alkaa kehuskella Pohjanmaa-luokan sopivuudella ruotsalaisten tarpeisiin...🤔
Mikä "vedessä oleva" design sopii mielestäsi sitten paremmin? Arrowhead vai? Me voimme vertailla kaikkia vain julkisten paperitietojen perusteella ja silloin minä päädyn "Pohjanmaahan".
 
Suomella taas on kohta käytössään hyvin Nato-liittolaisten kanssa yhteistoimintaan soveltuva alusluokka. Itse pohdin sitä että onko aluksien miinoittamiskyky nykyisessä mittakaavassa enää tarpeellinen ja pitäisikö osa varustaa useammalla mk41 siilolla sekä Tomahawk- risteilyohjuksilla voiman projisointiin syvälle Venäjän alueelle sotatilanteessa.
Miinakansi soveltuu onneksi muuhunkin käyttöön, joten ei huolta. Tilaa ei koskaan ole liikaa. Sinne saa varastoitua kaikenlaista vaikkapa Persianlahden keikalla, jollaiselle arvatenkin jossain vaiheessa lähdetään.
 
Back
Top