Aika avutonta kiukuttelua, josta paistaa läpi lähinnä voimattomuus ja katkeruus Puolustusvoimia kohtaan. Vuodatuksen taakse kätkeytyvä henkilökohtainen motiivi jää hieman epäselväksi, mutta ilmeisesti kovan uhon saattelemana liikkeelle laskettu kansalaisaloite ei ole kerännyt nimiä toivotulla tavalla.
Kaikesta huolimatta olisin voinut odottaa HS:lta edes vähän korkeatasoisempaa "kolumnia". Miksi valtakunnan "ykköslehti" ylipäätään julkaisee tällaista propagandaa sivuillaan?
En minä kyllä tuosta sinänsä aika avuttomasta jutustusta löytänyt kiukuttelua, enemmänkin se on lakooninen toteamus, että ulkomailta tulleen perspektiivistä katsottuna yleinen asevelvollisuus on aikansa elänyt. Kirjoitukselle on silloin syytä löytää asialliset vasta-argumentit.
Mutta kiukuttelevatko Jarno Limnéll ja Tommi Sikanen oheisessa kirjoituksessaan.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Tiedusteluyhteistyö+USAn+kanssa+vie+Ruotsia+Natoon/a1380149526554
---------
Tiedusteluyhteistyössä on kyse Ruotsin tietoisesta pyrkimyksestä vahvistaa asemaansa Yhdysvaltojen ja Naton suuntaan. Suomi on jäämässä tässä hankkeessa sivustakatsojaksi.
Ruotsin ja Yhdysvaltojen välisen tiedusteluyhteistyön ei pitäisi yllättää ketään. Maat harjoittivat aktiivista yhteistyötä läpi kylmän sodan, ja tämän on voinut arvata jatkuneen myös digitaalisen tiedustelun aikakaudella. Yllätyksenä voi kuitenkin pitää yhteistyön laajuutta.
Ruotsin puolustusministeriön ohjauksessa oleva elektronisen tiedustelun viranomainen FRA on todennäköisesti sallinut Yhdysvaltojen tiedustelupalvelulle NSA:lle ja Britannian tiedustelupalvelulle GCHQ:lle pääsyn Ruotsin alueella kulkeviin tiedonsiirtokaapeleihin.
Viitisen vuotta voimassa ollut televalvontalaki antaa Ruotsin viranomaisille luvan seurata kaikkea maan rajat ylittävää puhelu- ja tietoliikennettä. Merkittävä osa Suomen ja Venäjän tietoliikenteestä kulkee Ruotsin kautta.
Erityisen kiinnostavaa on Venäjään liittyvä tieto, koska Ruotsi voi käydä sillä vaihtokauppaa tiedustelutiedon kansainvälisillä markkinoilla ja samalla vahvistaa poliittista yhteistyötä haluamaansa suuntaan. Venäjän tietoliikenteen vakoilun mahdollistamisen arveltiin aikoinaan olleen pääsyy Ruotsin televalvontalain hyväksymiselle.
Sotilaallisesti liittoutumaton Ruotsi on läheisellä yhteistyöllä halunnut varmistaa itselleen Yhdysvalloilta edes poliittisen tuen mahdollisessa kriisitilanteessa. Tiedustelutietojen laajamittainen luovuttaminen on Ruotsilta selvä ulko- ja turvallisuuspoliittinen valinta, jolla on haluttu lähentää suhdetta Yhdysvaltoihin ja Natoon.
Ruotsissa toukokuussa julkaistu turvallisuuspoliittisen selonteon toimintaympäristöanalyysi korostaa ja tarkentaa huomattavasti yhteistyön merkitystä Naton kanssa, vaikka uusia Nato-linjauksia selontekoon ei ole kirjattu. Analyysin mukaan eri yhteistyökumppaneiden tärkeysjärjestys tulee päättää vielä käynnissä olevassa selontekoprosessissa. Pohjoismainen yhteistyö ei siis ole välttämättä Ruotsille ehdoton ykkönen.
Suomessa on syytä huomioida Ruotsin yhteistyön lisääntyminen Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Ruotsi on omaksunut Suomea vahvemman Yhdysvaltoja tukevan linjan, mikä näkyy esimerkiksi Syyrian kysymyksessä.
Ruotsissa on myös päätetty vihdoinkin osallistua Naton nopean toiminnan joukkoihin, toki vuosia Suomen jälkeen. Merkittävää tässä on toisen pääpuolueen sosiaalidemokraattien kannan muuttuminen vuodesta 2008, jolloin asia oli edellisen kerran pöydällä.
Lisäksi Ruotsissa on keskusteltu oman maaperän avaamisesta suurille Nato-harjoituksille. Tiedusteluyhteistyö syventää entisestään poliittista ja sotilaallista läheisyyttä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa.
Suomen tilanne on poliittisesti herkempi. Kaikki aktiivinen osallistuminen Naton toimintaan tulkitaan täällä askeleeksi kohti Nato-jäsenyyttä. Transatlanttiset suhteemme eivät liioin ole Ruotsin tasoa, mikä tuli esiin presidentti Obaman valittua Ruotsin vierailukohteekseen.
Ruotsi haki ansaittua johtajan roolia kutsuessaan muiden Pohjoismaiden päämiehet Obaman tapaamiseen. Samanaikaisesti länsinaapurimme lähentyy Natoa ja Suomi on jäämässä varjoon. Näyttää siltä, ettei Suomea pidetä Ruotsissa turvallisuuspoliittisesti yhtä tärkeänä yhteistyökumppanina kuin Ruotsia Suomessa.
Laajasta keskinäisestä yhteistyöstään huolimatta Ruotsi ja Suomi kilpailevat paikasta Yhdysvaltojen, maailman ainoan sotilaallisen supervallan, suojan alla.
Yhdysvaltojen suuntautuminen Ruotsiin ja Skandinaviaan saattaa vahvistaa myös Suomen asemaa, sillä tällöin supervallan mielenkiinto kohdistuu laajemminkin pohjolaan.
Toisaalta Pohjois-Euroopan kaksi sotilaallisesti liittoutumatonta maata, Ruotsi ja Suomi, ovat Yhdysvaltoihin nähden eriarvoisessa asemassa. Kun muut Pohjoismaat jo kuuluvat Nato-klubiin, Ruotsilla on vip-kortti klubin tilaisuuksiin. Suomi uhkaa jäädä sivustakatsojaksi.
Jarno Limnéll ja Tommi Sikanen
Limnéll on sotatieteiden tohtori. Sikanen toimii opettajana Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksessa.
