Höpsis, mähän olin ihan samaa mieltä
@CV9030FIN kanssa, tosin toin näkökulmaa laajemman maanpuolustustahdon kautta. Yksittäisen ressunkin perustaitojen parantaminen on mielestäni nykymuotoiselle armeijalle hyvä juttu. Ei elinehto, mutta aina kotiinpäin. Kuten kirjoitin kapiaisten paremmuudesta kouluttajana: "Tästä kiitokseni ammattilaisille ketkä vaivaantuvat paikalle jakamaan tietoaan ja päättäjille, jotka mahdollistavat tämän. Veronmaksajana olen halukas maksamaan sen yhden (yleisimmiten se on vain yksi) tai muutaman PV:n henkilön paikallaolon jos he oikeasti jakavat tietämystään ja valvovat toiminnan laatua.". Jokainen kuka menee oppiin, haluaa parasta mahdollista opetusta. Ja olen satavarma, että MPKK:n kasvatilla on enemmän tietoa asiasta kuin ressulla. (okei, voi olla jotain spesifejä poikkeuksia, kuten vaikka tunnistuskoulutus).
Minun olisi pitänyt muotoilla asia ehkä hieman toisin, en siis missään tapauksessa tarkoittanut, että tämä asia jäisi nyt epäselväksi ainoastaan sinulle.
Lähinnä vitsinä takerruin hänen epäilyynsä, että harvasta ressusta oli kouluttamaan enemmän kuin telamiinaa. Minun mielestä useasta olisi enempäänkin. Mutta se vain vitsailuna, ei hänkään sitä kai kirjaimellisesti tarkoittanut.
Valitettavasti yksi iso ongelma on, että suurella osalla kurssien osallistujista ei ole mitään oikeita perusteita arvioida sitä, onko koulutus hyvää vai ei. Sen huomaa hyvin helposti jo sillä, kun MPK:n koulutuksissa käyneiltä kavereilta kyselee tuntoja KHENK-vetoisen VEH-viikonlopun jälkeen ja laittaa kaverit vertailemaan näitä keskenään. Loppupeleissä siis usein on oikeasti arvioitu vain sitä, että viihtyikö kurssilla. Tällä ei ole mitään tekemistä SA-suorituskykyjen tuottamisen kanssa.
En osaa sanoa millä mielellä CV tuon telamiinajutun heitti, mutta vahva epäilykseni on, ettei se ihan niin vitsi ollut kuin luulet. Toki KOTU-yksiköistä ja etenkin näiden ulkopuolelta löytyy reserviläisiä, joiden rahkeet riittävät jo nyt tuota monimutkaisempaan ja lisäkouluttautumisella vielä johonkin muuhun, mutta valitettavasti oma näkemykseni on se, että rivikouluttajalla on tällä hetkellä aika ohuelti osaamista. Tämä ei tietenkään ole sen kaverin oma vika ja nyt pitääkin ymmärtää, että kritiikki kohdistuu koko SYSTEEMIIN, eikä sitä pitäisi ottaa vittuiluna yksittäisille henkilöille.
Kursseihin liittyen... En itseasiassa haluaisi avata enempää taustoja, sillä minusta kurssit ovat olleet hyviä, MAAKKissani henki on hyvä ja kantikset suhtautuvat toimintaan hienosti. Tarkoittaa kehittäen. Sääli olisi jos työyhteisö sisäisesti ei heidän panostaan arvostaisi. Itselleni touhu tuo lähinnä maanpuolustushenkisen viitekehyksen liikuntaharrastukseni ympärille. Kun en treenaa kasvattaakseni penkkitulosta, voittaakseni maratooneja tai yleisurheilukisoja, treenaan pärjätäkseni paremmin marsseilla, soilla, hangilla ja cooperissa. Tähän viitekehys luo motivaatiota. Ja kuten sanoin, tiedän olevani sen takia vähän parempi kovassa KH:ssa kuin olisin ilman tätä.
Jos oikein muistan, niin teikäläinen on hiljattain MAAKK:n liittynyt ja ajattelin tätä kautta sinun olevan hyvä esimerkki, kun vissiin noita kursseja on jo kertynyt vyön alle. Tietenkin jos olisit ruvennut listailemaan kursseja, niin varmaankin olisit voinut sen tehdä tarpeeksi laveasti, anonymiteetin rajoissa.
Uskon, ettet kumminkaan ihan meinannut asiaa kirjaimellisesti niin, että MAAKK olisi pelkkä viitekehys liikuntaharrastuksellesi. Sellainen kuva tuosta nimittäin jää, jos lukee kuin piru raamattua. Kyseessä on kumminkin SA-joukko ja siihen kuuluminen tuo mukanaan tiettyjä velvotteita.
Mitä tulee työyhteisön arvostukseen, niin varmaan se on ihan kohdallaan esim. yksittäisen ALTSTO:n sisällä, jossa useamman henkilön toimenkuvaan kuuluu olla kosketuksissa asian kanssa, tai vaikkapa J-OS:n sisällä MAAKKien kanssa useammin tekemisissä olleiden perusyksiköissä työskentelevien rivikouluttajien piirissä. Mutta mitään niin ihmeellistä aktiivireservin parissa tekeminen ei ole, että siitä pitäisi jotenkin nostaa jalustalle tai taputella jatkuvasti selkään. Duuni siinä missä muutkin ja suurin osa SA-joukoista tuotetaan kumminkin perusyksiköissä varusmiehistä. Oma lukunsa tietenkin on lähivuosien laihat KH-määrät ja näiden mukanaan tuoma fakta, että nuoren polven kantahenkilökunta ei välttämättä ole ollut missään tekemisissä reserviläisistä koostuvien SA-yksiköiden kanssa ja kuva reserviläisten toiminnasta on saattanut muodostunut pelkästään MPK:n kurssien kautta, jos ollenkaan.
Sen verran sanon, että yhdessä TST-pelastaja koulutuksessa kurssin johtaja ja pääkouluttaja oli käsittääkseni entinen upseeri, tosin siviilipuolelle hypännyt. Ja se on ollut paras koulutukseni missä olen ollut. Toiminta oli särmää, porukkaa käskettiin, ajankäyttöä vahdittiin - touhu oli johtamiseltaan yksinkertaisesti tehokasta. Muistutti enemmän inttiä (siis niitä koulutuksia, ei odottelua) kuin MPK:n normikurssia. Pidän siitä, että tehdään tehokkaasti ja hiki päässä. En halua tuhlata viikonloppuani vaan ottaa siitä kaiken irti ja tuo koulutus oli juurikin sitä.
Ja ei, tämä ei tarkoittanut, että muut koulutukset olisivat olleet paskaa. Se tarkoitti vain, että tuo oli paras ja siinä pidin eniten siitä kun tehtiin se minkä koulutettava asia vaati eikä välttämättä mietitty, että onko kaikilla kivaa ja eihän vaan ole liian raskasta.
Viikonloppukoulutusten pitää olla rankkoja ja vähällä unella. Mitä rankempi sitä parempi. Joskus tietomäärällisesti, joskus fyysisesti, riippuen koulutuksesta.
Tässä aletaan pääsemään vähän sinne jäljille. Kysymys: Onko teikäläinen sijoitettu taistelupelastajaksi? Jos on, niin peukku, jos ei niin malliesimerkki puuhastelusta. Ongelma kun on nimenomaan se, että useiden MAAKKien koulutus ei johdonmukaisesti kehitä yksikön SA-suorituskykyä, kun jengi puuhastelee millon mitäkin ja kauhea määrä koulutusvuorokausia, rahaa ja järjestävän tahon resursseja hukataan tähän harrastamiseen. Käsillä olisi konkreettisempiakin kehittämiskohteita, kun maanpuolustustahdon ylläpito. Ja sekin pysyy ja nousee aivan varmasti, jos taistelija kuuluu suorituskykyiseen SA-joukkoon, joka treenaa säännöllisesti ja johdonmukaisesti.
Homman pitäisi olla tavoitteellisemmin organisoitua niin, että ensin taistelijat laitetaan oman sijoituksensa mukaisille peruskursseille, jonka jälkeen keskitytään esim. vuosi tai puoli treenaamaan partio-ryhmäjuttuja, toinen joukkuejuttuja ja kolmantena vuonna komppaniakoossa. Samaan aikaan komppanian johtajien pitäisi ravata maasotakoululla muutamaan otteeseen, pohtia omassa porukassaan miten hommat hoidetaan omassa yksikössään, eikä mielestäni olisi ollenkaan pahitteeksi vetää jotain parin vklopun päivityskoulutusta joukkueen- (JJ:t & JVJ:t) ja ryhmänjohtamisesta (RJ:t & RVJ:t) jotta edes yksinkertaisimmat perustaistelumenetelmät ja yleensäkin nykypäivän ajattelu saataisiin kaikille ajettua sisään ja nostettua lähtötasoa edes pikkasen. Näillä eväillä on sitten huomattavasti mielekkäämpää toimia noissa ryhmä- ja joukkuetason harjoituksissa oman joukkonsa kanssa, kun on jonkinnäköiset perusteet hallussa ja muistissa, jolloin koko joukko saa parempaa treeniä eikä ole pelkkänä statistina JJ:den sekoiluteatterissa.
Asiahan nyt on niin, että kaikki paukut pitäisi keskittää siihen, että MAAKK:t saataisiin yksikköinä suorituskykyvaatimuksia vastaavalle tasolle. Tämän jälkeen, jos ylimäärästä rahaa on, sitä voisi sitten käyttää kaikenlaisiin yksilötaitoja ylläpitäviin ja kehittäviin kursseihin. Ongelma on tällä hetkellä se, että tehdään ihan hirveesti (kursseja ja koulutettavia on oikeasti paljon), mutta aikaan saadaan aika vähän vs. mitä voitaisiin aikaan saada, jos samat resurssit käytettäisiin järkevämmin.
).
