Maakuntajoukoista Kodinturvajoukkoihin

Selonteossa todettiin, että MPK:lla ei ole resursseja pohjoismaisen eikä muunkaan kansainvälisen yhteistoiminnan merkittävälle lisäämiselle.

MPK:n yhteistoiminta on kylläkin vilkasta Viron Kaitseliitin kanssa.
 
Niin, siis Suomessa paikallisjoukkojen operatiivisesta suunnittelusta ja käytöstä vastaa Puolustusvoimat, ei mikään kodinturvaorganisaatio. MPK ei näe tarvetta laajentaa rooliaan operatiiviseen suunnitteluun ja joukkojen käyttöön. PV suunnittelee ja käyttää joukkoja. Jos pilliin vihelletään, MPK:n kouluttajista sijoitetut lähtevät samantien.

MPK:n lakisääteisenä tehtävänä on sotilaallisen koulutuksen ja sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen toteuttaminen Puolustusvoimien ohjauksessa. Siksi pitää varautumisessa ottaa huomioon, että on syytä olla myös kouluttajia, jotka ovat sitoutuneet MPK:hon mutta eivät välttämättä ole PV:n sijoittamia.

Tämä ei ole vastaus tai erimielisyys @Vonka vaan korostan jotain asioita.
 
MPK ei näe tarvetta laajentaa rooliaan operatiiviseen suunnitteluun ja joukkojen käyttöön.

Toisaalta jos MPK:ta halutaan hyödyntää joukkojen rekrytointiin, koulutukseen ja tukeen pitäisi hilloa irrota.

MPK:n sotilaallisen koulutuksen ja sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen kehittämiseksi ja paikallisjoukkojen valmiuden kehittämiseksi tulisi MPK:n vuotuista budjettia kasvattaa noin 2M€.

Lisäämällä vuotuista koulutus rahoitusta noin 1M € mahdollistettaisiin tilatun koulutuksen ja sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen lisääminen tarpeiden mukaisesti

2milj euroa on valtion budjetissa pieru saharassa ja yksi miltsi irtoaa jo melkein pelkästään kolttasaameilaisten kielentutkimukseen. Jos MPK:ta meinataan oikeasti kehittää, löytyy tuo raha seuraavasta lisäbudjetista. Toisaalta voidaan myös odotella nykyisen kehysraamin loppuun vuoteen 2020, jospa se paikallisjoukkojen rekrytointi ja koulutus MPK:n voimin sitten alkaisi?
 
2milj euroa on valtion budjetissa pieru saharassa ja yksi miltsi irtoaa jo melkein pelkästään kolttasaameilaisten kielentutkimukseen. Jos MPK:ta meinataan oikeasti kehittää, löytyy tuo raha seuraavasta lisäbudjetista. Toisaalta voidaan myös odotella nykyisen kehysraamin loppuun vuoteen 2020, jospa se paikallisjoukkojen rekrytointi ja koulutus MPK:n voimin sitten alkaisi?

Tässä on paljon järkeä. Lisärahalla saisi palkatuksi jo välttämättömät yhdyshenkilöt aluetoimistoille.
 
Laki asevelvollisuudesta ei puhu kuudesta kuukaudesta vaan 165 vuorokaudesta, johon tulee päälle kertausharjoitusvelvollisuus. Koidinturvassa palvelevalla ei tarvitsisi olla edes lomaoikeutta eli verrattuna normivarusveijariin hän saisi Vlv:n vastaavan määrän verran enemmän koulutusvuorokausia
6 kuukautta putkeen siis. Sitäpaitsi kuten aiemmin jo mainittiin miehistö voidaan kutsua nykyään muutenkin jo 80 päiväksi kertausharjoitukseen.

Miksi ihmeessä asepalvelusta suorittavalle asevelvolliselle maksettaisiin resereviläispalkkaa?
Koska ketään ei voi määrätä osallistumaan vapaaehtoiseen harjoitukseen.

MPK:lla ei ole resursseja toimittaa enempää koulutusta ennenkuin se saa enemmän rahoitusta. Mietinnön mukaan lisärahaa pitäisi panostaa miltsi henkilöstön palkkaamiseen ja toinen koulutukseen
Pv edelleen kustantaa tilaamansa koulutuksen esim:
http://puolustusvoimat.fi/artikkeli...rjoittivat-kumppanuussopimuksen-vuodelle-2017

Ja btw:
Momentin 27.10.50 Maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukeminen (kiinteä määräraha) määrä-
rahasta on Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle myönnetty 22.12.2016 tehdyllä puolustusministe-
riön päätöksellä (FI.PLM.2016-6571, 809/20.99.00/2015) 1,804 milj. euron suuruinen valtion-
avustus käytettäväksi vuonna 2017 vapaaehtoista maanpuolustusta koskevan lain (556/2007)
7 §:n 1 momentissa säädettyjen julkisten hallintotehtävien hoitamisesta aiheutuviin toimintame-
noihin.
http://www.defmin.fi/files/3711/Liite_5_PLM-MPK_tulossopimus_2017.pdf

Edelleen jää harvinaisen epäselväksi miten tämä teidän KT-porukka parantaisi tilannetta.
 
Olen mieltänyt asian niin että Suomeen mahdollisesti kehitettävällä jalostetummalla reserviläismallilla ei vielä ole edes nimeä. "Kodinturvajoukot" on vain sellainen tilapäinen työnimi, jotta olisi edes jokin kiinnekohta siihen mistä saattaisi olla kyse. Voihan se olla niinkin että Suomeen mahdollisesti kehitettävä malli ei ole mikään noista muiden malleista vaan joku ihan oma rakenne. Niin tai näin, sen mahdollisesti tulevan uuden mallin tulee olla PV:n tarpeita tukevaa. Vain PV:n tarpeita tukevaa reserviläis-porukkaa.
Voihan tuolle tässä vaiheessa olla joku muukin työnimi - pidetään ajatuksemme vapaana.

Suojeluskunnan ja Lotta Svärd hoitivat omana aikanaan erinomaisella tavalla vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehtävät. Näistä kummastakin voisi soveltuvin osin ottaa esimerkkiä myös tulevien aikojen tarpeisiin.

Ajat ovat muuttuneet ja aivan samanlaista organisointia ei nykymaailmassa liene mahdollista/tarvettakaan aikaan saada.
Ehkä kysyntää olisi jonkinlaiselle vapaaehtoisuuteen perustuvalle organisaatiolle joka toimisi sopivasti määritellyssä yhteistyössä ammattimaisesti toimivien Puolustusvoimien, Poliisin, Palo- ja pelastuspalveluiden ja ehkä muiden vapaaehtoisten toimijoiden kanssa.

Uudenlaisessa vapaaehtoispalvelussa voisi olla monenlaista toimintaa. Reserviläis- ja sotilastaitojen harjoittelu sekä ylläpitäminen olisi vain yksi osa kokonaisuutta. Monenlaiselle muullekin olisi tarvetta. Syrjäytymisen ehkäisylle (yksinäisyys, mielenterveys, vanhusten avustaminen, itsemurhien ehkäisy jne.) löytyisi aina tarvetta. Joskus tarvitaan lähiseutuja tuntevia etsintäryhmiä jne. Joillain paikkakunnilla on ollut ollut silloin tällöin tarvetta alueellisesta vartioinnistakin. Lähes kaikkialla Suomessa paikalliset metsästäjät (metsästysseurat) hoitavat mm. liikenteessä vahingoittuneiden eläinten etsinnän ja lopettamisen ns. SuurRiistaVirka-Avun (SRVA) yhteistyöllä poliisin kanssa. Siihenkin voisi jollain tavoin varautua että nykyaikainen yhteiskunta on melkoisen haavoittuvainen monenlaisissa kriisitilanteissa joita esim. sähkönjakelun/tietoliikenneyhteyksien pidempiaikaiset häiriöt voivat aiheuttaa jne.

Yhteiskuntarakenteen muutos (väki kaupunkilaistuu, vähenee maaseudulla jne.) aiheuttaa omalla tavallaan haasteita palveluiden/etäisyyden suhteen tulevaisuudessa..

Kaikenlaista arvokasta vapaaehtoistyötä toki tehdäänkin..esimerkiksi tänään oli uutisissa että vapaaehtoiset verenluovuttajat pelastavat jopa 10.000 ihmishenkeä vuosittain. Mutta kaikesta huolimatta saattaisi olla kokonaisuudelle eduksi jos erilaisia yhteiskuntaa palvelevia asioita toteutuisi yhteisen vapaaehtoisen järjestelmän kautta.

Mutta voidaan tietenkin jatkaa nykyiseen malliin..ehkä aika tuo mukanaan enemmän tarpeita kehitykselle ja ratkaisuille.
 
6 kuukautta putkeen siis. Sitäpaitsi kuten aiemmin jo mainittiin miehistö voidaan kutsua nykyään muutenkin jo 80 päiväksi kertausharjoitukseen.

Me luetaan nyt varmaan eri lakikirjaa:

Laki asevelvollisuudesta

37 § (15.6.2012/310)
Palvelusajan määräytyminen

Varusmiespalvelusaika on:

1) miehistön tehtäviin koulutettavalla 165 päivää;

Ei kuusi kuukautta, vaan 165 päivää.

Koska ketään ei voi määrätä osallistumaan vapaaehtoiseen harjoitukseen.

Voidaan jos lakia muutetaan, sehän tässä on aloitteen idea. Sama harjoitus voi olla VEH ressuille ja määrätty palvelus asevelvolliselle. Kun 165 päivää on täynnä henkilö siirtyy reserviin jossa voi hakea VEH:n tai hänet voidaan määrätä kertaukseen.


Tuo on MPK:n vuosibudjetti ja MPK:n lausunto kaksi kuukautta myöhemmin sanoi että toiminnan kehittämiseksi selonteon mukaisesti tarvitaan vielä miljoona lisää ja mielellään kaksi.
 
Ehkä kysyntää olisi jonkinlaiselle vapaaehtoisuuteen perustuvalle organisaatiolle joka toimisi sopivasti määritellyssä yhteistyössä ammattimaisesti toimivien Puolustusvoimien, Poliisin, Palo- ja pelastuspalveluiden ja ehkä muiden vapaaehtoisten toimijoiden kanssa.

Uudenlaisessa vapaaehtoispalvelussa voisi olla monenlaista toimintaa. Reserviläis- ja sotilastaitojen harjoittelu sekä ylläpitäminen olisi vain yksi osa kokonaisuutta. Monenlaiselle muullekin olisi tarvetta.

Niin siis tästähän nykymallissa on kyse.
 
Edelleen jää epäselväksi miten homma parantuisi nykyisestä?

Voidaan jos lakia muutetaan, sehän tässä on aloitteen idea. Sama harjoitus voi olla VEH ressuille ja määrätty palvelus asevelvolliselle. Kun 165 päivää on täynnä henkilö siirtyy reserviin jossa voi hakea VEH:n tai hänet voidaan määrätä kertaukseen.
Ja tämä on kirjattu mihin kohtaan lakiehdotusta?
 
Edelleen jää epäselväksi miten homma parantuisi nykyisestä?


Ja tämä on kirjattu mihin kohtaan lakiehdotusta?

Se ei ole lakiehdotus vaan Ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä

varusmiespalvelustaan suorittava asevelvollinen voidaan hakemuksen perusteella määrätä suorittamaan jäljellä oleva palveluksensa osallistumalla maakuntajoukkojen harjoituksiin, niihin liitettyyn Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaalliseen koulutukseen ja maakuntajoukkojen tarjoamaan virka-apuun.

TS PV:llä takalauta siitä kenet osa-aikapalveluun päästetään. Asevelvollinen määrätään osallistumaan koulutukseen ja koulutuksen on oltava suoraan maakuntajoukkojen harjoituksia tai niihin liitettyä MPK:n sotilaallista koulutusta.

Mahdollinen toteutuva virka-apu on palvelusta siinä missä varusmiehilläkin. Eduskunnalla on valiokunnat ja palkattu henkilökunta jotka sorvaa tuosta lakiteknisesti pätevän tekstin.

Miten homma parantuisi nykyisestä:

1) Maakuntajoukot ovat käyttökelpoinen konsepti, mutta ne kärsivät kroonisesta miehistöpulasta. Krooninen miehistöpula johtuu siitä että vaikka valtaosa Suomalaisista on halukas suorittamaan asevelvollisuutensa on vain rajattu määrä halukas sitoutumaan vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Siirtämällä varusmiehiä pallvelukseen maakuntajoukkoihin voidaan siellä olevien reseviläisten koulutusta hyödyntää paremmin. Lisäporukka kasvattaa myös MAAK:n suorituskykyä

2) Usko tai älä, mutta ihmisillä on ihan oikeasti moninaiset syyt tehdä erilaisia valintoja elämässään. Yksinhuoltaja, yrittäjä, omaishoitaja tai opiskelija voi olla vaikka kuinka motivoitunut maanpuolustaja ja siitä huolimatta haluaa järjeestää asepalveluksensa toisella tavalla.

3) Sikäli mikäli MAAK järjestää osallistujilleen järkevää toimintaa voi varusmiespalvelus MAAK:ssa olla se paras metodi värvätä jatkamaan sitoumusta vapaaehtoisesti. Jos palvelee hyvässä porukassa ja saa laadukasta koulutusta ja toimintaa on kynnys valmiussitoumuksen allekirjoittamiseen pieni.

4) MAAK:ssa voidaan ohjata myös varusmiehiä yksikön tarpeiden mukaisesti. Jos MAAK tarvitsee lääkintä- tai viestimiestä voidaan varusveijari ohjata jatkokoulutukseen joka luonnollisesti pidentää pavelusaikaa

5) Varusmiespalvelu MAAK:ssa ei vie reserviltä mitään pois. Vaikka vapaaehtoinen palvelus ei kiinnostaisikaan on vuorokautensa täyteen palvellut mies edelleen koulutettu reserviläinen joka on sijoituskelpoinen ja velvollinen osallistumaan kertausharjoituksiin niin määrättäessä.

6) Vähemmän tarvetta petipaikoille kasarmilla

7) Operatiivisiin joukkoihin koulutettavilla varusmiehillä on enemmän kantahenkilökunnan kouluttajia/nokka.
 
Juu ei jatkoon.

Kummallisia fantasioita.

Ihan turha väitellä kun MPK nyt ei ole varusmiehiä kouluttava organisaatio. Sitä ei ollut edes Suojeluskunta.
 
Juu ei jatkoon.

Kummallisia fantasioita.

Ihan turha väitellä kun MPK nyt ei ole varusmiehiä kouluttava organisaatio. Sitä ei ollut edes Suojeluskunta.

Suojeluskunnissa harjoiteltiin jossain määrin myös sotilastaitoja..vaikka 1930-luvulla mukaan tuli vahvasti myös urheiluharrastukset. Monet nuoret liittyivät Suojeluskuntaan pelkästään urheiluharrastuksen vuoksi.
Sotilaskoulutus oli suojeluskuntien päätoiminta, ja siihen kuului suljettu järjestys (sulkeinen), avoin järjestys (= taistelukoulutus), asekäsittely ja ammunta.


Alkuinnostuksen jälkeen koulutusrytmi tasaantui joka viikko tai pari kertaa kuukaudessa pidettäviin tilaisuuksiin. Alkuvuosina koulutusta haittasi kouluttaja- ja ohjesääntöpula. Käytössä oli saksasta käännetty vanhentunut ohjesääntö sekä suojeluskuntien käsikirja, joiden ohjaama koulutus oli kaavamaista, kaiken innon tappavaa ”ketjutaktiikkaa”. Johtajapulaa poistettiin suojeluskuntaupseeri- ja ryhmänjohtajakursseilla. Kouluttajataito parani sitä mukaan kun suojeluskuntiin liittyi varusmiespalvelun suorittaneita reservinupseereita ja ryhmänjohtajia. Koulutustason nousuun vaikutti myös 1920-luvun puolivälissä valmistuneet jalkaväen harjoitusohjesääntö ja suojeluskuntien koulutusohje.


Vuosikymmenen vaihteen tienoolla luotiin yhtenäiset koulutustavoitteet, erikseen joka aselajille sekä eri henkilöstöryhmille. Oli alokaskoulutusta ja a-sotamieskurssin suorittanut oli lkp:ssa jo sijoituskelpoinen, reserviläiset saivat aselajinsa mukaista jatkokoulutusta, ja aliupseereille samoin kuin upseereille oli kertaus- ja täydennyskoulutusta.


Reservinupseereita oli runsaasti yli johtamistarpeen ja heitä varten Helsingissä perustettiin Upseerisuojeluskunta, jonka lisäksi joissakin suojeluskunnissa oli myös upseerikomppania.


Ampumakoulutusta haittasi aluksi sotasaaliskiväärien heikko taso, mutta jo 1920-luvun puoliväliin aikoihin huomattava osa oli kunnostettu. Suojeluskuntajärjestö loi oman yhdeksänosaisen kouluampumaohjelman, jossa 100 metriltä ammuttiin seisten, 150 m:ltä polvelta ja 300 m:ltä maaten. Vuosikymmenen vaihteessa luovuttiin tästä vanhahtavasta kolmiasentoammunnasta ja kaikilta etäisyyksiltä ammuttiin maaten. Ryhdyttiin myös ”viemään ammunta kentälle” kehittämällä taisteluammuntoja. Vuonna 1936 hyväksyttiin uusi perusampumaohjelma, jossa 11 ammunnassa koulutettiin mies tilanteenmukaiseen taisteluammuntaan. Aseiden parantuessa alkoi ampumaharrastus, jossa innoittajana olivat ampumamerkit, mieskohtaiset ja suojeluskuntien väliset kilpailut sekä ”pokaaliammunnat”. Kilpailutoiminnassa haluttiin laajentaa harrastuspohjaa ja miehiä kilpailutettiin sekä palkittiin heidän omalla tasollaan, SAL:n luokkajaon mukaisesti.
http://perinne.fi/suojeluskuntajaer...eluskuntapiirit/helsingin-suojeluskuntapiiri/

Edellä mainittu ammunta oli myös erittäin suosittua. Suomeen rakennettiin 1930-luvulla paljon (jopa satoja) ampumaratoja juuri Suojeluskuntien toimesta ja tarpeisiin. Nimenomaan tällä Suojeluskunnassa saadulla ampumataidolla tuli olemaan erittäin suuri merkitys tulevissa sodissa..

Tuskinpa meille enää on mitään Suojeluskuntia tulossa. Mutta, jonkinlaiselle maanpuolustukseen ja ampumaharrastukseen liittyvälle toiminnalla kuvittelisin olevan vieläkin kysyntää.

Vaikea sanoa kun on itse sisällä aiheessa ja harrastanut koko ikänsä metsästystä ja ammuntaa. Kaikenlaisia lajeja jne. Eikä vielä toistaiseksi ole ollut minkäänlaista vaikeutta päästä osallistumaan. Edelleenkin tulee kauden mittaan käytyä 20-30 erilaista kilpailua ja harjoitukset päälle (tosin nykyään aika vähän). Kymmeniä metsästyspäiviä vielä lisäksi.
 
Niin siis tästähän nykymallissa on kyse.

Kysymys on kai sitten siitä, toimiiko nykymalli niin kuin halutaan? Vastaako se tarpeita, saako tarpeeksi resursseja (ja edes jotain kunnioitusta muistuttavaa) valtionhallinnolta ja puolustusvoimilta. Palveleeko nykyinen järjestelmä parhaalla mahdollisella tavalla kokonaismaanpuolustusta ja-turvallisuutta sekä maanpuolustushenkisten kansalaisten halua auttaa ja olla osa kansallisen turvallisuuden luomista. Jos näin on, niin näin on. Siinä tapauksessa aloitteet ja keskustelu on turhaa.
 
Eikö se yksityinen turva-ala sitten ole yhteiskunnallinen resurssi, kun noita tehtäviä hoitaa ja niihin on palkattu? Ja kansalliskaartiko/PV:kö tuohon sitten vastaisi yksinään? Pahoittelen, mutta vasta-argumenttisi meni nyt vähän ohi.
Vaikkei varsinaisesti virka-vastuulla, niin lakien ja asetusten alaisena yksityinen turvakin toimii ja osana Suomalaista kokonaisturvallisuuskonseptia. Eikö systeemi mielestäsi toimi? Sitäpaitsi se paha olo ja osattomuus joka tällaista käytöstä aiheuttaa ei poistu maihinnousukenkä M05:n alle, vaan siihen vastataan ihan eri ministeriöiden, kuin sisä- tai puolustusministeriöiden toimin.

Ei se ole. Yksityisen palkan maksaa yleensä yrittäjä tai yritys, koska on kokenut tarvitsevansa lisäturvaa ja on siitä valmis maksamaan. Turvallisuusvajetta siis koetaan ja siihen harkintansa mukaan reagoivat palveluita ostamalla ne joilla siihen on varaa.
Uusi laki toki puhuu "poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetetusta järjestyksenvalvojasta", eli yhteiskunnallinen ja kokonaisturvallisuuteen vaikuttava aspekti on tuotu nyt myös varovasti lakiin mukaan. Poliisin - täysin ymmärrettävästä - vastustuksesta huolimatta.
Kuten todettua, yksityinen saa ja voi mennä lakkoon ja saattaa niin vielä joskus käydäkin. Edellisen lakon seurauksista puhuvat kaupanpitäjät Itäkeskuksen suunnalla vieläkin. Vaikka järjestäytymisaste on matala, olisi mielestäni n. kahden viikon täydellinen lakko turvallisuusalalle jopa suotava. Avaisi varmasti monen silmiä siitä missä Suomen yhteiskunnallinen tilanne ja turvallisuustaso menee. Eikä tarvitse edes lähteä Tallinannaukion, piritorin ympäristön tai Myyrmäen aseman seuduilta kokemuksia hakemaan. Pelkästään VOKkien vartijoiden ja järjestyksenvalvojien puuttuminen työpaikoiltaan kiristäisi monilla seuduilla poliisin voimavarat äärimmilleen.

En halua olla mikään tuomiopäivän pasuuna, mutta tilanne on melko hiuskarvan varassa monin paikoin ja huonompaan suuntaan ollaan valitettavasti menossa. Lintukotoon jossa polkupyörän voi jättää lukitsematta kaupan eteen, vauvasta nyt puhumattakaan, ja harja oven edessä kertoi ettei talonväki ole kotona, ei ole paluuta. Mutta jos asioille ylipäätänsä aiotaan jotain tehdä, korkea aika sille on NYT.

Hupsis, tällä nyt ei ole enää mitään tekemistä Kodinturvajoukkojen kanssa joten vien tästä jatkot Sisäisen turvallisuuden puolelle.
 
Palveleeko nykyinen järjestelmä parhaalla mahdollisella tavalla kokonaismaanpuolustusta ja-turvallisuutta sekä maanpuolustushenkisten kansalaisten halua auttaa ja olla osa kansallisen turvallisuuden luomista.

Se toimii oikein hyvin niiden voimalla, jotka haluavat auttaa ja olla osa turvallisuuden tekijöitä. 50 000 vuorokautta saavat joka vuosi aikaiseksi.
 
Ei se ole. Yksityisen palkan maksaa yleensä yrittäjä tai yritys, koska on kokenut tarvitsevansa lisäturvaa ja on siitä valmis maksamaan. Turvallisuusvajetta siis koetaan ja siihen harkintansa mukaan reagoivat palveluita ostamalla ne joilla siihen on varaa.
Uusi laki toki puhuu "poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetetusta järjestyksenvalvojasta", eli yhteiskunnallinen ja kokonaisturvallisuuteen vaikuttava aspekti on tuotu nyt myös varovasti lakiin mukaan. Poliisin - täysin ymmärrettävästä - vastustuksesta huolimatta.
Kuten todettua, yksityinen saa ja voi mennä lakkoon ja saattaa niin vielä joskus käydäkin. Edellisen lakon seurauksista puhuvat kaupanpitäjät Itäkeskuksen suunnalla vieläkin. Vaikka järjestäytymisaste on matala, olisi mielestäni n. kahden viikon täydellinen lakko turvallisuusalalle jopa suotava. Avaisi varmasti monen silmiä siitä missä Suomen yhteiskunnallinen tilanne ja turvallisuustaso menee. Eikä tarvitse edes lähteä Tallinannaukion, piritorin ympäristön tai Myyrmäen aseman seuduilta kokemuksia hakemaan. Pelkästään VOKkien vartijoiden ja järjestyksenvalvojien puuttuminen työpaikoiltaan kiristäisi monilla seuduilla poliisin voimavarat äärimmilleen.

En halua olla mikään tuomiopäivän pasuuna, mutta tilanne on melko hiuskarvan varassa monin paikoin ja huonompaan suuntaan ollaan valitettavasti menossa. Lintukotoon jossa polkupyörän voi jättää lukitsematta kaupan eteen, vauvasta nyt puhumattakaan, ja harja oven edessä kertoi ettei talonväki ole kotona, ei ole paluuta. Mutta jos asioille ylipäätänsä aiotaan jotain tehdä, korkea aika sille on NYT.

Hupsis, tällä nyt ei ole enää mitään tekemistä Kodinturvajoukkojen kanssa joten vien tästä jatkot Sisäisen turvallisuuden puolelle.

Vaikken allekirjoita noin synkkää tilannearviota, niin on sanottava, että sinulla on paljon hyviä pointteja. Itse olen siinä ymmärryksessä, että nykyisenkaltaiseen yksityisen ja julkisen sektorin turvamalliin ollaan menty osittain ihan tarkoituksellakin. Ongelma tässä on se, että päätöksentekijät ja kansa eivät ymmärrä miten kuvio toimii (ja mitä ongelmia siihen liittyy) ja että poliisista leikkaamalla turvallisuuden kuluja on sysätty yksityisten ja myös muiden yleisten toimijoiden (kunnat, liikelaitokset yms.) harteille. Olen kuullut, että jopa Poliisi on käyttänyt yksityisiä turvallisuuspalveluita!

Henkilökohtaisesti vedän kyllä kättä lippaan vartijana työskenteleville. Niillä lisillä ja palkoilla en todellakaan laittaisi henkikultaani, sosiaalista elämääni ja yleistä terveyttäni alttiiksi, ellei sitten ihan puhtaasta rakkaudesta lajiin... Tässä olisi yhteiskunnallisen keskustelun paikka, julkisen ja yksityisen sektorin työnjaosta ja yksityisen sektorin työntekijöiden järjestäytymisestä, käsittääkseni esim. PAM ei ole ollut kykenevä tai halukas hoitamaan heidän asioitaan.

Mielestäni kansalliskaarti ei ole ratkaisu tähän ja yleinen ja yksityinen turva hoitaa asian suhteellisen hyvin! Mutta kenties tässä kuviossa olisi kriisinsiedon kannalta kehitettävää.
 
Tasan jos jokin porukka alkaa rakennella jotain militiaa, niin ensin tulee poliisi ja jos se ei riitä, RVL ja sitten PV.

Ihan turha kuvitella, että Suomen tasavalta katselee jotain rinnakkaista väkivaltaorganisaatiota, vaan etenkin harmaassa vaiheessa se on nippuside ja turvasäilö moisista haaveileville.

Kyseessä kun on kapina demokraattista yhteiskuntajärjestystä ja laillista hallintoa vastaan.

Näinhän asia menee lain mukaan.

Mutta "kodinturvaorganisaation" voi jo nyt perustaa jos haluaa eikä se ole mitenkään ristiriidassa ajantasaisen lainsäädännön kanssa. Mutta kyseessä ei voi olla väkivalta- tai sotilasorganisaatio ja toiminnan tulee tiukasti noudattaa lain sille asettamia rajoja juuri kuten sanoit.

Tämänhetkinen lainsäädäntö ja turvallisuustilanne ei estä naapuri-vahti tyyppistä toimintaa, jossa esimerkiksi reipas kaveriporukka jakaantuu kolmen miehen tai naisen partioiksi pukeutuen vaikka heijastinliiveihin (innokkaimmat suojaliiveihin) ja suorittaa leppoisia kävelylenkkejä sovitulla alueella tehden tarkasti havaintoja lähiympäristöstään. Ja havaittuaan rikollista toimintaa, ottaa välittömästi yhteyden poliisiin, tarvittaessa seuraa epäiltyjä tai jopa suorittaa lain asettamissa puitteissa kansalaispidätyksen yleisen kiinniotto-oikeuden perusteella odottaessaan poliisia paikalle. Mutta toiminta ei saa olla ristiriidassa lain kanssa. Esimerkiksi loukata kotirauhaa, joukko ei saa aseistautua, noudattaa ilmoitusvelvollisuutta poliisille, toimia hätäkeskuksen tai poliisin antamien ohjeiden mukaan ja kaikki voimankäyttö tullaan käsittelemään voimassaaolevien lakipykälien mukaan, eikä luonnollisesti viranomaisten toimivaltuuksia voi omia itselleen.

Käytännön ongelmahan on se, pysyykö toiminta lain asettamissa rajoissa. Tämä riippuu yksin osallistujista. Poliisihan on muutamissa yhteyksissä ilmaissut että se ei tämänkaltaista toimintaa halua eikä sille ole tarvetta, mutta jos toiminta tapahtuu lain sallimissa puitteissa ei sitä voida estääkkään. Suosittelen kuitenkin kaikkia tällaista toimintaa suunnittelevia tarkkaan harkistemaan mihin ovat ryhtymässä, malttaako mieli pysyä lain sallimissa puitteissa ja kannattaako tai onko järkevää asiassa mahdollisesti asettua poikkiteloin poliisin kanssa? Ja jos toimintaan ryhtyy, niin mielummin toimia yhteistyössä poliisin kanssa tai ainakin informoida viranomaisia toiminnasta.
 
Viimeksi muokattu:
.
Mutta "kodinturvaorganisaation" voi jo nyt perustaa jos haluaa eikä se ole mitenkään ristiriidassa ajantasaisen lainsäädännön kanssa.

Katujen, puistojen, tiealueiden ja vastaavien paikkojen valvonta kuuluu yksiselitteisesti toimivaltaisille viranomaisille. Lainsäädäntö ei suoranaisesti kiellä "partioimista" kaduilla ja toreilla.

Tämänhetkinen lainsäädäntö ja turvallisuustilanne ei estä naapuri-vahti tyyppistä toimintaa, jossa esimerkiksi reipas kaveriporukka jakaantuu kolmen miehen tai naisen partioiksi pukeutuen vaikka heijastinliiveihin (innokkaimmat suojaliiveihin) ja suorittaa leppoisia kävelylenkkejä sovitulla alueella tehden tarkasti havaintoja lähiympäristöstään.

Miksi pitää pukeutua erottuvasti? Vai haetaanko noilla liiveillä jotain auktoriteettiä? Itseäni ihmetyttää ihmiset jotka luulevat olevansa oikeutettuja antamaan määräyksiä tai olevansa oikeutettuja kulkemaan alueilla joilla liikkumista on rajattu vain sen takia, että päällä on ilman merkintöjä olevat huomioliivit, joita myydään muutamalla eurolla marketeista ja rautakaupoista.

Näinhän asia menee lain mukaan.

Ja havaittuaan rikollista toimintaa, ottaa välittömästi yhteyden poliisiin,

Niin ja poliisia sitten varmaan kiinnostaa aivan suunnattomasti joku mitätön massarikos?


tarvittaessa seuraa epäiltyjä

Ensinnäkin epäily ei oikeuta yhtään mihinkään. Viranomaiset voivat aloittaa toimenpiteet epäilyn perusteella. Sen sijaan kaikki muut, voivat kohdistaa toimenpiteitä vain tekijöihin. Eli olet itse nähnyt varkauden tai pahoinpitelyn ennen kuin voit ottaa tekijän kiinni.

Käytännössähän ammattitaidottomat katupartiot usein seuraavat epäilyttäväksi kokemiaan henkilöitä (eli hengitetään porukalla niskaan). Koska minkäänlaista ammattitaitoa ei ole seurataan sitten ihmisiä joiden vaatetus tai yleinen habitus ei miellytä.

tai jopa suorittaa lain asettamissa puitteissa kansalaispidätyksen yleisen kiinniotto-oikeuden perusteella odottaessaan poliisia paikalle.

Laki toki tuntee yleisen kiinniotto-oikeuden. Ongelmana vain on, että sekin vaatii ammattitaitoa. Lisäksi ongelmana on se, että tilanteet saattavat eskaloitua. Menette ottamaan kiinni humalaista joka on rikkonut ikkunan, mies panee hanttiin. Alatte nujertaa vastarintaa. Humalikon kaverit tulevat paikalle. Hetkessä on pystyssä kahdeksen hengen joukkotappelu. Illann päätteeksi seitsemän on putkassa ja yksi sairaalassa. Siinä vaiheessa poliisille on yksi paskan hailee kuka rikkoi päiväkoti Palikan tuuletusikkunan.
 
Katujen, puistojen, tiealueiden ja vastaavien paikkojen valvonta kuuluu yksiselitteisesti toimivaltaisille viranomaisille. Lainsäädäntö ei suoranaisesti kiellä "partioimista" kaduilla ja toreilla.



Miksi pitää pukeutua erottuvasti? Vai haetaanko noilla liiveillä jotain auktoriteettiä? Itseäni ihmetyttää ihmiset jotka luulevat olevansa oikeutettuja antamaan määräyksiä tai olevansa oikeutettuja kulkemaan alueilla joilla liikkumista on rajattu vain sen takia, että päällä on ilman merkintöjä olevat huomioliivit, joita myydään muutamalla eurolla marketeista ja rautakaupoista.



Niin ja poliisia sitten varmaan kiinnostaa aivan suunnattomasti joku mitätön massarikos?




Ensinnäkin epäily ei oikeuta yhtään mihinkään. Viranomaiset voivat aloittaa toimenpiteet epäilyn perusteella. Sen sijaan kaikki muut, voivat kohdistaa toimenpiteitä vain tekijöihin. Eli olet itse nähnyt varkauden tai pahoinpitelyn ennen kuin voit ottaa tekijän kiinni.

Käytännössähän ammattitaidottomat katupartiot usein seuraavat epäilyttäväksi kokemiaan henkilöitä (eli hengitetään porukalla niskaan). Koska minkäänlaista ammattitaitoa ei ole seurataan sitten ihmisiä joiden vaatetus tai yleinen habitus ei miellytä.



Laki toki tuntee yleisen kiinniotto-oikeuden. Ongelmana vain on, että sekin vaatii ammattitaitoa. Lisäksi ongelmana on se, että tilanteet saattavat eskaloitua. Menette ottamaan kiinni humalaista joka on rikkonut ikkunan, mies panee hanttiin. Alatte nujertaa vastarintaa. Humalikon kaverit tulevat paikalle. Hetkessä on pystyssä kahdeksen hengen joukkotappelu. Illann päätteeksi seitsemän on putkassa ja yksi sairaalassa. Siinä vaiheessa poliisille on yksi paskan hailee kuka rikkoi päiväkoti Palikan tuuletusikkunan.


Voihan sitä saivarrella kuten haluaa, mutta:

- Poliisi on itse suositellut muutamaan kertaan nuorten vanhempien läsnäoloa nuorten massa- ja joukkotapahtumissa ongelmien ehkäisemiseksi, jotka on järjestetty julkisissa tiloissa kuten kaduilla, puistoissa ja tiealueilla. Esimerkiksi koulujen päättäjäisten ohessa paikoissa jonne kerääntyy paljon nuoria. Samaa toimintaa järjestää samojen oikeuksien puitteissa myös saapaspartiot sammuneita ja hyytyneitä kerätessään.

- Saa pukeutua kuten haluaa, tietyissä rajoissa. Saat pukeutua heijastinliiveihin tai muuhun yhdenmukaiseen asuun, jos haluat, kuten esimerkiksi edellämainittu saapas-toiminta tekee

- Rattijuoppoja on saatu kiinni juuri siten että ilmoituksen tehnyt kansalainen ajaa liikennesääntöjen puitteissa epäillyn perässä raportoiden liikkeistä kunnes kauempaa lähtenyt poliisipartio tavoittaa epäillyn rattijuopon. Vastaavia toimintatapoja on uutisoitu myös epäiltyjen seksuaali- ja omaisuusrikosten kohdalla

- Viimeksi muistan lukeneeni jokamiehen kiinniotto-oikeudesta Makwanin jutun yhteydessä


Kyse on siitä, että jos kansalaisilla riittää into ja halua, niin toimintaa voi halutessaan järjestää ja organisoida lain puitteissa. Vaikka joku ei siitä pitäisikään.
 
noudattaa ilmoitusvelvollisuutta poliisille,

Mikä ihmeen ilmoitusvelvollisuus? Laki ei tunne katupartioita, joten mitään velvollisuuksiakaan ei voi olla olemassa.

toimia hätäkeskuksen tai poliisin antamien ohjeiden mukaan ja kaikki voimankäyttö tullaan käsittelemään voimassaaolevien lakipykälien mukaan,

Onko hätäkeskuspäivystäjä toimivaltainen viranomainen antamaan mitään määräyksiä? Tietääkseni ei. Hätäkeskuspäivystäjä voi sen sijaan antaa ohjeita, mutta niiden noudattamatta jättämisestä ei tule penaltia.

Poliisille ei voi suoraan edes soittaa. Toki poliisin johtokeskuksiin on joillakin paikkakunnilla mahdollista soittaa itse. Epäilen vahvasti, että eivät halua ryhtyä katupartioiden työnjohdoksi?

eikä luonnollisesti viranomaisten toimivaltuuksia voi omia itselleen.

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonta ei kuulu katupartioille.

Käytännön ongelmahan on se, pysyykö toiminta lain asettamissa rajoissa. Tämä riippuu yksin osallistujista. Poliisihan on muutamissa yhteyksissä ilmaissut että se ei tämänkaltaista toimintaa halua eikä sille ole tarvetta, mutta jos toiminta tapahtuu lain sallimissa puitteissa ei sitä voida estääkkään. Suosittelen kuitenkin kaikkia tällaista toimintaa suunnittelevia tarkkaan harkistemaan mihin ovat ryhtymässä, malttaako mieli pysyä lain sallimissa puitteissa ja kannattaako tai onko järkevää asiassa mahdollisesti asettua poikkiteloin poliisin kanssa? Ja jos toimintaan ryhtyy, niin mielummin toimia yhteistyössä poliisin kanssa tai ainakin informoida viranomaisia toiminnasta.

Minulla ei mitään sitä vastaan, että pienellä paikkakunnalla yrittäjät perustavat keskenään vapaaehtoisen vartiopiirin, joissa sitten valvotaan muiden omaisuutta öisin. Myös venekerhot voivat hoitaa omien alueidensa vartioinnin. Sen sijaan kadut, torit ja puistot kannattaa ihan suosioilla jättää viranomaisten toimintakentäksi. Siellä hyvääkin tarkoittavien amatöörien taidot eivät yksinkertaisesti riitä. Noin suomeksi sanottuna, vaikka omasta mielestä osaisitkin käyttää jauhesammutinta, niin palomiehen hommiin ei kannata ryhtyä.
 
Back
Top