Sain etuoikeuden kouluttautua mm. laivaston tukeutumisjoukkueen johtajaksi. Tätä en kylläkään reserviläisenä tee. Kuitenkin, silloin back in the day, meille koulutettiin, että saaren ranta miinoitetaan. Tämä tietenkin siltä varalta jos vihollisen uimari/kanoottisankari/sammakkomies nousee maihin. Rantaan asetettiin putkimiinoja ansaksi. Niitä, joiden myöhemmin opin räjähtävän epäoptimaalisesti. Tunnustettakoon, että olen osin hedonistisen elämän pehmittämä ressu kun taas vastapeluri on erikoisjoukkojen ammattisotilas. Siis kovan harjoittelun pätevöittämä ammattimainen kurkunleikkaaja joka saapuu yön pimeydessä vedenpinnan alta. Silloin laskeskelin, että asetelma vaikutti mielestäni pikkuisen epäreilulta. Koska näitä tyyppejä on hyvin vaikea löytää ja spotata. Sellainen merihätään joutunut veneilijä tai maissa marjastaja tai muu hätään päätynyt henkilö on toisinaan vaikea löytää, kuten tiedetään. Tällainen henkilö haluaa elää ja toivoo, että hänet löydetään. Hän viittoilee, pukeutuu kirkkaasti ja häntä etsitään helikopterilla ilmasta maailmanluokan lämpökameroilla. Etsijät tekevät pelastamista työkseen ja ovat siinä taitatavia. Mietin, että erikoisjoukkojen sukeltajaa ei löydä mitenkään ellei sattuma käy tai vasta sitten kun paukkuu tai joku kuolee. Toisaalta ajattelin, että luotia sekin tottelee ja jos en minä, niin kuka sitten? Tilannetta tasaa, että mulla on monta miestä, hyökkääjällä on vähän ja saammehan tiedon kun miina räjähtää jolloin luultavasti ainakin yksi on pelistä pois. Koska palkinto on tosi lihava (esim. ohjusvene tai miinalaiva) sitä yritetään varmasti monin eri tavoin. Tietysti, voimmehan me nytkin laittaa liiketunnistimia ja muita laitteita hälyttämään. Olisin halunnut tappaa näitä hyökkääjiä ihan heti samantien ja maksimaalisella tehokkuudella. En verenhimosta vaan siksi, että kunnioitan vastustajan taitoja ja tunnen omani...
Miinakenttä on yksi asia. Seuraava ei ole pahalla, rakkaat ystävät. Olen vain niin turhautunut yksisilmäisyyteen ja siihen kuinka "suurilla linjoilla" selitetään jotakin, mikä ei ainakaan mulle, selitä todellakaan mitään. Se selittää zero, nil, nothing. Täällä on ressujen perustelut kuin armeijakuntien komentajan suuret strategiset linjat. Entä ruohonjuuri? Entäs minä? Entäs mun miehet? Mua ei liikkuva taistelutapa tai miinakenttä (vain tässä kontekstissa) kiinnosta tipan tippaa. Se ei ole mulle mikään perustelu. Ei mikään. Mua kiinnostaa oma tehtävä. Ja ne tehtävät, joihin olen koulutettu, joihin voin päätyä ja joista jotakin edes tajuan. Liikkuvasta taistelutavasta en tajua yhtään mitään. Noin yleisesti tuo kiinnostaa, ihan kuten kaikki aiheeseen liittyvä. Voisin kuvitella, että tuollaisia "pistemäisiä" kohteita olisi Suomessa muitakin. Tai ehkä ei ole, niissä sitten on ei-tappava hälytyslaite.
Kyllähän se huollon taistelijan toimintaa helpotti kun lopposodissa vastapuolen kaverit käveli useasti meijän paukkuputkivarotinharjoitusmiinoihin..