Maamiinojen korvaaminen uusilla aseilla

Tuota Ottawan sopimusta ajatellen, perusteena kun on siviilien kärsimykset maailmalla oikein siihen pisteeseenn, että ne eivät juuri sotilaihin vaikutakaan Halonen totesi, että vaakakupissa painoivat jalkaväkimiinojen aiheuttamat inhimilliset kärsimykset eri puolilla maailmaa, minkä vuoksi koko liike syntyi. Esimerkiksi Euroopassa entisen Jugoslavian alueella oli nähty, kuinka miinojen uhreiksi päätyivät yleensä siviilit.

Lisäksi tuntuu, että siviiliväestö joutuu miinojen uhreiksi erityisesti sisällissodissa, joissa miinoja käytetään holtittomasti eikä rintamalinjoja ole.

Ja meillä nyt on omasta takaa kokemusta suhteellisen isoista kansainvälisistä kovapanosammunnoista, niin onko jotain tilastoa siitä, kuinka paljon siviiliuhreja miinoitteet aiheuttivat eri puolilla rajaa sodan aikan tai sen jälkeen?
 
http://wiki.narc.fi/portti/index.ph...naan_ja_räjähteisiin_kuolleet_siviilihenkilöt
Kuolemaan johtaneista onnettomuuksista valtaosa tapahtui vuonna 1945, silloin kuoli 127 siviiliä. Lapin sodan alkamisvuoden 1944 siviiliuhrien luku on 34. Vuonna 1946 kuoli 18 siviiliä ja kolmena seuraavana vuotena 13, 10 ja 3. Kaikista kuolleista 48 oli räjähteiden uhreja, jotka menehtyivät löydettyjä räjähteitä tahallisesti käsiteltäessä. Varsinaisia miinojen uhreja oli siten 157, heistä valtaosa, 103 henkilöä meni miinaan vuonna 1945.

Kaikista kuolleista siviileistä 57 oli lapsia, 52 poikaa ja 5 tyttöä, jotka onnettomuusvuonna olisivat täyttäneet enintään 16 vuotta. Heistä lähes 2/3 oli räjähteiden uhreja. Kuolleista aikuisista 6 oli naisia. Kaikista siviiliuhreista 151 oli kotoisin Lapin läänistä, 24 Oulun läänin miinoitetulta alueelta ja 30 etelämpää Suomesta.
 
Noistakin kuolleista hyvin harva kuoli suomalaisten asettamiin miinoihin. Nuo miinat ovat pääsääntöisesti saksalaisten asettamia.
Tästä voisi johtaa sen, että tulevaisuuden sodassa siviilit kuolevat venäläisiin miinoihin. Suomalaisten miinoitteista annettiin miinakartat venäläisille.
 
Mainittakoon sivumennen äitini asuneen pikkutyttönä aivan Viipurin keskustassa. Lapsille oli opetettu hyvin tiukka pommikuri. Jokaisen pommituksen jälkeen piti varmistaa, että pioneerit ovat tarkastaneet rauniopaikan. Vasta sitten raunioihin saa mennä etsimään niitä jänniä sulaneita ikkunalasin paloja. Tämän ohjeen äitini muistaa kertoa yhä 81-vuotiaan.
 
Foorumilla tarkastellaan asioita aina silloin tällöin yllättävän mustavalkoisesti, joko-tai mentaliteetilla, äärilaidasta äärilaitaan. Vähän tätä hajua oli ketjussa havaittavissa.

Todellisuudessa maailma on vaikea, monimutkainen, ja täynnä harmaan sävyjä. Niin myös tämä miina-case.

Miinat ovat ennen kaikkea liikkumisen hidastin. Ne soveltuvat siis hyvin staattiseen sodankäyntiin, viivyttämiseen / oman peräytymisen suojaamiseen. Ja näin siis myös taktisella tasolla, pistemäisissä kohteissa. Mutta, strategisella tasolla tarkasteltuna, todettiin, että Venäjän tulijyrä tuhoaa staattisen puolustuksen. Siksi on vaihdettu uuteen, liikkuvaan taistelutapaan. Siinä omista miinoista olisi myös haittaa. (lisäksi tulee muistaa, että PV sai kompensaatiota miinoista luopumisesta).

Nythän tämä kehitteillä oleva uusi miina-ase-hanke on äärimmäisen mielenkiintoinen. Julkisuudessa on puhuttu miinakauhun palauttamisesta ja rivien välissä Ottawan sopimuksen kiertämisestä.

Näkisin itse tämän paljon kiinnostavampana seuraavasta syystä: meidän on ehkä mahdollista luoda järjestelmä, joka salpaa vastustajan liikkeen, mutta ei rajoita omien joukkojen liikettä. Tällä olisi parhaimmillaan suorastaan mullistava vaikutus juuri yhdistettynä liikkuvaan taistelutapaan. Siksi asiaa kannattaa tutkia ja kehittää, vaikka ihan heti ei saataisikaan valmista aikaiseksi.

Kompensaatiot olivat aika vaatinattomat jos oikein muistan
 
Siirrän Kysymys-osastolta erään tekstin tänne. Kyse on siis JR 49:n historiateoksesta, jossa kokenut sotilas ja rykmentin komentaja everstiluutnantti Järvinen itse kuvailee suomalaisten miinojen ja ansojen käyttöä asemasodan aikana. Uskoisin, että tiedolla on yleistä mielenkiintoa tässäkin ketjussa. Järvinen komensi rykmenttiä 1941-43.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
"Maamiinat ja ansat ovat itsensä pimeyden ruhtinaan keksintöä. Ainakin Riihiön lohkolla oli tultu sellaiseen käsitykseen. JR 2, jolta JR 49 otti lohkon vastaan syksyllä 1941, oli sirotellut ansoja melkoiset määrät maastoon. Ansoitetuista alueista ei ollut minkäänlaisia karttoja tai peitepiirroksia.
Useissa kohtaa siirrettiin taisteluasemia eteenpäin eri syistä. Tällöin asemien edessä ollut ansakenttä jäi selustaan.

Tilanne muodostui erittäin kiusalliseksi. JR 2:n pioneereja oli pyydettävä useamman kerran tulemaan rykmentin lohkolle ja etsimään ja merkitsemään omat ansoituksensa. Ansoitukset oli tehty ilman järjestelmällistä ennakkosuunnitelmaa ja lisäksi niitä oli saanut asetella kuka tahansa. Kaikkia ansoja ei löydetty, vaan ongelma jatkui yhä entisellään.

Ansoitukseen liittyvä sekasotku paheni jatkuvasti. Ylempää annettiin käskyjä ansoituksen lisäämisestä etumaastoon. Olimme jonkinlaisessa noidutussa tilanteessa. Vihollisen partiot tai yliloikkarit eivät menneet vahingossakaan ansakenttiimme. Omille partioille sattui vahinkoja tuhkatiheään. Tästä syystä tuli käsky purkaa ansakentät. Aina joku jäi löytymättä. Epävarmuus ja onnettomuuden mahdollisuus jäi entiselleen, kun jouduttiin liikkumaan etumaastossa.

Ainakin Riihiön lohkolla ansoista oli vain haittaa ja vahinkoa itselle. Noin 20 prosenttia kaikista asemasodan tappioista aiheutui ansoista ja ja suurimmaksi osaksi vielä omista ansoista."
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Okei, suurin osa ongelmista siis aiheutui suunnittelemattomasta miinakylvöstä., ilman kentistä tehtyjä karttoja.
Olen kuitenkin aina miettinyt, että jos olisin nykyaikana joutunut taistelemaan alueilla, joilla olisi harjoitettu laajamittaista sakakamiinojen asentamista, niin vaikka kuinka olisi niitä miinakarttoja kolmena kappaleena, niin tuskin tieto kulkee jokaiselle partiolle. Entä suunnistusvirheet tai taistelun tiimellyksessä tulleet siirtymiset väärälle alueelle? Entä pioneerin tekemät inhimilliset virheet miinakartoissa.

Sota on. Ja tappioita tulee, omistakin aseista. Siksi näen tuossa ylläolevassa jotain pieniä kaikuja myös toteutumattomasta todellisuudesta, jossa olisi laajamittaisesti käytetty sakaramiinoja ja putkimiinoja. Kartoista ja merkitsemisistä huolimatta.
Kannatan siksi suuresti (siitä juurikaan mitään tietämättä) nykyistä taistelutapaamme käyttää viuhkoja, verrattuna entiseen tyyliin.
 
Kartoista ja merkitsemisistä huolimatta.
Kannatan siksi suuresti (siitä juurikaan mitään tietämättä) nykyistä taistelutapaamme käyttää viuhkoja, verrattuna entiseen tyyliin.
Taistelutapamme toisaalta altistaa entistä enemmän vihollisen ansoitteille ja siellähän ei moisia mooraaliongelmia podeta.
 
Taistelutapamme toisaalta altistaa entistä enemmän vihollisen ansoitteille ja siellähän ei moisia mooraaliongelmia podeta.

Painopistealueella todennäköisesti kohdattaisiin sirotemiinoitteita kysta kyllin. Niitä ei voi torjua sakaramiinoilla. :eek:

Taistelutapamme nimenomaan suosii sitä, että käytetään valvottuja omia miinoitteita tai miksipä niitä nykyään sitten sanotaankin. Valvontasensoreita ei suinkaan olla hankittu vain siksi, että ne ovat jänniä kapineita. Valvontaan puskeva vihollinen joutuu tulenkäytön kohteeksi.

Miinahan on tylsä ja hölmö ase. Se ei osaa valikoida kenen kohdalla se posahtaa. Se on kaksipuolinen ase, se on yhtä vaarallinen käyttäjälle kuin kohteeksi aiotulle toimiessaan.

Jos tellut ja pm:t on varustettu käsittelynestolaittein, niin mihin kummaan tarvitaan siinä kohtaa sakaraa enää oikein polttavasti? Mahdolliset sulutteet ja murrokset on kuitenkin valvottava, ei niistä muuten ole paljon taikaa.

Periaatetasolla miinakieltoon yhtyminen on hölmöntölväys, ei siinä mitään, mutta se on kuitenkin sitä samaa sarjaa ja logiikkaa kuin kaikki muukin pölhästely kotimaassa. Puolustusvoimilla on ollut tässä aikaa pähkäillä toimivia ratkaisuja ja ongelmaan on kertaalleen jyvitetty fyrkatkin. Enkä sitten tiedä millaisia -tulkintoja- sopimus sallii, kun kohdataan jyrkkä itsepuolustustilanne. Hölmöjen miinojen tuottaminen ei ole rakettitiedettä ja osa komponenteista on varastossa joka tapauksessa -varattuna muihin tarkoituksiin-.

Kansakunnan kaapinpäällysväki hakkaa toisiaan tällä asialla vuodesta toiseen ja hakatkoon vaan, kun ei kerran muutakaan tekemistä ole. PV ei ole voinut yhtyä itkuparkuun vaan sen on pitänyt luovia tämäkin asia paikoilleen.
 
Painopistealueella todennäköisesti kohdattaisiin sirotemiinoitteita kysta kyllin. Niitä ei voi torjua sakaramiinoilla. :eek:

Taistelutapamme nimenomaan suosii sitä, että käytetään valvottuja omia miinoitteita tai miksipä niitä nykyään sitten sanotaankin. Valvontasensoreita ei suinkaan olla hankittu vain siksi, että ne ovat jänniä kapineita. Valvontaan puskeva vihollinen joutuu tulenkäytön kohteeksi.

Miinahan on tylsä ja hölmö ase. Se ei osaa valikoida kenen kohdalla se posahtaa. Se on kaksipuolinen ase, se on yhtä vaarallinen käyttäjälle kuin kohteeksi aiotulle toimiessaan.

Jos tellut ja pm:t on varustettu käsittelynestolaittein, niin mihin kummaan tarvitaan siinä kohtaa sakaraa enää oikein polttavasti? Mahdolliset sulutteet ja murrokset on kuitenkin valvottava, ei niistä muuten ole paljon taikaa.
...

Puhut osin ihan asiaa, mutta kirjoituksesta saa mielestäni liian positiivisen kuvan tilanteesta "eihän me mitään jv-miinoja tarvittaskaan, tai jos tarvitaan niin vaan tosi vähän tarvitaan".
Sirotemiinahan on esimerkiksi yksi sellainen väline joka sopisi kuin nenä päähän liikkuvaan sodankäyntiin. Näitäkään meillä ei ole sopimuksen takia mahdollisuus käyttää.

...
Periaatetasolla miinakieltoon yhtyminen on hölmöntölväys, ei siinä mitään, mutta se on kuitenkin sitä samaa sarjaa ja logiikkaa kuin kaikki muukin pölhästely kotimaassa. Puolustusvoimilla on ollut tässä aikaa pähkäillä toimivia ratkaisuja ja ongelmaan on kertaalleen jyvitetty fyrkatkin. Enkä sitten tiedä millaisia -tulkintoja- sopimus sallii, kun kohdataan jyrkkä itsepuolustustilanne. Hölmöjen miinojen tuottaminen ei ole rakettitiedettä ja osa komponenteista on varastossa joka tapauksessa -varattuna muihin tarkoituksiin-.
....

No onhan miinakieltoon liittyminen ollut hölmöntölväys, melko suuri sellainen ja tämä on ikävä fakta jota juuri tällä hetkelläkin hesarissa ruoditaan suurlähettiläiden ja ex-presidentin välillä.
Toki puolustusvoimat on "ratkaissut asioita" ja hankkinut korvaavia järjestelmiä, mutta ei mikään jv-miinoja 100-prosenttisesti korvaa.
 
Tupla
 
Todella mielenkiintoinen. Kuinka todennäköistä tuo olisi. Pitäisi esittää jatkokysymys. "Onko se riittävä sopimusrike että naapuri hyökkää. Vai mikä olisi riittävä rike."
Ei (itä) naapuri ole allekirjoittanut sopimusta joten ei siitä synny sopimusrikekettäkään mihin vedota.
 
Ei (itä) naapuri ole allekirjoittanut sopimusta joten ei siitä synny sopimusrikekettäkään mihin vedota.
Ikävä kyllä syntyy, sillä Ottawan sopimuksessa on artikla, joka asettaa irtisanoutumiselle 6 kk odotusajan, ja lisäksi kieltää sopimuksesta irrottautumisen sodan aikana. Venäjä voisi tätä käyttää hyväkseen propagandassaan varsin hyvin, ja muutamalla sopivalla lahjuksella viedä Suomen vallanpitäjät Haagiin sotarikollisina.
 
Ikävä kyllä syntyy, sillä Ottawan sopimuksessa on artikla, joka asettaa irtisanoutumiselle 6 kk odotusajan, ja lisäksi kieltää sopimuksesta irrottautumisen sodan aikana. Venäjä voisi tätä käyttää hyväkseen propagandassaan varsin hyvin, ja muutamalla sopivalla lahjuksella viedä Suomen vallanpitäjät Haagiin sotarikollisina.
Tarkoitin tolla, ettei Suomi voi irtaantua miinakiellosta vaikka naapuri käyttäisi miinoja sodassa koska Venäjä ei ole allekirjoittanut sopimusta eikä siis voi sitä rikkoa.
 
Yksittäisen taistelijan kannalta on kuitenkin helppoa, jos ylipäällikkö ilmoittaa sopimuksen olevan irtisanottu ja uusien sääntöjen astuneen voimaan 30 sek sitten.
 
Eipä miinakiellon rikkominen kovin rankasti ole sanktioitu:

9 b §

Jalkaväkimiinakiellon rikkominen

Joka jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä tehdyn yleissopimuksen (SopS /20 ) vastaisesti

1) muuten kuin 5–7 §:ssä tarkoitetulla tavalla käyttää jalkaväkimiinoja tai

2) kehittää, tuottaa, muutoin hankkii, varastoi, pitää hallussaan, luovuttaa taikka vie maasta tai tuo maahan jalkaväkimiinoja, on tuomittava jalkaväkimiinakiellon rikkomisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
 
Eipä miinakiellon rikkominen kovin rankasti ole sanktioitu:

9 b §

Jalkaväkimiinakiellon rikkominen

Joka jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä tehdyn yleissopimuksen (SopS /20 ) vastaisesti

1) muuten kuin 5–7 §:ssä tarkoitetulla tavalla käyttää jalkaväkimiinoja tai

2) kehittää, tuottaa, muutoin hankkii, varastoi, pitää hallussaan, luovuttaa taikka vie maasta tai tuo maahan jalkaväkimiinoja, on tuomittava jalkaväkimiinakiellon rikkomisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.


Tuo on pientä, kuinkas pitkään se Ryti istui?
 
Back
Top