Ottawan sopimuksen ydinasia ja se kivi kengässä on laukaisutapaa koskeva rajoite, eivät käytettävät paukkupommit. Vaikka nyt soditaan ”nykyaikaisesti” ja jatkuvasti liikkuen, käyttömahdollisuuksien laajakirjoisuudesta on hyötyä. Myös nopeissa ja yllättävissä tilanteissa, passiivista toimintatapaa kun voi hyödyntää myös sotimisen aktiivimallissa. (
sissyt ja metsäjänikset, vaikka meitä pakoon luikkijoita ei taida nykyisenä urheuden ja rintarottinkiritariuden aikakautena enää ainakaan julkisesti ja virallisesti olla.)
Passiivset laitteet ovat vihollista hidastavia, vihollisen toimintaa ohjaavia ja hankaloittava vekottimia. Niiden varaan ei voi rakentaa koko puolustusta tai sen ”kovaa kärkeä”, kuten rintaa tykätään nykyään takoa. En ole varsinaisesti matemaatikko, mutta päässä laskien passiiviset vaikuttamisen keinot yhdessä tähysteisten ja kehitteillä olevien älyratkasujen kanssa mahdollistavat monipuolisemman yllätysvalikoiman kuin tilanne, jossa jokin vaikutin ei ole mukana yhtälössä.
Hankintojen ja niiden priorisoinnin suhteen täällä on esitetty hyviä ja perusteltuja listoja; sotavaltiolla on kaluston ja varustuksen suhteen kovia uudistus- ja päivityspaineita. Passiiviset laitteet itsessään ovat halpoja ja nopeita valmistaa, joten nou hätä ja kiire. Käyttöperiaatteen rajoituksia olsi melestäni hyvä tarkastella uudelleen.
Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä.