Maastokuorma-autot

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja otwa
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Omasta kokemuksestani suuresta suomalaisesta konepajayhtiöstä;
- Kaikista paperisista piirustuksista tehtiin mikrofilmit
- Mikrofilmit skannattiin tietokantaan lähinnä tiff -muodossa (niitä löytyy vähintään 50 vuotta taaksepäin).
- 2D Autocad -piirustukset ovat olleet käytössä ainakin viimeisen neljännesvuosisadan ajan ja tallennettu kaikki nekin.

Hyvä lähtökohta alkaa tekemään 3D -mallinnusta, sikäli kun sitä tarvitaan.

Voi tietysti olla että Sisulla tehtiin piirustustalletusten suhteen kaikki päin persettä, mitä nyt en oikein usko.

Myöskin nuo materiaalit ovat muuttuneet vähemmän kuin uskotkaan. Eiköhän se S355 ole edelleen voimissaan.
Vaihtelee yhtiöittäin. Sisulta kukaan tuskin tulee kommentoimaan, miten heillä se tarkalleen on tehty.

Masin suunnitteluaikaan S355 oli kallista suurlujuusterästä, jota lienee käytetty säästellen, nykyisin ajoneuvoissa käytetään S700, S960 ja jopa S1500-teräslaatuja. S355 taas on muuttunut pataraudaksi.
 
Halpa, yksinkertainen ja luotettava ei ole tänään sama kuin 80-luvulla. Tänään halpaa ja yksinkertaista on tehdä digitaalinäytöllä ja CAN-väylällä. Luotettavuudessakaan ei pitäisi olla mitään merkittävää eroa, CAN-väylä on saanut huonon maineen siitä syystä, että useat päästöjen vähennysjärjestelmät yleistyivät yhdessä sen kanssa ja niissä on usein vikoja, jotka ilman varoitusvaloa ja tehon vähennystä eivät välttämättä muuten vaikuttaisi auton ajettavuuteen. Osin myös siksi, että alussa nyrkkipajat ja merkkihuollot eivät osanneet kuin lukea vikakoodeja. Nykyään yhtään osaavampi paja pystyy mittaamaan vähintään yhtä helposti kuin ennen väyläaikaa missä vika oikeasti on.
 
Ei todellakaan ollut
S355:n tarina alkaa vasta 1993, kun EU:ssa standardisoitiin teräksiä. Aiemmin samaa kaliiberia oleva teräs tunnettiin St52-3:na. Vuonna 1978 sitä pidettiin suurlujuusteräksenä. Vahvempiakin teräksiä oli (HY-100, ASTM A514 jne) mutta ne olivatkin sitten kalliita.

Ehkäpä voit luetella teräslaadut, jota Masissa on käytetty? Olisi kiinnostava tietää.
 
Ihmettelen vähän tuota, eihän sitä ole tarkoitus yks yhteen kopioida vanhoilla osilla tehdä, vaan tehdä Masi ja Rasi nykyaikaisilla osilla, sillä eikös muuten nuo kyseiset ajoneuvot ole PV:kin mielestä hyviä käytössä. Esimerkiksi Akselistoja tekee Sisu Axles niitä oli jo Misussa, moottoreita ja vaihteistoja on saatavana monelta eri valmistajalta, taitaa Valmettikin tehä vielä moottoreita. Sähköt nyt on pieni ongelma kokonaisuudessa, kunhan tehdään vain välttämättömät sähköistykset.

Pienillä muutoksilla runkoon ja ohjaamoon saadaan noille sopivat tilst sekä kiinnitys pisteet.
En ole kyseenalaistanut Masi/Rasin kykyjä.
Suunnittelu ja kehitystyö jouduttaisiin tekemään kokonaan alusta ja se maksaa.
Toki kokonaisuutta voitaisiin hyödyntää ja todeta tällainen runko oli toimiva, mutta silti kaikki suunniteltaisiin uusilla komponeteilla.

Sitten se tuotanto kapasiteetti kysymys, jos Sisu painaa GTP linja punaisena, jääkö kapasiteettia tehdä kuorma-autoja?
 
Suunnittelu ja kehitystyö jouduttaisiin tekemään kokonaan alusta ja se maksaa.
Miksi pitäisi tehdä kokonaan alusta? Ei mee maalaistollon järkeen, tosin en kyllä mitään tiedä kuorma-auton rakentamisesta.

Jos vaihdetaan akselit uudempiin, niin tartteeko muuta kuin kiinnitystä muuttaa, tai moottorin ja vaihteiston vaihtaminen, vaatiiko muuta kuin kiinnityksen ja tilan muokkausta, kun kuitenkin noita on muuallakin käytössä mistä tietää mitkä toimivat yhteen. Päivitetään vain uudet osat vanhojen tilalle, tuon pitäisi olla suhteellisen helppo suunnitella, ei olla lentokonetta suunittelemassa.

Runko ja ohjaamo yms. käy entiset (pois lukien elektroniikka) jos halutaan uutta kopia, niin voi sitten vaikka Sisu A2045 ohjaamoa sovittaa.

Eriasia on, jos on jokin isompi puute/ongelma vanhoissa autoissa joka vaatii korjausta, silloin ymmärrän tuon uudelleen suunnittelun.

Ja kai teräsmateriaalista on valmiita laskelmia lujuuksista/ominaisuuksista joiden avulla voi valita sopivimman teräslaadun joka on vastaava tai hiukan parempi, kuin vanhassa Rasin/ Masin rungossa, miksi suunnitella runko uudestaan, jos materiaali on parempaa?

Sitten se tuotanto kapasiteetti kysymys, jos Sisu painaa GTP linja punaisena, jääkö kapasiteettia tehdä kuorma-autoja?
Tuo on sitten oma lukunsa, ei kyllä Sisun siviiliautot taida käydä kaupaksi, joten eiköhän linjoilla löydy tilaa, jos henkilöstöä palkataan lisää.
 
Miksi pitäisi tehdä kokonaan alusta? Ei mee maalaistollon järkeen, tosin en kyllä mitään tiedä kuorma-auton rakentamisesta.

Jos vaihdetaan akselit uudempiin, niin tartteeko muuta kuin kiinnitystä muuttaa, tai moottorin ja vaihteiston vaihtaminen, vaatiiko muuta kuin kiinnityksen ja tilan muokkausta, kun kuitenkin noita on muuallakin käytössä mistä tietää mitkä toimivat yhteen. Päivitetään vain uudet osat vanhojen tilalle, tuon pitäisi olla suhteellisen helppo suunnitella, ei olla lentokonetta suunittelemassa.

Runko ja ohjaamo yms. käy entiset (pois lukien elektroniikka) jos halutaan uutta kopia, niin voi sitten vaikka Sisu A2045 ohjaamoa sovittaa.

Eriasia on, jos on jokin isompi puute/ongelma vanhoissa autoissa joka vaatii korjausta, silloin ymmärrän tuon uudelleen suunnittelun.

Ja kai teräsmateriaalista on valmiita laskelmia lujuuksista/ominaisuuksista joiden avulla voi valita sopivimman teräslaadun joka on vastaava tai hiukan parempi, kuin vanhassa Rasin/ Masin rungossa, miksi suunnitella runko uudestaan, jos materiaali on parempaa?


Tuo on sitten oma lukunsa, ei kyllä Sisun siviiliautot taida käydä kaupaksi, joten eiköhän linjoilla löydy tilaa, jos henkilöstöä palkataan lisää.
En ole osaaja tässä asiassa, mutta luulen, ettei se ole ihan noin yksinkertaista.
 
Masi/Rasi jouduttaisiin käytännössä reverse engineereemaan suurimmaksi osaksi, koska niistä ei ole minkäänlaista digitaalista kopiota (digital twin) olemassa. Eli mitään osatietoa jne ei ole olemassa 3D CAD -filuna. Hyvä jos alkuperäisiä piirroksiakaan on missään. Eli ensin pitäisi kopsata piirroksista tai pahimmassa tapauksessa purkaa yksi auto atomeiksi ja mitata sekä keskiarvoistaa valmistustoleransseista ja kulumisesta aiheutuvat mittaheitot. Samoin materiaalit pitäisi päivittää nykypäivään, missä tietysti tulee myös mahdollisuus optimoida esim painonsäästön puolesta.

Tämä kaikki siis, jos halutaan oikeasti kopioida Masi. Jos riittää sinne päin oleva juttu, niin asia on eri. Mutta kyllä sekin pitää silti simuloida, lujuuslaskea, mitoittaa jne. Ja luoda 3D malli.
Vanhan ajan konepiirustukset ovat usein paremmat laadultaan kuin CAD:sta tehdyt printtikopiot, ja sisältävät kaiken tarvittavan informaation 3D-mallin luomiseen myös CAD-ohjelmalla. Ei kannata väheksyä käsin tehtyjen piirustusten laatua ja tarkkuutta, niiden tekeminen oli korkeakoulutettujen ihmisten työtä, jota opinnoissa harjoiteltiin todella paljon. Nykyajan dippainssit eivät tee läheskään niin hyviä paperikopioita työpiirustuksista kuin ennen tehtiin.
 
Vanhan ajan konepiirustukset ovat usein paremmat laadultaan kuin CAD:sta tehdyt printtikopiot, ja sisältävät kaiken tarvittavan informaation 3D-mallin luomiseen myös CAD-ohjelmalla. Ei kannata väheksyä käsin tehtyjen piirustusten laatua ja tarkkuutta, niiden tekeminen oli korkeakoulutettujen ihmisten työtä, jota opinnoissa harjoiteltiin todella paljon. Nykyajan dippainssit eivät tee läheskään niin hyviä paperikopioita työpiirustuksista kuin ennen tehtiin.
Vanhat käsintehdyt konepiirustukset on taideteoksia.
 
Aloitetaas kysymällä, mikä on porukan mielipide SK:sta? Mitä sotilaskuljettajien kanssa juttelin, niin suurin osa sanoo "paska". Yritetty tehdä halvalla maastokuorkki, muttei toimi.
SK:ta tuli eniten ajettua intissä. Mielestäni oli riittävä maasto-ominaisuuksiltaan ja talvellakin käynnistyi startti pilotin voimin ihan hyvin. Suurimmaksi ongelmaksi koin korkean ja vaikeasti katolle kiivettävän ohjaamon, mikä teki naamioinnista vaikeaa. Autossa ei ollut myöskään vinssiä, kuten muissa intin kuormureissa, joten itsenäiseen suosta tai ojasta poistumiseen ei ollut kykyä.

A2045 oli toinen jonka maasto-ominaisuuksia haukuttiin, mutta kyllä sekin meni Pattayan mutaradan läpi ilman vinssailua, eikä varsinaisissa sotaharjoituksissakaan mitään matalasta maavarasta johtuvaa rajoitetta ilmennyt. Mataluus sen sijaan helpotti naamiointia ja lastaamista ja koppia kiertävä metalliputki helpotti katolle nousemista naamioverkon laittoa varten.

Suurin ongelman intin maastokuorkeissa on niiden vähäinen määrä, ei niiden ominaisuudet. Maastoajoleirin jälkeen kapteeni sanoi, että näitä ei sitten riitä kaikille joukoille, että valmistautukaa tekemään sama siviilikuormurilla tositilanteessa. Kyllä ennemmin ajaisin keskivertoa huononmalla maastokuorma-autolla, kuin jollain sora-autolla syksyisessä muta-urassa.
 
Sisun tilannetta hyvin kuvaava haastattelu. Aikalailla täysillä siellä painetaan hommia jo nyt.

 
Pitäisi saada uusi valmistaja. Tai sitten alihankituttaa pienillä konepajoilla niin pirusti. Tällä hetkellä on ostajan markkinat, muu kuin puolustusteollisuus käy vajaalla.
 
Juu, näin se vaan on. Uuden tuotteen on pakko täyttää tietyt turvallisuus- ja ympäristömääräykset. Lisäksi esim. analogielektroniikkamittaristo on ollut 80-luvulla halpa valmistaa, mutta ne tehtaat joissa niitä tehtiin (halvalla) on suljettu jo ajat sitten. Lisäksi työn hinta on Suomessa noussut huomattavasti 80-luvulta. Jos silloin oli halpaa tehdä piensarjatuotantoa enimmäkseen käsityönä, nyt se ei enää ole.
Sotilasajoneuvolaki antaa puolustushallinnolle harkinnanvaraa turvallisuus- ja ympäristömääräysten osalta (puolustusministeriö ja PE:n teknillinen tarkastusosasto päättää teknisistä vaatimuksista):

10 §​

Sotilasajoneuvojen luokitus​

Sotilasajoneuvoon sovelletaan sen sotilaallisen käyttötarkoituksen vuoksi ajoneuvolaissa säädetyn luokituksen mukaan määräytyvistä teknisistä vaatimuksista poikkeavia teknisiä vaatimuksia.

Muu kuin 1 momentissa tarkoitettu ajoneuvo voidaan luokitella sotilasajoneuvoksi, jos se on välttämätöntä sen käyttötarkoituksesta johtuen.

Puolustusministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset sotilasajoneuvojen pääluokituksesta sekä 2 momentissa tarkoitettujen ajoneuvojen erityisestä käyttötarkoituksesta ja luokituksesta.

Pääesikunnan teknillinen tarkastusosasto antaa määräykset sotilasajoneuvojen tarkemmasta luokituksesta.

Maastokuorma-auto on kuitenkin liikennesääntöjen osalta kuorma-auto:

11 §​

Sotilasajoneuvojen vastaavuus​

Sotilasajoneuvoon sovelletaan niitä tieliikennettä koskevia säännöksiä, jotka koskevat rakenteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan kyseistä sotilasajoneuvoa mahdollisimman hyvin vastaavaa muuta ajoneuvoa kuin sotilasajoneuvoa.

Pääesikunnan teknillinen tarkastusosasto antaa tarkemmat määräykset sotilasajoneuvojen ja ajoneuvolaissa tarkoitettujen ajoneuvojen luokitusten vastaavuudesta tieliikennettä koskevia säännöksiä sovellettaessa.

Kuitenkin puolustusministeriön antamasta asetuksesta paljastuu seuraavaa (tämä on vaikeaselkoisempi, kun ajantasaista kokotekstiä ei ole Finlexissä saatavilla, vaan alkuperäinen ja siihen annetut muutokset):

2 §​

Määritelmät​

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) erikoisajoneuvolla moottorikäyttöistä ajoneuvoa, joka on:

a) rakennettu aseeksi tai erityiseksi sotilasvälineeksi;

b) telavetoinen henkilöiden, asejärjestelmän tai tavaran kuljetukseen tarkoitettu; tai

c) raskaiden aseiden tai asejärjestelmien vetoon taikka kuljetukseen tarkoitettu alustarakenteeltaan NG -luokan autoa vastaava ajoneuvo, joka ylittää yhden tai useamman yleisesti tiellä sallituista mitoista tai massoista;

2) panssariajoneuvolla ajoneuvoa, jonka kuljettamiseen vaaditaan aina ajaja ja johtaja ja joka on:

a) moottorikäyttöinen ja erityisellä panssarikorilla varustettu;

b) aseistuksella tai muulla sotilaskäyttöön tarkoitetulla välineistöllä varustettu; tai

c) sotilaskuljetukseen tarkoitettu;

3) sotilasperävaunulla erityisesti maastokäyttöön rakennettua ja ensisijaisesti maastoautoon kytkettäväksi tarkoitettua perävaunua sekä sitä alustarakenteeltaan vastaavaa erityisvarusteltua hinattavaa ajoneuvoa, jota ei ole tarkoitettu yksinomaan tavaran kuljetukseen;

4) hinattavalla sotilaslaitteella aseeksi tai asejärjestelmän osaksi rakennettua hinattavaa sotilasajoneuvoa.

5) maastoautolla autojen ja perävaunujen rakenteesta ja varusteista annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen (1248/2002) 6 §:ssä tarkoitettuja maastoautoja.

6) maastokäyttöön tarkoitetulla ajoneuvolla ajoneuvolain 16 §:ssä tarkoitettujen maastoajoneuvojen lisäksi tässä pykälässä tarkoitettuja ajoneuvoja.

7) maastokäyttöön tarkoitetulla moottoripyörällä kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen sekä nelipyörien rakenteesta ja varusteista annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen (1250/2002) 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua enduromoottoripyörää ja valmistajan erityisesti sotilaskäyttöön valmistamaa moottoripyörää.

Siltä osin kuin 1 momentin 1―4 kohdassa tarkoitettuihin ajoneuvoihin sovelletaan ajoneuvolakia ja sen nojalla annettuja muita asetuksia, panssariajoneuvo ja erikoisajoneuvo rinnastetaan N-luokkaan ja sotilasperävaunu sekä hinattava sotilaslaite rinnastetaan O-luokkaan.

SA-150/SA-151 täyttää N3G-määritelmän mittavaatimukset (kokonaismassa >12 000 kg ja tieliikennekäytön ulottuvuusmittojen rajoissa), mutta se lienee sotilasajoneuvo siksi, että se on rakennettu erityiseksi sotilasvälineeksi.

Pakokaasupäästöjä koskee 2015 annettu 19 a §, jota muutettiin 2018. Alun perin 2015 uusille maastokuorma-autoille säädettiin Euro V -päästönormit luokkiin M1G ja N2G (paitsi krihassa ja rotaatiokoulutuksessa kaikki Euro III), mutta 2018 muutettiin niin, että Euro III koskee rajana kaikkia (paitsi ennen sen voimaantuloa eli ennen vuotta 2000 ensirekisteröityjä) - valitettavasti 2018 muutoksessa se tuli koskemaan myös N3G-luokkaa:

19 a §​

Eräiden sotilasajoneuvojen pakokaasupäästöt​

M1G-, N1G-, N2G- tai N3G-luokan sotilasajoneuvoon pakokaasupäästöjen tulee täyttää direktiivin 1999/96/EY mukaiset EURO III -tason tai direktiivin 98/69/EY mukaiset Euro 3 -tason vaatimukset sen mukaan, mitä direktiiviä autoon sovelletaan.

Pakokaasupäästörajoituksia ei sovelleta yksittäistapauksessa käytettynä maahantuotuun sotilasajoneuvoon, jos sen ensirekisteröinti on tapahtunut ensimmäisessä rekisteröintimaassa ennen direktiivin 1999/96/EY tai direktiivin 98/69/EY voimaantuloa ja poikkeaminen on perusteltua sotilasajoneuvon operatiivisen käyttötarkoituksen takia.

Eli siis uuden maastokuorma-auton ei tarvitse täyttää nykyisten siviiliajoneuvojen päästövaatimuksia, mutta tuo Euro III -normi kuitenkin. Ennen vuotta 2018 SA-150/SA-151 uudistuotanto ei olisi jäänyt kiinni päästönormeista, koska vasta 2018 ne ulotettiin N3G-luokkaan.

Turvallisuusvaatimukset sen sijaan koskevat jo nyt kaikkia sotilasajoneuvorekisterissä olevia maastokuorma-autoja yhtä lailla, eli niistä uudistuotanto ei jäisi kiinni, koska nykyistenkin pitää olla niihin muokattuja, siirtymäsäännösten määräajat sen osalta ovat tulleet jo kauan sitten vastaan.

Masin uudistuotanto nykyisenlaiseen PV:n käytössä olevaan identtiseen asuun olisi juridiikan näkökulmasta siis yksinomaan siitä kiinni, täyttääkö Valmetin 611 CSBA -moottori Euro III -päästönormit vai ei - todennäköisesti ei, eikähän moottori enää ole ollut pitkään aikaan tuotannossakaan.

Kuitenkin ymmärtääkseni @Jopuni ajatuksena olisikin korvata ne osat uusilla, jotka on helposti korvattavissa, ja joille löytyy vähintään kestävyydeltään alkuperäisen veroinen korvaaja. Tuon Valmetin moottorin voisi varmaankin korvata Mersun moottoreilla (esim. 924 tai tehokkaampi 926), tai jos jotain alkuperäisen Masin ja ylipäätään Sisun tuotannon tyyppistä autarkiaratkaisua lähdetään pidemmälle virittelemään, niin Wärtsilältä nimenomaisesti tehtävään speksatulla moottorilla.

Halpa, yksinkertainen ja luotettava ei ole tänään sama kuin 80-luvulla. Tänään halpaa ja yksinkertaista on tehdä digitaalinäytöllä ja CAN-väylällä. Luotettavuudessakaan ei pitäisi olla mitään merkittävää eroa, CAN-väylä on saanut huonon maineen siitä syystä, että useat päästöjen vähennysjärjestelmät yleistyivät yhdessä sen kanssa ja niissä on usein vikoja, jotka ilman varoitusvaloa ja tehon vähennystä eivät välttämättä muuten vaikuttaisi auton ajettavuuteen. Osin myös siksi, että alussa nyrkkipajat ja merkkihuollot eivät osanneet kuin lukea vikakoodeja. Nykyään yhtään osaavampi paja pystyy mittaamaan vähintään yhtä helposti kuin ennen väyläaikaa missä vika oikeasti on.
Sähköanalogista instrumentaatiota valmistetaan yhä kojetauluihin monenlaiseen erikoiskäyttöön, tosin hinnat tosiaan lienevät nousseet. Monissa maissa jopa ambulansseihin vaaditaan analoginen instrumentaatio. Näyttöjen ongelmana on niiden iskuarkuus ja näyttöteknologioiden pakkasenkesto - nestekidenäytöt alkavat toimia huonosti, kun mennään reilusti pakkaselle.

Hydraulianaloginen instrumentaatio olisi ongelma, sähköanaloginen ei.

Kyllä Suomessa edelleen voidaan tehdä yksinkertaisia maastokuorma-autoja kuten A2045, mutta vanhan tuotteen ottaminen uudelleen tuotantoon ja sen valmistaminen vanhalla hinnalla ei ole mahdollista.
Uusi perusmaastokuorma-auto olisi varmaan järkevää tehdä Mersun osilla, jos @Jopuni toista ideaa eli Aasin/MAN-Sisun korjailtua versiota mietitään? Tosin tässä varmaan päästään siihen, että onko järkevämpää hankkia suoraan Zetros tai jotain muuta Mersulta. Kansantalous tykkäisi tietysti kotimaisesta tuotannosta, mutta PV:n budjetti välttämättä ei.
 
Viimeksi muokattu:
S355:n tarina alkaa vasta 1993, kun EU:ssa standardisoitiin teräksiä. Aiemmin samaa kaliiberia oleva teräs tunnettiin St52-3:na.
St 52-3-->Fe 52-->Fe 510-->S355. Samaa terästä. En tiedä näytteletkö tyhmää vai oletko sitä.
Olen ollut suunnittelemassa teäsrakenteisiä toimistorakennuksia tästä materiaalista. Silloinkaan ero Fe37-Fe52 välillä ei ollut niin suuri, että sitä eí olisi kannattanut käyttää.

Ei tarvitse vastata. Lähdet ignore listaani.
 
St 52-3-->Fe 52-->Fe 510-->S355. Samaa terästä. En tiedä näytteletkö tyhmää vai oletko sitä.
Olen ollut suunnittelemassa teäsrakenteisiä toimistorakennuksia tästä materiaalista. Silloinkaan ero Fe37-Fe52 välillä ei ollut niin suuri, että sitä eí olisi kannattanut käyttää.

Ei tarvitse vastata. Lähdet ignore listaani.
*Olankohautus* En käsittääkseni mennyt henkilökohtaisuuksiin, mutta olkoon. Ehkä parempi näin.
 
Turvallisuusvaatimukset sen sijaan koskevat jo nyt kaikkia sotilasajoneuvorekisterissä olevia maastokuorma-autoja yhtä lailla, eli niistä uudistuotanto ei jäisi kiinni, koska nykyistenkin pitää olla niihin muokattuja, siirtymäsäännösten määräajat sen osalta ovat tulleet jo kauan sitten vastaan.
Koskeeko uusia maastokuorma-autoja siis siviilikuorma-autojen turvallisuusmääräykset? Siviilissähän esim. ajonvakautus ja automaattinen hätäjarrutus ovat pakollisia turvallisuusvarusteita uusissa raskaissa ajoneuvoissa.

Euro III on tosiaan maastokuorma-autojen päästönormi ja siihen päästään ilman ilman hiukkassuodatinta tai pakokaasun takaisinkierrätystä. Käytännössä kaikilta kuorma-automoottorivalmistajilta saa edelleen uusia moottoreita EURO III -luokkaan tyypitettyinä ja ovat halvempia kuin EURO VI luokitellut.
 
Viimeksi muokattu:
Miksi pitäisi tehdä kokonaan alusta? Ei mee maalaistollon järkeen, tosin en kyllä mitään tiedä kuorma-auton rakentamisesta.

Jos vaihdetaan akselit uudempiin, niin tartteeko muuta kuin kiinnitystä muuttaa, tai moottorin ja vaihteiston vaihtaminen, vaatiiko muuta kuin kiinnityksen ja tilan muokkausta, kun kuitenkin noita on muuallakin käytössä mistä tietää mitkä toimivat yhteen. Päivitetään vain uudet osat vanhojen tilalle, tuon pitäisi olla suhteellisen helppo suunnitella, ei olla lentokonetta suunittelemassa.

Runko ja ohjaamo yms. käy entiset (pois lukien elektroniikka) jos halutaan uutta kopia, niin voi sitten vaikka Sisu A2045 ohjaamoa sovittaa.

Eriasia on, jos on jokin isompi puute/ongelma vanhoissa autoissa joka vaatii korjausta, silloin ymmärrän tuon uudelleen suunnittelun.

Ja kai teräsmateriaalista on valmiita laskelmia lujuuksista/ominaisuuksista joiden avulla voi valita sopivimman teräslaadun joka on vastaava tai hiukan parempi, kuin vanhassa Rasin/ Masin rungossa, miksi suunnitella runko uudestaan, jos materiaali on parempaa?


Tuo on sitten oma lukunsa, ei kyllä Sisun siviiliautot taida käydä kaupaksi, joten eiköhän linjoilla löydy tilaa, jos henkilöstöä palkataan lisää.

Kyllähän uudessa Patrian 6x6 on laitettu liki kaikki komponentit uusiksi, mutta silti se ulkoisesti muistuttaa erehdyttävästi vanhaa Pasia ja silti hinta saatii pidettyä järkevänä/jopa hyvinkin kilpailukykyisenä ainakin Euroopassa :salut: Jos/kun Masit&Rasit on hyväksi havaittuja, niin en todellakaan pistäisi pahakseni vastaavaa "vanhan" kopiointia jos sama olisi mahdollista toistaa maastokuorkkien saralla:salut:
 
Koskeeko uusia maastokuorma-autoja siis siviilikuorma-autojen turvallisuusmääräykset? Siviilissähän esim. automaattinen hätäjarrutus on pakollinen turvallisuusvaruste uusissa raskaissa ajoneuvoissa.

Euro III on tosiaan maastokuorma-autojen päästönormi ja siihen päästään ilman ilman hiukkassuodatinta tai pakokaasun takaisinkierrätystä. Käytännössä kaikilta kuorma-automoottorivalmistajilta saa edelleen uusia moottoreita EURO III -luokkaan tyypitettyinä ja ovat halvempia kuin EURO VI luokitellut.
Eivät siltä osin kuin itse ymmärrän - juridiset tekniset vaatimukset sotilasajoneuvoille annetaan tuossa puolustusministeriön asetuksessa sotilasajoneuvoista, jossa on tuo Euro III -päästönormivaatimus, henkilöstön moduulikuljetus, erinäisiä teknisiä vaatimuksia mm. rengaspaineiden säädöstä ja jarruista ja liitteenä tarkempi vaatimuslista.
Alkuperäinen asetus:
2008 muutos:
2009 muutos:
2015 muutos:
2018 muutos:

Tässä PDF:ssä (2006 asetuksen liitteet) on koonti teknisistä vaatimuksista (huom. 2009 muutoksessa tehtiin muutoksia myös liitteisiin):

Liitteiden pohjalta jarrulaitteiden minimivaatimus olisi ainoastaan liikenneministeriön päätöksen nro 631/1990 vaatimukset tai direktiivin 71/320/ETY vaatimukset (1971 annetut) ja tämäkin koskisi ainoastaan pyöräalustaisia.
 
Mietin vaan, onkohan PV löysännyt maastokuorma-autojen maastoliikkuvuus kykyvaatimusta, jotta saadaan enemmän vaihtoehtoja ajoneuvo valintaan.
Ja ollaanko siirtymässä pois "umpimetsästä" jolloin huonommallakin maasto-ominaisuudella pärjää.
 
Back
Top