Ei sinne umpimetsään enää mennä muutoin kun sissit.
Jos miettii millaista tavaramäärää hajautetun pataljoonan tst vaatii, niin ei sitä käsipelillä ja miesvoimin voida alkaa rahdata kilometrejä metsän sisään.
Vihollinen liikkuu teitä ja uria pitkin, niin mekin.
Ja sissejäkään ei enää ole.
Pointtisi taisi olla se mitä itsekin tässä kohtaa lankaa ajattelin. Eli jos siviilimallin rekka tai kuorma-auto pääsee metsäautotien päähän kääntöpaikalle, niin ei siitä enää jatketa kuorman viemistä traktorilla metsään. Nuo nopeat traktorit ja niiden kärryt ei sovellu tonnien viemiseen maastossa. Vaan tarvitaan metsätraktoreita jos metsään pitää tonneja kuljettaa. Ja toisaalta sitten se lähin seuraava metsäautotie on "aina" alle 500 metrin päässä, joten ajokoneen (metsätraktori) vieminen sinne tien päähän tarvii toisen rekan ja tonnien painoisen tavaran kelkkominen rekasta metsätaktoriin on hidasta. Lapissa ja Kainuussa sekä paikoin muuallakin on toki sellaista kuivaa kivetöntä kangasmaastoa joissa voi ajella umpisessa jopa Hiluxilla tai tavallisella maajussin traktorilla ja viljakärryllä, mutta ne on ehkä paikallisia poikkeuksia. Maastokuorma-autoilla ja nopeilla traktoreilla liikutaan varmaan kätevimmin pelloilla, kuin metsissä. Siellä ne päihittää takavetoisen kuorma-auton vuositasolla suunnilleen 100-15.
Maastokelpoisten tonneja kuskaavan kuorma-autojen tarve on loppujen lopuksi aika pieni, jos ajatellaan kaikkea kuormaa, jota sodan aikana liikutellaan. En varsinaisesti ole perehtynyt aiheeseen, mutta oletan kesäaikana maastokuorma-autojen tarpeen olevan alle 10% kaikesta sota-ajan maakuljetustarpeesta. Rospuuttoajat ja lumisen ajat lisää tarvetta ehkä 20-30 prosenttiin ja paikallisesti hetkittäin jopa sataan.
Silloin kun siviiliajoneuvojen maasto-ominaisuudet loppuu, niin mielestäni romu ja miehet liikkuisi maastokuorma-autoja ja nopeita liikennetraktoreita kätevämmin tela-kuorma-autolla, moottorikelkalla, mönkkärillä ja lihasvoimalla kantaen, vetäen ja työntäen.
Mielestäni nopeiden traktoreiden ja niiden peräkärryjen (kontti- ja irtotavara) isoin etu ei ole se, että niillä voisi viedä kontin/kuorman pahaan paikkaan vaan se on monikäyttöisyys, kun eteen saa lumiauran tai maansiirtokauhan jolla saa tiet auki ja siirreltyä + nosteltua kiviä, maata, lunta ja sotarojua.
Lisään vielä: silloin, kun sota-ajan kuljetusajoneuvo ei ole jatkuvasti logistiikka-ajossa vaan on joukon (joukkueen) mukana, niin maastokelpoisuudesta on iso hyöty siinä, että sen ajoneuvon saa pois tieltä muiden kulkua tukkimasta sekä paremmin ajettua ilmatähystyssuojauksen mahdollistamaan paikkaan. Eli ei operatiivisten joukkojen, esim. jonkun jääkärijoukkueen ainoa ajoneuvo voi olla mikään pullankuskauksessa palvellut takavetoinen kuorma-auto. Ajattelin tuossa aikaisemmissa kappaleissa enemmän sellaisia ajoneuvoja, jotka eivät liiku jatkuvasti joukon (joukkuea, komppania) mukana ja joita ei ole tarvetta panssaroida ja aseistaa.
PS! En ole logistiikan ammattilainen. Olen vaan katsellut maalla kädet taskussa mitä muut tekee ja liikkuu. Eli saa kumota ja väitellä olettamuksiani vastaan.
