Maavoimien kehittäminen

Suojeluharjoitusten panokset nousevat​

Säkylässä harjoiteltiin käyttäen kovia taisteluaineita.

Maavoimien esikunta innoissaan harjoituksesta​


Ennen harjoitusta pidettiin oppitunti, jonka aikana käytiin selkeästi läpi harjoituksen läpivienti, aineet ja varotoimet. Tunnelma on katossa ja upseerit odottavat innolla harjoituksen alkamista. Satakunnan Pioneeri- ja viestipataljoonan komentaja, everstiluutnantti Antti Rajahalme painottaa, että harjoituksella valetaan uskottavuutta suojeluun.

– Kun puhutaan kovista taisteluaineista, siinä on tietynlainen psyykkinen kuorma. On hyvä järjestää tällainen harjoitus turvallisessa ympäristössä lähialueella eikä sitten vaativassa virka-aputehtävässä puhumattakaan sodankaltaisista olosuhteista. Kuten muissakin harjoituksissa, tässäkin pyritään viemään harjoitus turvallisesti niin lähelle sitä tositilannetta kuin mahdollista, Satakunnan Pioneeri- ja viestipataljoonan komentaja, everstiluutnantti Antti Rajahalme kertoo harjoitusoppitunnilla.

Everstiluutnantin jälkeen pioneeritarkastaja, eversti Juha Helle nousee luokkahuoneen eteen ja ilmaisee hyväntuulisesti näkemyksensä harjoituksesta.

– Olen äärimmäisen tyytyväinen, että voimme harjoitella kovilla taisteluaineilla Suomessa. Meidän ei tarvitse lähteä Kanadaan tai Tsekkiin. Säkylä oli luonnollinen valinta paikaksi, koska Suojelun osaamiskeskus ja suojeluosaamisen kehto sijaitsevat täällä, eversti Helle kertoo luokassa.

– Tänne on rakennettu hienot puitteet, ja nyt pääsemme katsomaan, miten harjoitus oikeasti onnistuu.

Insinöörimajuri Timo Heiskanen, joka edustaa kemikaaliturvallisuuden osalta Maavoimien esikuntaa, painottaa harjoituksen riskien ja turvallisuuden tasapainoa. Insinöörimajuri teroittaa, että ”taistelija harjoittelee kovilla ampumatarvikkeilla – tässä kovat aineet ovat ne ampumatarvikkeet”.

Prikaati on tehnyt suunnattomasti töitä turvallisuusvaatimusten täyttymisen eteen. Koska taisteluaineet luokitellaan joukkotuhoaseiksi, ei niiden käyttö ole harjoituksessa missään nimessä huolimatonta.

Harjoituksessa on samankaltaisia varomääräyksiä kuin ammunnoissa. Aktiivihiilipukujen, kumisaappaiden, hanskojen ja suojanaamarin tiiveys tarkistetaan ennen harjoitusta tiiveyskokeella, jossa käytetään kyynelkaasua.

Kovien taisteluaineiden käytön riskit eivät eroa konseptitasolla kovien patruunoiden riskistä. Tapaturman todennäköisyys on erittäin matala, koska tapaturmien estämiseksi tehdään paljon töitä. Varoyhteydet, ensiapu ja varomääräykset ovat kaikki yhtä lailla läsnä.

Harjoitusalue rajattiin useammalla aidalla, joihin on kiinnitetty hengenvaaraa ilmaisevia kylttejä. Harjoittelussa otetaan myös huomioon vaikutukset ympäristöön. Itse taisteluaineita ei koskaan levitetä maastoon, vaan aineita käsitellään teräsalustojen päällä. Puhdistusaineiden ja muiden kemikaalien leviäminen ympäristöön on estetty harjoitusalueen keräysjärjestelmin.
Itse olin tuolla jokin aika sitten, ja pää meinasi hajota(kuin vanne kiristäisi päätä), kun olin laittanut nassen kiristyshihnat liian kireälle. Ja kyllähän se sariinin uhka saa miettimään kaikenlaista, ja tarkkailemaan kärpäsiä ja muurahaisia alueella, missä aineita oli
 

Suojeluharjoitusten panokset nousevat​

Säkylässä harjoiteltiin käyttäen kovia taisteluaineita.

Maavoimien esikunta innoissaan harjoituksesta​


Ennen harjoitusta pidettiin oppitunti, jonka aikana käytiin selkeästi läpi harjoituksen läpivienti, aineet ja varotoimet. Tunnelma on katossa ja upseerit odottavat innolla harjoituksen alkamista. Satakunnan Pioneeri- ja viestipataljoonan komentaja, everstiluutnantti Antti Rajahalme painottaa, että harjoituksella valetaan uskottavuutta suojeluun.

– Kun puhutaan kovista taisteluaineista, siinä on tietynlainen psyykkinen kuorma. On hyvä järjestää tällainen harjoitus turvallisessa ympäristössä lähialueella eikä sitten vaativassa virka-aputehtävässä puhumattakaan sodankaltaisista olosuhteista. Kuten muissakin harjoituksissa, tässäkin pyritään viemään harjoitus turvallisesti niin lähelle sitä tositilannetta kuin mahdollista, Satakunnan Pioneeri- ja viestipataljoonan komentaja, everstiluutnantti Antti Rajahalme kertoo harjoitusoppitunnilla.

Everstiluutnantin jälkeen pioneeritarkastaja, eversti Juha Helle nousee luokkahuoneen eteen ja ilmaisee hyväntuulisesti näkemyksensä harjoituksesta.

– Olen äärimmäisen tyytyväinen, että voimme harjoitella kovilla taisteluaineilla Suomessa. Meidän ei tarvitse lähteä Kanadaan tai Tsekkiin. Säkylä oli luonnollinen valinta paikaksi, koska Suojelun osaamiskeskus ja suojeluosaamisen kehto sijaitsevat täällä, eversti Helle kertoo luokassa.

– Tänne on rakennettu hienot puitteet, ja nyt pääsemme katsomaan, miten harjoitus oikeasti onnistuu.

Insinöörimajuri Timo Heiskanen, joka edustaa kemikaaliturvallisuuden osalta Maavoimien esikuntaa, painottaa harjoituksen riskien ja turvallisuuden tasapainoa. Insinöörimajuri teroittaa, että ”taistelija harjoittelee kovilla ampumatarvikkeilla – tässä kovat aineet ovat ne ampumatarvikkeet”.

Prikaati on tehnyt suunnattomasti töitä turvallisuusvaatimusten täyttymisen eteen. Koska taisteluaineet luokitellaan joukkotuhoaseiksi, ei niiden käyttö ole harjoituksessa missään nimessä huolimatonta.

Harjoituksessa on samankaltaisia varomääräyksiä kuin ammunnoissa. Aktiivihiilipukujen, kumisaappaiden, hanskojen ja suojanaamarin tiiveys tarkistetaan ennen harjoitusta tiiveyskokeella, jossa käytetään kyynelkaasua.

Kovien taisteluaineiden käytön riskit eivät eroa konseptitasolla kovien patruunoiden riskistä. Tapaturman todennäköisyys on erittäin matala, koska tapaturmien estämiseksi tehdään paljon töitä. Varoyhteydet, ensiapu ja varomääräykset ovat kaikki yhtä lailla läsnä.

Harjoitusalue rajattiin useammalla aidalla, joihin on kiinnitetty hengenvaaraa ilmaisevia kylttejä. Harjoittelussa otetaan myös huomioon vaikutukset ympäristöön. Itse taisteluaineita ei koskaan levitetä maastoon, vaan aineita käsitellään teräsalustojen päällä. Puhdistusaineiden ja muiden kemikaalien leviäminen ympäristöön on estetty harjoitusalueen keräysjärjestelmin.
Lainaus:
Everstiluutnantin jälkeen pioneeritarkastaja, eversti Juha Helle nousee luokkahuoneen eteen ja ilmaisee hyväntuulisesti näkemyksensä harjoituksesta.

– Olen äärimmäisen tyytyväinen, että voimme harjoitella kovilla taisteluaineilla Suomessa. Meidän ei tarvitse lähteä Kanadaan tai Tsekkiin. Säkylä oli luonnollinen valinta paikaksi, koska Suojelun osaamiskeskus ja suojeluosaamisen kehto sijaitsevat täällä, eversti Helle kertoo luokassa.

Aikanaan varikoiden kertauksissa kerrottiin anekdoottia, joka oli sattunut jossain entisessä Itä-Euroopan maassa. Siellä on joku laakso harjoitusalueella, jossa on vanhaa perua kaikenlaista taistelukaasua. Sitä käytettiin alan harjoituksiin, ehkä juuri tuolla Tsekeissä, mene ja tiedä.
No kuitenkin kertomuksen mukaan meikäläinen korkea-arvoinen upseeri oli 90-luvulla laskeutunut laaksoon kaikki silloiset varusteemme ja mittauslaiteet niskassa. Kaasunaamarimme M95 oli silloin maailman huippua. Hyvin oli mennyt, vaikka tietysti kuumottava tilanne, kun mittalaitteet kertoivat vaarasta ympärillä.
Jutun pihvi piilee siinä, että tehtävän jälkeen muiden kansallisuuksien edustajat olivat kilvan halunneet lainata suomalaisen naamaria, kun se oli todistetusti testattu toimivaksi. Eivät luottaneet omiinsa niin paljoa. Luonnollisesti lainaamiseen sisältyi alkoholipitoisen kaupankäynnin mahdollisuus.
 
Mites jos Harkovan traktoritehdas Ukrainassa kehittelisi uuden version MT-LBstä, siis tyyliin Pasi 2.0. Voisi olla kohtuuhintainen tai jopa halpa.

1. Ukrainassa ei osata tai haluta tehdä laatua. Irakin BTR-4:t esimerkkinä.

2. Ukraina on sodassa ja Harkova on maan väärässä osassa. Mikä on toimituskyky? "Tsori, venäläiset veivät tehtaan koneet mennessään eikä meillä ole rahaa ostaa uusia." Mikä on toimitusvarmuus? "Me kansallistamme tämän toimituserän, teidän toimitukset viivästyvät."

3. Onko mätiläppä oikeasti relevantti vuosikymmeniksi eteenpäin? Nyt hankittava uusi kalusto palvelee pitkälle tämän vuosisadan jälkipuoliskolle. Mitä hankittavalla kalustolla pitää oikeasti kyetä tekemään?

4. Poliitikot odottavat PV:n tilauksia kohdistettavan kotimaahan. Piti tästä taikka ei, niin se on todellisuutta.
 

Suojeluharjoitusten panokset nousevat​

Säkylässä harjoiteltiin käyttäen kovia taisteluaineita.

Maavoimien esikunta innoissaan harjoituksesta​


Ennen harjoitusta pidettiin oppitunti, jonka aikana käytiin selkeästi läpi harjoituksen läpivienti, aineet ja varotoimet. Tunnelma on katossa ja upseerit odottavat innolla harjoituksen alkamista. Satakunnan Pioneeri- ja viestipataljoonan komentaja, everstiluutnantti Antti Rajahalme painottaa, että harjoituksella valetaan uskottavuutta suojeluun.

– Kun puhutaan kovista taisteluaineista, siinä on tietynlainen psyykkinen kuorma. On hyvä järjestää tällainen harjoitus turvallisessa ympäristössä lähialueella eikä sitten vaativassa virka-aputehtävässä puhumattakaan sodankaltaisista olosuhteista. Kuten muissakin harjoituksissa, tässäkin pyritään viemään harjoitus turvallisesti niin lähelle sitä tositilannetta kuin mahdollista, Satakunnan Pioneeri- ja viestipataljoonan komentaja, everstiluutnantti Antti Rajahalme kertoo harjoitusoppitunnilla.

Everstiluutnantin jälkeen pioneeritarkastaja, eversti Juha Helle nousee luokkahuoneen eteen ja ilmaisee hyväntuulisesti näkemyksensä harjoituksesta.

– Olen äärimmäisen tyytyväinen, että voimme harjoitella kovilla taisteluaineilla Suomessa. Meidän ei tarvitse lähteä Kanadaan tai Tsekkiin. Säkylä oli luonnollinen valinta paikaksi, koska Suojelun osaamiskeskus ja suojeluosaamisen kehto sijaitsevat täällä, eversti Helle kertoo luokassa.

– Tänne on rakennettu hienot puitteet, ja nyt pääsemme katsomaan, miten harjoitus oikeasti onnistuu.

Insinöörimajuri Timo Heiskanen, joka edustaa kemikaaliturvallisuuden osalta Maavoimien esikuntaa, painottaa harjoituksen riskien ja turvallisuuden tasapainoa. Insinöörimajuri teroittaa, että ”taistelija harjoittelee kovilla ampumatarvikkeilla – tässä kovat aineet ovat ne ampumatarvikkeet”.

Prikaati on tehnyt suunnattomasti töitä turvallisuusvaatimusten täyttymisen eteen. Koska taisteluaineet luokitellaan joukkotuhoaseiksi, ei niiden käyttö ole harjoituksessa missään nimessä huolimatonta.

Harjoituksessa on samankaltaisia varomääräyksiä kuin ammunnoissa. Aktiivihiilipukujen, kumisaappaiden, hanskojen ja suojanaamarin tiiveys tarkistetaan ennen harjoitusta tiiveyskokeella, jossa käytetään kyynelkaasua.

Kovien taisteluaineiden käytön riskit eivät eroa konseptitasolla kovien patruunoiden riskistä. Tapaturman todennäköisyys on erittäin matala, koska tapaturmien estämiseksi tehdään paljon töitä. Varoyhteydet, ensiapu ja varomääräykset ovat kaikki yhtä lailla läsnä.

Harjoitusalue rajattiin useammalla aidalla, joihin on kiinnitetty hengenvaaraa ilmaisevia kylttejä. Harjoittelussa otetaan myös huomioon vaikutukset ympäristöön. Itse taisteluaineita ei koskaan levitetä maastoon, vaan aineita käsitellään teräsalustojen päällä. Puhdistusaineiden ja muiden kemikaalien leviäminen ympäristöön on estetty harjoitusalueen keräysjärjestelmin.
Heikkoa. Henkilökohtaisesti suosittelisin seuraavaksi kokeeksi fluoriantimonisadetusta yhdistettynä dimetyylikadmiumhöyrytykseen jatkettuna lyhyellä dipillä klooritrifluoridialtaassa.

Saisivat Helle ja Rajahalme todellista katu-uskottavuutta ja aihetta hymyilyyn! Ulkomaiset kollegat kalpenisivat kateudesta (ja kauhusta) eikä taatusti tarvitsisi käydä Kanadassa tai Tsekissä harjoittelemassa.

Eikä tarvitsisi edes leikkiä millään suojapuvuilla, kyynelkaasuilla tai ensiavuilla saati huolehtia luonnosta. Vain tippa vettä kokeen jälkeen ja osallistujista ei olisi jäljellä edes tuhkaa eikä edes fanaattisin viherpiiperö tulisi lähellekkään testipaikkaa. Ja vaikka tulisi, ei hän huomaisi mitään. Luonto nimittäin katoaisi myös tuossa kokeessa.

Täydellinen asetelma siis. Ja idea on puolestani vapaasti herrojen käytettävissä:).
 
1. Ukrainassa ei osata tai haluta tehdä laatua. Irakin BTR-4:t esimerkkinä.

2. Ukraina on sodassa ja Harkova on maan väärässä osassa. Mikä on toimituskyky? "Tsori, venäläiset veivät tehtaan koneet mennessään eikä meillä ole rahaa ostaa uusia." Mikä on toimitusvarmuus? "Me kansallistamme tämän toimituserän, teidän toimitukset viivästyvät."

3. Onko mätiläppä oikeasti relevantti vuosikymmeniksi eteenpäin? Nyt hankittava uusi kalusto palvelee pitkälle tämän vuosisadan jälkipuoliskolle. Mitä hankittavalla kalustolla pitää oikeasti kyetä tekemään?

4. Poliitikot odottavat PV:n tilauksia kohdistettavan kotimaahan. Piti tästä taikka ei, niin se on todellisuutta.
Eli protolab suunnittelemaan MT-LB
 
Aikanaan varikoiden kertauksissa kerrottiin anekdoottia, joka oli sattunut jossain entisessä Itä-Euroopan maassa. Siellä on joku laakso harjoitusalueella, jossa on vanhaa perua kaikenlaista taistelukaasua. Sitä käytettiin alan harjoituksiin, ehkä juuri tuolla Tsekeissä, mene ja tiedä.
No kuitenkin kertomuksen mukaan meikäläinen korkea-arvoinen upseeri oli 90-luvulla laskeutunut laaksoon kaikki silloiset varusteemme ja mittauslaiteet niskassa. Kaasunaamarimme M95 oli silloin maailman huippua. Hyvin oli mennyt, vaikka tietysti kuumottava tilanne, kun mittalaitteet kertoivat vaarasta ympärillä.
Jutun pihvi piilee siinä, että tehtävän jälkeen muiden kansallisuuksien edustajat olivat kilvan halunneet lainata suomalaisen naamaria, kun se oli todistetusti testattu toimivaksi. Eivät luottaneet omiinsa niin paljoa
Suojanaamari M95 on harvoja erinomaisesti onnistuneita virastotyönä suunniteltuja sotavarusteitamme. Suojeluvarikon henkilöstö oli asiaan aidosti innostunut ja sai hommaan myös resursseja. Valmistus sekä tuoteoikeudet annettiin yhteistyökumppani Kemiralle. PV sai naamarinsa mutta mitä tapahtui tuotteen kehittäjille! Poliitikot tarvitsi silloinkin rahaa, jota valtionyhtiöitä myymällä sai helposti. Kemira meni halvalla norjalaisille, mukana suojavarusteosasto (sekä kaiketi lähes ilmaiseksi Siilinjärven kaivoksen 100 v riittävät malmivarat). Mutta eipä tarvinu korottaa veroja eikä leikata kenenkään etuja! Uusi omistaja lopetti pian koko naamariosaston ja Jyväskylän Suojeluvarikkokin lakkautettiin.

Ennen sotia piti järjestää pienin kustannuksin realistisia harjoituksia sotaa varten, jonka tiedettiin joskus tulevan. Kaikki armeijat valmistautui kaasusodankäyntiin, joten oli syytä tunnistaa erilaiset taistelukaasut. PV:ssa valmistettiin vanhemmille forumilaisille tuttuja pahvisia opetustauluja, joissa oli kuvien lisäksi pienissä pulloissa eri kaasuja. Niistä näki pisaroina esiintyvän kaasun värin ja hajua opeteltiin tunnistamaan siten, että raotettiin naamaria pullon korkki auki. Pieni määrä kaasua meni naamarin sisään ja sitten taas nasse tiiviisti kasvoja vasten ja nuuhkimaan. Tämä tehtiin siis oikealla taistelukaasulla, ei ollu mammanpoikien hommaa! Itekin muistan tällaisen taulun pulloineen joskus nähneeni, mutta ei 70-luvulla enää haisteltu niitä livenä. Jossain vaiheessa joku hiffasi, että pulloissa oli ihan oikeaa ehtaa tavaraa ja taulut katosivat varuskunnista.

Suojeluskunnissa oli samat taulut ja kaasusodankäynti vähintään yhtä tärkeä aihe. Näytekaasujen täydennys oli järjestetty siten, että kunkin paikkakunnan apteekkarilla oli isommat pullot kutakin kaasua, joista sitten käytiin täydentämässä tyhjenneet putelit. Näitä pulloja löytyi viime vuosisadalla aina silloin tällöin apteekkien varastojen uumenista, jolloin Suojeluvarikko kävi vähin äänin noutamassa ne pois.
 
Viimeksi muokattu:
Suojanaamari M95 on harvoja erinomaisesti onnistuneita virastotyönä suunniteltuja sotavarusteitamme. Suojeluvarikon henkilöstö oli asiaan aidosti innostunut ja sai hommaan myös resursseja. Valmistus sekä tuoteoikeudet annettiin yhteistyökumppani Kemiralle. PV sai naamarinsa mutta mitä tapahtui tuotteen kehittäjille! Poliitikot tarvitsi silloinkin rahaa, jota valtionyhtiöitä myymällä sai helposti. Kemira meni halvalla norjalaisille, mukana suojavarusteosasto. Uusi omistaja lopetti pian koko naamariosaston ja Jyväskylän Suojeluvarikkokin lakkautettiin.

Tämä on taas tätä kun poliitikot suhmuroi ja vetelee telalla taivaan rannan mittaisia vetoja, niin pienet yksityiskohdat hautautuu alle. Toivottavasti nuo tuoteoikeudet on saatu jotenkin palautettua ja tuotanto uudelleen järjestettyä.

Tästä(kin) viisastuneena PV toivottavasti on ottanut käytännöksi pitää tuoteoikeudet aina itsellään tuotteissa, jotka se on itse suunnitellut.
 
@Old Boy saattoi nyt vähän livetä sivuraiteille suojanaamareita käsitellessään vaikka kirjoitus sinällään oli ihan mielenkiintoinen.

PV:n tehtävä ei ole varsinaisesti kehittää/valmistaa tuotteita vaan se tehtävä kuuluu yrityksille. Historiassa tätä on tehty koska aina ei ole ollut edellytykset kunnossa jotta markkinoilta olisi haluttua tavaraa voinut hankkia. Varmasti joissain sopimusasioissa voi tapahtua virheitä yms, mutta eiköhän tuossakin ole toimittu sovittujen sopimusten mukaan jossa PLM (PV) saa oman osansa. M95 naamaria valmistetaan edelleen ja siitä kehitettyjä kehittyneempiä versioita. Nyt en osaa sanoa että onko 3M:llä (Scott) tuotekehitys/tuotanto toimintaa Suomessa. Samaten Suojeluvarikon Jyväskylän toiminnoilla ei ole varmaankaan kauheasti merkitystä, paitsi jos haluaa saada tietyt lukijat äimistymään. Työntekijöille oman työpaikan loppuminen tai muutto on toki iso asia, mutta tällaisessa keskustelussa merkitys taitaa olla hieman eri. Nykyisin vastaava toiminta taitaa olla Lievestuoreella.
 
Suojanaamari M95 on harvoja erinomaisesti onnistuneita virastotyönä suunniteltuja sotavarusteitamme. Suojeluvarikon henkilöstö oli asiaan aidosti innostunut ja sai hommaan myös resursseja. Valmistus sekä tuoteoikeudet annettiin yhteistyökumppani Kemiralle.

Tästä on ollut usein juttua ja aina suunnittelijaksi mainitaan Kemira ja Jyrki Järvinen.



Kemira Safety kehitti ennätysajassa tiiviin, mutta tuskattoman suojanaamarin M95​


16.7.1995

Muotoilija Jyrki Järvinen ryhmineen on suunnitellut tuotteen pahimpaan kuviteltavissa olevaan tilanteeseen: suojanaamarin taistelukaasua vastaan.



https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003450466.html


Saanut myös palkintoja.


Screenshot_20210903-153405.jpg
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Uskomattoman upeaa! Sidomme tulevat hankintamme täysin toisessa teollispoliittisessa/sotilaallispoliittisessa tilanteessa olevan maan kanssa. Jolla kaiken lisäksi on merkittäviä teollisia ja turvallisuuspoliittisia sidoksia jotka ovat meidän tilanteemme ulkopuolella.

No. Eipähän tarvitse meidän kenraaliemme itse tehdä päätöksiä. Niinhän meillä asiat menevät kuten aina. Rukoillaan että joku muu tekisi päätökset meidän puolestamme.

Saman tekevää. Valitkoon Ruotsi aseet ja toimittakoon ne. Tai olkoot toimittamatta. Sovitaan "yhteisistä varastoista" jotka ovat tietenkin Ruotsissa.

Kyllä maanpuolustustahto nousee kansassa näillä viesteillä.
 
Uskomattoman upeaa! Sidomme tulevat hankintamme täysin toisessa teollispoliittisessa/sotilaallispoliittisessa tilanteessa olevan maan kanssa. Jolla kaiken lisäksi on merkittäviä teollisia ja turvallisuuspoliittisia sidoksia jotka ovat meidän tilanteemme ulkopuolella.

No. Eipähän tarvitse meidän kenraaliemme itse tehdä päätöksiä. Niinhän meillä asiat menevät kuten aina. Rukoillaan että joku muu tekisi päätökset meidän puolestamme.

Saman tekevää. Valitkoon Ruotsi aseet ja toimittakoon ne. Tai olkoot toimittamatta. Sovitaan "yhteisistä varastoista" jotka ovat tietenkin Ruotsissa.

Kyllä maanpuolustustahto nousee kansassa näillä viesteillä.

Mistä moinen viha? Oliko GroundMaster-tutkien ja K9 Moukarin yhteishankinta Viron kanssa katastrofi? Tai se yhteispohjoismainen helikopterihanke, jossa synergia jäi saavuttamatta, kun Norja (NH90 NFH), Ruotsi (NH90 TTT, NFH), Tanska (AW101) ja Suomi (NH90 TTH) ostivat eri helikoptereita?

Miksi siis pelätä tätäkään yhteishankintapuitetta? Joko se onnistuu tuottaen etua tai sitten vedetään kansallisten etujen mukaisesti eri suuntiin ja yhteistyö jää paperin tasolle.
 
Mistä moinen viha? Oliko GroundMaster-tutkien ja K9 Moukarin yhteishankinta Viron kanssa katastrofi? Tai se yhteispohjoismainen helikopterihanke, jossa synergia jäi saavuttamatta, kun Norja (NH90 NFH), Ruotsi (NH90 TTT, NFH), Tanska (AW101) ja Suomi (NH90 TTH) ostivat eri helikoptereita?

Miksi siis pelätä tätäkään yhteishankintapuitetta? Joko se onnistuu tuottaen etua tai sitten vedetään kansallisten etujen mukaisesti eri suuntiin ja yhteistyö jää paperin tasolle.

NH90 oli ja on katastrofi. Kaikilta osin.

Viro oli pieni mukanahengailija Groundmasterissa ja Moukarissa. En arvioi heidän osaltaan lopputulosta kun en sitä osaa sanoa. Mutta Virolla on itsekunnioitusta ja rohkeutta. Meillä ei ole. Me olemme ulkomaiden suhteen heikkoja uikuttajia.

Onnistuakseen yhteishankinnat vaativat kaikilta osapuolilta osaamista ja myös uskallusta esittää asiansa. Suomella ei ole uskallusta. Ei ole koskaan ollut eikä tule minun elinaikanani olemaan. Joka ikisessä kaupassa mitä minä olen nähnyt Ruotsin kanssa tehtävän 80-luvulta lähtien Suomi häviää. Mikä on ymmärrettävää, koska me aina menemme mukaan heikkouttamme uikuttaen pääsyä "isojen poikien" kuvioihin. Ruotsalaiset halveksuvat meitä ja hyvästä syystä.

Tämä linkitetty kuvio on täsmälleen samaa ikiaikaista uikutusta: "antakaa kiltit isot Ruotsalaiset meidän olla mukana teidän jutussanne. Me pelätään Neukkuja ja tehdään mitä vain kunhan saadaan olla teidän kanssa...".

Minä syljen tuon "yhteistyön" päälle. Se ei ole muuta kuin suomalaisen ikiaikaisen heikkouden osoitus.

Ruotsalaiset pitävät ja ovat aina pitäneet suomea siirtomaana. Ja me ylläpidämme samaa ajatusta. Siksi mikään yhteistyö Ruotsin kanssa ei voi toimia muuten kuin Ruotsin eduksi.
 
NH90 oli ja on katastrofi. Kaikilta osin.

Viro oli pieni mukanahengailija Groundmasterissa ja Moukarissa. En arvioi heidän osaltaan lopputulosta kun en sitä osaa sanoa. Mutta Virolla on itsekunnioitusta ja rohkeutta. Meillä ei ole. Me olemme ulkomaiden suhteen heikkoja uikuttajia.

Onnistuakseen yhteishankinnat vaativat kaikilta osapuolilta osaamista ja myös uskallusta esittää asiansa. Suomella ei ole uskallusta. Ei ole koskaan ollut eikä tule minun elinaikanani olemaan. Joka ikisessä kaupassa mitä minä olen nähnyt Ruotsin kanssa tehtävän 80-luvulta lähtien Suomi häviää. Mikä on ymmärrettävää, koska me aina menemme mukaan heikkouttamme uikuttaen pääsyä "isojen poikien" kuvioihin. Ruotsalaiset halveksuvat meitä ja hyvästä syystä.

Tämä linkitetty kuvio on täsmälleen samaa ikiaikaista uikutusta: "antakaa kiltit isot Ruotsalaiset meidän olla mukana teidän jutussanne. Me pelätään Neukkuja ja tehdään mitä vain kunhan saadaan olla teidän kanssa...".

Minä syljen tuon "yhteistyön" päälle. Se ei ole muuta kuin suomalaisen ikiaikaisen heikkouden osoitus.

Ruotsalaiset pitävät ja ovat aina pitäneet suomea siirtomaana. Ja me ylläpidämme samaa ajatusta. Siksi mikään yhteistyö Ruotsin kanssa ei voi toimia muuten kuin Ruotsin eduksi.

Minusta sinulla on turhan negatiivinen kuva asioista. En väitä, että Ruotsi-Suomi-suhde olisi tasavertainen. Mutta mikä on? Siinä on kuitenkin heikommallakin osapuolella mahdollisuus sanoa ei ja tehdä omat päätöksensä. Kerta toisensa jälkeen on päädytty muuhun kuin ruotsalaiseen vaihtoehtoon. Ruotsalaiset toimittajat jätettiin kuin nalli kalliolle Hornet-päätöksessä ja Moukari veti pidemmän korren Archerista. Ruotsalaiset jäivät yksin spesiaalilumihiutalevariantti-NH90:n kanssa, kun muut ostivat jotakin fiksumpaa.

Onko vaikkapa Suomi-USA-suhde tasapainoinen? Tai Suomi-Israel? Tapettu, rauhan asialla ollut suomalainen YK-tarkkailija ei näytä estävän ohjuskauppoja maan kanssa. (Eikä pidäkään, jos minulta kysytään - se oli kusaisu YK:n silmille, ei henkilökohtaista.)
 
Minusta sinulla on turhan negatiivinen kuva asioista. En väitä, että Ruotsi-Suomi-suhde olisi tasavertainen. Mutta mikä on? Siinä on kuitenkin heikommallakin osapuolella mahdollisuus sanoa ei ja tehdä omat päätöksensä. Kerta toisensa jälkeen on päädytty muuhun kuin ruotsalaiseen vaihtoehtoon. Ruotsalaiset toimittajat jätettiin kuin nalli kalliolle Hornet-päätöksessä ja Moukari veti pidemmän korren Archerista. Ruotsalaiset jäivät yksin spesiaalilumihiutalevariantti-NH90:n kanssa, kun muut ostivat jotakin fiksumpaa.

Onko vaikkapa Suomi-USA-suhde tasapainoinen? Tai Suomi-Israel? Tapettu, rauhan asialla ollut suomalainen YK-tarkkailija ei näytä estävän ohjuskauppoja maan kanssa. (Eikä pidäkään, jos minulta kysytään - se oli kusaisu YK:n silmille, ei henkilökohtaista.)
Voit olla (ja oletkin) oikeassa negatiivisuudestani. Minä vain olen nähnyt lopputuloksen liian monta kertaa uskoakseni muuhun. Ehkä olen kyynistynyt ja väärässä.

Olet myös oikeassa siinä, että heikommallakkin on mahdollisuus. Edelleen olet täysin oikeassa kaikessa mitä sanot USA-Suomi-suhteesta.

Mutta. Minä kyseenalaistan syvän suhteen koska minä en usko suomen kykyyn/rohkeuteen/osaamiseen toimia sellaisessa suhteessa omien etujemme mukaisesti ja uskon Ruotsin kykyyn pelata omien etujensa mukaisesti. EU on hyvä, joskaan ei mitenkään ainoa esimerkki siitä, että me emme osaa peliä, jota näissä kuvioissa pitää pelata. Ruotsalaiset osaavat. Heillä on kokemusta ja itsetuntoa pitkältä ajalta. Meillä ei ole kumpaakaan. Ja meillä on rasitteena halvaannuttava pelko.

Suomen politiikkaa halvaannuttaa pelko. Tämä pelko ohjaa kaikkea mitä me teemme ja monet tietävät sen. Me toimimme pelon takia. Ja siksi meitä voi viedä kuin kuoriämpäriä.

Myönnän sen, että minä olen kyllästynyt tähän pelkoon. Ja halveksin päätöksiä jotka perustuvat pelkoon. Ymmärrän ne kyllä, ei siinä mitään. Mutta en voi niitä arvostaa.

Mutta kuten sanottua. Minä voin olla väärässä ja pelkääjät oikeassa. Jos näin on, kaikki on oikeutettua millä hinnalla hyvänsä.
 
Minä en näe kuin pelkkää positiivista tässä hankkeessa. Se on meinaan ihan selvää että se yhteistyö toimii tässä tapauksessa niin päin että Suomi kehittää (PV ja SAKO) aseperhettä, ja Ruotsi on sitten se eka ostaja ja toisaalta koekäyttäjä, koska näiden rynkkyprojekti on käsittääkseni pidemmällä (siellä on ihan virallinen ohjelma jo AK5 korvaamisesta, toisin kuin meillä).

Suomi saa siis kehitettyä aseteollisuuttaan, tuloja (koska lisenssi myytäneen Ruotsille), ja ennen kaikkea koekaniinin jonka ensikäytön perusteella meidän tulevasta rynkystä karsitaan lastentauteja pois.
 
Back
Top