Käsittääkseni tämä laitettiin Mannerheimin suuhun sodan jälkeen (en muista oliko tämä itseasiassa Oeschin lausuma), kun piti selittää miksi ei kaikki mennyt ihan putkeen.
Niin tehdään Sveitsissä!
Laivastolaki ei lähtenyt liikkeelle S2:n uppoamisesta, vaikka monessa paikassa (mm. wikipediassa, pitääpä korjata kun muistan) niin esitetään. Laivastolakia valmisteltiin vuosia useamman eri komitean toimesta. Hallituksen ensimmäinen esitys tuli jo 1921, kooltaan 560 miljoonaa markkaa ja sisälsi peräti 6 panssarilaivaa. Eduskunta ei hyväksynyt tätä joten esitystä ruvettiin sorvaamaan järkevämpiin taloudellisiin raameihin pikkuhiljaa joka iteraatiolla kutistaen. Laivastolain lopullinen esitys tehtiin 6.3 1925,
S2 upposi 4.10 ja eduskunta hylkäsi (itse asiassa siirsi) laivastolain tämän
jälkeen. Vasemmisto lienee katunut tuota peliliikettään, sillä kahden vuoden tauon aikana panssarilaivat suunniteltiin uudestaan paljon alkuperäistä modernimmiksi ja kalliimmiksi.
Tykistön päälle en paljoa ymmärrä, mutta tällaisen tiedon olen lukenut
täältä. Relevantti sivu 169, otin siitä kuvakaappauksen:
Katso liite: 47314
Eli jos ymmärsin oikein, rauhan aikana oli sodanajan ammuskulutus arvioitu paljon toteutunutta yläkanttiin (sinällään ihan fiksua) mutta tästä seurasi että ainakin aluksi tykistön ammuksia hillottiin ehkä tarpeettomastikin 'etteivät ne sitten tosipaikan tullessa lopu'. Samanlaista säästeliäisyyttä esiintyi rikkaampienkin maiden asevoimissa.
Absoluuttisesti jatkosodassa tietenkin ammuttiin enemmän ja ennen kaikkea raskaammilla kalipeereillä. Oliko niin että kuusituumaisten putkien määrä noin kymmenkertaistui vuosien 39 ja 44 välillä.
