Merisodan historiasta

Merten sheriffi kirjoitti:
Miten punalaivasto purjehti maailman merillä sota-aikana?
Klikkaa laajentaaksesi...
Aika vähäisesti, Kronstad oli piiritettynä, Sevastopol oli vallattu, Murmansk oli vapaa mutta saksalaisten piirittämä, ainoastaan Vladivostok oli täysin toiminnassa mutta ymmärtääkseni siellä ei ollut kuin kevyitä yksiköitä eikä paljoakaan toimintaa sodan aikana ennen hyökkäystä japanin kimppuun.

Pääasiallinen toiminta taisi olla saattueiden suojelu Jäämerellä ja Tyynellä valtamerellä sekä sukellusvenesodankäynti.
 
arix kirjoitti:
Aika vähäisesti, Kronstad oli piiritettynä, Sevastopol oli vallattu, Murmansk oli vapaa mutta saksalaisten piirittämä, ainoastaan Vladivostok oli täysin toiminnassa mutta ymmärtääkseni siellä ei ollut kuin kevyitä yksiköitä eikä paljoakaan toimintaa sodan aikana ennen hyökkäystä japanin kimppuun.

Pääasiallinen toiminta taisi olla saattueiden suojelu Jäämerellä ja Tyynellä valtamerellä sekä sukellusvenesodankäynti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kiitos. Operoivatko suvet ylipäätään Itämeren ulkopuolella?
 
Jäämerellä kyllä, tosin aika vähäisesti kait. Saksalaisten pieniä rannikkokuljetuksia hätistelivät pääasiassa. Kuuluisaksi tuli Tirpitziä vastaan tehty torpedohyökkäys jossa venäläiset väittivät saaneensa osuman. Saksalaiset eivät tainneet edes huomata hyökäystä. Itämereltähän ei sitten päässyt enää ulos.
Joitain laivoja siirrettiin luoteisväylän kautta Tyynenmeren ja Pohjoisen laivaston välillä. Tyynellemerelle valmistui kaksi risteilijää sodan aikana mutta ne eivät tainneet juuri toimintaa nähdä.
 
Entä Japanin sukellusveneet? Muistaakseni kävivät jopa Saksassa asti vierailulla.
 
fulcrum kirjoitti:
Myös Pinguin oli lähellä onnistua tempussa. Raskas risteilijä Cornwall tuli hiukan liian lähelle (8 kilsaan) joka oli Pinguinin tykkien tehokkaan kantaman sisällä. Risteilijä oli kai ollut hiukan huonolla huollolla, sillä sähköjärjestelmään tuli pahoja vikoja jotka pistivät tykkitornit ja komentosillan viestiyhteydet pois pelistä. Lisäksi Pinguin sai osuman Cornwallin ohjauslaitteistoon. Onnekseen risteilijä oli valmiiksi kurssilla joka vei sen pois kaapparin tykkien ulottuvilta, muuten olisi voinut käydä hassusti sillä laiva oli ohjailukyvytön eikä voinut ampua takaisin. Viat saatiin korjattua ja Cornwall pääsi vastaamaan tuleen sopivalta etäisyydeltä ja nopeasti ampui kaapparin päreiksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mahtoikohan noiden kaapparialusten tulenjohto olla kalustonsa puolesta mitenkään vertailukelpoista varsinaisiin sota-aluksiin verrattuna? Nehän kuitenkin varustettiin hyvin pikaisella aikataululla kauppalaivoista apuristeilijöiksi.
 
Erkki kirjoitti:
Mahtoikohan noiden kaapparialusten tulenjohto olla kalustonsa puolesta mitenkään vertailukelpoista varsinaisiin sota-aluksiin verrattuna? Nehän kuitenkin varustettiin hyvin pikaisella aikataululla kauppalaivoista apuristeilijöiksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kapitän zur zee Bernhard Roggella oli apuristeilijä Atlantiksella ihan ammattimiehiä.

"Rogge needed men who could withstand a variety of climates, long hours and days of boredom, months at sea, and provide unquestioning obedience. Fortunately he could veto the Navy’s choices. More fortunately for Rogge, the personnel desks sent him capable men. Kapitanleutnant Erich Kühn, the executive officer, was a regular Navy man with strong character and leadership style. Rogge had known Kühn since 1936. Oberleutnant Lorenz Kasch, the gunnery officer, was another career man. Radio officer Oberleutnant Adolf Wenzel and demolition officer Johann-Heinrich Fehler were less experienced but impressed Rogge with their military bearing.
But Rogge vetoed other officers, demanding men from other warships and commands. Korvettenkapitan Fritz Lorenzen came aboard as administrative officer, Dr. Wolfgang Collmann as weather officer. The latter was a family friend.

Other officers were called up from the merchant navy. Navigation officer Kapitanleutnant Paul Kamenz had commanded merchant ships."

Tulenjohdossa oli kaluston puolesta toki toivomisen varaa:

"The guns were secondhand, coming from the old battleship Schlesien complete with pre-World War I rangefinders."

warfarehistorynetwork.com

The Atlantis: The Kriegsmarine's Last Corsair

The German commerce raider Atlantis became the stuff of legends during World War II.
warfarehistorynetwork.com warfarehistorynetwork.com
 
Eihän niissä mitään keskitettyä tulenjohtoa ollut. Vissiin tykkejä johdettiin paikallisesti pienillä etäisyysmittareilla kuten vuosisadan alun sotalaivoissa. Miehistöt oli kyllä usein hyvin harjaantuneita ja tarkkoja poikia ampumaan. Thor voitti kolme Royal Navyn apuristeilijää 1 vs 1 tykkitaistelussa, niillä kaikilla oli enemmän tykkejä kuin Thorilla. Taistelussa kaapparin ongelma oli se ettei se kestänyt lainkaan vahinkoa. Koneisto ja ohjausjärjestelmä oli täysin suojattomia, samaten ammuskellarit ja miinavarastot. Yksi osuma saattoi tehdä laivasta selvää.

Kaapparien jahtaaminen ei ollut risteilijöille helppoa hommaa. Suurin osa niistä laivoista joilla ei olleet puhtaat jauhot pussissa olivat huoltoaluksia ja saarronmurtajia. Amiraliteetti halusi nämä laivat kaapatuksi ehjänä että saadaan lasti, koodikirjat yms. joten ohjeena oli että epäilyttäviä laivoja pitää lähestyä nopeasti ennen kuin miehistö ehtii upottaa ne. Toisaalta joukossa saattoi olla raskaasti aseistettuja kaappareita joiden lähestyminen oli vaarallista, niinpä amiraliteetti ohjeisti pysymään turvallisen etäisyyden päässä.
 
Kiusankpl kirjoitti:
Kapitän zur zee Bernhard Roggella oli apuristeilijä Atlantiksella ihan ammattimiehiä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei tuonne mitään rupusakkia värvätty, ja sama oli varmaan muillakin kaapparialuksilla. Paitsi että avainhenkilöt poimittiin käsin, Rogge haastatteli jokaisen matruusinkin ennen sijoitusta, ja poisti joukosta epäsopivaksi katsomansa. Varsin tehokkaalta vaikuttanut tykkituli johtui ilmeisesti pelkästään miehistön tasosta.
 
Mielenkiintoinen juttu siitä kuinka Venäläiset iskujoukot yrittivät vallata Bengtskärin majakan.
Sodan logiikka saattaa joskus nostaa polttopisteeseen mitättömältä tuntuvan paikan kuten vain 1,5 hehtaarin laajuisen kallioluodon noin 25 kilometriä Hangosta länsilounaaseen.
Suursodan mitassa Bengtskärin taistelu oli pieni kahakka, mutta meidän mitassamme sotavuosien suurin meritaistelu lounaisen Suomen alueella, ja siihen ottivat osaa kaikki puolustushaarat.

Miksi Bengtskärin majakkasaaresta taisteltiin heinäkuussa 1941?​


www.reservilainen.fi

Miksi Bengtskärin majakkasaaresta taisteltiin heinäkuussa 1941? - Reserviläinen

Pieni kallioluoto vaati kymmeniä kaatuneita.
www.reservilainen.fi www.reservilainen.fi
 
Merivoimien tulevaisuutta vuodelta 1967

HMS Glamorgan

 
Ottoville kirjoitti:
Miksi japani ei käyttänyt sukellusveneitä kuten saksa.
Vaikka sota oli jo näyttänyt niiden tehokkaimman käyttö tavan/taktiikan. :facepalm: :facepalm: :facepalm:

Submarines of the Imperial Japanese Navy - Wikipedia

en.wikipedia.org en.wikipedia.org
www.naval-encyclopedia.com

naval encyclopedia

warships and naval warfare from antiquity to this day
www.naval-encyclopedia.com www.naval-encyclopedia.com
Klikkaa laajentaaksesi...

US Navy käytti sukellusveneasettaan aika lailla Saksan tapaan Japanin kauppalaivastoa vastaan. Tämän myötä mm. sodankäynnin kannalta kriittinen öljyn tuonti etelän valloitetuilta alueilta alkoi tökkiä ja lopulta hyytyä.
 
Mitäs eroja Saksan ja Usan veneillä oli? Muistelen 30 vuotta sitten saaneeni käsityksen, että Saksalla oli kehittyneempi tekniikka torpeedojen laukaisimeen eri kulmilla.
 
Ottoville kirjoitti:
Miksi japani ei käyttänyt sukellusveneitä kuten saksa.
Vaikka sota oli jo näyttänyt niiden tehokkaimman käyttö tavan/taktiikan. :facepalm: :facepalm: :facepalm:
Klikkaa laajentaaksesi...

Oma mielikuva aiheesta on että japanin kalusto sopi siihen huonosti, ja ei myöskään olisi ollut kovin tehokas strategia USA:aa vastaan.

Japanin sukellusvene -doktriini oli poikkeava kuin muilla, sukellusveneet oli tarkoitettu sotalaivoja vastaan. Muillahan sukellusveneiden päämaali olivat nimenomaan kauppalaivat ja huoltoyhteydet. Idea oli suurinpiirtein se että kun USA:n vastahyökkäys tulee, niin sukellusveneet harventavat ensin vihollista, ja lopuksi japanin päälaivasto tuhoaa vihollisen itselleen edullisessa taistelupaikassa.

USA:aa ei voi samalla lailla saartaa mereltä kuin Brittejä. Eli jos Japani olisi kähettänyt koko sukellusvenelaivastonsa USA:n länsirannikolle niin toki olisivat voineet upottaa paljon tonnistoas, mutta se ei olisi uhannut USA:n olemassaoloa oikeastaan ollenkaan.
 
miheikki kirjoitti:
Mitäs eroja Saksan ja Usan veneillä oli? Muistelen 30 vuotta sitten saaneeni käsityksen, että Saksalla oli kehittyneempi tekniikka torpeedojen laukaisimeen eri kulmilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

USA:n sukellusveneet olivat likimain puolet isompia kuin saksalaiset, ja ne oli varustettu aikakauden parhaalla elektroniikalla, mm tutkat, radiot, tulenjohtolaitteet. Saksalaisten tärkein sukellusvene-luokka (Type VII) oli loppupelissä aika halpa ja yksinkertainen sotakone.

USA oli suunnitellut sukellusveneet suorittamaan itsenäisesti todella pitkiä partiomatkoja Tyynellä valtamerellä.

Saksan sukellusvenelaivasto oli pakon edessä rakennettu paljon kustannustehokkaammin, mutta kompensoivat yksittäisen veneen puutteita fiksuilla taktisilla valinnoilla. Alkusodan susilauma-taktiikat lienee tuttuja kaikille, mutta omasta mielestä myös saksalaisten tapa sirotella salaisia huoltoaluksia ympäri Atlanttia oli vähintään yhtä tärkeä osatekijä aselajin menestyksessä.

Torpedojen tähtäinlaitteiden eroista en tiedä, mutta teknisesti se varsinainen tähtäinlaite ei ole kovin kummoinen kapine. Se on oikeastaan aika simppeli trigonometrinen mittain. Toki käyttäminen vaatii kokemusta, itsellä ei aivot riittäisi kun pitäisi kalkuloida kolmen liikkuvan yksikön tiedot (maali, oma alus, torpedo).

Tuossa on yksinkertaistettu video torpedo-tähtäimestä:



USA:lla oli sodan paras torpedojen tulenjohtolaskin. Sähkö-mekaaninen "tietokone" johon syötettiin mitatut tiedot maalista, niin kone antoi valmiit ampuma-arvot torpedolle. Saksalaisillakin oli jotakin vastaavia, mutta käytännössä laskivat ampuma-arvot manuaalisesti. Ja upotustilastojen perusteella pärjäsivät ihan kivasti niinkin.

Molemmilla oli alkuun paljon teknisiä ongelmia torpedojensa kanssa. Tuossa on varsin hauskasti selitetty mikä kaikki torpedo-projektissa voi mennä pieleen:

 
SatSotHist kirjoitti:
Eli jos Japani olisi kähettänyt koko sukellusvenelaivastonsa USA:n länsirannikolle niin toki olisivat voineet upottaa paljon tonnistoas, mutta se ei olisi uhannut USA:n olemassaoloa oikeastaan ollenkaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ja aiheuttaa paljon harmaita hiuksia amerikkalaisille.

Tonniston mukana menee myös laiva, tavaraa ja miehiä.
Ja jos vähän katsoo noita laivojen lasti/tavaramääriä, niin ne ovat ihan mukavia.
(SS River Afton 2,314 tons of military stores, 36 tanks, 12 vehicles and seven aircraft, SS Empire Byron She was carrying a cargo of 15 aircraft, 30 tanks, 2,455 tons of military stores and six vehicles. Daniel Morgan 8200 tons of steel, food, explosives and tanks )
Maallikosta tuntuu että sman märän tuhoaminen taistelu kentällä vaatii myös aika paljon vaivaa,
Kuljetukset joudutaan turvaamaan paremmin.
Atlantin liikenteen valvominen vaati paljon lentokoneita, aluksia ja miehiä.

Miten Tyynimeri poikkeaa tästä?

SatSotHist kirjoitti:
Oma mielikuva aiheesta on että japanin kalusto sopi siihen huonosti, ja ei myöskään olisi ollut kovin tehokas strategia USA:aa vastaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuossa toteat että ”Japanin sukellusvene -doktriini oli poikkeava kuin muilla, sukellusveneet oli tarkoitettu sotalaivoja vastaan. ”.

Jos japanin sukellusveneet sopivat huonosti kauppalaivoja vastaan.
Niin miten ne siiten muka pärjäävät suunnitellun ”strategian” mukaan sotalaivoja vastaan.
Koska sotalaivoilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kuin kauppalaivoilla, torjua sukellusveneiden hyökkäykset.
Aivan kuin väitesi pikkuisen ontuisi.
 
SatSotHist kirjoitti:
USA:lla oli sodan paras torpedojen tulenjohtolaskin. Sähkö-mekaaninen "tietokone" johon syötettiin mitatut tiedot maalista, niin kone antoi valmiit ampuma-arvot torpedolle. Saksalaisillakin oli jotakin vastaavia, mutta käytännössä laskivat ampuma-arvot manuaalisesti. Ja upotustilastojen perusteella pärjäsivät ihan kivasti niinkin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Torpedo Vorhaltrechner Project - Torpedo fire control system on German U-Boats

Description of the torpedo fire control system used on German U-Boats.
www.tvre.org www.tvre.org
Eikä tuo ole ihan samanlainen vehje?:unsure::unsure::unsure:

Laski ampuma arvot ja välitti ne torpedoille, kun maalin piti vain tähtäimessä sillalla.
 
Ottoville kirjoitti:
Jos japanin sukellusveneet sopivat huonosti kauppalaivoja vastaan.
Niin miten ne siiten muka pärjäävät suunnitellun ”strategian” mukaan sotalaivoja vastaan.
Koska sotalaivoilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kuin kauppalaivoilla, torjua sukellusveneiden hyökkäykset.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ero tulee taktiikassa ja määrissä.

Jos haluaa upottaa kauppalaivoja niin sukellusveneitä pitää olla paljon. Jos pääkohde on sotalaivat niin alusten pitää olla parempia ja omata mielellään pidempi toimintasäde.

Saksalaisten työjuhta (Type VII) oli suunniteltu Brittein saarten merisaartoon. Sen toimintasäde ei ollut mahdottoman pitkä, etenkään jos ei pääse tekemään välitankkauksia merellä.

Saksallahan oli vain kourallinen sukellusveneitä (Type IX) jotka pystyivät operoimaan tehokkaasti USA:n itarannikolla saakka. Tosin kun USA:n vastatoimet käynnistyivät hitaasti niin kylvivät kyllä mukavasti tuhoa rannikkoliikenteessä 1942.

Tyyni Valtamerin on niin valtavan iso että Japanin (ja USA:n) oli pakko rakentaa isompia ja kalliimpia sukellusveneitä. Eli Japanilla ei ollut mahdollista rakentaa sellaista sukellusvenelaivastoa joka olisi voinut uhata USA:n kauppalaivastoa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top