En kuulu näiden videoiden tuotantotiimiin vaikka niitä säännöllisesti täällä kiittelenkin. Jälleen mielenkiintoisesti kerrottu tarina, jonka faktat ovat tärkeimmiltä osin kohdallaan. Suunnittelussa on huomattu kerrottavaa olevan paljon ja varattu rainalle riittävästi pituutta. Miinalaiva Riilahden menestyksellinen ja palkittu toiminta tulee hyvin esiin mutta myös (tämänkin) alustappion syyt eli Merivoimien kelvoton johtaminen. Joitakin huomautuksia voi esittää:
01:10 Kerrotaan laivastomme pääaseen olevan miinat. Koko tämä toimiala oli kuitenkin 1930-luvulla laiminlyöty varojen puutteessa kohtalokkain seurauksin.
01:30 Väärä kuva: miinalaivojen sijasta kuvassa on S-luokan torpedoveneitä.
03:15 Miinan toiminta on esitetty väärin: Ihan ekaksi miinan pitäisi jäädä hetkeksi kellumaan, jolloin se kääntyy oikein päin. Syvyytinluoti purkautuu ennalta asetetun syvyytyksen verran jonka jälkeen miina alkaa laskeutua kohti pohjaa. Kun syvyytinluoti osuu pohjaan, se lukitsee ankkurivaijerin, jolloin miina uppoaa ennalta asetettuun tavoitesyvyyteen. Animaatiossa miinan syvyytys riippuu pohjan muodosta!
03:30 Paravaani oli laivan keulaan tai perään asennettu raivausjärjestelmä, joka tuli surullisen kuuluisaksi Ilmarisen uppoamisessa. Kun normaali kosketusraivaus vaati vähintään kaksi laivaa, jotka hinasivat U:n muotoista raivausvaijeria, kykeni paravaanilla yksikin riittävän tehokas laiva raivaamaan. Ongelmana oli että laitteiston toiminta vaati 15 solmua nopeutta, joka oli sekä Ruotsinsalmi-luokan että panssarilaivojen max nopeus. Hyvin monesta syystä ei useinkaan ihan maksinivauhtiin päästy. Toinen ongelma oli, että raivausesteet takertuivat paravaaniin muuttaen sen "miinanhaalijaksi" vaarantaen näin aluksen. Tallinnan evakuoinnissa oli risteilijä Kirov lähellä tuhoutua tällä tavalla.
03:40 Perinteisen sarvimiinan lisäksi oli myös muita tapoja räjäyttää kosketusmiina, mm. Ilmarisen upotti ven heilurimiina.
04:00 Sodankäynti on aina perusvaarallista puuhaa, mutta 1,5 m syväys tarkoitti ettei kosketusmiinaan ajo ollut todennäköistä. Ne oli tarkoitettu isommille saaliille ja syvyytetty siten syvemmälle.
05:30 Riilahden kokoiseen alukseen on vaikea osua torpedoilla. Ne joudutaan laukaisemaan kaukaa koska laivalla oli tehokas aseistus, jolloin suunnanmuutoksilla pärjää.
06:30 Suomenlahdesta on läydetty ven sukellusveneiden hylkyjä, jotka olivat tuhoutuneet miinoihin. Sukellusvene SC 408 on todettu näillä syvyyspommituksilla upotetuksi, tosin mukana oli useita aluksia mm. saksalaisia. Päänahkaa ei siten voida jyvittää yksin Riilahdelle. Tätä kohtaa muokattu.
07:00 Ohimennen mainitaan Marskin ristin perustelujen yhteydessä suuri totuus: "Miinalaivojen ominaisuuksia ei tunnettu sodan alkaessa." Tämä johtui niiden kohtalokkaaasta myöhästymisestä, kun alkuperäinen valmistumisvuosi oli 1937. Merivoimien historiankirjhoituksessa kerrotaan budjettitekninen syy eli joku kasarmi oli tärkeämpi. Tosiasiassa kaikki rahat meni panssarilaivojen sekä sukellusveneiden ylläpitoon. Siten ei ennen sotia ehditty käytännössä harjoitella mm. paravaanien käyttöä. Kesällä 1940 oli vieläkin sama juttu, kun ankara polttoaineiden säännöstely esti purjehdukset.
07:14 Perussääntö merellä: Tähystystä ylläpidetään kaikkiin suuntiin pääsi unohtumaan. Olisiko hyökkääjien aikaisempi havaitseminen auttanut, ei voi tietää.
08:50 Jälkipyykissä olisi voinut analysoida koko tehtävän järkevyytttä, kun saksalaisten verkko esti suklareita pääsemään kauppalaivojemme kimppuun.
10:00 Esitellään tapahtuman perimmäiset syyt eli väärät miehet Merivoimien johdossa. Tämä taasen johtui töppäilyistä Ilmarisen kanssa yli 10 v aikaisemmin; ehkä joskus siitä lisää.
11:20 Sisaralus Ruotsinsalmen museointityöt ehdittiin jopa aloittaa, mutta suunnitelmat olivat liian kunnianhimoiset kuiville nostoineen jne. Niistä ei olekaan hiiskuttu mitään myöhemmin. Oheinen HS artikkeli v:lta 1984 valaisee asiaa.
Sitä olen vähän ihmetellyt, ettei tekijä käytä maastamme löytyvää asiantuntemusta videoiden viimeistelyssä. Itseäni en toki tarkoita, mutta erinomainen miinatietämys löytyisi vaikkapa Forum Marinumista.Yllä oleva "pikkuvikojen lista" on toki subjektiivinen näkemys, mutta näin toimien se kyllä olis jäänyt lyhyemmäksi.
www.tvre.org
Luonnollisesti vuonna 1969 ilmestyneessä teoksessa ei voitu tarkasti avata teknillis-doktriinillista analyysia tykkiveneistä tai muistakaan merivoimien käytössä olleista aluksista. Pääpiirteittäin siinä oli suunnittelukehitys kuitenkin käyty läpi, mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin ja miksi.