Merisodan historiasta

Eikä tuo ole ihan samanlainen vehje?:unsure::unsure::unsure:

Laski ampuma arvot ja välitti ne torpedoille, kun maalin piti vain tähtäimessä sillalla.

Kappas, kiitos. Minulta mennyt ihan ohi. Olenkin ihmetellyt että ilmatorjunnassa saksalaiset käyttivät laskinta (Suomikin sai Irjojen mukana muutaman Lamndan) niin eikö tosiaan ollut torpedoille mitään vastaavaa.
 
Tuossa toteat että ”Japanin sukellusvene -doktriini oli poikkeava kuin muilla, sukellusveneet oli tarkoitettu sotalaivoja vastaan. ”.

Jos japanin sukellusveneet sopivat huonosti kauppalaivoja vastaan.
Niin miten ne siiten muka pärjäävät suunnitellun ”strategian” mukaan sotalaivoja vastaan.
Koska sotalaivoilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kuin kauppalaivoilla, torjua sukellusveneiden hyökkäykset.
Aivan kuin väitesi pikkuisen ontuisi.
Kaikista 2.MS merivalloista Japani omaksui syviten sotaa edeltävän 'laivastosukellusvene' -doktriinin. Eli sukellusveneet toimisivat osana taistelulaivastoa toimien sen tiedustelijoina ja pyrkisivät tilaisuuden tullen harventamaan niitä ennen ratkaisutaistelua. Veneistä tehtiin isoja ja pinta-ajossa nopeita (jopa 23 solmua), erittäin pitkä toimintamatka, joillakin oli lentokoneitakin mukana. Tämä teki niistä huonoja saattuesodankäyntiin jossa tarvittiin ketterää ja nopeasti sukeltavaa venettä. Laivastoveneen konsepti ei osoittautunut niin onnistuneeksi kuin oli odotettu. Huolimatta ponnisteluista lisätä sukellusveneiden nopeutta, ne eivät silti tahtoneet pysyä laivastojen perässä, kun taistelulaivatkin kulkivat usein jo 27 solmua, ja lentotukialukset yli 30. Lentokoneet osoittautuivat hyvin suureksi vaaraksi hitaasti sukeltaville laivastoveneille.

Japanilaiset eivät olisi koskaan voineet voittaa USAa tonnistosodassa. Oli kriittistä harventaa mahdollisimman nopeasti vaikeasti korvattavia ensilinjan sotalaivoja: eikä voi sanoa että japanilaiset sukellusveneet olisivat olleet täysin surkeita tässä roolissa. Ensimmäisenä sotavuonna ne upottivat Waspin ja Yorktownin, torpedoivat Saratogan kahdesti ja upottivat koko liudan muitakin aluksia. Sitten amerikkalaisten Atlantin puolelta saama suto-oppi alkoi kantaa hedelmää (unohtamatta Magic -koodinmurtoprojektia) ja japanilaisten veneiden saavutukset jäivät laihoiksi. Lisäksi niitä käytettiin paljon huoltoaluksina saarivaruskunnille missä hommassa ne olivat tietysti pois varsinaisesta pahanteosta.

Myös amerikkalaiset yrittivät kehittää laivastosukellusveneen ja kuuluisa Gato-luokka oli juuri tämän ohjelman tulos. Sotakokemukset olivat samanlaisia kuin japanilaisilla, joita pahensi väärä koulutus ja surkeat torpedot (pitkä tarina - mutta on hupaisaa että maailman rikkain laivasto ei raaskinut koeampua torpedoja ennen sotaa kun ne oli niin kalliita). Gatotkin oli surkeita saattuesodankäyntiin - mutta japanilaiset eivät juuri käyttäneet saattueita! Tutkalla varustettuna Gatot sopivatkin nyt mainiosti kauppasodankäyntiin napsimaan yksittäisiä aluksia tai kevyesti varmistettuja minisaattueita. Japanilaisten suto oli varsin tehotonta ja sodan lopussa maa oli lähes täysin sukellusveneiden kuristama, jopa Japanin sisämerellä oli vaarallista purjehtia.
 

En kuulu näiden videoiden tuotantotiimiin vaikka niitä säännöllisesti täällä kiittelenkin. Jälleen mielenkiintoisesti kerrottu tarina, jonka faktat ovat tärkeimmiltä osin kohdallaan. Suunnittelussa on huomattu kerrottavaa olevan paljon ja varattu rainalle riittävästi pituutta. Miinalaiva Riilahden menestyksellinen ja palkittu toiminta tulee hyvin esiin mutta myös (tämänkin) alustappion syyt eli Merivoimien kelvoton johtaminen. Joitakin huomautuksia voi esittää:

01:10 Kerrotaan laivastomme pääaseen olevan miinat. Koko tämä toimiala oli kuitenkin 1930-luvulla laiminlyöty varojen puutteessa kohtalokkain seurauksin.

01:30 Väärä kuva: miinalaivojen sijasta kuvassa on S-luokan torpedoveneitä.

03:15 Miinan toiminta on esitetty väärin: Ihan ekaksi miinan pitäisi jäädä hetkeksi kellumaan, jolloin se kääntyy oikein päin. Syvyytinluoti purkautuu ennalta asetetun syvyytyksen verran jonka jälkeen miina alkaa laskeutua kohti pohjaa. Kun syvyytinluoti osuu pohjaan, se lukitsee ankkurivaijerin, jolloin miina uppoaa ennalta asetettuun tavoitesyvyyteen. Animaatiossa miinan syvyytys riippuu pohjan muodosta!

03:30 Paravaani oli laivan keulaan tai perään asennettu raivausjärjestelmä, joka tuli surullisen kuuluisaksi Ilmarisen uppoamisessa. Kun normaali kosketusraivaus vaati vähintään kaksi laivaa, jotka hinasivat U:n muotoista raivausvaijeria, kykeni paravaanilla yksikin riittävän tehokas laiva raivaamaan. Ongelmana oli että laitteiston toiminta vaati 15 solmua nopeutta, joka oli sekä Ruotsinsalmi-luokan että panssarilaivojen max nopeus. Hyvin monesta syystä ei useinkaan ihan maksinivauhtiin päästy. Toinen ongelma oli, että raivausesteet takertuivat paravaaniin muuttaen sen "miinanhaalijaksi" vaarantaen näin aluksen. Tallinnan evakuoinnissa oli risteilijä Kirov lähellä tuhoutua tällä tavalla.

03:40 Perinteisen sarvimiinan lisäksi oli myös muita tapoja räjäyttää kosketusmiina, mm. Ilmarisen upotti ven heilurimiina.

04:00 Sodankäynti on aina perusvaarallista puuhaa, mutta 1,5 m syväys tarkoitti ettei kosketusmiinaan ajo ollut todennäköistä. Ne oli tarkoitettu isommille saaliille ja syvyytetty siten syvemmälle.

05:30 Riilahden kokoiseen alukseen on vaikea osua torpedoilla. Ne joudutaan laukaisemaan kaukaa koska laivalla oli tehokas aseistus, jolloin suunnanmuutoksilla pärjää.

06:30 Suomenlahdesta on läydetty ven sukellusveneiden hylkyjä, jotka olivat tuhoutuneet miinoihin. Sukellusvene SC 408 on todettu näillä syvyyspommituksilla upotetuksi, tosin mukana oli useita aluksia mm. saksalaisia. Päänahkaa ei siten voida jyvittää yksin Riilahdelle. Tätä kohtaa muokattu.

07:00 Ohimennen mainitaan Marskin ristin perustelujen yhteydessä suuri totuus: "Miinalaivojen ominaisuuksia ei tunnettu sodan alkaessa." Tämä johtui niiden kohtalokkaaasta myöhästymisestä, kun alkuperäinen valmistumisvuosi oli 1937. Merivoimien historiankirjhoituksessa kerrotaan budjettitekninen syy eli joku kasarmi oli tärkeämpi. Tosiasiassa kaikki rahat meni panssarilaivojen sekä sukellusveneiden ylläpitoon. Siten ei ennen sotia ehditty käytännössä harjoitella mm. paravaanien käyttöä. Kesällä 1940 oli vieläkin sama juttu, kun ankara polttoaineiden säännöstely esti purjehdukset.

07:14 Perussääntö merellä: Tähystystä ylläpidetään kaikkiin suuntiin pääsi unohtumaan. Olisiko hyökkääjien aikaisempi havaitseminen auttanut, ei voi tietää.

08:50 Jälkipyykissä olisi voinut analysoida koko tehtävän järkevyytttä, kun saksalaisten verkko esti suklareita pääsemään kauppalaivojemme kimppuun.

10:00 Esitellään tapahtuman perimmäiset syyt eli väärät miehet Merivoimien johdossa. Tämä taasen johtui töppäilyistä Ilmarisen kanssa yli 10 v aikaisemmin; ehkä joskus siitä lisää.

11:20 Sisaralus Ruotsinsalmen museointityöt ehdittiin jopa aloittaa, mutta suunnitelmat olivat liian kunnianhimoiset kuiville nostoineen jne. Niistä ei olekaan hiiskuttu mitään myöhemmin. Oheinen HS artikkeli v:lta 1984 valaisee asiaa.

Sitä olen vähän ihmetellyt, ettei tekijä käytä maastamme löytyvää asiantuntemusta videoiden viimeistelyssä. Itseäni en toki tarkoita, mutta erinomainen miinatietämys löytyisi vaikkapa Forum Marinumista.Yllä oleva "pikkuvikojen lista" on toki subjektiivinen näkemys, mutta näin toimien se kyllä olis jäänyt lyhyemmäksi.

Ruotsinsalmi.PNG
 
Viimeksi muokattu:
väärät miehet Merivoimien johdossa. Tämä taasen johtui töppääilyistä Ilmarisen kanssa yli 10 v aikaisemmin; ehkä joskus siitä lisää.
Tästä kiinnostaisi kuulla lisää. Viittaatko siis vuoden 1933 tapahtumiin Pohjanlahdella? Keitä nämä Rannikkolaivaston komentaja ja Ilmarisen päällikkö olivat?
 
Miinalaiva Riilahden menestyksellinen ja palkittu toiminta tulee hyvin esiin mutta myös (tämänkin) alustappion syyt eli Merivoimien kelvoton johtaminen. Joitakin huomautuksia voi esittää:

Kiitos taas täsmällisestä palautteesta.

03:15 Miinan toiminta on esitetty väärin

Kaikki animaatiot videolla ovat aika karkeita yksinkertaistuksia, en oikein näe hyötyä että merimiinan toimintaa kannattaisi noin yksityiskohtaisesti selittää.

Suunnittelulistalla olisi yleinen selitysvideo merimiinoista ja miinanraivauksesta, siihen ehkä animoin tekniikan pikkasen takemmin.

Sitä olen vähän ihmetellyt, ettei tekijä käytä maastamme löytyvää asiantuntemusta videoiden viimeistelyssä.

One man show. Tietojen kyseleminen sieltä ja täältä on työlästä ja todella hidasta.

Lisäksi museot suhtautuvat hyvin vaihdellen harrastelijan tekemiin videoihin. Merikeskus Vellamo on ollut avulias rakennepiirroksien kanssa, muiden museoiden kanssa ollut paljon hiljaisempaa. Mutta tilanne näyttää olevan hiljalleen paranemassa.

Oma mielipide on että museoiden pitäisi tuottaa tuollaisia videoita ihan itse, eikä jättää sitä tälläisen maallikon hoidettavaksi.

Tämän foorumin jäseniltä olen saanut paljon vinkkejä ja tarkennuksia videoihin, mistä tietenkin iso kiitos.
 
Lisäksi museot suhtautuvat hyvin vaihdellen harrastelijan tekemiin videoihin. Merikeskus Vellamo on ollut avulias rakennepiirroksien kanssa, muiden museoiden kanssa ollut paljon hiljaisempaa. Mutta tilanne näyttää olevan hiljalleen paranemassa.

Oma mielipide on että museoiden pitäisi tuottaa tuollaisia videoita ihan itse, eikä jättää sitä tälläisen maallikon hoidettavaksi.

Kiitoksia itsellesi näiden mielenkiintoisten videoiden tuottamisesta. Suomalaisilla sotilasalan museoilla on loppujen lopuksi myös pienet resurssit ja ei välttämättä löydy omasta takaa teknistä osaamista animoinnin yms. osalta. Mallia voisi ottaa esim. Bovingtonin panssarimuseon videoista joissa esittelevät yksityiskohtaisesti museon panssareita.
 
Kiitoksia itsellesi näiden mielenkiintoisten videoiden tuottamisesta. Suomalaisilla sotilasalan museoilla on loppujen lopuksi myös pienet resurssit ja ei välttämättä löydy omasta takaa teknistä osaamista animoinnin yms. osalta. Mallia voisi ottaa esim. Bovingtonin panssarimuseon videoista joissa esittelevät yksityiskohtaisesti museon panssareita.
Mielestäni näiden videoiden tekijän tulisi saada jonkinlainen mitali työstään. Kerrassaan erinomaisia kaikki
 
@SatSotHist miten olisi video majakkasaarten taisteluista?

Bengtskäriä tarkoitat? Mielellään sinne lähtisin dronea lennättämään, mutta vähän työlään matkan takana. Keskityn suosiolla helpompiin aiheisiin. Ja itseä kiinnostaisi enemmän surullisempi Morgonlandetin "taistelu".

Hangon maarintaman linnoituksia olisi tarkoitus käydä kesällä kuvaamassa, jos vaikka ensi vuonna saisi videon ulos.
 
Bengtskäriä tarkoitat? Mielellään sinne lähtisin dronea lennättämään, mutta vähän työlään matkan takana. Keskityn suosiolla helpompiin aiheisiin. Ja itseä kiinnostaisi enemmän surullisempi Morgonlandetin "taistelu".

Hangon maarintaman linnoituksia olisi tarkoitus käydä kesällä kuvaamassa, jos vaikka ensi vuonna saisi videon ulos.
Juurikin sitä. Mielenkiintoinen taistelu johon otti osaa kaikki aselajit. Kuuleman mukaan jenkkien jossain sotilasakatemiassa Bengtsäriä käytäisiin edelleenkin läpi. Tiedä sitten onko totta.
 
One man show. Tietojen kyseleminen sieltä ja täältä on työlästä ja todella hidasta.
Oma mielipide on että museoiden pitäisi tuottaa tuollaisia videoita ihan itse, eikä jättää sitä tälläisen maallikon hoidettavaksi.
Museoiden resurssit on kyllä aika pienet, jolloin on vaikea kuvitella että niiltä löytyisi voimavaroja videoiden vaatimaan työmäärään. Mutta sen sijaan lopputuloksen tarkistaminen vähän samaan tapaa kun mitä mä täällä ole tehnyt, on huomattavan nopeaa hommaa. En usko, että kietäytyisivät, koska viimeinen videokin on samalla Forum Marinumin mainos. Yksin puurtaessa tulee helposti sokeaksi omalle työlleen, jolloin toinen näkökulma aina parantaa lopputulosta.
Mielestäni näiden videoiden tekijän tulisi saada jonkinlainen mitali työstään. Kerrassaan erinomaisia kaikki
On vähän vaarallista tai ainakin epäkohteliasta täällä julistaa, kuinka yksittäisen kansalaisen tulisi harrastustaan kehittää. Mutta katsojaluvut ovat korkeita ja videot kelpaisivat maanpuolustusta tukevien säätiöiden avustuskohteeksi. Silloin olisi mahdollista saada apuja arkistotutkimuksiin sekä käyttää monenlaisia ammattipalveluja, esim. mainitun Bengtskärin kuvauksissa, jossa tuuli lennättäisi amatööridronen mereen. Merivoimien historiaahan ei koskaan kirjoitettu tieteellisen pätevästi, vaan harvat kirjat ovat lähinnä kevyttä jutustelua, kuten viimeksi ilmestyneet Merivoimat 100 v sekä Merisotakoulu 90 v julkaisut. Ehkä liian moni tosipaikka meni niin, ettei vanhan sanonnan mukaan "jäänyt jälkipolville kertomista". Tällainenhan oli tämä Morgonlandet-casekin eikä Bengtskärinkään tapahtumista useinmiten ihan kaikkea kerrota.
 
Merivoimien historiaahan ei koskaan kirjoitettu tieteellisen pätevästi, vaan harvat kirjat ovat lähinnä kevyttä jutustelua, kuten viimeksi ilmestyneet Merivoimat 100 v sekä Merisotakoulu 90 v julkaisut. Ehkä liian moni tosipaikka meni niin, ettei vanhan sanonnan mukaan "jäänyt jälkipolville kertomista". Tällainenhan oli tämä Morgonlandet-casekin eikä Bengtskärinkään tapahtumista useinmiten ihan kaikkea kerrota.

Muistelenko oikein, että on enemmän tai vähemmän virallinen kaksiosainen kirjasarja laivaston historiasta? Joskus sellaista selailin.
 
Muistelenko oikein, että on enemmän tai vähemmän virallinen kaksiosainen kirjasarja laivaston historiasta? Joskus sellaista selailin.
Itseltä löytyy hyllystä Suomen Laivasto 1969-2003.
Kattava teos jolle ei ole tullut jatko-osaa.
Kirjoitin, ettei Merivoimista tai sen aluksista koskaan laadittu virallista, tieteelliset kriteerit täyttävää historiaa. Vaikka vähintään historiikit on tehty suunnilleen jokaisesta Kauppatoria suuremasta linnakesaarestakin. Jos merivoimat olisi halunnut, olisi viime vuosikymmenen säästöissä lopetettu Sotatieteen laitos historian tietysti kirjoittanut. Voimme ainoastaan arvailla, miksei kunnollisia historioita vaikkapa panssarilaivoista tai esim. Turunmaa-luokasta koskaan laadittu.

Mitä taas tulee Suomen laivasto-teokseen, niin onhan se katsottava ainakin keskiraskaaksi jutusteluksi. Teoksen kirjoittivat II MS tapahtumissa itse mukana olleet, joka on toisaalta hyvä mutta toisaalta ei. Julkaisija oli joku Merivoimien perinteen ylläpitämisyhdistys; tarkemmin en muista. Siis vähän sama asia, kun Liikkuvan Poliisin Perinneyhdistys laatisi liikenneturvallisuuden kehittymisestä historian. Tästä jälkimmäisestä saattaisi moni tienkäyttäjä esittää erilaisen näkemyksien.

Viime kesän Turunmaa-luokkaa koskeeneessa forumin meritaistelussa tätä teosta siteerattiin muun tiedon puutteessa ahkerasti. Ja vähintään samalla tarkkuudella, kun aikoinaan opiskelimme raamatunlauseita riparilla.
 
Viimeksi muokattu:
Museoiden resurssit on kyllä aika pienet, jolloin on vaikea kuvitella että niiltä löytyisi voimavaroja videoiden vaatimaan työmäärään.

Aika monella museolla on jo Youtube-kanava olemassa ja ovat ainakin kokeilleet videoita. Itse näkisin että monelta museolta puuttuu vain rohkeutta ja idea minkälaisia videoita heidän kannattaisi tehdä.

Jos on riittävästi tietämystä niin asiantuntija kameran edessä esittelemässä museon kohteita riittää kevyesti. Minä joudun käyttämään työläitä efektejä js grafiikoita kun tietomäärä on hieman kevyempi.

Suurin kynnys lienee että museoväki on aika konservatiivista (vai sanonko suoraan vanhanaikaista) porukkaa. En sinällään ihmettele, eivät he kai muuten museossa töissä olisikaan.

katsojaluvut ovat korkeita ja videot kelpaisivat maanpuolustusta tukevien säätiöiden avustuskohteeksi.

Suora kysymys: Oletko tosissasi sitä mieltä että harraste-youtubettajalla olisi mitään mahdollisuuksksia saada maanpuolustus-aiheisilta säätiöiltä avustuksia?

Itse olen sivusta seurannut ihan toista toimialaa, ja näkemykseni sieltä on että sisäpiiriin päässeet ihmiset jakavat rahaa toisilleen ja kaltaisilleen.
 
Suora kysymys: Oletko tosissasi sitä mieltä että harraste-youtubettajalla olisi mitään mahdollisuuksksia saada maanpuolustus-aiheisilta säätiöiltä avustuksia?

Itse olen sivusta seurannut ihan toista toimialaa, ja näkemykseni sieltä on että sisäpiiriin päässeet ihmiset jakavat rahaa toisilleen ja kaltaisilleen.
Ainahan voi heittää koepalloja. Voihan olla että joku museo tai instituutio haluaisi vähän modernisoida toimenkuvaansa ja jo olemassaoleva yt-kanava jolla on jonkunlaista seuraajajoukkoakin voi olla juuri passeli partneri.
 
Tästä kiinnostaisi kuulla lisää. Viittaatko siis vuoden 1933 tapahtumiin Pohjanlahdella? Keitä nämä Rannikkolaivaston komentaja ja Ilmarisen päällikkö olivat?
Tuohan se taitaa olla, I osa on vuodet 1918-1968.

Kirja oli siis alunperin kaksiosainen jotka hämäävästi molemmat nimettiin "Suomen Laivasto 1918-1968". Muistaakseni ensimmäinen osa päättyy talvisotaan. Kirjassa nuo Ilmarisen karilleajonkin päällysmiehet taidettiin mainita nimeltä. Ei löydy omasta hyllystä kuitenkaan enkä pääse kirjastoon niin en saa tsekattua. Varmaan ensi vuosikymmenellä ilmestyy sitten "osa IV" vuosilta 2004-2034 tms...

Osaavasta ylemmästä upseeristosta oli huutava puute kaikissa puolustushaaroissa, perussyynä tietenkin tasavallan ja sen puolustuslaitoksen nuoruus.

Viime kesän Turunmaa-luokkaa koskeeneessa forumin meritaistelussa tätä teosta siteerattiin muun tiedon puutteessa ahkerasti. Ja vähintään samalla tarkkuudella, kun aikoinaan opiskelimme raamatunlauseita riparilla.

Minähän se olin, vieläkään en tiedä mikä kirjoittamassani oli väärin :) Luonnollisesti vuonna 1969 ilmestyneessä teoksessa ei voitu tarkasti avata teknillis-doktriinillista analyysia tykkiveneistä tai muistakaan merivoimien käytössä olleista aluksista. Pääpiirteittäin siinä oli suunnittelukehitys kuitenkin käyty läpi, mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin ja miksi.
 
Back
Top