Merisodan historiasta

Old Boy

Ylipäällikkö
Aika monella museolla on jo Youtube-kanava olemassa ja ovat ainakin kokeilleet videoita. Itse näkisin että monelta museolta puuttuu vain rohkeutta ja idea minkälaisia videoita heidän kannattaisi tehdä.
Jos on riittävästi tietämystä niin asiantuntija kameran edessä esittelemässä museon kohteita riittää kevyesti. Minä joudun käyttämään työläitä efektejä js grafiikoita kun tietomäärä on hieman kevyempi.
Suurin kynnys lienee että museoväki on aika konservatiivista (vai sanonko suoraan vanhanaikaista) porukkaa. En sinällään ihmettele, eivät he kai muuten museossa töissä olisikaan.
No ei siellä museioissa nyt sentään pelkkiä fossiileja ole; otetaan vaikka esimerkiksi mua nuorempi Panssarimuseon johtaja evl evp Simo Hautala, joka on, ei panssarimies, mutta kuitenkin PsPr:ssä useamman kerran palvelullut. Valitettavasti sotilasmuseoiden tutkijavirkoihin otetaan lähes aina nuori maisteri, joka ei oo edes johtajakoulutusta intissä saanut puhumattakaan, että olisi palvellut oikeassa aselajissa. Siten tietämys museon aihealueesta on aloittaessa 0, ja kun 3-5 v päästä sitä osaamistakin olisi vähän kertynyt, onkin aika hypätä uralla eteenpäin johonkin ihan muuhun tehtävään. Sen jälkeen museo laittaa taas paikan hakuun, surkea palkka houkuttelee seuraavan vasta valmistuneen maisterin ilman osaamista jne. Museo Militaria julkaisi viime vuonna pioneeriaiheisen videon, joka oli niin järkyttävän huono ettei tullu mieleenkään sitä tänne laittaa. Enää koko tekelettä ei löydy Militarian facesta, eikä ihme. Toisaalta eihän enää edes tutkita sotatapahtumia tai -kalustoa vaan nykyisin agendalla ovat uudet aiheet, kuten: Sodan kulttuurihistoria, ihminen sodan keskellä, lasten sotakokemukset sekä aina muodikkaat "Suomi sortajana" sekä sodan hirmutyöt.
Suora kysymys: Oletko tosissasi sitä mieltä että harraste-youtubettajalla olisi mitään mahdollisuuksksia saada maanpuolustus-aiheisilta säätiöiltä avustuksia?
Suoraan kysymykseen suora vastaus: Kannattaa ehdottomasti, jos on valmis laatimaan huolellisesti perustellun hakemuksen. Läpimeno on yleensä suoraan verrannollinen hakemuksen laatimiseen käyetystä ajasta eikä niinkään aiheesta. Ensimmäinen vastattava kysymys on: Miksi tarvitsen tukea projektilleni; siis tässä tapauksessa videokanavan uudelle tuotantokaudelle. Vastaus ei liene kokonaan uuden tiedon tuottaminen vaan sotahistorian julkaiseminen uudella, myös nuoremman kansanosan mielenkiintoa herättävällä tavalla. Käyttämällä ao. säätiön varoja, ei työpalkkoihin vaan kuluihin sekä esim. stipendeihin arkistoja penkoville opiskelijoille, pystyy julkaisemaan uuttakin tietoa. Ainakin siis Merivoimissta, josta ei kunnon kirjallisuutta ole, kuten edellä jo todettiin. Haitana on aikataulu: Jos huomenna jättää hakemuksen saa vastauksen puolen vuoden päästä ja valmista olisi ehkä vuoden kuluttua.

Käsitteitä olisi ehkä syytä selventää: Näin hyvien videoiden tekija ei ole enää "harrastelija" vaan historian harrastaja. Seuraava porras olisi historioitsija, joka taasen edellyttää korkeakoulututkintoa alalta sekä myös, että on julkaissut tutkimuksia. Linnakehistoriaa tallentanut ja julkaissut toimittaja Johanna Pakola käyttää täysin perustellusti titteliä tietokirjailija. Suosituille museoille sataa erilaisia pyyntöjä, joihin vastataan vaihtelevasti. Kyllä käsikirjoituksen joudut edelleen itse laatimaan ja museoyhteistyön luonteva aloitus olisi vaikka pyyntö käyttää hyväksi museon kirjastoa. Silloin pääsee keskustelemaan tutkijoiden kanssa, jos ei heitä ennestään tunne. Lähes valmista lopputulosta suostuvat varmaan kommentoimaan kuten jo kirjoitin.
 

SatSotHist

Kersantti
Kannattaa ehdottomasti, jos on valmis laatimaan huolellisesti perustellun hakemuksen. Läpimeno on yleensä suoraan verrannollinen hakemuksen laatimiseen käyetystä ajasta eikä niinkään aiheesta.

Kiitos vinkistä, laitan asian ainakin harkintaan. Saatan prosessia joskus kokeilla ihan uteliaisuudesta, on mukava nähdä miten hommat pyörivät.

Kuten sanoin niin olen sivusta seurannut toisen toimialan apuraha-toimintaa ja se näyttää tosella ahdasmieliseltä sisäpiirileikiltä. Hieno homma jos maanpuolustus-sektorilla vaikuttaa fiksummalta.

Linnakehistoriaa tallentanut ja julkaissut toimittaja Johanna Pakola käyttää täysin perustellusti titteliä tietokirjailija.

Tuo kuullostaa itselle hyvältä maalilta, tähtään siihen että allekirjoittanutta aletaan kutsumaan youtube-tietokirjailijaksi. :)

Suosituille museoille sataa erilaisia pyyntöjä, joihin vastataan vaihtelevasti.

Toki ymmärrän oikein hyvin että museoilla riittää kaikenlaisia renkaanpotkijoita. Minun kanavahan on aika uusi, viime kesänä ekat videot ja vasta tässä talvella on alkanut yleisömäärät olemaan edes pikkaisen uskottavia.

Eli uskon että museoiden suhtautuminen paranee ajan kanssa. Viimeistään sitten kun lipunmyynnissä riittävän moni mainitsee tulleensa museoon nähtyään netissä jonkun kiinnostavan videon.

Minullekkin tulee kaikenlaisia ehdotuksia (video-ehdotuksia + mainos-tarjouksia). Suhtaudun niihin hyvin epäilevästi ellei vastapuoli pysty uskottavasti perustelemaan asiaansa.
 

tulikomento

Greatest Leader
Toisaalta eihän enää edes tutkita sotatapahtumia tai -kalustoa vaan nykyisin agendalla ovat uudet aiheet, kuten: Sodan kulttuurihistoria, ihminen sodan keskellä, lasten sotakokemukset sekä aina muodikkaat "Suomi sortajana" sekä sodan hirmutyöt.

Alaa tuntevana voin sen verran kommentoida että tosiaan nykyisin harvempi sotamuseo enää esittelee näyttelyissään valtavia määriä käsiaseita tai käytyjä sotia ja taisteluita makrotason historian näkövinkkelistä. Yksilöiden kokemukset ja tuntemukset tuovat aiheen mikrotasolle ja tarkoitus on päästä muosekävijän "ihon alle." Se aika jolloin sotilasmuseoiden näyttelyt tehtiin vain ja ainoastaan sotahistorian tosiharrastajia varten on ollutta ja mennyttä. Museot elävät kädestä suuhun ja potentiaalisia kävijöitä on pakko hakea perinteisten kohderyhmien ulkopuolelta koska pääsylipputulot.

Tämä on ihan kansainvälinen trendi. Saksan Panssarimuseon johtaja tiivistää tässä asian aika hyvin. Tosin moni suomalainen sotilasmuseo ja sotahistoriallinen museo on yhä melko konservatiivinen niin näyttelysisällöltään kuin toimintapolitiikaltaan.

 

Ottoville

Ylipäällikkö
Veneistä tehtiin isoja ja pinta-ajossa nopeita (jopa 23 solmua), erittäin pitkä toimintamatka, joillakin oli lentokoneitakin mukana.
Tyypit A1 ja C yhteensä 11 kpl oli näitä ”pintakulussa nopeita veneitä”.
Muut olivat alle 20kn veneitä.

Oli kriittistä harventaa mahdollisimman nopeasti vaikeasti korvattavia ensilinjan sotalaivoja: eikä voi sanoa että japanilaiset sukellusveneet olisivat olleet täysin surkeita tässä roolissa. Ensimmäisenä sotavuonna ne upottivat Waspin ja Yorktownin, torpedoivat Saratogan kahdesti ja upottivat koko liudan muitakin aluksia.
Japanilaiset pystyvät upottamaan vain kolme lentotukialutta.
Vaurioituneena Yorktown hinauksessa.
USS Wasp (CV-7) ja USS Liscome Bay (ACV / CVE-56) saattue tukialus
Lisäkksi muutaman muun sotalaivan ja 1000000 brt laivoja
Samaan aikaan saksa upotti 14200000brt laivoja huonoilla veneillä :unsure: ja USA 5400000brt.
 

fulcrum

Respected Leader
Tyypit A1 ja C yhteensä 11 kpl oli näitä ”pintakulussa nopeita veneitä”.
Muut olivat alle 20kn veneitä.

Nöyp, lukuisin nopea laivastovenetyyppi oli B, joita tehtiin jotain 30 kappaletta, tosin niissä oli mukana joitain hitaampia 'erittäin pitkän toimintamatkan' veneitä. Myös jotkut vanhemmat KD-tyypin veneet pääsivät yli 20 solmua. Vertailun vuoksi, saksalaisten isot IX-tyypin veneet pääsivät pinta-ajossa 17-18 solmua.

Japanilaiset pystyvät upottamaan vain kolme lentotukialutta.
Vaurioituneena Yorktown hinauksessa.
USS Wasp (CV-7) ja USS Liscome Bay (ACV / CVE-56) saattue tukialus
Lisäkksi muutaman muun sotalaivan ja 1000000 brt laivoja
Samaan aikaan saksa upotti 14200000brt laivoja huonoilla veneillä :unsure: ja USA 5400000brt.

Eikai kukaan ole sanonut että saksalaisten veneet olivat huonoja, varmaan päinvastoin, kokonaisuutena parhaimpia ja käyttökelpoisimpia. Italialaiset modernisoivat koko fliittinsä kesken sodan tutustuttuaan U-veneisiin kunnolla.
Japanilaisten veneiden menestys ensimmäisenä sotavuonna oli kohtuullista, sitten ne käytännössä neutraloitiin. Mutta siinä vaiheessa Japani oli jo muutenkin hävinnyt sodan eikä menestyksekkäinkään tonnisto-offensiivi olisi voinut kurssia kääntää.
 

Merten sheriffi

Greatest Leader
Jos ja kun tietäjillä aikaa, niin kiinnostaisi kuulla USS Long Beach risteilijästä mielenkiintoinen tietopähkinä.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Osaavasta ylemmästä upseeristosta oli huutava puute kaikissa puolustushaaroissa, perussyynä tietenkin tasavallan ja sen puolustuslaitoksen nuoruus.
Tarkastellaanpa tätä väitettä vertaamalla itselleni tutuimpaan aselajiin kenttätykistöön. Tykkimiesten johdossa oli ammattimies Nenonen aina vuoten1937, jolloin hänet onnistuttiin syrjäyttämään (silloin kylläkin aiheesta), mutta hänen työnsä kt:n ampumamenetelmien, taktiikan sekä koulutustason osalta oli jo tehty. Uusia tykkejä saatiin hankituksi ainoastaan vähän mutta tykkimiehet harjoittelivat N:n johdolla jokaisen kesän Perkjärvellä. Oloihimme sopivien ampumamenetlmien, taktiikan ja osaamisen on sanottu olleen maailman huippua. Tämä näkyi Talvisodan ensimmäisissä ratkaisutaisteluissa Kannaksella, jossa vielä riitti kuulia suurvaltahyökkääjän pysäyttämiseen. Ja kaikki tämä ilman kallita hankintoja, mutta niitä aseita joita oli, osattiin käyttää kuten todettiin ehkä parhaiten maailmassa.

No entä sitten nämä merivoimamme, joilla oli sama 20 v aikaa kehittää osaamisensa tasolle, jolla käydä sotaan suurvaltaa vastaan? Kun aina on syytä käyttää lähteitä epäluotettavien kirjojen tai mutuilun sijaan, niin oheinen HS:n uutinen Ilmarisen karilleajosta kertoo ainakin jotain osaamisesta noin 5 v ennen Talvisodan syttymistä. Menikö se juuri noin; en tiedä mutta eikö tästä episodista enemmän tule mieleen Wasa-laivan uppoaminen, kun sotaan valmistautuva ammattitaitoinen laivasto?

Merivoimat saa syyttää ihan itseään "huutavasta pulasta osaavista ylemmistä upseereista". Siinä kun Nenonen esti jääkäreitä nousemasta joukko-osaston komentajaa korkeampiin virka-asemiin, niin laivastossa savustettiin alkuvuosina kokeneet ja osaavat "ryssänupseerit" ulos. Kotimaastakin valmistui liuta kauppalaivaston päällystössä aloittaneita päteviä miehiä. Heille ei kuitenkaan ennen sotia ehtinyt juurikaan avutua vakansseja jossa kehittää osaamistaan, koska jääkärit miehittivät kaikki laivaston korkeimmat vakanssit synnyttäen ns. "jääkäritulpan". Tämä koski tykistöä ja Ilmavoimia lukuunottamatta muitakin aselajeja.

Tapaus mainitaan Suomen Laivasto kirjassa analysoimatta sen enempää tapahtumien syitä. Mm. sitä, että Merivoimien komentaja Valve oli johtoalus Väinämöisellä käskenyt 12 solmun vauhdin tai ylipäänsä koko panssarilaivojen vierailun Vaasaan, jonne johti kapea ja mutkainen väylä. Mitään harjoittelutarvettakaan ei olut kun Ruotsi ei ollut vihollisemmme; haluttiin vain näyttää lippua maanpuolustushenkisellä Pohjanmaallla. Tapausta tutkittaessa lautakunnan pj oli Rahola, jolle avautui mahdollisuus heivata samoista vakansseista kilpailevia kollegoja sivuraiteille, sillä syyllisiksi havaitut upseerit siirrettiin muihin tehtäviin. Rahola ei myöskään "löytänyt" mitään vikaa Valveen toiminnasta, joka oli edellisenä vuonna nimitetty komentajaksi rannikkötykistöstä. Hän ei siis ollut merimies lainkaan. Joidenkin arvioiden mukaan väärät syylliset oli oikeudessa ja Ikonen ja Wirta erosivatkin pian palveluksesta. Merivoimat menetti kaksi kalliisti ulkomailla koulutettua osaajaa.

Ilmarinen.PNGIlmarinen_2.PNG
 
Viimeksi muokattu:

arix

Ylipäällikkö
Jääkärien toimia puolustusvoimia pilaamassa ei ole useinkaan tutkittu, mutta voiko oikeastaan edes olettaa miehistöstä upseereiksi ylennettyjen sattumasotilaiden kykenevän kehittämään ja johtamaan hyvinkin erilaisia puolustushaaroja?
Oikeastaan voi pitää pienenä ihmeenä miten hyvin toisen maailmansodan aikana kyettiin toimimaan, tosin johdon kyvyttömyydestä maksettiin hintaa verellä...
 

Erkki

Ylipäällikkö
Tapausta tutkittaessa lautakunnan pj oli Rahola, jolle avautui uusi korkea vakanssi sillä syyllisiksi havaitut upseerit siirrettiin muihin tehtäviin. Rahola ei myöskään "löytänyt" mitään vikaa Valveen toiminnasta, joka oli edellisenä vuonna nimitetty komentajaksi rannikkötykistöstä. Hän ei siis ollut merimies lainkaan. Joidenkin arvioiden mukaan väärät syylliset oli oikeudessa ja Ikonen ja Wirta erosivatkin. Merivoimat menetti kaksi kalliisti ulkomailla koulutettua osaajaa.
Rahola ei tainnut olla jääkäriupseeri, ulkomailla koulutettu hänkin kyllä oli, koska oli käynyt Italiassa jonkin merisotakoulun.
 

Erkki

Ylipäällikkö
Jääkärien toimia puolustusvoimia pilaamassa ei ole useinkaan tutkittu, mutta voiko oikeastaan edes olettaa miehistöstä upseereiksi ylennettyjen sattumasotilaiden kykenevän kehittämään ja johtamaan hyvinkin erilaisia puolustushaaroja?
Oikeastaan voi pitää pienenä ihmeenä miten hyvin toisen maailmansodan aikana kyettiin toimimaan, tosin johdon kyvyttömyydestä maksettiin hintaa verellä...
Meri- ja ilmavoimien johtoon he eivät varmasti olleet kaikkein parhaimmat valinnat, mutta maavoimissa pärjäsivät varsin hyvin. Ei se muiden maiden upseeriston tasokaan aina häikäissyt, useinhan upseerikoulutukseen pääsemiseen vaikutti sukutausta enemmän kuin osaaminen. Ruotsalaiset ammattiupseeritkaan eivät Suomen vapaussodassa erottuneet jääkäreistä mitenkään edukseen.
 
Viimeksi muokattu:

fulcrum

Respected Leader
Tarkastellaanpa tätä väitettä vertaamalla itselleni tutuimpaan aselajiin kenttätykistöön. Tykkimiesten johdossa oli ammattimies Nenonen aina vuoten1937, jolloin hänet onnistuttiin syrjäyttämään (silloin kylläkin aiheesta), mutta hänen työnsä kt:n ampumamenetelmien, taktiikan sekä koulutustason osalta oli jo tehty. Uusia tykkejä saatiin hankituksi ainoastaan vähän mutta tykkimiehet harjoittelivat N:n johdolla jokaisen kesän Perkjärvellä. Oloihimme sopivien ampumamenetlmien, taktiikan ja osaamisen on sanottu olleen maailman huippua.

Nenonen oli niitä hyvin harvoja tsaarinupseereita joita ei savustettu sotaväestä ulos. En ole perehtynyt hänen elämäänsä niin tarkasti että tietäisin, miksi juuri hän vältti giljotiinin. Muissa aselajeissa ei yleensä oltu yhtä onnekkaita. Nenonen toimi myös ilmatorjunnassa, ilmeisesti paremman upseeriston puutteessa, jossa hänen saavutuksensa olivatkin sitten aika paljon vaatimattomampia. Suutari -> lesti?

No entä sitten nämä merivoimamme, joilla oli sama 20 v aikaa kehittää osaamisensa tasolle, jolla käydä sotaan suurtvaltaa vastaan? Kun aina on syytä käyttää lähteitä epäluotettavien kirjojen tai mutuilun sijaan, niin oheinen HS:n uutinen Ilmarisen kirilleajosta kertoo ainakin jotain osaamisesta noin 5 v ennen Talvisodan syttymistä. Menikö se juuri noin; en tiedä mutta eikö tästä episodista enemmän tule mieleen Wasa-laivan uppoaminen, kun sotaan valmistautuva ammattitaitoinen laivasto?

Karilleajot ja törmäilyt eivät ole kauhean epätavallisia suurvaltojenkaan laivastoissa, edes nykyaikana kaikenmaailman haitekin myötä niistä ei ole päästy eroon, kuten olemme viime vuosina saaneet nähdä. En osaa yksittäisen episodin perusteella vetää johtopäätöksiä. Osaavan meriupseeriston puute ei ole itselleni uusi tieto. Heitä oli itsenäisyyden alussa jo valmiiksi vähän, ja suurin osa oli ehtinyt kuolla, jäädä eläkkeelle, tai 'puhdistettu' ei-jääkäreinä.

Merivoimat saa syyttää ihan itseään "huutavasta pulasta osaavista ylemmistä upseereista". Siinä kun Nenonen esti jääkäreitä nousemasta joukko-osaston komentajaa korkeampiin virka-asemiin, niin laivastossa savustettiin alkuvuosina kokeneet ja osaavat "ryssänupseerit" ulos. Kotimaastakin valmistui liuta kauppalaivaston päällystössä aloittaneita päteviä miehiä. Heille ei kuitenkaan ennen sotia ehtinyt juurikaan avutua vakansseja jossa kehittää osaamistaan, koska jääkärit miehittivät kaikki laivaston korkeimmat vakannsit synnyttäen ns. "jääkäritulpan". Tämä koski tykistöä ja Ilmavoimia lukuunottamatta muitakin aselajeja.

Myös Ilmavoimien komentaja oli jääkäri, ja ei-lentäjä, mikä synnytti joitain ongelmia. Sopivaa lentävää upseeria ei ollut vakanssiin saatavilla.
Pahiten osaamispula näkyi luultavasti Kannaksella -44. Armeija oli ryhmittynyt vanhanaikaisesti puolustukseen päätaistelulinjaan, joka oli ollut pätevä menetelmä Venäjän-Japanin sodassa muttei enää sen jälkeen. Saksalaiset olivat jo 1915 toteuttaneet parempia puolustusdoktriineja, ja suomalaiset olivat kyllä niistä tietoisia, kun suomalaiset sotahistorioitsijatkin olivat ehtineet jo maailmansodan taisteluja tarkasti ruotia. Lisäksi saksalaiset olivat antaneet tarkkoja ennakkotietoja suomalaisille puna-armeijan hyökkäysmetodeista. Mikään kello ei kuitenkaan soinut. Puolustuksen pettäminen pistettiin Päämajan strategisen virhearvion piikkiin vaikka kyseessä oli doktriinillinen epäonnistuminen.

Mannerheimin väitetään sanoneen sodan jälkeen 'Minun olisi pitänyt kuunnella enemmän everstejäni ja vähemmän kenraaleitani'. Heitto voi olla ns. legendaa mutta myös kertoa jostain.
 

fulcrum

Respected Leader
Meri- ja ilmavoimien johtoon he eivät varmasti olleet kaikkein parhaimmat valinnat, mutta maavoimissa pärjäsivät varsin hyvin. Eise muiden maiden upseeriston tasokaan aina häikäissyt, useinhan upseerikoulutukseen pääsemiseen vaikutti sukutausta enemmän kuin osaaminen. Ruotsalaiset ammattiupseeritkaan eivät Suomen vapaussodassa erottuneet jääkäreistä mitenkään edukseen.

Jääkäriupseeriston tasoa voinee luonnehtia 'kirjavaksi'. Osa sotkeutui politiikkaan ja juonitteluun sen sijaan että olisi käyttänyt energiansa viranhoitoon. Hyväveliverkosto epäilemättä nosti joitain tasolle jolle he eivät olisi ehkä kykyjensä puolesta kuuluneet. Maavoimien puutteita talvisodan alla on parhaaseen tikarinpisto-legendan tyyliin selitetty poliitikoilla, panssarilaivoilla, Blenheim-pommareilla ja yleensäkin kaikilla muilla paitsi maavoimilla itsellään vaikka kaiken järjen mukaan ensisijaisesti syyttävä sormi osoittaisi vastuulliseen upseeristoon. Nykyään kun jopa Marskia uskalletaan joskus kevyesti kritisoida, niin vielä on näkemättä se että jääkäriupseeriston sädekehää alettaisiin raaputtaa.
 

fulcrum

Respected Leader
Rahola ei tainnut olla jääkäriupseeri, ulkomailla koulutettu hänkin kyllä oli, koska oli käynyt Italiassa jonkin merisotakoulun.

Kävi, ja siellä hänet pumpattiin täyteen italialaista torpedodoktriinia. Hän tiettävästi julisti palattuaan panssarilaivat 'hyödyttömiksi defensiivisiksi tykkipattereiksi'. Merivoimien johdossa näyttää 30-luvulla tapahtuneen jonkunlainen käänne torpedohenkiseen doktriiniin, en tiedä olisiko se sitten osaltaan Raholan vaikutusta.
Kun Ilmarinen upposi Raholan alta, niin liekö käynyt mielessä tuo aikaisempi tapaus ja että minullekokin sitten kävi näin...
 

Olympiakasarmi

Luutnantti
Mannerheimin väitetään sanoneen sodan jälkeen 'Minun olisi pitänyt kuunnella enemmän everstejäni ja vähemmän kenraaleitani'. Heitto voi olla ns. legendaa mutta myös kertoa jostain.
Sitä toivottiin ja odotettiin, että Neuvostoliitto ei iskisi täysillä Suomen kimppuun, kun kilpajuoksu Berliiniin oli kuitenkin pääasia. Pitkä asemasota laiskistaa ja rappeuttaa.
 

Erkki

Ylipäällikkö
Jääkäriupseeriston tasoa voinee luonnehtia 'kirjavaksi'. Osa sotkeutui politiikkaan ja juonitteluun sen sijaan että olisi käyttänyt energiansa viranhoitoon. Hyväveliverkosto epäilemättä nosti joitain tasolle jolle he eivät olisi ehkä kykyjensä puolesta kuuluneet. Maavoimien puutteita talvisodan alla on parhaaseen tikarinpisto-legendan tyyliin selitetty poliitikoilla, panssarilaivoilla, Blenheim-pommareilla ja yleensäkin kaikilla muilla paitsi maavoimilla itsellään vaikka kaiken järjen mukaan ensisijaisesti syyttävä sormi osoittaisi vastuulliseen upseeristoon.
Jääkäreissä tosiaan oli näitä heikkoja lenkkejä, kuten vaikka Laatikainen ja tykistöeversti Sippola, jotka eivät olleet tehtäviensä tasalla. Mikä vaikutus lienee sillä, että sotien alla upseeristo ammensi oppinsa Ruotsista ja varsinkin Ranskasta?
Voi olla, etteivät nuo opetukset edustaneet kaikkein kuranteinta sotaoppia.
 
Viimeksi muokattu:

Old Boy

Ylipäällikkö
Nenonen toimi myös ilmatorjunnassa, ilmeisesti paremman upseeriston puutteessa, jossa hänen saavutuksensa olivatkin sitten aika paljon vaatimattomampia. Suutari -> lesti?
Maavoimien puutteita talvisodan alla on parhaaseen tikarinpisto-legendan tyyliin selitetty poliitikoilla, panssarilaivoilla, Blenheim-pommareilla ja yleensäkin kaikilla muilla
Jäsen @fulcrum ei koskaan petä: Hyvä että ollaan eri mieltä niin syntyy keskustelua tai sitten ei! Sillä eihän whataboutismi ole mitään keskustelua. Sillähän pyritään siirtämään huomio muualle aiheesta, joka ei miellytä tai johon ei ole mitään argumentoitavaa.

Mutta siis aikaisemmin postaamieni aikalaislähteiden mukaan tapahtui seuraavaa: Merivoimien esikunta käski panssarilaivat Vaasaan jonne johti kapea ja mutkainen ns. luonnonväylä. Edellä kulki Väinämöinen johtoaluksena kyydissä Merivoimien komentaja, ei-merimies Valve, joka oli käskenyt vauhdiksi 12 solmua. Saaristossa sai silloisten pysyväismääräysten mukaan ajaa ainoastaan 10 s vauhtia, joka sekin oli ilmeisesti liikaa. Alukset kulkivat jonossa ja Väinämöiselle tuli joku häikkä koneiden kanssa, jolloin laiva pysähtyi väylälle ja laski ankkurit. Ilmarinen ei kuitannut määräystä hiljentää vauhtia. Joko tällaista käskyä ei muistettu antaa lainkaan, tai ainakin Väinämöisellä ei varmistuttu että perässä tuleva Ilmarinenkin pysähtyisi ennen Väinämöisen ankkuroimista. Kun Ilmarinen ei viitsinyt ajaa päin Väinämöistä, jolloin skandaali olisikin ollut täydellinen, lähti se ohittamaan väylän sivusta, kuten kuvataan edellä postaamassani HS:n oikeusuutisessa. Teksti on suoraan referoitu tai kopioitu Sotaylioikeuden päätöksestä. Oikeus puolestaan lienee tukeutunut Eero Raholan johtaman tutkijaltk:n raporttiin; eihän heillä mitään parempaakaan viisautta ole.

Yhden jäsenen "raamatusta" Suomen laivasto 1918-68 kirjasta puolestaan ilman HS:n tuoretta karilleajouutista saa kuvan, ettei Väinämöinen ollu edes paikalla eikä mitenkään vaikuttanu tapahtumiin. Ilmarinen vaan lähti seikkailemaan alueelle, jossa "komentaja Wirran piti tietää, ettei merikorttiin ollut luottamista." Mitähän asiasta sanoisi MpNetin kahden miehen tutkijaltk eli jäsenet @Analysti ja @Commander ? Tilannehan oli sama, kun kaksi ekaa tulevaa Pohjanmaata lähtisi tuoreeltaan ennenkun alusten ominaisuuksiin olisi kunnolla tutstuttu "näyttämään lippua" Strömman kanavan kautta Teijon telakalle. Sitten eka Pohjanmaa parkkeeraisi kapealle väylälle muistamatta ilmoittaa mitään takana tulevalle. Ja tämä tapahtuisi liian kovaa vauhtia edeten myöskin rt-mies Merivoimien komentaja Jori Harjun johdolla. Tästä vuoden 1934 episodista ainakin havaitaan, kuinka pitkät perinteet meillä on sille, ettei kukaan viraston päällikkö eroa, vaikka tapahtuisi mitä.

Karilleajot ja törmäilyt eivät ole kauhean epätavallisia suurvaltojenkaan laivastoissa, edes nykyaikana kaikenmaailman haitekin myötä niistä ei ole päästy eroon, kuten olemme viime vuosina saaneet nähdä. En osaa yksittäisen episodin perusteella vetää johtopäätöksiä. Osaavan meriupseeriston puute ei ole itselleni uusi tieto. Heitä oli itsenäisyyden alussa jo valmiiksi vähän, ja suurin osa oli ehtinyt kuolla, jäädä eläkkeelle, tai 'puhdistettu' ei-jääkäreinä.
Kyllä, kirjalainauksen s. 170 luokitellaan Iku-Turson törmäys Ilmarisen kanssa tällaiseksi "näitä sattuu" tapaukseksi. Ilmarisen karilleajohan oli ihan toisenluonteinen. Merivoimista eläkkeelle jääneitä ja kuolleita ei nyt niin monta ollut, vaan heitä poistui riveistä muista syistä. Tästä seuraa myös että Laivastolain hyväksyminen oli Merivoimille suuri onnettomuus, kun uusia kalliita asejärjestelmiä ei yksinkertaisesti ehditty oppia käyttämään. Toinen lainaus samasta "raamatusta" yrittää uskotella, että osaamattomuus voidaan korvata "henkilöstön innostuksella, tuliterällä kalustolla" sekä vieläpä "johdon pätevyydellä". Ainakin tykkimiehet tietää, ettei osaaminen synny kun harjoittelemalla vai olisiko merellä toisin? Sama "raamattu" tosin myöhemmin kumoaa itsekin edellämainitun lainauksen, kun Merivoimien Talvisota kuvataan vain sieltä täältän kaunistellen. Tämä johtuu tosin ainoastaan siitä, että Matti E Mäkelä ehti julkaista v. 1961 kirjan "Miehiä merellä", jossa osaamattomuudesta johtuneet toilailut oli realistisesti kerrottu.

Miksi luemme tätä vasta MpNetistä? Eikä koskaan ole ilmestynyt artikkelia esim: "Unohdettu onnettomuus pani Merivoimien virkakierron uusiksi" tai "30-luvun valtapeli Laivastossa". Tämähän johtuu siitä, että julkaistaan ainoastaan yksi ylistävä ja tosiasiat sujuvasti peittelevä, ellei tässä psl-onnettomuudessa jo suorastaan vääristelevä teos ja vaietaan täysin sen jälkeen. Silloinhan tämä "raamattu" muuttuu ainoaksi totuudeksi. Mitähän mahtoivat Valve ja Rahola ajatella, kun lukivat allaolevaa tekstiä. Rahola ei tosiaan ollut jääkäri, mutta en sitä väittänytkään.

Että sellaista historiankirjoitusta!

Ilmarinen_3.JPGIlmarinen_4.JPG
 
Viimeksi muokattu:

Commander

Kenraali
Jäsen @fulcrum ei koskaan petä: Hyvä että ollaan eri mieltä niin syntyy keskustelua tai sitten ei! Sillä eihän whataboutismi ole mitään keskustelua. Sillähän pyritään siirtämään huomio muualle aiheesta, joka ei miellytä tai johon ei ole mitään argumentoitavaa.

Mutta siis aikaisemmin postaamieni aikalaislähteiden mukaan tapahtui seuraavaa: Merivoimien esikunta käski panssarilaivat Vaasaan jonne johti kapea ja mutkainen ns. luonnonväylä. Edellä kulki Väinämöinen johtoaluksena kyydissä Merivoimien komentaja, ei-merimies Valve, joka oli käskenyt vauhdiksi 12 solmua. Saaristossa sai silloisten pysyväismääräysten mukaan ajaa ainoastaan 10 s vauhtia, joka sekin oli ilmeisesti liikaa. Alukset kulkivat jonossa ja Väinämöiselle tuli joku häikkä koneiden kanssa, jolloin laiva pysähtyi väylälle ja laski ankkurit. Ilmarinen ei kuitannut määräystä hiljentää vauhtia. Joko tällaista käskyä ei muistettu antaa lainkaan, tai ainakin Väinämöisellä ei varmistuttu että perässä tuleva Ilmarinenkin pysähtyisi ennen Väinämöisen ankkuroimista. Kun Ilmarinen ei viitsinyt ajaa päin Väinämöistä, jolloin skandaali olisikin ollut täydellinen, lähti se ohittamaan väylän sivusta, kuten kuvataan edellä postaamassani HS:n oikeusuutisessa. Teksti on suoraan referoitu tai kopioitu Sotaylioikeuden päätöksestä. Oikeus puolestaan lienee tukeutunut Eero Raholan johtaman tutkijaltk:n raporttiin; eihän heillä mitään parempaakaan viisautta ole.

Yhden jäsenen "raamatusta" Suomen laivasto 1918-68 kirjasta puolestaan ilman HS:n tuoretta karilleajouutista saa kuvan, ettei Väinämöinen ollu edes paikalla eikä mitenkään vaikuttanu tapahtumiin. Ilmarinen vaan lähti seikkailemaan alueelle, jossa "komentaja Wirran piti tietää, ettei merikorttiin ollut luottamista." Mitähän asiasta sanoisi MpNetin kahden miehen tutkijaltk eli jäsenet @Analysti ja @Commander ? Tilannehan oli sama, kun kaksi ekaa tulevaa Pohjanmaata lähtisi tuoreeltaan ennenkun alusten ominaisuuksiin olisi kunnolla tutstuttu "näyttämään lippua" Strömman kanavan kautta Teijon telakalle. Sitten eka Pohjanmaa parkkeeraisi kapealle väylälle muistamatta ilmoittaa mitään takana tulevalle. Ja tämä tapahtuisi liian kovaa vauhtia edeten myöskin rt-mies Merivoimien komentaja Jori Harjun johdolla. Tästä vuoden 1934 episodista ainakin havaitaan, kuinka pitkät perinteet meillä on sille, ettei kukaan viraston päällikkö eroa, vaikka tapahtuisi mitä.


Kyllä; tosin eläkkeelle jääneitä ja kuolleita ei nyt niin monta ollut. Tästä seuraa myös että Laivastolain hyväksyminen oli Merivoimille suuri onnettomuus, kun uusia kalliita asejärjestelmiä ei yksinkertaisesti ehditty oppia käyttämään. Toinen lainaus samasta "raamatusta" yrittää uskotella, että osaamattomuus voidaan korvata mm."johdon pätevyydellä ym.". Ainakin tykkimiehet tietää, ettei osaaminen synny kun harjoittelemalla vai olisiko merellä toisin? Sama "raamattu" tosin myöhemmin kumoaa itsekin edellämainitun lainauksen, kun Merivoimien Talvisota kuvataan melkein kaunistelematta. Tämä johtuu tosin ainoastaan siitä, että Matti E Mäkelä ehti julkaista v. 1961 kirjan "Miehiä merellä", jossa osaamattomuudesta johtuneet toilailut oli realistisesti kerrottu.

Miksi luemme tätä vasta MpNetistä? Eikä koskaan ole ilmestynyt artikkelia esim: "Unohdettu onnettomuus pani Merivoimien virkakierron uusiksi" tai "30-luvun valtapeli Laivastossa". Tämähän johtuu siitä, että julkaistaan ainoastaan yksi ylistävä ja tosiasiat sujuvasti peittelevä, ellei tässä psl-onnettomuudessa jo suorastaan vääristelevä teos ja vaietaan täysin sen jälkeen. Silloinhan tämä "raamattu" muuttuu ainoaksi totuudeksi. Mitähän mahtoivat Valve ja Rahola ajatella, kun lukivat allaolevaa tekstiä. Rahola ei tosiaan ollut jääkäri, mutta en sitä väittänytkään.

Että sellaista historiankirjoitusta!

Katso liite: 48994Katso liite: 48995

Se on ainakin varmaa, ettei 12 solmua riitä nopeudeksi, mikäli aikomuksena on selättää Strömman kanava :p
 

Old Boy

Ylipäällikkö
pic_5_219289_k219290_1200.jpg
Se on ainakin varmaa, ettei 12 solmua riitä nopeudeksi, mikäli aikomuksena on selättää Strömman kanava
On siinä kuitenkin 28 m leveyttä, kun tuleva Pohjanmaa on vain 16 m. Mutta sotalaivathan tarvii ainakin Norjassa paljon enemmän tilaa kun mitä nimellismitasta voisi päätellä. Teijossa kävivät ainakin molemmat Riga-saattajat, mutta kuljettiinko sinne sitten Kemiön länsipuolelta? Muistan kuulleeni joskus hurjia juttuja Hämeenmaan käynnistä 80-luvun alussa, mutta otsikoihin ei sentään päätynyt.

Tämä oli kuitenkin ainoastaan kuvitteellinen esimerkki. MpNetin kahden miehen tutkijalautakunnan piti ottaa kantaa Ilmarisen karilleajoon. Samalla purjehduksella sattui toinenkin haaveri, jonka selostus löytyy samasta kirjalainauksesta. Se kuitataan kirjassa "näitä sattuu" mutta huonommalla onnella olisi Iku-Tursolle miehistöineen käynyt kuten torpedovene S-2:lle. Tuomioita siitäkin episodista jaettiin.
 

baikal

Supreme Leader
Puolustuksen pettäminen pistettiin Päämajan strategisen virhearvion piikkiin vaikka kyseessä oli doktriinillinen epäonnistuminen.

Mannerheimin väitetään sanoneen sodan jälkeen 'Minun olisi pitänyt kuunnella enemmän everstejäni ja vähemmän kenraaleitani'. Heitto voi olla ns. legendaa mutta myös kertoa jostain

Jos tämä väite on validi, niin eikö samaa voida olettaa tapahtuneen myös Ilma- ja Merivoimissa????

Jääkäriupseeristo sai kannuksensa Aa-joella, Lempäälässä ja Viipurissa, ehkä myös Luvialla. :) Osa kirnusi paremman puutteessa Heimosodissa ja Virossa. Kokemus sodista oli vahvasti 1.Ms:n kokemusta. Uraputki oli auki jokaiselle. Wanha upseeristo oli tukkeena, mutta siitä päästiin sentään eroon.....ja uusi kaarti oli nuorta ja he eivät olleet jääkäreitä. Vasta sota saattoi tuoda uuden sotilassukupolven kehiin.

Aika inhimillistä on olettaa, että ne, jotka määrittivät suunnittelua ja päätöksentekoa tekivät sen aika lailla niillä eväillä, joita heillä oli. Ja eväskassissa oli edellisen ms:n leipäeväs. Kokemukset punaisten kanssa taistelusta jne.

Missä määrin jo -30-luvulla tuleva myötäsotija vaikutti päätöksentekoon? Yhteistyö tuskin alkoi vasta tammikuussa -41. :) Perhana, kun en muista missä on mainittu se, että vuoteen noin -35 mennessä saksalaiset olivat kartoittaneet Lapin niin hyvin, että suomalaiset lainasivat karttoja sakuilta!
 
Top