panssarilaivojen hankintaa suunniteltiin vuosia eikä asia ollut, niinkuin väität, että siviili-intomielet olisivat käskeneet laivastoa ostamaan panssarilaivoja asiaa sen kummemmin miettimättä.
Minähän niin en väittänyt vaan siteerasin sanatarkasti Suomen laivasto 1918-68 kirjaa. M. taas muistelmissaan kritisoi nimenomaan sitä, että Laivastolain "erillisrahoitus" ei riittänyt panssarilaivojen aseistamiseen vaan siihen piti käyttää muitakin varoja. Mannerheimin muistelmat ovat myös aika laajasti siteeratut ja niitä pidetään luotettavina lähteinä ainakin 1930-luvun osalta.
Panssarilaivakeskustelun aloittajaa ei tarvitse kauaa miettiä, siinä ovat takana tahot jotka tarvitsivat harhautuksen peittelemään omia epäonnistumisiaan.
Tarkoitatko siis, että panssarilaivojen hankinta oli tämä "oma epäonnistuminen". Teksti on laadittu vuonna 1967 eli 40 v Laivastolain hyväksymisen jälkeen. Näin pitkän ajan kuluttua ovat kaikki silloiset päättäjät nurmen alla. Keitä siis ovat nämä "epäonnistumisiaan peittelevät" tahot ja koska panssarilaivakeskustelu mielestäsi alkoi? Ite en muista vielä 1960-luvulta sitä käydyn, mutta olin aika nuori silloin joten voi olla toisinkin.
Tämänkertainen psl-keskustelu on herättänyt muidenkin mielenkiinnon, joten voisi vähitellen siirtyä eteenpäin. Aiheena Laivastolaki on vanha tuttu, mutta olen etsinyt joka keskusteluun uusia kirjallisuus- tai alkuperäislähteitä, enkä rasittanut forumia iänikuisilla moneen kertaan nähdyillä toteutumattomilla rakennusohjelmilla. Olit kuitenkin ehkä ainoa joka perehtyi Ilmarisen onnettomuuden tutkintaan joten postaukseni ei mennyt hukkaan. Lähteiden tulkintaa olisi tietysti voinut jatkaa etsimällä syyn, miksi laivat ylipäänsä olivat Vanhan Vaasan kapealla luonnonväylällä, mutta hyvä näinkin.
Ja siinäkään eivät aluksi tienneet miten miinakranaatit toimivat maalla olevaa kohdetta vastaan. Piti kehittää lennossa maamaalikranaatti ja vihollisen tulittamiseen tuli kuuden viikon tauko sen vuoksi.
Miten tämä on mahdollista? Miten tuo on voinut tulla yllätyksenä Merivoimille?
Ensimmäisessä maailmansodassa laivastoilla oli kuitenkin runsaasti maalla sijaitsevien kohteiden tulitustehtäviä, esim. Dardanellit sekä monitorit Belgian rannikolla.
Ja jos tehtävänä oli Ahvenanmaan puolustaminen, niin tällaiselle maakravulle tulee kyllä mieleen, että ilkeämielinen vihollinen pääsee jollakin osastolla läpi, ja olisi hyvä harjoitella siltä varalta maamaaliammuntaa.
Tähän voisi ensiksi sanoa, että Belgian tasaisella rannikolla riitti kun ankkuroi laivan sopivaan paikkaan. Sen jälkeen sen tarkka paikka mitattiin parista kolmesta kirkontornista ja eikun tykeillä losottamaan. Dardaneilla laivat ei oikein mahtanu mitään Turkin tykkipattereille kuten eivät Gangutit ja Kirov Talvisodassa. Eikä saksalaisillakaan ollut maa-ammuntamenetelmiä syksyllä 1944, jkoka ilmenee hyvin Caius Bekkerin kirjoista; kehittivät ne sitten kylläkin pikaisesti kun tarve tuli.
Laivastolaki ei tietenkään tuonut apuja uusien laivojen korkeisiin käyttökustannuksiin. Tämä sitten johti siihen, että ne olivat kesäisinkin enemmän uivia kasarmeja kun purjehtivat harjoituksiin. Maa-ammunnat eivät kuuuluneet doktriiniin meillä ennen vuotta 1940, sillä ei ollut mitään keinoa tarkasti mitata liikkuvan aluksen sijaintia. Ilma-alivoimaisen ei taas ollut mahdollista "uivana tykkipatterina" rantaan kiinnitettynä ampua, sillä silloin olisi käynyt kuten jäänmurtaja Tarmolle Kotkassa. Liikkuvaan alukseen eivät vaakapommittajat osuneet koko II MS aikana kun ihan sattumalta.
Tarvetta rupesi sitten tulemaan purjehduskaudella 1940, mutta maassa oli niin ankara polttoainepula, että merelle saivat lähteä ainoastaan halkokäyttöiset alukset. Suhteet Saksan sitten lämpeni loppukesällä ja polttoaineitakin saatiin. Panssarilaivat ehtivät ihan loppuvuodesta harjoituspurjehdukselle, jossa joulukuussa oli yksi maa-ammuntakin. En ole nähnyt sen kertomusta, mutta ammunnan on täytynyt edelleen tapahtua siten, että laivat ensin ankkuroidaan paikoilleen. Näinhän Merivoimien maa-ammunnat suoritettiin vielä1960-luvullakin. Lukuunottamatta Matti Kurjen yhtä ammuntaa Lohtajalla, jossa näkyvyydet mereltä maihin olivat kuten Belgiassa. Silti kertoivat silloiset tykkimiehet hurjia juttuja näistä ammunnoista vielä yli 10 v myöhemmin!
Mitenpä herrat arvioisivat laivastomme toimintaa Hangon rintamalla? Minusta ainakin näin pintapuolisesti katsottuna toiminta vaikuttaa aika kädettömältä.
Panssarilaivojen ammunta Hangon mottiin on kuvattu kaikissa kirjoissa. Vähemmän kuitenkin siitä, ettei se pst-tykkikään jalkaväkeä ammu panssarikranaateilla. Joltain vihulaiselta lähtisi ehkä pää tai käsi mutta siinä se vaikutus sitten oli. Maa-ammunnat oli tullu repertuaatriin jo edellisenä vuonna, mutta ehkä kenenkään mieleen ei tullut, ettei merimaaleja varten rakennetulla panssarilaivalla ollut kun panssarikranaatteja. Eihän niillä saa kun kuopan maahan, sillä räjähdysainettakin paksukuorisessa panssarikranaatissaniissä on vähän. Sekin riittää syvällä laivan uumenissa.
Summittainen ns. kartta-ammunta mottiin oli kuitenkin jotain ihan muuta, kun mitä Rannikkolaivastolle oli käsketty. Joskus siitä taas lisää...
