Kuka siis siteeraa valikoiden, minäkö? Raportin otsikko on "Merivoimien it:n nykyinen tilanne ja tehtävien suorittamista vaikeuttavat pahimmat puutteet" kuva 1 alla. Raportin sivulta 5 löytyy taulukko sekä tieto Turunnmaan kunnollisen valvontatutkan puutteesta, kuva 2 alla. Haataja ei gradussaan kerro näistä yhtään mitään vaan hyppää suoraan sivuille 9-10, jossa oli täälläkin käsitelty kevyen it:n kytkentä/kytkemättömyys keskustulenjohtoon. Eikö tämä, jos mikä ole valikoivaa lähteiden käyttöä? Haatajahan ei ole lainkaan "huomannut" koko "kunnollisen valvontatutkan puutetta."
Hmm, nyt taidat muistaa väärin, Haatajan gradu s.90:
"M22-järjestelmässä oli yhdistetty valvonta- ja maalinosoitustutka, jossa oli elektronisen häirinnän vastatoimenpiteisiin tarvittavat laitteet. Tutkan havaitsemisetäisyydeksi oli ilmoitettu
23 kilometriä hyppivällä taajuudella ja 26 kilometriä kiinteällä taajuudella. Valvontatutkan
valvontakorkeus oli noin kaksinkertainen merenkulkututkaan verrattuna. Tykkiveneiltä puuttui kokonaan varsinainen ilmavalvontatutka, mikä nähtiin yhdeksi merivoimien ilmatorjunnan
keskeisimmistä puutteista. Merivoimien taisteluvälineosastolla vuonna 1971 laaditun muistion
mukaan johtoaluksen ilmavalvontatutkan kantaman olisi tullut olla vähintään 30 kilometriä."
Haluaisitko siis kertoa meille, mistä kumpuaa noin vahva usko laivastomme erehtymättömään kykyyn luotsata merivoimia läpi kaikkien kylmän sodan karikoiden.
En usko merivoimien(kaan) olleen erehtymättömiä, mutta uskon että taktinen analyysi on vähän perusteellisempi kuin "valvontatutkan kantama on 26km eikä 30km -> laivalla ei tee mitään".
Vastaan minulle osoitetuihin kysymyksiin, mutta joskus siihen saaattaa mennä vähän aikaa. Kysymys ei ole tykin valinnasta vaan koko konsepti oli virheellinen, jolloin lopputulos soveltui huonosti aluksille ajateltuihin tehtäviin. Alla ylimmässä kuvassa 3 on perustiedot alkuperäisestä 1.150 tn saaristofregatista ja kuvassa 4 taas riisuttu "säästöversio", jonka tunnemme Turunmaa-luokkana. Se on näiden virkavastuulla laadittujem laivaston omien asiakirjojen mukaan vain "ylisuuri moottoritykkivene," jonka "varastojen ja huoltotilojen määrä on supistettu minimiin." Aluksen vanhanaikaisen taistelujärjestelmän lisäksi se ei siten kovin hyvin soveltunut edes puolueettomuuuden ja kauppamerenkilun suojaamiseen, koska varastot olivat pienet pitkille partiomatkoille. Polttoaineen puolesta toimintamatkaa riitti, kokonaista 5000 mpk.
Saaristofregatin speksejä ei olekaan aikaisemmin missään näkynyt, ja hyvin harvoja mainintoja siitä on missään ollut. Uskoisin että tapahtumien kulku oli päinvastainen, eli se lienee luonnosteltu jälkikäteen koepalloksi, ja ehkä myös "taktiseksi vaihtoehdoksi": kuten muistamme, muutama vuosi aiemmin laivastolle oli määrätty 450 tonnin raja uudelle alustyypille. Ei tunnu todennäköiseltä että yhtäkkiä 1150 tonninen laiva olisi hyväksytty.
Tietenkin tykkiveneiden sijasta olisi voitu rakentaa yksi isompi fregatti, mutta yksittäisen, ominaisuuksiltaan uniikin laivan lisääminen kalustoon ei ole käytännöllistä. (Tosin tässä tapauksessa ei täysin uniikin, mittasuhteet ja nopeus ovat lähes identtiset Rigojen kanssa, ei varmaan täysin sattumaa).
Ihailen toisten kirjoittajien kykyä tuhlata forumin seuraajien aikaa sivuasioihin. Yksi jäsen postasi tähän Turunmaa-keskusteluun koko Ruotsin 60-luvun laivaston...
Mulla oli lähteenä Ian Allan kustantamon 1972 ilmestynyt "Missiles of the World", jonka mukaan tuolloin jo "in service" olleen italialaisen Sea Killer Mk 1 ohjuksen max nopeus oli 1,9 M.
Olisiko kirjassa lyöntivirhe, JFS sekä nykyiset nettilähteet listaavat Mk2:n nopeudeksi Mach 0.9. Mk1 ei varmaan ollut kaksi kertaa nopeampi, vaikka se käytännössä eri ohjus olikin.
Kuluminen tapahtuu panoskammion etuosan ylimenokartion alueelta, johon ei vesijäähdytyskään auta. Tykki ei siis kulu rihloistaan, kuten maallikot usein kuvittelee. Rihlat ei kulu, koska johtorenkaiden kupari pehmenee plastiseen muotoon ja toimii voiteluaineena. Ilmatorjuntaan suunnitellulla tykillä voidaan mitoittaa ruuti antamaan pienemmän lähtönopeuden, jolloin kuumenemista tapahtuu vähemmän. Pinta-ammuntahan ei jenkeillä ollu 5 tuuman tykkien tehtävä, kun siihen oli runsaasti raskaampaa kalustoa.
120 TAK in tulinopeudelle on kaksi arvoa: 80 ls/sek kuulostaa nykyaikaiselta, mutta 60 ls/tunnissa taas ei varmaan kenestäkään ole kovin modernia. Silti molemmat tulinopeudet ovat oikeita lukuja. It-tykillä tämä ainoastaan 60 kpl tunnissa ei haittaa; lekomaalit tulee kerralla ja pyrkii aseiden irrotuksen jälkeen nopeasti pois tulilinjalta. Mutta sen sijaan maa-ammunnoissa se on todella vähän: kahdella Turunmaalla ainoastaan 120 ls. Tosin löytyy vahvoja perusteita epäillä, että maa-ammunta oli vain "myyntikikka" alusten rahoittamiseksi. Eihän sitä panssarilaivoillakaan koskaan harjoiteltu, vaikka aikaa olisi ollut yli 10 vuotta.
PT Kekkonen luennoi joskus kiväärien rihlauksista: "Piippu ei kulu pilalle, vaan palaa pilalle". -Tämän enempää en aiheesta tiedä.
Jos tuomitsee jonkun laitteen vanhanaikaiseksi, niin on vastuu osoittaa joku vastaava, joka on sitten moderni. Oliko jossain tuonaikaisessa tykissä merkittävästi parempi jatkuva tulinopeus? Minun tietääkseni ei - voin toki olla väärässäkin. Kyseessä on nähdäkseni perustavanlaatuinen rajoitus laivatykeille, eikä joku Boforsin puute tai jälkeenjääneys. Esimerkiksi nykyiselle USN:n 5 tuuman tykille mainitaan jatkuva tulinopeus 2lks minuutissa. Ja tietämättä veikkaan, ettei sitäkään tuntia pysty jatkamaan ennenkuin putki kaipaa taukoa. NL suunnittelikin 130mm kaksoistornin, kun tarvitsi uuden tulitukiaseen korvaamaan Stalinin ajan tykistöalukset.
Se että Bofors oli ensisijaisesti it-tykki, on minun kirjoissani hyvä asia, koska paitsi että se oli alusten pääasiallinen omasuoja-ase, niin sitä olisi myös tarvittu suojaamaan omia keveitä voimia, tai rannikkojoukkoja ilmaiskuilta.
Noista aikaisemmista keskusteluista vielä sen verran, etä olet kaivanut ansiokkaasti tietoa netistä, paljon tähänkin lankaan. En tietenkään tarkoita, että se olisi jotenkin huono asia vaan päinvastoin näin tulee lisää tietoa keskusteluun, kun joku viitsii sen tehdä. Konekääntäjät on nykyisin laadukkaista, niin venäjän ja ranskankieliset lähteetkin on ulottuvilla.
Joskus 15 vuotta sitten kun Google-käänsi vaikka jonkun mielenkiintoisen näköisen venäläissivun englanniksi, niin lopputuloksesta ymmärsi ehkä puolet. Suomeksi ei kannattanut yrittääkään. Nykyään lukija ymmärtää jo lähes kaiken, vaikka terminologiassa usein tuleekin käännösvirheitä ja joutuu arvailemaan. ChatGPT:n sanotaan olevan vielä parempi kääntäjä, mutta en ole sitä kokeillut.
Meillä jalkaväen it kuului pitkään sille itselleen ja 1950-60 lukujen vaihteessa lähitorjunta-aseeksi hankittiin Hispano-tykkejä. Eihän niillä tehny mitään joten kelvottomat aseet dumpattiin rt:lle, joka usein sai toimia epäkurantin kaluston kaatopaikkana. Hienoa mekaanista työtä olleet tykit ruostuivat pian pilalle meri-ilmastossa asiantuntevan hoidon puutteessa. Tästä ei puolustusvalmius toki kärsinyt, kun tykeillä ei muutenkaan tehnyt mitään.
Lontoonkieliset lähteet ei yleisesti mainitse mitään siitä, että Hispanoa olisi pidetty erikoisen huonona aseena: mutta ulkomailla se tunnetaan yleensä Oerlikonin nimellä. Olisiko he sitten parannelleet tykkiä ostettuaan Hispanon asedivisioonan, sitä kuitenkin jonkun verran myytiin länsimaisille laivastoille ja armeijoillekin.
www.radartutorial.eu
huonoiksi todetut hankinnat on yleensä poistettu hyvissä ajoin, joskus erilaisten kiertoilmauksien saattelemana "kaluston elinkaaren jatkaminen ei ollut enää kustannustehokasta", "muuttuneet operatiiviset vaatimukset" y.m.s. Tykkiveneet palveli yli 30 vuotta, pitkä aika tuon kokoluokan ja aikakauden laivoille.
Haatajan yhteenveto viittaisi siihen että epävarmuus- ja kustannustekijät vaikuttivat Signaalin järjestelmän hyväksymiseen. Siinä myös mainitaan ettei Thomsonin järjestelmää oltu koskaan varsinaisesti tehty, vaikka toimittajaa pidettiinkin luotettavana.
www.hs.fi
