Merisodan historiasta

Ruotsin merivoimien lyhytelokuva "Tuntematon kaiku" vuodelta 1967. Tässä etsitään vieraan valtion sukellusvenettä Ruotsin aluevesiltä.

 
tulikomento kirjoitti:
@SatSotHist on laatinut videon sukellusvene Saukosta.

Klikkaa laajentaaksesi...
Olipas mainio (y) Saukosta on kirjoitettu melko kattava tutkimus, jossa veneen taival ja ongelmat käydään läpi kohtuullisella tarkkuudella. Laatokalla ei arveltu tietenkään pärjättävän yhdellä veneellä, vaan niitä oli tarkoitus hankkia 6-8. Siellä sitä ei käytetty, koska kun sota syttyi niin merellekään ei ollut tarpeeksi veneitä.

Kokonaisuutena varmaan epäonnistuneimpia merivoimien hankintoja. Jälkikäteen on tietenkin helppo osoittaa ongelmia - miinakapasiteetti liian pieni, Laatokalla vähän maaleja sukellusveneille, pieni vene on liian hidas - mutta jos ei veikkaa niin ei voi voittaa. Mitä em. tutkimuksesta jäi mieleen, niin pääkoneen ongelmat olivat eräs suurimmista kannoista kaskessa. Saksalaiset tunnetusti osaavat dieseleitä tehdä, mutta jostain syystä Saukon kone ei oikein koskaan kunnolla pelittänyt. Myös muita probleemeja oli, periskooppi ainakin vuoti.

Sitä en tiennyt että saksalaiset olivat osoittaneet myöhemmin kiinnostusta veneeseen. Mustanmeren suunta on mahdollinen, mutta voi myös olla että saksalaiset halusivat kokemuksia myöhempiä minisukellusvene-ohjelmia varten (vaikka kuten todettiin, Saukko ei varsinaisesti ollut sellainen). Nämä saksalaisten minisuklarit ei tosin olleet yhtä onnistuneita kuin Saukko.
 
SatSotHist kirjoitti:
Sellainen sivuhuomio että Saukko -video on kerännyt aika normaaliin tapaan katselua ja tykkäyksiä, mutta kommentteja poikkeuksellisen vähän.

Lienee aika tuntematon alus, sotilashistoriasta kiinnostuneet pystyvät suurinpiirtein vain nimeämään että Suomella oli Saukko-niminen sukellusvene.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ennakkoon ainakin oma tietämys rajoittui siihen että muista meikäläisistä suklareista poiketen Saukko rakennettiin Helsingissä ja oli sisävesikäyttöön suunniteltu erikoisvekotin joka oli puolitettavissa kuljetuksen ajaksi.

Aika paljon jäi sivistystä rakennettavaksi tuon päälle.
 
fulcrum kirjoitti:
Olipas mainio (y) Saukosta on kirjoitettu melko kattava tutkimus, jossa veneen taival ja ongelmat käydään läpi kohtuullisella tarkkuudella. Laatokalla ei arveltu tietenkään pärjättävän yhdellä veneellä, vaan niitä oli tarkoitus hankkia 6-8. Siellä sitä ei käytetty, koska kun sota syttyi niin merellekään ei ollut tarpeeksi veneitä.

Kokonaisuutena varmaan epäonnistuneimpia merivoimien hankintoja. Jälkikäteen on tietenkin helppo osoittaa ongelmia - miinakapasiteetti liian pieni, Laatokalla vähän maaleja sukellusveneille, pieni vene on liian hidas - mutta jos ei veikkaa niin ei voi voittaa. Mitä em. tutkimuksesta jäi mieleen, niin pääkoneen ongelmat olivat eräs suurimmista kannoista kaskessa. Saksalaiset tunnetusti osaavat dieseleitä tehdä, mutta jostain syystä Saukon kone ei oikein koskaan kunnolla pelittänyt. Myös muita probleemeja oli, periskooppi ainakin vuoti.

Sitä en tiennyt että saksalaiset olivat osoittaneet myöhemmin kiinnostusta veneeseen. Mustanmeren suunta on mahdollinen, mutta voi myös olla että saksalaiset halusivat kokemuksia myöhempiä minisukellusvene-ohjelmia varten (vaikka kuten todettiin, Saukko ei varsinaisesti ollut sellainen). Nämä saksalaisten minisuklarit ei tosin olleet yhtä onnistuneita kuin Saukko.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mikä tutkimus? Kuka kirjoittanut? Mistä saatavissa?
 

Maamme paras militääriasioiden popularisoija @SatSotHist on julkaissut sukellusvenevideon. Saukko onkin kiinnostava kohde, kun siitä ei juuri ole kirjatietoa. Viimeaikaiseen tapaan on tekijä tyytynyt omiin vahvoihin osaamisalueisiinsa ja löytänyt vetoavuksi käsiksen tekoon parhaita asiantuntijoita. Tai tässä tapauksessa varmaankin parhaan, eli aiheesta gradun väsänneen maisteri Akseli Sopasen. Se on valmistunut ei-niin-maineikkaassa Joensuun Yliopistossa, mutta ohjaus on ollut huippuluokkaa, kun tehtävässä oli tohtori Pasi Tuunainen.

Gradu valmistunut jo 2019, jolloin videosta kuitenkin puuttuu uusin merisotatutkimus tai -tietämys. Tällä tarkoitan Laatokan saksalais-italialaista laivasto-osastoa, jonka vahvistukseksi Saukkoa ei koskaan lähetetty. Joitakin huomautuksia voi esittää; taaskin enemmän täydennykseksi "hauska on tämäkin tietää" hengessä.

00:32 "Jostakin syystä tekniset ongelmat kasaantuivat Saukolle" sanottiin. Tämä syy oli Wärtsilän Hietalahden telakka Helsingissä, jonka osaaminen ei riittänyt näin vaativaan projektiin

04:00 Komentajakapteeni Golovin oli Keisarin laivastosta meille siirtyneitä osaajia, jotka 1920-luvun kuluessa savustettiin pois viroistaan jääkärien tieltä. Ehdotus sukellusveneestä Laatokalle ei tosin ollut erityisen asiantunteva, koska järven itäpuoli oli torpedoille liian matalaa eikä paikantamiseen sopivia maamerkkejä ollut lainkaan.

08:20 "Merivoimien valvonta oli riidoissa rakentajan kanssa työn laadusta" kuuluu juontoteksti. Tämä kostautui myöhemmin, sillä huonoa työtä ei pitäisi lainkaan ottaa vastaan. Jos sitä kuitenkin jatkuvasti tarjotaan osaamisen puutteen tai muun syyn vuoksi, syntyy liikaa paineita ja lopulta kelvottomatkin työsuoritukset pääsevät läpi.

09:35 "Saukko ei ollut pienoissukellusvene, sillä ne eivät liiku itsenäisesti vaan hinataan toiminta-alueelle". Niin Saukon kanssa olisi pitänyt tehdä, sillä sen moottori oli epäonnistunut ja melko usein rikki.

13:00 Hieno animaatio miinojen lastaamisesta alukseen sekä niiden laskemisesta mereen. Nipotusta olisi väitellä siitä, irroitetaanko koukku jo miinan ollessa kansitason yläpuolella, jolloin se vauhdilla rojahtaa miinakuilun pohjalle. Mutta sen sijaan jokaisen miinan kaiketi täytyy käydä ensin pinnalla, jotta syvyytin saa otettua talteen oikean upotussyvyyden.

14:05 Jos koeajot suoritettiin todella Airistolla, olisi alus pitänyt ensin hinata sinne. Miksi niin olisi tehty, kun meri löytyi Hesankin edustalta?

14:30 Kaikkien suklareiden keulat pyrki nousemaan torpedolaukaisun jälkeen, kun satoja kiloa painoa poistui. Se korjattiin päästämällä vastaava määrä vettä ns. viippaustankkeihin ja oli siten ainaostaan koulutuskysymys.

15:20 "Kannattaisi lukea manuaalit" sanoo juontoteksti, kun moottori tuli Saksasta takas takuukorjauksesta. Hyvin yleinen tilanne kaikessa sotakalustossa, jossa käyttäjien ohjeiden vastainen toiminta aiheuttaa ison osan murheista. Neukut on tämän aikoinaan oivaltaneet ja rakensivat savuttavan ja rämisevän tekniikkansa niin, ettei sitä ollut helppo rikkoa.

16:30 Talvisodan alussa jäätyneet tasapainotusventtiilit olivat juuri niitä samoja, joilla torpedolaukaisukin korjattiin. Jäätyminen ei ollu telakan vika, sukellusveneitä ei oltu suunniteltu talvioloihin.

17:20 Aluksen ainoa torpedohyökkäys meni läskiksi, kun koulutustaso ei ollut riittävä. Omituinen juttu, kun koko miehistö oli ns. kantamiehiä eli ammattisotilaita. Perusjuttu suklareissa oli, että torpedo ammutaan vasta kun osuminen on melkein varmaa, poikkeuksena oikein lihava maali. Mennään vaikka lähemmäksi tai odotetaan uutta tilaisuusuuta. Mutta ei ammuta ohi, koska se herättää vihollisen vastatoimiin kuten tässäkin kävi. Kesän 1941 osaamisvajeiden peitteleminen onkin ollut Merivoimien historiankirjoituksen johtolankana ja näkynyt täälläkin

18:35 Saukkoa ei Laatokan sijasta "tarvittu enemmän Suomenlahdella", koska ei alusta tarvittu tosiasiassa kesän 1941 jälkeen mihinkään. Koulutustarvekin oli varsin vähäinen kun sukellusveneiden miehistöissä ei juuri ollut vaihtuvuutta. Laatokalle saksalais-italialaisen osastion vahvistukseksi ei keritty, kun tieto tästä Talvelan Saksan päässä junailemasta operaatiosta tuli Mikkeliin niin myöhään, että sieltä oli jo tästä jutusta tietämättöminä ehditty lähettää Merivoimille kesän 1942 toiminnan yleisohjeet ja käskyt. Ville Vänskä osoitti, että kyse oli Talvelan pelistä, jolla hän varmisti, ettei Päämaja tai Mannerheim enää ehdi heittäa kapuloita rattaisiin

22:10 Olikohan kauppasopparin toimitusehto "vapaasti Suomenlinnassa" vai "toimitettuna Antwerpeniin". Kun valtio ei vakuuta omaisuuksiaan, meni jälkimmäisessä tapauksessa hollantilaiselle meripelastusyhtiölle mojova siivu aluksen arvosta.
 
Viimeksi muokattu:
Old Boy kirjoitti:
14:05 Jos koeajot suoritettiin todella Airistolla, olisi alus pitänyt ensin hinata sinne. Miksi niin olisi tehty, kun meri löytyi Hesankin edustalta?
Klikkaa laajentaaksesi...
Sopasen gradusta tämä piti tarkistaa, ja tosiaan raivaaja Rautu hinasi Saukon Turkuun heinäkuussa 1930. Ehkä siksi että isotkin veneet kokeiltiin siellä?

Pysytään uppopaatti-teemassa...

154px-Joachim_Schepke_%281912%E2%80%941941%29.jpg


Toisen maailmansodan aikana Kriegsmarinessa tunnettiin ilmaisu nimeltä 'Schepke-tonnisto'. Upotetut laivat saatettiin ilmoittaa 'Schepke-tonnistona', tai sitten 'oikeana tonnistona'. Kyseessä oli siis eräänlainen kalajuttu: "Oli se ainakin näin iso!" Kuten arvata saattaa, nimitys tuli legendaarisen sukellusveneässä Joachim Schepken mukaan. U-100:n komentaja nimittäin oli jo sodan aikana tunnettu siitä että upotettujen alusten koko arvioitiin reiluhkosti yläkanttiin. Schepken ilmoitusten mukaan hän olisi upottanut huikeat 234 000 tonnia liittoutuneiden kauppalaivastoa: sodanjälkeiset selvitykset pudottivat luvun 155 000 tonniin, joka on toki todella muhkea luku sekin.

Saksan laivasto tiesi kyllä jo sodan aikana, ettei kipparit aina onnistuneet laivojen koon arvioinnissa, ja virhe oli lähes aina ylöspäin. Cajus Bekkerin mukaan yliarviontia uskottiin olevan noin 20%, ja todellisuudessa sitä oli varmaan vähän enemmänkin. Samaa ilmiötä oli tietenkin havaittavissa kaikkialla: etenkin neuvostoliittolaisten veneiden ilmoituksissa tonnisto saatettiin arvioida jopa kymmenkertaiseksi, ja Suomenkin vesillä vilahtelee "10 000 tonnin" kauppalaivoja tuon tuosta. Todellisuudessa niin isoja aluksia Suomen kauppalaivastossa lie ollut todella vähän.

Ilmiön nimeäminen juuri Schepken mukaan on ehkä ollut hyväntahtoista kuittailua, johon kenties sekoittui pikku hitunen kateutta, koska komeana pidetty Schepke oli Saksassa suuren yleisön parissa todella suosittu superjulkkis.

Eino Pukkilan 'Taisteluhälytys' -kirjassa kuvattiin kohtaaminen saksalaisen sukellusveneässän, Albrecht 'Cherry' Brandin kanssa. Brandi oli yksi kaikkein palkituimmista saksalaisista sotilaista, hänelle oli myönnetty rautaristin ritariristiin ei vain tammenlehvät, vaan myös miekat ja timantit. Kysyttäessä tämän upotustilastoa, Brandin mukaan se oli 115 000 tonnia, 12 hävittäjää ja 3 risteilijää. Kokonaistonnisto ei sinällään kuulostanut uskomattomalta, mutta 12 hävittäjää ja 3 risteilijää?? Saksan sukellusveneet upottivat kolme risteilijää ehkä yhteensä koko sodan aikana.

Pikainen haku Brandin nimellä kertoo, että Internet on vahvasti eri mieltä Brandin upotusluvuista: 8 kauppalaivaa, yksi hinaaja, kaksi saattohävittäjää ja miinaristeilijä HMS Welshman. Kokonaistonnisto noin 31 000. Siinä missä Schepke lähinnä liioitteli upotustensa kokoa, Brandin listassa on paljon aivan olemattomia upotuksia.

157px-Albrecht_Brandi_na_uitreiking_RK_met_Briljanten.jpg

Hiukan meidän on kuitenkin oltava reiluja Brandille. Sodan loppupuolen U-vene -komentajalle tuokaan ei ole varsinaisesti huono lista. Schepke, Kretschmer yms tonnistokuninkaat saavuttivat lukunsa aikoina, jolloin sukellusveneetorjunta oli alkeellisempaa, tutkia ei ollut käytössä, ja laivat saattoivat kulkea ihan yksinäänkin, jolloin upotuksen varmistaminen oli helpompaa. Parhaimmillaan sukellusveneen miehistö pääsi käppäilemään laivan kannelle ennen sen upotusta ja viemään sen paperit mukanaan. Brandi toimi aivan erilaisessa ympäristössä, ja myös Välimerellä jossa sukellusveneiden torjunta oli helpompaa kuin Atlantilla. Kaikkien osapuolten sukellusvenetappiot Välimerellä olivat hirvittäviä, ja Kriegsmarine laski kaikki Välimerellä tehdyt upotukset tuplasti kunniamerkkiesityksiin. Brandi aikalaisineen joutui ampumaan torpedot kiireessä ja väistämään syvyyksiin välittömästi, ja osumien varmistus jäi kuultujen räjähdysten varaan. Erityisesti saattoaluksia vastaan ammuttut akustiset torpedot näyttävät aiheuttaneen paljon haamu-osumia. Brandin merkittävin saavutus on epäilemättä miinaristeilijä Welshmanin upotus, näitä 40 solmua porhaltavia aluksia oli Royal Navylla vain muutama, ja ne olivat äärettömän arvokkaita.

Mutta Brandiakin optimistisempia kippareita oli.

162px-Enzo_Grossi%2C_comandante_Barbarigo.jpg


Vuonna 1942 Enzo Grossi komensi sukellusvene Barbarigoa, joka oli osa Italian BETASOM-osastoa: nämä veneet operoivat Bordeauxista käsin pääasiassa eteläisellä Atlantilla. 'Taistelussa Atlannista' BETASOM mainitaan usein vain sivulauseessa, jos ollenkaan, vaikka se loppupeleissä oli kohtuullisen menestyksekäs: mutta lienee niin, ettei italialaisten menestyksistä kertominen sovi sen paremmin brittiläiseen kuin saksalaiseenkaan historiankirjoitukseen.

Toukokuussa 1942 Grossi saavutti erään BETASOMin suurimmista menestyksistä: eräänä yönä Brasilian edustalla hän havaitsi amerikkalaisen Maryland-luokan taistelulaivan kahden hävittäjän saattamana. Välittömästi Barbarigo ampui kaksi torpedoa, joiden räjähdysten jälkeen Grossi upseereineen näki taistelulaivan uppoavan. Grossi radioi upotuksesta nopeasti, ja Roomassa alkoivat juhlat. Mussolini ylensi hänet välittömästi, ja hänelle myönnettiin Medaglia d'Oro, Italian korkein sotilaskunniamerkki.

109px-Medaglia_d%27oro_al_valor_militare-regno.svg.png


Pitkän promootiokiertueen jälkeen Grossi lähti uudelle partiomatkalle. Ja kappas! Eräänä lokakuun yönä vastaan purjehti Mississippi-luokan taistelulaiva, jonka Grossi upotti välittömästi neljällä torpedolla. Hämmästyttävää kyllä, tämä erittäin arvokas alus purjehti ilman minkäänlaisia saattoaluksia. Miten lie suurvallan laivasto saattanut olla niin epäpätevä? (Vaikka onhan sellaista sattunut...). Mussolini ylensi Grossin jälkeen ja kyselemättä myönsi hänelle toisen Medaglia d'Oron. Lisäksi hän sai saksalaisilta rautaristin ritariristin, itsensä Dönitzin kädestä. Vaikka tällä kertaa Grossin esimies BETASOMissa tätä yleistä innostusta yritti vähän jarrutellakin. Sellaista epäilevää Tuomasta ei Mussolini kaivannut, skeptinen komentaja sai fudut, ja Grossi laitettiin hänen paikalleen. Tosin tämä tarkoitti, ettei Grossi päässyt enää merille upottamaan lisää amerikkalaisia taistelulaivoja - epäilemättä helpotus Yhdysvaltain laivastolle.

Valitettavasti Grossi ei ollut politiikassa niin tarkkasilmäinen kuin hyökkäysperiskoopin kahvoissa, ja Italian aselevon jälkeen hän erehtyi tukemaan Sosiaalista Tasavaltaa, eli saksalaisten asettamaa nukkehallintoa. Sodan voittajiin liittynyt hallinto alensi hänet sotamieheksi. Vuonna 1949 järjestettiin pikainen tutkinta, joka julisti Grossin puhuneen omiaan, ja riisti Grossilta molemmat kultamitalit. Grossi protestoi tuomiota, huomauttaen ettei koko miehistö sentään voisi kuvitella tapahtunutta. Lopulta 1962 järjestettiin uusi, perusteellisempi tutkinta, jossa käytiin läpi liittoutuneiden sotapäiväkirjoja.

Komissio tuli siihen tulokseen, että toukokuussa Barbarigo oli havainnut risteilijä USS Milwaukeen, ja sitä saattaneen hävittäjän. Lähekkäin kulkeneet alukset olivat näyttäneet yhdeltä jättiläisalukselta. Alusten nopeus oli arvioitu täysin väärin, joten torpedot menivät reilusti ohi: amerikkalaiset eivät olleet edes havainneet hyökkäystä.

Lokakuussa Grossi oli hyökännyt - ei suinkaan taistelulaivaa, vaan - Flower-luokan korvetti HMS Petuniaa vastaan. Korvetin sekoittaminen taistelulaivaan on jo saavutus, mutta tällä kertaa tähtäys sentään oli tarkka: yksi torpedoista oli mennyt korvetin alitse. Se ei ollut kuitenkaan osunut, koska se oli säädetty taistelulaivaa vastaavaan syväykseen. Vastahyökkäyksenä Petunia oli pudottanut syvyyspommin, jonka räjähdys oli Grossille näyttänyt räjähtävältä sotalaivalta.

HMS_Jonquil_%28K68%29_IWM_FL_22394.jpg


Komissio julisti loppupäätelmänä, ettei Grossi ollut tietoisesti valehdellut, mutta hän ja hänen miehistönsä olivat olleet yliampuvan optimistisia, ja kunniamerkkien poisottaminen oli perusteltua. Tätä minimaalista kunnianpalautusta Enzo Grossi ei kuitenkaan ollut enää kuulemassa, sillä hän oli kuollut syöpään 1960. Grossin todennetut upotukset rajoittuivat muutamaan kauppalaivaan.
 
Viimeksi muokattu:
Suomalaisten sukellusveneiden upotukset:

Vetehinen: suv. Sts-305
Vesikko: kauppalaiva Vyborg
Saukko: --
Vesihiisi: suv. S-7
Iku-Turso: suv. Sts-320

Vertailun vuoksi LeLv6 upotukset SB-2 sotasaalisromuilla:
suv. M-95, SC-405, SC-317, SC302

Kaikki todistettuja venäläisistä lähteistä
 
Wagner kirjoitti:
Iku-Turso: suv. Sts-320
Klikkaa laajentaaksesi...
Iku-Turson 'upottama' neuvostovene on jäänyt epäselväksi, todennäköisesti siksi ettei torpedo todellisuudessa osunut. Stš-320 se ei voinut olla, koska se oli lähtenyt purjehdukselle 1. lokakuuta, eikä siitä sen jälkeen oltu kuultu mitään: Iku-Turson kohtaaminen neuvostoveneen kanssa tapahtui 27. lokakuuta, eikä Stš-320 voinut olla 4 viikkoa merellä ottamatta yhteyttä kotitukikohtaansa. Veneen hylky löydettiin 2017 Tytärsaaren läheltä, todennäköisesti se oli osunut saksalaisten miinakenttään jo menomatkalla.

Stš-307 sen sijaan purjehti ilmoitettuna aikana noilla vesillä, ja sen sotapäiväkirjasta myös löytyi havaintoja suomalaisista sukellusveneistä. Kapteeni ei kuitenkaan hyökännyt niitä vastaan, koska uskoi niiden olevan ruotsalaisia. -Haiskahtaa verukkeelta, joita sukellusveneiden kipparit joskus keksivät selittääkseen miksi eivät hyökänneet tilanteissa, joissa uskoivat jäävänsä alakynteen.
 
Tämän ketjun arvion mukaan lukuisasta määrästä torpedoja ja pommeja numero 7 torppi saattoi olla se, joka katkaisi Yamaton kamelin selän. Siihen asti oli voitu kompensoida tulvittamalla vastapuolella osumaa. Musashi vaati enemmän osumaa kun siihen ammuttiin enemmän ympäriinsä jolloin osumat toimivat toistensa aiheuttaman kallistumisen tasapainottajana.
https://twitter.com/x/status/1778036114776813890
 
Nestehukka kirjoitti:
HMS Hawken hylky mahdollisesti löydetty ja suhteellisen hyväkuntoisena. Saksalaisen sukellusveneen 1914 upottama ja 1800-luvun suunnittelua edustanut panssarikansiristeilijä on yli 500 miehistön jäsenen hauta.

www.hs.fi

Sotahistoria | BBC: Pohjanmerestä löytyi hämmästyttävän hyväkuntoinen panssarikansiristeilijä

Skotlannin rannikolta löytyneen aluksen epäillään olevan saksalaisen sukellusveneen upottama HMS Hawke.
www.hs.fi www.hs.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämän laivan upotti siis sama vene (U 9) ja sama kippari (Otto Weddigen) joka oli vain 4 viikkoa aiemmin upottanut kolme brittien panssariristeilijää. Kertarysäyksellä siis nousivat sukellusveneet kuriositeetista ensilinjan aseiksi.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top