Merisodan historiasta

Opinnäytetyö, jonka teema vaikuttaa tutustumisen arvoiselta.



Tässä tutkielmassa selvitetään, millaista taktiikkaa sukellusveneet käyttivät ja miten taktiikka kehittyi sotien aikana. Tähän tutkimuskysymykseen vastaamiseksi tutkielmassa tarkastellaan kolmea taktiikan kehitykselle tärkeimmäksi nostettua aihealuetta: alusten tekninen kunto ja suorituskyky, miehistön koulutus, sekä alusten käyttö ja tehtävät sotien aikana.
 
Opinnäytetyö, jonka teema vaikuttaa tutustumisen arvoiselta.



Tässä tutkielmassa selvitetään, millaista taktiikkaa sukellusveneet käyttivät ja miten taktiikka kehittyi sotien aikana. Tähän tutkimuskysymykseen vastaamiseksi tutkielmassa tarkastellaan kolmea taktiikan kehitykselle tärkeimmäksi nostettua aihealuetta: alusten tekninen kunto ja suorituskyky, miehistön koulutus, sekä alusten käyttö ja tehtävät sotien aikana.
Varsin mielenkiintoinen ainakin alun perusteella.
 
Saattueet kootaan ja ajetaan läpi mitä tiukimpien salaamis- ja harhauttamistoimien vallitessa. Ja suojaamis.

Yön, sumun ja sateen suojassa, täydellisessä tutka- ja radiohiljaisuudessa. Miehistölle ei ole kerrottu sanallakaan minne mennään ja mitä tehdään.

(Siirsin kyssärin tänne paremmin aiheeseen sopivaan ketjuun)

Minulla olisi suunnitelmissa tehdä joskus selitysvideo kauppamerenkulun saattue-toiminnasta. Lähinnä yleistä pohdintaa eduista, haitoista ja käytännöistä. Idea olisi konkretisoida asiaa kertomalla miten saattueita käytettiin Talvi- ja Jatkosodassa, mutta en ole löytänyt mitään kunnollisia lähteitä.

Eli jos joku pystyy vinkkaamaan järkeviä tietolähteitä niin olisi suureksi avuksi. Olisin kiinnostunut etenkin saattueiden määristä, kokoonpanoista ja käytännöistä.
 
Afrikan kiertävää Persian reittiä pitkin vietiin itärannikolta enemmän Lend-Leasea kuin Muurmannin kautta.
Afrikan kiertävä reitti taisi huoltaa myös Brittien 8. armeijan Pohjois-Afrikassa ja Kaakkois-Aasian joukkojakin josta syystä Madagaskarin joutuminen Japanin haltuun ja voimakkaan Japanilaisen laivastotukikohdan luominen sinne olisi vaikuttanut voimasuhteisiin koko sodassa.
Siispä liittoutuneet valtasivat Madagaskarin Vichyn Ranskalta.
 
Länsirannikolta sitten tuplat lyhyempää reittiä.

Se länsirannikon Lend-Lease reitti Vladivostokiin oli erikoinen kuvio.

Japani oli Saksan liittolainen, mutta ei ollut sotatilassa Neuvostoliiton kanssa ennen kesää -45. Ja Japanilla oli suuri halu välttää kahnausta Neukkulan kanssa. Japani salli Lend-Lease kuljetukset Neuvostoliittoon, ja siihen liittyi kaikenlaisia kummallisia järjestelyjä:

- Japanilaisia tiedotettiin reiteistä ja aikatauluista.
- Kuljetukset tapahtui NL laivoilla joissa vain NL miehistö.
- Ei sotatarveikkeita (käsiaseiden ja -ampumatarvikkeiden osalta raja hieman epäselvä).
- Japanilaiset tarkastivat matkalla laivojen lastit.
- USA ja NL antoivat takuut että niistä kuljetuksista ei päädy mitään Japania vastaan sotiville kiinalaisille.

Reitti oli melko turvallinen, tosin japanilaiset ja amerikkalaiset(!) sukellusveneet upottivat enemmän tai vähemmän vahingossa muutaman rahtilaivan.
 
Tuttu selvittelee omistamansa GAZ-63A:n alkuperää. Nykyinen tieto on että olisi nimenomaan tuo Mäkipirtin kirjassa mainittu yksilö:
"1966 Merivoimien laivahankintojen mukana tuli yksi hapensiirtoauto".

Kysymys: Olisiko tietoa/arvausta mikä oli tuon hapensiirtoauton suunniteltu käyttötarkoitus?

gaz63.webp
 
Kysymys: Olisiko tietoa/arvausta mikä oli tuon hapensiirtoauton suunniteltu käyttötarkoitus?
On ainakin sellainen varma tieto, että v 1968 laadittu luettelo PV:n itäajoneuvoista tuntee muutaman Ilmavoimien tarpeisiin hankitun GAZ-63:n. Nämä olivat hapen ym kuljetusajoneuvoja. Listalta löytyy ainoastaan yksi Merivoimille tarkoitettu GAZ-63. Mutta sitä ei kuitenkaan ollu nimetty "hapen-" vaan haponkuljetusajoneuvoksi. 1966 hankittujen sen ajan nimityksillä Styx ohjusten (P-15 Termit) täyttämiseen tuli kaksi kuorma-autoa, Zil-157 ja Gaz-63. Ohjusten ajoaineet olivat varsinaisia myrkkyjä, joiden kanssa touhuaminen edellytti huolellista sonnustautumista avaruuspukuja muistuttaviin suojavarusteisiin. Kun aineet oli kerran ohjukseen pumpattu, oli vempele myös laukaistava eli niitä ei saanut sieltä enää pois.

Ajoaineita oli varsinainen polttoaine, joka varastoitiin tynnyreissä sekä hapetin (typpeä), joka taas oli säiliöissä. Näin ollen kuvittelen, että pienempi Gaz-63 oli tarkoitettu polttoaineen kuljettamiseen ja Zil taas ottaa lavalleen typpisäiliön. Mäkipirtin kirja ei tältä osin siis ole tarkka, joka on ominaista kaikille kokoomateoksille. Pekka Kantakosken täälläkin arvosteltu "Punaiset panssarit" on hyvä esimerkki.

Lisää tietoa on tarjolla 16.12., siis ensi kuussa, kun Forunm Marinum julkaisee pitkään tekeillä olleen Tuima-luokan histotrian.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top