yrjö
Ylipäällikkö
Miks just Gävle-Pori? Miksi ei Turku Hargshamn, Turku-Kapellskär, Vaasa-Uumaja (matka-aika 2,5h) tai ihan mikä tahansa muukin?
Merivoimien kehitysnäkymät
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Miks just Gävle-Pori? Miksi ei Turku Hargshamn, Turku-Kapellskär, Vaasa-Uumaja (matka-aika 2,5h) tai ihan mikä tahansa muukin?
Eipä se uuden runkomuodon suunnittelu haluttuun tehtävään loppujen lopuksi mansikoita maksa. Suorituskyky ja merikelpoisuus voidaan varmentaa hyvin numeerisella laskennalla vaikka tusinalle variantille ja lopulta valittu muoto voidaan vielä testata mallikokein niin avovedessä kuin jäissäkin.
Gävle oli täysin hypoteettinen esimerkki. Luultavampi voisi olla Märketin kapeikko-Pori. Mikäli alus on lastattu, kuten luultavinta, esim. Hampurissa tai Rotterdamissa on tämä käytännössä lyhin reitti. Jos mennään Vaasaan Uumajan aluksi Ruotsin rannikkoa nuoleskellen tulee matka-aikaa reilusti lisää.
Porin sataman etuja on mm. iso satama-allas ja lyhyet lähestymisväylät sekä suurempi etäisyys Venäjästä. Turussa pitää kulkea pitkä matka saaristossa joka on kuin tehty hyödyntämään Venäjän erikoisjoukkojen operaatioita. Toisaalta lentomiinoituksella kyetään katkaisemaan liikenne tehokkaasti. Lähistöllä löytyy myös muita satamia joihin liikennettä voi tarvittaessa hajauttaa.
NATO ja lentomiinoitus. Molemmat sellaisia mitä meillä ei ole ja voi jopa olla ettei koskaan ole tulossakaan.
? Neuvostoliitto lentomiinoitti Turun väyliä jo talvisodassa. Kyvyt tähän lienevät pikemminkin parantuneet kuin heikentyneet.
Jos ulkomaankauppaliikennettä ja tärkeitä toimituksia Suomeen tuodaan ulkomailta tulevat ne mitä todennäköisimmin Ruotsin ulkopuolelta. Olipa Suomi osa NATO:a tai ei. Jos tavara tulee Ruotsistakin on varmin yhteys jostain Gävlestä Poriin.
fulcrum
Greatest Leader
Erilliset risteilykoneistot ovat tosiaan vanha juttu (jo 30-luvulla kokeiltu isoissa sotalaivoissa, moottoritorpedoveneissä varmaan aikaisemminkin). Olihan meilläkin Turunmaassa jo sellainen, nykyterminologialla CODOG. Muttei sellainenkaan ratkaisu sentään tarkoita että nopeutta ihan ilman saadaan. Tuossa mainitussa Fridtjof Nansenissa on kaksi dieseliä ja yksi LM2500 kaasuturbiini. Tällä saavutetaan noin 26-27 solmun nopeus. Nyrkkisääntönä sotalaivoissa jokainen 4 solmua lisää vaatii tehon kaksinkertaistamista (mahdollisesti enemmänkin sillä nykyaikaiset sotalaivat ovat edeltäjiään leveämpiä). Eli jos tuo Nansen haluttaisiin 30 solmuun niin tarvittaisiin ainakin toinen LM2500. Eikä se riitä sillä myös voimansiirtoa pitää vahvistaa, potkurit toimivat tehokkaasti vain kapealla nopeusalueella jne (säätöpotkurit poistavat tämän ongelman osin muttei kokonaan, en tiedä onko vesijeteillä samanlaisia rajoituksia, olettaisin että on). Uusien sota-alusten nopeudet ovat pudonneet, Euroopassa mennään harvoin enää yli 30 solmun. Raha on lujassa ja nopeus on asia mistä on helppo säästää.
Mielenkiintoista etteivät amerikkalaiset juuri tunnu harrastavan erillisiä risteilykoneita. Ilmeisesti niin suuri osa operatiivisesta toiminnasta heillä on sidottu nopeasti risteileviin lentotukialuksiin ettei taloudellisille kitkuttelumoottoreille ole niin paljon tilausta.
Knud Rasmussen vaikuttaa pätevältä alukselta. Sellaisenaan se ei varmaankaan ole ihan vaatimusten mukainen. Tosta vois hyvin lähteä muokkaamaan
-hiukan lisää pituutta (<85 m)
-syväys <3,5m
-sivuprofiilin pienentäminen (tutka, IR, VIS heräte)
-suurempi nopeus (24-28 solmua)
-monitoimikansi (VDS, miinakiskot syvyyspommit/miinat, majoitus/lääkintä/varastokontit KRIHA, MITO AUV/ROV jne.)
-Alustarkastusosasto, RIB
-3D valvontatutka, IRST, SIGINT, VDS, HMS
-Osastonjohtokeskus
-Aseistus Sylver 35-43 (Umkhonto, CAMM tai jopa ASTER 15), Torpedot, SUTO-raketinheittimet, syvyyspommit, 57mm ja meritorjuntaohjukset.
-Hekokansi ei hangaaria
Painopiste SUTO ja saattueiden suojaaminen ilmauhalta. Näiden lisäksi pitää olla kyky miinoittamiseen. IT-ohjukset olemassa olevia sekä lisänä aktiivitutkaan perustuva näillä saavutetaan kunnon monimaalitorjunnat johon puoliaktiivisilla ei ole mahdollisuuksia. Muutenkin pitäisi pyrkiä hankkimaan järjestelmiä joita jo olemassa.
Ihan samalla tavalla kun ei pidä lähteä mihinkään suuruudenhulluuteen aluksen koossa niin ei myöskään lähdetä ahnehtimaan suuria määriä aluksia. Optimi on mielestäni 3-4 paikkeilla ei vähempää ei enempää.
Museo
Kenraali
Amerikkalaisten alukset ovat isoja, niissä voi tarvittaessa neljästä kaasuturbiinista muutaman sammuttaa. Ja globaalin suurvallan logistiikkapuoli on myös vähän eri luokkaa.
Yleisesti ottaen nopeuden lisäksi sotalaivoissa pitää maksaa myös hiljaisuudesta.
fulcrum
Greatest Leader
Vaatisi niin paljon muutoksia noilla spekseillä että sama suunnitella kokonaan uusi. Kuten Tups sanoi, ei se rungon suunnittelu niin rakettitiedettä ole etteikö siihen Suomessa pystyttäisi siinä missä Tanskassakin. Perinteiset teräksestä tehdyt uppoamarunkoiset alukset eivät ole mitenkään erityisen ongelmallisia suunnittelukohteita: suurin (ja yleisin) riski olisi ylipaino, jos ruvetaan yrittämään liian pientä & kevyttä niin helposti käy niin että varustelu ja asennukset painaakin siellä täällä muutaman sata kiloa tai tonnin enemmän, ja äkkiä käsissä on hidas, kiikkerä susikappale...
Tosin itse vähän mietin trimaraania. Samaan uppoumaan ja syväykseen saisi selvästi enemmän sisätilaa ja alkuvakavuutta, tätä myöten myös esimerkiksi taistelukestävyyttä. Siinä kyllä olisi sitten enemmän teknistä riskiä. Lisäksi leveys voitaisiin kokea paikoin ongelmaksi.
Olisi suuri pettymys jos seuraavassa alustyypissä ei olisi jonkunlaista alueit-järjestelmää. Braunschweigin kaltaiset kevytkorvetit pystyvät suojelemaan vain itseään eivätkä toisi meille paljoakaan lisäarvoa nykyiseen aluskantaan. Hintaahan se nostaa juu, mutta eihän meidän mitään AEGIS-tasoista järjestelmää tarvi hommatakaan. Asterille riittää komentolinkkiohjaukseen kykenevä tutka eikä se tarvitse erillistä tulenjohtotutkaa. Itse asiassa meillä jo käytössä oleva TRS-3D voisi riittää minimitasolla, pystyyhän se antamaan Umkhontollekin maalitietoa. Mielellään tietysti joku vähän parempi & voimakkaampi tutka kuitenkin.
Skjold ei olisi meille hyödyllinen tyyppi...se edustaa samaa yhden roolin taktista ajattelua kuin Tuuli joka on jo hylätty, ja pintaliitoaluksessa ei olisi oikean ilmatyynyaluksen operatiivisia etuja. Itsellänikin tuli kyllä mieleen että ehkä Tuuli oli ylivarusteltu. Olisiko se ehkä sittenkin kannattanut säilyttää ja kenties rakentaa sisaraluskin, ja varustaa puhtaaksi ohjuslavetiksi ilman it-ohjuksia tai muita kalliita järjestelmiä, tällöin hinta olisi pysynyt kohtuullisena eikä Haminoista ehkä olisi tarvinnut kuitenkaan tinkiä.
RPG83
Soome Majori
@fulcrum
Merivoimat haluavat kolme alusta, joiden pitäisi olla monikäyttöisiä. Tuo on mielestäni aika paha, koska noiden alusten, vaikka sitten Haminoiden kanssa, kyky ei varmaankaan ole riittävä eteläiselle Itämerelle saattoa varten. Mahdollinen saatto tapahtuisi siis lähinnä Pohjanlahdella, jos sinne olisi uiskennellut sukellusvene tai vihollinen yrittäisi ilmaoperaatiota kauppalaivastomme upottamiseksi. Mielestäni olisi siis järkevintä hankkia alus, joka kykenee hyvin myös saaristossa operointiin. Nyt merivoimissa haaveillut koossa lähemmäs fregattia menevät alukset eivät kaltaiseni maakravun arvion mukaan sovellu kovinkaan hyvin saaristo-operointiin. Pohjanlahdella ne voisivat toimia, mutta jos alueella on sukellusveneuhka, ei tonnisto ole ehkä niinkään tärkeä kuin riittävä alusten määrä. Jos Pohjanlahdella seilaa sitten ne pari-kolme fregattia ja muutama Hamina, on edellytykset maihinnousun torjuntaan melko heikot: muutama rannikkosijoitteinen meritorjuntaohjus ja liikenevät Haminat. Tämän vuoksi olin kiinnostunut Skjoldista.
Merivoimat haluavat kolme alusta, joiden pitäisi olla monikäyttöisiä. Tuo on mielestäni aika paha, koska noiden alusten, vaikka sitten Haminoiden kanssa, kyky ei varmaankaan ole riittävä eteläiselle Itämerelle saattoa varten. Mahdollinen saatto tapahtuisi siis lähinnä Pohjanlahdella, jos sinne olisi uiskennellut sukellusvene tai vihollinen yrittäisi ilmaoperaatiota kauppalaivastomme upottamiseksi. Mielestäni olisi siis järkevintä hankkia alus, joka kykenee hyvin myös saaristossa operointiin. Nyt merivoimissa haaveillut koossa lähemmäs fregattia menevät alukset eivät kaltaiseni maakravun arvion mukaan sovellu kovinkaan hyvin saaristo-operointiin. Pohjanlahdella ne voisivat toimia, mutta jos alueella on sukellusveneuhka, ei tonnisto ole ehkä niinkään tärkeä kuin riittävä alusten määrä. Jos Pohjanlahdella seilaa sitten ne pari-kolme fregattia ja muutama Hamina, on edellytykset maihinnousun torjuntaan melko heikot: muutama rannikkosijoitteinen meritorjuntaohjus ja liikenevät Haminat. Tämän vuoksi olin kiinnostunut Skjoldista.
Fencer
Kenraali
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014102218770162_uu.shtml
"Puolustusministeri Carl Haglund (r) pitää mahdollisena lisätä sukellusveneisiin liittyvää yhteistyötä Ruotsin kanssa, kertoo Aamulehti.
Puolustusministeri mukaan olisi eduksi, jos merivoimat pääsisi useammin harjoittelemaan sukellusveneen etsintää ja vedenalaista valvontaa todelliseen kohteeseen. Hänen mielestään harjoituksia voisi toteuttaa Suomen lähivesillä eikä niitä tarvitsisi sitoa suuriin kansainvälisiin harjoituksiin.
Sukellusveneyhteistyötä selvitellään Maanpuolustuskorkeakoulussa. Komentaja Jon von Weissenberg taktiikan laitokselta arvioi, että omien sukellusveneiden puute aiheuttaa vajeen Suomen suorituskykyyn."
"Puolustusministeri Carl Haglund (r) pitää mahdollisena lisätä sukellusveneisiin liittyvää yhteistyötä Ruotsin kanssa, kertoo Aamulehti.
Puolustusministeri mukaan olisi eduksi, jos merivoimat pääsisi useammin harjoittelemaan sukellusveneen etsintää ja vedenalaista valvontaa todelliseen kohteeseen. Hänen mielestään harjoituksia voisi toteuttaa Suomen lähivesillä eikä niitä tarvitsisi sitoa suuriin kansainvälisiin harjoituksiin.
Sukellusveneyhteistyötä selvitellään Maanpuolustuskorkeakoulussa. Komentaja Jon von Weissenberg taktiikan laitokselta arvioi, että omien sukellusveneiden puute aiheuttaa vajeen Suomen suorituskykyyn."
yrjö
Ylipäällikkö
luutnantti res yrjö suoritti täsmälleen saman arvion maanpuolustus.netissä
Mikoyan
Ylipäällikkö
http://yle.fi/uutiset/sukellusvenei...ittaa_suomessa_nopeasti/7543337?ref=leiki-uup
Sukellusveneiden rakentaminen voitaisiin aloittaa Suomessa nopeasti
Esimerkiksi Turussa voitaisiin polkaista ripeästi liikkeelle sukellusveneiden ja vedenlaisten tutkimusalusten rakentaminen. Telakkakapasiteettia riittää eikä taitoja ole hukattu.
Suomi oli 80-luvulla sukellusveneteollisuuden huippumaa. Homma kaatui rahan puutteeseen. Valmiuksia sukellusveneiden ja vedenalaisten tutkimusalusten rakentamiseen pidetään kuitenkin yllä koko ajan, kertoo turkulaisen Mobimarin markkinointipäällikkö Hannu Tiainen.
– Seuraamme jatkuvasti luokitussääntöjen kehittymistä ja pidämme itsemme ajantasalla. Se ei ole mikään ongelma. Kunhan tiedetään vain vaadittava sukellussyvyys ja kuljetettavien ihmisten määrä, niin kyllä sellainen pystytään käynnistämään hyvinkin nopeasti.
Turussa on rakennettu puolet maailman turistisukellusveneistä
Mobimar on yksi Laivateollisuuden, Laten, raunioille perustetuista firmoista. Laten toiminta lopetettiin Turussa 80-luvun lopulla. Mobimar on rakentanut 16 sukellusvenettä, eli lähes puolet koko maapallon turistisukellusveneistä. Viimeisin niistä lähti Koreaan vuonna 2003.
Uusia aluksia ei ole tilattu, koska vanhat toimivat ja lysti on kallista. Yksi turistisukellusvene maksaa miljoonia.
– Lentokone pääsee moottorivian tultua aina alas, mutta sukellusveneen kohdalla tilanne on huonompi. Se täytyy varmistaa, että alus todella tulee sieltä ylös. Ja tässä luokitusviranomaiset eivät anna yhtään virhettä anteeksi, Hannu Tiainen kertoo.
Yksi Laten merkittävimmistä projekteista oli suuren sukellusveneiden tukialuksen rakentaminen Kaspianmerelle. Firman silloinen toimitusjohtaja Jyrki Lehtonen muistaa, että tilaus tehtiin vuoden 1987 alussa.
– Tilaukseen kuului painekammioita, sukelluskelloja, sukellustyövälineitä, kauko-ohjattuja sukellusveneitä ja itse tehty miehitetty pienoissukellusvene. Kaikki olivat oman kehityksen tulosta, Lehtonen sanoo.
Sukellusveneeen havaitseminen Ruotsin olosuhteissa on vaikeaa
Tukholman saaristossa meneillään olevaa etsintäoperaatiota seurataan sukellusveneitä ja vedenalaisia aluksia tehneissä yrityksissä tarkkaan.
Hannu Tiainen pitää hyvin mahdollisena, että länsinaapurin vesissä lipuu jonkinlainen sukellusvene. Hän uskoo, että alusten pinnoitusteknologia on hyvin kehittynyttä maailman laivastoissa.
– Toinen asia on äänettömyys. Potkurit voidaan tehdä niin, että vedessä mennään kuin huopatossuissa. Pienen sukellusveneen havainnointi noissa olosuhteissa on todella vaikeaa.
Nykyään turkulaisen laivainsinööritoimiston ILS:n toimitusjohtajana työskentelevä Jyrki Lehtonen toteaa, että tutkimusalusten häirintä Itämerellä oli tuttu juttu jo 80-luvulla.
– Sotilaskone lähestyi alusta ja kaikki kannella olevat heittäytyivät maahan. Sen jälkeen paikalle tuli ruotsalaisia sotalaivoja ihmettelemään sitä, että mikä on laiva joka tekee mittauksia lähellä Ruotsia Suomen lippu perässä ja sirppi ja vasara savupiipussa. Tilanne kuitenkin selvisi radiokeskustelun jälkeen onnellisesti.
Merivoimat kannustaa kehittämään uusia innovaatioita
Merivoimien komentaja ja merivalvontapäällikkö Pasi Staff kannustaa polkaisemaan liikkeelle vedenalaisten alusten rakentamisprojekteja. Vedenalainen liikenne on kovassa kasvussa. Staffin mukaan nyt kaivataan uusia innovaatioita.
– Olemme olleet aikanaan ihan maailman huippuja vedenalaisen toiminnan kehittämisessä. Siinä voisi olla erittäin paljon mahdollisuuksia. Myös arktinen alue on ollut paljon esillä. Siihen liittyen Suomella olisi varmasti paljon annettavaa.
Toimitusjohtaja Jyrki Lehtonen pitää ajatusta hyvänä.
– Kyllä valmiudet on tietysti. Koulutus ja taustat ovat hyviä. Mutta tämän hetken tason löytäminen ja eteenpäin hakeminen ottaa aikansa. Muutamassa vuodessa pystytään rakentamaan sukelluslaitteita, jos siihen päätetään mennä, Lehtonen toteaa.
Sukellusveneiden rakentaminen voitaisiin aloittaa Suomessa nopeasti
Esimerkiksi Turussa voitaisiin polkaista ripeästi liikkeelle sukellusveneiden ja vedenlaisten tutkimusalusten rakentaminen. Telakkakapasiteettia riittää eikä taitoja ole hukattu.
Suomi oli 80-luvulla sukellusveneteollisuuden huippumaa. Homma kaatui rahan puutteeseen. Valmiuksia sukellusveneiden ja vedenalaisten tutkimusalusten rakentamiseen pidetään kuitenkin yllä koko ajan, kertoo turkulaisen Mobimarin markkinointipäällikkö Hannu Tiainen.
– Seuraamme jatkuvasti luokitussääntöjen kehittymistä ja pidämme itsemme ajantasalla. Se ei ole mikään ongelma. Kunhan tiedetään vain vaadittava sukellussyvyys ja kuljetettavien ihmisten määrä, niin kyllä sellainen pystytään käynnistämään hyvinkin nopeasti.
Turussa on rakennettu puolet maailman turistisukellusveneistä
Mobimar on yksi Laivateollisuuden, Laten, raunioille perustetuista firmoista. Laten toiminta lopetettiin Turussa 80-luvun lopulla. Mobimar on rakentanut 16 sukellusvenettä, eli lähes puolet koko maapallon turistisukellusveneistä. Viimeisin niistä lähti Koreaan vuonna 2003.
Uusia aluksia ei ole tilattu, koska vanhat toimivat ja lysti on kallista. Yksi turistisukellusvene maksaa miljoonia.
– Lentokone pääsee moottorivian tultua aina alas, mutta sukellusveneen kohdalla tilanne on huonompi. Se täytyy varmistaa, että alus todella tulee sieltä ylös. Ja tässä luokitusviranomaiset eivät anna yhtään virhettä anteeksi, Hannu Tiainen kertoo.
Yksi Laten merkittävimmistä projekteista oli suuren sukellusveneiden tukialuksen rakentaminen Kaspianmerelle. Firman silloinen toimitusjohtaja Jyrki Lehtonen muistaa, että tilaus tehtiin vuoden 1987 alussa.
– Tilaukseen kuului painekammioita, sukelluskelloja, sukellustyövälineitä, kauko-ohjattuja sukellusveneitä ja itse tehty miehitetty pienoissukellusvene. Kaikki olivat oman kehityksen tulosta, Lehtonen sanoo.
Sukellusveneeen havaitseminen Ruotsin olosuhteissa on vaikeaa
Tukholman saaristossa meneillään olevaa etsintäoperaatiota seurataan sukellusveneitä ja vedenalaisia aluksia tehneissä yrityksissä tarkkaan.
Hannu Tiainen pitää hyvin mahdollisena, että länsinaapurin vesissä lipuu jonkinlainen sukellusvene. Hän uskoo, että alusten pinnoitusteknologia on hyvin kehittynyttä maailman laivastoissa.
– Toinen asia on äänettömyys. Potkurit voidaan tehdä niin, että vedessä mennään kuin huopatossuissa. Pienen sukellusveneen havainnointi noissa olosuhteissa on todella vaikeaa.
Nykyään turkulaisen laivainsinööritoimiston ILS:n toimitusjohtajana työskentelevä Jyrki Lehtonen toteaa, että tutkimusalusten häirintä Itämerellä oli tuttu juttu jo 80-luvulla.
– Sotilaskone lähestyi alusta ja kaikki kannella olevat heittäytyivät maahan. Sen jälkeen paikalle tuli ruotsalaisia sotalaivoja ihmettelemään sitä, että mikä on laiva joka tekee mittauksia lähellä Ruotsia Suomen lippu perässä ja sirppi ja vasara savupiipussa. Tilanne kuitenkin selvisi radiokeskustelun jälkeen onnellisesti.
Merivoimat kannustaa kehittämään uusia innovaatioita
Merivoimien komentaja ja merivalvontapäällikkö Pasi Staff kannustaa polkaisemaan liikkeelle vedenalaisten alusten rakentamisprojekteja. Vedenalainen liikenne on kovassa kasvussa. Staffin mukaan nyt kaivataan uusia innovaatioita.
– Olemme olleet aikanaan ihan maailman huippuja vedenalaisen toiminnan kehittämisessä. Siinä voisi olla erittäin paljon mahdollisuuksia. Myös arktinen alue on ollut paljon esillä. Siihen liittyen Suomella olisi varmasti paljon annettavaa.
Toimitusjohtaja Jyrki Lehtonen pitää ajatusta hyvänä.
– Kyllä valmiudet on tietysti. Koulutus ja taustat ovat hyviä. Mutta tämän hetken tason löytäminen ja eteenpäin hakeminen ottaa aikansa. Muutamassa vuodessa pystytään rakentamaan sukelluslaitteita, jos siihen päätetään mennä, Lehtonen toteaa.
Olisiko tässä paskin uutinen hetkeen? Oliko tarkoitus yhdistää Vesikon runko ja 80 luvun Rauma Repolan tekniikka näihin nopeasti valmistettaviin sukellusveneisiin?http://yle.fi/uutiset/sukellusvenei...ittaa_suomessa_nopeasti/7543337?ref=leiki-uup
Sukellusveneiden rakentaminen voitaisiin aloittaa Suomessa nopeasti
Esimerkiksi Turussa voitaisiin polkaista ripeästi liikkeelle sukellusveneiden ja vedenlaisten tutkimusalusten rakentaminen. Telakkakapasiteettia riittää eikä taitoja ole hukattu.
Suomi oli 80-luvulla sukellusveneteollisuuden huippumaa. Homma kaatui rahan puutteeseen. Valmiuksia sukellusveneiden ja vedenalaisten tutkimusalusten rakentamiseen pidetään kuitenkin yllä koko ajan, kertoo turkulaisen Mobimarin markkinointipäällikkö Hannu Tiainen.
– Seuraamme jatkuvasti luokitussääntöjen kehittymistä ja pidämme itsemme ajantasalla. Se ei ole mikään ongelma. Kunhan tiedetään vain vaadittava sukellussyvyys ja kuljetettavien ihmisten määrä, niin kyllä sellainen pystytään käynnistämään hyvinkin nopeasti.
Turussa on rakennettu puolet maailman turistisukellusveneistä
Mobimar on yksi Laivateollisuuden, Laten, raunioille perustetuista firmoista. Laten toiminta lopetettiin Turussa 80-luvun lopulla. Mobimar on rakentanut 16 sukellusvenettä, eli lähes puolet koko maapallon turistisukellusveneistä. Viimeisin niistä lähti Koreaan vuonna 2003.
Uusia aluksia ei ole tilattu, koska vanhat toimivat ja lysti on kallista. Yksi turistisukellusvene maksaa miljoonia.
– Lentokone pääsee moottorivian tultua aina alas, mutta sukellusveneen kohdalla tilanne on huonompi. Se täytyy varmistaa, että alus todella tulee sieltä ylös. Ja tässä luokitusviranomaiset eivät anna yhtään virhettä anteeksi, Hannu Tiainen kertoo.
Yksi Laten merkittävimmistä projekteista oli suuren sukellusveneiden tukialuksen rakentaminen Kaspianmerelle. Firman silloinen toimitusjohtaja Jyrki Lehtonen muistaa, että tilaus tehtiin vuoden 1987 alussa.
– Tilaukseen kuului painekammioita, sukelluskelloja, sukellustyövälineitä, kauko-ohjattuja sukellusveneitä ja itse tehty miehitetty pienoissukellusvene. Kaikki olivat oman kehityksen tulosta, Lehtonen sanoo.
Sukellusveneeen havaitseminen Ruotsin olosuhteissa on vaikeaa
Tukholman saaristossa meneillään olevaa etsintäoperaatiota seurataan sukellusveneitä ja vedenalaisia aluksia tehneissä yrityksissä tarkkaan.
Hannu Tiainen pitää hyvin mahdollisena, että länsinaapurin vesissä lipuu jonkinlainen sukellusvene. Hän uskoo, että alusten pinnoitusteknologia on hyvin kehittynyttä maailman laivastoissa.
– Toinen asia on äänettömyys. Potkurit voidaan tehdä niin, että vedessä mennään kuin huopatossuissa. Pienen sukellusveneen havainnointi noissa olosuhteissa on todella vaikeaa.
Nykyään turkulaisen laivainsinööritoimiston ILS:n toimitusjohtajana työskentelevä Jyrki Lehtonen toteaa, että tutkimusalusten häirintä Itämerellä oli tuttu juttu jo 80-luvulla.
– Sotilaskone lähestyi alusta ja kaikki kannella olevat heittäytyivät maahan. Sen jälkeen paikalle tuli ruotsalaisia sotalaivoja ihmettelemään sitä, että mikä on laiva joka tekee mittauksia lähellä Ruotsia Suomen lippu perässä ja sirppi ja vasara savupiipussa. Tilanne kuitenkin selvisi radiokeskustelun jälkeen onnellisesti.
Merivoimat kannustaa kehittämään uusia innovaatioita
Merivoimien komentaja ja merivalvontapäällikkö Pasi Staff kannustaa polkaisemaan liikkeelle vedenalaisten alusten rakentamisprojekteja. Vedenalainen liikenne on kovassa kasvussa. Staffin mukaan nyt kaivataan uusia innovaatioita.
– Olemme olleet aikanaan ihan maailman huippuja vedenalaisen toiminnan kehittämisessä. Siinä voisi olla erittäin paljon mahdollisuuksia. Myös arktinen alue on ollut paljon esillä. Siihen liittyen Suomella olisi varmasti paljon annettavaa.
Toimitusjohtaja Jyrki Lehtonen pitää ajatusta hyvänä.
– Kyllä valmiudet on tietysti. Koulutus ja taustat ovat hyviä. Mutta tämän hetken tason löytäminen ja eteenpäin hakeminen ottaa aikansa. Muutamassa vuodessa pystytään rakentamaan sukelluslaitteita, jos siihen päätetään mennä, Lehtonen toteaa.
Fencer
Kenraali
Niin, jos Suomeen halutaan sukellusvene-aselaji, niin on hyvä speksata mitä halutaan: pelkät veneet vai myös niiden rakentaminen. Tässä tulee kyseeseen ilman muuta raha, ts. mitä maksaa oman venetyypin suunnittelu ja rakentaminen vs. valmiin konseptin ostaminen? Saadaanko siitä jotakin lisäarvoa, että veneet tulevat omalta telakalta? Tekninen suorituskyky?
Viimeksi muokattu:
Mikoyan
Ylipäällikkö
Viimeksi muokattu: