Merivoimien kehitysnäkymät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
@Rannari Jos unohdamme tuon Zumwaltin ja palaamme IT-korvetteihin/fregatteihin?

Eräs ongelma on se, että yleensä tuollaisia aluksia käytetään jonkinlaisen laivasto-osaston yhteydessä. Mukana voi olla lentotukialus, sukellusveneitä ja toistakymmentä muuta pinta-alusta. Meidän "laivasto-osastomme" on parhaimmillaan kolme IT-fregattia ja neljä ohjusvenettä...

Öh, en ole hirveästi nähnyt lentotukialuksia vaikkapa Norjalla, Tanskalla tai Singaporella et al...
Saattajat saattaa. Se on niiden homma. Joskus ne saattaa isoja aluksia, joskus pieniä.

Kellään ei ole varaa pistää 320 ohjusta yhteen laivaan joten kysymys on sikäli akateeminen. Jopa jenkit seilaavat osat siiloista tyhjinä.
 
Veikkaan, ettei Kanadan pahemmin kannata kehitellä aseita - jenkeistä saavat mitä haluavat. Eikä ole luonnollista markkina-aluetta toisin kuin eurooppalaisilla valtioilla.

Onkohan "Euro-torpeedo" (MU90 Impact) mistään kotoisin? Vaikuttaa mielenkiintoiselta aseelta.

Niin jenkkejä tarkoitinkin mahdollisena myyjänä.
 
Öh, en ole hirveästi nähnyt lentotukialuksia vaikkapa Norjalla, Tanskalla tai Singaporella et al...
Saattajat saattaa. Se on niiden homma. Joskus ne saattaa isoja aluksia, joskus pieniä.

Lentotukialuksen ja kauppa-aluksen saattaminen ei ole minun mielestäni kovin hyvä vertaus, koska vaikka molemmat olisivat saatettavia, on lentotukialuksella kykyjä, joita kauppa-aluksella ei ole. Lentotukialus pystyy tarpeen vaatiessa pistämään pystyyn melkoisen "ilmailunäytöksen", ja se ilmailunäytös tukee aivan taatusti it-fregattien toimintaa. (Tilannesidonnaista tietenkin: lentotukialuksen kuljettamille vehkeille lienee kaavailtu ensisijaisesti muita tehtäviä kuin laivasto-osaston suojelu.)

Yritin siis havainnollistaa konseptia "joukko on enemmän kuin osiensa summa". 2020-luvulla niitä joukon osia taitaapi olla kolme fregattia ja neljä ohjusvenettä. Tämä joukko ei aivan vastaa ulkomailla nähtyjä taistelualusten organisaatioita. Esim.

-Norjan laivaston taistelualuksiin (oma määritelmäni, saa kritisoida) lukeutuu on 5 fregattia (Frifdtjof Nansen), 6 sukellusvenettä (Ula) ja 6 ohjusvenettä (Skjold).
-Saksan laivaston taistelualuksiin kuuluu 11 fregattia (Sachsen, Brandenburg, Bremen), 5 korvettia (Braunschweig), 4 sukellusvenettä (Tyyppi 212) ja 8 ohjusvenettä (Gepard).
-Tanskan laivaston taistelualuksia ovat 9 fregattia (Iver Huitfeldt, Absalon, Thetis) ja 2 partioalusta (Knud Rasmussen).
-Israelin laivaston tastelualuksiin kuuluu 3 fregattia (Sa'ar 5), 5 sukellusvenettä (Dolphin) ja 8 ohjusvenettä (Sa'ar 4.5). (Tämä Israelissa, jolla ei ole maayhteyttä mihinkään täysin ystävälliseen maahan?!)

Teen seuraavat kannaltamme merkittävät havainnot:

A) Kolmella neljästä tarkasteltavasta maasta on sukellusveneitä
B) Tanska ja Norja, joilla molemmilla on ilmeisen väkeviä merellisiä etuja puolustettavana (pääasiassa yhteistä vihollistamme vastaan), omaavat molemmat enemmän aluksia kuin meillä tulee olemaan. Tästä seuraa perusteltu epäilys, riittävätkö kolme it-fregattia/korvettia ja neljä ohjusvenettä alkuunkaan.


Voinemme kuitenkin olla yhtä mieltä kahdesta asiasta: alusten hankinta nostaa Suomen puolustuskykyä ja tyvestä puuhun noustaan.
 
Huoltovarmuuskeskus käytti vuonna 2011 n. 20,1 miljoonaa euroa valtion varmuusvarastojen varastointikustannuksiin. Henkilöstökulut puljussa olivat n. 2,4 miljoonaa euroa ja "liiketoiminnan muut kulut" olivat n. 18,2 miljoonaa euroa. Yhteensä siis 40,7 miljoonaa euroa. En laskenut mukaan varastoitavien artikkeleiden ostokuluja, koska ne ovat kuitenkin ikuisia (kerran kerättyä varastoa voidaan kierrättää vaikka 1 000 vuotta), ikään kuin tekisi "pankkitilille talletuksen", joka tuottaa vielä korkoa (öljyn hinta on tainnut olla nousussa pitkällä tähtäimellä).

50 miljoonaa euroa vuosittain riittäisi siis huoltovarmuuden tuplaamiseen. Viljaa olisi 2 vuodeksi ja polttoöljyä 10 kuukauden tarpeisiin.

Merkittäviä materiaalitäydennyksiä taas ei luultavasti tuoda Itämeren halki. Atlantin takaa tulevat vaunut ym. raskas materiaali tuotaisiin Norjan satamiin ja sieltä edelleen maateitse. Ruotsilla taas on aika vähän raskasta kalustoa, elleivät sitten rupea tuottamaan ampumatarvikkeita oikein urakalla. It-ohjuksia, pst-ohjuksia ym. kevyttä tavaraa tuotaisiin luultavasti lentokoneilla, ihan jo tavaran perille saamisen nopeuttamiseksi. Casa kuljettaa kuitenkin aika monta tuhatta kiloa kertasiirtona, ja lisää kalustoa saa tarvittaessa Finnairilta. Ulkovallatkin saattavat uskaltaa laskeutua Vaasaan tai muualle kauas konfliktialueesta.

Viljaa, öljyä tms. ennakoitavaa bulkkia toki kannattaa varastoida. Kuitenkin niin talvi- kuin jatkosodan aikana Suomen materiaalihankinnat perustuivat merkittävältä osalta vientiin joka vaatii omalta osaltaan tuontia. Nykyisin Suomella on toki rahoituseriä ulkomailla mutta niiden käyttöön uskominen kansainvälisen kriisin aikana voi olla hiukan niin ja näin. Viennin massasta noin 90% ja tuonnin massasta noin 80% kulkee meriteitse.

Materiaalitäydennykset Pohjois-Suomen kautta etelään vaativat aika monen palikan osumista oikeaan paikkaan alkaen Lapin hallussapidosta, Kemi-, Ii- ja Oulujokien siltojen kunnossapidosta ja riittävästä tieliikennekalustosta sekä tiekapasiteetista. Liikennekapasiteetti etenkin Kemi-Oulu välillä on aika tiukilla jo ihan rauhan aikanakin.

Merkittävät toimitukset ilmateitse taas vaativat käytännössä USA:n ilmakuljetusvoimien + FedExin ja DHL:n konevoimien keskittämistä nimenomaisesti Suomen suuntaan.

Logistiikasta ylipäätään kehottaisin tutustumaan esim. Logistiikan maailma -sivustoon

http://www.logistiikanmaailma.fi/wiki/Etusivu
 
Tuo sisältää piirilevyn, joten ei, ei pidä ostaa sitä Venäjältä...
 
Olisi täysin järjetöntä ostaa miljardilla 3 fregattia, joissa sitten säästetään parisataa miljoonaa ilmatorjunnassa hankkien jotain piipertelymallisia heikko omasuoja-IT vs alue-IT.
 
Tarve osoittaa merisaarron sotilaallinen luonne ulkovalloille hoituu Horneteilla ja merivoimien nykyisellä kalustolla. Ohjusveneet ovat tyydyttäviä (eivät riittäviä) sukellusvenejahtiin ja Ahvenanmaan ympäristössä miinat ja meritorjuntaohjukset muodostavat riskin vihollisen aluksille. Hornetit tekevät vihollisen ilma-aseen pudotuksia.

It-fregatit eivät nähdäkseni ole meripuolustuksen peruskivi. Meillä on jo kyky näyttää muille meitä kohtaan kohdistunut agressio, mutta kykymme torjua itsenäisesti tuota agressiota ovat varsin rajoittuneet, oli meillä sitten kolme it-fregattia tai ei.

Jos haluamme pystyä suojaamaan meriliikennettä niin tarvitsemme jonkunlaista avomeren sutoa. Sitä taas ei saada nykyisillä ohjusveneillä kovinkaan hyvin, koska niiden itsepuolustuskyky on niin huono. Ja Haminoillahan ei edes ole kummoista sutoa. Rannikkopuolustuksen kulmakivi taas ovat miinat ja sekundäärinen torjuntakyky ovat merimaaliohjukset. Mihin sitten tarvitaan it-kykyisiä aluksia? Siihen, että ilma- ja ohjusuhka pahenee koko ajan eikä nykyiset ratkaisut tulevaisuudessa enää riitä. Taistelualuksien pitää pystyä pitämään huoli paitsi itsestään myös suojaamaan niitä muita aluksia, joukkoja ja operaatioita joilla turvataan sekä rannikkoa että meriliikennettä. No miksi ei sitten käytetä siihen Hornetteja? Siksi ettei pelkkiin Hornetteihin nojautuminen olisi kovin kustannustehokasta. Meidän täytyy kuitenkin hankkia uusia aluksia kun ysärinä valmistetut vanhenevat. Jos me korvaamme ne samankaltaisilla aluksilla (oletamme että kaksi miinalaivaa/kevytfregattia ja neljä ohjusvenettä) niin budjetti on luultavasti luokkaa 650-700 miljoonaa euroa. Miinalaivat maksavat sen 100-150 miljoonaa euroa zipale, ja uusi laivue ohjusveneitä ehkä 400 miljoonaa. Eli säästö siihen että hankitaan hiukan vähemmän mutta selvästi parempia aluksia olisi vain noin 300 miljoonaa. Sillä ei osteta montaa uutta hävittäjää tai vuosien varmuusvarastoja.
Tilanne olisi tietysti eri jos puntarissa olisivat kaikki ohjusveneet vs. isommat fregattiluokan alukset. Silloin ei ehkä kannattaisi pistää resursseja kiinni muutamaan kalliiseen runkoon.

Yritin siis havainnollistaa konseptia "joukko on enemmän kuin osiensa summa". 2020-luvulla niitä joukon osia taitaapi olla kolme fregattia ja neljä ohjusvenettä. Tämä joukko ei aivan vastaa ulkomailla nähtyjä taistelualusten organisaatioita. Esim.

-Norjan laivaston taistelualuksiin (oma määritelmäni, saa kritisoida) lukeutuu on 5 fregattia (Frifdtjof Nansen), 6 sukellusvenettä (Ula) ja 6 ohjusvenettä (Skjold).
-Saksan laivaston taistelualuksiin kuuluu 11 fregattia (Sachsen, Brandenburg, Bremen), 5 korvettia (Braunschweig), 4 sukellusvenettä (Tyyppi 212) ja 8 ohjusvenettä (Gepard).
-Tanskan laivaston taistelualuksia ovat 9 fregattia (Iver Huitfeldt, Absalon, Thetis) ja 2 partioalusta (Knud Rasmussen).
-Israelin laivaston tastelualuksiin kuuluu 3 fregattia (Sa'ar 5), 5 sukellusvenettä (Dolphin) ja 8 ohjusvenettä (Sa'ar 4.5). (Tämä Israelissa, jolla ei ole maayhteyttä mihinkään täysin ystävälliseen maahan?!)

Teen seuraavat kannaltamme merkittävät havainnot:

A) Kolmella neljästä tarkasteltavasta maasta on sukellusveneitä
B) Tanska ja Norja, joilla molemmilla on ilmeisen väkeviä merellisiä etuja puolustettavana (pääasiassa yhteistä vihollistamme vastaan), omaavat molemmat enemmän aluksia kuin meillä tulee olemaan. Tästä seuraa perusteltu epäilys, riittävätkö kolme it-fregattia/korvettia ja neljä ohjusvenettä alkuunkaan.

Optimistista verrata tulevia korvettejamme (tai mitälie) Sachseneihin tai Iver Huitfeldteihin! Tuskin me sille tasolle pääsemme :)
Noista maista Tanska ja enenevässä määrin myös Norja ovat suuntautuneet kriisinhallintaan, ja myös arktiksen alueen taloudellisten etujen suojaamiseen ja ylläpitoon. Tanskahan on luopunut kaikista sukellus- ja ohjusveneistäkin joita sillä sentään ennen oli iso kööri.
Israelin laivasto tuntuu ensi alkuun vaatimattomalta, mutta heillä on tietysti sitten alueen suurimmat ilmavoimat. Egyptin laivasto on suurempi mutta aika vanhanaikainen, ja sitäpaitsi maiden suhteet ovat olleet jo pitkään kohtuu hyvät. Syyriallahan ei ole hääviä laivastoa.
 
Ja niin kauan kun ryssä haaveilee maailmanvalloituksesta, niin ei pidä ostaa mitään muutakaan sotilaskalustoa.

Noh, tuohan nyt oli enemmän kieliposkessa tehty "entä jos olisimme aikoinaan tehneet näin?" -tyylinen heitto...

Mutta sinänsä ihan pätevän näköisiä laitteita nuo korealaisten vehkeet, kyllä tuommoiset kummasti parantaisivat meilläkin rannikkojoukkojen raskaamman kaluston kuljetuskykyä!
 
@StmSvejk

Kolme kysymystä:

1) Minkä suuruisia ulkomaisia materiaalitäydennyksiä oletat saatavan? Käytetään mittayksikkönä merikonttia vuorokaudessa.
2) Kestääkö Ruotsin kapasiteetti hoitaa meidän meriliikennettä Pohjanlahden kautta? Satamien kapasiteetti, tieverkoston kapasiteetti?
3) Miksi ulkovallat jäädyttäisivät rahavarojamme? (Jos siis ymmärsin viestisi oikein.)

Omat näkemykseni:

1) Vaikka tie olisi vain kaista-kumpaankin-suuntaan maantie, vetää se melkoisen määrän liikennettä vuorokaudessa. Jos puhutaan esimerkiksi 250 merikontista per vuorokausi, niin se tarkoittaa yhtätoista matkalleen lähtevää kuorma-autoa tunnissa. Pitäisi vetää ihan hyvin, kun muu liikenne ajetaan varmasti minimiin, jos tie ei sitten ole poikki monta kertaa vuorokaudessa.

Lapin hallussapito (ainakin Ruotsi-yhteyden verran) on kyllä ensiarvoisen tärkeää muutenkin, oikeastaan elinehto. Muuten olemme täysin saari, ja ne kolme fregattia pidättelevät vain rajallisesti... Siltojen räjäyttelyt ovat toki ongelma, mutta onko ylitsepääsemättömän vaikeaa luoda uusia? Ilmeisesti meillä ei kylläkään ole aivan vastaavaa kalustoa kuin maailmalla, eli lisäpanostuksia varmaankin kaivattaisiin.

2) Ruotsin väestö, ja näin ollen kuljetuskapasiteetti, on keskittynyt Tukholmasta etelään. Jos meidän pohjoisessa on liikennevaikeuksia täydennyskuljetuksissa, kestääkö Ruotsinkaan tieverkko meidän äkillisesti lisääntyvää kauppaliikennettä? Jos se kestää, kuten voi hyvinkin olla desanttien ja pommitusten puuttuessa, niin riittääkö satamien kapasiteetti? Ymmärtääkseni suht iso osa viennistämme menee eteläiselle Itämerelle tai Itämeren ulkopuolelle. Mitä tapahtuu, kun nämä alukset ohjataan yhtäkkiä Ruotsin Pohjanlahden satamiin? Vähän luulen, että homma ei toimisi ihan pelkillä ahtaajien ylityötunneilla. Satamafasiliteetteja lienee tuskin rakennettu tällaista tilannetta silmällä pitäen.

swpop270.gif



3) Jos ulkovaltiolla on sen verran myötätuntoa meitä kohtaan, että se on valmis myymään meille sotamateriaalia, niin miksi sille ei kelpaisi maksu ko. maassa olevilla varoillamme? Onko Yhdysvalloilla varaa, tai edes kiinnostusta, alkaa pitämään itsepintaisesti kiinni heidän hallussaan olevasta muutaman miljardin euron kultavarannosta? "Jos Suomi häviää sodan, voimme kansallistaa varat." Ehheh, eipä taida. Tuskin edes euro-sosialisteilla olisi tuollaisia motiiveja/tahtotiloja. Joko otettaisiin tiukka linja, "olette omillanne", tai sitten tuettaisiin epäsuorasti. Oletan myös, että emme puhuisi kymmenien miljardien hankinnoista ennen sodan loppua vaan todennäköisemmin miljardiluokasta: esim. maasta-/ilmasta-ilmaan aseistusta miljardilla (1/3 Stinger, loput Amraameihin ja Sidewindereihin Nasamseja ja Horneteja varten), MLRS:n ampumatarvikkeita ja JASSM:eja miljardilla, Horneteja miljardilla ja sitten perushuttua (Leo/Pasi/CV90 täydennykset, jo olemassa olevan tykistön ja kranaatinheittimien ampumatarvikkeet, patruunat, pst-aseet, suojavarusteet, pimeänäkölaitteet ja viestikalusto ym. ym.) muutaman miljardin euron arvosta. Tuon takia ei tarvitse lähteä realisoimaan kaikkia eläkerahastoja...


Merkittävät toimitukset ilmateitse taas vaativat käytännössä USA:n ilmakuljetusvoimien + FedExin ja DHL:n konevoimien keskittämistä nimenomaisesti Suomen suuntaan.

Tarkoitatko nimenomaan sotamateriaalin merkittäviä toimituksia? Esitän (taas) kysymyksen: "Paljonko, ja mitä?" Meillä tuskin on kykyä ottaa käyttöön Abramseja tai Bradleytä ihan tuosta noin vaan parin viikon pikakoulutuksella. Tai ainakin epäilen rajusti. Venäjä taas tekee mielellään rauhan, jos Suomen sotakoneisto on pyörähtänyt sille tasolle, että saamme päivittäin kymmeniä Abramseja ym. mukavaa. Tuotava tavara olisi siis kevyempää, ja vaunuja tulisi uskoakseni vähän ja läheltä (Leopard akselilta pohjoismaat/Saksa, CV90 Ruotsi, Pasi akselilta pohjoismaat).

Finnairilla on Wikipedian mukaan omistuksessaan 26 lentokonetta, joista 9 sopii mannertenväliseen liikenteeseen. Kun penkit raivataan hiivattiin, kulkee noilla koneilla oikeasti ratkaiseva määrä ilmataisteluohjuksia, pst-aseita ja kaukovaikutusvälineistöä. 155 mm murkuloita ei kyllä tuolla kalustolla tuoda, mutta josko tarpeellinen määrä saataisiin perille meritse/maitse....
 
Noh, tuohan nyt oli enemmän kieliposkessa tehty "entä jos olisimme aikoinaan tehneet näin?" -tyylinen heitto...

Mutta sinänsä ihan pätevän näköisiä laitteita nuo korealaisten vehkeet, kyllä tuommoiset kummasti parantaisivat meilläkin rannikkojoukkojen raskaamman kaluston kuljetuskykyä!
Minne aiot höökiä?
 
@StmSvejk

Kolme kysymystä:

1) Minkä suuruisia ulkomaisia materiaalitäydennyksiä oletat saatavan? Käytetään mittayksikkönä merikonttia vuorokaudessa.
2) Kestääkö Ruotsin kapasiteetti hoitaa meidän meriliikennettä Pohjanlahden kautta? Satamien kapasiteetti, tieverkoston kapasiteetti?
3) Miksi ulkovallat jäädyttäisivät rahavarojamme? (Jos siis ymmärsin viestisi oikein.)

Omat näkemykseni:

1) Vaikka tie olisi vain kaista-kumpaankin-suuntaan maantie, vetää se melkoisen määrän liikennettä vuorokaudessa. Jos puhutaan esimerkiksi 250 merikontista per vuorokausi, niin se tarkoittaa yhtätoista matkalleen lähtevää kuorma-autoa tunnissa. Pitäisi vetää ihan hyvin, kun muu liikenne ajetaan varmasti minimiin, jos tie ei sitten ole poikki monta kertaa vuorokaudessa.

Lapin hallussapito (ainakin Ruotsi-yhteyden verran) on kyllä ensiarvoisen tärkeää muutenkin, oikeastaan elinehto. Muuten olemme täysin saari, ja ne kolme fregattia pidättelevät vain rajallisesti... Siltojen räjäyttelyt ovat toki ongelma, mutta onko ylitsepääsemättömän vaikeaa luoda uusia? Ilmeisesti meillä ei kylläkään ole aivan vastaavaa kalustoa kuin maailmalla, eli lisäpanostuksia varmaankin kaivattaisiin.

2) Ruotsin väestö, ja näin ollen kuljetuskapasiteetti, on keskittynyt Tukholmasta etelään. Jos meidän pohjoisessa on liikennevaikeuksia täydennyskuljetuksissa, kestääkö Ruotsinkaan tieverkko meidän äkillisesti lisääntyvää kauppaliikennettä? Jos se kestää, kuten voi hyvinkin olla desanttien ja pommitusten puuttuessa, niin riittääkö satamien kapasiteetti? Ymmärtääkseni suht iso osa viennistämme menee eteläiselle Itämerelle tai Itämeren ulkopuolelle. Mitä tapahtuu, kun nämä alukset ohjataan yhtäkkiä Ruotsin Pohjanlahden satamiin? Vähän luulen, että homma ei toimisi ihan pelkillä ahtaajien ylityötunneilla. Satamafasiliteetteja lienee tuskin rakennettu tällaista tilannetta silmällä pitäen.

swpop270.gif



3) Jos ulkovaltiolla on sen verran myötätuntoa meitä kohtaan, että se on valmis myymään meille sotamateriaalia, niin miksi sille ei kelpaisi maksu ko. maassa olevilla varoillamme? Onko Yhdysvalloilla varaa, tai edes kiinnostusta, alkaa pitämään itsepintaisesti kiinni heidän hallussaan olevasta muutaman miljardin euron kultavarannosta? "Jos Suomi häviää sodan, voimme kansallistaa varat." Ehheh, eipä taida. Tuskin edes euro-sosialisteilla olisi tuollaisia motiiveja/tahtotiloja. Joko otettaisiin tiukka linja, "olette omillanne", tai sitten tuettaisiin epäsuorasti. Oletan myös, että emme puhuisi kymmenien miljardien hankinnoista ennen sodan loppua vaan todennäköisemmin miljardiluokasta: esim. maasta-/ilmasta-ilmaan aseistusta miljardilla (1/3 Stinger, loput Amraameihin ja Sidewindereihin Nasamseja ja Horneteja varten), MLRS:n ampumatarvikkeita ja JASSM:eja miljardilla, Horneteja miljardilla ja sitten perushuttua (Leo/Pasi/CV90 täydennykset, jo olemassa olevan tykistön ja kranaatinheittimien ampumatarvikkeet, patruunat, pst-aseet, suojavarusteet, pimeänäkölaitteet ja viestikalusto ym. ym.) muutaman miljardin euron arvosta. Tuon takia ei tarvitse lähteä realisoimaan kaikkia eläkerahastoja...




Tarkoitatko nimenomaan sotamateriaalin merkittäviä toimituksia? Esitän (taas) kysymyksen: "Paljonko, ja mitä?" Meillä tuskin on kykyä ottaa käyttöön Abramseja tai Bradleytä ihan tuosta noin vaan parin viikon pikakoulutuksella. Tai ainakin epäilen rajusti. Venäjä taas tekee mielellään rauhan, jos Suomen sotakoneisto on pyörähtänyt sille tasolle, että saamme päivittäin kymmeniä Abramseja ym. mukavaa. Tuotava tavara olisi siis kevyempää, ja vaunuja tulisi uskoakseni vähän ja läheltä (Leopard akselilta pohjoismaat/Saksa, CV90 Ruotsi, Pasi akselilta pohjoismaat).

Finnairilla on Wikipedian mukaan omistuksessaan 26 lentokonetta, joista 9 sopii mannertenväliseen liikenteeseen. Kun penkit raivataan hiivattiin, kulkee noilla koneilla oikeasti ratkaiseva määrä ilmataisteluohjuksia, pst-aseita ja kaukovaikutusvälineistöä. 155 mm murkuloita ei kyllä tuolla kalustolla tuoda, mutta josko tarpeellinen määrä saataisiin perille meritse/maitse....
Maantiekuljetus on aina vihoviimeistä. Rautatiellä liikkuu enemmän ja merellä eniten.

Saariston kautta ja Ahvenanmeren yli olisi ok, ja rajattu alue on helpompi suojata.

Ongelmana tänään on, että Ruotsi ei pysty huolehtimaan omasta alueestaan. Gotlannin tai Etelä-Ruotsin haltuunotto sekoittaisi Ruotsin ja Ruotsin kuljetusliikenteen, joka pääosin tapahtuu Göteborgin kautta. Göteborg on Ruotsin huoltosatama.

En nyt tässä tee laajempia kuvia, mutta niitä on syytä pohtia.
 
2) Ruotsin väestö, ja näin ollen kuljetuskapasiteetti, on keskittynyt Tukholmasta etelään. Jos meidän pohjoisessa on liikennevaikeuksia täydennyskuljetuksissa, kestääkö Ruotsinkaan tieverkko meidän äkillisesti lisääntyvää kauppaliikennettä? Jos se kestää, kuten voi hyvinkin olla desanttien ja pommitusten puuttuessa, niin riittääkö satamien kapasiteetti? Ymmärtääkseni suht iso osa viennistämme menee eteläiselle Itämerelle tai Itämeren ulkopuolelle. Mitä tapahtuu, kun nämä alukset ohjataan yhtäkkiä Ruotsin Pohjanlahden satamiin? Vähän luulen, että homma ei toimisi ihan pelkillä ahtaajien ylityötunneilla. Satamafasiliteetteja lienee tuskin rakennettu tällaista tilannetta silmällä pitäen.

Ruotsin metsä- ja perusmetalliteollisuutta on paljon myös Tukholman pohjoispuolella, joten logistiikkajärjestelmä lienee kunnossa. Pohjoisimpien maakuntien läpi kulkee kaksi rinnakkaista rautatieyhteyttä pohjoinen-etelä -suunnassa. Uumajan tasalta etelään rinnakkaisia linjoja on kolme ja tulevaisuudessa viimeisen päälle hienoa Bothnia-linjaa jatketaan Uumajasta Luulajaan saakka.

Se on kylläkin huolestuttavaa, että ruotsalaisilla ei maavoimien vahvuus riitä kaiken kriittisen infrastruktuurin turvaamiseen.
 
[
USER=1104]@StmSvejk[/USER]1) Vaikka tie olisi vain kaista-kumpaankin-suuntaan maantie, vetää se melkoisen määrän liikennettä vuorokaudessa. Jos puhutaan esimerkiksi 250 merikontista per vuorokausi, niin se tarkoittaa yhtätoista matkalleen lähtevää kuorma-autoa tunnissa. Pitäisi vetää ihan hyvin, kun muu liikenne ajetaan varmasti minimiin, jos tie ei sitten ole poikki monta kertaa vuorokaudessa.

Lapin hallussapito (ainakin Ruotsi-yhteyden verran) on kyllä ensiarvoisen tärkeää muutenkin, oikeastaan elinehto. Muuten olemme täysin saari, ja ne kolme fregattia pidättelevät vain rajallisesti... Siltojen räjäyttelyt ovat toki ongelma, mutta onko ylitsepääsemättömän vaikeaa luoda uusia? Ilmeisesti meillä ei kylläkään ole aivan vastaavaa kalustoa kuin maailmalla, eli lisäpanostuksia varmaankin kaivattaisiin.

Ymmärtääkseni suht iso osa viennistämme menee eteläiselle Itämerelle tai Itämeren ulkopuolelle. Mitä tapahtuu, kun nämä alukset ohjataan yhtäkkiä Ruotsin Pohjanlahden satamiin? Vähän luulen, että homma ei toimisi ihan pelkillä ahtaajien ylityötunneilla. Satamafasiliteetteja lienee tuskin rakennettu tällaista tilannetta silmällä pitäen.

3) Jos ulkovaltiolla on sen verran myötätuntoa meitä kohtaan, että se on valmis myymään meille sotamateriaalia, niin miksi sille ei kelpaisi maksu ko. maassa olevilla varoillamme? Onko Yhdysvalloilla varaa, tai edes kiinnostusta, alkaa pitämään itsepintaisesti kiinni heidän hallussaan olevasta muutaman miljardin euron kultavarannosta? "Jos Suomi häviää sodan, voimme kansallistaa varat." Ehheh, eipä taida. Tuskin edes euro-sosialisteilla olisi tuollaisia motiiveja/tahtotiloja. Joko otettaisiin tiukka linja, "olette omillanne", tai sitten tuettaisiin epäsuorasti. Oletan myös, että emme puhuisi kymmenien miljardien hankinnoista ennen sodan loppua vaan todennäköisemmin miljardiluokasta:

Kansainvälisen tilanteen kiristyessä maksu halutaan usein pikemminkin vaihtokaupalla kuin valuuttana tai finanssi-instrumentteina, näin kävi edellisessäkin suursodassa. Kauempana kriisistä oleville maille, sanotaan vaikkapa Etelä-Korealle, Kiinalle, Intialle, Iranille tai Brasilialle, voi toki käydä epävarmempikin maksuinstrumentti.

Suursodan kuluessa eteen voi tulla tilanne jossa pitääkin varustaa nopeasti satojen tuhansien miesten armeija jolloin materiaalikustannuksissa puhutaan kymmenistä miljardeista. Kaluston kulutus on ollut hämmästyttävän nopeaa viime sodissa.

Ruotsilla on erinomaiset liikenneyhteydet rannikon suuntaisesti myös Tukholmasta pohjoiseen ja ne parantuvat jatkuvasti. Satamakapasiteetin laskeminen on vaikeampaa, mutta siinä tulee ottaa huomioon Ruotsin rannikon erilainen topografia verrattuna Suomeen. Erilaisten tehdaslaiturien jne. käyttäminen lisäkapasiteettina on Ruotsin puolella täysin mahdollista johtuen syvemmistä väylistä.

Mainittakoon että normaali konttiliikenteen määrä 2013 oli 734000 tuotua konttia ja 739000 vietyä konttia, eli noin 2000 konttia päivässä vientiin ja tuontiin.

Konttiliikenteen lisäksi tulee toki myös muu tuonti ja vienti. Esimerkiksi iso osa viennistä kulkee ro-rona sekä puutavaran vienti ei-kontitettuba.
 
Optimistista verrata tulevia korvettejamme (tai mitälie) Sachseneihin tai Iver Huitfeldteihin! Tuskin me sille tasolle pääsemme :)
Noista maista Tanska ja enenevässä määrin myös Norja ovat suuntautuneet kriisinhallintaan, ja myös arktiksen alueen taloudellisten etujen suojaamiseen ja ylläpitoon. Tanskahan on luopunut kaikista sukellus- ja ohjusveneistäkin joita sillä sentään ennen oli iso kööri.
Israelin laivasto tuntuu ensi alkuun vaatimattomalta, mutta heillä on tietysti sitten alueen suurimmat ilmavoimat. Egyptin laivasto on suurempi mutta aika vanhanaikainen, ja sitäpaitsi maiden suhteet ovat olleet jo pitkään kohtuu hyvät. Syyriallahan ei ole hääviä laivastoa.

Onhan meilläkin puhuttu arktisen alueen merkityksen kasvusta ja siitä että meilläkin pitäisi olla kykyä toimia siellä. Merivoimilla tuota kykyä ei vielä ole mutta tuokin voi olla yksi uusien alusten suunnittelussa huomioitava asia. Onks järkee vai ei onkin sitten jo makuasia.
 
Back
Top