@StmSvejk
Kolme kysymystä:
1) Minkä suuruisia ulkomaisia materiaalitäydennyksiä oletat saatavan? Käytetään mittayksikkönä merikonttia vuorokaudessa.
2) Kestääkö Ruotsin kapasiteetti hoitaa meidän meriliikennettä Pohjanlahden kautta? Satamien kapasiteetti, tieverkoston kapasiteetti?
3) Miksi ulkovallat jäädyttäisivät rahavarojamme? (Jos siis ymmärsin viestisi oikein.)
Omat näkemykseni:
1) Vaikka tie olisi vain kaista-kumpaankin-suuntaan maantie, vetää se melkoisen määrän liikennettä vuorokaudessa. Jos puhutaan esimerkiksi 250 merikontista per vuorokausi, niin se tarkoittaa yhtätoista matkalleen lähtevää kuorma-autoa tunnissa. Pitäisi vetää ihan hyvin, kun muu liikenne ajetaan varmasti minimiin, jos tie ei sitten ole poikki monta kertaa vuorokaudessa.
Lapin hallussapito (ainakin Ruotsi-yhteyden verran) on kyllä ensiarvoisen tärkeää muutenkin, oikeastaan elinehto. Muuten olemme täysin saari, ja ne kolme fregattia pidättelevät vain rajallisesti... Siltojen räjäyttelyt ovat toki ongelma, mutta onko ylitsepääsemättömän vaikeaa luoda uusia? Ilmeisesti meillä ei kylläkään ole aivan
vastaavaa kalustoa kuin maailmalla, eli lisäpanostuksia varmaankin kaivattaisiin.
2) Ruotsin väestö, ja näin ollen kuljetuskapasiteetti, on keskittynyt Tukholmasta etelään. Jos meidän pohjoisessa on liikennevaikeuksia täydennyskuljetuksissa, kestääkö Ruotsinkaan tieverkko meidän äkillisesti lisääntyvää kauppaliikennettä? Jos se kestää, kuten voi hyvinkin olla desanttien ja pommitusten puuttuessa, niin riittääkö satamien kapasiteetti? Ymmärtääkseni suht iso osa viennistämme menee eteläiselle Itämerelle tai Itämeren ulkopuolelle. Mitä tapahtuu, kun nämä alukset ohjataan yhtäkkiä Ruotsin Pohjanlahden satamiin? Vähän luulen, että homma ei toimisi ihan pelkillä ahtaajien ylityötunneilla. Satamafasiliteetteja lienee tuskin rakennettu tällaista tilannetta silmällä pitäen.
3) Jos ulkovaltiolla on sen verran myötätuntoa meitä kohtaan, että se on valmis myymään meille sotamateriaalia, niin miksi sille ei kelpaisi maksu ko. maassa olevilla varoillamme? Onko Yhdysvalloilla varaa, tai edes kiinnostusta, alkaa pitämään itsepintaisesti kiinni heidän hallussaan olevasta muutaman miljardin euron kultavarannosta? "Jos Suomi häviää sodan, voimme kansallistaa varat." Ehheh, eipä taida. Tuskin edes euro-sosialisteilla olisi tuollaisia motiiveja/tahtotiloja. Joko otettaisiin tiukka linja, "olette omillanne", tai sitten tuettaisiin epäsuorasti. Oletan myös, että emme puhuisi kymmenien miljardien hankinnoista ennen sodan loppua vaan todennäköisemmin miljardiluokasta: esim. maasta-/ilmasta-ilmaan aseistusta miljardilla (1/3 Stinger, loput Amraameihin ja Sidewindereihin Nasamseja ja Horneteja varten), MLRS:n ampumatarvikkeita ja JASSM:eja miljardilla, Horneteja miljardilla ja sitten perushuttua (Leo/Pasi/CV90 täydennykset, jo olemassa olevan tykistön ja kranaatinheittimien ampumatarvikkeet, patruunat, pst-aseet, suojavarusteet, pimeänäkölaitteet ja viestikalusto ym. ym.) muutaman miljardin euron arvosta. Tuon takia ei tarvitse lähteä realisoimaan kaikkia eläkerahastoja...
Tarkoitatko nimenomaan sotamateriaalin merkittäviä toimituksia? Esitän (taas) kysymyksen: "Paljonko, ja mitä?" Meillä tuskin on kykyä ottaa käyttöön Abramseja tai Bradleytä ihan tuosta noin vaan parin viikon pikakoulutuksella. Tai ainakin epäilen rajusti. Venäjä taas tekee mielellään rauhan, jos Suomen sotakoneisto on pyörähtänyt sille tasolle, että saamme päivittäin kymmeniä Abramseja ym. mukavaa. Tuotava tavara olisi siis kevyempää, ja vaunuja tulisi uskoakseni vähän ja läheltä (Leopard akselilta pohjoismaat/Saksa, CV90 Ruotsi, Pasi akselilta pohjoismaat).
Finnairilla on Wikipedian mukaan omistuksessaan 26 lentokonetta, joista 9 sopii mannertenväliseen liikenteeseen. Kun penkit raivataan hiivattiin, kulkee noilla koneilla oikeasti ratkaiseva määrä ilmataisteluohjuksia, pst-aseita ja kaukovaikutusvälineistöä. 155 mm murkuloita ei kyllä tuolla kalustolla tuoda, mutta josko tarpeellinen määrä saataisiin perille meritse/maitse....
